asia.
Uskovaiset vakuuttavat uskovansa Raamatun totuuteen, Jumalan olemassaoloon ja hänen vaikutukseensa heidän elämäänsä. Kuitenkin usko ei näy mitenkään käytännön elämässä ja toimissa.
Edellisen aloituksen kirkon ukkossuojaaminen oli vain yksi esimerkki.
Parempi esimerkki uskon puutteesta on vakuuttaminen. Jokainen uskovainen ottaa kotivakuutuksen, henkivakuutuksen, uuteen autoon kaskon. Ei siis uskota, että jumala suojelee tulipalon, varkauden tai sairauden varalta.
Ei muuten kannata sitten saivarrella. Tiedän, ettei kaikilla uskovaisilla ole autovakuutusta, kun ei ole autoakaan. Keskimäärin kuitenkin uskovainen vakuuttautuu aivan samalla tasolla kuin ateistikin.
Käytännön elämässä kiihkeinkään uskovainen ei usko Jumalaansa niin, että jättäisi vakuutukset ottamatta.
Usko Jumalaan on siis vaan juhlapuheissa esiintyvä ilmiö, ei osa arkielämän todellisuutta.
Itse asiassa sana usko pitäsi korvata sanalla toivo. Miksikö? Siksi, että olen varma, että uskovainen TOIVOO, että Jumala suojelisi häntä erilaisilta ikäviltä asioilta, mutta hän ei kuitenkaan LUOTA, että Jumala tekisi niin.
Uskovaisista pitäisi siis alkaa käyttämään uutta sanaa: TOIVOVAISET. Se kuvaisi paremmin käytännön tilannetta.
Uskovaiset vakuuttavat uskovansa Raamatun totuuteen, Jumalan olemassaoloon ja hänen vaikutukseensa heidän elämäänsä. Kuitenkin usko ei näy mitenkään käytännön elämässä ja toimissa.
Edellisen aloituksen kirkon ukkossuojaaminen oli vain yksi esimerkki.
Parempi esimerkki uskon puutteesta on vakuuttaminen. Jokainen uskovainen ottaa kotivakuutuksen, henkivakuutuksen, uuteen autoon kaskon. Ei siis uskota, että jumala suojelee tulipalon, varkauden tai sairauden varalta.
Ei muuten kannata sitten saivarrella. Tiedän, ettei kaikilla uskovaisilla ole autovakuutusta, kun ei ole autoakaan. Keskimäärin kuitenkin uskovainen vakuuttautuu aivan samalla tasolla kuin ateistikin.
Käytännön elämässä kiihkeinkään uskovainen ei usko Jumalaansa niin, että jättäisi vakuutukset ottamatta.
Usko Jumalaan on siis vaan juhlapuheissa esiintyvä ilmiö, ei osa arkielämän todellisuutta.
Itse asiassa sana usko pitäsi korvata sanalla toivo. Miksikö? Siksi, että olen varma, että uskovainen TOIVOO, että Jumala suojelisi häntä erilaisilta ikäviltä asioilta, mutta hän ei kuitenkaan LUOTA, että Jumala tekisi niin.
Uskovaisista pitäisi siis alkaa käyttämään uutta sanaa: TOIVOVAISET. Se kuvaisi paremmin käytännön tilannetta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei muuten pidä paikkaansa. Itse nimenomaan olen aina tyytynyt kevyempiin kaskoihin, en ole täyskaskoa ottanut koskaan, vaikka ajelen Mersulla. Huollossakaan en autoa käytä koskaan, vaan käyn vain kerran vuodessa katsastuksessa ja korjaan sen, mitä siellä sanotaan. Muutakaan omaisuuttani en ole vakuuttanut ikinä.
Rukoilun vaikutusta on tutkittu lukuisia kertoja ja aina todettu sen "nolla"-vaikutus.
Osaatko kertoa miksi rukoilu ei toimi?
minkälaisia vastauksia aloitukseeni tulee. Ennakoin jos sen, mutta et tainnut lukea kunnolla.
Tämä asiahan on totista totta vaikka provosoinnilta vaikuttaakin. Tosin uskovaisten kanssa keskustellessa kaikki totuus koetaan provosoinniksi.
Vahvakaan usko ei näy käytännön elämän ratkaisuissa. Se on fakta. Uskonnollisuus on ihan eri asia. Se kyllä näkyy - ja kuuluu.
Todellista uskoa oli länsimaissakin vielä joitain satoja vuosia sitten. Sittemmin meidänkin uskovaisemme, kiihkouskovaisia myöten, ovat maallistuneet vaikka eivät sitä itse myönnäkään. Maallistuminen näkyy juuri uskon heikkoutena.
Alkukantaisemmissa kulttuureissa todellista uskoa vielä on. Uskohan on monessa mielessä tiedon vastakohta.
Helpoin esimerkki on itsemurhaterroristit. Heidän uskonsa on vahva. Moninkertaisesti vahvempi kuin länsimaisten kolleegojensa.
Saattaisi kuitenkin olla niin, että esim. "RitariOlevainen" olisi islamin uskoisena jo aikoja sitten räjättäytyt itsensä Allahin nimessä tappaen kristittyjä vääräuskoisina.
Vaikutus ei tosin ole se, mitä uskovaiset varsinaisesti hakevat. Kun uskovainen rukoilee sairaan ystävänsä puolesta, rukous ei vaikuta sairaaseen (edellyttäen, ettei sairas tiedä olevansa rukoilun kohteena) yhtikäs mitään. Sen sijaan rukoilijaan rukous kyllä vaikuttaa.
Kiihkouskovaisinkin tietää, vaikka ei välttämättä myönnä, ettei rukouksen vaikutus yllä käytännön tasolle. Mielialaa rukous saattaa parantaa, mutta ei estä kattotiiltä tippumasta rukoilijan päähän, jos se pudotakseen on.
Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. Ja sitäpaitsi suurin niistä on Jumalan rakkaus, siihen me ihmiset emme koskaan täällä maanpäällä tule yltämään samalla tasolla, sen enempää kuin uskossa ja toivossakaan. Täydellisiä olemme vasta sitten, kun olemme perillä Jumalan luona.