ja silloin alkoi viimeisen Jeesuksen suuren herätysliikkkeen alku ja se voimistuu historian oppua kohti valtavaan Jumalan kirkkauden voimaan ja kaikki Jumalan lapset lähtevät pois babylonin eksyttävistä seurakunnista ja liittyvät yhteen adventtisanoman julistajien kanssa uskonnollisten ihmisten vainottaviksi ennen viimeisiä vitsauksia.
Jeesus herätti adventtitoivon
vuonna 1844
487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuin pyy maailmanlopun edellä.
Edelleen lainausta mainiosta analyysistä:
"Perinteinen adventismi on vararikossa teologisesti ja liikkeen sisällä - myös sen johtajiston, saarnaajien ja oppineiden joukossa - on käymistilaa ja kädenvääntöä liikkeen suunnasta, joten voi olla, että adventismi hajoaa tulevaisuudessa ja kutistuu ellei se kykene opilliseen reformiin. Adventismi kuitenkin kääntyi tienhaarassa ollessaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla valitettavasti perinteelliseen, vanhoilliseen "whitelaiseen" suuntaan eikä lähtenyt evankelikaalisuuden tielle, mille moni adventisti halusi liikettä viedä.
Perinteinen adventismi on vararikossa teologisesti ja liikkeen sisällä - myös sen johtajiston, saarnaajien ja oppineiden joukossa - on käymistilaa ja kädenvääntöä liikkeen suunnasta, joten voi olla, että adventismi hajoaa tulevaisuudessa ja kutistuu ellei se kykene opilliseen reformiin. Adventismi kuitenkin kääntyi tienhaarassa ollessaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla valitettavasti perinteelliseen, vanhoilliseen "whitelaiseen" suuntaan eikä lähtenyt evankelikaalisuuden tielle, mille moni adventisti halusi liikettä viedä."
Siis lainaus kokonaan:
"Perinteinen adventismi on vararikossa teologisesti ja liikkeen sisällä - myös sen johtajiston, saarnaajien ja oppineiden joukossa - on käymistilaa ja kädenvääntöä liikkeen suunnasta, joten voi olla, että adventismi hajoaa tulevaisuudessa ja kutistuu ellei se kykene opilliseen reformiin. Adventismi kuitenkin kääntyi tienhaarassa ollessaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla valitettavasti perinteelliseen, vanhoilliseen "whitelaiseen" suuntaan eikä lähtenyt evankelikaalisuuden tielle, mille moni adventisti halusi liikettä viedä.
Mutta opillisen reformin tekeminen ja kaikista adventismin tyypillisistä opeista luopuminen - sekä kulteille tyypillisestä "ainoan oikean Jumalan jäännöskansan" vaatimuksesta ja toisten kristittyjen käännyttämisestä luopuminen - merkitsisi sen oksan poikki sahaamista, jolla adventistit istuvat: ei olisi enää järkevää syytä adventismin olemassaololle, jos sen sanoma ei olisi muuta kuin armon evankeliumi. Miksi pitäisi erota omasta kirkkokunnasta ja liittyä adventismin järjestöön, kun samaa armon evankeliumia kuulee muuallakin? Niinpä adventistijohtajien "työkalupakin" tyypilliset keinot perustellun teologisen kritiikin vaientamiseksi ja vähättelemiseksi - salailu, sensuuri, vähättely, syyllistäminen, vaientaminen palkitsemalla eli antamalla arvoasema yhteisössä - todennäköisesti ovat käytössä vielä pitkään. Mutta eikö jo alkaisi olla rehellisen ja avoimen uudelleenarvioinnin aika: 161 vuotta on kulunut eikä adventismin pioneerien oikeassa olemisenhalu ja kasvojenpelastamisentarve luulisi olevan enää mikään motiivi, johon voisi samastua ja tukeutua teologian tekemisen käytinvoimana."
Saa kopioida ihan vapaasti, jos tunnet, että siitä on apua.
Hyvää Uutta Vuotta!
Hyvää Uutta Vuotta.
Kopioin vain osoittaakseni sen (vähemmän) valitettavan tosiasian, että adventismi suinkaan ei kasva, varsinkaan verrattuna moniin evankelisiin kirkkoihin nähden, eikä tule muodostamaan mitään viimeistä, suurta lopunajan herätystä. Se on sen lakipitoisuuden ja muiden harhojen johdosta sula mahdottomuus.