Niin kuin tiedetään, perimä voi tulla hyvinkin kaukaa. Suvussa voi olla yksi punatukka, yksi sinisilmä ja niin poispäin. Mutta periytyvätkö eleet, vai ovatko ne tahattomasti opittuja? Tapa kävellä, istua tai vaikkapa rypistää kulmiaan? Oletko huomannut että sinulla olisi samoja eleitä mitä jollakin muulla suvussasi oli tai on?
Geeniperimästä
tapatoimittaja
271198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
oli kuulemma tapana istuessaan heilautella oikein jalkaansa silloin, kun oli vihainen...Mulla on ihan sama juttu..Mitä enempi kiukuttaa,sen nopeammin jalka heiluu...:))
isäni joskus sanoi että niin kävelet kuin äitisi, vasen jalka tekee ihme ylimääräisen liikkeen. Sen täytyy olla perittyä, ei kai kukaan muuten niin kävele. Yritän kovasti saada koipeani kuriin, mutta aina vaan se lähtee omille teilleen, onneksi ei niin huomiota herättävästi että potkisi ohikulkijoita :)
Sepäs oiski tukala paikka,ku vetäsis aina vastaantulevaa potkulla...:DD
On se muutes jännä,että voi kaukaakin jostain periä tuollaisia tapoja...Ihan ulkonäöstä lähtien.....
Nuorin poikani kulkee vähän selkä kyyryssä ja notkahtelee samalla.Enoni kulki aivan samalla tavoin, muistan ilmiselvästi.Tämän päivän fysioterapautit sitten yrittävät korjailla tätä perimää kaikin konstein:D
onko se perimää vai opittu/matkittu tapa? Näkikö veljesi enoaan usein? Eräs meidän suvun lapsista huitoo vasemmalla kädellä korostaakseen sanojaan, ilmiselvästi sama tapa kuin äidilläni. Mutta pitkien välimatkojen takia he eivät nähneet kovin usein, joten vaikea ajatella että se olisi tuosta vaan tarttunut.
Ja se tässä hauskaa onkin.
se on selvä juttu, geeneistä tulee kuten mun jalan ylimääräiset kaaret. :) Hullunkurisia tapoja joskus näkee, mutta kun niitä ei pysty hallitsemaan, ehkä hetken mutta aina ne takaisin tulevat.
se on se suku joka kaiken toisillensa jakaa,ja aina ne huonoimmat piirteet..hmhy!
Ei saa ajatella liikaa..tai se jalka alkaa elää omaa elämäänsä:D
isäpappa asiasta sanoi, piti oikein peilistä katsoa pitääkö se paikkansa, ja kyllä se piti. Muistaessani se pysyy kurissa, mutta enhän voi koko ajan kävellessä miettiä mitä vasen jalka tekee. Heti kun ajatus harhailee, se tosiaan on tahdosta riippumaton. Ja joltain isoisomummulta on takuulla periytynyt pyörre mun tukkaan, keskelle takaraivoa. :)
se pyörre takaraivossa..aika paha;)
Mut mulla se pyörre otsassa.
se pyörre ole sellaisessa kohtaa missä ei ole tukkaa? Voiko otsassa kasvaa tukkaa, ei kait ainakaan kovin alhaalla *funtsii*. Lisäksi mulla on littana kohta takaraivossa, täällä tosin epäiltiin että se voi johtua monestakin seikasta eikä ole periytyvää laatua. On ehdotettu että viimeinen ponnistus meni läskiksi, että olin metsässä viiden ja kuuden välillä yhtä aikaa majavien kanssa, tai että siinä on joku intiaanijuttu. Tiedä sitten, mutta littana kohta on ja pyörre, ja vipattava vasen jalka. Kohtalonsa kullakin.
me emme kohtaloa emmekä perimää pois sulkea,
koska otsan ja silmien välissä ei oikeastaan ole mitään!
Vipattava jalka on tarpeen,senhän Miisukin totesi.
perimäkeskustelun jotenkin kummallisille urille. Mii-su ja hänen toiveensa PITKÄSTÄ vipattavasta jalasta ei liene perinnöllistä, vai voisiko se olla? *funtsii ihan tosissaan*
sitä,ettei potki ketä sattuu!!Miisu varoitti
sanoit että vipattava jalka on tarpeen. Älä yhtään yritä. :)))))))
vipata sitä tännekin päin:D
en pysty päättämään sen vipatuksista. :)
Vipatuksista huolimatta?
ehdin jo kehuskella että minullakin on sarvet, mutta ei taida ollakaan. Jousipyssy löytyy pahimpien sarvipäiden varalle. :)
jalkaa ku täällä tarkotetaan? :))
Perintötennarit ja huono vainu.
voi syyttää sukuasi, tai no jos olet saanut ne perintönä joltain isänäidinsiskolta. Oliko heidän aikaan tennareita edes olemassa? Huono vainu on pahempi juttu, mutta onneksi et ole koira.
mutta lapset oppivat ne tavattoman nopeasti matkimalla. Onkin hauska katsoa kun joku pikkulikka tiuskaisee jalkaansa polkaisten 'Minä pesen käteni tästä!' , pyörähtää ympäri ja marssii niska kenossa tiehensä. Saman näkee takuuvarmasti kun katsoo vähän aikaa äitiään samantapaisessa tilanteessa.
Myönnän, myös tyttäreni on oppinut paljon vanhempiensa maneereja. Suora jäljittely muuttuu kuitenkin iän myötä luovammin soveltavaksi, joten näin vartuttuaan hän on kehittänyt niistä itsensä näköisiä variantteja. Sama varmasti minussakin, jotakin vanhemmista on jäänyt, mutta se näyttää nykyisin minulta.
lapset oppivat matkimaan. Mutta tuossa retrosin jutussakin poika ei ollut koskaan edes nähnyt enoaan, ja silti kävelytyyli periytyi. Miksei ne voisi olla perimää samoin kuin esim. taipumus sairastua johonkin tautiin, luonteenpiirteet jne.
peruspiirteissä on jotakin joka osittain periytyy, vaikka avoimuus tai sisäänpäinkääntyneisyys, aktiivisuus tai passiivisuus. Nämäkin ovat kuitenkin monesti kokemuksen muovaamia.
Ihmisen kävely on sen verran taitolaji että siitä ei perimän osuutta juuri pääse näkemään, vai oletteko nähneet montakin ilman muiden ihmisten seuraa kasvanutta ihmistä ja heidän jälkeläistään verrataksenne heidän kävelytyyliensä eroja? Paljon enemmän kävelyyn vaikuttaa rakenteellisten edellytysten (näitähän riittää: lihavuus/laihuus, kulumaviat, liian pitkät varpaankynnet, liian pienet kengät, jalat ovat usein erimittaiset, sattuneet tapaturmat tai alitajuntaan jääneet kokemukset, oikea/vasenjalkaisuus ym ym) ja terveydentilan lisäksi ihan puhdas oppiminen.
Periytyminen voidaan todentaa vain osoittamalla yhteinen geeniperusta. Kävelyn osalta tässä taitaa olla haastetta vielä sadoille tutkijoille.
äläs nyt vie mun jutulta pohjaa.
Jos kerran poika kävelee kuin enonsa näkemättä häntä koskaan,niin eikö olisi kaikkein epätodellisinta ajatella,että molemmilla olisi ollut liian pitkät varpaankynnet liian pienissä tennareissa!
ei puhettakaan muusta..
Sisaruksistani sen näkee parhaiten....äitini on joskus sanonut, että kävelen kuin isäni...