Sanoman sisältö

onko sanomalla kovastikin mielistelty YK:ta?

Ex-Jt:t väittävät tuntevansa hyvinkin seuran kirjoitukset. Eikö nyt heillä olisi oivallinen aika ja tilaisuus kertoa, minkä sisältöisiä olivat seuran YK.ta koskevat kirjoitukset tuohon aikaan kun vartiotorni oli NGO DPI:n jäsen.

Joidenkin lähteiden mukaan New Yorkin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran jäsenyys YK:n NGO (Ei-valtiolliset järjestöt) DPI (tiedotusosasto) alkoi vuonna 1992, ja päättyi vuonna 2001.

""Ei-valtiollisten järjestöjen Yhdistyneiden kansakuntien tiedotusosaston kanssa liittoutumisen päätarkoitus on tiedon edelleenjakaminen, jotta Yhdistyneiden kansakuntien ja sen järjestöjen periaatteita, toimintaa ja saavutuksia ymmärrettäisiin laajemmin."



Lainauksia ENNEN vuoden 1992 jäsenyyttä julkaistuista artikkeleista:


"Väärän uskonnon maailmanmahdin kuvataan sitten ratsastavan pedolla, jolla on "seitsemän päätä ja kymmenen sarvea - - jotka - - tarkoittavat kymmentä kuningasta". (Jakeet 3, 12) Tämän lehden aiemmat kirjoitukset ovat tunnistaneet tämän "pedon" välikappaleeksi, jolle on uskottu maailman rauhan säilyttäminen, nimittäin Yhdistyneiksi Kansakunniksi. Kirkot ovat ilmoittaneet julkisesti tukevansa tätä järjestöä. Lokakuussa 1965 paavi Paavali VI kuvaili YK:ta "sovinnon ja rauhan viimeiseksi toivoksi". Paavi Johannes Paavali II puhui YK:n yleiskokoukselle vuonna 1979. Mainitsematta lainkaan Kristusta tai hänen Valtakuntaansa hän puhui YK:sta "rauhan ja oikeuden ylimpänä foorumina"." - Vartiotorni 1.8.1985 s.6

"Aikanaan "helakanpunaisen pedon" itsensä täytyy mennä tuhoon. Mutta ennen sitä ja myös ennen sen lopullista eläimellistä hyökkäystä Jumalan kansaa vastaan tuolla YK-pedolla on erityistehtävä suoritettavana. Jehova panee 'ajatuksensa pedon ja sen aseistettujen sarvien sydämeen'. Mihin se johtaa? " - Vartiotorni 15.4.1989 s. 14

"Peruskirjan mukaan Yhdistyneiden kansakuntien tarkoituksena on ylläpitää "kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta", ja se antaa ihmiskunnalle haluttavan päämäärän. Maailma olisi varmasti paljon turvallisempi, jos valtiot noudattaisivat YK:n peruskirjan 2. artiklan 4. momenttia: "Kaikkien jäsenten on pidätyttävä - - väkivallan uhasta tai käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan." Jäsenvaltioitten itsekkyys on kuitenkin yhä uudelleen lamaannuttanut ne yritykset, joita YK on tehnyt tarkoituksensa toteuttamiseksi. Sen sijaan että valtiot olisivat noudattaneet YK:lle antamaansa sitoumusta 'kansainvälisten riitaisuuksiensa ratkaisemiseksi rauhanomaisin keinoin', ne tai kokonaiset valtioitten blokit ovat usein alkaneet sotia ja väittäneet, että 'kyseinen asia kuului olennaisesti niiden sisäiseen toimivaltaan'. – 2. artiklan 3. ja 7. momentti" - Herätkää! 8.9.1991 s.8



Lainauksia jäsenyyden AIKANA julkaistuista artikkeleista:

"Mitä tapahtuu YK:lle? Ilmestyksen 17. luvussa YK (ja sen lyhytikäinen edeltäjä Kansainliitto) kuvataan helakanpunaiseksi pedoksi, jonka "on määrä mennä tuhoon" (Ilmestys 17:8). Se lähde, josta Jehova tuo tosi rauhan, ei ole mikään epätäydellinen ihmisten muodostama elin, olivatpa sen kannattajat miten vilpittömiä tahansa. Tosi rauha tulee luvatun Jumalan valtakunnan välityksellä. " Herätkää! 8.7.1996 s.23

"YK:n 50-vuotisjuhla ei tuonut esiin mitään todellista tulevaisuudennäkymää "kansojen välisestä rauhasta". Yhden syyn osoitti kanadalaisen The Toronto Star -sanomalehden kirjoittaja todetessaan: "YK on hampaaton leijona, joka karjuu kohdatessaan ihmisten raakalaisuutta mutta jonka täytyy odottaa, että sen jäsenet nakkaavat sille tekohampaat suuhun, ennen kuin se voi purra." Liian usein tuo puraisu on ollut liian heikko ja tullut liian myöhään. Nykyisen maailmanjärjestelmän ja varsinkin kristikunnan rauhan sanansaattajat ovat heijastaneet Jeremian 6:14:n sanoja: "He koettavat parantaa kansani murtumisen keveästi sanomalla: 'On rauha! On rauha!', kun rauhaa ei ole." - Vartiotorni 1.5.1997 s.15

". Lontoolainen The Times -lehti oli otsikoinut erään kirjoituksen: "Heikko viisikymppisenä -- YK tarvitsee kunto-ohjelman saadakseen voimansa takaisin." On tosiaan niin kuin sanotaan Jeremian 8:15:ssä: "Toivottiin rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut, paranemisen aikaa, mutta katso: kauhu!" Myös ydintuhon uhka väijyy edelleen ihmiskunnan yllä. YK ei selvästikään ole se rauhan sanansaattaja, jota ihmiskunta tarvitsee.
Mihin tämä kaikki johtaa? Jehovan profeetallinen sana ei jätä sijaa epäilyille. Mikä ensinnäkin odottaa maailman vääriä uskontoja, jotka ovat niin usein olleet ylen suosiollisia YK:lle? Ne juontavat juurensa yhdestä alkulähteestä, jossa palvottiin epäjumalia: muinaisesta Babylonista. Noita uskontoja kuvaillaan sopivasti Ilmestyksen 17:5:ssä "Suureksi Babyloniksi, maan porttojen ja iljetysten äidiksi". Jeremia kuvaili tämän ulkokultaisen yhteenliittymän tuomiota. Väärät uskonnot ovat porton tavoin mielistelleet maan poliitikkoja imarrellen YK:ta ja luoden luvattomia suhteita sen poliittisiin jäsenvaltoihin. Ne ovat olleet merkittävä osapuoli historian sodissa. " - Vartiotorni 1.5.1997 s.16

"Valitettavasti kehitysmaiden lapset eivät UNICEFin raportin mukaan voineet hyvin tuona kansainvälisenä lasten vuonna. Sen päättyessä noin 200 miljoonaa heistä oli yhä aliravittuja ja puolet niistä 15 miljoonasta, jotka kuolivat ennen viidettä ikävuottaan, menehtyivät juuri aliravitsemuksen takia. Noissa maissa syntyi tuona vuonna sata lasta minuutissa, ja heistä todennäköisesti 15 kuoli ennen ensimmäisen elinvuotensa loppua. Alle 40 prosenttia kävi alkeiskoulun loppuun. Indian Express -sanomalehden pääkirjoituksessa sanottiin tuohon UNICEFin raporttiin viitaten, että lasten vuodesta tuli "julma vitsi".
Jotkut osasivat odottaakin tätä epäonnistumista. Esimerkiksi Fabrizio Dentice kirjoitti L’Espresso-lehdessä jo vuoden alussa: "Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan jotain muuta kuin lasten vuosi." Lehdessä sanottiin: "Nykyinen elämäntyyli tekee meistä sellaisia kuin olemme, ja juuri tähän tarvitaan muutosta."" - Herätkää! 8 / 12 2000 s.3

"Yhtä kaikki kansakunnat valmistautuvat edelleen vuodattamaan verta, kirkon tuella tai hyväksymyksellä. Time-aikakauslehdessä (kansainvälisessä painoksessa) sanottiin joitakin aikoja sitten Venäjän ortodoksisesta kirkosta: "Elpynyt kirkko käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa myös sellaisella alueella, jolle astuminen ei olisi aikoinaan tullut kysymykseenkään: Venäjän sotakoneistossa. - - Suihkuhävittäjien ja sotilasparakkien siunaamisesta on tullut melkeinpä rutiinia. Marraskuussa Moskovan Danilovskin luostarissa, Venäjän patriarkaatin keskuspaikassa, kirkko meni niin pitkälle, että se pyhitti Venäjän ydinaseetkin." Pystyykö Yhdistyneet kansakunnat toimimaan siten, että tämän maailman uudelleenaseistaminen demonisilla sotavälineillä lopetetaan? Tuskinpa vain! Muuan Nobelin rauhanpalkinnon saanut henkilö kommentoi Lontoossa ilmestyvän Guardian-sanomalehden mukaan: "On todella hämmentävää, että YK:n turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata ovat maailman viisi pääasiallista aseiden toimittajaa."
Paneeko Jehova sotaa lietsovien kansakuntien tuomion täytäntöön? Habakukin 2:13:ssa sanotaan: "Katso! Eikö armeijoiden Jehovalta ole se, että kansat uurastavat vain tulen takia ja että kansalliset ryhmät väsyttävät itsensä aivan turhan takia?" "Armeijoiden Jehova"! Niin, Jehovalla on taivaalliset enkeliarmeijat, joiden avulla hän tekee tyhjäksi sotaisat kansat ja kansakunnat!" - Vartiotorni 1/2 2000 s.16,17


"Rauhaa uudella vuosituhannella?

YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN yleiskokous julisti vuoden 2000 kansainväliseksi rauhankulttuurin vuodeksi, jolle annettiin lähtölaukaus Pariisissa ja New Yorkissa 14. syyskuuta 1999. Federico Mayor, UNESCOn silloinen pääjohtaja, esitti voimakkaan vetoomuksen "rauhankulttuuria ja väkivallattomuutta ajavan maailmanlaajuisen liikkeen" luomiseksi.

UNESCOlla on sellainen perusperiaate, että "koska sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus on rakennettava ihmismieliin". Tämän periaatteen mukaisesti UNESCO aikoo edistää rauhankulttuuria "opetuksen, keskustelun ja yhteistyön" välityksellä. Pääjohtaja Mayorin mukaan ei riitä, että ihmiset ovat "rauhaa rakastavia tai jopa rauhanaatteen kannattajia, vaan [heidän] - - täytyy olla rauhanrakentajia".

Surullista kyllä vuosi 2000 oli kaikkea muuta kuin rauhan vuosi. Nykyhistoria, vuoden 2000 tapahtumat mukaan luettuina, on paljastanut ihmisen kyvyttömyyden torjua sodat ja väkivaltaisuudet vilpittömistä ponnistuksista huolimatta.

On kuitenkin huomionarvoista, että rauha tosiaankin liitetään opetukseen. Noin 2 700 vuotta sitten profeetta Jesaja ennusti: "Kaikki poikasi tulevat olemaan Jehovan opettamia, ja sinun poikiesi rauha on runsas." (Jesaja 54:13.) Sama profeetta näki ennalta myös ajan, jolloin kaikkien kansakuntien ihmiset virtaisivat Jehova Jumalan puhtaaseen palvontaan oppiakseen Hänen teitään. Mikä olisi tulos? "Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa." (Jesaja 2:2–4.) Sopusoinnussa tämän ennustuksen kanssa Jehovan todistajat tekevät maailmanlaajuista opetustyötä, joka on jo auttanut miljoonia ihmisiä pääsemään eroon eri kansallisuuksia ja rotuja kohtaan tuntemastaan vihasta, joka on useimpien sotien perimmäinen syy.
Sodat tulevat viimein loppumaan, kun ihmiskuntaa hallitsee Jumalan valtakunta, joka tuo maailmaan pysyvän rauhan ja turvallisuuden (Psalmit 72:7; Daniel 2:44). Silloin täyttyvät psalmistan sanat: "Katsokaa Jehovan tekoja, miten hän on saanut aikaan hämmästyttäviä tapahtumia maan päällä. Hän lopettaa sodat maan ääreen saakka." (Psalmit 46:8, 9.) - Vartiotorni 1/1 2001 s. 32



Lainauksia jäsenyyden PÄÄTTYMISEN jälkeen julkaistuista artikkeleista:

"Onko ratkaisu Yhdistyneet kansakunnat?

Monet perustavat toivonsa maailmanrauhasta Yhdistyneisiin kansakuntiin. Onko YK:sta maailmanhallitukseksi, joka voisi saada aikaan todellisen rauhan ja turvallisuuden? Poliittisesta retoriikasta, joka kuulostaa innoittavalta ja lupaavalta, ei varmastikaan ole ollut pulaa. Esimerkiksi YK:n yleiskokous esitti vuonna 2000 antamassaan "Vuosituhatjulistuksessa" seuraavan juhlallisen vakuutuksen: "Emme säästä ponnistuksiamme vapauttaaksemme kansakuntamme sodan vitsaukselta, olivatpa sodat valtioiden välisiä tai sisäisiä. Sodat ovat aiheuttaneet yli viisi miljoonaa kuolonuhria viimeisen vuosikymmenen kuluessa." Tällaiset julistukset ovat tuoneet YK:lle kiitosta ja ihailua monilta tahoilta sekä vuonna 2001 Nobelin rauhanpalkinnon. Kunnioittaessaan tällä tavoin YK:ta Norjan Nobel-komitea totesi, että "maailmanrauha ja globaali yhteistyö voidaan toteuttaa ainoastaan Yhdistyneiden kansakuntien välityksellä".

Mutta onko vuonna 1945 perustettu YK osoittautunut kykeneväksi saamaan aikaan aidon ja kestävän maailmanrauhan? Ei, koska sen jäsenvaltioiden oman edun tavoittelu ja kansalliset pyrkimykset ovat kaataneet monia sen yrityksistä. Suuren yleisön saama kuva on, kuten erään sanomalehden toimittaja kirjoitti, että YK on "jonkinlainen kansainvälisen mielipiteen ilmapuntari" ja että "sen esityslista on täynnä kysymyksiä, joista on kiistelty jo vuosia edistymättä tuskin lainkaan kohti ratkaisua". Tulevatko maailman kansakunnat joskus todella olemaan yhdistyneitä?
Raamattu paljastaa, että tällainen yhdistyminen tulee tapahtumaan pian. Miten se tapahtuu? Ja mikä hallitus saa sen aikaan? Vastaukset löytyvät seuraavasta kirjoituksesta." - Vartiotorni 1/8 2004 s.3