Sheriffin puolueettomuudesta jälleen

>> Jos halutaan jättää Raamattu sivuun, niin lääketieteellisiä faktoja löytyy hyllymetreittäin ja niillä saa lyötyä kyseisen opin todella syvälle sinne minne se kuuluu.

1. Trendi:
Lääketieteessä on erittäin positiivisten kokemusten kautta havaittu, että verensiirtoja tulee jatkossakin käyttää mahdollisimman paljon potilaiden hoidossa.

2. Trendi:
Lääketieteessä on erittäin negatiivisten kokemusten kautta opittu ymmärtämään, että kaikenlaisesta veren kanssa läträämisestä potilaiden hoidossa on hankkiuduttava eroon.

Kumpi trendi on mielestäsi vallitseva tämän päivän lääketieteessä esim. Suomessa?

VOKman kirjoitti:

>> Jos halutaan jättää Raamattu sivuun, niin lääketieteellisiä faktoja löytyy hyllymetreittäin ja niillä saa lyötyä kyseisen opin todella syvälle sinne minne se kuuluu.

1. Trendi:
Lääketieteessä on erittäin positiivisten kokemusten kautta havaittu, että verensiirtoja tulee jatkossakin käyttää mahdollisimman paljon potilaiden hoidossa.

2. Trendi:
Lääketieteessä on erittäin negatiivisten kokemusten kautta opittu ymmärtämään, että kaikenlaisesta veren kanssa läträämisestä potilaiden hoidossa on hankkiuduttava eroon.

Kumpi trendi on mielestäsi vallitseva tämän päivän lääketieteessä esim. Suomessa?

Suomessa tehdään vuosittain noin 80000 verensiirtoa. Joukkoon mahtuu varmasti turhiakin, mutta melkoinen joukko sairaita vuosittain parannetaan. Ongelmiakin on kuten alla olevasta lainauksesta voidaan lukea. Aspiriiniin tai buranaankin voi kuolla. Elämä on riskejä toki täynnä. Oleellista onkin, että suuri joukko lähimmäisiämme vuosittain välttää kuoleman kiitos taitavien lääkäriemme. Ja sitten lainaus alkaa:

"Nykyaikainen verensiirtohoito perustuu veren komponenttien käyttöön. Potilaalle annetaan vain sitä veren aineosaa, mitä hän kulloinkin tarvitsee. Komponenttien käytöllä on monia etuja kokoverensiirtoihin verrattuna. Erottamalla verivalmisteesta pois muut osat kuin mitä potilas tarvitsee voidaan parantaa hoidon tehoa ja vähentää haittoja. Komponenttien käyttö on myös taloudellisesti edullista. Yhdestä veriyksiköstä voidaan valmistaa komponentteja useammalle potilaalle.

Viime vuosien aikana punasolujen käyttö Suomessa on vähentynyt ja jääplasman sekä verihiutaleiden käyttö lisääntynyt (taulukko 1). Suomessa noin 70 % punasoluista ja jääplasmasta siirretään kirurgisille potilaille. Trombosyyttivalmisteissa tilanne on käänteinen: valtaosa valmisteista siirretään verisairauksia tai syöpätauteja sairastaville potilaille ja vain pieni osa käytetään kirurgisten potilaiden hoidossa. Verrattuna moniin Länsi-Euroopan maihin punasolujen käyttö on edelleen Suomessa runsasta. Äskettäin tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin verivalmisteiden käyttöä erilaisissa tyyppileikkauksissa suomalaisissa sairaaloissa, havaittiin suuren osan potilaista saavan verensiirtoja ilman hyväksyttyä indikaatiota.

Suomessa arviolta noin 80 000 potilasta saa vuosittain verensiirtoja. Verivalmisteiden tarpeeton käyttö altistaa suuren joukon potilaita turhaan verensiirtojen immunologisille haittavaikutuksille (taulukko 2), immunosuppressiolle ja infektioille (ks. lukua 8.24. Verensiirtoinfektiot). Verivalmisteiden vieraat antigeenit aiheuttavat potilaassa immuunivasteen, joka voi johtaa alloimmunisaatioon ja tietyissä olosuhteissa oireiseen verensiirtoreaktioon, tai verensiirto voi johtaa immunosuppressioon. Verensiirtojen epäillään altistavan potilaat non-Hodgkin-lymfoomille sekä leikkausten leikkauksenjälkeisille infektioille ja pahanlaatuisten kasvainten uusimiselle. Toisaalta verensiirtojen immunosuppressiivista vaikutusta hyödynnetään munuaisensiirroissa ja varhaisraskauden toistuvien keskenmenojen hoidossa. Valkosolujen alloreaktiivisuutta, graft versus leukemia -vaikutusta, hyödynnetään myös pahanlaatuisten verisairauksien kantasolujen siirroissa, etenkin kevytesihoitoisessa kantasolujen siirrossa. Kantasolujen siirron jälkeen ilmaantuvien uusiutumien ja EB-viruksen aiheuttamien lymfoproliferatiivisten tilojen hoidossa kantasolujen luovuttajan valkosolujen siirroilla saadaan aikaan pitkäkestoisia elpymiä (remissiota) tai jopa pysyviä paranemisia."

Ihmettelevä kirjoitti:

Suomessa tehdään vuosittain noin 80000 verensiirtoa. Joukkoon mahtuu varmasti turhiakin, mutta melkoinen joukko sairaita vuosittain parannetaan. Ongelmiakin on kuten alla olevasta lainauksesta voidaan lukea. Aspiriiniin tai buranaankin voi kuolla. Elämä on riskejä toki täynnä. Oleellista onkin, että suuri joukko lähimmäisiämme vuosittain välttää kuoleman kiitos taitavien lääkäriemme. Ja sitten lainaus alkaa:

"Nykyaikainen verensiirtohoito perustuu veren komponenttien käyttöön. Potilaalle annetaan vain sitä veren aineosaa, mitä hän kulloinkin tarvitsee. Komponenttien käytöllä on monia etuja kokoverensiirtoihin verrattuna. Erottamalla verivalmisteesta pois muut osat kuin mitä potilas tarvitsee voidaan parantaa hoidon tehoa ja vähentää haittoja. Komponenttien käyttö on myös taloudellisesti edullista. Yhdestä veriyksiköstä voidaan valmistaa komponentteja useammalle potilaalle.

Viime vuosien aikana punasolujen käyttö Suomessa on vähentynyt ja jääplasman sekä verihiutaleiden käyttö lisääntynyt (taulukko 1). Suomessa noin 70 % punasoluista ja jääplasmasta siirretään kirurgisille potilaille. Trombosyyttivalmisteissa tilanne on käänteinen: valtaosa valmisteista siirretään verisairauksia tai syöpätauteja sairastaville potilaille ja vain pieni osa käytetään kirurgisten potilaiden hoidossa. Verrattuna moniin Länsi-Euroopan maihin punasolujen käyttö on edelleen Suomessa runsasta. Äskettäin tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin verivalmisteiden käyttöä erilaisissa tyyppileikkauksissa suomalaisissa sairaaloissa, havaittiin suuren osan potilaista saavan verensiirtoja ilman hyväksyttyä indikaatiota.

Suomessa arviolta noin 80 000 potilasta saa vuosittain verensiirtoja. Verivalmisteiden tarpeeton käyttö altistaa suuren joukon potilaita turhaan verensiirtojen immunologisille haittavaikutuksille (taulukko 2), immunosuppressiolle ja infektioille (ks. lukua 8.24. Verensiirtoinfektiot). Verivalmisteiden vieraat antigeenit aiheuttavat potilaassa immuunivasteen, joka voi johtaa alloimmunisaatioon ja tietyissä olosuhteissa oireiseen verensiirtoreaktioon, tai verensiirto voi johtaa immunosuppressioon. Verensiirtojen epäillään altistavan potilaat non-Hodgkin-lymfoomille sekä leikkausten leikkauksenjälkeisille infektioille ja pahanlaatuisten kasvainten uusimiselle. Toisaalta verensiirtojen immunosuppressiivista vaikutusta hyödynnetään munuaisensiirroissa ja varhaisraskauden toistuvien keskenmenojen hoidossa. Valkosolujen alloreaktiivisuutta, graft versus leukemia -vaikutusta, hyödynnetään myös pahanlaatuisten verisairauksien kantasolujen siirroissa, etenkin kevytesihoitoisessa kantasolujen siirrossa. Kantasolujen siirron jälkeen ilmaantuvien uusiutumien ja EB-viruksen aiheuttamien lymfoproliferatiivisten tilojen hoidossa kantasolujen luovuttajan valkosolujen siirroilla saadaan aikaan pitkäkestoisia elpymiä (remissiota) tai jopa pysyviä paranemisia."

Suomessa siis tehdään noin 80000 verensiirtoa vuosittain. Entäpä sitten ne haittavaikutukset:

Välittömät haittavaikutukset
Välitön hemolyyttinen reaktio 5–10
Anafylaktinen reaktio < 1
Septinen reaktio < 1
TRALI1 < 5
Kuumereaktio Satoja
Nokkosrokko Satoja
Myöhäishaittavaikutukset
Viivästynyt hemolyyttinen reaktio 25–50
Verensiirron jälkeinen purppura < 1
Käänteishyljintä < 1

Tästä huomataan, että kohtuullisen turvallisesta hoitomuodosta on kuitenkin kysymys. Käsittääkseni erilaiset sairaalabakteerit ovat huomattavasti surempi uhka kuin verensiirtojen haittavaikutukset.

Ihmettelevä kirjoitti:

Suomessa tehdään vuosittain noin 80000 verensiirtoa. Joukkoon mahtuu varmasti turhiakin, mutta melkoinen joukko sairaita vuosittain parannetaan. Ongelmiakin on kuten alla olevasta lainauksesta voidaan lukea. Aspiriiniin tai buranaankin voi kuolla. Elämä on riskejä toki täynnä. Oleellista onkin, että suuri joukko lähimmäisiämme vuosittain välttää kuoleman kiitos taitavien lääkäriemme. Ja sitten lainaus alkaa:

"Nykyaikainen verensiirtohoito perustuu veren komponenttien käyttöön. Potilaalle annetaan vain sitä veren aineosaa, mitä hän kulloinkin tarvitsee. Komponenttien käytöllä on monia etuja kokoverensiirtoihin verrattuna. Erottamalla verivalmisteesta pois muut osat kuin mitä potilas tarvitsee voidaan parantaa hoidon tehoa ja vähentää haittoja. Komponenttien käyttö on myös taloudellisesti edullista. Yhdestä veriyksiköstä voidaan valmistaa komponentteja useammalle potilaalle.

Viime vuosien aikana punasolujen käyttö Suomessa on vähentynyt ja jääplasman sekä verihiutaleiden käyttö lisääntynyt (taulukko 1). Suomessa noin 70 % punasoluista ja jääplasmasta siirretään kirurgisille potilaille. Trombosyyttivalmisteissa tilanne on käänteinen: valtaosa valmisteista siirretään verisairauksia tai syöpätauteja sairastaville potilaille ja vain pieni osa käytetään kirurgisten potilaiden hoidossa. Verrattuna moniin Länsi-Euroopan maihin punasolujen käyttö on edelleen Suomessa runsasta. Äskettäin tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin verivalmisteiden käyttöä erilaisissa tyyppileikkauksissa suomalaisissa sairaaloissa, havaittiin suuren osan potilaista saavan verensiirtoja ilman hyväksyttyä indikaatiota.

Suomessa arviolta noin 80 000 potilasta saa vuosittain verensiirtoja. Verivalmisteiden tarpeeton käyttö altistaa suuren joukon potilaita turhaan verensiirtojen immunologisille haittavaikutuksille (taulukko 2), immunosuppressiolle ja infektioille (ks. lukua 8.24. Verensiirtoinfektiot). Verivalmisteiden vieraat antigeenit aiheuttavat potilaassa immuunivasteen, joka voi johtaa alloimmunisaatioon ja tietyissä olosuhteissa oireiseen verensiirtoreaktioon, tai verensiirto voi johtaa immunosuppressioon. Verensiirtojen epäillään altistavan potilaat non-Hodgkin-lymfoomille sekä leikkausten leikkauksenjälkeisille infektioille ja pahanlaatuisten kasvainten uusimiselle. Toisaalta verensiirtojen immunosuppressiivista vaikutusta hyödynnetään munuaisensiirroissa ja varhaisraskauden toistuvien keskenmenojen hoidossa. Valkosolujen alloreaktiivisuutta, graft versus leukemia -vaikutusta, hyödynnetään myös pahanlaatuisten verisairauksien kantasolujen siirroissa, etenkin kevytesihoitoisessa kantasolujen siirrossa. Kantasolujen siirron jälkeen ilmaantuvien uusiutumien ja EB-viruksen aiheuttamien lymfoproliferatiivisten tilojen hoidossa kantasolujen luovuttajan valkosolujen siirroilla saadaan aikaan pitkäkestoisia elpymiä (remissiota) tai jopa pysyviä paranemisia."

Eli myöntänet sen, että trendi on se, että veren kanssa läträämisestä pyritään eroon. Verensiirtoihin liittyvät riskit tunnustetaan ja tilalle etsitään korvaavia, parempia (myös kustannustehokkaampia) hoitomuotoja. Siksi Suomessa on käynnistetty tämä ns. VOK-hanke, jossa veren käyttöä pyritään optimoimaan.

Kiitokset nimenomaan taitaville ja tiedoissaan ajantasalla oleville lääkäreille.

VOKman kirjoitti:

Eli myöntänet sen, että trendi on se, että veren kanssa läträämisestä pyritään eroon. Verensiirtoihin liittyvät riskit tunnustetaan ja tilalle etsitään korvaavia, parempia (myös kustannustehokkaampia) hoitomuotoja. Siksi Suomessa on käynnistetty tämä ns. VOK-hanke, jossa veren käyttöä pyritään optimoimaan.

Kiitokset nimenomaan taitaville ja tiedoissaan ajantasalla oleville lääkäreille.

Leikitäämpä ajatuksella, että ajat pahan kolarin ja saat todella pahan verenvuodon jossa vuodat lähes kuiviin. Mikään korvaava valmiste ei korvaa verta tuossa tapauksessa. Jos punasolujen määrä laskee riittävästi, niin mikä korvaava aine silloin kuljettaa happea elimistöön? Pelkkä volyymin lisäys ei enään riitä, vaan tarvitaan ihan oikeaa verta. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että verta käytetään turhan heppoisin perustein ja monissa tapauksissa korvaavat hoitomuodot olisivat turvallisempia/taloudellisempia.

VOKman kirjoitti:

Eli myöntänet sen, että trendi on se, että veren kanssa läträämisestä pyritään eroon. Verensiirtoihin liittyvät riskit tunnustetaan ja tilalle etsitään korvaavia, parempia (myös kustannustehokkaampia) hoitomuotoja. Siksi Suomessa on käynnistetty tämä ns. VOK-hanke, jossa veren käyttöä pyritään optimoimaan.

Kiitokset nimenomaan taitaville ja tiedoissaan ajantasalla oleville lääkäreille.

VERIVALMISTEIDEN OPTIMAALINEN KÄYTTÖ

Verivalmisteiden optimaalinen käyttö (VOK) on suomalaisten sairaaloiden ja Veripalvelun yhteinen hanke. Sen tavoitteena on toteuttaa maanlaajuinen verivalmisteiden käytön tietojärjestelmä, josta lääkäreillä ja hoitajilla on mahdollisuus saada tietoa oman sairaalansa verivalmisteiden käytöstä. Asiantuntijoiden tapaamisissa pyritään vertailemaan ja kehittämään sairaaloiden verensiirtokäytäntöjä. Tietojen avulla pyritään viime kädessä parantamaan potilaiden hoidon laatua.

http://www.veripalvelu.fi/asp/system/empty.asp?P=1162&VID=default&SID=682349226720169&S=1&C=26330

VOK-hankkeella ei ole kerrassaan mitään tekemistä väittämäsi kanssa, että "veren kanssa läträämisestä pyritään eroon"

Veri on välttämmätötä monien Jehovan todistajienkin hoidossa, joille tämä onnekas aika on sallinut fraktioiden käytön. Näitä ovat esimerkiksi hemofiliapotilaat jotka eivät voi käyttää synteettistä hyytymistekijää.

Ihmettelevä kirjoitti:

Suomessa siis tehdään noin 80000 verensiirtoa vuosittain. Entäpä sitten ne haittavaikutukset:

Välittömät haittavaikutukset
Välitön hemolyyttinen reaktio 5–10
Anafylaktinen reaktio < 1
Septinen reaktio < 1
TRALI1 < 5
Kuumereaktio Satoja
Nokkosrokko Satoja
Myöhäishaittavaikutukset
Viivästynyt hemolyyttinen reaktio 25–50
Verensiirron jälkeinen purppura < 1
Käänteishyljintä < 1

Tästä huomataan, että kohtuullisen turvallisesta hoitomuodosta on kuitenkin kysymys. Käsittääkseni erilaiset sairaalabakteerit ovat huomattavasti surempi uhka kuin verensiirtojen haittavaikutukset.

tutkimustyöllesi. Valitettavasti kaikkia lukuja ei ole yleisesti netissä saatavilla. Mutta riittävästi tietoa löytyy, jotta voi päätellä mihin suuntaan ollaan menossa.

Ihmettelevä kirjoitti:

Leikitäämpä ajatuksella, että ajat pahan kolarin ja saat todella pahan verenvuodon jossa vuodat lähes kuiviin. Mikään korvaava valmiste ei korvaa verta tuossa tapauksessa. Jos punasolujen määrä laskee riittävästi, niin mikä korvaava aine silloin kuljettaa happea elimistöön? Pelkkä volyymin lisäys ei enään riitä, vaan tarvitaan ihan oikeaa verta. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että verta käytetään turhan heppoisin perustein ja monissa tapauksissa korvaavat hoitomuodot olisivat turvallisempia/taloudellisempia.

Äärimmäisessä verenhukassa tarvitaan vielä oikeaa verta. Mutta en ole vielä tavannut yhtään lääkäriä, joka lupaisi verensiirron pelastavan elämäni äärimmäisessä hätätilanteessa. Se vain sattuu olemaan ainoa käytettävissä oleva mahdollisuus, mikäli verta ylipäätään on saatavissa. Jos verta ei ole saatavissa, niin kyllä silloin turvaudutaan kaikkiin muihin käytössä oleviin menetelmiin.

Todettakoon väärinkäsitysten välttämiseksi, että itse en ole Jehovan todistaja mutta kunnioitan heidän vakaumustaan tässä asiassa. Siksi halusin ottaa tämän aiheen esille. Mielestäni heidän maailmanlaajuinen tietopalvelunsa on tehnyt arvokasta työtä myös kaikkien ei-Jehovan todistajien hyväksi.

Raamatulliset näkökohdat eivät minua kiinnosta.

vähän mutta asiaa kirjoitti:

VERIVALMISTEIDEN OPTIMAALINEN KÄYTTÖ

Verivalmisteiden optimaalinen käyttö (VOK) on suomalaisten sairaaloiden ja Veripalvelun yhteinen hanke. Sen tavoitteena on toteuttaa maanlaajuinen verivalmisteiden käytön tietojärjestelmä, josta lääkäreillä ja hoitajilla on mahdollisuus saada tietoa oman sairaalansa verivalmisteiden käytöstä. Asiantuntijoiden tapaamisissa pyritään vertailemaan ja kehittämään sairaaloiden verensiirtokäytäntöjä. Tietojen avulla pyritään viime kädessä parantamaan potilaiden hoidon laatua.

http://www.veripalvelu.fi/asp/system/empty.asp?P=1162&VID=default&SID=682349226720169&S=1&C=26330

VOK-hankkeella ei ole kerrassaan mitään tekemistä väittämäsi kanssa, että "veren kanssa läträämisestä pyritään eroon"

Veri on välttämmätötä monien Jehovan todistajienkin hoidossa, joille tämä onnekas aika on sallinut fraktioiden käytön. Näitä ovat esimerkiksi hemofiliapotilaat jotka eivät voi käyttää synteettistä hyytymistekijää.

tutustumista aiheeseen hieman syvällisemmin.

VOKman kirjoitti:

Äärimmäisessä verenhukassa tarvitaan vielä oikeaa verta. Mutta en ole vielä tavannut yhtään lääkäriä, joka lupaisi verensiirron pelastavan elämäni äärimmäisessä hätätilanteessa. Se vain sattuu olemaan ainoa käytettävissä oleva mahdollisuus, mikäli verta ylipäätään on saatavissa. Jos verta ei ole saatavissa, niin kyllä silloin turvaudutaan kaikkiin muihin käytössä oleviin menetelmiin.

Todettakoon väärinkäsitysten välttämiseksi, että itse en ole Jehovan todistaja mutta kunnioitan heidän vakaumustaan tässä asiassa. Siksi halusin ottaa tämän aiheen esille. Mielestäni heidän maailmanlaajuinen tietopalvelunsa on tehnyt arvokasta työtä myös kaikkien ei-Jehovan todistajien hyväksi.

Raamatulliset näkökohdat eivät minua kiinnosta.

Nyt tarvittaisiin lääkäriä vastaamaan, mutta muistan lukeneeni, että Suomessakin syntyy vuosittain muutama lapsi jotka tarvitsevat täydellisen verensiirron heti synnyttyään. Jos oikein muistan heidän elimistönsä hylkii omaa verta ja se johtaa kuolemaan ilman verensiirtoa.

Ihmettelevä kirjoitti:

Suomessa siis tehdään noin 80000 verensiirtoa vuosittain. Entäpä sitten ne haittavaikutukset:

Välittömät haittavaikutukset
Välitön hemolyyttinen reaktio 5–10
Anafylaktinen reaktio < 1
Septinen reaktio < 1
TRALI1 < 5
Kuumereaktio Satoja
Nokkosrokko Satoja
Myöhäishaittavaikutukset
Viivästynyt hemolyyttinen reaktio 25–50
Verensiirron jälkeinen purppura < 1
Käänteishyljintä < 1

Tästä huomataan, että kohtuullisen turvallisesta hoitomuodosta on kuitenkin kysymys. Käsittääkseni erilaiset sairaalabakteerit ovat huomattavasti surempi uhka kuin verensiirtojen haittavaikutukset.

Ongelman on se että verensiirrosta aiheutuvia komplikaatioita ei ole raportoitu syystä että ne useimmimiten laitetaan jonkin muun syyn niskoille. Tämä totesi eräs amerikkalainen tukija joitakin vuosia sitten kun hän tutki verensiirroista kieltäytyneitten selviämistä.

lääkäritkin ovat vasta viimevuosina saaneet tietoa veransiirron monista riskeistä, koska niitä ei ole aiemmmin kunolla tutkittu ja mahdollisista epäilyistä on vaiettu.

Lopputuloksena tutkija arvioi verensiirrosta aiheuttavan enemmän kuoleman tapauksia kuin siitä kieltäytymisen.

Yksi suuri ongelma on ehdottoman turhat verensiirrot jotka muodostavat muistaakseni reilusti yli 90% kaikista veransiiroista.

Kyse on yleensä tapauksista jossa aikuiselle ihmiselle laitaan paripussia verta varmuuden vuoksi, tällaisista siirroista ei ole mitään hyötyä vaan riskeerataan potilaan terveys turhaan.

Helsigissä n. 2-3 vuotta sitten pidettiin kirurgeille koulutustilaisuutta jossa kerrottin Englantilaisesta tukimuksesta. Ko. tutkimuksen mukaan verensiirron saaneet potilaat toipuivat huomattavasti hitaammin kuin vastaavan leikkauksessa olleet potilaan jotka eivät saaneet verta.

Verensiirron saaneet viettivät aikaa sairaalassa keskimäärin 11 päivää ja vastaavissa leikkauksissa ilman verensiirtoa olleille kertyi sairaalapäiviä keskimäärin 8,5 päivää.

Tämä tarkoittaa aika merkittävää eroa varsinkin kun potilas on heikkokuntoinen niin kaikissa verensiiroissa tapahtuva vieraan elimen tässä tapauksessa vieraan veren aiheuttama shokki reaktio elimistössä huonontaa tuntuvasti paranemista ja voi jopa heikossa kunossa olevan potilaan kohdalla osoittautua kohtalokkaasti kuten turhan usein on käynyt.