ne jotka pitävät Jumalan kymmenen käskyä ja Uskovat Jeesukseen ja ne jotka eivät. Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulua voi!
Adventisteina kuulumme ensimmäiseen joukkoon, sunnuntain pitäjät jäävät tuohon toiseen, hahhaa
Adventisteina kuulumme ensimmäiseen joukkoon, sunnuntain pitäjät jäävät tuohon toiseen, hahhaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
On olemassa Uuteen Liittoon sirtyneet ja Mooseksen lain noudattajat
"Mutta joka katsoo TÄYDELLISEEN lakiin, VAPAUDEN lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään."
utkielman johtopäätöksenä voidaan siten perustellusti sanoa, että adventismin opeille sapatin pitämisestä uudessa liitossa ei ole perusteita Raamatun kirjoituksissa. Eikä mitään tukea ole heidän eskatologisille tulkinnoilleen sapatista viimeisenä "kuuliaisuuden kokeena", joka ratkaisee pelastumisen. Koko Ilmestyskirjassa ei kiistattomasti puhuta mitään sapatista eikä sunnuntaista, mutta tässä artikkelissa ei oteta muutoin kantaa Ilmestyskirjan tulkintaan tai tarkoitukseen. Uuden testamentin teologiassa -etenkin Paavalin kirjeissä - sen sijaan osoitetaan kristillisen vapauden ja koko ansiottoman armon evankeliumin vastaiseksi vaatimukset noudattaa sapattia ja ruokasääntöjä ja ylipäätään vanhan liiton lakia (ks. myös Hebr.8:13; 9:10). Sapatin ja ruokalakien noudattamisen vaatimus on rinnastettavissa Paavalin vastustamaan "toisenlaiseen evankeliumiin" ja palaamiseen juutalaiseen alkeelliseen varjojen ajan jumalanpalvelukseen ja täyttymyksensä saaneisiin esikuviin, jotka lakkautettiin Kristuksen ristillä.
Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.
Sama pätee ruokaan liittyviin sääntöihin ja kieltoihin, jotka ovat täysin vieraita koko UT:n teologialle. Ruokien syömistä koskeviin kielloista on tärkeä apostolinen opetus 1 Tim.4:1-5, jossa todetaan selkeästi, että sellaiset kiellot ovat "pahojen henkien oppeja" ja "eksyttävien henkien seuraamista". Nämä "riivaajien opit" rinnastetaan tekopyhyyteen (so. farisealaisuuteen) ja uskosta luopumiseen. Kaikenlainen asketismi ja normaaleista elämän iloista kieltäytyminen on vastoin evankeliumia. Paavali opettaa, että kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää eikä mikään ole hylättävää - ei siis sianliha, simpukat, jänis, kahvi, tee, viini eikä mikään muukaan- kun se nautitaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja rukous pyhittää kaiken Luojan luoman. Jokainen voi vapaasti ja hyvällä omallatunnolla syödä ja juoda mitä haluaa ja hyväksi näkee, eikä hänellä ole siitä mitään tilinteon velvollisuutta ihmisille - eikä Jumalalle, sillä Jumala ei ole kiinnostunut sellaisista asioista.
Ylös :: Tulostinystävällinen versio :: :: Kerro sivusta kaver
Hänhän on sinun Jumalasi. Koska vakaasti uskot
sunnuntain pyhyyteen. Vaticaanin Herrahan on
meille sen Sunnuntain lakimääräisesti antanut.
koska uuden liiton merkki on sunnuntai, Niin
tämän sunnuntain antaja on varmasti sinun jumalasi. Hän on aivan näkyvässä muodossa, joten
tämän Jumala on näkyväinen. Hän itse sanoo tunnuskirjoissaan, että sunnuntai on hänen valtansa merkki.
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
adventistit pitävät Jumalan käskyt.
He ehkä haluavat niin tehdä, mutta ei ole vielä ollut yhtään ihmistä maailmassa, joka olisi pitänyt kaikki Jumalan käskyt, paitsi ihminen Jeesus Kristus. Joten eiköhän tehdä niin että tunnustetaan oma heikkoutemme ja pyydetään että päästäisiin osalliseksi Jeesuksen uhriin, hänen joka piti kaikki käskyt, ei taida omat teot riittää edes adventisteilla.
Eri asia on sitten että uskova tietää että juuri Jumalan lain voimalla meidät pelastetaan. Hänen lakinsa on täytetty Jeesuksessa (meidänkin edestämme).
Adventistit ovat lain noudattamisessa häviöllä luterilaisia vastaan 3-0. Aika heikkoa siis! Minkähän takia he eivät edes yritä tosissaan?
Roomalaiskirje:
13:9 Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä MUU KÄSKY tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Huomaatko, että tähän sisältyy myös lepopäivä!