Kysymykseni voisi esittää kuntoilupalstalla, mutta siellä sitä ei oletettavasti otettaisi vakavasti. Tietysti se liittyy lääketieteeseen, mutta lääketiede on kiinnostunut lähinnä sairauksista. Minä olen kiinnostunut terveen ihmisen tarvitseman säännöllisen liikunnan optimimäärästä. Liian vähäinen liikunta altistaa monille sairauksille. Kilpaurheilu on kuluttavaa ja myöskin altistaa monille sairauksille.
Minua kiinnostaisi:
1. Paljonko terve ihminen (suhteutettuna ikään ja sukupuoleen) tarvitsee viikossa kestävyysliikuntaa (pulssi alle 110 ja energia otetaan pääasiassa rasvoista).
2. Aerobista liikuntaa (pulssi 110 - (iästä riippuen) 150) ja energia otetaan rasvoista glykogeenistä.
3. Anaerobista liikuntaa: tuotetaan elimistöön maitohappoa ja välillä palaudutaan.
4. Voimaharjoittelua: lyhyitä (4-12) maksimaalisia toistoja isolla vastuksella käyttäen isoja lihasryhmiä.
Oletan terveen ihmisen tarvitsevan näitä kaikkia, 3-ryhmää ehkä vähiten, 1- ja 4-ryhmät ovat mielestäni tärkeimpiä, mutta olisi tärkeää tietää mahdollisimman tarkaan oikeat määrät. Vastaukseksi ei kelpaa, että määrät riippuvat kunnosta. Optimiliikunta tarkoittaa myös kunnon nostamista optimitasolle, josta sitä ei enään ole terveellistä nostaa, vaikka olisi mahdollistakin.
Sivistyneet arvaukset ovat hyviä, minäkin itsekin pystyn niitä antamaan, mutta laajoihin tutkimuksiin perustuva näyttö olisi parasta.
Minua kiinnostaisi:
1. Paljonko terve ihminen (suhteutettuna ikään ja sukupuoleen) tarvitsee viikossa kestävyysliikuntaa (pulssi alle 110 ja energia otetaan pääasiassa rasvoista).
2. Aerobista liikuntaa (pulssi 110 - (iästä riippuen) 150) ja energia otetaan rasvoista glykogeenistä.
3. Anaerobista liikuntaa: tuotetaan elimistöön maitohappoa ja välillä palaudutaan.
4. Voimaharjoittelua: lyhyitä (4-12) maksimaalisia toistoja isolla vastuksella käyttäen isoja lihasryhmiä.
Oletan terveen ihmisen tarvitsevan näitä kaikkia, 3-ryhmää ehkä vähiten, 1- ja 4-ryhmät ovat mielestäni tärkeimpiä, mutta olisi tärkeää tietää mahdollisimman tarkaan oikeat määrät. Vastaukseksi ei kelpaa, että määrät riippuvat kunnosta. Optimiliikunta tarkoittaa myös kunnon nostamista optimitasolle, josta sitä ei enään ole terveellistä nostaa, vaikka olisi mahdollistakin.
Sivistyneet arvaukset ovat hyviä, minäkin itsekin pystyn niitä antamaan, mutta laajoihin tutkimuksiin perustuva näyttö olisi parasta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
voi liikkua liikaa, poislukien urheilijat.
ts. pitää liikkua niin paljon kuin mahdollista.
Miten erotat elämäntapakuntoilijan ja urheilijan? Aikoinaan itse juoksin n. 120-150km viikossa, osan tästä melko kovaa, "steady state" vauhtia. En ollut urheilija, vain hölkkämaratonien harrastelija. Nyt olen varma, että tuollainenkaan teho ei pitkänpäälle (esim 30v ajan) ole optimaalista. Jos harrastaa juoksemista, niin 30-50km/vk voisi olla lähempänä optimia, vanhempana vielä vähemmän. Lisäksi tarvitaan muutakin.
Urheilian erottaa siitä, että urheilia kilpailee. Urheilia urheilee niin kauan kuin menestyy ja sitten siirtyy kuntoiluun, jos siirtyy. Voi kuntoilukin yli lyödä varsinkin, jos harrastaa maratonjuoksua. Maraton ei ole ihan köykänen matka juosta. Urheiliat kai yrittävät ottaa harjoituksistaan enemmän tehoja irti kuin kuntoilijat. Lisäksi ihmiset kilpailevat niin järjettömissä asioissa es keihäänheitto, että sen tietää ettei ihmisen nivelet millään kestä harjoituksia montaa vuotta.
Ihminen on luotu liikkumaan, mutta se mikä on sopiva määrä liikuntaa yhdelle on varmaan joko liikaa tai liian vähän jollekin toiselle.
UKK-instituutti tutkii. Täältä löytyy oikeaa tietoa: http://www.ukkinstituutti.fi/fi.php/68
Kiva huomata, että joku muukin on kiinnostunut.
;-D
UKK-instituutti tutkii, miten ihmiset liikkuvat, mutta ei anna kovinkaan yksityiskohtaisia ohjeita siihen, mitä kysyin. Olen yrittänyt etsiskellä netistä, mutta laihoin tuloksin.
Tässä on tyypillinen puolitotuus, joka väittää, että mitä enemmän, sen parempi:
http://heartdisease.about.com/cs/exercise/a/enoughexercise.htm
Mutta se ei ole totta. Esim 12h päivässä kovaa treeniä raunioittaa ihmisen melko pian.
Kyllä mä ainakin löysin just tuon linkin takaa ihan riittävän yksityiskohtaisia ohjeita tällaiselle tavikselle. Koska kyllähän ihmisen pitää itsekkin jotain tajuta, ettei kaikkea tarvii rautalangasta vääntää. Jokainenhan tietysti soveltaa ohjeita omalla tavallaan ihan niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.
Oman kunnon kehittymistä kannattaa seurata ja mitata ja sen mukaan sitten säätää sitä omaa harjoittelua, ettei mene ylikuntoon. Yksilöllistähän se kuitenkin on, eikö? Eli mikähän se sun ongelma oikeesti on? Huippu-urheilija vailla valmentajaa? Endorfiiniriippuvuus? (hymyä)
Elämästä kannattaa nauttia monipuolisesti ja itse kukin omalla tyylillään. Se on ylimielisyyttä, että kerroit tuntevasi sääliä niitä kohtaan jotka eivät ymmärrä liikunnan riemuja. Eihän kukaan sun sääliäsi kaipaa!
"riittävän yksityiskohtaisia ohjeita tällaiselle tavikselle. Koska kyllähän ihmisen pitää itsekkin jotain tajuta, ettei kaikkea tarvii rautalangasta vääntää. Jokainenhan tietysti soveltaa ohjeita omalla tavallaan ihan niin kuin itsestä tuntuu parhaalta."
Noin se on. Minulla on 40v kokemus liikunnasta monella tasolla, heti kansallisen tason kilpaurheilusta alaspäin, mutta ei mukaan lukien. Ylikunto ja rapakunto ovat tuttuja töppöilyn ja luokkaantumisten kautta, monissa eri lajeissa, ultrapitkistä juoksumatkoista voimanostoon. Suurimman osan ajasta olen ollut "aktiivikuntoilija", joskus käväissyt kilpaurheilijatason puolella. Endorfiiniriippuvuus on tuttu tilanne. Nyt tiedä kyllä kaiken tarpeellisen valmentautumisesta, aina en tiennyt.
"Eli mikähän se sun ongelma oikeesti on? Huippu-urheilija vailla valmentajaa? Endorfiiniriippuvuus?"
Höpö-höpö.
Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan tuo "terveyskriteeri". Miten mitoittaa vain ja ainostaan terveyden kannalta optimaalisin liikunta. Siihen kysymykseen ei UKK-institutti ole laatinut tieteellistä selvitystä. Sivistyneitä arvauksia osaan itsekin jakaa, mutta se ei riitä.
"..niin kuin itsestä tuntuu parhaalta." on usein kaukana optimista.
"Se on ylimielisyyttä, että kerroit tuntevasi sääliä niitä kohtaan..."
Ei se ole ylimielisyyttä. Tunnen ihan tarpeeksi lähipiirissänikin liikunta- ja tukielinvammaisia iäkkäämpiä ihmisiä tai muuten itse terveytensä pilanneita. Karmeaa elämää. En haluaisi kenenkään ymmärtämättömyyttään, typeryyttään pilaavan viimeisiä vuosikymmeniään. On kyynisyyttä sanoa esimerkiksi, että se on jokaisen oma asia. Niinhän se on, mutta se ei lohduta, kun on siihen jamaan vajonnut.
Riippuu onko ihminen työtön sohvaperuna vai 8 tuntia päivässä rakennuksilla tai metsätoissä - tuskin silloin tarvitsee mitään liikuntaa harrastaa.
Kropalle on samantekevää tuleeko liikunta työmatkapyöräilystä, lumitöistä, metsätöistä vai mistä tahansa. Toisaalta moni ammatillinen liikunta on epäergonomista ja yksipuolista, siksi huolellisesti valittu kuntoilu on lisäksi välttämätöntä. Tietysti joku aerobic-ohjaaja saa 90% liikunnastaan työaikana, mutta heitä on vähän.
turhaa, typerää, joutavaa, tuhlausta kuin kuntopyörän paikallaan polkeminen jossain tunkkaisessa sisätilassa tai vastaava pakollinen ns. kuntoliikunta, rasvanpoltto.
sehän on aivan sairasta touhua (ja rahastusta) kun järkevästi ajattelee.
Ei ole ollenkaan oleellista kokeeko joku toinen sen typeräksi ja joutavaksi mikä toiselle on yksi elämän upeimmista sisällöistä. En puhu kuntopyörän polkemisesta vaan esim painoharjoittelusta, lenkkeilystä sauvakävellen, juosten, hiihtäen, meloen ym. Toiset nyt vain ovat kyvyttömämpiä kokemaan. Heitä käy sääliksi.
Fakta on kuitenkin, että liikkumattomuudella on huono ennuste terveyden kannalta. Samoin yliliikkumisella. Jossakin on optimi.
Ihmistä ei ole suunniteltu liikkumaan, jos oisi ihmisellä olisi vähintään neljä jalkaa ja voisi juosta kilomenien kilometrien tuntivauhdilla. Ihminen sopii lähinnä jääkaapin ja sohvan väliä kulkemaan, loppumatkaan 0n pitänyt kehittää erilaisia apuvälineitä, kuten hissi ja auto. Ihminen väsyy pienestäkin matkasta, eli ihan turha liikkua antaa koneiden hoitaa sen puolen :)
kymmenien kilometrien tuntinopeudella
kun koneet hoitavat jo liikkumisen n. 100 %:sti, niin seuraava askel on se, että koneet hoitavat myös ajattelun n. 100 %:sti (tämä alkaa jo näkyä, kun seuraa ihmisten tekemisiä). ensi vuosisadalla ihmiset ovat surkastuneita luisevia möykkyjä lillumassa ravinneliuoksessa, kytkettynä virtuaalimaailmaan, sillä erotuksella, että tuota virtuaalimaailmaa ei voi itse kontrolloida, vaan se kontrolloi ihmistä.
Oli tuossa TV:ssä just jotain tankalaista tutkimusta stressin vaikutuksista ja klaperonien aktivoitumiseta, satuitkos katsomaan? "Hyvä stressi" oli dokumentin nimi, tuli 2:lta.
Mutta koska emme kotikontein kuitenkaan pysty mittaamaan klaperoneiden määrää tai mitokondrioiden tilaa, niin ehkä pitää mennä jollakin muulla periaatteella.
Hieman jää epäselväksi, mikä on tavoitetasosi eri sektoreilla, vai onko kyse siitä, millä tasolla elää pisimpään?
Kuvittelisin, että tavoitetasolle pääsemiseen paras harjoitusmenetelmä on se, jolla kunto nousee nopeiden. Ylläpidossa taas paras on se harjoitusmenetelmä, joka pitää tason yllä pienimmällä harjoitusmäärällä. Näin välttää ainakin liikaharjoittelun aiheuttamat liikastressit molemmissa tilanteissa. Mittareita toki tässäkin tarvitaan, eikä eri menetelmien vertailu samalla yksilöllä (eli itsellään) ole kovinkaan helppoa.
Ja mitä tuohon tavoitetasoon tulee, niin ehkä sekin pitäisi tehdä loivasta laskevaksi, niin että suora leikkaa 0-tason jossain 100 vuoden päässä. Korkeamman asteen kuvaajalla saanee paremman tavoitekäyrän.
Vaimo katsoi ohjelman ja kertoi. Olen kai lukenut asiasta aikaisemmin. Oma intuitiokin sanoo, että laadukasta stessiä pitää olla jonkinverran. Jos ei ole, niin sitä pitää hankkia. Yksi minun keinoistani siihen on melonta: ajoittain pelkään ihan oikeasti.
Eikö seuraava kerro, mitä tavoittelen: "Minä olen kiinnostunut terveen ihmisen tarvitseman säännöllisen liikunnan optimimäärästä. Liian vähäinen liikunta altistaa monille sairauksille. Kilpaurheilu on kuluttavaa ja myöskin altistaa monille sairauksille. "
Ihan oikein, tavoittelen iän tuoman rappeutumisen viivästämistä, eli terveenä pysymistä mahdollisimman pitkään. Jos kehitys jatkuu, pian saamme melko varmasti oikeita, toimivia, kliinisesti testattuja vanhenemisen hidastamishoitoja (tai lopulta kääntämishoitoja, ellei niitä kriminalisoida) ja sitä ennen on järkevintä huomioida kaikki nykyinen tieto.