Ohimennen seurailtuani keskustelun kulkua sinun ja neitokaisen (AB) välillä, tuli muutamia ajatuksia mieleeni. Vanhemman oikeudella neuvon, ota siitä vaarin tai älä.
Ensinnäkin jos olet vain 20 vuotias, olet ikäiseksesi erittäin viisas ja fiksu käytöksinen (älä ylpisty - se on syntiä).
Asiaan: Seksuaalisuudestahan minun piti kirjoittaa. Kerrot avoimesti siitä, kuinka sinussa on se jokin, joka vetoaa naisiin. Se on imarteleva ja itsetuntoa kohottava asia, mutta siihen sisältyy suuria vaaroja elämäntaipaleella. Varsinkin silloin kun elämässäsi vaikkapa aviosuhde tökkii, tulee näitä pelastavia enkeleitä, rakkauttansa ja uhrautuvaisuuttansa huutaen armopaloja sinulta ruikuttamaan. Ne miehet (minä mukaan lukien), jotka on varustettu feminiinisillä aineksilla, vetoavat eritoten naisiin. Mehän emme olekaan mitään raavaita metsämiehiä, jotka karhun verta juomme suoraan kaadetusta saaliista. Ei me kuljemme siellä missä on kauneus, missä hyvyys, missä rauha ja rakkaus.
Opetukseni: Varo vieraita naisia!
Ensinnäkin jos olet vain 20 vuotias, olet ikäiseksesi erittäin viisas ja fiksu käytöksinen (älä ylpisty - se on syntiä).
Asiaan: Seksuaalisuudestahan minun piti kirjoittaa. Kerrot avoimesti siitä, kuinka sinussa on se jokin, joka vetoaa naisiin. Se on imarteleva ja itsetuntoa kohottava asia, mutta siihen sisältyy suuria vaaroja elämäntaipaleella. Varsinkin silloin kun elämässäsi vaikkapa aviosuhde tökkii, tulee näitä pelastavia enkeleitä, rakkauttansa ja uhrautuvaisuuttansa huutaen armopaloja sinulta ruikuttamaan. Ne miehet (minä mukaan lukien), jotka on varustettu feminiinisillä aineksilla, vetoavat eritoten naisiin. Mehän emme olekaan mitään raavaita metsämiehiä, jotka karhun verta juomme suoraan kaadetusta saaliista. Ei me kuljemme siellä missä on kauneus, missä hyvyys, missä rauha ja rakkaus.
Opetukseni: Varo vieraita naisia!
Vastaukset 40
Vanhimmat
vaikkei tämä aloitteesi ollut edes suunnattu minulle. Minussa heräsi vain ajatus, jotta onko sinusta naiset vaarallisia viettelijättäriä, joiden edessä miehet ajattelee vain alapäällään ja ovat vietävissä, kuin pässit narun päässä vai? Eikös jokaisella olekaan omaa halua ja tahtoa?
Jos olet naimisissa ja teet aviorikoksen, olet sekä sinä, että toinen (jos naimisissa myös) osapuoli kummatkin pettäjiä, josta ei voi syyttää vain jompaa kumpaa. Se on aina kahden kauppa. Tapauksessa, että petät vaimoasi jonkun sinkkuihmisen kanssa, on sinulla päävastuu ja olet pettäjä, varsinkaan jos et ole kertonut toiselle osapuolelle olevasi naimisissa tai varattu. Jos olet sen tehnyt ja silti teette sen, on myös toinen osapuoli (sinkku) moraalisen vastuun kantaja. MUTTA älä syytä vain naista, jos olet pettänyt avioliitossasi. Silti se on valitettavaa, että miehet pääsevät aina luistamaan kuin koirat veräjästä sellaisissa tapauksissa.
"Minussa heräsi vain ajatus, jotta onko sinusta naiset vaarallisia viettelijättäriä, joiden edessä miehet ajattelee vain alapäällään"
Toisista miehistä en kerro, kerron vain itsestäni. Itse olen pettänyt avioliittoni aikana (noin 30 vuotta avioliittoa) kaksi kertaa. Molemmat pettämiset tulivat vastapuolen alapään ajattelun takia. Minusta tehtiin suurinpiirtein naisen elämän pelastaja, auttaja ja lohduttaja. Myönnän, että alkoholilla oli minun kohdallani vapauttava päätös aktille.
"Eikös jokaisella olekaan omaa halua ja tahtoa?"
Pitäisi olla, mutta kulta pieni, asiat eivät aina mene niin kuin pitäisi.
..."sinkkuihmisen kanssa, on sinulla päävastuu ja olet pettäjä, varsinkaan jos et ole kertonut toiselle osapuolelle olevasi naimisissa tai varattu."
Niinpä sormi ojoon vaan ja kivet esiin. Sinä syntinen avionrikkoja. Kukaan ei minulta kysy sitä, millainen avioliittomme suhde on ollut. Onko esimerkiksi vaimoni ollut ikänsä sairaalloisen mustasukkainen? Onko minua valvottanut yöt epäilyksiensä kanssa? Onko hän lisäksi ollut psyykkisesti sairas, toisinaan vajonnut jopa tietoisuuden toiselle puolelle, paetakseen todellisuutta ja sen tuomia rasitteita. Entäs sitten kun koko hänen oma sukunsa on hänet hyljännyt hulluutensa tähden, vain minä pystymättä edes kommunikoimaan kuljen päivästä toiseen hänen rinnallaan kuukaudesta toiseen, kunnes järkensä pikkuhiljaa palautuu. No eihän tuo mitään, pääasiahan on, että ukko petti, tuo syntisistä syntisin. Niinkö ajattelet?
Kirjoituksistasi päätellen olet vielä niin kovin nuori, vähän elämää kokenut. Enkä usko, että kovin monikaan tulee kokemaan sellaista elämää mitä minä yli 50 vuotias olen joutunut kokemaan. edellisessä oli vain pieni väläys elämäni kulusta. Paljon surullisempaa ja vaikeampaa on elämäni kuitenkin ollut.
.....
Ethän loukkaantunut? Kirjoittele vapaasti jos niin haluat. Olen jonkin aikaa kuulolla.
kirjoituksiani esim. tuossa ed.pitkässä viestiketjussa ja monissa muissa kommenteissa, en ole antanut kenellekään sellaista mielikuvaa itsestäni, että olisin se ensimmäisen kiven heittäjä ... päinvastoin. Yritän aina ymmärtää, sen sijaan, että ensin tuomitsisin. Seurauksillahan on aina syynsä! Ja ylipäätään sen sijaan, että syyllistettäisiin niin kovasti ihmisiä, pitäisi aina kyetä näkemään asiat kokonaisvaltaisemmin ja objektiivisemmin, sekä syvemmästä perspektiivistä.
Minusta alkoholia ei saa syyttää omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään ... alkoholi tuo mukanaan rohkeutta tehdä asioita, joita selvinpäin ei tekisi. Moraalin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ... oma moraalisi salli jo pettämisen ajatuksen selvänä ollessasikin ... alkoholi vain vahvisti rohkeuttasi tehdä se.
Olen täällä kertonut myös sen, että olen eronnut ja toista kertaa naimisissa, sekä avoimesti myös omasta lapsettomuudestani .... tässä minultakin osa elämääni. Koulutukseni puitteissa myös paljon elämää nähnyt, erillaisia ihmiskohtaloita, sairauksia, kärsimystä, etc. Ikää minulla muutama vuosi yli kolmekymmentä. En väitä sitä, etteikö monella olisi ollut asiat myös paljon itseäni huonommin, kuitenkaan en sorru vertaamaan omaa elämääni toisiin. Olemme niin erillaisia persoonia ja toiselle jokin asia voi olla paljon merkittävämpi, kuin toiselle, etc.
olet ehkä vähän yliherkkäkin toisten suhtautumisesta sinuun, en tiedä. Kuitenkin sinun pitää ymmärtää aikuisena ihmisenä, etteivät kaikki ole sinua vastaan, olemmehan me kaikki inhimillisiä ihmisiä. kukaan meistä ei ole synnitön, eikä nuhteeton. Jokainen tekee virheitä, mutta niistä koetamme sitten jokainen ottaa opiksemme. Ensimmäisen virheen voi vielä käsittää erheenä, toinen on jo selkeä virhe ja, jos emme opi vielä siitäkään, niin sitten voisi ehkä jopa sanoa jo meitä tyhmäksikin :)! Jokainen siis tekee virheitä kuka enemmän ja kuka vähemmän ... joku pettää, toinen tekee jotain muuta, etc.
Ensinnäkin, en ole pitänyt alkuunkaan sinua ensimmäisen kiven heitäjänä enkä tuomitsijana, siitä sulle plussat. Toisaalta olet ollut mielestäni yllättävän hanakka seksuaalisuuden korkeaveisun suhteen, olet tehnyt mielestäni seksuaalisuudesta jumaluusopin. Siitä miinukset.
Alkoholin suhteen olen samoilla linjoilla kanssasi. Niin monta kertaa elämäni aikana olen totuuden huutanut päin kasvoja alkoholin vaikutuksen alaisena, selvin päin en olisi rohjennut (en tällä halua rohkaista alkoholin käyttöön).
"Olen täällä kertonut myös sen, että olen eronnut ja toista kertaa naimisissa, sekä avoimesti myös omasta lapsettomuudestani"
Tätä minä en ole tiennyt. En ole seurannut palstaa kuin pari päivää. Olen surullinen puolestasi, ennen kaikkea lapsettomuutesi tähden. Itselläni on kaksi aikuista, tervettä komeaa poikaa. Toinen on jo naimisissa ja minulla, toisen pojan isällä on jo ihana Emma vauva. Olen niin onnellinen.
kaiken jo kokeneena ja nähneenä voi ottaa elämästä suuren osan huumorilla. Meillä Karjalaisilla ihmisillä on onneksi perusluonteessamme huumori päällimmäisenä. Me olemme kuin Karjalan kataja väkisin väännettynä ja taivutettuna me vaivumme maahan saakka, mutta kun ote herpoaa, nousemme taas pystyyn. Meitä ei mikään voi tappaa.
Miten sinä sen olet tuolla tavoin ymmärtänyt? Siinähän puhuttiin koko ajan parisuhteen seksuaalisen ja ylipäänsä seksin sielun löytymisestä ja siitä, ettei seksuaalisuus ole pelkästään mikään fyysinen tapahtuma vaan siihen liittyy paljon kaikkea muuta.
viidenkympin tienoilla ... sinulle elämä tuo vielä paljon kaikenlaisia, uusiakin asioita, usko pois! Toivottavasti luoja vain paljon lisää elinpäiviä suo :)! Kuitenkin tärkeintä on elää tätä hetkeä ja tarttua siihen kiinni - carpe diem! Ja eikös ihmisen pitäisi elää joka hetki elämänsä parasta aikaa? Niin minä ainakin olen aina tehnyt.
Vaikkei elämä olekaan minulle lapsia antanut, olen saanut sen sijaan paljon kaikkea muuta hyvää runsainkin mitoin. Vanhemmuus ei ole kuitenkaan mikään itseisarvo, eivätkä ihmiset vanhemmuuden myötä kohoa millekään jalustalle, muita ihmisiä korkeammalle tasolle. Lapsettomuus on vain hyväksyttävä. Ja onhan minulla ihanat sisaren lapset ( 5-vuotias tyttö, joka on kummityttöni ja 2-vuotias poika), joille annan paljon aikaani ja rakkauttani.
Ja mitä taas avioerooni tulee, niin siihen oli erittäin painava syy, miksi erosin ensimmäisestä miehestäni.
ylitettyäni viisikymppisten rajan. Kunhan itse joskus saavut tälle rajapyykille, alat todella miettiä mennyttä ja tulevaa. Sanovat naisilla olevan vaihdevuodet. Yhtälailla miehilläkin on, joskin ei hormonaaliset niin kuin naisilla. me miehetkin jostain syystä ikään kuin pysähdymme. Katsomme menneeseen, tähyämme tulevaan. Muistelemme nuoruusaikaa 30 vuotta sitten, aivan kuin se olisi ollut eilen. Sitten kohdistamme katseemme 30 vuoden päähän. Voi ei 80 vuotias, haudan partaalla oleva. Pitäisi olla jo kaikin puolin valmis kuolema kohtaamaan. Tälläista elämä on.
sattuneista syistä niistä vaihdevuosista kärsiä :)! Itse en silti pelkää millään muotoa vanhemista, se kuuluu elämään hyvin luonnollisena osana, kuten syntymä ja kuolemakin. Vaikka kuolema onkin jossain määrin nykyään tabu ja se johtuu siitä, että ikuista nuoruutta ihannoidaan ylettömän paljon.
Keski-ikä on noussut kuitenkin koko ajan ja 80-vuotias ei todellakaan ole mikään haudan partaalla oleva ihminen vielä. Monet ovat vielä siinä iässä hyvin vireitä netin käyttäjiä mm. 100-vuotiaatkaan eivät ole enää mitään harvinaisuuksia keskuudesamme.
......
Ole onnellinen vaikkakin ne ovat sisaresi lapsia. Mieleeni tulee siskoni Irene, joka on minua kaksi vuotta nuorempi. Hän ei lukuisista etsikkoajoistaan huolimatta löytänyt sitä oikeaa elämän kumppaniaan. Avioton kun on, niin on ollut meidän poikiemme keinoemo, aina valmis ollut kaitsemaan pienokaisiam,me suurella hellyydellä ja rakkaudella, niin että isän ja äidin omaatuntoakin kolkuttaa. Harmillista vain, kun isäni ja äitini molemmat kuolivat syöpään, myös Ireneltä leikattiin pahanlaatuinen kasvain, joka oli lähettänyt etäpesäkkeitä maksaan ja keuhkoihin. Kaksi vuotta siskoni on saanut lohduttaa sukulaisia ja ystäviään mahdollisen kuoleman varalta (ajattele, luit aivan oikein HÄN lohduttaa surevia, mikä persoonallisen vahvuuden huipentuma). Viikon saa sytostaattia, viikon makaa sängyssä, viikon lohduttaa surevia.
Voi että, minähän voisin kirjoittaa vaikka läpi yön.
JK. Miksi et ole kirjoittanut sähköpostiosoitteseeni. Minähän sen sinulle annoin. Olisi jotenkin helpompi vaihtaa intiimejäkin ajatuksia puolin ja toisin.
siitä, että sisaresi olisi vahva - ei hän ole - hän vain yrittää olla urhea teidän vuoksenne ja se urheus saa teille vääristyneen kuvan vahvuuden illuusiosta. Teidän pitäisi, päinvastoin, nyt antaa hänelle sijaa olla heikko ja näyttää myös oma heikkoutensa vapaasti, silloin te tekisitte suuren rakkauden teon häntä kohtaan!
Nyt ei saa loukkaantua, koska en tarkoita tätä henkilökohtaisesti. Minusta silloin, kun läheinen ihminen sairastuu vakavasti tai kuolee, toki suremme sitä - mutta miksi todella? Oikeastaan suremme itseämme ja sitä, mitä iloa kenties tämä läheinen olisi vielä voinut tuottaa meille elinaikanaan ... eikö ole hassua ja samalla niin itsekästä? Tietenkään kenenkään kuolemasta emme voi iloitakaan, mutta silloinhan ihmisen on jo hyvä olla, tuolla taivaan isän huomassa (toivottavasti). Ei enää kipua, ei kärsimystä, ei murhetta.
kirjoitellut mitään antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Ensinnäkin, minua ujostuttaa kirjoitella vieraan miehen kanssa mitään "intiimejä" asioita tai mitä sinä haluat niillä ajatustenvaihdoilla sitten sanoakaan ... olenhan onnellisesti naimisissa kuitenkin. Tuo ajatus vain hieman vierastuttaa. En halua vaarantaa mitään millään tavoin, koska rakastan ja kunnioitan miestäni hyvin paljon. Toivottavasti ymmärrät minua! Enkä edes tunne sinua tarpeeksi hyvin, että luottaisin sinuun riittävästi ... luottamus, sekä kunnioitus pitää aina ensin ansaita.
Usko tai älä. Niin se vaan on ollut alusta alkaen, Irene on ollut sairaudessaan vahvempi kuin moni meistä. Näkisitpä henkilökohtaisesti Irenen. Jostain olin lukevinani sinun olevan jonkin sortin yleislääkäri. Tokihan tällaiset poikkeavat käyttäytymiset nostavat lääkärien ihokarvat pystyyn - ei näin voi olla!
sen, ettei kenenkään käyttäytymistä voi normittaa tietyissä tilanteissa ... jokainen meistä on erillainen ja reagoi asioihin niin monin eri tavoin. Sinulla joitain ennakkoasenteita ammattikuntaani kohtaan?
Kuitenkin pitää ottaa aina huomioon se, ettemme kykene näkemään kenenkään pään sisään, olipa hän sitten sisaremme tai jokin muu läheinen ihminen, emme hänen omia ajatuksiaan ja sisäisiä pohdintojaan. Toiset näyttävät ulospäin tyyneltä ja rauhalliselta ja urhealta muiden vuoksi, vaikka oma sisäinen elämä myllertäisi miten paljon. Mutta enhän minä sisartasi tunne - sinä tunnet!
Miksi sitten kirjoittelumme sähköpostitse pitäisi olla mieheltäsi salassa? Itse en ainakaan ole kohdallasi etsimässä salarakasta. Olet näillä pienillä keskustelupätkillä, joihin olen itsekin osallistununut, osoittanut suurta vilpittömyyttä, jota minä arvostan. Olet hyvin avoin lapsi uteliaisuudessasi, tiedonhalussasi. Sinun kaltaisiasi maailma hyväkseen käyttää, ellei yksilöllä ole riittävvää viisautta niitä vastustaa niin kuin sinulla.
Tästä taisi tulla nyt meidän kahden välinen dialogi, vaikka ensisijaisesti halusitkin keskustella pentecostalin* kanssa, niinkuin mies miehelle - meistä naisista :)! Nyt jouduit tyytymään keskusteluun minun kanssani, itse en ole siitä ollenkaan pahoillani, sinusta en taasen tiedä ...
Sinun kanssasi keskustelisin mieluiten sähköpostitse.
sormetkaan eivät enää tunnu kunnolla näppäimiä löytävän, joten pitänee lähteä kohtapuoliin nukkumaan.
Toivotan sinulle hyvää yötä ja kauniita unia!
...........................
tähän teidän "henkevään" keskusteluun.
Tehän puhutte pelkästään siltä pohjalta, että mitä olette itsessänne ja mitä teette tai mitä tuli tehtyä?
Täysin vailla Jumalan suomaa anteeksiantoa Jeesuksessa Kristuksessa, tasonne on pelkän moraalisen vastuun kantamisesta ominvoimin, hirvittävää ponnistelua, ja tekojen hyvittämistä, oman omantunnon sekä rauhoittamista ja itsensä parantelua. Ei te saa itsestänne Jumalalle kelvollisia, pelkän moraalin ansiosta, tai sitten epäsuosiota moraalittomuutenne takia.
Teidän sielunne on hukassa, erossa Jumalasta täysin, ei Jumalan suosiota saavuteta sillä, että uskotaaan Jumalaan noin niikuin pään tasolla ja pelkästään ymmärryksellä.
Se auttaa kyllä löytämään Jumalan, koska kukaan ei voi tulla Jumalan luo, ellei usko, että Jumala on.
Tällä uskollanne voitte lähestyä Jumalaa ja päästä Jeesuksen luo, Hän uudestisynnyttää ja puhdistaa omatunntonne palvelemaan elävää Jumalaa.
"Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, suun tunnustuksella pelastutaan"!
Vanhurskaus on syntiselle lahja Jumalata Jeesuksessa, siinä on syyttömäksi julitettu ja vanurskautettu, Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta kertakaikkiaan, siinä on pyhityksenne, joka kelpaa Jumalalle, oma moraalinne, vaikka se olisi kuinka korkealentoista, se ei milloinkaan riitä saavuttaaksenne Jumalan mielisuosion, ainoastaan Jeesuksen pyhyys ja synnittömyys kelpaa Jumalalle, siksi on välttämätöntä, että sydämessänne on Jeesuksen usko ja Hänen lahjavanhurskaus, ilman ainuttakaan omaa hyvää tekoanne.
"Jolla ei ole Poikaa= Jeesusta) ei ole Isääkään =Jumalaakaan !
niiltä helluntailaisilta, joita olen vierailuni aikana kirjoituksillani loukannut. Jäin jotenkin kiinni AB-tyttösen mysteeriseen maailmaan. Itselläni on tarve pohtia "syvällisiä" asioita ihmisten kanssa ja vielä enemmän ajatuksissani. Tarkoituksella en viljele normaali pohdinnoissa ihmisten kanssa "Jumalallisia" sanoja, koska voin hyvinkin olla väärässä aina välillä, enkö halua väärää todistusta laittaa Jumalani piikkiin.
Poistun nyt keskuudestanne. Sillä tämä palsta ei mielestäni ole seksuaalisten tunteiden/fantasioiden pohdiskelu paikka.
Kerrottakoon tässä lopuksi uskoni motto: Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan. Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Siunattua vuotta 2007 teille kaikille.
JK. AB:lle tiedoksi. Jos kiinnostaa ajatustenvaihto kanssani, sähköpostini tiedät.
Enhän minä ole tehnyt mitään aviorikosta, vaikka olenkin kerran eronnut (johon oli painava syy, miksi päädyimme eroon) ja toisekseen en itse ole voinut omalle lapsettomuudelleni yhtään mitään.
Ja mitä uskonasioihin tulee, ne ovat minun ja Taivaan Isän kahdenkeskisiä asioita, joihin muilla ei ole sijaa!
Sinusta tulisi hyvä uskovainen. Vain typerät miehet antavat kalunsa viedä itseään. Naura sellaisille! Minäkin nauran :)
Auroralle seksuaalisuus on todellakin uskonnollista. Hänellä on oma seksuaalisuuden dogmatiikkansa. Opasta sinä häntä näissä asioissa, minä en osaa.
Eihän RitariOlevainenkaan oikein kirjoituksiani ymmärtänyt.
tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.
kanssa?
En antanut ymmärtää, että olet tyhmä. Olen kai jo kertonut, että en pidä sinua tyhmänä, vaan erittäin fiksuna ihmisenä. Oletko vaipunut masennukseen?
fyysistä puolta korostavaa ainoastaan? Miksi kaikesta kauniista ja hienoista asioista, kuten ihmisen seksuaalisuudesta, pitää vääntää rumiksi asioiksi?
fyysisyydessä on? Enkä ajattele, että se on puhtaasti fyysistä. Olenhan tuonut esille, miten seksi saa aikaan syviä tuntemuksia ihmisessä.
Ai niin, jouluna otin lasillisen shamppanjaa. Sillä ei ole kuitenkaan näin pitkäkestoista vaikutusta ...
Kuule, kun minä olen vaan välillä niin hirveän herkkä!
Ja tämän, mitä sanon, en sano sinua syyttäen. En vastaa enää tämän aloituksen viesteihin, koska minua hävettää tuo mitä aloituksessa on. En halua lisätä aloituksen lukijamäärää. Sorry.
siitä koko ajan tehdäänkin, kuten esim. pornoteollisuus, joka antaa herkässä iässä oleville nuorille täysin väärän käsityksen seksistä ja ihmisen seksuaalisuudesta ylipäänsä. Myöskin kulttuuri on mennyt siinä suhteessa brutaalimpaan suuntaan, että irtosuhteet ovat arkipäivää ... monelle se on kuin ruokailutapahtuma - välillä käydään syömässä herkkupaloja vierailta lautasilta!
selibaattia! Liiallisen seksin vuoksi monet menettävät elämässään jotain korvaamattoman arvokasta. Eikä selibaatti ole ollenkaan mikään negatiivinen asia ... se tuo paljon uutta hyvää elämään, olematta silti seksuaalikielteinen.
Luultavasti kaikissa miehissä on se jokin, joka vetoaa naisiin, mutta jokainen mies vetoaa ihan omalla tavallaan. Auroran kanssa me keskustelimme siitä, että olen kokenut kiusalliseksi liian sukupuolisen tavan, jolla tietyn tyyppiset naiset ovat olleet aina kiinnostuneita tietyn tyyppisistä miehistä.
En ole mikään naissankari, kaukana siitä. Minulle ei tuota vaikeuksia pysyä erossa "vieraista naisista". Minua lähinnä kiusaa nykyisen haureellisen ajan tuottaman ilmiöt, joista yksi on se, että naiset ovat monesti, niinkuin miehetkin, joka tilanteessa jollain lailla seksuaalisesti virittyneitä. Jos totta puhutaan, se ällöttää minua.