Mitä siihen kuuluu ja mitä on onnellisuus?
Mikä on teidän mielestänne onnellisuuden olemus?
- AuroraBorealis -
841246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Täällä kirkkohistoriaa. Mitää kirkko teki "harhaoppiselle" ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000022473698
ja toisista välittäminen juuri tuohon kataarien ja heidän kannattajiensa/puolustajiensa joukkotuhoon ja yhteisellä roviolla polttamiseen vuonna 1244.
miksi et välitä syyttömistö jotka murhattiin ennen 1200 lukua? vaikka inkvisitiolaitos perustettiin Paavin käskystä 1200 luvulla, niin kirkko vainosi harhaoppisia, seksuaalivähemmistöjä, prostituoituja, reformisteja, luonnonuskontojen harjoittajia ja muita jo kauan ennen 1200 lukua. Ensimmäinen harhaoppisuudesta teloitettu oli 385 jkr.
Miksi et anna mitään painoarvoa noille vanhojen aikojen marttyyreille?
kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto v. 380 (muistaakseni silloin noin), jolloin kristittyjen suhde muihin uskontoihin muuttui milteipä välittömästi?
Välitän itse, mitä suurimmissa määrin niistä, ketkä joutuvat epäoikeudenmukaisesti ja syyttöminä vainotuiksi.
- jumalan pilkka
- kunnianloukkas
- uskonrauhan häirintä
- kiihottaminen kansanryhmää vastaan
- yllyttäminen rikokseen
- kansankiihotus
- harhaoppisuus
.
.
.
Joskus tuolloin kristinuskon nimessä alettiin murhaamaan ja tappamaan ja ryöstämään ihmisiä.
Mutta harhaopit joiden pohjalta Perkele pääsi kirkkoon olivat olemassa jo vuosisatoja aikaisemmin.
...
mielestäni se on tulemus, ansaittu palkinto pyyteettömästä rakkaudella suoritetusta työstä. Hän joka ei laskenut askeltensa määrää, ei tehnyt itsestään numeroa, oli viimeisten joukossa, nöyrästi palveli lähimmäistään, niin kuin Jumalaansakin, hän ansaitsi onnellisuuden.
Kuuluisiko aitoon onnellisuuteen myös sisäinen vapaus ja sellainen syvä täyttymyksen kokemus, jossa ei pyritä mihinkään? Olisiko onnellisuus myös sitä, missä määrin ihminen rakastaa aidosti omaa elämäänsä?
Meneekö ihan hakoteille?
Ehdottomasti kuuluu ihmiselle täydellinen vapaus, MUTTA se myös edellyttää suurta vastuuta. Hän joka valitsee tämän vaikean "vapauden" tien, on aina altis kaikille kiusauksille saatanan ovelille juonille. Yhden jos lopullisesti kukistat, tulee toinen, häntä ovelampi vastaasi. Elämäsi on alusta loppuun saakka taistelua mitä erilaisempien henkiolentojen kanssa. Sitten kun koet heidät yksilöityinä kaikki voittaneesi, voit hyvällä omalla tunnolla kertoa olevasi se ONNELLINEN.
Kuuluisiko aitoon onnellisuuteen myös sisäinen vapaus ja sellainen syvä täyttymyksen kokemus, jossa ei pyritä mihinkään? Olisiko onnellisuus myös sitä, missä määrin ihminen rakastaa aidosti omaa elämäänsä?
Meneekö ihan hakoteille?
Vastaukseni helpottamiseksi kopioin sinun tekstisi, jota en muistanut deletoida.
vastuu myös omista teoistaan, eikä sysätä vastuuta muille. Tosin yhteiskunta pyrkii sysäämään liiaksi vastuuta yksilöille, mikä toisaalta jossain määrin heidän kuuluisi ottaa itse ja aikuisen vastuulla on myös moni asia suhteessa omiin lapsiin.
Onko onnellisuudella sitten mitään tekemistä uskonnollisuuden tai Jumalan kanssa?
Kirjoittelet helluntailaisuus -palstalle ja aprikoit, olisiko onnellisuudella mitään tekemistä Jumalan kanssa.
Mitähän päässäsi pyörii? Olisiko aika olla hieman rehellisempi itselleen ja lopettaa joutava Pentemäinen tyhjän jauhaminen.
Tee uudenvuoden lupaus: kerron asiat suoraan, en lavertele tyhjiä!
Itse tarkoitin yksilön vastuuta vain ja ainoastaan suhteessa itseensä, lähimmäisiinsä ja Jumalaan.
Vastuutahan täytyy ottaa totta kai elämässä joka asiassa. Maallisissakin, millä ei ole tekemistä uskonnon kanssa.
vastuu myös omista teoistaan, eikä sysätä vastuuta muille. Tosin yhteiskunta pyrkii sysäämään liiaksi vastuuta yksilöille, mikä toisaalta jossain määrin heidän kuuluisi ottaa itse ja aikuisen vastuulla on myös moni asia suhteessa omiin lapsiin.
Onko onnellisuudella sitten mitään tekemistä uskonnollisuuden tai Jumalan kanssa?
Jumalan kanssa ihmisen pitäisi olla onnellisimmillaan.
ja pohtia sitä, syytösten sijaan vai mitä? :)
tekemistä toistensa kanssa, meillähän on itsekullakin omat maailmankuvamme ja arvomaailmamme. Toisille uskonnollisuus on tärkeää ja toisille taas ei. Elämän tarkoituksen etsiminen ja sen syvän täyttymyksen löytäminen, leijuu kuitenkin ympärillämme jonkinlaisena kaipuuna (voisko sanoa näin?).
Aloituksesi on siinä määrin teennäinen, ettei sen yhteydessä ole aihetta 'heittää helmiä sikojen eteen'. Sorry - suosittelen aidompaa otetta.
Ei kai siihen voi olla niin hirveän vaikea vastatakaan? Tai toisaalta, eiväthän kaikki koe olevansa onnellisia.
Otteesi tuskin vieläkään on aito, mutta kovin kiltiltä haluat vaikuttaa. Siispä palkintona sinulle hirveän suora vastaus: 'minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan..' Ps. 73:28.
ja aidosti toisista välittävä ihminen. Valitettavasti täällä, erään toopen aikaansaannoksena, minusta luullaan sellaista, mitä en ole ollenkaan todellisessa elämässä. Minulla on vain oman anonymiteettini vuoksi kovin pienet resurssit puolustautua millään tavoin teidän edessänne. Niinkuin muillakin omalla kohdallaan.
Kiitos vastauksestasi!
Minusta suomalainen "onnellinen" on paljon onnellisempi, kuin jenkkiläinen "happy".
Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin nykysuomalaisetkin ovat jo aikalailla happyjä.
Hyvää Uutta Vuotta, AB! Samat sanat muillekin Luojan luomille.
Se völjy-juttu...lienee tarkoittavan samaa, kuin fölliin.
Kävin viime yönäkin sauvakävelemässä. Poikkesin samalla reissulla Lutherin kirkossa messussa. Oli kyllä ihan hengetön messu. Huomasi kyllä, että vetovastuuporukka oli vaihtunut. Siitä huomiosta en ole kyllä yhtään ONNELLINEN. :-(
Olen samaa mieltä tuosta suomalaisten "onnellisuudesta" vastaan jenkkilän "happy" ... ajattele, siellä (siis jenkkilässä) on keksitty jopa lääke ujouden poistamiseen, jotta kaikki olisivat vain yhtä ulospäinsuuntautuneita sosiaalisia päällepäsmäreitä. Luultavimmin ovat kehitelleet itselleen sopivan sekoituksen olla aina "happyja" :)!
Sanotaan, että sauvakävelijöillä on hyvä itsetunto ... pitänee paikkansa! Joskus näkee kyllä hauskoja sauvojen kävelyttäjiä, vaikka sen pitäisi olla toisinpäin. Millaisia nuo yömessut ovat, ovatko yleisiäkin vai ainoastaan näin joulun ja uudenvuoden, sekä pääsiäisen aikoihin tapahtuvia?
Joo! Sauvojen kävelyttäjiä eli kannattelijoita näkee tämän tästäkin. Siinä hommassa hartiat käyvät taatusti entistä kipeimmiksi!
En oikeastaan ole käynyt muissa yömessuissa, kuin Tuomasmessussa ja tämäkin oli sitä lajia, vaikka nimi onkin muutettu Hiljaisuuden messun tapaiseksi.
Messut ovat aina ehtoollisjumalanpalveluksia ja niin oli tämäkin.
Luulen, että nykyisin järjestettävät yömessut ovat vapaampihenkisiä, kuin perinteiset messuamiset. Musiikki on esim. Petri Laaksosta tai Pekka Simojokea, ei J.S. Bachia tai muuta keskiaikaista böömiläistä Gloriaa.
Vastuuhenkilöissäkin lienee eroja. Tuomasmessussa yms. käytetään vissiin enemmän maallikkoja, tekstinluvussa ynnä muussa.
Eikä pappikaan kapua ylös saarnastuoliinsa...kaikki tapahtuu vähemmän kaavan mukaan, vaikka kovasti kaavamaistahan tuo viimeöinen oli. Pitkäpiimäistä, kuin mikä. Toista se oli omassa kirkossa, jossa myös piipahdin katsomassa helluntainuorten (joita oli kyllä paikalla vähemmistönä) messuamista. :-O
Mikä on merkittävin ero näissä luterilaisuuden kaavojen ja teidän uskonne kaavojen suhteissa? Onko teillä jumalanpalveluksia vai puhutaanko niistä kokouksina? Mitä ne pitävät sisällään?
Ei ole pakko vastata, joskus on vaan tämä kyselytuuli päällä :)!
merkittävin ero on se, että luterilaisessa jumiksessa seurakuntaväki istuu palttoot päällä.
Toinen...helluntailainen jumalanpalveluskaava on ajankäytöllisesti puoli tuntia pitempi.
Aika monessa srk jumalanpalvelus on vielä nimeltään "kokous".
Etkö mukamas ole koskaan vieraillut helluntaikirkossa?
Enhän täällä varmaankaan muuten asiaa kyselisi. Miksi kysyä asiaa, jonka jo tietäisi?
Millaisen kaavan helluntailaisten jumalanpalvelus pitää sisällään? Veisataanko virsiä, pappi pitää saarnan, etc?
väärin, että olisit joskus kirjoitellut siihen suuntaan. Vaan kyllä sinne helarikirkkoon voi mennä ihan siinä missä maitokauppaankin.
Näinhän se tavanomainen kirkonmeininki etenee hellareissa:
Tilaisuudessa on johtaja/vetäjä, joka pitelee ohjaksia käsissään, koska kirjoitettua, "pakonsanelemaa" kaavaa ei ole.
Virsiä, hengellisiä lauluja kuunnellaan ja veisataan. Helluntailaiset käyttävät samaa Hengellistä laulukirjaa, kuin vapaakirkolliset ja babtistit, ja oliko vielä pelastusrmeijalaiset.
Nykyään on tapana laulaa uusimpia hengellisiä lauluja, joita syntyy kuin sieniä sateella, ns. lakanalle heitettynä videotykillä tms.
Musiikkivastuita hoitelevat yksinlaulajat, kuorot, bändit jne..
Pappi pitää saarnan, tietysti. Saarna on arvostetussa osassa myös helluntaikirkossa. Joskus ne venyvät... ;-)
Loppujen lopuksi eroja luterilaiseen jumikseen nyt ei taida olla kovin kummoisesti? Helluntaijumis on vapaamuotoisempi, yleensä, vaikka liika kaavamaisuushan se vaivaa sielläkin silloin tällöin.
olisin ollut/käynyt helluntailaisten kokouksessa/kokouksissa, koska kerroin erään sukulaiseni olevan helluntailainen ja melko tunnettukin niissä piireissä saarnamiehenä mm.
Tuo vertaus helarikirkkoon menemisestä vastaan maitokaupassa käynnistä oli aika hauska :). Voihan se niinkin olla, minä olen kuitenkin aina suhtautunut kirkkoon menemiseen jotenkin tietynlaisella kunnioittavalla tavalla ... siinä paikassa on käsinkosketeltavaa pyhyyttä, kuten toki muuallakin missä löytyy esteettistä kauneutta. Kuitenkaan jäykistä kaavamaiksuuksista en niin välitä, enkä pidä siitä, että tietyillä instituutioilla tai ihmisillä niiden sisällä on viehtymystä absoluuttisen vallan käyttöön.
jumalanpalvelukseen!tuntui hyvältä istua ja kuunnella ,oikein vahvaa Jumalan sanaa.sitten tuli ehtoolisen jakamisen aika!puhuja sanoi ,että ehtoolista saavat ottaa vain ne jotka ovat aikuiskastettu. olin aivan ihmeissäni kun ihmiset menivät polvilleen istuimensa ääreen rukoilemaan ,minä istuin kuin "tatti" kun en ollut tämmöiseen tottunut ,minua ahdisti ja ajattelin nyt on päästävä pois! istui kuitenkin ja ehtoollisen jako alkoi ,sitä jaettiin omille paikoilleen ! kun jakaja tuli minun kohdalle pudistin päätäni ja hän meni ohi .silloin lähdin kiireesti pois ,en ole sen jälkeen helluntai kokouksissa käynyt. ( koti matkalla itkin)
ei voi eritellä onnelisuuden olemusta.
Onnellisuuden olemus on ehkä kokonaisvaltaista kokemusta mielentila tasolla. Sen voi saada vaikkapa
vain tuijottamalla vesitippaa ja oivaltaa siitä jotain syvempää, jota ei voi sanoin selittää. Vesitippa on vain saanut sysäyksen mielessämme johonkin laajempaan käsitykseen ihmisen (olevaisen ) olemuksesta. Seurauksena voi olla huikaiseva onnellsuuden mielentila.
Ja tärkein arvohan on elämässä aito yhteys omaan sisimpään, ei niinkään mikään ulkoisten auktoriteettien mukainen elämä.
On vain erikeinoja ihmisillä miten pääsevät tähän aitoon yhteyteen oman sisimpänsä kanssa.
Uskovat kokevat sen, että usko antaa sen yhteyden mutta usko on tullut myös ulkoapäin.
Jokainen kokee sen onnellisuuden olemisen eritavoin.
Ehkä on kuitenkin tärkeää erottaa epäolennainen olennaisesta. Mitä se taasen itsekullekin tarkoittaa, on jokaisen oma asia.
Onnellisuuden olemus on subjektiivinen käsite siksi sitä on ylen vaikea kuvailla. Kaikille se edustaa erilaista asiaa/arvomaailmaa.
eksymistä ja virheiden tekemistä ... tasapainon löytämiseen pyrkimistä. Niinkuin, joku sanoi joskus, että etsijä on tavallaan koko ajan matkalla ja samaan aikaan perillä!
Huhhuh... On siinäkin toope...
instituutioihin? Haluan ensisijaisesti vapautta kasvaa ja kehittyä omana, ainutlaatuisena persoonani. Luuletko, että pitää olla jotenkin uskonnollisuuteen taipuvainen ollakseen tietoinen ja tunteakseen elämän mysteerin, sekä pitääkseen elämää merkityksellisenä?
Jumalaa, koska Jumala on kaiken lähde. Hierarkinen systeemi on Jumalan systeemi. Hän tietää sinua paremmin, että jokainen ihminen on arvokas omalla paikallaan.
näihin hierarkkisiin systeemeihin vai emme ... pääasia, että olemme onnellisia ja tasapainoisia itsemme ja ympäristömme kanssa! Ja pyrimme jakamaan lähimmäisenrakkautta kanssaihmisillemme, sitä rakkaus-energiaa! Tekemään toisille sen, mitä haluaisimme itsellemme tehtämän.
Hän tuomitsee sen, että hylkäämme Hänet!
Tämä menee nyt sitäpaitsi aiheen vierestä. Kerro, mikä sinut tekee onnelliseksi?
eräs raamatunkohta. Lue, jos huvittaa. Luuk. 9:57-62.
Ja huvittaisi kyllä lukea.
maantieteellisesti on yksi osa onnellisuutta.
Mulle Lappi ja sen kauneus on onnellisuutta että saan asua täällä.
Täälä on joissakin meissä ihmisissä vielä aitoutta, sitä jonka monikin etelän kaupungeissa asuva on ehkä menettänyt tai ei ole siitä tietoinen.
Hyvää Uuttavuotta meille lappilaisille, toki sammaa teille muualla asuvillekin.
onnellisuuden hetkeni Lapissa ja se koskemattomissa erämäissa vaeltamassa olessani. Ihmiset ovat siellä myös jossain määrin erillaisia ... kiireettömämpiä!
turistirymistä.Joskus ovat niin lumossa ja haltioissa, tuntuu kuin olisivat aivan huumeissa.
Ymmärrän puhuttaessa "lapinlumosta",varmaankin onnellinen olotila.
mistään turisteista, vaan itsestäni. Etkä voi verrata minua heihin, koska et tunne minua, etkä syvempää sielunelämääni tarpeeksi, tehdäksesi oikeita johtopäätöksiä yhtään mistään. On aivan eri asia olla niissä "huumeissa", kuin todella osata nauttia ja nimenomaan kuunnella sitä hiljaisuutta ... aidosti!
ajatuksellani tarkoittanut sinua kirjoituksellani.
Vaan kerroin lapinlumosta noin niin kuin omin sanoin.
Meillä on elämä täällä näin kaamoksen aikana adistavaakin,siinä lumot helposti haihtuu.
Anteeksi jos otit itseesi,en tosiaankaan sinua tarkoittanut tuolla viestilläni.
herkkänahkainenkin viime aikojen, myös minuun henkilökohtaisesti suunnattujen syyttelyjen vuoksi. Nyt, luettuani viestisi toiseen kertaan, huomasin, ettei se ollut todellakaan kohdistettu millään tavoin henk.kohtaisesti minuun vaan kerroit asian yleisellä tasolla. Anna anteeksi!
joutuu helposti "silmätikuksi" syyttömänä.
Varsinkin sinua kohtaankin on syytöksiä ollut viime aikoina.
Mutta minäpä sanon mistä se johtuu,se on kateus se mikä saa sitä aikaan, ja se on tosi.
Itte en ole kirjoittanut sinulle siihen tyyliin,paitsi äsken löysäsin vain yleensä tuosta lapinlumosta.
Sanonta kuuluu näin: Kenestä pidetään,hänestä puhutaan.Olethan huomannut, saat keskustelijoita ympärillesi. Koita kestää kateellisia.
siitä, jos olisinkin "kateuden" kohde. Toisaalta sanotaan, että kateuskin pitää ansaita, mutta se taitaa olla jossain määrin omahyväistä ajattelua?
Läheisten ihmisten rakkaus ja terveys. Taloudellisesti ihminen voi tyytyä suhteellisen vähäänkin, mutta ei varallisuuskaan tietysti ole este sisäiselle rauhalle.
Nuo mainitsemasi asiat ovat tärkeitä oman onnellisuuden kannalta.
Olen eräässä elämän kriisivaiheessa liittynyt helluntaiseurakuntaan ja silloin se oikeasti tuntui auttavan ja mieli piristyi uskoontulon kokemuksen myötä.
Nyt helluntalaisten termein, olen joutunut kylmälle paikalle, eli sydämeni ei pala kaiken aikaa helluntaiseurakunnalle.
Minun ongelmani on kai siinä, että kristillisyyteni on aina ollut pohjimmiltaan hartaaseen mieleenlaatuun pyrkivää.
Sielun rauhan ja pyhän kokemuksen löytäminen sekä nöyrän synnintunnon kokeminen ovat puhtaimpia uskonnollisia kokemuksia mitä ihminen voi saada aidosti.
Helluntaiseurakuntien ongelma on hartaan ja herkän sieluntunnon löytäminen ja sellaisen käsitteleminen.
Seurakunnissa hyvä puhuja saa shown aikaiseksi. Sen olen omalta kohdaltanikin huomannut. Oli helppo mennä seurakuntaan kun oli amerikkalaisen suulas ja itsevarma. Kuitenkin kaiken aikaa sydän takoo ja pyytää kääntymään hiljaisuuteen ja sielun rauhaan.
Sitä ei monikaan helluntailainen ymmärrä.
puheelta. Kai kaikilla on jossain määrin pyrkimys henkiseen tasapainoon ja mielenrauhaan, sitoutumatta silti mihinkään yhteisöön. En tiedä, se oli vain omaa ajatusta.
Onko sillä sinusta merkityksellisyyttä, jos tutkailee omaa uskoaan yksityisesti ja omissa oloissaan, sekä sydämessään ... pitääkö tämän vuoksi kiinnittyä mihinkään instituutioihin (kirkkoon, yhteisöihin)? Onko sillä uskon kannalta merkitystä?
Usko on jokaisen ihmisen ja Jumalansa välinen kahdenkeskinen luottamussuhde.
Kirkot ja seurakunnat rakentavat usein vain kivisiä muureja tämän suhteen väliin.
tarkoitus oikein on? Miksei erillaisille näkemyksille ja kokemuksille anneta kovinkaan paljon sijaa? Ja miksi niin herkästi kaikki hiemankin erillaiset tavat ajatella asioita tuomitaan vääräksi tai täysin huuhaaksi?
Kai se pohjimmiltaan on kysymys ihmisen halusta suojella omaa erityisyyttään, joka myös instituutioissa ilmenee, ihmisten toiminnan seurauksena.
Käytännössä se tarkoittaa itsekkyyttä, ajattelemattomuutta ja kyvyttömyyttä empatiaan.
En tahdo tämän pahemmin sitä määritellä.
Oikeilla jäljillä olet veliseni. Hiljaisuudessa, rukouksessa ja sen tuomassa rauhassa olet lähempänä Jumalaa kuin uskotkaan. En ole käännyttäjä. Ei ole siihen minulla kutsumusta, muutoin kuin rauhan, hiljaisuuden ja rakkauden eväin varustettuna. Jos ei ole rauhaa yhdessä yhteisössä, ota selvää missä sitä on ja mene sinne.
"Sielun rauhan ja pyhän kokemuksen löytäminen sekä nöyrän synnintunnon kokeminen ovat puhtaimpia uskonnollisia kokemuksia mitä ihminen voi saada aidosti."
Velihän puhuu niin kuin pitää elää.
Mitä taasen kirjoitat helluntalaisuuden suhteesta hiljaisuuteen, mietiskelyyn, hiljentymiseen rukouksessa, kaikki on toive ajattelua. Tätä harmonista ulottuvuutta helluntailaisuus ei ikinä tule savuttamaan, koska heidän olemassa olonsa perustuu Puhän Hengen vaikutukseen näkyvällä tavalla. Jos Pyhä Henki tulee luoksesi hiljaisuudessa, sinua henkilökohtaisesti puhuttelee, sinua ohjaa, mikä hyöty siitä on hellareiden uskottavuudelle (ellet höyrähdä ja mene jotain todistelemaan heidän jumalan palveluksiinsa).
Ja sitäpaitsi, ihmisen pitää oivaltaa asioita myös itse, ei niinkään sillä tavoin, että eteen annetaan aina valmiiksi pureksittuja vastauksia kysymyksiin. Jokaisella pitäisi olla kykyä myös koota ja asettaa palapelin palasia omalle kohdalleen, aloittaen niistä reunapaloista :)!
Helluntalaisten yleensäkin sekä erityisesti tällä palstalla sellaisiksi julistautuvilla näyttää olevan erityinen taipumus unohtaa aivot narikkaan palveluksiin ja erilaisiin tilaisuuksiin tullessaan ja mielipiteitään kirjoittaessaan.
Se tosin johtuu siitä (ainakin valtaosin), että kerran kun on synnit anteeksi saanut, voi sen jälkeen käyttäytyä sellaisin ulkoisin elein, kuin ettei syntiä sisällään enää pitäisi.
Tästä seuraa omahyväisyys ja valheellinen omatunto, johon monet oman kokemukseni mukaan ihan oikeasti näyttävät uskovan.
enemmän omaan harkintakykyynsä, kuin asettautuen jonkin korkeamman voiman alaisuuteen (kirkkojen, yhteisöjen). Päättelin vain tuostakin, kun kirkosta eroamisia tapahtuu niin paljon.
Voiko sinusta ihminen olla spirituaalinen olematta uskonnollinen ja päinvastoin?
Eivät valitettavasti useat uskovat.
Totta kai ihmisellä voi olla hengellisiä pyrkimyksiä ja tavoitteita elämässään, ilman että sitoutuu mihinkään uskontokuntaan.
Jokainen henkilökohtaisesti arvottaa miten pyrkimyksiin suhtautuu, myös toisten arvoihin.
osaat kirjoittaa kommenttisi hyvin selkeään ja ymmärrettävään muotoon. Siihen eivät kykene läheskään kaikki.
Se varmaan vaihtelee päivittäin, mutta kiitos tuosta.
Huomaan myös sinun kielellistä ilmaisua harjoittavan.
En ota silti siitä kunniaa itselleni, eikä imartelusi tyydytä mitenkään omaa egoani. Se on syntymäominaisuus minussa, joka ei siis näinollen omaa ansiotani.
Minusta et saa pentecostalia tekemälläkään.
Olisin luullut sinun jo tuon ymmärtäneen, mutta taisin arvioida älykkyytesi määrän väärin.
Niin yksiarvoista fanaatikkoa kuin tämä tyyppi on, ei varmasti löydy hevillä minun ystäväpiiristäni
Luulet, että vähän yks sun toinen on minä. kerron aina, jos pelleilen jonkin muun nikin kautta. Olin kaksi päivää pois palstalata, enkä sen yhden vanhus episodin jälkeen ole pelleillyt kustannuksellasi. Vannon.
samaan aikaan paikalla. Tietenkään en voi sitä todistaa mitenkään, että näin on. Toisaalta et pysty itsekään todistamaan itsestäsi, kuka todella olet.
Mutta se on totta, että eihän kenenkään tietyt ominaisuudet älykkyys, etc, ole oikeastaan kenenkään yksilön omaa aikaansaannosta, eikä niistä voi oikeastaan ottaa kunniaa itselleen. Ne olemme saaneet syntymälahjana.
Moniarvoisesta ja henkilökohtaisesta Jumalasuhteesta johon ei tarvita kirkon muureja tukkimaan yhteyttä yksilön ja Jumalan välillä.
Se on täysin eri lähtökohta kuin tällä ymmärtämättömällä nuorella pojan klopilla, jolla ei mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan päähän.
No oli miten oli.
luottaa sanaasi.
Mistäs minä sinun ja muiden keskustelijoiden kytköksistä tietäisin, joten se keskustelunaihe on triviaali, mutta voin sen verran kertoa, että olen yli kolmekymppinen akateeminen, joka katselee helluntaiaatetta ja muita karsimaattisia liikkeitä kriittisin silmin.
ja huomasin siellä sinun ja hänen väliset keskustelut, joten nyt ymmärrän, ettette ole sama henkilö, taas joudun pyytämään sinulta anteeksi! Tunnen itseni nyt hyvinkin neuroottiseksi ja epäileväksi ihmiseksi.
Epäilin aikoinaan tällä nikillä teitä kahta yhdeksi, mutta siihen on enää tuskin syytä, joten pahoitteluni myös.
pitäisikö rekisteröidä oma nimimerkki. Toisaalta se ei tietenkään estä sitä, etteikö voisi kirjoittaa ilman sitäkin palstalle. Silti en kaikesta huolimatta ole kertaakaan huomannut, että omaa nimimerkkiäni olisi kukaan käyttänyt väärin. Onko rekisteröitymisestä mitään etua kuitenkaan?
Silloin voit tarvittaessa poistaa omat viestisi ja sen alla olevat viestiketjut, mikäli katsot kirjoittaneesi vastoin parempaa tietoasi tai hätiköineesi jossain asiassa. Nyt nämä viestit ovat ja pysyvät, vaikka tulisi mokailtuakin.
Itse käytän parilla toisella palstalla rekisteröityä nikkiä. Täällä olen huomannut paremmaksi käyttää vain rekisteröimätöntä.
anonyymi, koska omat tietosi ovat ylläpidon tiedossa. Se edellyttää myös tiettyä varovaisuutta ja pidättyväisyyttä sen suhteen, mitä kirjoitat ja miten kirjoitat. Vaikka eihän tässä silti ole itse mitenkään kenenkään henkilökohtaisia rajoja ylittänyt, paitsi jos se lasketaan siksi, että epäilin sinua ensin erääksi toiseksi.
Rekisteröidyn nimimerkin käyttö vaatii enemmän harkintaa kuin rekisteröimättömän. Toisaalta on mahdollista rekisteröityä mikki hiiri nimellä ja maililla, jolloin lopputulos ei poikkea rekkaamattomasta juurikaan.
Toisaalta ylläpito voi bannata ip:n perusteella oli rekisteröity tai ei ja sen haltijakin voidaan tarvittaessa, esim. rikosprosessia varten selvittää, ellei sitten käytä anonyymipalvelimia, joiden kautta viestinsä suodattaa.
jäljittämiset ovat äärimmäisiä keinoja saattaa joku kirjoituksistaan vastuuseen, joten ihan pienistä siihen ei kukaan ryhdy. Tekstin/tekstien pitää olla melko rankkaa kamaa ja kohdistua niin henkilökohtaisen julmalla tavalla johonkin ihmiseen tai yhteisöön, jos se oikeustoimiin saakka vie. Niin ainakin itse ajattelen.
Käytännössä rekisteröitymisen suurin hyöty on se, että toiset eivät voi sen jälkeen enää käyttää sinun nimimerkkiäsi hyväkseen.
Jaha, mutta nyt pitää jatkaa matkaa muihin puuhiin, ehkä joskus illemmalla palaan takaisin netin ääreen.
Olen onnellinen, koska...
…rakastan Jeesusta ja Hän rakastaa minua
…koska rakastan läheisiäni ja he rakastavat minua
…koska sisimmässäni on jatkuva rauha (1.Joh.1:7-9)
…koska saan luottaa Raamatun sanaan ehdottomana totuutena
…koska Jeesus on antanut minulle mielenkiintoisia tehtäviä: evankelioimisen ja opettamisen
…koska jokapäiväisen elämisen tarpeet ovat sopusoinnussa tulojen kanssa
…koska saan elää iloiten hiljaisuudessa ja yksin
Täällä on tullut jo paljon asioita esiin, mikä tekee meidät onnelliseksi.
Onnellisuus on tasapainoa.
Tasapainoa oman itsensä ja ympäristönsä kanssa.