Kertokaa joku kokemuksia välilevynpullistuman leikkaushoidosta.Miten paranee?Onko pitkä toipuminen?Onko istumarajoitteita?Pärjääkö leikkauksen jälkeen yksin kotona?
Kaikki tieto otetaan kiitollisuudella vastaan.
Kaikki tieto otetaan kiitollisuudella vastaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kivun syynä on aika harvoin itse välilevyn pullistuma vaikka lääkärit toisin väittää. Tosin monet lääkärit sanookin, että 70-80% selkäkivuista on toiminnallisia ja vain n.70% välilevyperäisiä vaikka melkein kaikilla niitä pullistumia onkin selässä...
Yleensä se kivun syy on ihan muualla. Tosin monesti silloinkin helposti korjattavissa ilman leikkausta. Lääkärit ei vain tunnu ymmärtävän tuota...
Tutkimusten mukaan aika harva välilevyleikkaus auttaa kipuun.
Täytyy korjata myöhemmin, jos on virheitä:
Eräässä suomalaisessa tutkimuksessa oli mukana 56 potilasta joista leikattiin puolet eli 28. Kaksi heistä jouduttiin leikkaamaan heti uudestaan.
Kuuden viikon jälkeen vain 5 leikatuista tunsi itsensä kokonaan parantuneeksi.
Verrokkiryhmän 28:sta leikattiin tutkimuksen aikana 11 joista ilmeisesti kukaan kokenut saaneensa sen kummempaa apua:
"Näiden potilaiden lopputulokset kahden vuoden kohdalla olivat huonommat kuin muiden."
Eli 41 leikkausta ja 39 leikattua ja vain 5 sai hyvän avun. Eli n. 13%. No onhan sekin jotain...
http://www.soy-foa.org/sot-lehti/2-2002/39.pdf
Suomessa tehdään tuhansia välilevytyräleikkauksia joka vuosia ja suurin osa siis turhaan. Kun ei ymmärretä mikä kivun oikeasti aiheuttaa...
Kiitos vaan vastauksesta,mutta minulla on tutkittu jo magneettikuvauksella ja kyllä selästä
löytyi keskikokoinen pullistuma.
Selkä oli kipeänä 2005 syksyllä jonkun aikaa ja
nyt sitten 2006 lokakuussa alkoi kivut,jotka jatkuvat edelleen.Sen lisäksi joulukuun alussa alkoi jalkoja puuduttamaan.
Lääkäri sanoi,että jos oireet vaan jatkuvat,niin
todennäköisesti tammikuussa tehdään päätös leikkauksesta.
No ei kai tuon tutkimuksen potilaita ihan vaan huvikseen leikelty? Tietenkin niillä oli todettu pullistumia... Mutta ei se pullistuma aina ole siltikään syy kipuihin.
Kerroin vain faktaa.
Leikattiin kaks isoa pullistumaa, jonka jälkeen sairaalassa kolme päivää ja neljäntenä päivänä kotiin. Heti vaan liikkeelle keppien kanssa (jalat ei oikein toiminu, kun pullistuma oli painanu hermoa, niin että jos ei olis leikattu, niin olis varmaan halvaantunu). Neljä viikkoa piti välttää pitempään istuskelua ja nousta sängystä kyljen kautta ja kävellä niin paljon kun vaan jaksoi. Sitten aloitettiin pyöräily. Sairauslomaa oli leikkauksen jälkeen kuus viikkoa ja sinä aikana ei saanu nostaa yli viittä kiloa. Sen jälkeen vielä pari viikkoa yli 10 kg:n nostokielto.
Yksin olis kyllä periaattessa pärjänny, mut kurjinta oli ehkä se makoilu, niin oli hyvä kun oli seuraa ja seuralainen myös köpötteli pihalla kaverina, kun yksin olis ehkä ne "lenkkeilytkin" jääneet vähemmälle. Oli aina suuri saavutus, kun jakso kävellä taas vähän pitemmälle ja lopulta jo ilman keppejäkin "pitempiä" matkoja. Lisäks toisesta oli apua venyttelyssä, kun ei omin voimin oikein jalat kääntyny. On kai aika tapauskohtasta tuo kuntoutuminen, mut hienosti parani ja ihan kun olis saanu uuden elämän, kun kivut jäi ja pystyy taas olemaan normaalisti. Loppuvaihe ennen leikkausta oli yhtä helvettiä, kun ei mitkään lääkkeet auttaneet.
Leikkauksen jälkeen näytti tilanne ensin aika hurjalta. Siinä pääsi itku niin itseltä kun puolisoltakin, kun ei jalat oikein pelanneet ja mietittiin, että tällaiseksiko tässä jäädään. Vaikka toisaalta oli siinä helpotustakin, kun oli pyörätuolilta kuitenkin vältytty. Mutta uskomattoman nopeasti se kunto siitä koheni. Varmaan eri tilanne, jos ei jalat ole pois pelistä, mutta on se henkisesti aika rankkaa joka tapauksessa, vaikka tietääkin nyky-lääketieteen pystyvän vaikka mihin..
Minä vuonna sinut on leikattu,entä oliko oireita ollut kauan ennen sitä/minkälaisia?Oliko tähystysleikkaus?Missä asennossa ne sinut leikkasivat?
Itselläni kipu ei aina ole järkyttävän kovaa,joskin välillä suorastaan oksettavaa,mutta jalat puutuu nilkoista ja jalkapöytien päältä.
Kävelemään pystyn,mutta lenkit jää n.1-2 km,kun alkaa kankkuun painaa ja jalkoja jäykistää.
Magneettikuvassa näkyi,että pullistuma voi painaa jotain hermoa,mistä puutuminen sitte johtuu.
Jotenkin leikkaukseen mahdollisesti joutuminen pelottaa,mutta haluaisin kyllä palata nopeasti ns.normaaliin elämään.Eli jos on leikkaukseen mentävä,niin sitten mennään.
Oireilu on kuitenkin jatkunut jo lokakuulta asti ja sitä ennen oli vuosi sitten samoja oireita.
Leikkausasennosta ei itse asiassa ole mitään havaintoa, kun olin ihan nätisti selälläni, kun nukuttivat ja kääntelivät kai sitten mieleiseensä asentoon. Ei ollut tähystysleikkaus vaan ihan perinteinen ja haavasta tuli vielä aika iso, kun samalla leikattiin kaksi pullistumaa, kahdeksan tikkiä kaiken kaikkiaan, mutta hyvin parani. Tikit poistettiin 12 päivää leikkauksen jälkeen ja seuraavana päivänä jo saunottiin.
Leikkaus oli 2006 keväällä. Sitä ennen ehti vaivata kolmisen kuukautta. Ensin oli kipenänä selkä ja pakarat/reidet. Puolikin vaihtui välillä. Sitten alkoi koskea jo pohkeisiin asti. Lopulta jalat oli ihan kylmät polvista alaspäin ja tuntui puutuvan: pisteli ja meni tunnottomaksi. Välillä petti jalat alta yhtäkkiä. Tutkimuksiin ei meinannut kunnallisen terveydenhuollon kautta päästä. Lopulta kipu yltyi niin hurjaksi, että ottivat osastolle ja magneettikuvista suoraan leikkaukseen ohi muiden potilaiden, kun oli halvaantuminen aika lähellä. Leikkaus kesti kauan ja mukana oli useita lääkäreitä, mutta itse olin autuaan tietämätön kaikesta läheisten hermoillessa senkin edestä. Kaikesta huolimatta toivuin todella hyvin. Oli oikeastaan helpotus, että kaikki kävi niin nopeasti, ettei edes ehtinyt jännittää koko hommaa.
Hei,
itselläni iskias ja todella suuri pullistuma diagnosoitu tammikuussa 2006. Pitkä lähes 6 kk sairasloma, sen jälk kipu on vähän päällä ollut koko ajan.
Mulla kipu oli todella kovaa alussa, mutta käytyäni 3 lääkärin luona päätin olla menemättä leikkaukseen, vaikka aika oli jo varattu.
Syy ?
Kun tarpeeksi tivasin, 1 lääkäri myönsi seuraavat vastaukset:
1) Kysymys: Jos olisin tyttäresi tässä iässä (40v), leikkaisitko tällä diagnoosilla ?
Vastaus: En.
2) Kysymys: Mikä on todennäköisyys leikkausdiagnoosilla - pääsenkö eroon näistä kivuista, loppuiäkseni ? Mikä on uusiutumis ?
Vastaus: Niillä potilailla, joita EI leikata, iskiasvaivat pysyvät poissa parhaiten, lopun ikää. Leikatuilla on enemmän riskejä saada sama vaiva tai muita kipuja.
En muuta tietoa sitten tarvinnutkaan. Ja olen ikuisesti kiitollinen tälle rehelliselle lääkärille, joka ei halunnut rahastaa eikä ratkaista iskias-ongelmaani lyhytnäköisesti.
Mieluummin pääsen tästä kerralla eroon kuin saan kipukierteen loppuelämäkseni.
Rehellisen ihmisen suositus, pientä iskias-vaivaa edelleen, mutta siedän sen ja uskon parempaan tulevaisuuteen !
Enoni vaimolta muutama vuosi sitten leikattiin kysta, joka painoi hermoa selässä. Noh vähän aikaa meni hyvin, mutta sitten tuli arpikudosta ja kivut tulivat kahta rankemmiksi kuin ennen leikkausta.
Tiedän myös erään miehen, joka tapaturmaisesti "rikkoi" selkänsä ja hänelläkin pullistuman leikkauksen johdosta tuli arpikudosta, joka vaan pahensi kipua.
Tosin jokainen pullistuma ja leikkaus on omanlaisensa, joten se siittä.
Itse sain 20 vuoden selkäkivut pois kansanparantajalla. Minulla tosin ei onneksi vielä mitään pullistumia ollut, vaan oli Si-nivelet virheasennossa molemmat ja koko selkäranka ihan kierossa.
Noh nyt on selkä kunnossa tällä hetkellä.
Olen 21 vuotias nuori nainen. Minulta leikattiin välilevynpullistuma jouluna 2002 eli 17-vuotiaana. Meillä selkäongelmat ovat suvussa. Isältä ja isän siskolta leikattu selkä.
Kivut jalassa minulla alkoivat vuonna 2000. Seisominen paikallaan oli kivun vuoksi lähes mahdotonta, kävely myös. Loppu ajasta esim. kaupassa jäin suosiolla kenkäosastolle penkille "huilaamaan", kunnes vanhemmat olivat tehneet ostokset. Reilu vuosi meni noin 5-10 asperiinia/buranaa/panadolia päivässä särkyyn.
Lääkäriin menin jalkasärkyjen vuoksi (selkäongelmia en itse edes ajatellut. minulla ei ole koskaan ollut painon kanssa ongelmia tms.). Lääkäri lähetti eteenpäin magneettikuvauksiin, jossa pullistuma todettiin. Myös jalan tunto ja refleksit olivat heikentyneet.
Diagnoosin jälkeen menin yksityiselle, jonka kautta sain sovittua leikkauksen "hyvään saumaan" kouluuni nähden (kävin tällöin vielä lukiota ja kun sain tietää leikkauksesta ajoissa, tein koulutehtäviä ennakkoon, että saan sitten lepäillä leikkauksen jälkeen). Leikkaus tehtiin 22.12.2002. Sairaalaan menin 21.12. ja pois pääsin 23.12.2006, elikkä kaksi yötä meni sairaalassa ja pääsin jouluksi kotiin.
Ennen leikkausta katsottiin fysioterapeutin kanssa esim. sänkyyn meno, vaatteitten päälle laitto, tavaroiden nosto lattialta ja jumppa ohjeita kotiin.
Istumarajoitetta leikkauksen jälkeen minulla oli 4 viikkoa. Nykyisin olen kuullut, että selkäleikkauspotilaat saavat istua jo heti leikkauksen jälkeen. Systeemit ovat sen verran muuttuneet siitä ajasta.
Itse sain todella hyvän avun leikkauksesta. Päivääkään en ole katunut leikkaukseen menoa. Särkylääkkeitä ei ole tarvinnut sen jälkeen pahemmin syödä. Jalkojen tunto/refleksit normaalit. Kävellä kärsin. Ainoana sivuoireena on erittäin pitkän rasituksen jälkeen varpaiden tunnottomuus (tunto palaa levon jälkeen).
Toipuminen minulla onnistui kaiken kaikkiaan hyvin. terveyskeskuksesta hain sängynjalkojen alle korokkeet, jotta sänkyyn laskeutuminen on helpompaa, samoin hain wc-pöntön istuimen korokkeen.
Nykyisiä hoito suosituksia en tiedä, mutta luulisin, että kotona pärjää ihan hyvin leikkauksen jälkeen. Minun aikanani oli joitakin nostorajoituksia leikkauksen jälkeen (oliko noin max 3 kg, mitä sai nostaa muutamaan viikkoon), joten kauppa-asioiden tms. kanssa saattaa tulla ongelmia. Pienellä tuttavien kauppa ym. avulla ainakin pärjää!
Onnea sinulle ja toivottavasti saat avun!
Suuri kiitos hyvästä vastauksesta.
On kiva kuulla,että en ole yksin tämän vaivan kanssa ja että on myös positiivisia kokemuksia
leikkauksista.
Tänään on taas itselläni parempi päivä,eli ei juurikaan jomota mihinkään,jalkoja vaan puuduttaa hieman.
Minulla oireet ovat välillä hävinneet viikoksi tai kahdeksi ja sitten juuri,kun vähän on toivonkipinää parantumisesta,niin taas alkaa kivut.Joskus taas on joka toinen päivä ok ja joka toinen yhtä hel....tiä.
Tällä hetkellä olen sairaslomalla tammikuun 21. päivään asti.
Sen jälkeen lääkäri päättää oireista riippuen,että menenkö juttelemaan kirurgin kanssa ja mitä hän sitten päättää.
Ei näköjään tuo pullistuma ikää katsele,jos sinullakin todettiin se noin nuorena.
Itse olen 30.
Olen 26v mies olin leikkauksessa reilu kk sitten 2vk päästä pääsen jo takaisin raskaaseen työhöni. Peukalonpäään kokoinen pullistuma painoi oikealle hermoon alimmassa nikama välissä välilevytyrä. Minulla ainakin jäi kivut pöydälle ja uusiutumista ei mielestäni kannata pelätä, pitää muistaa vaan kuntouttaa selkää niin tuskin se sieltä enään pullahtelee. Itsellä ainakin jäi nuo selän kuntouttamiset aikaisemmin nolliin niin siitä johtuen se sitten kerran talvella lavaa rykiessä voimakkaasti muutaman satakertaa menikin.
Kipu oli kyllä helv.....stä 3kk ajan joka aamu herätessä 3h yö "unilta" jouduin pika kävelemään auntoa ympäri että pahin kipu lähti oikeasta jalasta kokoajan miettien että koska soitan ambulanssin. Kolmen tunnin jälkeen pullistuma ei enään painanut niin paljon suoraan hermoon kun välilevy neste oli laskenut, että pystyi taas olemaan "normaalimmin" kuitenkin seisten makaankaan ei pitkiä aikoja oikein pystynyt ja istumista ei kannattanut edes kokeilla, pientä kävelyjä kokoajan se oli melkein ainoa keino miten pystyi olemaan.
Pääsin kyllä kiireellisenä merkattuna leikkaukseen n.3,5kk jälkeen jollloin pullistuma vasta aikaisintaan leikataan, koska tänä aikana se voisi itsestäänkin laskea, mutta eipä laskenut eikä tavinnut kyllä kahteen kertaan miettiä leikkautanko vai en. Vaikea sanoa sitten jos sen kivun kanssa olisi pystynyt elämään niin mitä olisin tehnyt, mutta en voi kun suositella leikkausta.
Arpeutumiselle ja haavan tulehdukselle kirurgi sanoi olevan 6-7 % riski mutta ilmeisesti tähän pystyy itse vaikuttamaan aika paljon omalla tekemisellään leikkauksen jälkeen noudottamalla tarkkaan annettuja ohjeita. Halvaantumis riskille hän lähinnä naureskeli mutta sanoi kyllä että tietenkin sitä on kaikkea nähnytkin mutta hyvin pieni toden näköisyys tänä päivävä.
Leikkauksen jälkeisenä päivävä aamulla kotiin pari päivää kipu lääkkeitä 5cm leikkaus haavaan ja kävelemällä kuntoutusta päivittäin ja muut selän reenaus liikkeet sairaalan fyskalta 3vk leikkauksesta.
Tsemppiä ja jaksamista vaan kaikille itse sen kivun kanssa joutuu jaksamaan ei sitä kipua muut ymmärrä jos ei ole kokenut samaa, kun lääkäritkin epäilevät ja eivät usko ennen kun magneettikuva näyttää.