olleet Ripelle täyden kympin tipuja niin saivat painella mäkeen!! Mutta totuushan on että rantut runkkaa...toisille se riittää rakkaudeksi toisille ei! Mutta jos ei se nyrkkikyllikki kelpaa morsiameks lopun elämää niin kannattaa vilasta peiliin ja miettiä ensin et onko itse täyden kybän uros...
Kyllä alkaa sitten kun on ollu 50 vuotta elämästään yksin kelvata vaikka karvainen ja kaljamahainen morsian...
Kyllä alkaa sitten kun on ollu 50 vuotta elämästään yksin kelvata vaikka karvainen ja kaljamahainen morsian...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mene sinä kosimaan sitä naapurin harvahammasta kun sulle kaikki kelpaa.
kaikki kelpaa mutta kun miettii ettei se Ristokaan nyt ollut mikään unelmien poikamies niin millaisen morsiamen se luuleekaan saavansa? Jos jää unelmoimaan niistä Pamela Andersoneista niin voi jatkaa unelmointiaan hautaan asti...
Ja toisekseen ne morsmaikut oli Ripelle passeleita...pärstävärkit suunnilleen samaa laatua sekä ripellä et morsian ehdokkailla...et mitä se mies ranttuili oikein?
Ja toisaalta sullekin tiedoks ettei se pärstävärkki ole kuitenkaan kaikki kaikessa...painovoima tekee tehtävänsä jokaiselle! Se on karu totuus että vaikka muuta toimintaa ei sinussa olisikaan niin rupsahdus kulkee eteenpäin kokoajan tasaista tahtia...
Mutta enhän minä ketään pakota jos se nyrkkikylli riittää kerta...
Jos haluaa pysyä nuorena kannattaa makoilla selälleen soffalla ja välillä kuntoilla siinä sivussa :)
Olen itse mennyt 18-ikäisenä avioon ja pysynyt siinä kolmekymmentäkuusi vuotta. Ja kaikki on ok!
Mikäli ihmiset pysyvät sinkkuina yli kolmekymppisiksi, niin heidän on todella vaikea sopeutua toisen kanssa elämiseen.
Tämän huomion olen tehnyt.
Yli 30 v. alkaa harkita... liikaa ja muuttuu krantuksi.
Siinä iässä ei uskalleta enää ottaa riskiä naisen valinnassakaan. Sitä jaanataan ja pohditaan ja arvuutellaan, että olisko vai eikö.
Itsellinen oleminen, päivärutiinit ja maailmankatsomukset paisuvat maailman tärkeimmiksi jutuiksi. Halutaan vain parasta!
Yli 30 v. luutuu. Omaa tarkasti määriteltyä arkeaan on vaikea jakaa. Pienikin poikkeavuus omasta katsantokannasta morsmaikku-ehdokkaassa saa kranttulin sinkun epävarmaksi.
Uskallus ja rohkeus heittäytyä rakkaudenvirtaan puuttuu.
Rakkaus, sitoutuminen, avioituminen ja yhdessä eläminen vaativat rohkeutta.
Ja sitä, että ei aseta toiselle osapuolelle rimaa liian korkeaksi.
Kun täydellistä avioliittoa ei ole olemassakaan, eikä näinollen täydellista morsianta.
Alle tai hiukan yli 20-ikä on parasta avioitumisaikaa. Silloin on tarpeeksi hullu ja intohimoinen luottamaan toiseen osapuoleen. Ihmisestä löytyy joustoa ja kasvunvaraa.
Mielestäni vanhempien ei pitäisi panna hanttiin, jos heidän lapsensa avioituvat nuorina. Nuori nuoripari kasvaa yhteen vuosien mittaan. He ovat ennakkoluulottomia toistensa suhteen.
He uskaltavat heittäytyä rakkauden vietäväksi.
MUTTA yli 30-ikäinen on jo pysähtynyt kranttu, jolle ei mikään kelpaa, niin fiilattua ja fiksattua ihmistä ei löydykään.
Mitä enemmän ikää tulee niin sitä vaikeempaa on enään sopeutua yhteiselämään. Sitä tulee vain omiin tapoihinsa kangistunut pilkun viilaaja joka kauhistuu kumppaninsa erilaisuudesta joka mutkassa.
Ihan järjetöntä että haetaan samanlaista, samanlailla ajattelevaa, niin kuin itsensä kopioo jotta jotenkuten rohkenisi seurustelua ajatellakkaan kun erilaisuus on rikkautta ja mielestäni pitäisi olla erilaisia jotta mielenkiintokin säilyisi kumppaniinsa loppu elämän. Kuka sitä itsensä kopioo jaksaisi pitemmän päälle katsellakkaan?
Kamala muutosvastarinta tulee iän myötä ja pelko että toinen alkaa muuttamaan omia turvallisia rutiineja. Kenenkään lähelle päästäminen alkaa entistäkin vaikemmaksi.
suhteet ei kestä ollenkaan sillä kyllästyy ja jää useimmilla vaivaamaan minkälaista olisi olla ollut toisen kaa se on tutkittu juttu.
Puhu sinä vaan mitä puhut, mutta turha on väännellä ja yleistää, kun ei itselläsi ole edes kokemusta asiasta vaan ihan omien olettamuksiesi pohjalta siellä kirjoittelet :D ahaha!
Eiköhän asia ole ihan ihmisestä itsestään kiinni mitä haluaa ja kuinka hyvä kumppani osuu kohdalle. Itsellesi vaan on sattunut osumaan hyvä kumppani silloin joskus kun olit 18 kesänen.
Kuten tuossa kirjoittikin joku, niin ihan samanlailla ne eroilee vaikka olis menyt kuin nuorena avioon.
Päinvastoin. Nykyään olisin paljon halukkaampi suhteeseen jonkin kivan tytön kanssa, kuin joskus parikymppisenä. Nuorempana parikymppisenä tosiaan tuntui ihan ahistavalta koko suhdeajatus, esim. baarista jos löysi jonkin kivan tytön, niin tosiaan tuli ihme "koti-ikävä" tunne, ettei sitä ole valmis tämmöisiin asioihin eikä sitä tullut ikinä otettua kontaktia takas toisin kuin nykyään.
Tosiaan kerran tapasin netistä katkeroituneen yh-naisen, itse olisin tosiaan mielellään halunnut tutustua häneen lähemminkin. Mutta tämä nainen oli ihan raunioina ja lopetti homman siihen. Ettei aina tarvi siellä osoitella sitä syyllistä sormee meihin 30 sinkkuihin!!!
Toivottavasti ei kalikka kalahtanut?
Yleistin tahallani, koska ystäväpiiriä ja heidän aikuisia lapsiaan seuranneena joudun toteamaan kranttuilun. Lisäksi työn puolesta joudun kohtaamaan sinkkuja ja ei-sinkkuja. Hekin ovat kertoneet oman tarinansa kronkelisinkuista.
Tietysti on poikkeuksia.
Kyllä nuorena avioituneet eroilevat... paljon, mutta aika pian löytävät uuden, jonka kanssa jatketaan vaikka hermoraunioina, mutta jatketaan silti. Kauan he eivät yksinään viihdy.
En voi sanoa, että olisi itselleni osunut loistava kumppani. Viimeiset 15 vuotta hän on ollut loistava, mutta sitä ennen oli hankausta hänen alkoholin käyttönsä vuoksi. Ei siis toivekumppani. Nyt hän on!
Kirjoitin edellisessä viestissä krantuista sinkuista ja HEITÄ on pilvin pimein. Se on totista totta ja vaatimukset ovat taivaita hipovat.
Olen pahoillani, tarkoitus ei ollut loukata sinua poikkeus-sinkku.
Onnea kumppanin etsintään!
tottunut riston poikamies elämään ettei huoli ristolle vaimoa. Aune se on joka riston nais asiat päättää.
Olet kyllä siinä oikeessa, että olenhan minä kranttu, ollut ihan alusta asti ja lisäksi kun olen tämmöinen kolli, jolle yksinäisyys ei tee vaikeeta (noh joskus tekee), niin eipä sitä kiirettä ole tullut pidettyä. Mutta yksi syy sinkkuuteeni on ollut myös ujous. En toki enään ole niin ujo kuin nuorempana, onneks!
Kyllähän vaan jos naiset olis alotteellisimpa ja ei tarviis leikkiä tätä kissa-hiiri leikkiä, en varmasti olis sinkku. Olen semmoinen, että en jahtaa naisia. Baarissakin saatan istuskella penkillä niin kauan, kunnes jokin nainen tulee jutteleen tai ei sitten tule.
Juuri näin on ainakin minun kohdallani (nainen, 42v, lapseton "ikisinkku"). Kun ei sitä elämänkumppania löytynyt siinä 20-25 vuotiaana, niin ei sitä enää löydykään. Mitä enempi tulee vuosia, sitä mahdottomammaksi asia käy, tässä iässä asia on jo ihan poissuljettu päiväjärjestyksestä. Tämä elämänkumppanuusasia pysyy vain "kaukaisissa päiväunelmissa", saahan sitä joskus haaveilla. Mutta olen jo vuosia sitten luovuttanut, että oikeasti vielä löytyisi.
Seurustellut olen useita kertoja ja pitkäänkin, vuosia, tälläkin hetkellä. Mutta ei tästäkään tule mitään elämänkumppania, harvakseltaan "seurustellaan". Liian erilaisina ja erilaisissa elämäntilanteissa olevina ei sovita "täyspäiväisesti" yhteen, vain pieninä annoksina silloin tällöin (ei liian usein, muuten loppuisi alkuunsa). Tämä on tehty selväksi puolin ja toisin. Kahden "kypsempään" ikään ehtineen aikuisen seurustelu, ei ole enää mitään ikuiseen elämänkumppanuuteen, yhdessä asumiseen, perheen perustamiseen tähtäävää. Ollaan yhdessä niin kauan kuin siltä tuntuu, ja kun ei tunnu, ei olla. So simple as it is.
Totta on, ettei sitä pystyisi enää sopeutumaan siihen, että toinen olisi joka päivä lähettyvillä, ei uskalla ottaa riskiä ihmissuhteissa, ei uskalla sitoutua. On liian harkitsevainen, miettii koko ajan kannattaako tämä vai ei, eri puolia plussia ja miinuksia. Liikaa ajattelee järjellä, ei osaa sydämellä. Näin se vaan on. Valitettavasti tai sitten ei. Parisuhde on joidenkin juttu, ja joidenkin ei.
olisit vaan sanonut että suurinosa yli 30v naisista on kranttuja. He elävät prinsessa haaveissaan pilvilinnoissaan. Miehistä suurin osa on jalat maassa tyyppiä, enemmän realistisia. KUNNON NAISISTA on todella huutava puute suomessa(yli30v). Iso osa on onnettomasti naimisissa joku tosin onnellisestikin . Samaan aikaan on huimasti ylitarjontaa kunnollisista yli30v miehistä.
taitaa olla enemmän tissimiehiä.
varaa kustantaa silikoonit
risto tykkää luomusta.
risto on vielä tississä kiinni. Äitinsä tississä.
katkera hanna? Kuka muu jaksaisi noin ilkeästi kommentoida...
onneksi ketään. Hitto jos yks tavallinen hiirulais Hanna ei kelpaa niin siitä nyt ei voi päätellä muutakuin sen että Risto on harvinaisen suoraselkäinen mies.
naisista silleen. on lähtenyt ohjelmaan vaan yrittääkseen todistaa perheelleen olevansa hetero. no, eipä tullut todistettua, päinvastoin...
koettakaa jo vähitellen lopettaa tuo jauhaminen homoudesta omien kieroutuneiden päähänpinttymienne perusteella! En oikein tajua millainen ÄO on ihmisillä jotka jaksavat vuodesta toiseen uskoa A) että kaikki ruotsalaiset on homoja tai B) mies joka ei huoli jokaista sievää vastaantulevaa naista on ehdottomasti homo.
Voi tavaton miten usein näitä väitteitä kuulee nimenomaan miesten suusta...ja millaisten miesten, heh..parempi ehkä jättää yksityskohdat sanomatta. Mutta muutama takuuvarma seikka heitä yhdistää: monet eivät ole eläissään astuneet Suomen rajan ulkopuolelle ainakaan selvin päin (kun ei uskalla jos vaikka törmää ulkomaalaiseen, joka voi olla esim. juuri ruotsalainen tai vieläkin pelottavampaa voisi olla kohdata värillinen mies) Mutta nipin napin isossa ryhmässä päissään voi uskaltautua Viipuriin tai Tukholman risteilylle, eikä haittaa vaikkei muistais mitään, eipähän tule traumoja noiden vierasmaalaisten kohtaamisesta. Toinen melko todennäköinen yhteinen tekijä on huono menestys naismaailmassa. Koheltava meluisa urpo ei välttämättä hurmaa vaikkapa naistentansseissa sitä viehkeää neitoa jonka luulee oitis lankeavan juuri häneen. Ehkä joku rikkoutunut suhde tai liitto voi jo takanakin olla ja kaikki oli tietysti sen akan syytä...muuten olis mennyt loistavasti : )
Pari vastakysymystä: 1) Eikö naapurimaamme väestön pitäisi pikemminkin vähentyä huolestuttavaa tahtia jos kaikki mieskuntoiset lähes tulkoon ovat homoja? Jostain syystä täällä meillä syrjäseuduilla pikemminkin on se tilanne...hmnnn, töihin miehet!
2) Jos maaseudun poika ei huoli sievää tyttöä oitis, olis tällä perusteella jo aika monen maaseudulta kotoisin olevan isä ilmeisesti ollut homo. Kovin ujoja nuo pojat ovat kautta aikojen olleet, ei se tutustuminen ja kaverin löytäminen aina heti paikalla onnistu. On tarvittu puhemiestä ja jopa vanhempia naittamaan nuorisoaan menneinä aikoina.
Joten järki käteen joutavan jankkaajat..Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat, jokaiselle on paikkansa ja tilaa näin harvaanasutussa maassa. Kiva jos ohjelma herätti kiinnostusta maaseutua kohtaan ja tyhjenevät kylät saavat uusia asukkaita ja perheitä pikku hiljaa.
Muistakaa että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten ..
ainoa järkevä koko tässä maajussi keskustelussa.Kyllähän se ihastuminen on hirveän usein yksipuolista.Luulen,että jossakin elämän vaiheessa meistä jokainen on tavannu sellaisen henkilön,josta olis välittäny.Mut toinen osapuoli ei ole ollut kiinnostunut.Ristolle ja Hannallekin vain kävi näin.
veisaaja ei voi olla muuta kun homo...jolle kalikka kalahti nilkkaan niin kipeesti :D
Ja oma kommenttisi ei voi olla kuin Hannan tekemä.
Ei kukaan muu jaksaisi noin tapella Ristoa vastaan ;)
Meissä ei oo mitään muuta yhteistä kun et naisia ollaan molemmat :D
Enkä muuten tappele Ristoa vastaan...Risto vaan on ranttu/nirso jolle ei kelpaa kun tiukan seulan lpäissyt unelmanainen...mutta omapahan on valinta! Sit viiskymppisenä kun elämä alkaa olla jo ohi on myöhäistä katua kun nuoruus meni nirsoillessa ja YKSIN!
vaikka Risto olis vain kamalan UJO eikä uskaltaisi ruveta lähempään tuttavuuteen kenekään naisen kanssa kun pelkäisi nolaavansa itsensä. Hannahan jo morkkasi Ristoa sanomalla että "välillä ei tule asiaa ollenkaan".
kyllä satun olemaan, jos minuun viittasit puolustuspuheella ja homonimikkeellä : )
Taas pari faktaa a) naisista ei käytetä mainitsemaasi nimitystä, oletettavasti sen tiedätkin b) olen ihan vankasti heteronainen ja lähellä eläkeikää, 3 lapsen äiti ja kahden vauvan nuorekas mummo,korkeasti koulutettu; tästäkin huolimatta vielä onnellisesti naimisissa yhden ja saman mieluisan puolisoni kanssa, joka on kaupungissa töissä käyvä hieman ujo mutta rakas 'maajussini'
Suvaitsevaisuus erilaisia ihmisiä ja valintoja kohtaan ei olisi ollenkaan pahitteeksi monelle jääräpäiselle ihmiselle. Paras tapa vähentää pelkoja on tutustua erilaisiin ihmisiin, kulttuureihin...erilaisuuteen. Meissä kaikissa on eroja, isoja tai pieniä, yhtä kaikki ihmisinä voi löytää kenestä vaan hyvän ystävän, helmen itselleen. Itselläni on mieluisia ulkomaalaisia perheystäviä, heitä uskollisempia en ketään tiedä.
Tietämättä toisistamme varmoja faktoja, on turha lähteä arvailemaan tai toisia nimittelemään.
Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia, kyllä tähän maahan mahdumme : )
homo. satun olemaan nainen,23.vuotias ja hyvän itsetunnon,ulkonäön ja muutenkin elämänmyönteisen asenteen omaava . mä ymmärrän Ristoa täysin. En minäkään voi pakottaa itseäni rakastumaan keneen tahansa mieheen,olipa hän kuinka hyvännäköinen vaan.Kyllä siinä tarvitaan muutakin.Mun mielestä tavallisen näköiset miehet,jos heissä vaan on sitä jotakin,ovat parhaita.Silmissä se jokin,ääni,älykkyys,huumori. Ei se väkisellä kolahda.