Mikään idea ei ole paha vaan vain yksilön paras arvio omista eduistaan ja keinoista niiden toteuttamiseksi. Suvaitsevaisuuden täytyy yltää mihin tahansa ajattelutapaan.
Mikään ajattelutapa, oli se kuinka väärin sinusta tahansa, ei tarkoita sitä, että sen edustaja olisi paha eikä että idea olisi paha. Noin ajatellessasi olet itsekeskeinen. Idean vaarallisuuskaan ei tarkoita sitä, että sen edustaja tulee hyökkäämään sinua vastaan.
Mieti jotakin pahana pidettyä poliittista ideologiaa tai pyrkimystä historian saatosta. Siinä kävi niin, että ideologia johti massamurhiin ja sadismiin, mutta sen ei olisi tarvinnut olla niin. Idea ei voi satuttaa, vasta se miten sitä yritetään saavuttaa.
Mitään ideaa ei siksi voida tuomita ei niitä pidä pelätä. Kukaan ei pakota toisia alistumaan ideoihinsa, jos hän voi pyytää sitä. Ja jos suhtaudut pyytäjään kriittisesti, joutuu hän miettimään pyyntöään uudelleen ja muokkaamaan sitä sinun vaikutusvaltasi mukaan.
Sodat alkavat aina siitä kun joku haluaa jotakin törkeää, eivätkä toiset voi hyväksyä sitä. Niinpä toiset kieltäytyvät kuuntelemasta aloitteen tekijää, joka johtaa väkivaltaiseen tukahtuneisuuden purkuun ja kamppailuun eduista.
Ihmiskunnan yleisin tapa vastata tähän etujen dilemmaan on säännöt, joita ei osata perustella muuten kuin itsekeskeisellä "hyvyyden" käsitteellä, ja joiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Hyvyyden subjektiivisen käsitteen lisäksi sääntöjä oikeutetaan pelottelemalla anarkialla, jossa kaikki tekevät vääryyttä toisilleen, eikä kukaan estä sitä.
Pohtikaamme tätä hetken. Vääryyskin on subjektiivinen käsite, jonka itsekeskeinen yksilö langettaa toisille suhteessa omiin etuihinsa. Sääntöjen puuttuminen ei välttämättä johda kaaokseen. Säännöt vain pitäisi korvata demokratialla, jossa edut kohtaavat toisensa ideatasolla. Onhan niin, että kukaan ei turvaudu väkivaltaan, jos hän uskoo voivansa hyväksyttää tavoitteensa diplomaattisesti.
He he, tämä kuuluu sarjaan "asiat, joita sinun ei haluta tietävän".
Mikään ajattelutapa, oli se kuinka väärin sinusta tahansa, ei tarkoita sitä, että sen edustaja olisi paha eikä että idea olisi paha. Noin ajatellessasi olet itsekeskeinen. Idean vaarallisuuskaan ei tarkoita sitä, että sen edustaja tulee hyökkäämään sinua vastaan.
Mieti jotakin pahana pidettyä poliittista ideologiaa tai pyrkimystä historian saatosta. Siinä kävi niin, että ideologia johti massamurhiin ja sadismiin, mutta sen ei olisi tarvinnut olla niin. Idea ei voi satuttaa, vasta se miten sitä yritetään saavuttaa.
Mitään ideaa ei siksi voida tuomita ei niitä pidä pelätä. Kukaan ei pakota toisia alistumaan ideoihinsa, jos hän voi pyytää sitä. Ja jos suhtaudut pyytäjään kriittisesti, joutuu hän miettimään pyyntöään uudelleen ja muokkaamaan sitä sinun vaikutusvaltasi mukaan.
Sodat alkavat aina siitä kun joku haluaa jotakin törkeää, eivätkä toiset voi hyväksyä sitä. Niinpä toiset kieltäytyvät kuuntelemasta aloitteen tekijää, joka johtaa väkivaltaiseen tukahtuneisuuden purkuun ja kamppailuun eduista.
Ihmiskunnan yleisin tapa vastata tähän etujen dilemmaan on säännöt, joita ei osata perustella muuten kuin itsekeskeisellä "hyvyyden" käsitteellä, ja joiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Hyvyyden subjektiivisen käsitteen lisäksi sääntöjä oikeutetaan pelottelemalla anarkialla, jossa kaikki tekevät vääryyttä toisilleen, eikä kukaan estä sitä.
Pohtikaamme tätä hetken. Vääryyskin on subjektiivinen käsite, jonka itsekeskeinen yksilö langettaa toisille suhteessa omiin etuihinsa. Sääntöjen puuttuminen ei välttämättä johda kaaokseen. Säännöt vain pitäisi korvata demokratialla, jossa edut kohtaavat toisensa ideatasolla. Onhan niin, että kukaan ei turvaudu väkivaltaan, jos hän uskoo voivansa hyväksyttää tavoitteensa diplomaattisesti.
He he, tämä kuuluu sarjaan "asiat, joita sinun ei haluta tietävän".
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Vääryyskin on subjektiivinen käsite, jonka itsekeskeinen yksilö langettaa toisille suhteessa omiin etuihinsa. Sääntöjen puuttuminen ei välttämättä johda kaaokseen. Säännöt vain pitäisi korvata demokratialla, jossa edut kohtaavat toisensa ideatasolla. Onhan niin, että kukaan ei turvaudu väkivaltaan, jos hän uskoo voivansa hyväksyttää tavoitteensa diplomaattisesti."
Oletko elävässä elämässä törmännyt koskaan ihmisiin, jotka ovat sillä hetkellä aidosti pahoja? Ihan kaikilla objektiivisillakin mittareilla tarkasteltuna pahoja? Sellaisia ihmisiä, joilla ei sillä hetkellä edes ole mitään etuja tavoiteltavinaan, ainoastaan pahan teko?
Mm. niitä varten on säännöt.