Joka tulee seurakuntaan (mihin tahansa seurakuntaan) tuntuu ajattelevan, että seurakunta on täydellinen. He odottavat vain puhtaita, synnittömiä ja täydellisiä ihmisiä. Miten sitten käykään? He näkevät virheet ja puutteet seurakuntalaisissa, ja toteavat ”pahaa on täälläkin”.
Onko vika seurakunnassa? Ei ole, koska Jeesus ei koskaan luvannut, että seurakunta täällä tulisi pyhäksi ja nuhteettomaksi omin voiminsa. Seurakunta on täällä aina taisteleva seurakunta. Se taistelee syntiä vastaan. Synti myrkyttää seurakunnan, olipa se kuinka ”pyhä” tahansa.
Saatana, joka on ”tuhanten juonten mestari” tekee kaikkensa, että seurakunta näyttäisi ulospäin kaikkein pahimmat puolensa. Kyllä hän tietää, missä kohtaa heikoimmat kohtamme ovat. Sieltä hän tulee yli, missä aita on matalin.
Matt. 13:24-30 Jeesus kertoo vertauksen kylväjästä, joka kylvi peltoonsa hyvän siemenen
"Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
Edellisestä huomaa, ettei meidän tule pettyä siihen, mitä näemme seurakunnassa tapahtuvan. Ei ole meidän aluettamme ryhtyä toimeen poistamaan ”lustetta”, varsinkaan väkivaltaisin toimenpitein. Olemme rajallisia ihmisiä, jotka emme näe useinkaan, mitä todella tapahtuu. Jumala ei ole antanut meille valtuuksia ryhtyä tuomitsemaan tai arvostelemaan läheistemme luonnetta ja sielunelämää.
Vasta elonaika näyttää, mitä tekoa kukin on, ja silloin paljastuu noiden kahden luonteen täydellinen ero. Erottelutyö on jätetty Jumalan enkelien haltuun. Kun tottelemme Jumalaa, meidän ansiomme on yksin rakkaus, Kristuksen rakkaus meihin, ja meidän rakkautemme on näkyvä suhteessamme lähimmäisiimme.
Paavali sanoo 2. Kor. 5. luvussa
"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."
Miksi me vain rakastamme? Eikö juuri siksi, että Kristus kuoli meidän edestämme, kun me vielä olimme syntisiä! Eikö tässä ole kylliksi meille itse kullekin, ettei meidän tarvitse etsiä vikoja toisistamme tai muista tuntemistamme ihmisistä. Jeesus rukoili, että ”he yhtä olisivat”. Toteutuuko tämä tänään? Ellei toteudu, missä vika? Jumalassako? Ei ole, vaan meissä, sillä jos se ykseys, jota Kristus tarkoitti ja rukoili, vallitsisi Jumalan kansan keskuudessa (tarkoitan nyt kaikkia Jumalan lapsia, en yksin adventisteja) meistä näkyisi ”maailmalle” sellainen todistus, joka valaisisi koko maailman. Suokoon Jumala, että tämä Jooel ”2:18,19 näkemä tapahtuu pian, aivan pian:
"Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni."
Kun Jumalan Pyhä henki valtaa ihmiset, köyhät ja rikkaat, vanhat ja nuoret. Kuka voi vastustaa Jumalaa, joka heidän kauttaan ihmistä kutsuu? Ei kukaan, vaan maa valkenee Herran kirkkaudesta
...ja pian Jeesus voi tulla omansa hakemaan. Maran ata!
Onko vika seurakunnassa? Ei ole, koska Jeesus ei koskaan luvannut, että seurakunta täällä tulisi pyhäksi ja nuhteettomaksi omin voiminsa. Seurakunta on täällä aina taisteleva seurakunta. Se taistelee syntiä vastaan. Synti myrkyttää seurakunnan, olipa se kuinka ”pyhä” tahansa.
Saatana, joka on ”tuhanten juonten mestari” tekee kaikkensa, että seurakunta näyttäisi ulospäin kaikkein pahimmat puolensa. Kyllä hän tietää, missä kohtaa heikoimmat kohtamme ovat. Sieltä hän tulee yli, missä aita on matalin.
Matt. 13:24-30 Jeesus kertoo vertauksen kylväjästä, joka kylvi peltoonsa hyvän siemenen
"Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
Edellisestä huomaa, ettei meidän tule pettyä siihen, mitä näemme seurakunnassa tapahtuvan. Ei ole meidän aluettamme ryhtyä toimeen poistamaan ”lustetta”, varsinkaan väkivaltaisin toimenpitein. Olemme rajallisia ihmisiä, jotka emme näe useinkaan, mitä todella tapahtuu. Jumala ei ole antanut meille valtuuksia ryhtyä tuomitsemaan tai arvostelemaan läheistemme luonnetta ja sielunelämää.
Vasta elonaika näyttää, mitä tekoa kukin on, ja silloin paljastuu noiden kahden luonteen täydellinen ero. Erottelutyö on jätetty Jumalan enkelien haltuun. Kun tottelemme Jumalaa, meidän ansiomme on yksin rakkaus, Kristuksen rakkaus meihin, ja meidän rakkautemme on näkyvä suhteessamme lähimmäisiimme.
Paavali sanoo 2. Kor. 5. luvussa
"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."
Miksi me vain rakastamme? Eikö juuri siksi, että Kristus kuoli meidän edestämme, kun me vielä olimme syntisiä! Eikö tässä ole kylliksi meille itse kullekin, ettei meidän tarvitse etsiä vikoja toisistamme tai muista tuntemistamme ihmisistä. Jeesus rukoili, että ”he yhtä olisivat”. Toteutuuko tämä tänään? Ellei toteudu, missä vika? Jumalassako? Ei ole, vaan meissä, sillä jos se ykseys, jota Kristus tarkoitti ja rukoili, vallitsisi Jumalan kansan keskuudessa (tarkoitan nyt kaikkia Jumalan lapsia, en yksin adventisteja) meistä näkyisi ”maailmalle” sellainen todistus, joka valaisisi koko maailman. Suokoon Jumala, että tämä Jooel ”2:18,19 näkemä tapahtuu pian, aivan pian:
"Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni."
Kun Jumalan Pyhä henki valtaa ihmiset, köyhät ja rikkaat, vanhat ja nuoret. Kuka voi vastustaa Jumalaa, joka heidän kauttaan ihmistä kutsuu? Ei kukaan, vaan maa valkenee Herran kirkkaudesta
...ja pian Jeesus voi tulla omansa hakemaan. Maran ata!
Vastaukset 2
Vanhimmat
""Teillä on kaikki tulkinnat laista tulkittu kierosti väärin.Ei niin, etteä mitään lakia ei olisi, mutta mikään lainkohta ei ole hengessään niinkuin ne teillä opetetaan. Teidän kirkkonne on täysin ilman perustuksia. Jos te tunnustaisitte kaiken sen, mikä kiistattomasti on teidän opissanne väärää, teiltä häviäisi joka ainoa adventismin oppi taivaan tuuliin. Teillä ei adventismillenne löydy mitään perusteitä Raamatun sanasta. Siksipä te ette tunnusta mitään erehdystänne. Joka on vähässä väärä on sitä paljossakin pitää tässä erinomaisen hyvin paikkansa.""
kumpi olen. Se on totta... naisen nimi, joskin toisesta nimestäni muunnos, lempinimi.
Vääristä opeista voit kirjoittaa, mitä ne ovat. Miksi minä kirjoittaisin oikeista opeista, koska sinä tiedät väärät? Kerro pois tietosi.