maailmalle:
Kristittyjen kaksi suurta joukkoa
Yhdysvallat ei ole ainoa valtio, joka vannoo uskollisuutta paavinvallalle. Rooman kirkko vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti niissä maissa, jotka kerran tunnustivat sen herruuden.
Viimeisessä taistelussa sapatti on suuri erimielisyyksien aiheuttaja kautta koko kristikunnan. Maalliset ja uskonnolliset johtajat yhtyvät vahvistaakseen sunnuntain lepopäiväksi lailla. Kun lievät toimenpiteet eivät tuota tuloksia, he säätävät erittäin ankaria lakeja. Silloin ehdotetaan, ettei niitä, jotka vastustavat kirkkoa ja maan lakeja, enää lainkaan suvaita. – Paavinvalta vanhassa maailmassa ja luopioprotestantismi uudessa kohtelevat samalla tavoin niitä, jotka kunnioittavat jumalallisia käskyjä
Niin sanottu kristillinen maailma on oleva suurten ja ratkaisevien tapahtumien näyttämönä. Vallanpitäjät säätävät omantunnonvapautta rajoittavia lakeja paavinvallan esimerkin mukaan. Babylon panee kaikki kansat juomaan haureutensa viiniä, ja kaikki kansat myös juovat sitä. (Ilm.18:3-7).
Kolmannen enkelin varoitus (Ilm.14) on leviävä laajalle. Ennustuksen mukaan keskitaivaalla lentävä enkeli julistaa sitä suurella äänellä, ja se saava maailman huomion.
Tämän taistelun vaikutuksesta koko kristikunta jakaantuu kahteen suureen luokkaan – niihin, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, ja niihin, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Vaikka kirkko ja valtio yhdistävät voimansa pakottaakseen ”kaikki pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat” ottamaan pedon merkin (Ilm.13:16), ei Jumalan kansa kuitenkaan sitä ota. Patmoksen profeetta näki ” niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.
Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.”(Ilm15:2,3).
Kristittyjen kaksi suurta joukkoa
Yhdysvallat ei ole ainoa valtio, joka vannoo uskollisuutta paavinvallalle. Rooman kirkko vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti niissä maissa, jotka kerran tunnustivat sen herruuden.
Viimeisessä taistelussa sapatti on suuri erimielisyyksien aiheuttaja kautta koko kristikunnan. Maalliset ja uskonnolliset johtajat yhtyvät vahvistaakseen sunnuntain lepopäiväksi lailla. Kun lievät toimenpiteet eivät tuota tuloksia, he säätävät erittäin ankaria lakeja. Silloin ehdotetaan, ettei niitä, jotka vastustavat kirkkoa ja maan lakeja, enää lainkaan suvaita. – Paavinvalta vanhassa maailmassa ja luopioprotestantismi uudessa kohtelevat samalla tavoin niitä, jotka kunnioittavat jumalallisia käskyjä
Niin sanottu kristillinen maailma on oleva suurten ja ratkaisevien tapahtumien näyttämönä. Vallanpitäjät säätävät omantunnonvapautta rajoittavia lakeja paavinvallan esimerkin mukaan. Babylon panee kaikki kansat juomaan haureutensa viiniä, ja kaikki kansat myös juovat sitä. (Ilm.18:3-7).
Kolmannen enkelin varoitus (Ilm.14) on leviävä laajalle. Ennustuksen mukaan keskitaivaalla lentävä enkeli julistaa sitä suurella äänellä, ja se saava maailman huomion.
Tämän taistelun vaikutuksesta koko kristikunta jakaantuu kahteen suureen luokkaan – niihin, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, ja niihin, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Vaikka kirkko ja valtio yhdistävät voimansa pakottaakseen ”kaikki pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat” ottamaan pedon merkin (Ilm.13:16), ei Jumalan kansa kuitenkaan sitä ota. Patmoksen profeetta näki ” niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.
Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.”(Ilm15:2,3).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sapatti ole mikään ongelma muille kuin adventisteille. Ei sen pitäminen tai pitämättä jättäminen mitään erotusta aiheuttaisi kristittyjen välille, elleivät adventistit itse sitä aiheuttaisi.
Voisi määritellä niinkin, että kuilu lauantaina ja sunnuntaina lepopäivää viettävien välillä on täsmälleen niin syvä kuin lauantaina lepopäivää viettävät sen jaksavat kaivaa. Ei sen sunnuntain pyhittäjille pitäisi mikään ongelma olla.
Asia sinällään ei myöskään aiheuta mitään kahden joukon muodostumista, ei varsinkaan Jumalan näkökulmasta, niin ellei nyt sen johdosta, että adventistit sapatin vietollaan pyrkivät pystyttämään omaa vanhurskauttaan, joka on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. Muuten kaikki ovat (toivottavasti) yhtä joukkoa, armahdettuja syntisiä.
Kolmen enkelin sanoma on edelleenkin mielivaltaisesti kontekstistaan erotettu osio, jolla ei erillisenä ole mitään erityistä merkitystä, vain kokonaisuuden osana. Eikä sanoma liity mitenkään adventistien eikä minkään muunkaan kristittyjen ryhmän toimintaan, sillä se koskee aikaa, jolloin seurakunnan aika maan päällä on ohi, eli seitsemän vuoden vaivan ja vihan aikaa, eli Antikristuksen aikaa.
Seurakuntakautena, joka siis alkoi ensimmäisenä helluntaina ja päättyy vihan ajan alkuun, kristittyjen tehtävä on evankeliumin julistus syntien anteeksiantamuksesta uskon kautta Jeesukseen, ja sitä suurin osa kristillisistä kirkoista pyrkiikin toteuttamaan.
MITÄÄN tekemistä armon kanssa?
Ei sian syömisellä tai syömättömyydellä tosiaankaan ole mitään tekemistä armon kanssa.