Useat henkilöt ovat kirjoittaneet Israelista.
Totta on , että Jumala valitsi Aabrahamin ja antoi hänelle
lupauksen maasta, jonka hänen sukunsa menisi ottamaan haltuunsa. Jumala
tarkoitti Israelista koko maailmaa evankelioivaa kansaa; kansaa, joka
julistaa Jumalan tekoja, ajatuksia ja rakkautta ihmisiä kohtaan.
Mitä Israel, omaisuuskansa, teki ? Se koteloitui, eristi itsensä ja nosti
itsensä muiden kansojen yläpuolelle, eikä näin tehdessään suorittanut
tehtäväänsä maailmassa, siis kertonut rakastavasta Jumalasta ihmisille. Jumala lähetti profeettoja heitä varoittamaan ja lopulta oman poikansa, mutta mitä he nyt tekivät ? He eivät ottaneet häntä vastaan(Joh. 1:9-11) vaan hylkäsivät sanoen: " Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari" ja ristiinnaulitsivat hänet.
Niinpä Jumala johti niin, että Jeesuksen opetuslapset (=apostolit) lähtivät
viemään sanomaa ensin omalle kansalleen Stefanukseen asti ja sitten pakanakansoille, jotka nyt ovat uskon mukaan Aabrahamin
siementä ja sukua.(Gal. 3:29) Heidät oksastettiin tosi viinipuuhun, ja he
kantavat sitä hedelmää, jota Jumala odotti omaisuuskansaltaan muinoin.(Joh.
15: 1-5) Lihalliselta Israelilta otettiin esikoisoikeus pois kuin muinoin
Eesaulta, koska hän piti sitä halpana; johtajiensa kehotuksesta he tappoivat heitä pelastamaan tulleen Jumalan Pojan.
Tässä rauhattomassa maailmassa Jumalan Israel on hengellinen kansa, johon yhä oksastetaan ihmisiä. Tuo Jumalan kansa tekee Jumalan sanan mukaisia tekoja, kunnioittaa Jumalan lakia kokonaisuudessaan. Se työskentelee sen hyväksi, että koko maailma tulisi tietämään, että Jeesus Kristus on Herra ja Vapahtaja. Tuohon kansaan kuuluvat ihmiset tietää vain Jumala itse ei kukaan muu. ( Joh. 10: 11,
14-16)
Jumala on tänäänkin koko maailman todellinen johtaja, vaikka kuka sanoisi
mitä. Jeesus Kristus on seurakuntansa pää. Ajan tapahtumia seuratessamme huomaamme myöskin, että hänellä on vastustaja, joka ei pelkää mitään niin paljon kuin sitä, että hänen juonensa paljastetaan. Tämä vastustaja käy ympäri "kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet saisi niellä" (=tuhota tai tehdä toimintakelvottomaksi). (1Piet. 5:8)
Tämän päivän Israel ei täytä Jumalan sanan kriteeriä Jumalan kansasta. He
ovat nyt samassa asemassa pakanoiden kanssa. He ovat jämähtäneet Vanhan Testamentin ajalle ja odottavat yhä Messiastaan. He voisivat kohdata Messiaan Jeesuksessa ja tulla tulla Jumalan eteen. Silloin tapahtuisi ihme, uudestisyntyminen, joka vaikuttaisi sen, että he ryhtyvät tekemään Jumalan tekoja, rakkauden tekoja. Silloin maailmassa olisi kansa, joka myös tunnustaisi sapatin pyhäksi päiväksi.
Aabrahamin siunaus tuli hänen poikansa Iisakin ja hänen jälkeläistensä
hyväksi. Jumala siunasi myös Ismaelin Haagarin kohtuun,(1. Moos. 16:12)
Hän kuuli myös hänen hätänsä autiomaassa. Haagar totteli Jumalaa ja
palasi nöyrtyen emäntänsä luo. Kuinka tämä oli mahdollista ? Haagar oli
kohdannut Jumalan, joka teki hänestä nöyrän ja tottelevaisen. Hänelle oli
luvattu myöskin siunaus, ja hän uskoi siihen.
Tuossa ,yhdessä jakeessa näemme vieläkin Ismaelin jälkeläisten luonteen: "
Hän on kuin villiaasi...hänen kätensä on kaikkia vastaan. kaikkien käsi on
häntä vastaan. Hän on kaikkien veljiensä niskassa". ”. Moos. 16:12. Näin on Ismaelin perillisten kohdalla siihen saakka, kun hekin kohtaavat Jeesuksen.
Usko Jeesukseen antaa rauhan heidän sydämeensä ja siellä saa sijaa myöskin
Jumalan rakkaus, joka saa heidät rakastamaan myöskin israelilaisia
veljinään. Tuo on toteutunut Israelin Adventtikirkossa. Siellä nuo kansat
kokoontuvat yhdessä palvelemaan Jumalaa joka sapatti. Tämä toteutuu myös kaikissa muissa maissa kansojen ja heimojen kesken. Usko vie vihollisuuden heiltä pois. Yhdessä he palvelevat elävää Jumalaa.
Tietenkin heidän rukouksensa ovat heidän heimojensa luona, mutta itse he
ovat saaneet rauhan ja levon mieleensä ja kohtaavat toisiaan ilman vihaa ja
katkeruutta. Jumalan sanasta löytyvät nämäkin asiat. Rukoilkaa, että Jumala antaa teille viisautta ymmärtää näitä asioita ( Jaak.1:5) ja kaikki lupaukset ovat teidän. Jeesus tulee pian noutamaan omansa ilojuhlaan. Kohtaammeko toisiamme, elonvirran rannalla ? (Ilm. 22:20)
Totta on , että Jumala valitsi Aabrahamin ja antoi hänelle
lupauksen maasta, jonka hänen sukunsa menisi ottamaan haltuunsa. Jumala
tarkoitti Israelista koko maailmaa evankelioivaa kansaa; kansaa, joka
julistaa Jumalan tekoja, ajatuksia ja rakkautta ihmisiä kohtaan.
Mitä Israel, omaisuuskansa, teki ? Se koteloitui, eristi itsensä ja nosti
itsensä muiden kansojen yläpuolelle, eikä näin tehdessään suorittanut
tehtäväänsä maailmassa, siis kertonut rakastavasta Jumalasta ihmisille. Jumala lähetti profeettoja heitä varoittamaan ja lopulta oman poikansa, mutta mitä he nyt tekivät ? He eivät ottaneet häntä vastaan(Joh. 1:9-11) vaan hylkäsivät sanoen: " Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari" ja ristiinnaulitsivat hänet.
Niinpä Jumala johti niin, että Jeesuksen opetuslapset (=apostolit) lähtivät
viemään sanomaa ensin omalle kansalleen Stefanukseen asti ja sitten pakanakansoille, jotka nyt ovat uskon mukaan Aabrahamin
siementä ja sukua.(Gal. 3:29) Heidät oksastettiin tosi viinipuuhun, ja he
kantavat sitä hedelmää, jota Jumala odotti omaisuuskansaltaan muinoin.(Joh.
15: 1-5) Lihalliselta Israelilta otettiin esikoisoikeus pois kuin muinoin
Eesaulta, koska hän piti sitä halpana; johtajiensa kehotuksesta he tappoivat heitä pelastamaan tulleen Jumalan Pojan.
Tässä rauhattomassa maailmassa Jumalan Israel on hengellinen kansa, johon yhä oksastetaan ihmisiä. Tuo Jumalan kansa tekee Jumalan sanan mukaisia tekoja, kunnioittaa Jumalan lakia kokonaisuudessaan. Se työskentelee sen hyväksi, että koko maailma tulisi tietämään, että Jeesus Kristus on Herra ja Vapahtaja. Tuohon kansaan kuuluvat ihmiset tietää vain Jumala itse ei kukaan muu. ( Joh. 10: 11,
14-16)
Jumala on tänäänkin koko maailman todellinen johtaja, vaikka kuka sanoisi
mitä. Jeesus Kristus on seurakuntansa pää. Ajan tapahtumia seuratessamme huomaamme myöskin, että hänellä on vastustaja, joka ei pelkää mitään niin paljon kuin sitä, että hänen juonensa paljastetaan. Tämä vastustaja käy ympäri "kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet saisi niellä" (=tuhota tai tehdä toimintakelvottomaksi). (1Piet. 5:8)
Tämän päivän Israel ei täytä Jumalan sanan kriteeriä Jumalan kansasta. He
ovat nyt samassa asemassa pakanoiden kanssa. He ovat jämähtäneet Vanhan Testamentin ajalle ja odottavat yhä Messiastaan. He voisivat kohdata Messiaan Jeesuksessa ja tulla tulla Jumalan eteen. Silloin tapahtuisi ihme, uudestisyntyminen, joka vaikuttaisi sen, että he ryhtyvät tekemään Jumalan tekoja, rakkauden tekoja. Silloin maailmassa olisi kansa, joka myös tunnustaisi sapatin pyhäksi päiväksi.
Aabrahamin siunaus tuli hänen poikansa Iisakin ja hänen jälkeläistensä
hyväksi. Jumala siunasi myös Ismaelin Haagarin kohtuun,(1. Moos. 16:12)
Hän kuuli myös hänen hätänsä autiomaassa. Haagar totteli Jumalaa ja
palasi nöyrtyen emäntänsä luo. Kuinka tämä oli mahdollista ? Haagar oli
kohdannut Jumalan, joka teki hänestä nöyrän ja tottelevaisen. Hänelle oli
luvattu myöskin siunaus, ja hän uskoi siihen.
Tuossa ,yhdessä jakeessa näemme vieläkin Ismaelin jälkeläisten luonteen: "
Hän on kuin villiaasi...hänen kätensä on kaikkia vastaan. kaikkien käsi on
häntä vastaan. Hän on kaikkien veljiensä niskassa". ”. Moos. 16:12. Näin on Ismaelin perillisten kohdalla siihen saakka, kun hekin kohtaavat Jeesuksen.
Usko Jeesukseen antaa rauhan heidän sydämeensä ja siellä saa sijaa myöskin
Jumalan rakkaus, joka saa heidät rakastamaan myöskin israelilaisia
veljinään. Tuo on toteutunut Israelin Adventtikirkossa. Siellä nuo kansat
kokoontuvat yhdessä palvelemaan Jumalaa joka sapatti. Tämä toteutuu myös kaikissa muissa maissa kansojen ja heimojen kesken. Usko vie vihollisuuden heiltä pois. Yhdessä he palvelevat elävää Jumalaa.
Tietenkin heidän rukouksensa ovat heidän heimojensa luona, mutta itse he
ovat saaneet rauhan ja levon mieleensä ja kohtaavat toisiaan ilman vihaa ja
katkeruutta. Jumalan sanasta löytyvät nämäkin asiat. Rukoilkaa, että Jumala antaa teille viisautta ymmärtää näitä asioita ( Jaak.1:5) ja kaikki lupaukset ovat teidän. Jeesus tulee pian noutamaan omansa ilojuhlaan. Kohtaammeko toisiamme, elonvirran rannalla ? (Ilm. 22:20)
Vastaukset 71
Vanhimmat
Tänä iltana oli nähtävissä totuus israelilaisista. Näitkö mitä tark´ampujat tekivät? Onko israelilaisilla Jumalan lupa tappaa muita?
juuri heidän hedelmistään me tunnemme heidät toisen vallan alaisiksi. Koko kansana Israel ei enää ole Jumalan omaisuuskansa, vaikka mitä muuta uskoisimme.
Jesajan 5:1-7 ovat käyneet toteen: Näin Jumala suri jo Jesajan kautta omaisuuskansansa tilaa. Tämän päivän Irsaelissa näemme kaiken toteutuneen Jumalan antaman profetian mukaan:
1 Minä laulan ystävästäni, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä.
2 Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä, mutta se kasvoi villimarjoja.
3 Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä.
4 Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?
5 Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.
6 Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.
7 Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeuttomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus.
Jesajalla oli ystävä, Jumala, jonka hän tiesi omaisuuskansansa, oman kansansa, kutsuneen. Nyt Jesaja näkee ympärillään, mitä tapahtuu. Pyhä Henki näyttää hänelle Jumalan surun oman kansansa tilaa katsoessa, ja hän tuo sen näin kauniina säkeinä esille. Jumala teki kaikkensa tämän kansan puolesta, mutta se hylkäsi Hänet monta kertaa. Siis Jumalan suru on moninkertainen; ensin maalle piti tulla kuningas, kuten muillakin kansoilla oli. Haloo! Heillähän oli Kuningas, Jumala! Mutta se ei heille riittänyt, vaikka Salomo valisti heitä, mitä kuningas tekee, he halusivat itselleen toisen kuninkaan, ei itse Taivaan Kuningas riittänyt.
Yhä uudelleen nuo kuninkaat veivät kansaa pois Jumalasta, kunnes se lopulta oli pakkosiirtolaisuudessa. Yhä Jumala oli armollinen, toi heidät sieltä takaisin omaan maahansa, ja kaikin tavoin siunasi heidän uudisrakentamisensa. Yhä enemmän he kuitenkin kulkivat omaa tietään, ja vihdoin Pojan syntyessä maailmaan kansansa keskelle, kukaan johtajista ei ollut häntä vastaanottamassa. Vieraat tietäjät toivat lahjansa, että Jeesuksen perhe sai omaisuutta, millä lähteä Egyptiin, pakoon tappajia, hänen oman kansansa johtajia.
Kun Jeesus viimein palaa, kasvaa aikuiseksi ja ottaa tehtävän vastaan Jumalalta, hän tekee kolme ja puoli vuotta työtä kansansa keskuudessa, ja mitä pitemmälle evankeliumeissa kerrotaan, sitä enemmän "he halusivat tappaa Hänet", oman Jumalansa, joka oli tullut ihmiseksi tarjoamaan heille syntejä anteeksi ja iankaikkista elämää lahjaksi. (Joh. 1:1-14) Lopulta he saivat aikaan tuomion Jumalan Pojalle, mutta panivat Pilatuksen muka tekemään likaisen työn puolestaan, langettamaan tuomion.
Loppujen lopuksi he eivät tienneet, että juuri syntisen maailman pelastajaksi Jeesus oli tullutkin, vaikka heillä oli kirjoitukset, joissa kaikki oli ennustettu. Viisaudessaan hekin olivat tyhmiksi tulleet, vaikka he päivittäin tutkivat kirjoituksia, "joissa heillä oli iankaikkinen elämä". Jeesus sanoi heille suoraan, että "te eksytte, kun ette tunne, kirjoituksia". Viha vain nousi tällaisista puheista. He eivät halunneet nöyrää Vapahtajaa, vaan voimakkaan Messiaan, joka pelastaisi heidät Rooman ikeestä. He halusivat vain valtaa, ja sitä kai haluaa nykyinenkin Israel, joka Amerikan avulla pystyy pitämään puoliaan.
Vain yksilötasolla siinä maassa tulee kääntymyksiä, joten odotellaan, koska tapahtuu se ihme, että nuo "kuolleet luut" virkoavat henkiin. Ehkä silloin näemme enemmänkin Jumalan tuntemusta tuossakin maassa.
armeija ei onneksi ammu eikä ampunut sodassakaan. Ei ollut valtuutusta jumalalta.
kyllä kristityt ovat juutalaisia niin paljon parempia. Uskon että Jumala katkerasti katuu muinaista valintaansa, kaikki tämä on ollut hänelle hirveä yllätys.
Hyvää tulevaa sabattia, se sentään on ikuinen, johonkin voimme luottaa!
katuu?
Näkyykö Raamatussa ja Israelin uskonnossa kehitystä?
Uskonnon alueella tapahtuva evoluutio eli kehitys Raamatussa on eräs kiistakysymys. Perinteistä konservatiivista kantaa ja mekanistista sanainspiraatio-oppia kannattavat kristilliset tahot eivät halua ajatella, että Raamatun opeissa olisi tapahtunut kehitystä, ja että johonkin tiettyyn kysymykseen voisi saada monenlaisia, keskenään ristiriitaisia vastauksia. On haluttu uskoa, että esim. Jumalan laki Pentateukissa olisi kertakaikkisesti annettu ja jopa ikuinen ja muuttumaton. Mutta historiallisen tutkimuksen valossa näin ei kuitenkaan ole. Mutta moderni historiallisia menetelmiä käyttävä teologia ja uskonnontieteellinen tutkimus ovat tuoneet esiin havaintoja evoluutiosta myös Raamatun kirjoituksissa sekä vaikutteista, joita Raamatun kirjoittajat saivat naapurikansojen uskonnollisista käsityksistä ja mytologioista.
Tässä artikkelissa tarkastelun kohteena on, miten evoluutio on nähtävissä Raamatussa - etenkin Vanhassa testamentissa - ja juutalaisessa uskonnollisuudessa.
VT:n vanhimmat osat kuten Pentateukki (Mooseksen kirjat) ja muut varhaiset kirjat kuten Joos, Tuom ja 1-2 Sam. ovat täysin tämänpuoleisia ja varsin "materialistisia". Ihminen saa onnensa tai rangaistuksensa tässä elämässä. Jahven siunaamana oleminen merkitsee materiaalista hyvää, rikkautta, peltoja, karjaa, vaimon (jopa useita vaimoja) ja pitkää ikää. Mitään kuolemanjälkeen tulevaa ikuista elämää taivaassa tai ikuista rangaistusta ei tunneta ollenkaan. Kuollessaan ihminen "meni lepoon isiensä luokse" VT:n erään tyypillisen sanonnan mukaan.
Juutalaisuus olikin pitkään tällainen tämänpuoleinen uskonto ilman oppeja viimeisestä tuomiosta, kuolleiden ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä.Vanhimmissa VT:n kirjoissa ja Pentateukin pyhyyslaissa on kuitenkin muutamia mainintoja "vainajahengistä" ja niiden puoleen kääntymisestä. Pyhyyslaissa kielletään ottamasta yhteyttä vainajahenkiin (3 Moos.19:31; 1 Sam.28:3-19). Pyhyyslaissa ei kiistetä tällaisten "vainajahenkien" olemassaoloa ja todellisuutta, ainoastaan niiden puoleen kääntyminen kielletään muiden jumalien palvontaan rinnastettavana rikoksena. Tämä viittaa uskoon, että ihmisen hengen elämä kuitenkin jatkui kuoleman jälkeen tietoisessa muodossa tuonelassa - mutta ilman mitään erottelua hyvien ja pahojen "osastoihin" (vrt. 1 Sam.28 kertomus, jossa jumalaton Saul menee hurskaan Samuelin kanssa "samaan paikkaan" kuoleman jälkeen. Myös Job 25:5-6 maan alla oleva tuonela, jossa kaikkien vainajien henget ovat erotuksetta). Koko 1 Sam.28 kertomus Saulista "noitavaimon" luona neuvoa kysymässä Samuelilta olisi tarkoitukseton, jos taustalla ei olisi uskoa, jonka mukaan kuolleiden henget ovat "tuonelassa" (hepr. sheol).
Kun juutalaiset pääsivät eksiilin eli Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen (500-luvulla eKr) kosketuksiin persialaisen zarathustralaisuuden kanssa juutalaisuudessa alkoi tapahtua runsasta opillista evoluutiota. Zarathustralaisuudesta löytyvätkin kaikki juutalaiselle ja myöhemmälle kristilliselle apokalyptiikalle tyypilliset piirteet ja opit. Näitä ovat esimerkiksi tulevan viimeisen päivän/tuomiopäivän odotus, tuomion julistaminen pahoille, kuolleiden ylösnousemus ja ihmisten iankaikkinen kohtalo.
VT:n profeetat omaksuivat Lähi-idän alueen kulttuureissa yleiset taistelumyytit omiin teksteihinsä laittaen ne palvelemaan Jahve-uskon sanomaa. Zarathustralaisuuden vaikutus näkyy VT:n nuorissa kirjoituksissa kuten Danielin kirjassa (160-luvulta eKr.).
Varhaisempi juutalainen vanhatestamentillinen uskonto on ollut monolatriaa: toisten jumalien olemassaoloa ei kielletty, mutta vain yhtä heistä, Korkeinta Jumalaa, palvottiin. Muita jumalia ei saanut palvoa, mikä on Mooseksen lain eräs keskeinen periaate.
"Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala..." 5 Moos. 10:17
Tämä teksti kuvaa juuri ylijumalaa polyteistisessä hierarkiassa ja edustaa samaa polyteistista ajattelua, kuin korkein taivasjumalakin. Toisin sanoen tämä teksti ei tue käsitystä Israelin uskonnon monoteistisuudesta. Käsitys jumalten arvojärjestyksestä on nähtävissä vanhastaan niin luonnonuskonnoissa kuin Raamatussakin. Ei olisi mitään järkeä puhua jumalien Jumalasta jos ei olisi ajateltu, että muita jumalia on olemassa (Jahveen nähden hierarkiassa alempina).
Käsitys Korkeimmasta, Ylijumalasta, voitaisiin johtaa myös auringosta, joka näyttää hallitsevan päivällä suvereenisti taivasta kaiken yläpuolella; auringosta kaikki elämä on riippuvaista ja sitä kohti kukatkin kääntävät "palvovat" katseensa. Myös Egyptin farao Akhen-atenin (1367 - 1350 eKr.) monoteismi oli auringonjumala Atenin palvontaa ja on saattanut vaikuttaa myös varhaisheprealaiseen uskontoon. Eräs Atenin symboleista oli mm. siivekäs auringonkiekko, joka oli myös mesopotamialainen jumaluussymboli ja jota käytetään myös Raamatussa.
"Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat..." Mal. 4:2.
Babylonian eksiilin jälkeisessä jesajalaisessa monoteismissa (Deutero-ja Tritojesajan kirjoituksissa Jes.40-66) näiden muiden jumalien olemassaolo lopulta kiellettiin kokonaan. Toisten jumalien itsenäiset persoonat lakkasivatkin sitten kokonaan olemasta ja sulautuivat yhden Jumalan attribuuteiksi tai hänen tahtoaan noudattaviksi palvelijoiksi (enkeleiksi), joihin vielä myöhemminkin toisinaan viitattiin jumalina tai Jumalan poikina ("pieninä jumalina", vrt. Ps. 82:6). Toisaalta Jumalan attribuutteja (Viisaus jne.) personifioitiin aivan kuin todellisiksi (ja erillisiksi) persooniksi (esim. Sananl.8 luvun viisaus). Tämä jumaluuden ilmentymien moneus näkyy myös kabbalistisessa (kabbala tarkoittaa "vastaanottamista") juutalaisuudessa hänen attribuuttiensa (sefirot*) pohdiskeluna ja kristinuskossa persoonien todellisena tai näennäisenä kolmeutena, joille kummallekin löytyy taas juuria vanhemmista uskonnoista. Mahdollisesti syy monikkomuodon käyttöön vielä monoteismin puitteissakin oli syvälle juurtunut tietämättömyys minkäänlaisen yhden ja monien välisen jännitteen mahdollisesta olemassaolosta.
Muinaisissa Lähi-Idän uskonnoissa ero mono- ja polyteismin välillä ei ole ollut kovinkaan selväpiirteinen, mikä näkyy Raamatussa mm. siinä kuinka sekä Jahvesta että muista jumalista käytetään yleensä monikkomuotoa 'elohim' vaikka kyse olisikin vain yksittäisestä jumalasta. Tämä rajankäynti näkyy myös 1 Moos. kirjan"jumalien kokous" kohdissa joissa Jahve keskustelee muiden jumalien kanssa ihmisen luomisesta, mutta lopulta esiintyy itse ainoana toimivana subjektina (vrt. Ps.82 jumalien kokous, jossa Jahve on tuomarina muille jumalille).
Apostoli Paavali huomioi kummankin juutalaisuudessa esiintyneen tradition jumalista ja Jumalasta ja koettaa tehdä niiden välillä kuitenkin kompromissin.
"Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala... " 1 Kor. 8:4-6.
VT:ssa löytyy myös mahdollinen jäänne hyvin vanhasta luonnon ja hedelmällisyyden jumalattaresta, Eevan (Kaiken elävän äidin) hahmossa (1 Moos.3).
Toisten tutkijoiden mukaan israelilaiset olivat alunperin polyteistisiä, jotka omaksuivat vähitellen monoteismin. Toiset tutkijat katsovat, että israelilaiset olivat alunperinkin monoteistisiä, mutta polyteismistä tuli sittemmin yleinen käytäntö. Olipa kummin päin tahansa niin monolatria on joka tapauksessa kiistaton asia VT:ssa.
Eräs merkittävimpiä muita lähteitä, jotka puhuvat taivaallisesta jumalten neuvostosta löytyy Qumranin (Kuolleen meren) käsikirjoituksista. Qumranin teksteissä jumalat ovat osa taivaallista neuvostoa taivaan temppelissä ja jumalat suorittavat Jumalan niille antamia tehtäviä. Tämä osoittaa, että juutalaisuudessa eli selvästi usko taivaalliseen jumalten neuvostoon vielä ensimmäiselläkin vuosisadalla ennen kristinuskon syntymistä. Myös apokryfisissä juutalaisissa teksteissä ennen ajanlaskumme alkua elää usko taivaalliseen jumalien neuvostoon kuten Leevin testamentissa .
Raamatun kirjoittajien ja ympäröivien kulttuurien vuorovaikutuksesta Raamatun sanoman muotoutumisessa
Tutkittaessa kysymystä erityisesti Uuden testamentin kirjoittajien vuorovaikutuksesta ympäristön kansojen mytologioiden ja aatteiden kanssa on syytä huomioida eräitä seikkoja. Alkukirkossa ei ollut yhtenäistä suhtautumistapaa ympäristön mytologioihin ja aatevirtauksiin. Synoptisten evankeliumien traditio on valtaosin peräisin juutalais-kristillisestä taustasta, missä asenne myyttistä aineistoa kohtaan oli paljon epäluuloisempi kuin pakanakristilllisissä seurakunnissa.
Kuitenkin kristillinen usko rakentuu kahden erilaisen kulttuurin, juutalaisen ja kreikkalaisen perustukselle. Evankeliumin levitessä juutalaisuuden viitekehyksestä pakanoiden keskuuteen tapahtui myös siirtyminen uudenlaiseen henkiseen ja aatteelliseen ympäristöön, millä on ollut syvälliset ja kauaskantoiset seuraukset kristillisen uskon sisällölle ja luonteelle. Platonismin osalta mainittakoon Platonin Valtio-dialogin kirjaimelliseen tulkintaan palautuvat vaikutteet, joiden perusteella muotoiltiin voimakkaasti oppeja kiirastulesta ja helvetistä - tarkoitan tällä siis apostolisen ajan jälkeisinä aikoina, ettei tule epäselvyyksiä.
Helvettiin ja kiirastuleen liittyvät perinteiset kristillisinä pidetyt opit todellakin ovat vahvasti enemmän platonismia kuin alkuperäistä israelilaista uskonnollista perintöä. Keskiajan kristillisyyden helvetti-ja kiirastuliopit ovat hämmästyttävän samankaltaisia kuin Platonin kuvaukset Valtio-teoksessa. Mutta Platonin Valtion loppumyyttiin sisältyy oppi sielunvaelluksesta - se on täysin vieras VT:n ja myös UT:n sisällölle.
Kristillinen usko sai juutalaisuudesta ja kreikkalaisuudesta voimakkaita vaikutteita. Kysymys kuuluu, kumpi on vaikuttanut valmiiksi muotoutuneeseen kristinuskoon enemmän. Tärkeä lisäkysymys on edelleen, missä vaiheessa kummankin vaikutus on alkanut ja kuinka suuressa määrin? Toinen merkittävä kysymys on, onko jo UT sisällöltään enemmän kreikkalainen kuin juutalainen kirjoituskokoelma?
Voidaan syystä sanoa, että kysymykset ovat tavallaan väärin asetettuja, koska jo ajanlaskumme alun juutalaisuus oli monella tavalla saanut vaikutteita hellenistisestä kulttuurista eikä juutalaisuuden ja kreikkalaisen kulttuurin välillä ollut monessakaan asiassa enää selvää eroa. Mutta toisaalta jotkin asiat olivat leimaa-antavia nimenomaan juutalaisuudelle, eivätkä yleistä hellenististä kulttuuria. Tältä kannalta katsottuna kysymys UT:n juutalaisesta tai kreikkalaisesta luonteesta ei ole sittenkään väärin asetettu.
Se, että hellenistinen kulttuuri oli jo saanut selvän jalansijan juutalaisuudessa ennen kristinuskon syntyä, teki siirtymisen juutalaisuudesta yhä pitemmälle alunperin puhtaasti kreikkalaisperäiseen ajatteluun helpommaksi (ajatellaanpa vaikka Aleksandrian suurta juutalaisyhteisöä ja siellä vaikuttanutta filosofi Filonia). Tuskin monestikaan edes tiedostettiin, milloin vanhan israelilaisen perinnön raja ylitettiin, koska näin oli jo tapahtunut ennen ajanlaskun alkua monilla juutalaisuuden aloilla. Esimerkkejä rajan ylittämisestä voi katsoa vaikka apokryfisesta Viisauden kirjasta (3:1; 4:14; 7:3; 8:19 20; 9:15), jonka tekijä on omaksunut hellenistisiä dualistisia näkemyksiä kuolemattomasta sielusta käsitykseensä, mitä ihmiselle tapahtuu kuolemassa. Ajanlaskumme alun aikoihin muotoutunut uskonnollinen ja henkinen lopputulos juutalaisuudessa edustaa kuitenkin selkeästi toisenlaista kokonaisuutta kuin mitä olisi ollut mahdollista puhtaasti Lähi-Idän kulttuuriperinnön pohjalta.
Eräs seikka myös, mikä saattaa ehkä unohtua tehtäessä vertailuja Israelin uskonnon ja ympäristön kansojen mytologioiden välillä, on että kulttuurilainat eivät tarkoita karkeaa copypastettamista sellaisenaan. Lainaukset ja vaikutteet ympäröivien kansojen myyteistä ja tavoista sovitettiin Israelin Jahve-uskon omaan erityiseen kontekstiin: Jahve on liitossa valitsemansa Israelin kansan kanssa. Kiitoksen osoituksena kansa sitoutuu noudattamaan Jahven lakia.
Naapurikansoilta lainatuilla myyteillä ja opeilla oli jokin tarkoitus ja vakava eettinen ja hengellinen sanoma: niiden avulla haluttiin kuvata Jahve-uskon eettisiä opetuksia ja välittää hengellisiä opetuksia, jotka puettiin sellaiseen muotoon, mikä oli sen ajan kulttuurissa yleisemminkin tunnettu. Israelilaiset joutuivat kokemaan kohtaamissaan kansallisissa kriiseissä, etteivät entiset opit enää riitä. Ratkaisuja uuden tilanteen synnyttämimiin hengellisiin ja teologisiin ongelmiin saatiin omaksumalla sopivia vaikutteita ympäröivien kansojen uskonnollisesta ajattelusta, joka tarjosi toimivia vastauksia. Sen tähden Raamatun kirjoituksista saa erilaisia, jopa täysin vastakkaisia, vastauksia kysymyksiin, koska erilaisissa historiallisissa tilanteissa kysymyksiin on ollut mielekästä vastata tietyllä tavalla.
Raamatussa ja koko juutalaiskristillisessä uskonnollisuudessa on tapahtunut paljon evoluutiota pitkän ajan kuluessa. Raamatun sisältö on hyvin monimuotoista ja -vivahteista eikä suinkaan yksi yhtenäinen kertakaikkisesti annettu oppijärjestelmä. Juutalaiskristillinen traditio on ollut alusta asti vuorovaikutuksessa ympäristön kansojen ja heidän uskontojensa kanssa ja omaksunut niiltä uskonnollisia aineksia, jotka Raamatun kirjoittajat ovat sovittaneet palvelemaan Jahve-uskoa. Evoluution ajatusta Raamatussa ei tarvitse torjua eikä pelätä, se on vain hyväksyttävä tosiasiana, joka näyttää myös sen, miten kehitystä ilmenee myös uskonnon ja teologian alueella. Eikä tämäkään merkitse edes sitä, että pitäisi luopua käsityksestä, jonka mukaan Raamattu on Jumalan ilmoitusta. Mutta perinteisille inspiraatiokäsityksille ei ole asiallisia perusteita, vaan ilmoitus on nähtävissä dynaamisena prosessina ja vuorovaikutuksena.
sen käsityksen että Jumala on kirjoittajan (mikä luullakseni on joku muu kuin sinä) mielestä Jumala voidaan tulkita erilaiseksi eri aikoina ja samoin Hänen lakinsa. Ja että alkuseurakunnat eivät oikeastaan asioita tunteneet kunnolla vaan nyt on tieto kehityksen myötä muuttunut oikeaan suuntaan?
Vai ymmärsinkö kirjoituksen väärin?
Annu42 kirjoitti:
"Tämän päivän Israel ei täytä Jumalan sanan kriteeriä Jumalan kansasta. He ovat nyt samassa asemassa pakanoiden kanssa. He ovat jämähtäneet Vanhan Testamentin ajalle ja odottavat yhä Messiastaan. He voisivat kohdata Messiaan Jeesuksessa ja tulla tulla Jumalan eteen. Silloin tapahtuisi ihme, uudestisyntyminen, joka vaikuttaisi sen, että he ryhtyvät tekemään Jumalan tekoja, rakkauden tekoja. Silloin maailmassa olisi kansa, joka myös tunnustaisi sapatin pyhäksi päiväksi."
Tämä on aivan totta Israelista tänä päivänä. Mutta yhtä totta on, että heidän messiasodotuksensa saa täyttymyksen sillä hetkellä, kun Jeesus saapuu Sakarjan 14. luvun mukaan Öljymäelle tuhatvuotisen valtakunnan alkaessa.
Jo Sakarjan kirjan 12. luku kuvaa odotuksen täyttymystä, erityisesti haluan korostaa jaetta 10:
"10. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista."
Sakarjan kirjan loppuluvut 12-14 pitäisi lainata kokonaan, koska ne käsittelevät tätä aihetta, mutta olkoon nyt 12. luku esimerkkinä:
"1. Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on
jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:
2. Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.
3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.
4. Sinä päivänä, sanoo Herra, minä lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. Mutta Juudan heimoa kohti minä avaan silmäni, ja kaikki kansojen hevoset minä lyön sokeudella.
5. Silloin Juudan sukuruhtinaat sanovat sydämessään: "Minun väkevyyteni ovat Jerusalemin asukkaat Herrassa Sebaotissa, heidän Jumalassansa".
6. Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa - Jerusalemissa.
7. Ja Herra on ensiksi vapauttava Juudan majat, ettei Daavidin suvun kunnia ja Jerusalemin asukasten kunnia ylvästelisi Juudaa vastaan.
8. Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.
9. Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.
10. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.
11. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa.
12. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen,
13. Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen."
Ensinnäkin Israelilaiset tai siis juutalaiset ylipäätäänkin, eivät ole olleet samassa asemassa muiden kanssa, koska Jumala on laittanut peitteen heidän silmilleen eli heidän on ollut vaikeampi tulla uskoon kuin pakanoiden, joskin harvakseltaan on joitakin tullut ja tulee.
Mutta 7-vuotisen vihan ajan aikana kääntyy 144.000 israelin eri heimoista uskoon. Jumala painaa heidän otsiinsa sinetin, jotta vitsaukset eivät vahingoita heitä (Ilm 7:1-4). Lopulta heitä vainotaan ja jokaikinen tapetaan, sen takia, että he ovat evankelioineet israelilaisia uskoon, siis todistaneet Jeesuksesta (Ilm 20:4).
Niin jehovan todistajat kuin te adventistitkin harjoitatte korvausteologiaa ja olette olevinaan nuo 144.000.
Mutta mietipäs nyt Annu, oletko sinä Juudan, Ruubenin, Gaadin, Asserin, Naftalin, Manassen, Simeonin, Leevin, Isaskarin, Sebulonin, Joosefin tai Benjaminin jälkeläinen, jos et ole, et voi mitenkään olla noiden 144.000 joukossa (Ilm 7:4-8).
Ja kaikenlisäksi kaikki tuolloin elossa olevat juutalaiset pelastuvat Jeesuksen tullessa toisen kerran maan päälle perustamaan 1000-vuotisen valtakuntansa. "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista." (Sak 12:10)
Mutta vaikka juutalaisten onkin vaikea tulla uskoon, osaksi heidän kristittyjen taholta kokemansa huonon kohtelun johdosta, niin kuitenkin heitäkin vähinsä tulee uskoon. On kerrottu viime vuosiltakin tapauksista, jolloin Jeesus on ilmestynyt yksittäisille juutalaisille, esim. rabbeille, ja kertonut olevansa messias.
Ja kun juutalainen tulee uskoon, toteutuu Jeesuksen sana:
"52. Ja hän sanoi heille: 'Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa'." Matt. 13:52.
Juutalaiselle Raamattu avautuu usein aivan toisella tavalla, ja paljon syvemmin kuin muihin kansoihin kuuluvalle. Onhan se ymmärrettävää, kun Vanha Testamentti on alunperinkin heidän oma kirjansa, kansan historiaa myöten.
Yksiin näyttävät käyvän.
Seitsemästä vuodesta. Mää kun en oo koskahan kuullu moisesta tapahtumasta mitähän mainintaa.
Mitäähän sää oot tommosen ajan ottanu. Et kai
vai oo noitunu tommosta aikaa Jottei oo koko
Raamatussa. Jotain korva syyhy teoriaa siinä
varmahan on. Ylätalon Mikko.
Näppäryyttäni hain tiedon Wikipediasta:
"Vihan ja ahdistuksen aika
Vihan ja ahdistuksen aika on Raamatun ennustama aikakausi, jonka Raamattu sanoo kestävän kestämään seitsemän vuotta. Aikakausi liittyy ennen kaikkea Ilmestyskirjan tapahtumiin.
Sisällysluettelo
* 1 Yleistä
* 2 Tempaus
* 3 Googin sota
* 4 Jerusalemin temppeli
* 5 Ahdistuksen aika
Yleistä
Ko aiheesta on monia eri käsityksiä ja vivahteita kristikunnan sisällä. Ahdistuksen aika liittyy suurempaan teologian alueeseen, jota sanotaan eskatologiaksi, eli opiksi viimeisistä ajoista.
Ahdistuksen ajan suhteen on erilaisia koulukuntia.
* Posttribulationistit - Kristuksen toinen tuleminen ja seurakunnan tempaaminen tapahtuvat ahdistuksen ajan lopussa ns. Harmagedonin taistelun yhteydessä.
* Midtribulationistit - Seurakunta temmataan ahdistuksen ajan puolessavälissä, ennen varsinaista vihan aikaa
* Pretribulationistit - Seurakunta temmataan ennan ahdistuksen ajan alkua
* Partialtribulationistit - Seurakunnan ylöstempaaminen jatkuu koko ahdistuksen ajan, vähittäin.
Eri asiaan liittyvät Raamatun kohdat jakavat ko seitsämänvuoden ajanjakson kahteen 3,5 vuoden ajanjaksoon. Ajanjaksoista ensimmäinen puolisko on rauhan aikaa, ja vasta toinen puolisko varsinaista ahdistuksen aikaa, jolloin Ilmestyskirjan ennustukset toteutuvat.
Tempaus
Tempaus eli ylösotto perustuu pääosin 1 Kor 15 ja 1 Tess 4 jakeisiin, joissa kerrotaan, että ko ajanjaksona elossa olevat kristityt temmataan yläilmoihin Kristuksen luo, ilman että he kokevat fyysistä kuolemaa
Googin sota
Ahdistuksen aikakauden alussa tai sitä ennen on Hes 36-39 ilmoittama Googin sota, jossa Goog ja sen liittolaiset hyökkäävät Israelin vuorille.
Googin kohtaloksi tulee koitumaan Raamatun mukaan Jumalan yliluonnollinen apu taivaasta. Monet asiaa tutkineet liittävät tapahtumiin länsivaltojen voimaakaan iskun, jossa käytetään todennäköisesti jopa ydinaseita ja biologisia aseita. Jumala sanoo Googin tuomiosta näin:
"Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisien kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat." (Hes. 38:22;ks. myös Hes. 39:5, 6)
Joissakin lähteissä ajatellaan että Googin sodassa neljäs petovalta (Danielin kirjan ennustukset) asettuu Israelin puolelle ja tekee sodan loputtua sen kanssa 7-vuotisen liiton, jonka se kuitenkin vihan ja ahdistuksen ajan puolessavälissä rikkoo. Tuolloin sopimuksen rikkojaksi paljastuu Antikristus.
Jerusalemin temppeli
Asiaa koskevista Raamatun jakeista käy ilmi että Jerusalemissa on ko aikana jälleen olemassa temppeli, jossa harjoitetaan uhrijumalanpalvelusta. Tuo temppeli pystytetään joko ennen ahdistuksen aikaa, tai tuon seitsemän vuoden ajanjakson alkupuolella.
Tuon temppelin pystyttää todennäköisesti yhdistynyt Israel, jossa ovat mukana kaikki Israelin 12 sukukuntaa.
Ahdistuksen aika
Vihan ja ahdistuksen aikana Antikristus on olevinansa Israelin liittolainen, mutta aikakauden puolessa välissä hän saa päähänsä kuolinhaavan, mutta herää henkin kolmen päivän kuluttua. Tuolloin paljastuu saatanallinen petos ja Antikristus näyttää todellisen luonteensa: alkaa Antikristuksen valtakausi, jolloin Antikristus hallitsee maailmaa [diktaattori]na. Tuona aikana juutalaisia tapetaan päivässä enemmän kuin heitä on koskaan aiemmin tapettu edes kokonaisessa vuodessa. Myös kristittyjä tullaan vainoamaan.
Antikristus rakennuttaa uudelleen Jerusalemin temppelin, jossa hän kiistää Jumalan ja korottaa itsensä Jumalaksi.
Vihan ja ahdistuksen aika huipentuu Harmageddonin taisteluun, joka on todennäköisesti ydinsota. Se tuhoaisi koko maapallon, ellei Jeesus tulisi väliin ja lopettaisi sitä mielipuolista sodankäyntiä. Jeesuksen mukana taivaasta laskeutuuu Jumalan avaruuskaupunki, Uusi Jerusalem.
Vihan ja ahdistuksen aika päättyy Jeesuksen tulemiseen. Kun Jeesus on laskeutunut taivaasta kuninkaana, niin sen jälkeen Antikristukselta viedään valta ja alkaa tuhatvuotinen rauhanvaltakunta, jonka aikana ihmiset ovat kuolemattomia, lapsia syntyy ja ihmiset elävät lähes täydellisestä elämään.
Kun tuhat vuotta on kulunut, niin syystä tai toisesta Saatana päästetään vapaaksi paratiisiin ja se onnistuukin käännyttämään joitakin ihmisiä puolellensa. Jokainen, joka tuolloin hylkää Jeesus Kristuksen ja valitsee hänen sijastansa Antikristuksen, tuomitaan kadotukseen.
Kun Saatana ja kaikki sen puolelle kääntyneet, on tuomittu, niin alkaa ikuisuuden kestävä aikakausi, jolloin kaikki pahuus on poistettu universumista ja ihmisillä on ikuinen elämä.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Vihan_ja_ahdistuksen_aika
Luokat: Huomiota kaipaavat sivut | Eskatologia | Uusi testamentti"
Tuossa puhuttiin temppelin uudelleenrakentamisesta ja temppelikaluthan on jo valmistettu pappien asuja myöten. Myös virheetön uhrieläin on löydetty, jossa ei ole yhtäkään eriväristä karvaa eli "red heifer" jne.
http://www.templeinstitute.org/
Juuda ja puoli Benjaminia lähti rakentamaan temppeliä ja asumaan maata, joka Israelin jälkeläisille oli luvattu. Kansainvaelluksessa kasoisvirtain seuduilta lähti Attila häneen liittyneisiin joukkoineen ja kansoitti euroopan. Ehkä meillä voisi olla jotakin tekemistä näiden kymmenen ja puolen heimon kanssa, kun avarasti ajatellaan. :o)
Joka tapauksessa minut on oksastettu Kristuspuuhun, ja olen hänen sukuaan, hänen sisarensa, joten katson olevan etuoikeutetussa asemassa. Sanoohan Pietari meille 1. Piet. 2:9:
"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;" Hän puhui niille, joita oli kutsuttu entisen Jumalan omaisuuskansan tilalle.
Tämä riittää korvaamaan sen oikean lihallisen lapseuden, joka meiltä puuttuu. Kun Jumala on ottanut lapsekseen, ei kukaan muu voi ottaa minua häneltä pois, vain minä itse voin hänet hyljätä.
Vaikka katsotkin olevasi etuoikeutetussa asemassa, niin minusta olet idiootti.
Kirjoitit:
"Ehkä meillä voisi olla jotakin tekemistä näiden kymmenen ja puolen heimon kanssa, kun avarasti ajatellaan.
ja
Joka tapauksessa minut on oksastettu Kristuspuuhun, ja olen hänen sukuaan, hänen sisarensa, joten katson olevan etuoikeutetussa asemassa."
Ensin kommentti jälkimmäiseen asiaan. Totisesti sinut on oksastettu jaloon viinipuuhun, eikä kukaan ota sitä osaa sinulta pois. Kiitä siitä.
Sitten näistä ns. kadonneista heimoista. Pikku hiljaa niitä alkaa löytyä. En uskalla kuitenkaan lähteä arvailemaan, olisiko meillä suomalaisilla jotakin tekemistä asian kanssa. Onhan sellaistakin joku esittänyt.
ICEJ:n kotisivuilta löysin rovasti Seppo Seppälän tarkastelua ns. kadonneista heimoista:
"Katsaus Israelin "kadonneisiin heimoihin"
Viime numerossa aloitimme Seppo Seppälän artikkelisarjan Israelin kadonneista heimoista. Nyt hän jatkaa sarjaa Burmassa asuvan karen-heimon esittelyllä.
"Vaikka sinun karkotettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja sinä otat sen omaksesi" (5.Moos. 30:4-5).
Karenit
Koillis-Burmassa asustaa karenien kansa, joita lasketaan olevan nykyään noin 5-7 miljoonaa. Omassa, sukupolvelta toiselle säilyneessä perimätiedossaan nämä ulkomuodoltaan mongolisia piirteitä omaavat ihmiset kertovat tulleensa Burmaan Kiinasta Hunanin maakunnasta.
Ensimmäisten lähetyssaarnaajien saapuessa Burmaan viime vuosisadan alussa he tapasivat kansan, jolla ei ollut minkäänlaista kirjallisuutta, vaan kaikki tieto kulki suullisena opetuksena. Karenit ovat hyvin miellyttävää, vaatimatonta ja vieraanvaraista kansaa. He ovat myös ahkeria ja luotettavia. Eräs heidän erityispiirteensä on musikaalisuus. He laulavat kauniisti ja harrastavat myös länsimaista musiikkia. Samoin kuin muutkin Israelin kymmeneen sukukuntaan kuuluvat kansallisuudet Burmassa, hekin tavoittelevat vapautta ja kansallista itsenäisyyttä. Heidän asuma-alueensa käsittää Burman alavan osan, jossa he toivovat saavansa täydellisen itsenäisyyden.
Uskonto
Eräs ihmeellisimmistä asioista karenien historiassa on "Jova"-perinne. Sana Jova on itseasiassa yhteydessä Raamatussa esiintyvään ilmaisuun "Havajaa", olevainen, jolla juutalaisuudessa tarkoitetaan Jumalaa. Tämä viittaa siihen, että kareneilla aikoinaan on ollut käytännön yhteys Raamattuun, Vanhaan testamenttiin ja sen kirjallisuuteen. Heidän keskuudessaan on säilynyt kertomuksia maailman luomisesta, ihmiskunnan tuhoutumisesta vedenpaisumuksessa Nooan aikaan, ihmiskunnan hajoittamisesta Baabelissa jne.
Kadonnut kirja
Karenien keskuudessa on säilynyt voimakkaana käsitys, jonka mukaan heillä aikoinaan on ollut "kirja". Kirjassa oli kirjoitettuna "Jovan opetus" sekä karenien uskon perusteet. Mutta koska heidän vanhempansa eivät olleet kuuliaisia kirjan opetuksille ja käskyille, kirja katosi. Heidän uskomuksissaan on myös tieto, että "valkoinen veli" palauttaa aikanaan tuon kadonneen kirjan heille takaisin.
Kun amerikkalainen baptistilähetyssaarnaaja Adoniram Georgson vuonna 1813 saapui Burmaan ja ryhtyi työskentelemään karenien keskuudessa, hän tietoisena tästä uskomuksesta näytti eräässä karenikylässä ihmisille Raamattua ja todisti heille, että kirja on olemassa. Monet karenit, jotka tunsivat ennestään profetian kadonneesta kirjasta, kääntyivät kristinuskoon ja liittyivät baptisteihin. Kun eräs paikalla ollut karenimies sai Raamatun käsiinsä, hän vei sen kylän väen nähtäväksi. Silloin miehet, naiset ja lapset tulivat ja suutelivat kirjaa, syleilivät sitä hämmästyksissään itkien ja ylistäen. He myös päättivät, etteivät koskaan enää jättäisi tuota kirjaa. Niinpä kristinusko karenien keskuudessa levisi huomattavasti nopeammin kuin minkään muun kansan keskuudessa Burmassa. Samalla näistä kristityistä kohtalaisen nopeassa tahdissa tuli eräänlainen "kerma" karenien sosiaalisessa yhteisässä.
Uhrit
Kareneilla, kuten aikoinaan israelilaisilla, on ollut tapana suorittaa teurasuhreja. Heidän rukouksistaan ilmenee, että uhrien tarkoitus on syntien ja rikkomusten sovittaminen. Uhrieläiminä käytetään härkiä, lehmiä ja vuohia. Toinen uhrien tarkoitus on rukous, jossa pyydetään sadon onnistumista seuraavana kasvukautena.
Musiikki
Karenit ovat musikaalisia. He ovat olleet vastaanottavaisia myös länsimaiselle musiikille, mikä voisi vaarantaa vanhan musiikkiperinteen säilymisen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan heidän keskuudessaan vanhat, vuosisatoja säilyneet laulut kaikuvat edelleen. Niiden sanat kertovat paljon. Seuraavassa esimerkkinä "Laulu kadonneesta kirjasta":
"Kultainen kirjamme, jonka Jova antoi/ hopeinen kirjamme, jonka hän antoi/ Vanhimpamme eivät huolehtineet siitä/ niin se katosi ja kulkeutui vieraille."
Toinen laulu ilmentää heidän uskoaan yhteen Jumalaan. Sen sanat kuuluvat seuraavasti:
"Jova on ikuinen, hän yksin on olemassa/ Ennen kaikkea muuta luotua hänet luotiin/ hänen valtakuntansa pysyy ainiaan/ Hän on ikuinen Jumala/ Kaksi maailmaa vaihtuvat, mutta hän on olemassa/ Hän on täydellinen kaikessa/ Sukupolvesta sukupolveen hänen ylistyksensä loistaa/ Jova, ilman muutosta - ainaisesti/ Hän on ollut luomisen alussa/ eikä hänellä ole loppua eikä päätöstä/ Hän on ollut maailman alussa/ Jovan elämä on ikuinen/ Koko maailmaa ei voida verrata häneen/ Hän on täydellinen kaikessa täydellisyydessään/ eikä hän katoa koskaan."
Rabbi Elijahu Avichailin kirjasta "Shivtei Israel" mukaellen kääntänyt Seppo Seppälä.
tästä kymmenen ja puolen heimon asiasta. Se tuntui mielenkiintoiseslta oivallukselta. Pipipääksi voi ihan vapaasti sanoa, sekään ei minua mitenkään heilauta. Olen siihen jo niin tottunut. Jumalan hulluna oleminen on etuoikeus, ei haitta.
Ei kovin pitkä aika sitten joku tutkija tiedotti, että koko maailman väestö on sukus keskenään, joten yhtä puuta me joka tapauksessa ollaan Aadamista alkaen. Siihen minä uskon, ja Jumala aikanaan asian meille selittäköön.
Oletan jotta tiedät jota sana israel tarkoittaa!
Joten, jos tiedät, niin tietoisesti markkinoit täällä jotakin sellaista, joka ei sovi tähän aikaan eikä tulevaan.
"Oletan jotta tiedät jota sana israel tarkoittaa!
Joten, jos tiedät, niin tietoisesti markkinoit täällä jotakin sellaista, joka ei sovi tähän aikaan eikä tulevaan."
Voisitko selittää?
Tarkoitan tietoista tomintaa jossa ihmisen aivoilla on keskeinen sija. Eli, ajatteleeko joku etukäteen sen jota tekee. Vai tekeekö jotakin vastoin omaa tahtoaan, jonkun muun toivomuksesta. Tiedätkö sinä jota tuo sana tarkoittaa?
Toki kaikki yrittävät ajatella omilla aivoillaan, mutta on hyvä muistaa Havukka-ahon ajattelijan viisaus:
"hminen luulee kaiken tietävänsä. Vaan eihän se tosiasiassa tiedä paljon mittään, häilyväinen pösilö. Ihmisellä on avaruuvessa vain kusiaisen valtuuvvet."
Mitä yrität salata. Yritä nyt kakistaa ulos. Mitä Israel tarkoittaa sinun mielestäsi?
Jumalan omaisuuskansaa.
1 Mooseksen kirja, luku 32. ja jae 28 - Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut".
Mutta eihän tuo ole ajattelua, tuo on "lainaamista"!
Jumalan valittu kansa, mutta Hän hylkäsi sen, koska se ei totellut Jumalaa, ja tappoivat vielä Jeesuksenkin.
Luulin sinun, Hirvas, tuntevan Raamattua. Siellähän selkeästi osoitetaan, ettei Jumala hylkää omaisuuskansaansa tottelemattomuudenkaan takia iäksi.
Lue nyt vaikka ensialkuun Roomalaiskirjeen 11. luku. Voin antaa lisää lukuvihjeitä Vanhan Testamentin puolelta myöhemmin.
Kaikki raamatun tuntijathan tämän asian tietävät, että Jaakobin nimi muutettiin Israeliksi. Kyllähän se esiintyi eilenkin Israelin historiaa kerrattaessa näissä keskusteluissa.
turhaan. Kun pakanatkin tulivat osallisiksi pelastuksesta, niin silloin irsaelilaisten yksinoikeus "Jumalan valittuna kansana" päättyi.
Se mitä tapahtuu aikojen lopulla, se on kerrottu Ilmestyskirjassa, joten siitä vaan.
Eipä se siltä vaikuta aina, jotta kaikki tuntevat. Kas, kyllähän nopeat vastaukset kielivät myös jotakin osaltaan. Ja tottahan toki, kuka hyvänsä voi jälkikäteen väittää jota tahansa, voidakseen säilyyttää täten kasvonsa.
Asiasta lisää lyhyesti.
Tarkoitusta ja sen merkitystä kyllä ensisijaisesti hain, ja molenpiin jäi vastaus tulematta. Israel tarkoittaa tällä hetkellä vain yhtä tiettyä ja tunnettua valtiota täällä maapallon päällä, jolla ei ole enää mitään merkitystä uskovan ihmisen pelastuksen kannalta katsoen, siis pelastumiselta ikuiselta kadotukselta, johonka kovin moni israelilainenkin tullaan tuomitsemaan juuri niiden pahojen tekojensa vuoksi, joista yksi on juuri tuo taisteleminen sangen sotaisasti toisia ihmisiä vastaan. Siinä siis tuon sanan kovinta ydintä!
Hirvas, vastasit:
"Kun pakanatkin tulivat osallisiksi pelastuksesta, niin silloin irsaelilaisten yksinoikeus "Jumalan valittuna kansana" päättyi.
Se mitä tapahtuu aikojen lopulla, se on kerrottu Ilmestyskirjassa, joten siitä vaan."
Olet oikeassa siinä suhteessa, että kun muihinkin kansoihin kuuluvat tulivat osallisiksi pelastuksesta, niin silloin israelilaisten yksinoikeus "Jumalan valittuna kansana" päättyi.
Mutta, kuten itse toteat, vain yksinoikeus. Eli se tarkoittaa sitä, että he ovat yksinoikeuden päättymisestä huolimatta edelleen ainoana kansana Jumalan omaisuuskansa, toisin kuin muut kansat, joista vain pelastuksesta osallisiksi tulleet kuuluvat "omaisuuskansaan".
Tämä on Raamatun selvä opetus.
Ilmestyskirjassa ei niin hirveän paljon ole kerrottu sellaista, joka suoraan voidaan liittää Israeliin. Enemmän siellä tarkastellaan asioita koko maailman näkökulmasta. Katsotaanpa:
Johanneksen ilmestys 7
1. Senjälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun.
2. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,
3. ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan".
4. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:
5. Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
6. Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7. Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
8. Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.
Johanneksen ilmestys 11
1. Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.
2. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.
3. Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan."
4. Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.
5. Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla.
6. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat.
7. Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät.
8. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin.
9. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan.
10. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat.
11. Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät.
12. Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: "Nouskaa tänne!" Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät.
13. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian.
Johanneksen ilmestys 12
1. Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä.
2. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.
3. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua;
4. ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi.
5. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.
6. Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää.
3. Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt.
14. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.
15. Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi.
16. Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastansa.
17. Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
18. Ja se asettui seisomaan meren hiekalle.
Johanneksen ilmestys 14
1. Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.
2. Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat.
3. Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.
4. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,
5. eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.
on merkitystä uskovan ihmisen pelastuksen kannalta katsoen. Tosin, on hyvä huomioida, mitä Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin mukaan samarialaiselle naiselle:
"21. Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
22. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista." Joh. 4:21-22.
Jos nyt kuitenkin aivan tarkkoja tässä ollaaan, niin kyllä se on nimenomaan Isä, joka pelastaa kaikki Itseensä uskovat. Ja tuki tuolle näkemykselleni löytyy juuri tuon Johanneksen kirjan jakeista, joita lainasit. Sillä ei ole poika Isäänsä suurenpi, eikä Hän, Isä ole suinkaan juutalainen, vaan Hän vaan on ja Hän oli, sekä on aina oleva yksi ja sama Totinen ja Vanhanikäinen.
Totta kai. Tämä oli Isän tahto, mutta kyllä voimme ymmärtää, että Pojan tehtävästä taivaassa etukäteen neuvoteltiin. Sen voi päätellä Psalmista 40:
"8. Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
9. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni." Ps. 40:8-9.
Sama on lainauksena Heprealaiskirjeessä:
"7. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
8. Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
9. sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan." Hepr. 10:7-10.
Jeesuksen mutta olen itsekin sitä mieltä että Jeesuksen henki olisi pitänyt säästää ja antaa hänen vain jatkaa opetustaan oman ryhmänsä parissa.
Jeesus ei pitänyt ei-juutalaisista(koiranpenikoita), kielsi oppilaitaan ylittämästa Israelin maan rajoja ja saarnaamasta ei-juutalaisille, mutta kun hän oli kuollut seuraajat muuttivat heti hänen käskynsä samaan tapaan kuin kristityt muuttavat Jahven "ikuiset" lupaukset Israelille ehdollisiksi ja määräaikaisiksi. Uskonnoissa kaikki on sallittua ja mahdollista.
....
Jumalan omaisuuskansa on se kansa minkä kuningas Jeesus on. Näin on, niin juutalaiselle kuin pakanallekin.
eksyy setä...
Ilmestyskirjaan, koska siellä mainitaan mm. uusi Jerusalem, ja se on jälleen osoitus siitä, että Jumala kaikesta huolimatta muistaa lupauksensa Israelin kansalle, eli Jumalan kansan "hallituskaupunki" on Jerusalem.
Totta, että Ilmestyskirjan lopussa puhutaan Uudesta Jerusalemista. En sitä huomioinut, vaan vain sellaiset paikat, joissa puhutaan maanpäällisestä Israelista. On kyllä totta, että Uuden Jerusalemin nimi korottaa entisestään Israelin asemaa Jumalan suunnitelmissa, ja onhan sen portitkin nimetty Israelin kahdentoista kantaisän mukaan, ja perustukset taas kahdentoista Uuden liiton apostolin mukaan.
Niin, ja onhan tuhatvuotisen valtakunnan hallituskaupunkikin Jerusalem, tämä maanpäällinen. Sitäkin on syytä korostaa. Se ei ole Moskova, Peking, Tokio, Washington DC, Pariisi, Lontoo, Bryssel, Rooma eikä mikään muukaan maailman pääkaupunki, vaan nimenomaan JERUSALEM. Siitä ei sinänsä puhuta Ilmestyskirjassa, vaan Vanhan Testamentin profeetoissa. Viittasihan Jeesuskin tosin asiaan vuorisaarnassaan opettaessaan vannomisesta:
"34.Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
35. älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki." Matt. 5.34-25.
sitä saa lainata jos lainaa viisaita sanoja ;=)
Olen vähän samalla kannalla että kovin on montaa lajia tietäjää näissä asioissa. Ei kannata olla rietävinään jos ei tiedä (tietystihän jokainen voi spekuloida). Mutta minä ainakaan en tiedä tarkalleen mitä tulee tapahtumaan, voin vain todeta, että juutalaiset ovat jälleen siellä mistä heidät kerran kauan sitten karkoitettiin.
Minua hieman häiritsee nuo kaikki niin varmat selitykset - yksi toistaa tietävämpiä ja kuitenkin niin erilaisia .. ja nyt sitten uskotaan jo Wikipediaankin. ;=)
Minä tidän kuitenkin yhden asian:
Jeesus on Israelin kuningas ja sellainen Israel joka ei häntä hyväksy kuninkaanaan ei tule menestymään. Toivon mukaan kääntyvät monet juutalaiset todellisen kuninkaansa Jeesuksen puoleen - ja monet ovat jo kääntyneetkin - mutta mitä useampi ja mitä aikaisemmin - sen parempi..
Jumala peruu tämänkin nimen ja uudeksi nimeksi tulee New Christianstad.
tai tarkoitatko että Raamattuun ei ole luottamista?
Jeesus osoitti sen, ketkä ovat Mooseksen opin jälkeläisiä. Ja nämä samat ovat juutalaisina tuntemiamme kansalaisia kaikkien kansakuntien joukossa. Eivät vain Israelin valtion sisällä. Jopa niin, että suurempi osa juutalaisista on vielä pakanoiden keskellä. Ja "jäännös " tarkoittaa KAIKISSA KOHDIN profeetoilla Juutalaisia lopun aikana. Adventistien tulkinta kristittyihin on harhaoppia.Emme me ole mikään Israelin jääännös missään mielessä, koska Jumalalle uskollista Israeliahan ei ollut edes Vanhan Testamentin aikana.
siksi juuri uskonkin että Rooman maaherra Pilatus tuomitsi ja roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsivat omien lakiensa tapaan. Mutta teko oli väärä ja kohtalokas: ilman sitä ei olisi syntynyt kristinuskoa ja maailma olisi parempi.Kukaan ei pelottelisi ihmisiä helvetillä tai muulla höpinöillä joihin tyhmemmät nyt uskovat.
olen käsittänyt että juutalaiset vangitsivat ja ensin tutkivat Jeesuksen syyllisyyden ja kun havaitsivat hänet syylliseksi (väärin perustein mutta kuitenkin) niin veivät hänet sitten Pilatuksen eteen (koska heillä ei ollut valtaa panna tuomiotaan kuolemantuomiotaan käytännössä toteuttaa jos Pilatus sen olisi vaikka kieltänyt). No Pilatus antoi periksi vaikka totesi Jeesuksen viattomaksi Rooman lakien mukaan ja hän pesi sen merkiksi kätensä jotta ei viattoman veri tulisi hänen päälleen.
Siis ymmärrän että Pilatus pesi kätensä koko hommasta - eikä vaatinut kuolemantuomiota Jeesukselle koska se ei ollut Rooman lakien mukaan "tarpeellista". Vaikka aisraelin papit Pilatusta painostivatkin.
Israelin papisto sitävastoin piti Jeesusta lain rikkojana ja Jumalan pilkkaajana ja siitä oli heidän lakiensa mukaan vain yksi rangaistus - kuolemantuomio.
tuomitsi, Rooma toimeenpani, Rooma oli maailmanvalta ja juutalaiset miehitettyjä ja pian tuhottuja, Roomako "kiltti"? Jos maaherra ei halunnut tuomita jotakuta silloin hän ei tuominnut.
Jos Jeesus olisi pilkannut Jumalaa hänet olisi pitänyt kivittää ja juutalaisten itsensä toimesta, ristiinnaulitseminen ei-juutalaisten käsissä oli väärä tuomio väärin toteuttuna. Mutta joka tapauksessa, olisi ollut parempi jos Jeesus olisi kuollut vanhuuten ja tämä muu tapahtumasarja jäänyt tapahtumatta.
Kerran aikaisemmin kyselin juuri tätä, että kuka tappoi Jeesuksen. Sain vain yhden ylimielisen vastauksen, ei kuitenkaan aiheeseen liittyvä.
vaan poliittinen joka halusi pitää yllä hyvät välit juutalaisten papistoon ja antoi sentähden sitten periksi. Vaikka yrittihän Pilatus vapauttaa Jeesuksen kun hänellä oli tapana joka pääsiäinen joku rikollinen armahtaa. Mutta juutaisten papisto ei siitä pitänyt ja saikin sitten tahtonsa lopulta läpi.
Matt 27 11 > 26
Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä.
Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
Niin Jeesus sanoi: "Sinäpä sen sanot".
Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.
Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?"
Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.
Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat. Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"
'Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.
Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".
Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.
Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?"
Niin he sanoivat: "Barabbaan".
Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?"
He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!"
Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?"
Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!"
Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne."
Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".
Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
Näin siis Raamattu johon luotat.
Voi tietysti myös sanoa että ihmisen sokeus siihen mikä siihen on oikeudenmukaista ja rakkaudellista (laittomuus) tappoi Jeesuksen, he siis eivät tunteneet tai seuranneet Jumalaansa ja olivat siten välikappaleina tämän maailman hallitsijalle saatanalle.
ja Rooma teloitti -en ymmärrä mikä tässä sinulle on epäselvää? Kukaan ei pakottanut Pilatusta yhtään mihinkään tässä tai muussa asiassa. Ei hänen liioin olisi tarvinnut pelleillä vangilla vaan olisi voinut vapauttaa tämän jos olisi halunnut. Turha siinä käsiä pestä kun itse antaa tuomion.
tehdä omat päätelmäsi - tarkoitat että Pilatuksella oli päätösvalta ja täten vastuu. Ja voihan asian noinkin nähdä - mutta Isralilaisilla oli suuressa määrin eräänlainen itsehallinto Rooman alaisuudessa (tosin heillä ei ollut lupaa langettaa kuolemantuomiota ilman Rooman lupaa) joka antoi heille oikeuden voimakkaasti ajaa omia käsityksiään ja täten heillä oli mahdollisuus painostaa Pilatusta. (Jotenkin voisi vaikka verrata "työnantaja puoleen" ja "ammattiliittoon" kun on palkka neuvottelut käynnissä).
Mutta haluaisitko antaa kommenttisi tuohon Raamatunkohtaan?
sitä ei enää varmuudella tiedetä oliko vai ei Sanhedrinilla oikeus toimeenpanna kuolematuomioita tuohon aikaan. UT näyttää eräin paikoin viittaavan siihen että olisi ollut. Suurvallan maaherraa ei miehitetty pikkukansa kyennyt painostamaan, Rooma oli Rooma.
mutta mitäs siitä jokaisella on oikeus skoa mitä itse haluaa. Et antanut mitään kommenttia tuohon raamatunkohtaan jossa kerrotaan tapahtumasta, mutta samahan se.
Kyllä luullakseni jokainen kristitty (lahkoon tai kirkkoon katsomatta) tunnustaa, että Jumala on tänäänkin koko maailman todellinen johtaja ja että Jeesus Kristus on seurakuntansa pää. Ja että ne jotka hänet tunnustavat ovat hänen kansansa. Vai oletko nähnyt toisenlaisia Jeesuksen omia?
Sanot myöskin että:
""He (siis tämän päivän iusraelilaiset) voisivat kohdata Messiaan Jeesuksessa ja tulla tulla Jumalan eteen. Silloin tapahtuisi ihme, uudestisyntyminen, joka vaikuttaisi sen, että he ryhtyvät tekemään Jumalan tekoja, rakkauden tekoja. Silloin maailmassa olisi kansa, joka myös tunnustaisi sapatin pyhäksi päiväksi.""
Mikä sanoo sinulle, että näin ei tule tapahtumaan? Eikö Raamattu sano tästä asiasta, että he kääntyvät takaisin Jumalansa puoleen, kun pakanain aika on täysi?
Joten sinun toiveesi on ehkä piankin toteutuva.
Maailmassa on n. 300 ei-adventistista sapatin pyhittävää kirkkoa.
mitään merkitystä, ei ainakaan positiivista.
onko sinulla tietoa näiden seurakuntien nimistä - olisi kiinnostavaa tutkia heidän oppejaankin hieman?
Mikä sitten on Sapatin pyhittämistä? Oman kirkkokunnan oppien kuuleminenko? Haistakaa kukkanen!
Niin eräät tahot tyystin hermostuvat . mutta mitäs sinä nyt noin tuohdut . vaikka eihän tuo kukkasen haistattaminen niin vakava asia ole :=).
Sapatin pyhittämisellä tarkoitetaan ehkä hieman eri asioita eri seurakunnissa - luullakseni.
Yksi tapa on että ottaa rauhallisesti ja antaa itsensä palautua viikon töistä ja niin ruumiillisesta kuin hengellisestä rasituksesta ja siihen sopii tietysti Raamatun lukeminen oikein hyvin - yksin tai muiden kanssa vaikka voihan sitä muutakin lukea aina välillä. Että silleen..
Vaikka onhan noita tapoja varmaankin erilaisia, miten kukin asian ymmärtää.
Miksi muuten kysyit?
Otin puheeksi ,koska itsekukin määrittelee oman vioettonsa pyhäksi ilman, että se olisi lähellekään kaikilla sama asia. Ja väärän opin kuuntelussa en näe mitään pyhittämisen merkkiäkään.n Olen itsekin käynyt adventtikirkossa ja tyhjin toimin sieltä palannut. Ei ollut vaivan väärtiä.
jostain täysellisen kirkon tai seurakunnan?
A-kirkko opettaa paljon oikeata Raamatun tuntemusta, mutta on tuskin kaikessa täysin oikeassa. Tosin en usko että täysin oikeata oppia löytyy mistään kirkosta. Aina on jotain minkä toiset voivat "Raamatun mukaan" kaataa.
Olen etsinyt totuutta adventismista kuin neulaa heinäsuovasta.- Olen tullut siihen tulokseen, että etsin sitä väärästä suovasta.Tosiaan totuutta en ole vielä tavannut;epärehellisyyttä ja kiertelyä kylläkin.Puhumattakaan silkasta pödystä.
oikeaa täysin raamatullista oppia mistään kirkosta tai seurakunnasta? Ainakaan vielä ...
Ravattityöntekijöitä kirkoista löytyy. Ei totuuden pilkahduastakaan.
Olen samaa mieltä kanssasi. Me tunnustamme Kristuksen seurakunnan päänä, ja näin ollen olemme hänen kansansa kautta avaran maailman. Vain Hän todella tietää, kuka kuuluukin hänen kansaansa. Taivaassa tulee olemaan yllätyksiä, kun sinne pääsemme.
Minä tarkoitin nimenomaan, että jokainen siinä maassa asuva voisi, jos haluaisi, kohdata Jeesuksen. Näin tapahtuu vähäisessä määrin, mutta laajamittainen kääntyminen tunnustamaan
Jeesusta Messiaaksi ei vielä ole tapahtunut. Minäkin odotan sita tapahtuvaksi.
Hesekiel kirjoittaa noista kuolleista luista niin selvästi, ettei siitä ole epäillystäkään.
Täytyy tunnustaa, että tuo pakanain ajat, on hieman epäselvä asia minulle, koska en ole sitä paljon tutkinut. Sehän liittyy Luukkaan ennustukseen, mitä kansalle tapahtuu. Olemme nähneet, että tuo maa on ollut pakanain tallattavana. Nyt siellä asuu kansa, joka ainakin yrittää pitää mennyttä yllä.
Näin päätelin, kun olin maassa käymässä. Sapatti alkoi täsmälleen, kun aurinko laski, kaupat sulkeutuivat(niiden jotka viettivät sapattia pyhänä päivänä) ja kadut hiljenivät. Kaikesta näki, että jotakin merkittävää oli tapahtunut. Itkumuurilla oli rukoilijoita, ortodoksijuutalaiset näyttivät jo päältä päin erilaiselta kuin muut. Opas kertoi asiat siten, että Messiasta odotetaan tulevaksi, mutta temppeliä ei enää tulla rakentamaan ennenkuin hän tulee. (vuosi 1985) Ristiriitoja oli silti paljon.
Jokaisella "lahkolla", kirkoilla oli omia temppeleitään, ihmiset olivat kuin kansojen sulatusuunista, eri rotua, kieltä ja heimoa. Kadulla näimme ihan jatkuvasti aseistettuja sotilaita, joten ne tuskin ovat vähentyneet, päinvastoin luulen.
Kun tämä kansa herää sisältä päin, tapahtuu suuria, silloin on lähellä Herran päivä, niin uskon. ja se päivä saattaa tosiaan tulla piankin, kuten sanot.
Seuraan uutisista, mitä tulee tapahtumaan.
Mutta ellensapattia ei pyhitä mikään muu kuin seitsemännen päivän adventtikirkko.
et ole mistään löytänyt. Ymmärrän - ja eihän sitä kellään olekaan - muuta kuin Jumalalla. Joten oikeassa olet.
Itse näen pakanain ajan samana aikana kuin juutalaisten paatumuksen ajan. Sen jälkeen otetaan juutalaisten silmiltä huppu pois ja monet ymmärtävät Jeesuksen olevan sen Jumalan pojan jota he ovat niin kauan odotelleet. Silloin on vain yksi Jumalan kansa ja sen kuningas on Jeesus Kristus. Näin olen pakanainajan käsittänyt. Jumala ei ole Israelia unohtanut - ja kuten tavallista - ei heidän tekojensa tähden, vaan oman itsensä tähden Jumala heidätkin muistaa ja armahtaa, niinkuin meidätkin.
Kiitos siitä.