Jeesus antaa synnit anteeksi!

olen kyllä erimieltä raamatun mukaan "olen sen lukenut vaikka olen epäileväinen jumalan olemassa oloon", vain jumalalla on anteeksiantamus. kirjoituksestasi voin päätellä että olet helluntaiharätyksen jäsen, olen monesti täälä kirjoittanut että lukekaa hyvät ihmiset koko raamattu ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen siten raamatun sanoma vain aukeaa.Jeesus oli kyllä historiallinen henkilö, mutta tuskin neitseestä syntynyt, hän oli hyvin karismaattinen henkilö joka sai seuraajia. Hän nimenomaan "taisteli" henkilöitä jotka sieltätäältä siteeraten sen ajan uskonnollisia kirjoituksia, ja he tekivät sen pönkittääkseen omaa valtaansa. tämä tulkitsioiden vastustus myös sinetöi Jeesuksen kohtalon jonka voimme raamatusta lukea, sen asian todistaa selväsi että he olivat Jeesuksen surman takana,Jeesus oli piikki tiukkaan tulkitsioiden lihassa koska kun he menivät kysymään Pontius Pilatukselta mitä teemme Jeesukselle Pilatus sanoi tehtkää mitä tahansa, toinen kerta kun Pilatus kysyi kumpi vapaaksi Jeesus vai Barapbas he huusivat Barapbaan vapaaksi..

Miksi ihmeessä tuohon pitäisi uskoa? Ensin Uskovaisten Tarinoita -kirja keksii synnit ja sitten se vaatii uskomaan johonkin taruolentoon, jotta ko. synnit saisi anteeksi.
Kun kyseessä on edelleenkin ihan pelkkä usko ja uskominen, niin minäpäs en niihin usko. Siispä en ole syntinen, enkä tarvitse mitään anteeksiantoa asioista, jotka perustuvat pelkästään taruihin, panetteluun, määräyksiin ja keksittyihin juttuihin.
En edelleenkään usko siihen vanhaan satuun, jossa joku abt. 2000 v sitten tapettu juutalaispoika antaisi anteeksi teot, jotka olen tehnyt rikkomalla uskonlahkon määräyksiä. Miten ihmeessä joku on voinut tietää mitä minä teen 2000v:n kuluttua? Ja toisekseen, jospa sitten teenkin "syntiä", niin sehän onkin jo anteeksi annettu. Ja miten ihmeessä voisin olla varma, että juuri tekemäni asia ei olisikaan "syntiä" jonkin toisen uskonlahkon mukaan? Tai päinvastoin?
Jospa olenkin muhamettilainen ja tapan naapurini, niin sehän ei ole synti, koska naapuri olikin vääräuskoinen, vai mitä? Tai käväisen luovuttamassa verta pelastaakseni lähimmäisen hengen, olenkin ihan surkuteltavan syntinen ja minut saa lopettaa saunan takana?

Asia on sikäli merkillinen, että ns. uskovaiset ovat ihan itse ottaneet itselleen vallan tuomita muita, laatineet säännöt, joita on noudatettava. Kertovat muille miten pitää elää. Ja kuitenkaan eivät edes pysty ihan oikeasti määrittelemään mikä on absoluuttinen totuus synnistä ja vaikkapa ikuisesta elämästä. Asia vaihtelee sen mukaan, mitä kirjaa kukin lukee. No, tämähän on kauan tiedetty, että satukirjojen tarinat vaihtelevat kirjoittajasta riippuen.
Semmosta se on uskovaisen elämä... Ensin uskotaan johonkin ylimaalliseen taruolentoon ja yritetään sitä muille tuputtaa yleisenä faktana. Ja lopuksi ollaan tyytyväisiä siitä, että oma elämä onkin anettu muiden vastuulle ja määräysvaltaan...Vai ollaankohan kuitenkaan?

Kyllähän tuli taas täydeltä laidalta uskonnollista fundamentalismia ja soopaa! Onko kukaan koskaan miettinyt, että sen sijaan että lunastelee itselleen taivaspaikkaa niin on niin todellinen kristitty, että pyytää päästä helvettiin. Eikö se teidän mukaan ole juuri se paikka missä niitä hyviä ihmisiä ja tekoja tarvitaan. Jos te puhutte armollisesta jumalasta tai whatever, niin eihän silloin ikuista kadotusta voi olla. Paradoksaalista, eikö?
Onko kukaan koskaan pohtinut, että mitäpä jos taivas ja helvetti onkin mielen tiloja eikä paikkoja? Tätä teoriaa ei raamattu kiellä. Jos näin olisi, monta turhaa itkua ja hammasten kiristystä olisi vältetty kautta historian.
Mitäs se puuseppä opettikaan; te jotka huudatte että Herra, Herra... olette kaukana taivasten valtakunnasta. Jumala ei tunne teitä.
Hyvä niin! Minä en ainakaan halua paikkaan mikä on täynnä loppujen lopuksi vain oman edun tavoittelijoita.