Sinun parhaaksesi - tutki

Harkitse muutosta omassa uskonelämässä!

Uskonnollisuus voidaan määritellä ihmisen tarpeeksi ja haluksi kelvata Jumalalle.

Elävä, pelastava usko sen sijaan on Jumalan synnyttämä. Usko syntyy Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sen kautta Jumalan armo tulee osaksemme ilman ansiota. Tämän todistavat mm. seuraavat Pietarinkirjeen jakeet:

"22. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
23. te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. " 1. Piet. 1:22-23.

Kalevi Lehtinen on määritellyt armon seuraavalla tavalla:

A nsioton
R akkaus
M eidän
O saksemme

Historian suurin kasvojenpelastusoperaatio evankeliumin kustannuksella: tutkiva tuomio

Useimmat milleristit palasivat takaisin entisiin kirkkoihinsa, mutta eräs joukko piti periksi antamatta kiinni erheellisistä aikalaskelmista. He väittivät (Millerin itsensäkin torjumaa) päivämäärää 22.10.1844 oikeaksi, mutta että ko. päivän tulkinta oli vain ollut väärä. Tästä joukosta muodostui vähitellen seitsemännen päivän adventismin nimellä tunnettu maailmanlaajuinen liike. Adventismin synty on psykologisesti varsin hyvin ymmärrettävissä ja selitettävissä, vastaavanlaista on esiintynyt kirkkohistoriassa muulloinkin. Heidän piti saada itselleen selitettyä parhain päin erehdyksensä ja saada lohtua psykologisesti, että he olivat sittenkin lopulta oikeassa ja heidän vastustajansa väärässä. Samalla adventismin perustajat saivat emotionaalista tyydytystä uskoessaan olevansa ei ainoastaan oikeassa ja suorastaan Jumalan oma " lopun ajan jäännöskansa", vaan lisäksi myös heidän aggressionsa saivat täyttymyksen heidän selittäessään vastustajiensa jääneen pelastuksen ulkopuolelle. Tämäkin on ei mitenkään harvinainen psykologinen motiivi teologisissa tulkinnoissa: vastustajat demonisoidaan ja heidän oikeutensa pelastukseen kiistetään omien aggressiivisten tunteiden takia. Aivan samoin Luther aikoinaan näki katolisen kirkon piispat Ilmestyskirjan heinäsirkoissa ja itse paavin antikristuksena ja raivosi aggressiivisesti juutalaisia vastaan, kun juutalaiset eivät omaksuneetkaan hänen evankeelista uskoaan.

Tällä tavalla tuo pieni adventistinen ydinjoukko sai pelastettua kasvonsa: vain pieni tulkintavirhe oli tapahtunut ja nyt "Jumalan valo" loistaa juuri heille ja vain heille - muu kristikunta katsottiin tuossa adventismin alkuvaiheessa joutuneen "suljetun armonoven" taakse torjuessaan noiden adventistien "valon". Nämä adventistit kehittivät eriskummallisen ja uudenlaisen opin, että (Samuel S. Snown keksimään päivämäärään oppinsa kiinni nauliten) 22.10.1844 Kristus meni "taivaallisen pyhäkön pyhästä (etummaisesta osastosta) kaikkeinpyhimpään" ja "tutkiva tuomio" alkoi. Adventismin oppi-isät uskoivat, että taivaassa on Mooseksen kirjojen telttapyhäkön kaltainen kirjaimellinen temppeli/pyhäkkö kaksine osastoineen, joiden välissä olisi esirippu. Kristus olisi ollut 22.10.1844 asti siinä "pyhässä" (etummaisessa "osastossa") ja vasta sinä päivänä menneen "kaikkeinpyhimpään" niin sanotusti "puhdistamaan pyhäkköä" (uskovien) synneistä.

Mikään kristillinen kirkkokunta tai suuntaus - ei adventismia vanhempi eikä heitä uudempi - ole koskaan löytänyt Raamatusta sellaista oppia eikä hyväksynyt tätä adventismin luonteenomaisinta oppirakennelmaa eli ns. pyhäkköoppia (tutkivaa tuomiota). UT:ssa Heprealaiskirje on selkeässä ristiriidassa adventistisen pyhäkköopin kanssa: viimeiset päivät olivat tulleet jo Jeesuksen Kristuksen aikana, Kristus uhrasi itsensä aikojen lopulla kertakaikkisesti ja täydellisesti ja Kristus oli jo heti taivaaseen astumisensa jälkeen mennyt kaikkein pyhimpään Jumalan oikealle puolelle (Hepr.1:1-3; 8:1; 9:26), eikä taivaassa ole mitään kirjaimellista kopiota mooseslaisesta pyhäkköteltasta eri "osastoineen".

Eikä Kristuksen pappeus ole mitään mooseslaista Aaronin pappeutta, vaan Melkisedekin järjestyksen mukaista pappeutta, joka on parempaa kuin lakiin perustuva pappeus ja VT:n laki oli vain varjoa "tulevasta hyvästä", eikä sen varsinaista ilmentymää (Hepr.7-10 luvut). Uusi liitto ja Kristuksen ylimmäispapillinen palvelus ei ole Heprealaiskirjeen mukaan yksi yhteen kopio Aaronilaisesta pappeudesta adventismin oletuksen mukaisine erilaisine "vaiheineen", vaan erilaista, ikuista, parempaa sekä täydellistä. Kyseessä ei ole todellakaan vain yksi oppierikoisuus tai pieni harmiton tulkintaero, vaan kyseessä on syvällisesti koko pelastusoppiin vaikuttava teologinen rakennelma kun sitä tarkastellaan perusteellisesti. Eräs amerikkalainen teologi totesi tätä adventismin pyhäkköoppia "kirkkohistorian suurimmaksi kasvojen pelastusoperaatioksi".

Tutkiva tuomio-oppi merkitsee itse asiassa sitä, että vanhurskauttamisen perustana ei ole yksin Kristuksen sovituskuolema, vaan myös omat "uutterat ponnistukset" sekä ihmisen luonne, jonka ihmisen on pitänyt "luonteenkehitystyön" avulla tehdä tahrattomaksi. Ei ole harvassa kerrat, jolloin adventismin tärkein auktoriteetti Ellen G. White kirjoitti "luonteenkehitystyöstä" ja vaatimuksesta kehittää itselleen tahraton luonne. Ihminen ei voi olla ollenkaan varma selviämisestään tutkivalla tuomiolla, eikä tiedä koska oma vuoro tulee. Tutkivan tuomion päätyttyä maan päällä olevat joutuvat elämään ilman Välittäjää (Kristusta). Pelastumiseksi tutkivalla tuomiolla tarvitaan ihmisen ja Jumalan yhteisvaikutusta: omia uutteria ponnistuksia ja Jumalan armoa saavuttaakseen "tahrattomat vaatteet" (tämä oppirakennelma todellakin muistuttaa enemmän Trenton konsiilin mukaista katolisuutta kuin uskonpuhdistajien teologiaa). Uskovien synnit ovat adventismin pyhäkköopin mukaan jäljellä "taivaan pyhäkössä" ja sovitustyö ei ole vielä(kään) täydellinen eikä valmis, vaan taivaan oletetussa pyhäkössä Kristus tekee vielä "erikoisen sovitustyön", lopullisen sovituksen. Kristuksen ristinkuoleman kertakaikkisuus ja riittävyys, sovituksen tuleminen täydellisesti valmiiksi jo ristillä, on näin ollen selvästi kielletty EGW:n ja adventismin teologiassa. EGW:n mukaan Kristus vain "aloitti" ristillä työn, joka jatkuu vieläkin taivaan "pyhäkössä". Tämäkin "pyhäkköteologia" on silläkin tavalla sukua katoliselle teologialle, jossa Kristuksen uhraus jatkuu oikeastaan vieläkin, aina ehtoollisella, eikä ole vieläkään päättynyt.

Tutki onko kirkossasi uskonnollisuutta.
TÄMÄ ON PELASTUSKYSYMYS, sillä uskonnollisuus EI pelasta.