TV:stä mm. uutisia katsellessa havaitsee, että Palestiinan pakolaisten asia on esillä tiedotusvälineissä ja aktiivisen kansainvälisen politiikan kohteena. Palestiinalaisille jopa perustettiin valtio ja palautettiin osa maasta.
Suomenkin tiedotusvälineet käyttävät jatkuvasti aikaa ja palstatilaa Palestiinan asian puimiseen vaikka tämä asia on meistä fyysisesti kaukana. Kannanottojakin näkyy.
Mihin on päässyt unohtumaan Karjalan pakolaisten asia? Eikö tämä ole juuri kansallisten tiedotusvälineiden ja EU-politiikan keskeisellä alueella? Puuttuuko tietoa, tahtoa ja /tai uskallusta? Eikö toimituksilla riitä kantti ja osaaminen omien asioiden toimittamiseen?
Suomenkin tiedotusvälineet käyttävät jatkuvasti aikaa ja palstatilaa Palestiinan asian puimiseen vaikka tämä asia on meistä fyysisesti kaukana. Kannanottojakin näkyy.
Mihin on päässyt unohtumaan Karjalan pakolaisten asia? Eikö tämä ole juuri kansallisten tiedotusvälineiden ja EU-politiikan keskeisellä alueella? Puuttuuko tietoa, tahtoa ja /tai uskallusta? Eikö toimituksilla riitä kantti ja osaaminen omien asioiden toimittamiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Karjalaiset eivät olleet pakolaisia, sillä he lähtivät kotiseudultaan vapaaehtoisesti. Ja Suomeen tultuaan he saivat maata ja korvauksia menetyksistään. Ja jos entisille Karjalan asukkaille tai heidän jälkeläisilleen annettaisiin joku oma "luvattu maa" tänä päivänä, jotta he voisivat muuttaa pois täältä, niin tuskimpa muuttaisivat. Kun on jo yli 60 vuotta mennyt ihan mukavasti muutenkin.
Keksi joku parempi vertailukohde.
"Karjalaiset eivät olleet pakolaisia, sillä he lähtivät kotiseudultaan vapaaehtoisesti."
Lähteminen ei ole silloin vapaaehtoista, jos se tapahtuu välittömän kuoleman uhan, sodan takia. Tällainen perusasia en sitten mene millään joidenkin päähän. Minkä vaihtohdon olisit valinnut? Jäänyt odottamaan puna-armeijan tuloa ja olettanut,e ttä se jättää sinut siististi asumaan kotiisi, kun ei mitään olisi tapahtunut. Vai sitten paeta ja mahdollisuuus säilyttää ainakin henki.
Jos/Kun Karjala palautuu, varmasti löytyy niitä evakkoja ja heidän jalkeläisiään, ketkä lähtevät entisiä kotiseutujaan kunnostamaan.
Karjalasta taisteltiin ja kuoltiin. Karjalaa ei annettu ilmaiseksi ja moni maatuu ikuisesti karjalan mailla.
Tätä tosiasiaa eivät muuta miksikään myöhempien aikoijen kitu-einarit, jotka kumartavat puna-armeijan edessä ja antautuvat henkisesti, ennenkuin yhtään ruutia on palanut.
kitu-einarit paasaavat totalitarismin syväkieltä. Juuri sen edessä kulkee selväjärkisyyden ja sivistyksen raja.
Peilissä on sinulle vertailukohdetta enemmän kun pystyt selvittämään.
ProKareliaanit istuisi kidutettavina terroristeina vankiloissa jos naapuri olisi sioNazistinen Israel.
Meidän kansan johtajat pyysivät taannoin anteeksi Tanskan kuvakohun aikaan vaikka meillä ei oltu tehty mitään kuvia eikä mitenkään rienattu heidän uskoaan.Tämä osoittaa kuinka lötsö on johtomme siinä ei ole rotia ollenkaan.Meidän ei todella tarvitse pyytää anteeksi sitä kuinka paljon sinne on rahdattu apua niin rahallista kuin henkistäkin.Suomessa on muotia voida pahoin ja tuntea häpeää siitä että meillä menee suh hyvin.Karjalaiset ja heidän keskustelut eivät johtoamme paljoa kiinnosta.Karjalan kansa koki vuosina 39-44 sellaiset ihmisoikeuksien rikkomukset joita naapuri meille teki.Sodan jälkeisen ajan henkinen väkivalta kohdistui karjalaisiin kun he joutuivat pakon edessä tulemaan suomen itälaidalta pois sisäsuomen metsiin.Karjalaisen kulttuurin kohtaaminen säikytti monet metsäläiset ja vielä tänäänkin se "pulppuaa"näissä rienauskirjoituksissä joita tämä palsta on täysi(valitettavasti).
voit toki harjoitella nyt, mutta muista, että karjalaisten iloiset kesäpäivät taas oottelee heinäkuussa ympäri maata. Niissä tarvitaan verestä karjalaisukkoa esittämässä itkuvirttä, että suomi kohtelee huonosti, ei anna lisää korvauksia, eivät muut vaihda murrettaan karjalan vientöön, eivät usko, että kartanoja jäin joka karjalaiselta vipooriin ja niin paljon muuta... voin tehdä listan kaikista 1768 itkun aiheesta, jota voit opettaa sukulaisillesikin, että perintö jatkuu.....