Kertokaapa mulle, miksi nykyään on niin yleistä (myös kristityissä piireissä) muuttaa yhteen asumaan ennen avioliittoa, ja syyksi sanotaan se, että pitää "kokeilla" onko tuleva puoliso varmasti juuri se oikea, ennenkuin uskalletaan sitoutua avioliittoon.
Voiko elämää kokeilla?
Mitä jos tällaisessa tilanteessa (avosuhteessa) tyttö tulee raskaaksi? (mikään ehkäisy selibaattia lukuunottamatta ei ole 100% varma)
Jos avioliitto osoittautuu jossain vaiheessa täysin toimimattomaksi, on sentään mahdollisuus erota. Jos taas "kokeiluvaiheessa" parille syntyy lapsi, ovat he molemmat sen lapsen vanhempia loppuelämänsä, halusivat tai eivät.
Uskallatko ottaa "avoimen suhteen" riskin, vai sitoudutko mielummin tietoisesti (ja julkisesti) aviopuolisoosi ja yhteiseen elämään?
Voiko elämää kokeilla?
Mitä jos tällaisessa tilanteessa (avosuhteessa) tyttö tulee raskaaksi? (mikään ehkäisy selibaattia lukuunottamatta ei ole 100% varma)
Jos avioliitto osoittautuu jossain vaiheessa täysin toimimattomaksi, on sentään mahdollisuus erota. Jos taas "kokeiluvaiheessa" parille syntyy lapsi, ovat he molemmat sen lapsen vanhempia loppuelämänsä, halusivat tai eivät.
Uskallatko ottaa "avoimen suhteen" riskin, vai sitoudutko mielummin tietoisesti (ja julkisesti) aviopuolisoosi ja yhteiseen elämään?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei kai se sitoutuminen mistään allekirjoituksesta paperissa tule. Minä asun mieheni kanssa avoliitossa enkä ole vielä keksinyt mitään syytä mennä naimisiin. Ei naimisiin meno lujita suhdetta, se ei tee siitä kestävämpää. Kävelemään voi lähteä kuka tahansa oli naimisissa tai ei.
Me emme kokeile mitään. Olemme täysin sitoutuneita toisiimme ja aiomme elää yhdessä lopun ikäämme.
Jos avioliitossa oleva pari eroaa eikö se lapsi sitten olekaan enää lopun ikää riippana kaulassa? Ja kuinka se papin aamen sinulle tekee rakkaudestasi jotenkin vahvempaa? Taitaa kyse olla jostain ihan muusta.
Ihmisillä tuntuu olevan idioottimainen käsitys avioliiton onnesta. Jos suhde ei toimi niin mennään naimisiin...sitten viimeistään. Ihan kuin se muuttaisi jotain? Arki on arkea kaikilla pareilla. Sitoutuminen toiseen ihmiseen lähtee omasta valinnasta ja syvästä rakkaudesta.
Kuinka minun nykyinen elämäni on riski?
Itsekin elän onnellisessa avoliitossa, eikä ole pienintäkään tarvetta naimisiin menolle.
Naimisiin meno maksaa vain paljon, eikä tosiasiassa muuta mitään. Miksi turhaan hankkia mitään paperinlätyskää, jos on aivan onnellinen näinkin:)
Tutkimusten mukaan naimisissa olevat parit pysyvät terveempinä, eroavat harvemmin ja saavat useammin orgasmin, kuin avoliitossa elävät parit. Myös lasten asema ja avopuolison asema on juridisesti turvattomampi kuin aviopareilla
-Siinä muutama hyvä syy mennä naimisiin!
Avioliitto on siksi vahvempi liitto kuin avoliitto, koska Jumala siunaa sen silloin kun avioliitto solmitaan. Nimi paperissa ei sinänsä merkitse mitään, vaan se, että Jumalan siunaus on avioliitossa mukana, jos sitä siihen pyytää!
Monet avoliitossa eläneet parit ovat naimisiin mentyään kokeneet suhteen lujittuneen ja tulleen vielä paljon syvemmäksi, vaikkei arki ole mitenkään muuttunut. Avioliitossa on vaan jotakin enmmän kuin avoliitossa! -Sinä et sitä ymmärrä, kun et ole sitä kokenut...
Toki avoliitossakin voi onnellinen olla ja suhde voi toimia hyvin ja jopa kestää loppuelämän. Kuitenkaan siinä ei voi kokea avioliiton onnea, ei voi muistella hääyötä, ei näyttää lapsille hääkuvia, ei kiillotella vihkisormusta... en tarkoita, että onni muodostuu noista asioista, vaan, että jää ihania asioita kokematta!
Pääasiassa halusin viestilläni herättää kysymyksen siitä, miksi avioliitto nähdään niin ahdistavasti sitovana asiana sen sijaan, että se koettaisiin positiivisena sitoutumisena toiseen ihmiseen. Pahoittelen, jos loukkasin kysymyksilläni.
En väitä, etteikö kaksi ihmistä voisi olla yhtä sitoutuneita avosuhteeseen kuin avioliittoon. Ja siinä olet aivan oikeassa, että sitoutuminen lähtee valinnasta, siksi vihkikaavassakin sanotaan "Tahdon", eikä esim. "No joo." =)
Luonnollisesti oma kristillinen maailmankatsomukseni vaikuttaa tapaani suhtautua asioihin. Olen valitettavasti vain tavannut niin monta avoparia, joiden suhde on päättynyt eroon kun on selvinnytkin, että toinen haluaa suhteesta kestävämmän kuin toinen, että olen tullut skeptiseksi avosuhteiden "luotettavuuden" suhteen.
Kristittynä uskon avioliiton olevan oikea yhteiselämän muoto, mutta hankalaa on lähteä keskustelemaan sen paremmuudesta tai pahemmuudesta sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa samaa arvomaailmaa.
Avioliiton voi solmia täysin ilman uskonnollisia menoja ja ilman siunauksen pyytämistä.
Onko tällainen avioliitto sitten "susi"?
Toisaalta pari voi toki pyytää siunausta parisuhteelleen ja perhe-elämälleen, vaikka ei ole solminut virallista avioliittoa.
Luterilaisessa maailmassa avioliitto ei ole sakramentti.
Uskovaispiireissä on yleistä, että suureen ääneen tuomitaan esiaviollinen seksi. Kuitenkin, tutkimusten mukaan suomalaisista ihmisistä huomattavan pieni osuus, reilusti alle 1 %, on hääyönään neitsyys tai poikuus tallella.
Siispä, käytännössä kaikki nekin, jotka tuomitsevat ääneen esiaviollisen seksin, ovat kuitenkin ITSE harrastaneet esiaviollista seksiä. Sen vuoksi, käytännöllisesti katsoen jokainen joka tuomitsee esiaviollisen seksin, on VILPILLINEN SYNTISÄKKI.
Tosi juttu. Kyllähän se on selvä, että tommosen houkutuksen edessä HARVA pystyy pysymään lujana. Siihen kun vielä lisää päälle muutaman tosdistetun tapauksen niin kyllä ei voi taas muuta todeta kuin, että on kaksinaismoralismi huipussaan! ...noh, eipä ole multa pois, mutta kyllä ottas päähän, jos ite oisin niin kiero...ja kaksinaismoralisti.
Itse olin 100% neitsyt ja miehelläni oli poikuus tallella naimisiinmennessä, joten ehkä sítten kuulumme tuohon "vajaaseen yhteen prosenttiin" ja meillä on varaa "tuomita" esiaviollinen seksi.
Syntisiä toki ollaan (niin kuin jokainen ihminen), mutta tuossa seksiasiassa toimimme Jumalan tahdon mukaan ja se on kannattanut! On ihanaa rakastella ikioman AVIOmiehen kanssa!
"Syntisiä toki ollaan (niin kuin jokainen ihminen),"
Jaahas, että minäkin olen syntinen. Perustele.
"Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla!" Sanoo Raamattu joka on Jumalan sana ja TOTUUS! Syntiä on jo se, että ajattelet jostain ihmisestä jotain pahaa! Olen 100 % varma, että myös sinä olet syntinen. Toivottavasti sen myös itse joskus ymmärrät ja älyät katua syntejäsi. Jeesuksen veri puhdistaa KAIKESTA synnistä!
Seksi on paljolti kokeilemisen ja harjoittelun kautta onnistuva juttu, mutta ihan fakta on että kaikki ihmiset eivät sovi yhteen (seksin puolesta). Seksi ei ole maailman tärkein asia miehen ja naisen välisessä liitossa, mutta tärkeä juttu kumminkin, varsinkin nuorilla. Eikö ole tuhannen tyhmää ja ajattelematonta mennä naimisiin kaverin kanssa, joka saattaa olla seksuaalisesti aivan väärä tyyppi (jos kerran tätä puolta ei ole harjoiteltu ja kokeiltu).
En oikein käsitä mitä pahaa siinä on, jos jo ennen avioliittoa opettelee minkälaisesta seksistä pitää, ja käyttää muun muassa tätä tietoutta hyväkseen valitessaan itselleen parhaan elämänkumppanin. Tässä mielessä kiihkouskovaiset pakottavat itsensä ottamaan sian säkissä sänkyynsä. Monelta onnettomalta avioliitolta säästyttäisiin jos näin ei tehtäisi...
Vaikka minä en seksiä ennen avioliittoa harrastakaan, tiedän erittäin hyvin että tuleva mieheni on seksuaalisesti minulle aivan oikea tyyppi. Yhteiset hellät hetket ovat sen osoittaneet eikä minulla ole mitään syytä olettaa että asiat muuttuisivat kun yhdyntä mukaan otetaan..
..."tiedän erittäin hyvin että tuleva mieheni on seksuaalisesti minulle aivan oikea tyyppi...." ..."eikä minulla ole mitään syytä olettaa että asiat muuttuisivat kun yhdyntä mukaan otetaan.."
Mutta et voi tietää miten homma toimii vai toimiiko ollenkaa sitten kun päädytte sänkyyn. Kuinka voi olla noin varma, että hän on seksuaalisesti sinulle oikea?
Entäs jos hän liian "iso" sinulle, jokainen kerta tuottaa suunnatonta tuskaa, tai entäs jos hän on liian "pieni", ei tunnu miltää mikään? Tai entäs jos hän laukeaa liian nopeasti tai ihan mitä vaan...
Ei etukäteen ilman "koeajoa" voi tietää onko ihminen sopiva. Tai ehkä olet valmis tyytymään siihen mitä saat, olis se kyyti sitten millaista tahansa....
Tai pikemminkin manailet. Mutta oikeesti totta puhut...
Itse olen huomannut, että tähän mennessä suhteeni ovat olleet joko älyllisesti tai seksuaalisesti tyydyttäviä, mutta kun löytäisi jonkun joka olisi edes kohtalaisen tyydyttävä molemmissa suhteissa, niin siihen olisi sitten hyvä jäädä. Mikäli sitten minä tyydyttäisin hänet yhtäläisesti, heh. :)
sitä Jeesuksen verta voi ostaa? Paljonko on litrahinta?
Raamattu ei tunne avioliittoa samanlaisena instituutiona kuin me. Kun mies ensimmäisen kerran yhtyy naiseen, tulee heistä mies ja vaimo. Näin ajattelen minäkin, mutta haluan kuitenkin vielä vahvistaa sitoumuksemme. Seksiäkään en tahdo harrastaa ennen kuin avioliitossa, jolloin raskaus ei olisi suuri shokki (olemme vielä nuoria).
"Jos avioliitto osoittautuu jossain vaiheessa täysin toimimattomaksi, on sentään mahdollisuus erota. Jos taas "kokeiluvaiheessa" parille syntyy lapsi, ovat he molemmat sen lapsen vanhempia loppuelämänsä, halusivat tai eivät."
Ovathan ne sen lapsen vanhempia lopunikäänsä, halusivat tai eivät, myöskin silloin, kun se lapsi on syntynyt avioliitossa. Niin että mikä olikaan pointtisi? Sehän on aivan sama tilanne avo- tai avioliitossa, avoliitosta vain vihkiminen puuttuu. Se on ainoa ero. Eli jos mennään naimisiin (ilman mitään kokeiluja tai esiaviollista seksiä), nainen tulee raskaaksi heti liiton alkuvaiheessa, ja jos liitto alkaa rakoilla heti alkumetreillä, niin siinä se lapsi on, halusit tai et.
Riski on yhtä suuri avo- ja avioliitossa. Ero voi tulla joskus tai ei koskaan, mutta avoliiton voi lopettaa vähemmällä paperisodalla, verrattuna avioliittoon. Ei kai siinä muuta eroa ole, jos ei nimittäin usko mihinkään Jumala-juttuihin.
Yhdessä elämiseen ei kaivata papin aamenia tai tuomarin lupia, se on henk.koht. mielipiteeni...
kylla tunne yhtakaan uskovaista paria jotka asuisivat avoliitossa, ja tunnen sentaan aika monta paria. syy miksi nomenomaa avioliitto on se oikea liitto, on siina, etta Jumala siunaa avioliiton, ei avoliittoa. en tarkoita etteiko voi olla onnellinen avoliitossakin, mutta sellaiselta liitolta puuttuu Jumalan siunaus. (eli kyseessa ei ole ainoastaan paperien tayttaminen ym. traditiot, niinkuin moni sen olettaa olevan).
myos Raamattu puhuu ainoastaa miehesta ja vaimosta, joka siis tarkoittaa sita, etta tallainen pariskunta on naimisissa, ei vain seurusteleva pari joka asuu yhdessa.
Kenen Jumalasta nyt keskustelemme?
Ei ole papin aamenta luvattu meikäläisille. Tosin en minä sitä haluaisikaan, mutta niitäkin löytyy jotka haluaisivat.
Ei ainakaan tarvitse pelätä raskaaksi tulemista, vaikka kuinka harrastaisi esiaviollista seksiä, hih. ;)