Luultavasti useimpia ihmisiä kiinnostaa, mitä on tämän elämän jälkeen ja kuoleman rajan takana. Tämän takia he saattavat etsiä tietoa spiritismi-istunnoista tai vaikka kirjoista, joissa pohditaan samaa aluetta. Monilla on myös erityisiä henkilökohtaisia kuolemanrajakokemuksia - eli kokemuksia, jolloin heidän sydämensä saattaa pysähtyä sairaalassa tai onnettomuuden yhteydessä, ja jolloin he saattavat nähdä itsensä ikäänkuin ulkopuolelta, nähdä itselleen tehtäviä elvytystoimenpiteitä sekä nähdä ehkä koko leikkaussalin. Jotkut ovat saattaneet kokemustensa yhteydessä nähdä myös valo-olennon, joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta".
Suurin keskustelu tällä alueella liittyykin yleensä siihen, että ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan.
Ei lopullinen kuolema
Ensimmäinen huomioitava asia on se, ettei kuolemanrajakokemus ole mikään lopullinen kuolema, vaan ainoastaan sen rajalla käyminen. Ne ihmiset, jotka kertovat kokemuksistaan "kuoleman tuolla puolen" eivät ole varsinaisesti kuolleet, vaan he ovat tulleet ruumiiseensa takaisin (ellei sitten ole kysymys näyistä, joissa he voivat nähdä itsensä ruumiin ulkopuolelta erillisenä henkilönä). Nämä ihmiset eivät siis ole palanneet kuolleista, vaan ainoastaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä sitä. Tohtori Michael Sabom kuvailee kysymyksiä kirjassaan "Recollections of Death". Hän tuo esille sen, ettei rajalla käyminen ole varsinainen kuolema. Hän tekee eron näiden kahden asian välillä:
... en voi tietenkään sanoa varmasti, että kuolemanrajakokemukset olisivat esimakua siitä, mitä lopullisen fyysisen kuoleman hetkellä tapahtuu. Ne on koettu ihmisen elämänvoiman hiipuessa. Niiden kertojat eivät ole palanneet kuolleista, vaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä kuolemaa. Niinpä kysymyksessä ovat tarkasti ottaen kuoleman rajan mutta ei itse kuoleman kohtaamiset. Minä arvelen, että kuolemanrajakokemus heijastaa mielen ja aivojen eroamista toisistaan, mutta minua askarruttaa, miksi se tapahtuu juuri kuoleman lähestyessä. Voisiko fyysisistä aivoista eroava mieli olla itse asiassa "sielu", joka joidenkin uskonnollisten opinkappaleiden mukaan elää edelleen ruumiin kuoltua?
Kaikki eivät koe
Toinen tärkeä asia kuolemanrajakokemuksissa, mikäli niihin liittyy todellisia ruumiin ulkopuolisia kokemuksia, on se, että kaikki eivät niitä koe. Sillä vaikka monien ihmisten sydän on ollut pysähtyneenä ja he ovat joutuneet samaan fyysiseen tilaan, niin arviolta vain reilulla 20 prosentilla potilaista on ruumiistapoistumisia. Vielä harvempi heistä näkee myöskään mitään valo-olentoja.
Eräs esimerkki
Esimerkiksi eräs lähistöllä asuva nuorimies soitti eräälle kristitylle henkilölle pyytääkseen apua ongelmaan, joka koski nk. ruumiistapoistumisilmiötä (OOBE-ilmiö). Nämä kokemukset alkoivat sen jälkeen, kun hän osallistui ohjelmaan, joka mainoksen mukaan auttaisi ihmistä kehittämään piileviä kykyjään ja saavuttamaan elämänsä päämäärät. Kurssin vetäjä vakuutti ensi tapaamisessa, ettei kyseessä ollut harhaoppinen kultti eikä se itse asiassa mitenkään liittynyt uskontoon. ... Mutta mitä syvemmälle nuorimies pääsi ryhmän opetuksen mukana, sitä oudompia kokemuksia hänellä alkoi ilmetä. Kun hän kysyi ryhmän johtajalta näistä oudoista ilmiöstä, hänelle sanottiin, ettei hänen pidä välittää niistä - sellaiset ovat yleisiä.
Nuorukainen tunnusti joutuneensa eksytyksen uhriksi ja hylkäsi voimat, jotka oli tietämättään kutsunut elämäänsä. Hän antoi itsensä uudelleen Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun totuuden alaisuuteen. Silloin ruumiistapoistumisilmiöt loppuivat.
Valo-olennon henkilöllisyys
Kun on kyseessä valo-olennon henkilöllisyys, joka joissakin kuolemanrajakokemuksissa esiintyy, ja joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta", niin monet eivät ota huomioon petoksen mahdollisuutta. He eivät ajattele, että valo-olento, joka tuntuu rakastavalta, voisi pettää heitä.
Tämä mahdollisuus on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, koska Raamatussa niin monissa paikoissa puhutaan pahasta henkimaailmasta ja perkeleestä, joka voi eksyttää meitä. Se voi myös esiintyä valon enkelinä ja näin johtaa meitä harhaan. Lisäksi on mahdollista, että petos voi ulottua ruumiin ulkopuoliseen tilaankin, eikä vain normaalitilaan - ei liene eroa niiden välillä. Ilmeisesti kaiken tarkoituksena onkin saada meidät ajattelemaan, että kaikki on hyvin kohdallamme ja menemme joka tapauksessa taivaaseen, vaikka olisimme eläneet kuinka pahasti tahansa. Eli tarkoituksena on tuudittaa meidät väärään luuloon ja kuvitelmaan.
- (2 Kor 11:14) Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
Saman asian tuo esille myös Randall N. Baer kirjassaan "Päättymätön painajainen" (Alkuperäisteos "Inside in the New age"), s. 82,83. Hän kirjoitti, miten hänen valoa täynnä olevat erikoiset kokemuksensa saattoivatkin ehkä olla pimeyden lähteestä:
Sitten oli aika käsitellä kokemaani järkytystä, että valo, joka oli näyttäytynyt niin taivaallisena, olikin todellisuudessa kaikkinielevän pimeyden jäljitelmää. Kuinka se oli mahdollista? Saattoivatko kaikki suuresti arvostamani henkioppaiden opetukset, kaikki ihmeelliset mystiset kokemukseni ja lukemani hienot kirjat, kaikki idän mystiikan valaistuneet ja kunnioitettujen uuden aikakauden ystävieni kokemukset olla vain suurta harhaa?
... Useimmat uusaikalaiset eivät halua myöntää, että heidän kokemuksissaan olisi mitään väärää. Itse olin juuri tällainen, mutta kauhistuttavan kokemukseni vuoksi olin nyt valmis myöntämään petoksen mahdollisuuden.
Suurin keskustelu tällä alueella liittyykin yleensä siihen, että ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan.
Ei lopullinen kuolema
Ensimmäinen huomioitava asia on se, ettei kuolemanrajakokemus ole mikään lopullinen kuolema, vaan ainoastaan sen rajalla käyminen. Ne ihmiset, jotka kertovat kokemuksistaan "kuoleman tuolla puolen" eivät ole varsinaisesti kuolleet, vaan he ovat tulleet ruumiiseensa takaisin (ellei sitten ole kysymys näyistä, joissa he voivat nähdä itsensä ruumiin ulkopuolelta erillisenä henkilönä). Nämä ihmiset eivät siis ole palanneet kuolleista, vaan ainoastaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä sitä. Tohtori Michael Sabom kuvailee kysymyksiä kirjassaan "Recollections of Death". Hän tuo esille sen, ettei rajalla käyminen ole varsinainen kuolema. Hän tekee eron näiden kahden asian välillä:
... en voi tietenkään sanoa varmasti, että kuolemanrajakokemukset olisivat esimakua siitä, mitä lopullisen fyysisen kuoleman hetkellä tapahtuu. Ne on koettu ihmisen elämänvoiman hiipuessa. Niiden kertojat eivät ole palanneet kuolleista, vaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä kuolemaa. Niinpä kysymyksessä ovat tarkasti ottaen kuoleman rajan mutta ei itse kuoleman kohtaamiset. Minä arvelen, että kuolemanrajakokemus heijastaa mielen ja aivojen eroamista toisistaan, mutta minua askarruttaa, miksi se tapahtuu juuri kuoleman lähestyessä. Voisiko fyysisistä aivoista eroava mieli olla itse asiassa "sielu", joka joidenkin uskonnollisten opinkappaleiden mukaan elää edelleen ruumiin kuoltua?
Kaikki eivät koe
Toinen tärkeä asia kuolemanrajakokemuksissa, mikäli niihin liittyy todellisia ruumiin ulkopuolisia kokemuksia, on se, että kaikki eivät niitä koe. Sillä vaikka monien ihmisten sydän on ollut pysähtyneenä ja he ovat joutuneet samaan fyysiseen tilaan, niin arviolta vain reilulla 20 prosentilla potilaista on ruumiistapoistumisia. Vielä harvempi heistä näkee myöskään mitään valo-olentoja.
Eräs esimerkki
Esimerkiksi eräs lähistöllä asuva nuorimies soitti eräälle kristitylle henkilölle pyytääkseen apua ongelmaan, joka koski nk. ruumiistapoistumisilmiötä (OOBE-ilmiö). Nämä kokemukset alkoivat sen jälkeen, kun hän osallistui ohjelmaan, joka mainoksen mukaan auttaisi ihmistä kehittämään piileviä kykyjään ja saavuttamaan elämänsä päämäärät. Kurssin vetäjä vakuutti ensi tapaamisessa, ettei kyseessä ollut harhaoppinen kultti eikä se itse asiassa mitenkään liittynyt uskontoon. ... Mutta mitä syvemmälle nuorimies pääsi ryhmän opetuksen mukana, sitä oudompia kokemuksia hänellä alkoi ilmetä. Kun hän kysyi ryhmän johtajalta näistä oudoista ilmiöstä, hänelle sanottiin, ettei hänen pidä välittää niistä - sellaiset ovat yleisiä.
Nuorukainen tunnusti joutuneensa eksytyksen uhriksi ja hylkäsi voimat, jotka oli tietämättään kutsunut elämäänsä. Hän antoi itsensä uudelleen Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun totuuden alaisuuteen. Silloin ruumiistapoistumisilmiöt loppuivat.
Valo-olennon henkilöllisyys
Kun on kyseessä valo-olennon henkilöllisyys, joka joissakin kuolemanrajakokemuksissa esiintyy, ja joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta", niin monet eivät ota huomioon petoksen mahdollisuutta. He eivät ajattele, että valo-olento, joka tuntuu rakastavalta, voisi pettää heitä.
Tämä mahdollisuus on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, koska Raamatussa niin monissa paikoissa puhutaan pahasta henkimaailmasta ja perkeleestä, joka voi eksyttää meitä. Se voi myös esiintyä valon enkelinä ja näin johtaa meitä harhaan. Lisäksi on mahdollista, että petos voi ulottua ruumiin ulkopuoliseen tilaankin, eikä vain normaalitilaan - ei liene eroa niiden välillä. Ilmeisesti kaiken tarkoituksena onkin saada meidät ajattelemaan, että kaikki on hyvin kohdallamme ja menemme joka tapauksessa taivaaseen, vaikka olisimme eläneet kuinka pahasti tahansa. Eli tarkoituksena on tuudittaa meidät väärään luuloon ja kuvitelmaan.
- (2 Kor 11:14) Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
Saman asian tuo esille myös Randall N. Baer kirjassaan "Päättymätön painajainen" (Alkuperäisteos "Inside in the New age"), s. 82,83. Hän kirjoitti, miten hänen valoa täynnä olevat erikoiset kokemuksensa saattoivatkin ehkä olla pimeyden lähteestä:
Sitten oli aika käsitellä kokemaani järkytystä, että valo, joka oli näyttäytynyt niin taivaallisena, olikin todellisuudessa kaikkinielevän pimeyden jäljitelmää. Kuinka se oli mahdollista? Saattoivatko kaikki suuresti arvostamani henkioppaiden opetukset, kaikki ihmeelliset mystiset kokemukseni ja lukemani hienot kirjat, kaikki idän mystiikan valaistuneet ja kunnioitettujen uuden aikakauden ystävieni kokemukset olla vain suurta harhaa?
... Useimmat uusaikalaiset eivät halua myöntää, että heidän kokemuksissaan olisi mitään väärää. Itse olin juuri tällainen, mutta kauhistuttavan kokemukseni vuoksi olin nyt valmis myöntämään petoksen mahdollisuuden.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä olet minusta, ainakin realistinen.
Kaikkea ei pidäkkään uskoa.Itse kävin meediolla suruissani poikani kuolemasta.Pettymys oli suuri, hän selitti vaikka mitä pojastani, eikä nähnyt hänen edes olevan kuollut.
Mutta avoimmin mielin.Vaikka kaikki minua kiinnostaa, ja olen kahlannut läpi vaikka mitä opuksia, kuoleman raja-tapaukset ovat tuttuja tarinoita, on ultra-lehden tarinat ja paljon paljon muuta.Lopulta tartuin raamattuun, ja uskoin löytäväni vastauksia, tai edes lohtua.
Lopputulos oli sekava ja pelkoja lisäävää vaikutus minuun.Raamattua pelkään koska minusta se syyllistää.Tosin yksi kanssa sisar yritti hakea minulle jotain positiivistakin sieltä.
Haluan usko johonkin, mutta mihin oikein uskaltaa uskoa?(raamautussa suurin osaa on pelottelua)Päätin etten hylkää jumalaa vaikken ole mitään valoja nähnyt, en kokenut valaistuneeni mitenkään vielä mistään.(Ja raamatunkin kirjoitti vaan joku ihminen, ei jumala kuitenkaan(toivon mukaan) )
Yhden unen olen pojastani nähnyt , siinä kaikki.Uskon jumalaan lapsen lailla, ja siihen uskoon mitä minulle lapsena kerrottiin..Julmala olkoot minulla pelkkää hyvää, ja toivon ettei ehtoihin taivaaseen pääsyyn ole lukea raamattua .Toivon varsinkin itseni takia (peloissani) saavani anteeksi kaikki syntini, ja poikani takia toivon hänen olevan olemassa , jotta poikani elää siellä jossain.Koska kukaan ei sitä ole minulle pystynyt vielä todistamaan, enkä vielä ole vakuutunnut kenekään tarinoista tai mistään muustakaan.
Olen hyvin kiinnostunut kaikesta kuolemaan liittyvistä asioista ja luen enemmän kuin mielelläni asioista.
Paljon outoa sattui sinä' päivänä kun poikani kuoli, ja paljon outoa käytöstä poikani käytöksessä juuri sitä ennen.
Paljon outoa heti kuoleman jälkeen, kuin lapseni olisi ollut läsnä.En voi ketään vakuuttaa, ja myönnän itse olleeni niin sokissa vaikka käyttäydyin ns.normaalisti.otinhan monen mielestä asiat harvinaisen rauhallisesti.Ei he huomannut ettei ajatukseni olleet koossa.Ei he nähnyt miten unohdin asioita 90 % siitä ajasta mitä toiminin..en ymmärtänyt sitä itsekkään.Kaksi henkilöä sen ymmärsi.
Mitä vaan olisi tapahtunut, olisin kokenyt sen silloin täytenä totuutena.
hautajaisten jälkeen elämä on ollut sitä samaa arkea vaan, ilman outoja juttuja.Ja se saa minut epäilemään vaikka mitä.Toki suon itselleni ja kaikille muillekkin oman tavan lohduttaa itseään.Kai se on ihmisekehon tapa selvitä/suojella itseään surusta.
En myöskään teilaa kenekään kokemuksia vaan luen niitä mielenkiinnolla avoimin mielin.
Vain ja ainoastaan olemaan avoin, voin jotain oppia.
Kunhan kukaan ei tuputa asioitaan täytenä totuutena minulle kaikki on hyvin.
Oudointa mitä minulle tapahtui poikani kuoleman jälkeen:
-Tyttö ja poikalampun päältä putosi lasikupu pojan kohdalta.
-yritin sammuttaa ulkovalot, ja vaikika räpläsin kaikkia katkaisijoita ne ei sammunut.Ensin sitä oikeaa kunnes aloin itse epäilemään itseäni ja koitin kaikkia.
15minuutin kuluttua lamppu sammui siitä normaalista katkasijasta.
-Soitin miehelleni ja kerroin epäillyksistäni , että poikamme on kuollut , vaikka en ollut siitä mitään tietoa saannut mistään.Tosin olin tietoinen onnettomuudesta.
Siinä oudoimmat.
Olen miettinyt mitä tapahtuu raamatun mukaan heille joka ei älyä ennen kuolemaansa pyytää armoa, tunnustaa syntinsä, ja auttaako se kaikkia.Mikäs täällä olisi elellä jos viime tipassa kaikki on pelastettavissa.Entä onnettomuuden uhrit, miten heidän käy? Entä kaikki jotka ei usko, tuhoon tuomittujako?
On niin paljon pelottavia asioita.
Arvostan ylläolevaa kirjoituksen kirjoittanutta, ja luen meilelläni lisää mietteitäsi.
Minun tapa suhtautua asioihin on juuri sitä mitä äsken luin, ja pidän kirjoittajaa rohkeana ja rehellisenä itseään kohtaan.
Kirjoita lisää , minä ainakin luen mielelläni :)
Tiiviimpää tietoa, kiitos!
laajat sivut löytyvät täältä: www.nokiamissio.fi Sinne voi lähettää rukouspyyntöjä sekä myös muita asioitaan voi kirjoittaa sähköpostiin. - Raamattua kannattaa lukea Uuden testamentin alusta ja itse pidän Johanneksen evankeliumista Uudessa testamentissa. Voimia sinulle. Jeesus kuulee pienetkin huokaukset ja auttaa ajallaan.
....
kuka pakottaa lukemaan?