Psykopaatti seurakunjohtajana saa aikaan paljon kärsimystä ja tuhoa.
Ajattelen että tuo lainaamani kirjoitus kertoo jonkun verran joistakin seurakunnan johtajista, joiden toimintaa suuret ihmisjoukot palvoen ihailevat.
Varsinkin tämä kohta herätti monia ajatuksia:
"Hän menehtyy, jos hänet unohdetaan. Tarvittaessa hän käyttäytyy provosoivasti ja nauttii onnistuessaan ärsyttämään toisia, vaikka hän itsekin samalla joutuisi julkisesti huonoon valoon."
Kaikki alla oleva kirjoitus on lainattu toiselta
keskustelupalstalta.
http://www.iltasanomat.fi/arkisto/keskustelu.asp?threadid=1363113
"21/496
Seuraavassa luonnehäiriöisen (psykopaatin) tuntomerkkejä joita poimin netistä. Ne eivät siis kaikki yksityiskohtaisesti ilmene yhdessä ja samassa henkilössä.
Hän vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti normaalilta.
Hän on usein hauskannäköinen, puoleensavetävä, jopa hurmaava. Hän ei ole suinkaan omituinen eikä "hurahtanut". Hän ei poikkea muista ainakaan kielteisesti, pikemminkin päinvastoin. Hän ei lainkaan muistuta "psykopaattia". Hän pukeutuu hyvin, joissakin tapauksissa huomiota herättävästi. Ulkoasun lisäksi hänelle ovat erityisen tärkeitä muutkin statussymbolit ja muodin seuraaminen - asumisessa, autossa, aterioissa, alkoholinkäytössä, lomanvietossa, harrastuksissa, sosiaalisessa ympäristössä, seurassa, jossa hän esiintyy, "ystävissä".
Hän suuntautuu ulospäin ja toimii päämäärään pyrkien. Hän näyttää myös saavan paljon aikaan. Hän ei ole itseensä käpertynyt eikä estynyt, ei pelokas eikä ahdistunut, ei syyllisyydentuntoinen eikä masentunut. Hän ei pyydä anteeksi olemassaoloaan. Hänen ympäristönsä ei hallitse häntä vaan on suvereenisti hänen otteessaan. Hänessä ei siis ole neuroottisia oireita. Hänen todellisuudentajunsa ("realiteetintestauksensa") on normaali ja häiriintymätön. Hän ei ole sekava eikä harhojen vallassa. Hänessä ei ole psykoottisia piirteitä. Hän on älykäs, pikemmin normaalitason ylä- kuin alapuolella. Hänellä ei ole häiriöitä ajattelussaan eikä suhteessaan ympäristöönsä. Hän ajattelee kirkkaasti, johdonmukaisesti, perustellusti. Hän kykenee argumentoimaan asiansa vakuuttavasti. Hänen päättelyistään ja todisteluistaan ei ole helppo löytää aukkoja. Hän on monipuolisesti kyvykäs ja hyvin voimakas. Hän on usein koulutuksellisesti, ammatillisesti ja taloudellisesti menestyvä ihminen.
Hänellä on mahtava käsitys itsestään. Hän on omasta mielestään hyvä kaikessa, mitä hän tekee, suoranainen yli-ihminen ja teräsmies ("superman"), myös hengellisesti. Hän pitää kykyjään, moraalista moitteettomuuttaan ja hengellistä paremmuuttaan kiistattomina. Tämä asenne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun joku uskaltaa epäillä hänen hyvyyttään. Hänen mielikuviensa maailmaa hallitsee oman itsen ja omien saavutusten ihaileminen.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen. Demokratia on hänellä korkeintaan keppihevonen ja omien pyrkimysten verho mutta ei itseisarvo. Hän käyttää sitä vain omaksi hyväkseen, jos voi. Hän itse ei taivu kenenkään elävän, lähellä olevan ihmisen auktoriteettiin.
Hän elää toisten ihailun auringossa. Hän pyrkii täyttämään itsellään kaiken tilan. Hän löytää taitavasti keinot, joilla hän saa huomion puoleensa. Ellei hän saa myönteistä huomiota, kielteinenkin huomio on hänestä parempaa kuin ei mitään. Hän menehtyy, jos hänet unohdetaan. Tarvittaessa hän käyttäytyy provosoivasti ja nauttii onnistuessaan ärsyttämään toisia, vaikka hän itsekin samalla joutuisi julkisesti huonoon valoon.
Hän rakentaa tunnustuksen ja kiitoksen saamiseksi myös järjestelmiä ja kokoaa ympärilleen ihailevan "hovin", joka kuvittelee kiittävänsä häntä vapaasti ja oma-aloitteisesti. Todellisuudessa hän on mielistelemällä näitä ihmisiä taitavasti ja heidän huomaamattaan ohjelmoinut heidät toimimaan näin. Joiltakuilta tämä lumous ei haihdu koskaan. Jotkut osaavat käyttää tällaista asetelmaa omaksi hyödykseen eivätkä pyrikään esittämään kritiikkiä hänestä. Mielistelemällä "kuningasta" tai "kuningatarta" ja pönkittämällä tämän olematonta itsetuntoa he samalla vahvistavat omaa asemaansa. "Hovin" jäsenet eivät saa - eivätkä voisikaan - olla häntä lahjakkaampia. Sellaisia hän ei siedä, sillä Tuhkimon äitipuolen tavoin hänen on oltava "maassa kaunehin".
Hän ei kestä kuulla muita kiitettävän.
Hän tekee kaikkensa sen torjumiseksi. Hän ei siedä kilpailijoita, jotka voisivat voittaa hänet. Lahjakkaampia hän ei saattaisikaan manipuloida antamaan tunnustusta, sillä usein he näkevät tällaisten pyrkimysten läpi. He eivät voisi alistamiseen suostua, eivät varsinkaan nähtyään, mistä on kysymys, elleivät sitten laskelmoi siitä olevan itselleen hyötyä.
Ne, jotka eri syistä eivät anna hänelle kiitosta ja tunnustusta, hän kokee aktiivisiksi vastustajikseen ja ottaa vihansa kohteeksi. Näin käy myös niille "hovin" jäsenille, joiden silmät avautuvat tunnistamaan hänen luonnehäiriönsä ja jotka murtautuvat hänen vallastaan ulos. Ennen he olivat hänelle enkeleitä, nyt heistä tulee paholaisia. Hänestä tulee elinikäinen vihollinen sille, joka on uskaltautunut arvostelemaan häntä julkisesti tai kahden kesken.
Hän etsii ympärilleen alistuvia ihmisiä. Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen. Alaisten rekrytoinnissa hänelle painaa enemmän hakijoiden alttius manipuloimiselle kuin heidän asiallinen kyvykkyytensä. Alainen ei ainakaan saa olla häntä pätevämpi.
Hän on kateellinen. Hän kadehtii kaikkea hyvää, mitä toisilla on, ja pyrkii tuhoamaan sitä. Jos jollakulla on enemmän rikkautta, nautintoja, tietoa, kykyjä, kunniaa, valtaa, asemaa kuin hänellä itsellään, se uhkaa hänen kaikkivaltiuden tunnettaan. Hän ajaa ponnekkaasti taloudellisia etujaan muista välittämättä. Siihen hänellä on mielestään paljon vahvoja perusteita, tärkeimpänä oma ylivertainen pätevyytensä, josta on saatava tunnustus myös rahassa.
Hän kilpailee jatkuvasti niiden kanssa, jotka hän kokee uhakseen. Hehän ovat häntä pystyvämpiä tai suositumpia. Hän ei voi iloita heidän menestymisestään, ei antaa heille tunnustusta eikä auttaa heitä eteenpäin, ellei hän itse mitenkään hyödy siitä. Yhteisellä sanomalla, teologialla tms:lla ei tällöin ole merkitystä.
Hän ei kadu eikä häpeä.
Hän ei ole syyllinen eikä pyydä anteeksi. Hänen tekonsa ovat hänen mielestään aina oikeat, hyvät ja tarkoituksenmukaiset. Hänen ei tarvitse muuttaa itseään eikä käyttäytymistään.
Valloittamisen välineenä ei tarvitse välttämättä olla (komean) ulkomuodon. Usein hän tässäkin pääsee päämääräänsä puheillaan riippumatta (kenties tavallisesta tai mitättömästä) ulkomuodostaan.
Hän valitsee puolisokseen ihmisen, joka ei ole häntä kauniimpi/komeampi, lahjakkaampi eikä rikkaampi ja joka ei siis saa ylittää häntä eikä edes yltää hänen tasolleen.
Hänen puolisonsa tärkein tehtävä on sama kuin hänen "hovinsa": hänen ihailemisensa ja hänen tahtoonsa alistuminen ja sen toteuttaminen. Hän on määräävä osapuoli. Tasavertaiseen aviosuhteeseen hän ei pysty.
Jos alistuva puoliso tervehtyy ja itsenäistyy sisäisesti omille jaloilleen, avioliitto hajoaa helposti. Jos puoliso sen sijaan antaa loppuun saakka häneltä odotettua ja vaadittua ihailua, liitto luultavasti säilyy. Alistettu puoliso joutunee kuitenkin aina suuriin kärsimyksiin tavalla tai toisella. Joillakuilla on itsellään sellaiseen tarve. Siksi he eivät helposti puhu asiasta kenellekään eivätkä etsi ulkopuolista apua.
Hän unohtaa lupauksensa, lausumansa, aiheuttamansa loukkaukset. Hän voi "pyytää anteeksi" mutta ei mitään konkreettista väärää tekoa tai lausumaa. "Anteeksipyyntö" on vain vallankäytön väline, jolla toiset riisutaan aseista ja alistetaan: onhan se nöyryyden merkki, eikä anteeksi pyytävälle voida olla antamatta anteeksi. Anteeksipyyntö ei kuitenkaan osoita todellista nöyrtymistä eikä johda muutokseen niin kuin ei siihen saatu anteeksiantamuskaan. Hetken kuluttua ollaan samoissa asetelmissa.
Todellisuudessa hän ei koskaan anna anteeksi kokemaansa narsistista loukkausta, jonka mittapuuna on hän itse.
Hän pysyy vastustajikseen kokemiensa ihmisten vihollisena kuolemaansa asti ja tekee kaikkensa kostaakseen kokemansa loukkauksen eli moraalisen ja juridisen "vääryyden", jollaiseksi hän sen kokee.
Hän paljastaa säälimättömästi vastustajansa heikot kohdat. Sellaisiahan tietysti aina on parhaimmissakin ihmisissä. Hän esittää häikäilemättömiä lausumia toisesta julkisesti nolaten hänet. Hän saattaa perustella toisen nolaamista hengellisesti sanomalla, että näin nolattu pysyy nöyränä - jollainen hän itse ei missään tapauksessa ole eikä varsinkaan nolatessaan ja nöyryyttäessään itse tuon toisen. Tässäkin hän anastaa itselleen Jumalan aseman ja tehtävän.
Hän voi mennä toisen maineen tahraamisessa niin pitkälle, että objektiivisesti syntyy peruste kunnianloukkauskanteeseen. Hän ei kykene sitä kuitenkaan näkemään eikä ehkä myöskään pidättämään yllykkeitään, jotka ajavat häntä käyttäytymään näin.
Hän siivoaa hyvin jälkensä.
Hän ei useinkaan jätä kirjallisia todisteita vaarallisista kannanotoistaan ja toimistaan. Hän huolehtii siitä, ettei hänen puheillaan eikä toimenpiteillään ole todistajia. Hän usein heittää ehdotuksensa, vaatimuksensa ja käskynsä ohimennessään, kuin vasemmalla kädellä tai olan yli, "ehtimättä" esittää perusteluja tai vastata kysymyksiin. Silti hän pitää itsestään selvänä, että toinen on rekisteröinyt hänen kantansa, toimeksiantonsa tai käskynsä ja ryhtynyt sen perusteella vaadittuihin toimenpiteisiin. Hän "unohtaa", kieltää, kertoo osatotuuksia, muuntaa totuutta ja suoraan valehtelee omien tarkoitustensa mukaisesti.
Hän yrittää "totuuden" ja "oikeuden" nimissä saada "neutraalit" ihmiset puolelleen niitä vastaan, joita hän mielestään perustellusti ja oikeutetusti vihaa, mutta joita todellisuudessa hän itse on kohdellut väärin. Hänen puolitotuuksiensa ja valheidensa oikominen olisi päättymätön kierre, jota ei jaksa kukaan muu kuin hän. Hänellä sen sijaan on sellaiseen pohjattomasti energiaa ja loputtomasti aikaa.
Hän ei ole taiteellinen, herkkä, hellä, pehmeä, empaattinen, rakastava, sureva. Jatkuvassa lähikontaktissa - esim. perheessä, työpaikalla, hengellisessä yhteisössä - hän ei ole hauska eikä hienotunteinen vaan ikävystyttävä ja arkinen, sen vastakohta, mitä hän on estradilla yleisön edessä. Hänessä on tunteiden tyhjiö ja pakastamo.
Toisten menneisyydestä - erityisesti seksuaaliselta alueelta - hän sen sijaan on taitava kaivamaan näiden todellisia tai näille keksimiään virheitä, joita esiin tuomalla hän voi vahingoittaa heitä.
Tulevaisuus ei vaikuta häneen: hän ei osaa ottaa huomioon tekojensa seurauksia, koska hän ei koe vastuuta niistä. Tietyssä mielessä aikaa ei hänelle ole olemassa.
Ei onneksi läheisissäni ainakaan 7.10.2004 13:34:49"
Ajattelen että tuo lainaamani kirjoitus kertoo jonkun verran joistakin seurakunnan johtajista, joiden toimintaa suuret ihmisjoukot palvoen ihailevat.
Varsinkin tämä kohta herätti monia ajatuksia:
"Hän menehtyy, jos hänet unohdetaan. Tarvittaessa hän käyttäytyy provosoivasti ja nauttii onnistuessaan ärsyttämään toisia, vaikka hän itsekin samalla joutuisi julkisesti huonoon valoon."
Kaikki alla oleva kirjoitus on lainattu toiselta
keskustelupalstalta.
http://www.iltasanomat.fi/arkisto/keskustelu.asp?threadid=1363113
"21/496
Seuraavassa luonnehäiriöisen (psykopaatin) tuntomerkkejä joita poimin netistä. Ne eivät siis kaikki yksityiskohtaisesti ilmene yhdessä ja samassa henkilössä.
Hän vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti normaalilta.
Hän on usein hauskannäköinen, puoleensavetävä, jopa hurmaava. Hän ei ole suinkaan omituinen eikä "hurahtanut". Hän ei poikkea muista ainakaan kielteisesti, pikemminkin päinvastoin. Hän ei lainkaan muistuta "psykopaattia". Hän pukeutuu hyvin, joissakin tapauksissa huomiota herättävästi. Ulkoasun lisäksi hänelle ovat erityisen tärkeitä muutkin statussymbolit ja muodin seuraaminen - asumisessa, autossa, aterioissa, alkoholinkäytössä, lomanvietossa, harrastuksissa, sosiaalisessa ympäristössä, seurassa, jossa hän esiintyy, "ystävissä".
Hän suuntautuu ulospäin ja toimii päämäärään pyrkien. Hän näyttää myös saavan paljon aikaan. Hän ei ole itseensä käpertynyt eikä estynyt, ei pelokas eikä ahdistunut, ei syyllisyydentuntoinen eikä masentunut. Hän ei pyydä anteeksi olemassaoloaan. Hänen ympäristönsä ei hallitse häntä vaan on suvereenisti hänen otteessaan. Hänessä ei siis ole neuroottisia oireita. Hänen todellisuudentajunsa ("realiteetintestauksensa") on normaali ja häiriintymätön. Hän ei ole sekava eikä harhojen vallassa. Hänessä ei ole psykoottisia piirteitä. Hän on älykäs, pikemmin normaalitason ylä- kuin alapuolella. Hänellä ei ole häiriöitä ajattelussaan eikä suhteessaan ympäristöönsä. Hän ajattelee kirkkaasti, johdonmukaisesti, perustellusti. Hän kykenee argumentoimaan asiansa vakuuttavasti. Hänen päättelyistään ja todisteluistaan ei ole helppo löytää aukkoja. Hän on monipuolisesti kyvykäs ja hyvin voimakas. Hän on usein koulutuksellisesti, ammatillisesti ja taloudellisesti menestyvä ihminen.
Hänellä on mahtava käsitys itsestään. Hän on omasta mielestään hyvä kaikessa, mitä hän tekee, suoranainen yli-ihminen ja teräsmies ("superman"), myös hengellisesti. Hän pitää kykyjään, moraalista moitteettomuuttaan ja hengellistä paremmuuttaan kiistattomina. Tämä asenne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun joku uskaltaa epäillä hänen hyvyyttään. Hänen mielikuviensa maailmaa hallitsee oman itsen ja omien saavutusten ihaileminen.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen. Demokratia on hänellä korkeintaan keppihevonen ja omien pyrkimysten verho mutta ei itseisarvo. Hän käyttää sitä vain omaksi hyväkseen, jos voi. Hän itse ei taivu kenenkään elävän, lähellä olevan ihmisen auktoriteettiin.
Hän elää toisten ihailun auringossa. Hän pyrkii täyttämään itsellään kaiken tilan. Hän löytää taitavasti keinot, joilla hän saa huomion puoleensa. Ellei hän saa myönteistä huomiota, kielteinenkin huomio on hänestä parempaa kuin ei mitään. Hän menehtyy, jos hänet unohdetaan. Tarvittaessa hän käyttäytyy provosoivasti ja nauttii onnistuessaan ärsyttämään toisia, vaikka hän itsekin samalla joutuisi julkisesti huonoon valoon.
Hän rakentaa tunnustuksen ja kiitoksen saamiseksi myös järjestelmiä ja kokoaa ympärilleen ihailevan "hovin", joka kuvittelee kiittävänsä häntä vapaasti ja oma-aloitteisesti. Todellisuudessa hän on mielistelemällä näitä ihmisiä taitavasti ja heidän huomaamattaan ohjelmoinut heidät toimimaan näin. Joiltakuilta tämä lumous ei haihdu koskaan. Jotkut osaavat käyttää tällaista asetelmaa omaksi hyödykseen eivätkä pyrikään esittämään kritiikkiä hänestä. Mielistelemällä "kuningasta" tai "kuningatarta" ja pönkittämällä tämän olematonta itsetuntoa he samalla vahvistavat omaa asemaansa. "Hovin" jäsenet eivät saa - eivätkä voisikaan - olla häntä lahjakkaampia. Sellaisia hän ei siedä, sillä Tuhkimon äitipuolen tavoin hänen on oltava "maassa kaunehin".
Hän ei kestä kuulla muita kiitettävän.
Hän tekee kaikkensa sen torjumiseksi. Hän ei siedä kilpailijoita, jotka voisivat voittaa hänet. Lahjakkaampia hän ei saattaisikaan manipuloida antamaan tunnustusta, sillä usein he näkevät tällaisten pyrkimysten läpi. He eivät voisi alistamiseen suostua, eivät varsinkaan nähtyään, mistä on kysymys, elleivät sitten laskelmoi siitä olevan itselleen hyötyä.
Ne, jotka eri syistä eivät anna hänelle kiitosta ja tunnustusta, hän kokee aktiivisiksi vastustajikseen ja ottaa vihansa kohteeksi. Näin käy myös niille "hovin" jäsenille, joiden silmät avautuvat tunnistamaan hänen luonnehäiriönsä ja jotka murtautuvat hänen vallastaan ulos. Ennen he olivat hänelle enkeleitä, nyt heistä tulee paholaisia. Hänestä tulee elinikäinen vihollinen sille, joka on uskaltautunut arvostelemaan häntä julkisesti tai kahden kesken.
Hän etsii ympärilleen alistuvia ihmisiä. Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen. Alaisten rekrytoinnissa hänelle painaa enemmän hakijoiden alttius manipuloimiselle kuin heidän asiallinen kyvykkyytensä. Alainen ei ainakaan saa olla häntä pätevämpi.
Hän on kateellinen. Hän kadehtii kaikkea hyvää, mitä toisilla on, ja pyrkii tuhoamaan sitä. Jos jollakulla on enemmän rikkautta, nautintoja, tietoa, kykyjä, kunniaa, valtaa, asemaa kuin hänellä itsellään, se uhkaa hänen kaikkivaltiuden tunnettaan. Hän ajaa ponnekkaasti taloudellisia etujaan muista välittämättä. Siihen hänellä on mielestään paljon vahvoja perusteita, tärkeimpänä oma ylivertainen pätevyytensä, josta on saatava tunnustus myös rahassa.
Hän kilpailee jatkuvasti niiden kanssa, jotka hän kokee uhakseen. Hehän ovat häntä pystyvämpiä tai suositumpia. Hän ei voi iloita heidän menestymisestään, ei antaa heille tunnustusta eikä auttaa heitä eteenpäin, ellei hän itse mitenkään hyödy siitä. Yhteisellä sanomalla, teologialla tms:lla ei tällöin ole merkitystä.
Hän ei kadu eikä häpeä.
Hän ei ole syyllinen eikä pyydä anteeksi. Hänen tekonsa ovat hänen mielestään aina oikeat, hyvät ja tarkoituksenmukaiset. Hänen ei tarvitse muuttaa itseään eikä käyttäytymistään.
Valloittamisen välineenä ei tarvitse välttämättä olla (komean) ulkomuodon. Usein hän tässäkin pääsee päämääräänsä puheillaan riippumatta (kenties tavallisesta tai mitättömästä) ulkomuodostaan.
Hän valitsee puolisokseen ihmisen, joka ei ole häntä kauniimpi/komeampi, lahjakkaampi eikä rikkaampi ja joka ei siis saa ylittää häntä eikä edes yltää hänen tasolleen.
Hänen puolisonsa tärkein tehtävä on sama kuin hänen "hovinsa": hänen ihailemisensa ja hänen tahtoonsa alistuminen ja sen toteuttaminen. Hän on määräävä osapuoli. Tasavertaiseen aviosuhteeseen hän ei pysty.
Jos alistuva puoliso tervehtyy ja itsenäistyy sisäisesti omille jaloilleen, avioliitto hajoaa helposti. Jos puoliso sen sijaan antaa loppuun saakka häneltä odotettua ja vaadittua ihailua, liitto luultavasti säilyy. Alistettu puoliso joutunee kuitenkin aina suuriin kärsimyksiin tavalla tai toisella. Joillakuilla on itsellään sellaiseen tarve. Siksi he eivät helposti puhu asiasta kenellekään eivätkä etsi ulkopuolista apua.
Hän unohtaa lupauksensa, lausumansa, aiheuttamansa loukkaukset. Hän voi "pyytää anteeksi" mutta ei mitään konkreettista väärää tekoa tai lausumaa. "Anteeksipyyntö" on vain vallankäytön väline, jolla toiset riisutaan aseista ja alistetaan: onhan se nöyryyden merkki, eikä anteeksi pyytävälle voida olla antamatta anteeksi. Anteeksipyyntö ei kuitenkaan osoita todellista nöyrtymistä eikä johda muutokseen niin kuin ei siihen saatu anteeksiantamuskaan. Hetken kuluttua ollaan samoissa asetelmissa.
Todellisuudessa hän ei koskaan anna anteeksi kokemaansa narsistista loukkausta, jonka mittapuuna on hän itse.
Hän pysyy vastustajikseen kokemiensa ihmisten vihollisena kuolemaansa asti ja tekee kaikkensa kostaakseen kokemansa loukkauksen eli moraalisen ja juridisen "vääryyden", jollaiseksi hän sen kokee.
Hän paljastaa säälimättömästi vastustajansa heikot kohdat. Sellaisiahan tietysti aina on parhaimmissakin ihmisissä. Hän esittää häikäilemättömiä lausumia toisesta julkisesti nolaten hänet. Hän saattaa perustella toisen nolaamista hengellisesti sanomalla, että näin nolattu pysyy nöyränä - jollainen hän itse ei missään tapauksessa ole eikä varsinkaan nolatessaan ja nöyryyttäessään itse tuon toisen. Tässäkin hän anastaa itselleen Jumalan aseman ja tehtävän.
Hän voi mennä toisen maineen tahraamisessa niin pitkälle, että objektiivisesti syntyy peruste kunnianloukkauskanteeseen. Hän ei kykene sitä kuitenkaan näkemään eikä ehkä myöskään pidättämään yllykkeitään, jotka ajavat häntä käyttäytymään näin.
Hän siivoaa hyvin jälkensä.
Hän ei useinkaan jätä kirjallisia todisteita vaarallisista kannanotoistaan ja toimistaan. Hän huolehtii siitä, ettei hänen puheillaan eikä toimenpiteillään ole todistajia. Hän usein heittää ehdotuksensa, vaatimuksensa ja käskynsä ohimennessään, kuin vasemmalla kädellä tai olan yli, "ehtimättä" esittää perusteluja tai vastata kysymyksiin. Silti hän pitää itsestään selvänä, että toinen on rekisteröinyt hänen kantansa, toimeksiantonsa tai käskynsä ja ryhtynyt sen perusteella vaadittuihin toimenpiteisiin. Hän "unohtaa", kieltää, kertoo osatotuuksia, muuntaa totuutta ja suoraan valehtelee omien tarkoitustensa mukaisesti.
Hän yrittää "totuuden" ja "oikeuden" nimissä saada "neutraalit" ihmiset puolelleen niitä vastaan, joita hän mielestään perustellusti ja oikeutetusti vihaa, mutta joita todellisuudessa hän itse on kohdellut väärin. Hänen puolitotuuksiensa ja valheidensa oikominen olisi päättymätön kierre, jota ei jaksa kukaan muu kuin hän. Hänellä sen sijaan on sellaiseen pohjattomasti energiaa ja loputtomasti aikaa.
Hän ei ole taiteellinen, herkkä, hellä, pehmeä, empaattinen, rakastava, sureva. Jatkuvassa lähikontaktissa - esim. perheessä, työpaikalla, hengellisessä yhteisössä - hän ei ole hauska eikä hienotunteinen vaan ikävystyttävä ja arkinen, sen vastakohta, mitä hän on estradilla yleisön edessä. Hänessä on tunteiden tyhjiö ja pakastamo.
Toisten menneisyydestä - erityisesti seksuaaliselta alueelta - hän sen sijaan on taitava kaivamaan näiden todellisia tai näille keksimiään virheitä, joita esiin tuomalla hän voi vahingoittaa heitä.
Tulevaisuus ei vaikuta häneen: hän ei osaa ottaa huomioon tekojensa seurauksia, koska hän ei koe vastuuta niistä. Tietyssä mielessä aikaa ei hänelle ole olemassa.
Ei onneksi läheisissäni ainakaan 7.10.2004 13:34:49"
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuo viittaa vahvasti erääseen ateistiin jonka johtajan kyvyt tunnetaan kaikkialla näillä palstoilla
---
mielikuvalta, että tässä puhutaan Riku Rinteestä/Koivistosta
erään Etelä-Suomalaisen herätysliikkeen keulahahmoon suurimmalta osaltaan.
on etelä suomessa SRO yms
Voisitko laittaa tämän kirjoituksesi Raamattu-palstalle. siellä riehuu juuri tämänkaltainen sairas tyyppi ja terrorisoi koko palstaa parin kannattajansa kanssa. Kukaan muu ei oikein voi siellä kirjoitella, hän alkaa heti haukkua ja raivota ja nimitellä saantanan palvelijoiksi. Hän on mielestään ainoa todella kristitty koko maailmassa.
Narsismi on aikamme sairaus.
Oma historiammehan rakentaa oman identiteettimme
ja jos kehityksessä, lapsuudessa on häiriöitä, tragedioita, rakkaudettomuutta, merkkejä jää aina persoonallisuuteen.
Tulee persoonallisuushäiriöitä ja narsisteja onkin joukossamme aina 7-10%. Tänä aikana kun lapsia tehdään ja jätetään notkumaan oman onnensa nojaan, lisätään sairautta niin uskovaisten kuin maailmankin parissa.
Jo alle 2-vuotiaana koettu ero äidistä jättää merkit aikuistuvan ihmiseen. Narsismin ollessa syvää, ihminen ei itse huomaa lainkaan omaa tuhoisaa käyttäytymistään, silloin on hyvä että joku ulkopuolinen asiasta kertoo. Henkisesti vahvan ja älykkänkin narsistin voi parantaa, mutta se edellyttää ko. henkilöltä ymmärtämistä omaan sairauteen ja silloin täytyy kohdata oman fantasiamaailman romahtaminen ja senjälkeinen parannuksen teko aivan konkreettisesti
Mutta Jeesushan tuli auttamaan juuri sairaita ja heikkoja, joten kyllä monet uskovaiset narsistit ovat oikeassa paikassa.
Hyvin kirjoitettu, ja viimeinen kappale on suorastaan armahtava.
Uskovaisen narsistin oikea paikka ei ole kuitenkaan johtavassa asemassa yhteisössä/seurakunnassa. Ja narsistit kun nimenomaan haluavat olla johtajia. Aina ja kaikkialla. Melkoinen ristiriita.
Kaikki on turhuutta, varsinkin tuommoinen ympäripyöreä horoskooppityylinen luonnekuvaus.