Minä vastustan Lutheria ja lutherilaisuutta viimeiseen hengenvetooni saakka!
Vastusta sinäkin Lutheria
John Alan
714008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
edelliseen puhujaan.
... että olisi parasta perustella mielipiteet.
"Minä vastustan Lutheria ja lutherilaisuutta viimeiseen hengenvetooni saakka."
Martin Luther kuoli 460 vuotta sitten, niin että hänelle itselleen tuskin on merkitystä sillä, vastustatko sinä häntä vai et. Myös se, vastustatko luterilaisuutta viimeiseen hengenvetoosi asti vai et, on oma valintasi. Tee niin kuin tykkäät. Onneksi Suomessa on edelleen mahdollista olla luterilainen, ja ilmeisesti näin olisi myös siinä tapauksessa, vaikka kaikki Suomen 10 000 katolilaista ajattelisivat niin kuin sinä. Minun mielestäni Suomeen mahtuvat hyvin sekä katolilaiset, luterilaiset, ortodoksit ym. uskontojen edustajat.
mutta tätä jäin miettimään
"Minun mielestäni Suomeen mahtuvat hyvin sekä katolilaiset, luterilaiset, ortodoksit ym. uskontojen edustajat."
Juuri uskontoa en halua edustaa, haluan uskoa. Jumalan tahtoa kyselen ja Jeesusta tahdon palvella. Ja keskustelu täällä katolisella palstalla on minulle aina näyttäytynyt vähän sellaisena uskontopoliittisena jankuttamisena, ansiokkaina kirjoituksina esim. kirkkohistorian alalta taikka erityisesti luterilaisia provokatiivisesti härnäävinä kirjoituksina. Vieläpä on puhdasta teologista väittelyä.
Mikään näistä aiheista ei ole oikein kohdannut sitä, mikä minun sydämelleni on tärkeintä. Keskustelu henkilökohtaisesta uskosta, ei opinkappaleista. Kyllähän minäkin opinkappaleita osaan ulkolukea, lasketella, mutta tiedän myös, että naapuri saattaa ajatella samasta asiasta hieman eri tavalla kuin minä. Samat sanat yhdistävät mutta myös erottavat. Samanuskoista tervehdit, muita ylenkatsot. Näin näiden palstakeskusteluiden valossa, vaan ei ollut Jeesuksen opetus.
Keskustelu alkoi tökkiä tuolla ortodoksisuus-palstalla ja vähän samoin on ollut täällä katolisuus-palstallakin mm. nimim. Liisa-Marian kanssa.
Hänen kirjoituksistaan olen ymmärtänyt, että kirkon usko pelastaa katolisen. Omaa henkilökohtaista uskoa ei ilmeisesti kysytä, tai se on teknisesti ottaen sakramenttien näkymättömän vaikutuksen kautta sama kuin kirkon. Maallikko ei tulkitse Raamattua, se on auktorisoitu papeille. Minua on aina askarruttanut kysymys, miksi katoliset sitten ylipäätään lukevat Raamattua? Ilmeisesti kirkon opetuksessa. Kansankieliset Raamatut eivät kuitenkaan ilmestyneet katolisten myötävaikutuksella. Silti olisi mukava osata latinaa, ihailen latinaa taitavia, itse en osaa. Osaavatko kaikki katoliset latinaa?
Samankaltaisen vastauksen sain myös ortodoksipalstalta - kirkon usko pelastaa.
Protestanttisesta katsannosta Herran puhe ihmiselle tuntuu typistetyn sakramentteihin. Millä vapaalla tavalla Herra voisi itsensä ilmaista katoliselle, jos esim. kahdenkeskistä keskustelua sanan lukemisen kautta ei tapahdu? Täytyyhän Uskovan kuitenkin luottaa saamaansa Pyhän Hengen johdatukseen. Mihin sitä esim. voitelun sakramenttia/kätten päällepanemista tarvitaan katolisessa uskonkäsityksessä, ellei juuri Herran Ilmoituksen ymmärtämiseen?
Tällaiset asiat minua kiinnostavat, ilman vinoilua.
...myöhään valvovan ihmisen kommentteja. Katolilaisilla ja ortodokseilla lienee perinpohjaisesti erilainen tapa puhua uskostaan kuin protestanteilla, joihin sinäkin kuulut, muttei se tarkoita että olisimme sinänsä asioista eri mieltä. Voi olla että olemme tuntemattomille vähemmän avoimia sisäisestä uskonelämästämme ja jätämme enemmän tilaa sille, että asiat ovat loppujen lopuksi käsittelemättömiä, mutta tekeekö se meistä sen huonompia kristittyjä? Ei se, että on vahvat mielipiteet jostain, tee ihmisestä ylenkatsovaa.
Katolilaisilla usko on yhteistä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö jokaisen tulisi henkilökohtaisesti uskoa Jeesukseen, vaan sitä, että tiettyihin asioihin uskotaan samalla tavalla. Siitä syystä voimme luottaa myös siihen, että se kollektiivinen usko, joka kirkossa elää, on tukenamme täällä elämän kivisellä polulla - ja silloin kun oma uskomme horjuu, Jumala auttaa meitä mm. mainitsemiesi sakramenttien kautta, jotka hän on antanut armonvälineiksi kristityille. Sillä polulla meitä ei pelasta usko eikä kirkko eikä Raamattu, vaan Jeesus. Tietyissä merkityksessä toki kieltä voi käyttää eri tavalla: esimerkiksi koska Jeesukseen uskominen on tie taivaaseen, pelastaa meidät tässä merkityksessä uskomme. Ja kirkon usko pelastaa meidät, koska meidän uskomme on myös kirkon usko (= yhteinen usko).
Maallikko toki tulkitsee Raamattua, hänellä on siihen samat rajoitukset kuin papilla, piispalla tai paavillakin: tulkinta ei voi olla sen kanssa ristiriidassa, mitä tähän mennessä koko kirkon voimin on sitovasti tulkittu. Tämä johtuu siitä, että mainitsemasi Pyhän Hengen johdatus ei tule uskovalle pelkästään sisäisistä tuntemuksista (nehän ovat monilla uskovilla keskenään ristiriidassa), vaan myös sen kirkon kautta, joka on perustettu ensimmäisenä helluntaina ja tunnustanut samaa uskoa siitä lähtien - "joka kuulee teitä, kuulee minua".
Käsitys siitä, ettei Raamattua käännetty katolilaisten toimesta kansankielille, on virheellinen. Kymmeniä katolisen kirkon hyväksymiä Raamatun kansankielisiä käännöksiä ilmestyi jo ennen Lutheria ja kumppaneita, vaikka toki lukutaidottomuus oli tuolloin paljon laajempi ongelma kuin nykyään. Nykyään vain pieni osa katolilaisista osaa latinaa, toisaalta tuolloin latinaa osasivat kaikki ne, jotka osasivat lukea.
Mainitsemaasi mirhavoitelun eli vahvistuksen sakramentin myötä Pyhän Hengen vaikutus ihmisessä kasvaa. Hän yhdistää meidät yhä tiukemmin Kristukseen ja hänen ruumiiseensa kirkkoon sekä saa meidät huutamaan Isää ja todistamaan Jeesuksesta. Siksi sitä sanotaankin Pyhän Hengen sinetiksi. Hän ei anna vahvistettavalle erehtymättömyyttä Raamatun tulkinnassa, minkä näemme siinä, että monet kristityt tulkitsevat sitä keskenään ristiriitaisesti.
Oletko koskaan kuullut puhuttavan objektiivisesta ja subjektiivisesta kristillisyydestä?
Objektiivinen kristillisyys perustaa uskonsa kirkon sakramentteihin ja sen yhteiseen uskoon. Ihmisen ei tule itse arvioida omaa elämäänsä, vaan luottaa rippi-isän tai hengellisen ohjaajan antamaan ohjaukseen. Sama koskee myös Raamatun lukua. Raamatunluvussakin luotetaan kirkon ohjaukseen. Yksilön uskonnollisia kokemuksia ei pidetä tärkeinä tai ainakaan niitä ei pidetä esillä.
Katolisuudessa ja ortodoksisuudessa on paljon tällaista objektiivista uskonnollisuutta, vaikka näissä kirkoissa on myös omat mystikkonsa ja kokemusperäiset ajattelijansa. Luostarihurskaus on usein subjektiivisempaa kuin tavallisten seurakuntalaisten uskonelämä.
Objektiivisista uskontoa edustavissakin kirkkokunnissa ihmisillä on hengellisiä kokemuksia, mutta he eivät yleensä kerro niistä julkisesti, korkeintaan rippi-isä tai joku hyvä samanhenkinen ystävä saa kuulla niistä. Liiallista hurskastelua kartetaan sanoissa ja teoissa. Katolisella tai ortodoksisella nuorten leirillä tai pyhiinvaellusmatkalla ei ehkä lauleta hengellisiä lauluja, vaan jotain huomattavasti maallisempaa. Näissä vanhoissa suurissa kirkoissa ei myöskään kiusata ihmisiä pietistisillä kielloilla.
Silti nämä ihmiset ovat aivan tosissaan uskossaan ja noudattavat jokapäiväisessä elämässään kristillistä etiikkaa ja kirkkonsa sääntöjä. Tavalliset yksinkertaiset ihmiset eivät myöskään ehkä osaa kertoa uskostaan kovinkaan hyvin.
Protestanteille sen sijaan yksilön omat uskonnolliset kokemukset ovat tärkeitä. Luther perusti koko oppinsa omiin hengellisiin kokemuksiinsa. Niiden valossa hän arvosteli mm Raamatun kirjoja, kirkon sakramentteja ja paaviutta. Protestantille on tärkeätä se, mitä hän on itse kokenut ja myös se miten hän itse tai toiset kristiveljet ja sisaret osaavat kertoa uskostaan. Uskonto koetaan minäkohtaisesti eli subjektiivisesti.
Protestanttisuus voi tarjota sellaiselle ihmiselle uusia elämyksiä ja suggestiivisia kokemuksia, jotka itse ovat tunne-elämältään kylmähköjä ja karuhkoja sekä ajattelultaan rationalistisia. Hyvin herkän ja tunteenomaisen ja kokonaisvaltaisesti ajattelevan ihmisen se sen sijaan voi viedä loputtomalle suolle, missä voi metsästää kokemuksia, kulkea hengellisestä liikkeestä toiseen ja upota lopulta omaan subjektiivisuuteensa.
Tärkeintä kuitenkin on löytää balanssi näiden kahden elementin välille. Jos ortodoksit tai katoliset eivät ole heti valmiita kertomaan sinulle uskonelämästään ja hengellisistä kokemuksistaan, niin muista, että se on pikemmin maan tapa kuin kokemuksen puutteesta johtuvaa hengen köyhyyttä. Lue "Vaeltajan kertomukset" ja "Pyhän Franciskuksen kukkaset", niin tutustut vähän tähän elämyspuoleenkin.
...on hieno. Siitä välittyy monin paikoin myös se, minkä haluaisin vielä sanoa: kyllä katolilaisilla ja ortodokseilla on molemmat kerrokset, objektiivinen ja subjektiivinen. Se ei siis ole joko tai -kysymys, vaan sekä että. Niilläkin henkilöillä, joilla subjektiivinen puoli painottuu, on silti objektiivinen pohja, kirkon usko, jota vasten subjektiiviset kokemukset asettuvat. Ja toisaalta kirkkomme eivät opeta, ettei uskon tulisi olla myös henkilökohtaista, joten tietynlainen subjektiivisuus on välttämätön osa uskonelämää.
Hyvää uutta vuotta, Suri!
"Protestantille on tärkeää se, mitä hän on itse kokenut ja miten hän itse tai toiset kristiveljet tai sisaret osaavat kertoa uskostaan."
En tunne tuollaista protestanttista kristillisyyttä. Ainakaan se ei ole luterilaiselle kirkolle tai tavallisille luterilaisille tunnusomaista. Tarkoitatko nyt helluntailaisuutta yms. liikkeitä?
"Objektiivista uskontoa edustavissakin kirkkokunnissa ihmisillä on hengellisiä kokemuksia, mutta he eivät yleensä kerro niistä julkisesti, korkeintaan rippi-isä tai joku hyvä ystävä saa kuulla niistä."
Mitkä ovat objektiivista uskoa edustavat kirkkokunnat? Minusta on itsestään selvää, että hengellisistä kokemuksista ei kerrota julkisesti, eivätkä näin tee myöskään ketkään minun tuntemani luterilaiset. Yleistätkö asioita joidenkin ääriryhmien perusteella?
"Protestanttisuus voi tarjota sellaiselle ihmiselle uusia elämyksiä ja suggestiivisia kokemuksia, jotka itse ovat tunne-elämältään kylmähköjä ja karuhkoja sekä ajattelultaan rationalistisia. Hyvin herkän ja tunteellisen ja kokonaisvaltaisesti ajattelevan ihmisen se sen sijaan voi viedä loputtomalle suolle, jossa voi metsästää kokemuksia, kulkea hengellisestä liikkeestä toiseen ja upota lopullta omaan subjektiivisuuteensa."
Kerropa nyt, mistä oikein on kysymys. Suurin piirtein kaikki tuo, mitä sinä puhut protestanttisuudesta, on minulle ja luulisin, että myös kaikille niille luterilaille, jotka tunnen, täysin vierasta. Mistä siis on kysymys? Onko joku vain laatinut hienon teorian niistä, jotka uskovat eri tavalla kuin hän itse?
Siinä mielessä olet oikeassa, että hengellisyydessä on oltava objektiivinen (kirkon usko) ja subjektiivinen puoli. Toisaalta hengellistä elämää ei voi olla ilman kirkkoa ja sen sakramenttejä, toisaalta kirkon jäsenyys ei riitä, jos ihminen ei usko. Tästä kai luterilaiset, katolilaiset ja ortodoksit ovat samaa mieltä. Muuten kirjoituksesi sisältää turhaa psykologisointia.
Hengellisiä kokemuksia (tai ainakin niistä puhumista) todellakin on enemmän ns. vapaissa suunnissa ("protestanteista" on turha puhua yhtenä ryhmänä), koska niissä kokemuksia tarkoituksellisesti korostetaan. Näin ei ole anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa, joissa korostetaan sakramenttejä ja juuri sellaista "arkipäivän" kristillisyyttä mitä kuvasit.
Mitä sanoit tunne-elämältään karuista protestanteista ja kokonaisvaltaisista katolilaisista on aikamoinen klisee, joka ei yksinkertaisesti ole totta. Tämä siksi, että suurin osa ortodokseista (suomesskin ehkä), luterilaisista ja katolilaisista syntyy ko. kirkon jäseniksi, kun taas protestanttisiin liikkeisiin kuten helluntailaisiin pääasiassa liitytään ratkaisun ja kääntymisen kautta. Näin ollen suurten kirkkojen jäsenistö on suurin piirtein normaaliotos väestöstä eli "tunteellinen kylmyys" ja "kokonaisvaltaisuus" niissä vastaavat väestön ominaisuuksia. Kokonaan toinen kysymymys on, että opettaako esim. ortodoksinen kirkko ihmisiä kokonaisvaltaisemmiksi kuin luterilainen kirkko, mutta tämähän ei ollut lähtöoletuksesi.
Mielestäni erot kokemuksissa ja "kononaisvaltaisuudessa" voi selittää yksinkertaisesti kulttuurieroilla sekä yksiköiden välisillä eroilla: Länsi-Eurooppa (eli protestanttiset maat) on korostanut yksilöä ja itä/etelä taas yhteisöä. Johtuuko tämä kirkosta, onkin jo monimutkainen kysymys. Yksilötasolla taas yksi hakee tunnekokemuksia ja toinen taas tasaisempaa menoa. Myös tunnekokemusten ilmaisu on erilaista: en usko että helluntaiteltan kiellilläpuhujan kokenus on yhtään sen voimakkaampi kuin Santiago de Compostelan pyhiinvaeltajan.
Henk. koht. sanoisin, että eukaristiaan osallistumista voimakkaampaa kokoemusta en ole koskaan kokenut vaikka helluntaiteltassa olen käynytkin. Sanottuani tämän kysyisinkin, että kumpaan kategoriaan kuulun: tunne-elämältään kylmiin kokemushakuisiin vai kokonaisvaltaisiin tunteenpiilottajiin - ehkä molempiin tilanteen mukaan.
Kannattaa varoa psykologisointia (mikä on eri asia kuin psykologia), koska se usein menee metsään ja soveltuu vain harvoihin tapauksiin.
Kaipa tarinan opetus on se, että kannatta aina suosia keskitietä.
Hyvää uutta vuotta!
kuuluu aika monenlaista tuupparia:
http://www.anglican-mainstream.net/?p=1039
sellaista se on - protestantismi.
Martti Lutherin omasta kiukkuisesta päästään keksimiä järjettömiä opinkappaleita. Vihastuttaa kuin muistaa, että kouluaikana jouduin opettelemaan ulkoa herra Lutherin opinkappaleita hänen keksimästään katekismuksesta.
"En käsitä, että joku voi pitää uskontona Martti Lutherin omasta kiukkuisesta päästään keksimiä opinkappaleita."
Mitä tuolla oikein tarkoitat?
tulee ekaksi mieleen...
Sola scriptura on nimenomaan luterilaisuuden vanha pääperiaate.
Sola scriptura tarkoittaa Raamatun mukaisuutta.
Sola Scriptura tarkoittaa, että Raamattu on ainoa auktoriteetti uskonasioissa.
Kun hain selityksiä `sola scripturalle`, niin tällaisia löysin: sola scriptura eli asioita tarkastellaan Jumalan Sanan valossa, sola scriptura = yksin Jumalan Sanasta; yksin Raamattu; Raamatun mukaisuus on luterilaisuuden vanha pääperiaate `sola scriptura` jne.
Latinan ´scriptura` on joka tapauksessa suomeksi kirjoitus, asiakirja. Solaa ei latinan sanakirjani tunne.
..."yksin" ja "Scriptura" kirjoitukset eli Raamattu. Sola scriptura on siis "yksin Raamattu".
Kaikenlaiset muut käännökset ovat jo kirkkokunnan värittämiä, esim. "yksin Jumalan sanasta" (ja tuskin luterilaisuudellekaan on läheistä käyttää isoa S-kirjainta tuossa yhteydessä, koska yleensä Sanalla tarkoitetaan Jeesusta).
solum.
Aika helppo adjektiivi. Latinan sanakirja esille ja sassiin!
Olet tietenkin oikeassa. En ollut tarkkana. Netissä vain saatetaan joillakin sivuilla puhua miltei samanarvoisesti Jumalan sanasta ja Jumalan Sanasta. ( esim. "Raamattu on Jumalan Sanaa", "Jumalan Sanaa on joko saarnattu tai luettu..." ) Luterilainen kirkko ei tuota virhettä tee:" Isolla kirjoitettaessa Sana ( kr. Logos ) tarkoittaa siis Kristusta."
Löytyihän tuo adjektiivi vanhasta latinan sanakirjastani. Kumma kun en eilen huomannut sitä aivan sivun 713 alalaidasta. Tämmöistä tämä on. Hohhoijaa! Täytyy yrittää olla ensi vuonna tarkempi.
jotka Luther keksi ja joita ainakin minä jouduin alaluokilla opettelemaan ulkoa. Lisäksi kaikkea muuta Lutherin omasta päästään kirjoittamasta katekismuksestaan. Muuten ne kuuluisat Lutherin tunnustuskirjat taitavat olla myös Lutherin ja hänen kavereidensa ja hengenheimolaistensa keksintöä.
Minusta on loppujen lopuksi sama onko uskonnon perustaja Joseph Smith, Martin Luther tai Ulrich Zwingli, kaikissa tapauksissa uusi uskonto on syntynyt yksityisen ihmisen uskontulkintojen, päähänpistojen ja oikkujen pohjalta. Vain Kristuksen kirkko, joka on aina ollut, on ja tulee olemaan katolisessa kirkossa, on jumalallista alkuperää.
On oikeutettua vastustaa Lutheria. Pakkoluterilaiset esivanhempani joutuivat elämään ja kuolemaan ilman sakramenttien armoa, mistä suuri "kiitos" on suoraan Lutherin. Ei sellaista voi ohittaa pelkällä olankohautuksella.
Onko Kristuksen kirkko myös ortodoksisessa kirkossa? Jos on, niin onko sama, kumpaan kuuluu?
Tuskinpa "pakkoluterilaiset esivanhempasi" ovat kärsineet yhtään sen enempää kuin omat "pakkokatolilaiset esivanhempani". Jos totta puhutaan, en usko että kukaan esivanhemmistasi on kärsinyt tämän asian takia ja hirveästi pahoitellut sakramenttien armon puuttumista. Vai meinaatko, että esivanhempasi ovat kirkonmäellä päivitelleet, että "voi kun ei ole tätä sakramenttien armoa". Jospa huoli elossa säilymisestä onkin ollut suurempi murhe kuin teoreettisen teologian kysymykset. Näinhän asia on monessa maassa vieläkin. Jotain rotia tekopyhyyden suhteen, kiitos.
Helluntailainen kauhistelee sitä, että katolilaiset esi-isät ovat eläneet ilman uskonratkaisua ja Pyhän Hengen kastetta ja näin joutuneet kaikki tyyni helvettiin. Näin suhteellista on uskonto, vaikka kuinka hokisit roomalaiskatolisen kirkon olevan ainoa oikea. Onneksi emme elä yhtenäiskulttuurissa ja voimme valita uskontomarkkinoilta itsellemme sopivimman tuotteen kuten sinä käsittääkseni olet tehnyt hyväksyessäsi roomalaiskatolisen kirkon tuotekonseptin.
Yritä nyt muistaa, että muinaissuomalaisten uskonto ei ollut kristinusko. Kaikki palautuspuheet ovat turhia tai pian voimme kasvattaa kirkkojen raunioille uhrilehdot ja korvata papit shamaaneilla.
Kirkko ei voi olla ortodoksisessa kirkossa, sillä siltä puuttuu yhteys Rooman piispaan, Pietarin seuraajaan.
Sitä onko Kirkko 'olemassa' ortodoksisessa kirkossa, me emme tiedä. Totuuden ja armon täydellisimmät välineet jokatapauksessa on juuri Katolisessa Kirkossa.
nyt objektiivista vai subjektiivista uskoa, vai uskoa jossa nämä todella ovat yhteen sulautuneet?
Ks. yllä ex-rouskun, Surin, Liinan ja Mevlanan kirjoitukset.
Sitten kysymys kaikille tästä fraseologiasta: "Jeesuksen Kristuksen kirkko on olemassa katolisessa kirkossa" kuulostaa minulle kyllä aivan paperinmakuiselta.
Eikö kuitenkin uskon ydin ole siinä, missä ON Jeesuksen Kristuksen kirkko. Lause 'on olemassa' antaa ymmärtää, että jossakin siellä se on, paljon roinaa ympärillänsä. Tämä siis kaikista kirkkokunnista, jotka sanovat edellä mainitusti itsestään.
Kun minä kirjoitin ihmisen henkilökohtaisen Uskon pohtimisesta, en ajatellut sen enempää helluntailaisten "telttakokouksia" (joissa en muuten ole koskaan käynyt) kuin katolisen kirkon eukaristiaakaan. Ajattelin ihmisen arkipäivää, mitä sydän ajattelee keittiön hellan ääressä näistä asioista. Vai onko todella niin, että ns. objektiivista uskoa tunnustavissa sakramenttikirkoissa ihminen ei USKALLA muotoilla ääneen omia ajatuksiaan ja tunteitaan ikäänkuin epäuskon pelossa. Millaista uskoa on sitten on sellainen usko, joka pelkää epäuskoa?
Kun sanon, että pöydälläni on punainen puhelin, niin suurin osa ihmisistä ajattelee mielessään hieman eri punaista kuin puhelimeni todellisuudessa on. Koska he eivät voi nähdä sitä. Uskon (ei uskonnon) ulottuvuus voi myös yhdistää, ei ainoastaan erottaa. Mutta ilmaisun pelko erottaa.
Tuolla joku jo luetteli attribuutteja kuten hurmahenkinen, karu, kylmä, jne. mutta ne liitetään aina johonkin kategoriaan, ikään kuin yksi kristillinen yhteisö omistaisi ja edustaisi puhtaimmillaan vain yhtä ominaisuutta. Voinhan minäkin sen "paljastaa", että olen saanut kasteen luterilaisessa kirkossa. Mutta millaisen Uskovan se minusta tekee?
"Onko Kristuksen kirkko myös ortodoksisessa kirkossa? Jos on, niin onko sama, kumpaan kuuluu?"
Ortodoksit ovat katolisesta kirkosta eronneita skismaatikkoja, joskaan eivät harhaoppisia (paitsi siltä osin kuin eivät tunnusta muun muassa Neitsyt Marian perisynnitöntä sikiämistä ja paavin erehtymättömyyttä). Ei siis ole sama kumpaan kuuluu.
"Tuskinpa "pakkoluterilaiset esivanhempasi" ovat kärsineet yhtään sen enempää kuin omat "pakkokatolilaiset esivanhempani". Jos totta puhutaan, en usko että kukaan esivanhemmistasi on kärsinyt tämän asian takia ja hirveästi pahoitellut sakramenttien armon puuttumista."
Ihmisoikeuksien puuttuminen on sen verran vakava asia, että tuollaiset kvasiargumentit siitä, ettei "joku ehkä kärsinyt" ole kovinkaan vakuuttavia.
"Vai meinaatko, että esivanhempasi ovat kirkonmäellä päivitelleet, että "voi kun ei ole tätä sakramenttien armoa". Jospa huoli elossa säilymisestä onkin ollut suurempi murhe kuin teoreettisen teologian kysymykset. Näinhän asia on monessa maassa vieläkin. Jotain rotia tekopyhyyden suhteen, kiitos."
Noin voi kirjoittaa vain joku, joka ei ole kokenut sakramenttien armoa.
"Helluntailainen kauhistelee sitä, että katolilaiset esi-isät ovat eläneet ilman uskonratkaisua ja Pyhän Hengen kastetta ja näin joutuneet kaikki tyyni helvettiin."
Et kai tosiassaan usko, että jokin hellujen tapainen kellariseurakunta olisi tasavertainen katolisen kirkon kanssa...
"Näin suhteellista on uskonto, vaikka kuinka hokisit roomalaiskatolisen kirkon olevan ainoa oikea."
Ei Jumalan kannalta.
"Onneksi emme elä yhtenäiskulttuurissa ja voimme valita uskontomarkkinoilta itsellemme sopivimman tuotteen kuten sinä käsittääkseni olet tehnyt hyväksyessäsi roomalaiskatolisen kirkon tuotekonseptin."
Olet parantumaton individualisti. Muuten olisit jo onnellisesti katolilainen.
"Yritä nyt muistaa, että muinaissuomalaisten uskonto ei ollut kristinusko. Kaikki palautuspuheet ovat turhia tai pian voimme kasvattaa kirkkojen raunioille uhrilehdot ja korvata papit shamaaneilla."
Se ei ollut järjestelmällinen uskonto, vaan sekavainen joukko erilaisia luonnonuskomuksia.
Argumentointisi taitaa olla vielä vähän uuden vuoden ruosteessa. Vastaan omalla tyylilläsi lainaten, vaikka en siitä pidäkään.
"Ortodoksit ovat katolisesta kirkosta eronneita skismaatikkoja"
Kumpikohan keksi filioque-lisäyksen, joka ainakin muodollisesti johti suureen skismaan? Ja minkä patriarkaatin pää julistautui omavaltaisesti krisikunnan johtajaksi? Ja kumpi kirkko jatkoi "ekumeenisten" konsiilien pitämistä ilman toista osapuolta? Eiköhän se ole niin, että Rooma paisui liian suureksi taloudellis-poliittiseksi mahdiksi ja Konstantinopoli taas kutistui muslimien puristuksessa. Tässä tilanteessa Rooma saattoi sanella opit kuuntelematta muiden patriarkaattien mieleipidettä. Roomalaiskatolinen kirkko erosi alkuperäisestä ortodoksisesta kirkosta.
"Ihmisoikeuksien puuttuminen".
Käsite "ihmisoikeudet" on keksitty vasta hyvin myöhään ja on eurooppalaisen humanismin perua. Älä omi sitä katolilaisille. Myöskään tämän päivän moraalinormeilla ei voi arvioida keskiaikaa. Eli se siitä uskonnonvapaudesta. Vai meinaatko, että Espanjan katolinen kirkko kohteli juutalaisia, muslimeita ja protestantteja ihmisoikeuksia kunnioittaen?
Tarkoitan vain sitä, että jälikäteen et voi sanoa, kuinka hirveästi ihmiset kärsivät immateriaalisesta asiasta, jonka eivät edes tienneet olevan olemassa.
"joku, joka ei ole kokenut sakramenttien armoa."
Olen kokenut kasteen ja alttarin sakramentin armon. Edellisestä en sattuneesta syystä muista mitään, jälkimmäisestä kyllä.
"kellariseurakunta"
Rooman kristityt olivat todellakin varsinainen kellariseurakunta katakombeissa lymytessään. Tässäkään asiassa suuri jäsenmäärä ei merkitse oikeassa olemista.
"Ei Jumalan kannalta."
Yleensä ei kannata laittaa sanoja Jumalan suuhun (mikäli Jumalalla on suu) tai kuvitella, mitä Hän mahtaa ajatella. Se on jumalanpilkkaa.
Itse asiassa väitän, että itse olet individualisti. Et syntynyt käsittääkseni katolilaiseksi vaan liityit kirkkoon myöhemmin eli teit individualistin valinnan uskontojen supermarketissa. Kunnon kollketivisti ei ikinä olisi jättänyt synnyinkirkkoaan.
"Se ei ollut järjestelmällinen uskonto, vaan sekavainen joukko erilaisia luonnonuskomuksia."
No mitähän merkitystä tällä on? Jehovan todistajien uskonto on paljon paremmin järjestetty, kuin esim. roomalaiskatolinen kirkko, jossa on kaikenlaista paikallisvariaatiota tavoissa. Jospa shamanismi palveli suomalaisia paremmin kuin kristinusko? Satutko muuten tietämään, että Lallin päivä on suomalaisten uuspakanoiden "pyhäpäivä", jolloin muistellaan esi-isiesi taistelua valloittajan tuomaa kristinuskoa vastaan.
"Totuuden ja armon täydellisimmät välineet jokatapauksessa on juuri Katolisessa Kirkossa."
tarkoitatko, että armo on VÄLINEELLISTETTY. Tarkoittaako kirjoittamasi "täydellisimmät välineet" sitä, että niiden avulla tai kautta ihminen saa Jumalalta armon varmemmin tai paremman armon? Minäkin olen käsittänyt, että niidenKIN kautta Jumala voi armoansa jakaa/välittää. Ei kai tarkoitus ole kuitenkaan laittaa Jumalaa kahleisiin? Silloinhan puhuttaisiin armonEHDOISTA.
Mitä tämä armonväline-sana muille palstalaisille tarkoittaa?
"Raamattu on armonväline"
koti.mbnet.fi/teppov/giertz.htm
"Kaste on armonväline. Jumala antaa sen kautta syntien anteeksiantamuksen, lahjoittaa uskon ja Pyhän Hengen"
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=517&Itemid=273
"Armonvälineitä ovat siis sana ja sakramentit"
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1i.html
"Armonvälineet ovat evankeliumi (1.Kor.15:1-11), synneistä päästö (avaimet Joh.20:23) sekä sakramentit (kaste Matt.28:19 ja ehtoollinen Matt.26:26-28)"
http://kotisivu.mtv3.fi/matti.roininen/kesakuu05.html
"sakramentti - kristillisten kirkkojen käyttämä nimitys pyhistä toimituksista, joiden uskotaan välittävän Jumalan armoa ¶ Usein "sakramentti" tarkoittaa erityisesti Herran ehtoollista. Eri kirkkojen sakramenttikäsitykset poikkeavat toisistaan. Suomen kielessä on sakramenteista käytetty myös nimityksiä "armonväline" ja "armonvälikappale"."
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanats.html
"Pakkoluterilaiset esivanhempani joutuivat elämään ja kuolemaan ilman sakramenttien armoa, mistä suuri "kiitos" on suoraan Lutherin."
Mielenkiintoinen näkemys kasteesta ja ehtoollisesta. Minusta tämä ei ole aivan yleisen kristinuskon jakama näkemys. Voisitko hieman perustella sitä tarkemmin?
ja pakotettiin valtion toimesta apostolisen katolisen kirkon tilalle kansalle M. Lutherin keksimä korvikeuskonto, jolla valtio korvasi aidot alkuperäiset apostoliset sakramentit ja propagoi voimakkaasti Lutherin opin puolesta. Tällä tavalla valtio sai katolisen kirkon omaisuuden ja myös valtaa enemmän. Tämä sopi luterilaiselle kirkolle, koska se pääsi tällä tavalla monopoliasemaan uskonnon suhteen Ruotsin valtakunnassa. Ruotasalaiset ja suomalaiset menettivät kuitenkin alkuperäiset apostoliset autuaaksi tekevät katoliset sakramentit. Tappio oli siis kansalle hirvittävä.
Ei tässä katolisen näkemyksen mukaan kaikkia sakramentteja ole hävitetty. Kaste ja ehtoollinen ovat sakramentteja luterilaisessa kirkossa siinä missä katolisessakin. Molemmissa Kristus itse on läsnä.
Tälläisiin keskusteluihin, missä aiheena on oletettu Lutherin tai luterilaisuuden huonommuus verrattuna katoliseen kirkkoon käydään aika ajoin täälläkin. Luterilaisella palstalla taas todistellaan välillä toisen suuntaista. Mielestäni näissä keskusteluissa harvoin näkee kovinkaan syvällistä, totuuteen janoavaa mieltä. Itse elän siinä ymmärryksessä, että viime kädessä tämä totuus on Kristus. Taistelimmepa sitte vaikka jostain opin oikeellisuudesta on kysymys varmaankin viimekädessä siitä, kuka parhaiten pukee kristus-mysteerin sanoiksi (kuka yhdistää käsitteet oikein toisiinsa). Jos uskomme yhteen kasteeseen, voimme luottaa siihen, että kullakin on yhteinen uskon näky. Siksi emme voi liian nopeasti tuomita toinen toistemme ajatuksia, sillä niiden viimekätinen lähde on Kristus itse. Ehkä voi ajatella niin, että mikäli huomaamme toisen erehtyvän, voimme oikaista häntä vetoamalla esimerkiksi järkeen. Mutta itse en usko, että tuomitseminen edistäisi yhtään mitään ainakaan silloin, kun kysymyksessä ovat kirkot, jotka täysin yhtyvät uskontunnustuksiin.
Mutta miksi nämä keskustelut ovat usein sitten niin tulisia? Yksi mieleeni noussut ajatus on, että kysymyksessa on ennemmin oma identiteetti kuin halu ymmärtää asioita syvällisemmin. Onhan se ihan ymmärrettävää, että jos on vaihtanut kirkkoa luterilaisesta katoliseen siksi, että on saanut luterilaisesta huonoja kokemuksia, tulee se ilmi vanhan vähättelynä ja huonoksi leimaamisena. Toisaalta on kiva nähdä, että ihmiset ovat saaneet oman hengellisen kodin, jossa voivat kohdata Krituksen koko rikkaudessaan. Mutta suhteessa vanhaan kirkkoonsa, muistavatko he tarkastella asiaa samassa uskon valossa? Eikä tämä luonnollisesti koske vain pientä osaa katolisia, vaan täysin samaa on havaittavissa myös luterilaisissa piireissä, missä aina jaksetaan tehdä pesäeroa "paavin kirkkoon".
Lutherin ja turhan kuolevan uskonnon nimeltä luterilaisuus vastustaminen on varma merkki siitä, että olet ajatteleva ihminen. Hyvää yötä!
"Lutherin ja turhan kuolevan uskonnon nimeltä luterilaisuus vastustaminen on varma merkki siitä, että olet ajatteleva ihminen."
Noinko sitä pääsee ajattelevien ihmisten kirjoihin, kun alkaa vastustaa Lutheria ja luterilaisuutta?
kirjoittamalla luterilaisuuden väärin, haukkumalla suomalaista yhteiskuntaa ja häpeämällä omaa kulttuuriaan. Silloin vasta on ah niin eurooppalaisen kuldyrelli. Onhan niillä niin värikkäät vaatteetkin ja viiniä saa maitokaupasta!
vastustamalla kaikkea taikauskoa, kuten ajatteleva ihminen tekee.
se varmaan on.
Itse kunkin tulisi olla uskollinen omalle itselleen ja omalle uskolleen. Jos on katolilainen, ortodoksi, luterilainen jne., niin on sitten sitä, hyväksyvät toiset sitten asian tai ei. Eihän ketään voi pakottaa edes uskomaan. Näin varmaan on ainakin ateistien mielestä.
"ei vaan vastustamalla kaikkea taikauskoa, kuten ajatteleva ihminen tekee."
Taikauskoa on helppo vastustaa ainakin sellaisen, joka ei välitä mustan kissan juoksemisesta tien poikki, ei pelkää kulkea tikapuiden ali tai joka ei pidä lukua 13 onnettomuuden lukuna yms. On vielä erikseen taikauskoa käsittelevä palsta, jossa aiheen asiantuntijat voivat keskustella keskenään. Uskontopalstoille taikausko ei kuulu.
juutalaiskristillinen uskonto kuten kristinusko
jolle ei ole mitään tieteellistä todistetta ja
se on vain nimensä mukaisesti uskoa eikä mikään
lopullinen totuus.
Rajatiedosta pääset taikauskoja käsitteleville palstoille, sellaislle kuin Astrologia, Ennustukset, Kummittelu, Kuuhulluus, Magia, Ufot jne. Kun on kerran oma palsta taikauskoisille käsityksille, niin sinne vain. Jos ei tajua uskontojen ja taikauskon eroa, niin sitä suuremmalla syyllä on viisainta mennä tuolle Taikausko-palstalle. Eiköhän uskontojen ja taikauskon ero siellä selviä.
eikä sitä seikkaa muuta muuksi että taikauskoja käsitteleviä palstoja on muitakin.
Sinua ei kaivata tähän keskusteluun!
että joku aina joskus toteaa mielikuvitusjumalanne olevan mielikuvitusta?
Särkyykö sadun lumous kun kerrotaan totuus keisarin vaatteista?
sinun loputon typeryytesi. Kun sinulla ei ole mitään sanottavaa asioista, niin pysy poissa palstoilta!
omaa ateistista totuuttaankin kyllästymiseen asti. Kyllä tiedetään jo, että ateisteilta puuttuu usko ja sekin, että aina joku heistä tulee suurena uutisena kertomaan samasta Andersenin sadusta, jonka on sattunut lapsena lukemaan.
yksi oma viestisi jossa sinulla on jotain sanottavaa, niin keskustellaan sitten siitä.
ateistilta puuttuu usko aivan kuin terveeltä puuttuu sairaus.
Oletko muuten huomannut että taikauskoilla on eri kannattajansa, sinultakin puuttunee usko Allahiin, vaikka jeesussatuun ehkä uskotkin?
Lutherin tapauksessa kysymys on todellisesta taikauskosta, koska hän rukkasi omien mielikuviensa avulla oman versionsa "alkuperäisestä" kristinuskosta - joka versiona tunnetusti oli pelkkä fiasko.
myös näinpäin: ateistilta puuttuu usko niin kuin sairaalta puuttuu terveys. Ja lisäksi näin: ateistilta, ainakin joiltakin kuten sinulta, puuttuu ymmärtämys uskontoja kohtaan.
"oletko muuten huomannut että taikauskolla on eri kannattajansa, sinultakin puuttunee usko Allahiin, vaikka jeesussatuun ehkä uskonetkin?"
Huomaatko itse, että tuo sinun tapasi ns. keskustella uskonnoista ei sovi uskontoaiheisille palstoille, koska tuolla tavalla vain loukkaat uskovia, koska puhut tässä yhteydessä taikauskosta ja saduista?
Ei ateistien loukkaaminenkaan heidän uskonpuutteensa vuoksi olisi yhtään sen parempaa keskustelua.
Jos katolinen Liisa-Maria ja ateisti Nasse ovat samaa mieltä siitä, että luterilaisuus on taikauskoa, mutta että katolilaisuus ei sitä ole, vaikka sekin kuuluu kristinuskoon, niin ei auta muu kuin nostaa kädet pystyyn ylivallan edessä ja mutista Liisa-Marialle: sinäkin, Brutukseni, minä kun olen yrittänyt puolustaa yleensä kristittyjä, ja siinä samalla myös katolilaisia, uskomattomien hyökkäyksiä vastaan. Se sitten ekumeniasta.
"Ja lisäksi näin: ateistilta, ainakin joiltakin kuten sinulta, puuttuu ymmärtämys uskontoja kohtaan."
Väitän tuntevani uskontoja suhteellisen hyvin. Krisselismiäkin tunnen melkoisen hvyin. Jos keskiverto krisseli tuntisi yhtä hyvin, hän ei enää olisi krisseli.
Tarkoittanet etten suhtaudu uskovaiseen riittävän empaattisesti, tue hänen mukavuuskuplaansa omasta mielikuvitusjumalastaan ja ikuisesta elämästä taivaassa?
"Ei ateistien loukkaaminenkaan heidän uskonpuutteensa vuoksi olisi yhtään sen parempaa keskustelua."
Tuskin ateisti loukkaantuu, jos ihmetellään ettei kaveri ole taikauskoinen.
"Jos katolinen Liisa-Maria ja ateisti Nasse ovat samaa mieltä siitä, että luterilaisuus on taikauskoa, mutta että katolilaisuus ei sitä ole, vaikka sekin kuuluu kristinuskoon"
Jos olisit hetken rehellinen, et valehtelisi noin.
Pidän katolisuutta yhtälailla taikauskona ja se tulee teksteistäni selvästi esille.
Jäit taas kerran valehtelusta kiinni, noloa, eikö?
Älä nassistele eli vääristele muiden nimimerkkejä, älä minunkaan vanhaa nimimerkkiäni Verna. Luulisi sinunkin tajuavan, että sellainen ei ole asiallista ja hyväksyttävää kielenkäyttöä.
Joka tapauksessa Liisa-Maria ja sinä näytitte olevan samaa mieltä luterilaisuuuden vastustamisessa. Jos vastustat myös katolilaisuutta, niin OK sitten. Liisa-Maria tuntui liittoutuvan sinun kanssasi luterilaisuutta vastaan ja kummankin kielenkäytössä on samaa aggressiivisuutta.
"Jäit taas kerran valehtelusta kiinni, noloa, eikö?"
En ole jäänyt aikaisemmin enkä jäänyt nytkään. En ymmärrä, mikä tarve sinulla on vainota. Errare humanum est. Erehtyä voit myös sinä eikä silti pidä syyttää sinuakaan valehtelusta.
Olen edelleen sitä mieltä, että taikauskosta voi paremmin keskustella erikoisesti sille varatulla palstalla.
Pieni pyyntö: Jätä minut viimeinkin rauhaan! Minulla on yhtä suuri oikeus kuin sinullakin keskustella näillä palstoilla. Pyrin asiallisuuteen enkä ainakaan tahallani loukkaa ketään, niin kuin sinä teet. Hyppää viestieni yli ja keskustele muiden, minua viisaampien kanssa.
" "Jos katolinen Liisa-Maria ja ateisti Nasse ovat samaa mieltä siitä, että luterilaisuus on taikauskoa, mutta että katolilaisuus ei sitä ole, vaikka sekin kuuluu kristinuskoon" "
Tuo ei ole totta, en ole missään noin kirjoittanut.
Joten sinä siis valehtelet.
"kirjoitit "jos katolinen Liisa-Maria jne."
Huomasitko sanan `jos`? Jos = siinä tapauksessa että, sillä ehdolla että. `Jos` ei siis ole sama asia kuin `kun`.
Siis näin: " Jos ( = Siinä tapauksessa että, sillä ehdolla että ) katolinen Liisa- Maria ja ateisti Nasse ovat samaa mieltä siitä ..."
Mikä tuossa vielä kiikastaa? Kai nyt sentään suomalaisena tiedät alistuskonjunktioiden `jos` ja `kun` merkityksen eron.
"Joten sinä siis valehtelit."
Voi, itku! Jos sinä et tunne konjunktioiden merkityksiä ja minä tunnen, niin ei noiden sanojen oikea käyttö ole mitään valehtelua.
Jos sinä kerran valehtelit, niin valehtelit :D
Yleistä uskonnoista palstalta ajoit tuontyyppisellä käyttäytymiselläsi pois uskovia, mm. saarnaaja-Mikon, neliraajahalvaantuneen Leon, Eerolaisen jne. Minäkin lähdin sieltä pois nimenomaan sinun aggressivisen käyttäytymisesi takia. Nyt jatkat samantyyppistä vainoamista myös muilla palstoilla.
"Jos kerran valehtelit, niin valehtelit."
En ole valehdellut. En ymmärrä, miksi tuollaista edes väität. Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi. Mikä vainoamisvimma sinua oikein vaivaa? Tuo alkaa olla jo huolestuttavaa.
Toivon, että rauhoitut ja lopetat vainoamisen. Kun nämä palstat eivät ole keskinäisiä kahinoita varten, niin on varmaan viisainta lopettaa tämä tämmöinen. Leben und leben lassen. Elää ja antaa muidenkin elää. Siinä hyvä neuvo. So long.
esittämällä perättömiä syytteitä toisensa perään?
Taitaa tuo muunnellun totuuden kertominen olla enemmänkin elämäntapa?
Luepa tarkemmin! Minusta on taikauskoa kuvitella, että yksi ainut ihminen kykenee omin voimin ja älyin mukamas palauttamaan kristinuskon sen "alkuperäiseen" muotoon. Mikä on se alkuperäinen muoto? Loppujen lopuksi vain Lutherin Martinuksen mielikuva alkuperäisestä kristinuskosta.
Mutta kristinusko ei ole paluuta menneeseen eikä tulevaisuuden hamuamista. Kristuksen kirkko on elävä todellisuus, jota Pyhä Henki on aina johtanut ja tulee johtamaan - paavin ja piispojen välityksellä.
Mitä taas tulee ateisteihin, minulla ei ole mitään vaikeutta tunnustaa milloin he ovat oikeassa. Ja monissa asioissa ovat.
Allekirjoitan taas kerran Liisa-Marian joka sanan!
"Minusta on taikauskoa kuvitella, että yksi ainut ihminen kykenee omin voimin ja älyin mukamas palauttamaan kristinuskon sen "alkuperäiseen" muotoon. Mikä on se alkuperäinen".
Ei tietenkään yksi ainut ihminen, eikä tietenkään vain omin voimin ja älyin. Mikä saa sinut näin arvelemaan? Oletpa lapsellinen ja/tai tietämätön. Historiassa tietty murrosvaihe henkilöityy usein johonkin yksittäiseen ihmiseen. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että hän "yksin" saisi sen aikaan. Olosuhteet vain ovat jossakin vaiheessa muutokselle kypsät, jolloin sopiva kipinä riittää "sytyttämään ruutitynnyrin". Tässä tapauksessa vaikuttavia taustatekijöitä olivat roomalais-katolisuuden monet vakavat epäkohdat, kirjapainotaidon kehittyminen jne. "Alkuperäisyys" tarkoitti tietysti lähinnä sitä, että läntiseen kirkkoon matkan varrella pesiytyneitä vääristymiä kritisoitiin ja niistä sanouduttiin irti. Pyhä Henkikään tuskin oli toimettomana uskonpuhdistajien keskuudessa.
uskonto luterilaiseksi eli siis Pohjoismaissa ja Pohjois-Sakassa kuninkaat pakottivat kansalaiset Lutherin keksimään oppiin. On syytä muistaa, että suurin osa eurooppalaisista ei joutunut kokemaan "uskonpuhdistusta" vaan heillä edelleen jatkuivat apostolinen katolilainen elämä ja sakramentit. Nyt näyttää luterilaisissa maissa siltä, että kansalaiset ovat saaneet Lutherin opista tarpeekseen ja kun nykyisin voi erota kirkosta helposti niin kansaa eroaa joukolla Lutherin kirkosta ja muutosta tapahtuu eli "olosuhteet vain ovat jossakin vaiheessa muutokselle kypsät".
Kerro, mitä aatesuuntaa edustat ja mitä lääkkeitä syöt?
Ihan sen nimissä, että itse olen myt onnellinen, enkä halua jakaa samaa ruokavaliota ja "viisautta" kanssasi.
Mieluummin päivä "taikauskossa" kuin tuhat päivää Nassen aggressiivisessa pakanafasismissa... Huh!
"Minusta on taikauskoa kuvitella, että yksi ainut ihminen kykenee omin voimin ja älyin mukamas palauttamaan kristinuskon sen "alkuperäiseen" muotoon."
Taikauskoa on moni asia, mutta Lutherin toiminta ei ole taikauskoa.
Minusta määrittelet sanan taikausko täysin pieleen. Jos Lutherin toiminnalle haluaa antaa jonkin negatiivisen määritteen, olisi suuruudenhulluus, lahkolaisuus tms osuvampi määrite.
Luepa Wikipedian määritelmä taikauskosta, erityisesti ne Bruce Hoodin tutkimustulokset. Yllättävää kyllä, järkevimmät ihmisetkin ovat lasten lailla taikauskoisia!
"Taikausko
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hevosenkenkä tunnetaan onnenkaluna, joka on ollut tapana ripustaa kodin seinälle. Esimerkiksi sen onnea tuovaa vaikutusta pidetään yleisesti taikauskona.
Hevosenkenkä tunnetaan onnenkaluna, joka on ollut tapana ripustaa kodin seinälle. Esimerkiksi sen onnea tuovaa vaikutusta pidetään yleisesti taikauskona.
Taikauskoksi kutsutaan käsityksiä, joiden mukaan ihmisen ja yhteisön elämässä ja luonnossa ilmenee yliluonnollisia voimia. Usein taikauskoisia käsityksiä yritetään esittää näennäisen tieteellisellä tavalla. Tällaista taikauskoa kutsutaan näennäistieteeksi. Ateistit, uskonnottomat ja skeptikot nimittävät taikauskoksi kaikkea uskoa yliluonnolliseen. Laajimmassa mielessä kaikki uskonnot ovat taikauskoa.
Ihmiset ovat luonnostaan taikauskoisia. Eräät psykologit ovat päätelleet, että taikauskoisuus juontaa juurensa ihmisen vaistonvaraisesta pyrkimyksestä selittää ympäröivää maailmaa. Lujasti aivoihin kiinnittyneen taikauskoisuuden ansiosta ihmisten keskuudessa esiintyy uskontoja, magiikkaa, mystiikka, paranormaaleja ilmiöitä ja muuta yliluonnollista. Ihmiset ovat aikojen saatossa sopeutuneet järkeilemään eri asioita vaistonvaraisesti, ja siten yrittävät keksiä selityksiä sille, kuinka maailmassa asiat toimivat, vaikka ei välttämättä voidakaan havaita tai ymmärretä taustalla olevia mekanismeja. Näin vaistonvarainen selitysten hakeminen on lisännyt selviytymisen mahdollisuuksia. Taikauskon katsotaan lisäävän tunnetta, että tilanne on hallinnassa, joka puolestaan voi vähentää stressiä. Kokeellisen psykologian professorin Bruce Hoodin mukaan taipumus taikauskoisuuteen on todella pinttynyt syvälle ihmisten aivoihin. Jopa kaikkein järkevimmät ihmiset saattavat joskus käyttäytyä vähemmän järkevällä tavalla. Hänen suorittamassa kokeissa on havaittu aikuisen aivojen näkökeskuksen lisäävän havaintoihin yksityiskohtia, joita ei koehenkilöille näytetyissä kuvissa ole. Samoin toimivat pienten lasten aivot. Hoodin mukaan jo lapsissa havaittu vaistonvarainen tiedon järjestäminen selittää myös miten aikuiset ovat taikauskoisia. Hänen mukaansa taikausko selittyy sillä, että ihmisaivot ovat evoluution saatossa ohjelmoituneet niin, että sattumat saavat suuren merkityksen. [1]
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Katso myös
* 2 Kirjallisuutta
* 3 Aiheesta muualla
* 4 Lähteet
[muokkaa] Katso myös
* Taikuus (yliluonnollinen) eli magia
* Paranormaali
* Yliluonnollinen"
Lainaus päättyy.
Yhä kasvavampi osa suomalaisista on antanut Lutherin keskiaikaisille opeille piutpaut. Se osoittaa, että ajattelu on kehittynyt tässäkin maassa.
Samalla kun nuo kehittyneesti ajattelevat suomalaiset ovat antaneet piutpaut Lutherille, suuri osa heistä on antanut piutpaut kristinuskolle ylipäätään. En minä katolilaisena siitä voi iloita.
Ehkä olet omassa ajattelussasi kokonaan jättänyt vaille huomiota sen asian, että luterilaisillekin kristityille Kristus on uskon perusta, ei Martti Luther. "Aidon katolilaisen" (Jolantan ja sinun ilmaus) odottaisi rukoilevan sen puolesta, että Suomen kristityt kääntyvät kukin kirkossaan palavammin kohti Kristusta eivätkä hänestä pois.
Ehkä kaikkein paras rukous olisi se, että kaikki tulisivat takaisin Katolisen Kirkon huomaan - täällä on sakramenttien ja armon täyteys, ja protestanteilta sitä ei tunnetusti ole.
"täällä on sakramenttien ja armon täyteys, ja protestanteilta sitä ei tunnetusti ole."
Väittämäsi pitänee paikkansa katolilaisten oman käsitejärjestelmän sisällä. Yleistä pätevyyttä sillä ei kuitenkaan ole. Olisikin viestinnällisesti selvempää olla käyttämättä notorisuuteen viittaavaa sanaa "tunnetusti" ja sanoa: "Me katolilaiset olemme sitä mieltä, että protestanteilla ei ole ...".
Näin ulkopuolelta tuntuu kyllä melkoiselta omavanhurskaudelta korostaa omaa armon täyteyttä ja kiistää sen omaaminen muilta kristityiltä. Toisaalta, kertoohan Raamattukin rukouksesta, joka alkaa "Jumala, minä kiitän sinua, etten [katolilaisena] ole sellainen kuin [nuo] muut ...", joten olet raamatullisessa seurassa.
onkin se, että täällä tuntuu olevan useita katolilaisia jotka ei ollenkaan käsitä miten tärkeää juuri tuo armon ja totuuden täyteys on, ja kuinka todellakin Kirkko opettaa että se on ainoastaan meillä.
Miksi siis tyytyä halpoihin kopioihin?
...myöskin yhä kasvavampi osa puolalaisista antavan piispa Wielgukselle muistutuksen maallisen kunnian katoavaisuudesta.