Meidän uskonnottomien

Uskonnottomuus on ihmisen oletusolotila, perusolotila. Kun ihminen syntyy, hän on uskonnoton. Ei uskonto ole myötäsyntyinen ominaisuus, vaikka uskovaiset niin yrittävät väittääkkin.

Otetaan esimerkki:
Jos joukko ihmisiä on syntymästään saakka autiolla saarella, eikä heillä ole yhteyttä ulkomaailmaan, niin mitä heistä tulee? Jos he eivät saa mistään nykyistä tietämystä, niin he kehittävät jossain vaiheessa erilaisia uskomuksia, joilla selittävät auringon, kuun, tähdet ym. Todennäköisyys, että he keksisivät kristinuskon kaltaisen uskonnon on nolla (0).

Jos taas heille tavalla tai toisella annetaan kaikki nykyinen tieto maan muodosta, auringon, kuun ja tähtien olemuksesta alkaen, niin heidän ei tarvitse kehittää itselleen uskomuksia tiedon sijaan.

Jos kristinusko on ainoa todellinen uskonto ja sen jumala ainoa oikea, niin em. esimerkin ihmisistä tulisi automaattisesti kristittyjä.

Vielä nykyaikanakin on esim. Amatzonin yläjuoksulta löydetty kansoja, jotka eivät koskaan ole olleet "sivistyksen" kanssa tekemisissä. Heillä on omat uskomuksensa, mutta kristinuskon he omaksuvat vain "hyväntahtoisen" lähetystyön kautta.
Eikö tämä hyvin selvästi osoita, ettei kristinuskon jumalaa ole olemassa?

Tästä taas pääsemme päätelmään, että uskonnot, kaikki sellaiset, ovat ajanhukkaa, resurssien tuhlausta. Ihminen voi mainiosti elää moraalisesti ja eettisesti korkeatasoista elämää ilman uskontoa. Uskonnottomien ihmisten ei tarvitse uskontonsa vuoksi syrjiä tai käännyttää muita. Uskonnottomat hyväksyvät automaattisesti muut aatemaailmat.

Nyt ajattelet varmaan, että tämä viesti on osoitus siitä, että uskonnottomat tekevät myös lähetystyötä. Eipä ei. Tämä viesti on tarkoitettu tietenkin vitsiksi. Ateisteja ei liikuta pätkääkään uskovaisten toilailut, jos ne eivät häiritse heitä itseään tai lähipiiriä.

Lähetystyö eru muotoineen on se, joka uskovaisissa ateisteja joskus ärsyttää. Tarkottaahan se sitä, että uskovaiset kuvittelevat aatteensa olevan jotenkin parempi kuin muiden.