Jos uskoontulo on ihme, pidän lankeemuksesta nousua ehkä vielä suurempana ihmeenä. Kun on ollut vuosia uskossa ja jos usko alkaa kylmetä, tuosta tilasta on vielä helppo nousta. Onhan meillä kaikilla niin monenlaista kautta uskonelämässä. Mutta jos kerkeää langeta samoihin paheisiin mistä on kerran pelastunut, asia onkin vaikeampi. Tuossakin pätee sanonta, kun se pitkistyy se mutkistuu.
Sysäyksen kirjoitukseen antoi lähes joka jouluiset juoppojen soitot. Joskus he ovat olleet totuuden tunnossa mutta nyt?!
Kaikista vaikein ja hirvittän on kun asianomainen tietää totuuden, mutta ei saa uskosta kiinni, ei saa otetta. Yrityksiä on mutta ei.
Onko sittenkin niin vaikea antaan itselle anteeksi?
Kuitenkaan lankeemuksesta nousu ei ole mahdotonta. Se on myös Jumalan tahto.
Nousu kysyy juurta itseltään, ettei anna periksi vaan roikkuu Jeesuksessa.
'Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.
Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta, jos olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.' Miika 7:7-8.
Sysäyksen kirjoitukseen antoi lähes joka jouluiset juoppojen soitot. Joskus he ovat olleet totuuden tunnossa mutta nyt?!
Kaikista vaikein ja hirvittän on kun asianomainen tietää totuuden, mutta ei saa uskosta kiinni, ei saa otetta. Yrityksiä on mutta ei.
Onko sittenkin niin vaikea antaan itselle anteeksi?
Kuitenkaan lankeemuksesta nousu ei ole mahdotonta. Se on myös Jumalan tahto.
Nousu kysyy juurta itseltään, ettei anna periksi vaan roikkuu Jeesuksessa.
'Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.
Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta, jos olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.' Miika 7:7-8.
Vastaukset 8
Vanhimmat
-on ihmisen uskonelämässä sitä omaa lihallista uskoa jonka voimalla uskotaan sitä ja uskotaan,tätä jne...
-niin kauan kuin ihminen jaksaa henkisesti hyvin sekä fyysisestikkin on hyvin helppo OLLA USKOSSA ja täyttää näennäisesti kaikki,kriteerit,mitä uskovaiselta vaaditaan jne,-eli toisinsanoen voimakkaina ollessamme on helppo vaatia itseltä ja toisilta valtavia uskontekoja sekä suorituksia jne!
-mutta sitten kun todella tulevat ne päivät jolloin kaikki inhimilliset kyvyt ja voimat riisutaan poies,entä sitten ?! Mitä me tai ne jotka kokevat olevansa,voimissaan,tekevät niille ns.uskossaan heikoille tai peräti langenneille lähimmäisille? Olemmeko me nostamassa ja kantamassa,heitä vai lyömässä ja painamassa,alas?
-jos näkisimme omankin uskomme tilan ja määrän,ilman kirotun lihamme tuomaa,väärää turvallisuutta ja hyvänolontunnetta,voisi olla ääni toinen kellossa !
-tuomitseeko Jumala ihmisen joka roikkuu ja riippuu Hänessä,kiinne vaikka joskus,lankeaisikin johonkin,paheeseen?! epäilen suuresti...
-Paavali joka oli varmasti uskonsankari parhaimmasta päästä,joutui toteamaan omasta lihastaan seuraavaa;Room.7-4 :
-4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
-monet uskovat eivät edes halua käsittää tätä,Raamatunkohtaa oikeassa,valossa koska he luulevat olevansa,-OMASSA LIHASSAAN,synnittömiä ja virheettömiä,sekä täydellisiä jne...kuitenkin Paavali uskon apostoli,joutui tämän toteamaan että kuoleman,ruumiissa joutuu,asumaan ja syntiä sen takia sillä,tekemään...mikäli on rehellinen itselleen on pakko,myöntää,sama asia !
-emme taida olla paljon kummoisempia tässä mielessä kukaan,vaikka toisiamme arvostelemmekin ja kuvittelemme,itsestämme aika suuria jne !?
Luin tuon samaisen Raamatun luvun joka-aamuisen Raamatun luvun ja rukouksen yhteydessä.
En tiedä mikä sinun tilanne on, mutta minun lihassani ei asu mitään hyvää.
Kukaan ei vaadi minulta mitään kriteerejä. Olen mikä olen!
-juuri tänä aamuna lukenut jne:-)
-mutta hienoa joka tapauksessa,sitten jos vielä tämä Raamatunluku todella avautuu itselle oikealla,tavalla se helpottaa sekä omaa,että toisten elämää, aikas lailla :-)
-ei tarvitse niin kovin paljon vaatia itseltä eikä tosilta niitä valtavia ponnisteluja joka asiassa,-voidakseen olla tyytyväinen uskovainen,-täytyy vain käsittää sama asia kuin Paavalikin että lihalla,valitettavasti joutuu täyttämään synnin lakia,-mutta MIELELLÄ Hengen lakia !
-ihmisen liha on niin pilalla,että se ei jalostu kuin sakkolan porsas,vaikka kuinka yrittäisi !
-monien ihmisten koko uskonelämä on lihan pyhittämistä tai sen yrittämistä,vaikka Raamattu selvästi todistaa,että se on täysin turhaa,koska se ei siitä,miksikään kuitenkaan,kummene !
auki?
Sinäkään et pysy päivääkään uskossa. Jos sinä olet uskoton Herraa kohtaan ja Herra vastaa samalla tapaan olemalla itsekin uskoton eikä pysy uskollisena käännyt jo viikon kuluttua uskoontulosta kohti helvetin kuilua..
Koska olet lopettanut baalin palvomisen?
Rukoillaan heidän puolesta, itseasiassa olisi hyvä päivittäin rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka ovat uskosta langenneet tunsimme heitä tai emme. Rukouksessa on poweria :-)
Aikuinen ihminen seisoo tavallaan oman persoonansa, päätöksentekokykynsä ja tulevaisuutensa hallinnan, omilla-jaloillaan.
Kun luottamus omiin päätöksiin ja itsehallintaansa romahtaa, siitä on vaikeaa selvitä. Pitäisi rakentaa rikkinäisyyden pohjalle, katteettomille päätöksille perusta. Jo kerran tai parikin se on pettänyt, ihminen oppii syyn ja seurauksen laista.
Elämä mutkimmillaan ja ahtaimmillaan on päivä päivältä menemistä, jopa tunti tunnilta kun ahjo on kuumin. Aamulla on syytä pyytää Jeesuksen taluttavaa kättä ja komentoa päiväänsä. Illalla on syytä kiittää siitä miten päivä on mennyt. Joskus on niinkin kovaa, että päätös ja rukous koskee alkavaa tuntia. Tämä ei ole pelkän viinan kohdalla näin, saattaa olla, että karujen ja pahansuopien ihmissuhteiden keskellä on ihan sama taisto.
Elämän kahleita ne ovat jotka yrittävät sitoa ihmisen katsomaan vaan itseensä ja omiin kykyihinsä.
Fil.1:14 on hyvä kohta. Toisen kärsimyksen tie ja Herran voiman osoitus antaa uskallusta muillekin pelottomaan Jumalan tien kulkemiseen ja Jumalaan turvaamiseen.
Joka päivä on herätessä syytä aloittaa Jumalan sanalla ja rukouksella. Hataralla pohjalla on jos saarnaaja yksin sunnuntaisin hoitaa omankin hartauselämän.
Monesti ainakin ennen luopuneilta kun kysyttiin mistä luopumus alkoi, oli ensimmäisenä vastaus; laiminlöi oman hartauselämän.
Jumalan puolelta on kaikki selvää mutta on myös hoidettava oma osuus.
Jos ei peseydy alkaa haista!