Eräs tuntemani keski-ikäinen nainen, kutsuttakoon häntä vaikka Irmaksi, kertoi kerran, että hän jotenkin kaipaa ”puna-YLE:n” näin naapurissa-ohjelmaa. Ohjelmassahan kehuttiin täysin kritiikittömästi Neuvostoliittoa. Naapurissa oli kaikki hyvin ja paremmin kuin missään muualla. Neuvostoliiton oloja kehuttiin estotta vaikka jokainen pystyi omin silmin näkemään, että asia ei ollut näin. Irman mukaan ohjelmassa oli jotain uskonnollista. Tekijät jaksoivat ohjelmasta toiseen väittää mustaa valkoiseksi (tai punaiseksi) vaikka järki sanoi muuta. Tätä paatosta Irma kaipaa.
Irma minulla on sinulle hyviä uutisia. Sama uskonnollinen paatos on nykyisin löydettävissä Helsingin Sanomien maahanmuuttajia käsittelevissä toimituksellisissa jutuissa. Esim. lähes jokaisesta sunnuntain lehdestä löydät jutun siitä kuinka paljon maahanmuutto rikastaa maatamme. Ja aivan kuten YYA-aikana, on se yhtä todellisuudesta irrallaan.
Irma minulla on sinulle hyviä uutisia. Sama uskonnollinen paatos on nykyisin löydettävissä Helsingin Sanomien maahanmuuttajia käsittelevissä toimituksellisissa jutuissa. Esim. lähes jokaisesta sunnuntain lehdestä löydät jutun siitä kuinka paljon maahanmuutto rikastaa maatamme. Ja aivan kuten YYA-aikana, on se yhtä todellisuudesta irrallaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Neuvostoliiton oloja kehuttiin estotta vaikka jokainen pystyi omin silmin näkemään, että asia ei ollut näin."
Ei voinut omin silmin nähdä, ellei käynyt Neuvostoliitossa.
Vielä 1970-luvulla Neuvostoliittoon matkustaminen oli perin harvinaista ainakin tavallisen kansalaisen osalta. Jos vaikka kävikin, ei voinut vetää kovin hyviä johtopäätöksiä yhteiskunnan toiminnasta ja yksilön asemasta siinä.
Itsekin kävin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa 1970-luvun lopulla, eikä näkemäni suuresti poikennut siitä elämästä, mitä Suomessa näki. Tavallinen matkaaja ei tietenkään päässyt näkemään neuvostokansalaisen arkea, joten siinäkin mielessä tietämyksen taso oli kovin vaatimatonta.
Ulkoisesti ainakin kaikki toimi ihan hyvin. Ihmiset asuivat asunnoissaan, kävivät työssä, lapset olivat koulussa. Kaupoissa oli elintarvikkeita ja muutakin päivittäistavaraa kohtuullisesti. Bussit, ratikat, johdinautot, junat, laivat ja lentokoneet kulkivat. Takseilta sai kyydin. Yksityisautoja oli tosin vähän.
Sairaalasta sai hoitoa (koin senkin).
Minusta Neuvostoliitossa arkinen elämä oli ihan kohdallaan turistin näkökulmasta katsottuna.
"Ei voinut omin silmin nähdä, ellei käynyt Neuvostoliitossa.
Vielä 1970-luvulla Neuvostoliittoon matkustaminen oli perin harvinaista ainakin tavallisen kansalaisen osalta."
Oli muuten saakelin yleistä. Leningradiin tehtiin parin kolmen päivän reissuja joka puolelta maata ja siellä kävi purukumia ja sukkahousuja myymässä varsin suuri osa suomalaisista. Monet useaankin kertaan. Itse kävin siellä jo 1968 - keskikoulun luokkaretkellä. Enpä tunne montakaan, joka ei olisi NL:ssa käynyt.
"Itsekin kävin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa 1970-luvun lopulla, eikä näkemäni suuresti poikennut siitä elämästä, mitä Suomessa näki."
Kovasti olit silloin sokea - oletko vieläkin? Kyllä kommunisteja lukuunottamatta kaikki näkivät ja huomasivat erot Suomeen verrattuna (jonot kauppoihin, kauppojen vähäinen tarjonta ja lähes tyhjät hyllyt, probagandajulisteet, valuuttakauppojen olemassaolo, kaksihintajärjestelmä, mustanpörssinkauppa,...). Itse huomasin nuo asiat jo vuosikymmentä sinua aikaisemmin 16-vuotiaana nuorukaisena eivätkä stallarit pystyneetkään minua aivopesemään opiskeluaikoinani joukkoihinsa.
Olipas kerrankin mielenkiintoinen ohjelmasarja.
http://www.yleradio1.fi/punainenheinakuu/nainnaapurissa/
Näin naapurissa, Punainen heinäkuu:
Heinäkuussa 2005 arkisin klo 14.05 - 15.00 välisenä aikana.
Tietoa Neuvostoliitosta. Näin naapurissa -ohjelmat ovat puolen tunnin mittaisia. Ohjelmaa lähetettiin viikottain vuodesta 1978 aina 1980-luvun puoleen väliin saakka.
Keskustelua asiasta:
http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu/viewtopic.php?p=429&sid=6d81393da0d112dedd0fa6e10873dafc
"Ohjelma kertoi Neuvostoliiton ihanuuksista. Toimittajina oli mm. Esko Seppänen ja Leena Pakkanen - ja eiköhän siellä Taanilakin vilahtanut.."
Entäs ne YLE:n Moskovan kirjeenvaihtajat :=)
Harvoin enää nykyisin kuulee niin paksuja valheita kuin aikoinaan noiden "toimittajien" kertomana.