Seurakunnassamme on kastettuja todistajia, jotka ovat sukulaisia keskenään, mutta niin riitaantuneita, etteivät voi keskustella keskenään vaan välttävät toistensa seuraa aivan kuin toiset olisivat erotettuja. Perheiden miehet ovat vanhimpia, veljiä niin uskossa kuin sukunsa puolesta. Eivät voi vapaa-aikana toisiaan edes tavata. Miten voi olla tosikristitty ja vihotella vuosikausia toiselle tosikristitylle??
Vihoissa veljensä kanssa
T. Mehtomaa
11658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siellä jos missä opin että kaikki menee sukujen mukaan ei sen mukaan kuinka nöyriä me haluttaisiin/voitaiisin olla ja oltais esim. muille.
tuttua juttua. Mutta ihan todellakin, miten kristityt voivat käyttäytyä näin? Asetetaanko synnit jotenkin arvojärjestykseen, että esim. tupakanpoltto on erottamisperuste mutta vihanpito on pieni, henkilökohtainen paha... jos nyt sitäkään, sehän ei välttämättä ole kaikille niin konkreettisen NÄKYVÄ asia.
espossa sisaren aviorikos aiheutti vain nuhteita. Ei eroetettu. Oli hyvävelipisteitä kun veli ja isä vanhimpia. Johanneksenpoika taas erotettiin kun se vain halus että asiat käsitellään ja oikaistaan. Mielivalta ja hyväveli määrää
Ei ihme että huolissaan kun Johanneksen poika valotti hieman mitä "hengellisessä Pohjois-Koreassa" tapahtuu..ja vain jäävuoren huippua..
Minä kun luulin, että kirjoitat eräästä Oulun pohjoisen puolen seurakunnasta!
Kaikenlainen toiminta joka ei häiritse vt-tornia, eikä uhkaa sen oppeja/toimintaa? saavat olla rauhassa.
On varmaan monessa muussakin paikassa.
Nyt on vaan kyse siitä, että Jehovan todistajat ovat todellakin samanlaisia ihmisiä, kuin me kaikki muutkin.
Öuterilaisena tiedän, että lähes jokaisessa tuntemassani suvussa on lossain määrin kahnausta. Tuntemissani JT porukoissa sitä on selkeesti vähemmän.
Ikävä kuitenkin, että on laisin, mutta mihinkäs se tikeri juovistaan...
Miksi muuten olet valmis käsittelemään seurakuntasi ongelmia täällä? Oletko jo ottanut ne JohanneksnPoikasen peräänkuuluttamat askelet ensin?
ottaa puheeksi seurakunnassa, koska kyseiset henkilöt ovat siellä melko dominoivassa asemassa ja pelkään saavani ikäviä seuraamuksia, mikäli puhun asioista suoraan. Kurja juttu, joka kuitenkin vaivaa mieltä. Itse olen alunperin luterilaisesta perheestä, eikä suvussa ole vastaavia ongelmia ollut. Senkin vuoksi olen tässä suhteessa pettynyt jt uskonnon todelliseen käytännön luonteeseen.
kastettu todistaja voi vielä kokea yllätyksen. "Kukaan joka vihaa veljeään ei peri jumalan valtakuntaa. Ei auta vaikka kuuluisi jt ylimys sukuun(totisinta totta vaikka kaikien todistajien pitäisi olla tasa arvoisia, eivät he ole jotkut suvut pitävät itseään ylivertaisina). Kristitty ei voi vihoitella kristitylle. Jos vihoittelee ei ole kristitty vaan luopio, vaikka olisikin jt seurakunnassa(vaikka ei olisikaan erotettu seurakunasta, koska kuuluu ylimys sukuun).
Jokohan juttu vanhuksilla luistaa, vai onko kivet kaulassa?
Jotkut on tosi vihasii esim. sellasille, joita ei enää jt-jutut jaksa kiinnostaa. Niille voidaan tehdä ihan mitä vaan, vaikka niitä oltais ennen kutsuttu siskoiksi ja veljiksi. Ja sitten on vielä se oman aseman tavoittelu, jossa toista saa muodollisesta asemastaan käsin käsitellä kuin sontaa kengänpohjissa.