Ensin asia, sitten kysymys:
Minulla on gelmana on se, että lääkärikäynneillä saattaa tulla valtava heikotus/pahoinvointi, mikäli istualtaan esim. otetaan sormenpäästä verikoe tai istualtaan verenpainemittaus.
Ongelman ydin on sydän.
Pelkään kait saavani sydänvian tai sitä, että ehkä minulla onkin sellainen.
Tätä olen nuresta asti pelännyt.
Aina, jos jokin toiminta vie ajatukset kyseiseen kohteeseen, luo se sitä voimakkaamman pahanolon ja heikotuksen tunteen, mitä voimakkaampi ajatus kyseisestä kohteesta mieleen tulee.
Verenpainemittaukset, verikoe ja sen sellaiset parhaiten vievät ajatukset näille pyörryttäville ulottuvuuksille.
Lopputulos lääkärintarkastuksissa saattaa siis olla se, että on pakko mennä pitkäkseen. Menen joko suosiolla tai sitten heikotus nousee niin suureksi, että on vain pakko käydä pitkäkseen siinä, missä sattuu olemaan, eli käytännössä lattialle.
Kun saan ajatukset muualle, heikotuskin katoaa.
Ensimmäiset muistot ongelmastani ovat ensimmäiseltä luokalta, kun näitä pyörryttäviä asioita käsiteltiin oppitunnilla. Oli pakko mennä maahan makaamaan.
Muutamia kertoja muistan makoilleeni eri luokissa.
Kauan sitten, ensimmäisessä alani tyäpaikassa oli jonkinlainen uusille työntekijöille tarkoitettu tutustumistilaisuus eräässä suuressa tilassa.
Sitten ruvettiin puhumaan joistain sellaisista terveydentila-asioista, jotka veivät ajatukseni näihin pyörryttäviin asioihin.
Päätin poistua salista hyvissä ajoin.
Kävelin penkkirivin välistä, poistuin salista, suljin salin oven, katselin ympärilleni, että onko ketään näkyvillä.
Ketään ei ollut, joten kävin lattialle makaamaan, koska oli niin valtavan heikko olo. Taju meni muutamaksi sekunniksi, voi olla, että oli lyhyempikin aika. Siinä aivot jotenkin nollautuivat, nousin ylös ja heikotus oli poissa.
Toinen pyörtyminen elämässäni tapahtui alle 20 ikäisenä, kun käsitaipeesta otettiin verikoe.
Tätä kirjoittaessanikin koen lievää heikotusta, kun tätä aihetta nyt käsittelen.
Pääsääntöisesti verikokeet sormenpäästä ja verenpainemittaukset otetaan makuulla, jotta selviäisin pahoinvoinnista.
Käsitaipeesta otetaessa tarvitaan 2 mg diapammia. Tällöin ei tule pahoinvointi/heikotuskohtauksia.
Ei ole toivoakaan, että ensiapukurssia voisin käydä.
Kerran armeijassa ollessani seisoimme jonossa. Kuntotesti oli edessä.
Olin kait aika hyvässä kunnossa tuolloin ja tarkoitus oli tehdä hyvät tulokset. Joku kouluttaja siinä ennen testiä rupesi puhumaan rytmihäiriöistä ja kuinka tulee toimia, jos sellaisia tulee kuntotestin aikana.
Minun kannaltani ikävä, kjoska tuli valtava heikotusolo ja piti käydä makoilemaan maahan.
Tokenin siitä kyllä kuntotestiä varten, kun ajatukset sain toisaalle.
Lattialle makuulleen käydessä on sellainen olo, että painaisi tuhannen kilon verran, kun tähän ikävään tilanteeseen on ajautunut.
Kuulin toisenkäden tietona, että eräs lääkäri olisi antanut ongelmastani lausunnon, että tällainen on hyvin harvinaista.
Samalta minustakin tuntuu.
Olen kuullut, että joillain tulee veren näkemisestä pahaa olo.
Ehkäpä he kokevat vähän samanlaista nähdessään verta, kuin minä silloin, kun olen pahaa oloa aiheuttavien asioiden kanssa tekemisissä.
Kyselisinkin sitä, että onko kenelläkään mitään toisen/kolmannen tai ties kuinka monennen käden tietoa tämänkaltaisesta ongelmasta?
Kuinka harvinaista tämä on? Onko ensimmäinen kerta, kun tällaisesta kuulet?
Tarkoitukseni on laittaa tämä juttuni muillekin keskustelufoorumeille, jotta saisin enemmän kommentteja.
Minulla on gelmana on se, että lääkärikäynneillä saattaa tulla valtava heikotus/pahoinvointi, mikäli istualtaan esim. otetaan sormenpäästä verikoe tai istualtaan verenpainemittaus.
Ongelman ydin on sydän.
Pelkään kait saavani sydänvian tai sitä, että ehkä minulla onkin sellainen.
Tätä olen nuresta asti pelännyt.
Aina, jos jokin toiminta vie ajatukset kyseiseen kohteeseen, luo se sitä voimakkaamman pahanolon ja heikotuksen tunteen, mitä voimakkaampi ajatus kyseisestä kohteesta mieleen tulee.
Verenpainemittaukset, verikoe ja sen sellaiset parhaiten vievät ajatukset näille pyörryttäville ulottuvuuksille.
Lopputulos lääkärintarkastuksissa saattaa siis olla se, että on pakko mennä pitkäkseen. Menen joko suosiolla tai sitten heikotus nousee niin suureksi, että on vain pakko käydä pitkäkseen siinä, missä sattuu olemaan, eli käytännössä lattialle.
Kun saan ajatukset muualle, heikotuskin katoaa.
Ensimmäiset muistot ongelmastani ovat ensimmäiseltä luokalta, kun näitä pyörryttäviä asioita käsiteltiin oppitunnilla. Oli pakko mennä maahan makaamaan.
Muutamia kertoja muistan makoilleeni eri luokissa.
Kauan sitten, ensimmäisessä alani tyäpaikassa oli jonkinlainen uusille työntekijöille tarkoitettu tutustumistilaisuus eräässä suuressa tilassa.
Sitten ruvettiin puhumaan joistain sellaisista terveydentila-asioista, jotka veivät ajatukseni näihin pyörryttäviin asioihin.
Päätin poistua salista hyvissä ajoin.
Kävelin penkkirivin välistä, poistuin salista, suljin salin oven, katselin ympärilleni, että onko ketään näkyvillä.
Ketään ei ollut, joten kävin lattialle makaamaan, koska oli niin valtavan heikko olo. Taju meni muutamaksi sekunniksi, voi olla, että oli lyhyempikin aika. Siinä aivot jotenkin nollautuivat, nousin ylös ja heikotus oli poissa.
Toinen pyörtyminen elämässäni tapahtui alle 20 ikäisenä, kun käsitaipeesta otettiin verikoe.
Tätä kirjoittaessanikin koen lievää heikotusta, kun tätä aihetta nyt käsittelen.
Pääsääntöisesti verikokeet sormenpäästä ja verenpainemittaukset otetaan makuulla, jotta selviäisin pahoinvoinnista.
Käsitaipeesta otetaessa tarvitaan 2 mg diapammia. Tällöin ei tule pahoinvointi/heikotuskohtauksia.
Ei ole toivoakaan, että ensiapukurssia voisin käydä.
Kerran armeijassa ollessani seisoimme jonossa. Kuntotesti oli edessä.
Olin kait aika hyvässä kunnossa tuolloin ja tarkoitus oli tehdä hyvät tulokset. Joku kouluttaja siinä ennen testiä rupesi puhumaan rytmihäiriöistä ja kuinka tulee toimia, jos sellaisia tulee kuntotestin aikana.
Minun kannaltani ikävä, kjoska tuli valtava heikotusolo ja piti käydä makoilemaan maahan.
Tokenin siitä kyllä kuntotestiä varten, kun ajatukset sain toisaalle.
Lattialle makuulleen käydessä on sellainen olo, että painaisi tuhannen kilon verran, kun tähän ikävään tilanteeseen on ajautunut.
Kuulin toisenkäden tietona, että eräs lääkäri olisi antanut ongelmastani lausunnon, että tällainen on hyvin harvinaista.
Samalta minustakin tuntuu.
Olen kuullut, että joillain tulee veren näkemisestä pahaa olo.
Ehkäpä he kokevat vähän samanlaista nähdessään verta, kuin minä silloin, kun olen pahaa oloa aiheuttavien asioiden kanssa tekemisissä.
Kyselisinkin sitä, että onko kenelläkään mitään toisen/kolmannen tai ties kuinka monennen käden tietoa tämänkaltaisesta ongelmasta?
Kuinka harvinaista tämä on? Onko ensimmäinen kerta, kun tällaisesta kuulet?
Tarkoitukseni on laittaa tämä juttuni muillekin keskustelufoorumeille, jotta saisin enemmän kommentteja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itselläni tulee aina huono ja pyörryttävä olo lääkärissä, oli kyse mistä tahansa tutkimuksesta..
Sen takia nykyään käynkin lekurin pakeilla vasta kun on suurinpiirtein pää kainalossa.
Aluksi aloin pökrätä neuloista, mutta nykyään riittää verenpaineenkin mittaaminen sillä oman sykkeen tunteminen ällöttää.
Kai siinä jonkinlaisesta lääkärikammosta on kyse, kai olen ollut liian terve eikä ole tarvinut tottua siihen että kopeloidaan.