No minäpä

jonkin aikaa jaksanut enää pelata ihmissuhteissa. En vaan ole nähnyt järkeä aloittaa jokin peli, minkä lopputuloksen tiedän jo ennen pelin alkua. Olenkin usein ihmetellyt usein itsekseni, ette pitääkö aina olla pelaamassa, säätämässä ja vääntämässä jotain? Se on pidemmällä tähtäimellä aika puuduttavaa. Siitä pelaamisesta voi lukea täällä, nähdä ja kuulla sitä oikeassa elämässä jne. Harmittavan usein kuulee aina sen jos ja jos... Aina jokin ehto. Minkälainen täytyy olla, mitä täytyy tehdä toiselle, mitä täytyy antaa... Ja silloin unohtuu aina se tärkein. Se toinen ihminen. Jos se ei täytä odotuksia niin miksi sen kanssa täytyy silloin olla.
Yhdessä baarikeskustelussa kerroin, että tässä iässä olen jo päässyt niin pitkälle, että tiedän mitä en halua. Tiedän, etten halua minkäänlaisia vaatimuksia. Tiedän, että jos joku multa jotain vaatisi, se tulisi kyllä pettymään, että yksikään niistä ei tulisi menemään läpi. En kyllä itsekään vaatisi keneltäkään mitään. Ja taas palataan siihen vapaaseen tahtoon.
Ja sitten se vaikea. Mitä haluan. Minkälaisen haluan. Siihen en osaa vastata vielä. Tiedän sen silloin kun tapaan sellaisen. Mutta sekään ei oikein riitä. Sen toisen on tiedettävä se myös. Muuten kaikki vanha toistuu muuttuneessa muodossa. Ja sekin on asia mitä en enää halua.
Ja niistä kirjoituksista. Olet jo varmaan lukenut joitakin niistä. Ihmiset on aika kummallisia. Ne tuntee ehkä pari vesimiestä tai jonkun muun merkin edustajan ja luulee heti että kaikki on kusipäitä. Ei se horoskooppimerkki ihmisestä kusipäätä tee. Eiköhän joka merkillä ole omat huonot puolensa. Kyllä se elämä, ympäristö ja tietynlainen hyväksytyksi tulemisen tarve muiden silmissä sen aiheuttaa. Nietzsche sanoi sen yhdellä sanalla aika osuvasti. Se ei ole itsekkyys vaan ITSETTÖMYYS. Oman itsensä puuttuminen.
Tuon yhden esimerkin. Kaksi eri naista. Samana päivänä syntynyt. Toisesta en ainakaan vielä halua, enkä osaa muistaa mitään hyvää. Tunnen sitä kohtaan nyt tietynlaista vastenmielisyyttä. Sen jälkeen seuraa välinpitämättömyys ja tunteettomuus. Se aika ei ole enää kaukana. Siitä on jo jonku aikaa kun tutustuin siihen toiseen. Ei mikään läheinen vaan sellainen ohimenevä tuttavuus. Oli kieltämättä jotain samoja piirteitä mutta kuitenkin kaksi eri ihmistä. Enhän voi horoskooppimerkin perusteella haukkua toista heti pataluhaksi. Se, minkälainen toinen ihminen on, riippuu kuitenkin sen toisen valinnoista. Mulla on kavereita monen eri horoskooppimerkin edustajista. Ei ole jotain yhtä enemmän ja toista vähemmän. Mutta ne numerot... Niillä on kyllä ollut tekemistä sen kanssa, että kenen seurassa viihdyn ja kenen ei...

En ole jo kirjoitti:

jonkin aikaa jaksanut enää pelata ihmissuhteissa. En vaan ole nähnyt järkeä aloittaa jokin peli, minkä lopputuloksen tiedän jo ennen pelin alkua. Olenkin usein ihmetellyt usein itsekseni, ette pitääkö aina olla pelaamassa, säätämässä ja vääntämässä jotain? Se on pidemmällä tähtäimellä aika puuduttavaa. Siitä pelaamisesta voi lukea täällä, nähdä ja kuulla sitä oikeassa elämässä jne. Harmittavan usein kuulee aina sen jos ja jos... Aina jokin ehto. Minkälainen täytyy olla, mitä täytyy tehdä toiselle, mitä täytyy antaa... Ja silloin unohtuu aina se tärkein. Se toinen ihminen. Jos se ei täytä odotuksia niin miksi sen kanssa täytyy silloin olla.
Yhdessä baarikeskustelussa kerroin, että tässä iässä olen jo päässyt niin pitkälle, että tiedän mitä en halua. Tiedän, etten halua minkäänlaisia vaatimuksia. Tiedän, että jos joku multa jotain vaatisi, se tulisi kyllä pettymään, että yksikään niistä ei tulisi menemään läpi. En kyllä itsekään vaatisi keneltäkään mitään. Ja taas palataan siihen vapaaseen tahtoon.
Ja sitten se vaikea. Mitä haluan. Minkälaisen haluan. Siihen en osaa vastata vielä. Tiedän sen silloin kun tapaan sellaisen. Mutta sekään ei oikein riitä. Sen toisen on tiedettävä se myös. Muuten kaikki vanha toistuu muuttuneessa muodossa. Ja sekin on asia mitä en enää halua.
Ja niistä kirjoituksista. Olet jo varmaan lukenut joitakin niistä. Ihmiset on aika kummallisia. Ne tuntee ehkä pari vesimiestä tai jonkun muun merkin edustajan ja luulee heti että kaikki on kusipäitä. Ei se horoskooppimerkki ihmisestä kusipäätä tee. Eiköhän joka merkillä ole omat huonot puolensa. Kyllä se elämä, ympäristö ja tietynlainen hyväksytyksi tulemisen tarve muiden silmissä sen aiheuttaa. Nietzsche sanoi sen yhdellä sanalla aika osuvasti. Se ei ole itsekkyys vaan ITSETTÖMYYS. Oman itsensä puuttuminen.
Tuon yhden esimerkin. Kaksi eri naista. Samana päivänä syntynyt. Toisesta en ainakaan vielä halua, enkä osaa muistaa mitään hyvää. Tunnen sitä kohtaan nyt tietynlaista vastenmielisyyttä. Sen jälkeen seuraa välinpitämättömyys ja tunteettomuus. Se aika ei ole enää kaukana. Siitä on jo jonku aikaa kun tutustuin siihen toiseen. Ei mikään läheinen vaan sellainen ohimenevä tuttavuus. Oli kieltämättä jotain samoja piirteitä mutta kuitenkin kaksi eri ihmistä. Enhän voi horoskooppimerkin perusteella haukkua toista heti pataluhaksi. Se, minkälainen toinen ihminen on, riippuu kuitenkin sen toisen valinnoista. Mulla on kavereita monen eri horoskooppimerkin edustajista. Ei ole jotain yhtä enemmän ja toista vähemmän. Mutta ne numerot... Niillä on kyllä ollut tekemistä sen kanssa, että kenen seurassa viihdyn ja kenen ei...

Lue lisää

Siitä "pelaamisesta": En minä ainakaan tiedä ennen peliä mikä on lopputulos! Jos minulle SANOTAAN että tähän kaveriin ei kannata kiintyä eikä ruutia tuhlata, en minä siihen tyydy. Haluan kokea sen itse. Ja mistäpä sen tietää...
Sanoit siitä toisesta ihmisestä: "Jos se ei täytä odotuksia niin miksi sen kanssa täytyy silloin olla." Siinäpä se, kun ei tiedä kuka ne odotukset täyttäisi! Olemme hyviä hämäämään. Jonkin aikaa on oltava jos aikoo pikkuisen edes oppia toista tuntemaan. Ja siinä minä luotan omaan tuntemukseen, jos jokin tässä ihmisessä herättää minussa myötätuntoa, uteliaisuutta tms, jatkan tutustumista. Sanoit että tiedät millaisen naisen haluat silloin kun tapaat sellaisen. Minä olen mennyt metsään luuloissani. On vain ollut oikea hetki tietyntyyppiselle ihmiselle. Turvalliselle, romanttiselle, jännittävälle...Minun on vieläkin vaikea uskoa siihen yhteen oikeaan!
Sillä tavoin tunnustan olevani vesimies että se pitää olla kahden vapaan suhde. Siihen suhteeseen ei lähdetä toista muuttamaan tai omistamaan. Nyt töihin. Kiva kun kirjoitit.

Keijuli kirjoitti:

Siitä "pelaamisesta": En minä ainakaan tiedä ennen peliä mikä on lopputulos! Jos minulle SANOTAAN että tähän kaveriin ei kannata kiintyä eikä ruutia tuhlata, en minä siihen tyydy. Haluan kokea sen itse. Ja mistäpä sen tietää...
Sanoit siitä toisesta ihmisestä: "Jos se ei täytä odotuksia niin miksi sen kanssa täytyy silloin olla." Siinäpä se, kun ei tiedä kuka ne odotukset täyttäisi! Olemme hyviä hämäämään. Jonkin aikaa on oltava jos aikoo pikkuisen edes oppia toista tuntemaan. Ja siinä minä luotan omaan tuntemukseen, jos jokin tässä ihmisessä herättää minussa myötätuntoa, uteliaisuutta tms, jatkan tutustumista. Sanoit että tiedät millaisen naisen haluat silloin kun tapaat sellaisen. Minä olen mennyt metsään luuloissani. On vain ollut oikea hetki tietyntyyppiselle ihmiselle. Turvalliselle, romanttiselle, jännittävälle...Minun on vieläkin vaikea uskoa siihen yhteen oikeaan!
Sillä tavoin tunnustan olevani vesimies että se pitää olla kahden vapaan suhde. Siihen suhteeseen ei lähdetä toista muuttamaan tai omistamaan. Nyt töihin. Kiva kun kirjoitit.

Lue lisää

viimeksi erehtynyt toisessa ihmisessä. Varmasti olen mutta siitä on jo aikaa.
Pelejä mitä tarkoitin on ne, jossa toinen väittää minulle mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Siihen ei aina tarvita edes sanoja. Sanat aina vahvistaa myöhemmin aavistukseni. Elekieli on loppujen lopuksi aika rehellinen. Ei sekään aina mutta silti riittävän usein. Ja siinä päädytään taas siihen miten tehdään se, mitä sitten tehdäänkin. Se jokin tekeminen voi olla mikä tahansa. Vaikka kävely, miten ottaa juomalasin, miten pitää sitä ja sitten kasvot. Kasvot on aika pettämätön tapa päästä nopeasti perille ihmisestä kuin ihmisestä. Niistä voi lukea nopeasti toisen tunteet. Ja kasvoissa silmät sitten vahvistaa lopun. Se on vaan aika vaikea pukea nopeasti sanoiksi.
Joka kerta itse kun olen joskus alkanut seurustelemaan, on aina alussa ollut jokin "mutta". Tutustuttuaan toiseen, olen myöhemmin jättänyt sen huomioimatta, jotenkin tottunut siihen. Mutta se alussa niin pieni "mutta" onkin myöhemmin kasvanut todella isoksi. Ja näin on käynyt joka kerta kun olen antautunut kokonaan tunteiden vietäväksi. Tunteet on aina ihan ok mutta nyt kuuntelen myös järkeäni. Sekin onnistuu aina ollessaan kärsivällinen. Se "mutta" on aina ollut jokin yksi tai useampi pieni ärsyttävä piirre toisessa. "Se oikea" tulee olemaan sellainen jossa en näe ensimmäisen parin minuutin aikana ainuttakaan sellaista. Siinä varmasti on niitä. Muttei minulle. Ei minun silmille, korville jne. Jos ei sitä yhtä ainutta oikeaa olisi, niin miksi olen aina tuntenut, että jossain minulle se on olemassa? Miksi tunnen sitä koko ajan vieläkin? Ehkä mulla on jotain oleellista elämässäni tekemättä ja siksi en vielä ole kohdannut häntä? Aika näyttää. Ehkä minun ei ole tarkoituskaan kohdata sitä puuttuvaa puoliskoa. Ehkä vasta seuraavassa elämässä. Jos silloinkaan. Mutta silti en menetä toivoani siinä asiassa. Se on ehkä ainoa haaveeni. Ainoa toteutumaton vielä.
Aiheesta toiseen. Muistin taas yhtäkkiä kun kerran sanoit, etten paljon pehmennä sanottavaani. Tunnustan nyt, että oikeasti olen pehmentänyt sanottavaani todella paljon. Ei ole kuitenkaan tarkoitus loukata ketään.
Kiitos kun vieläkin jaksat lukea jupinoitani ja vielä vastatakin niihin. Nyt olet ehkä tietämättä antamassa mulle todella paljon ja minä ilomielin ottamassa...

milloin olen kirjoitti:

viimeksi erehtynyt toisessa ihmisessä. Varmasti olen mutta siitä on jo aikaa.
Pelejä mitä tarkoitin on ne, jossa toinen väittää minulle mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Siihen ei aina tarvita edes sanoja. Sanat aina vahvistaa myöhemmin aavistukseni. Elekieli on loppujen lopuksi aika rehellinen. Ei sekään aina mutta silti riittävän usein. Ja siinä päädytään taas siihen miten tehdään se, mitä sitten tehdäänkin. Se jokin tekeminen voi olla mikä tahansa. Vaikka kävely, miten ottaa juomalasin, miten pitää sitä ja sitten kasvot. Kasvot on aika pettämätön tapa päästä nopeasti perille ihmisestä kuin ihmisestä. Niistä voi lukea nopeasti toisen tunteet. Ja kasvoissa silmät sitten vahvistaa lopun. Se on vaan aika vaikea pukea nopeasti sanoiksi.
Joka kerta itse kun olen joskus alkanut seurustelemaan, on aina alussa ollut jokin "mutta". Tutustuttuaan toiseen, olen myöhemmin jättänyt sen huomioimatta, jotenkin tottunut siihen. Mutta se alussa niin pieni "mutta" onkin myöhemmin kasvanut todella isoksi. Ja näin on käynyt joka kerta kun olen antautunut kokonaan tunteiden vietäväksi. Tunteet on aina ihan ok mutta nyt kuuntelen myös järkeäni. Sekin onnistuu aina ollessaan kärsivällinen. Se "mutta" on aina ollut jokin yksi tai useampi pieni ärsyttävä piirre toisessa. "Se oikea" tulee olemaan sellainen jossa en näe ensimmäisen parin minuutin aikana ainuttakaan sellaista. Siinä varmasti on niitä. Muttei minulle. Ei minun silmille, korville jne. Jos ei sitä yhtä ainutta oikeaa olisi, niin miksi olen aina tuntenut, että jossain minulle se on olemassa? Miksi tunnen sitä koko ajan vieläkin? Ehkä mulla on jotain oleellista elämässäni tekemättä ja siksi en vielä ole kohdannut häntä? Aika näyttää. Ehkä minun ei ole tarkoituskaan kohdata sitä puuttuvaa puoliskoa. Ehkä vasta seuraavassa elämässä. Jos silloinkaan. Mutta silti en menetä toivoani siinä asiassa. Se on ehkä ainoa haaveeni. Ainoa toteutumaton vielä.
Aiheesta toiseen. Muistin taas yhtäkkiä kun kerran sanoit, etten paljon pehmennä sanottavaani. Tunnustan nyt, että oikeasti olen pehmentänyt sanottavaani todella paljon. Ei ole kuitenkaan tarkoitus loukata ketään.
Kiitos kun vieläkin jaksat lukea jupinoitani ja vielä vastatakin niihin. Nyt olet ehkä tietämättä antamassa mulle todella paljon ja minä ilomielin ottamassa...

Lue lisää

Sanot, että elekieli on aika rehellinen. Joopa joo, mutta ensin on tunnettava se ihminen. Kerronpa siitä viime keväänä päättyneestä vesimiessuhteestani. Olimme jossain porukassa ja istuimme vierekkäin mutta juttelin joka suuntaan. Hän aloitti vimmatun rannekellonsa vilkuilun, aina uudelleen ja uudelleen, yritti viestittää että häntä odotetaan naapurikapakassa missä hänellä oli aina illan mittaan tapana käydä. En ollut huomaavinani ja niin hän häipyikin eikä takaisin sinä iltana tullut.
Siinä oli siis elekieli ja tulkinta.
Mutta muistat varmaan kun puhuimme syksyllä mustasukkaisuudesta. Kun olen häntä nyt paljon ajatellut ja oppinut paremmin TUNTEMAAN, tiedänkin että se oli viesti hänen mustasukkaisuudestaan! Sinähän sanoit: Mustasukkaisen on tehtävä toinen mustasukkaiseksi keinolla millä hyvänsä! Ja samantyyppisiä tilanteita oli tosi paljon. Mutta minun piti hänet ENSIN tuntea että pystyin elekieltään lukemaan oikein.
Nyt vielä siitä oikeasta. Muutaman häivähtävän hetken olen juuri tuon vesimiesmiehen kohdalla tuntenut että voisin kokea hänet siksi oikeaksi kaikkine vikoineen. Se oli minulle tosi outo tunne. En usko kenenkään kohdalla koskaan olleeni niin suvaitseva, tunteneeni niin määrätöntä hellyyttä ja myötätuntoa sellaisen solmuisuuden edessä. En ole koskaan osannut sanoa kenellekään rakastavani häntä, en ole uskonut että tunteeni riittävät niin suureen sanaan. Hänen kohdallaan aloin jo haaveilla että voisin sen sanoa.
Etsi Sinä sitä oikeaa, se on aivan varmasti oikea tuntemus - tulet palvomaan häntä! Minä jätän sen haaveen seuraavaan elämään.

Keijuli kirjoitti:

Sanot, että elekieli on aika rehellinen. Joopa joo, mutta ensin on tunnettava se ihminen. Kerronpa siitä viime keväänä päättyneestä vesimiessuhteestani. Olimme jossain porukassa ja istuimme vierekkäin mutta juttelin joka suuntaan. Hän aloitti vimmatun rannekellonsa vilkuilun, aina uudelleen ja uudelleen, yritti viestittää että häntä odotetaan naapurikapakassa missä hänellä oli aina illan mittaan tapana käydä. En ollut huomaavinani ja niin hän häipyikin eikä takaisin sinä iltana tullut.
Siinä oli siis elekieli ja tulkinta.
Mutta muistat varmaan kun puhuimme syksyllä mustasukkaisuudesta. Kun olen häntä nyt paljon ajatellut ja oppinut paremmin TUNTEMAAN, tiedänkin että se oli viesti hänen mustasukkaisuudestaan! Sinähän sanoit: Mustasukkaisen on tehtävä toinen mustasukkaiseksi keinolla millä hyvänsä! Ja samantyyppisiä tilanteita oli tosi paljon. Mutta minun piti hänet ENSIN tuntea että pystyin elekieltään lukemaan oikein.
Nyt vielä siitä oikeasta. Muutaman häivähtävän hetken olen juuri tuon vesimiesmiehen kohdalla tuntenut että voisin kokea hänet siksi oikeaksi kaikkine vikoineen. Se oli minulle tosi outo tunne. En usko kenenkään kohdalla koskaan olleeni niin suvaitseva, tunteneeni niin määrätöntä hellyyttä ja myötätuntoa sellaisen solmuisuuden edessä. En ole koskaan osannut sanoa kenellekään rakastavani häntä, en ole uskonut että tunteeni riittävät niin suureen sanaan. Hänen kohdallaan aloin jo haaveilla että voisin sen sanoa.
Etsi Sinä sitä oikeaa, se on aivan varmasti oikea tuntemus - tulet palvomaan häntä! Minä jätän sen haaveen seuraavaan elämään.

Lue lisää

etsimällä. Etsiminen on siinä tapauksessa verrattavissa pakottamiseen. En ole tavalla tai toisella pakottamalla saanut mitään hyvää ja pysyvää elämään. Jos se pakottamalla tulee niin se pysyykin ainoastaan pakottamalla. Etsimistä siinä asiassa voi sanoa myös pakkomielteeksi. Ja eikö pakkomielle ole niitä äärimmäisyyksiä? Yritän aina välttää äärimmäisyyksiä niin paljon kun pystyn. Kaikkia niitä ei edes aina tunnista. Vastoinkäymisetkin johtuu siitä, että on ajautunut jossain äärimmäisyyteen. Kun tunnistaa sen voi aina pyrkiä siihen keskelle takaisin ja vastoinkäymisetkin lakkaa.
Elekielestä vielä. Pitää nähdä joku tekemässä jotain. Yksin. Ilman muiden vaikutusta. Silloin näkee miten se tekee sen minkä tekee. Tekeekö sen rennosti, jäykästi, hermostuneesti, hosuen, esittäen jotain, jne. Kävelytyyli on oiva tapa nähdä toisen sisimpään. Silloin kun oppii tuntemaan toisen, huomaa sen tekevän myös muitakin asioita samalla asenteella.
Ja siitä sen kellon vilkuilusta. Mustasukkaisuus siinä tilanteessa on oikea sana. Huomion tarve. Pelko siitä, ettei olekaan huomion keskipiste. Ja lähtemällä sinne naapurikapakkaan, se toivoi Sinun tulevan sinne perässä. Ja jos menit tai olisit mennyt, se olisi kiukutellut Sinulle koko illan. Kertomatta syytä siihen. Ja jos vaikka itse olisit arvanut sen, se olisi kieltänyt sen. En usko ihmisten joukossa olevan ainoatakaan ihmistä, joka ei olisi edes kerran elämnässä toiminut tällä tavalla. Siinä ei ole horoskooppimerkin kanssa mitään tekemistä. Näin toimii heikko, epävarma ihminen, joka pelkää myöntää itselle tosiasioita. Joka uskottelee itselle mustan olevan valkoinen ja valkoinen musta.
Tämä suomi 24 vähän takkuilee. Jatketaan kun ne saavat tämän taas "toimimaan"

ei löydy kirjoitti:

etsimällä. Etsiminen on siinä tapauksessa verrattavissa pakottamiseen. En ole tavalla tai toisella pakottamalla saanut mitään hyvää ja pysyvää elämään. Jos se pakottamalla tulee niin se pysyykin ainoastaan pakottamalla. Etsimistä siinä asiassa voi sanoa myös pakkomielteeksi. Ja eikö pakkomielle ole niitä äärimmäisyyksiä? Yritän aina välttää äärimmäisyyksiä niin paljon kun pystyn. Kaikkia niitä ei edes aina tunnista. Vastoinkäymisetkin johtuu siitä, että on ajautunut jossain äärimmäisyyteen. Kun tunnistaa sen voi aina pyrkiä siihen keskelle takaisin ja vastoinkäymisetkin lakkaa.
Elekielestä vielä. Pitää nähdä joku tekemässä jotain. Yksin. Ilman muiden vaikutusta. Silloin näkee miten se tekee sen minkä tekee. Tekeekö sen rennosti, jäykästi, hermostuneesti, hosuen, esittäen jotain, jne. Kävelytyyli on oiva tapa nähdä toisen sisimpään. Silloin kun oppii tuntemaan toisen, huomaa sen tekevän myös muitakin asioita samalla asenteella.
Ja siitä sen kellon vilkuilusta. Mustasukkaisuus siinä tilanteessa on oikea sana. Huomion tarve. Pelko siitä, ettei olekaan huomion keskipiste. Ja lähtemällä sinne naapurikapakkaan, se toivoi Sinun tulevan sinne perässä. Ja jos menit tai olisit mennyt, se olisi kiukutellut Sinulle koko illan. Kertomatta syytä siihen. Ja jos vaikka itse olisit arvanut sen, se olisi kieltänyt sen. En usko ihmisten joukossa olevan ainoatakaan ihmistä, joka ei olisi edes kerran elämnässä toiminut tällä tavalla. Siinä ei ole horoskooppimerkin kanssa mitään tekemistä. Näin toimii heikko, epävarma ihminen, joka pelkää myöntää itselle tosiasioita. Joka uskottelee itselle mustan olevan valkoinen ja valkoinen musta.
Tämä suomi 24 vähän takkuilee. Jatketaan kun ne saavat tämän taas "toimimaan"

Lue lisää

Niin takkuaa.
Kiva kuitenkin kun sait viestisi lähtemään.
Eihän se oikea etsimällä tule, mutta joku valmius toisen ihmisen vastaanottamiseen pitää olla. Jos kuljen "ketään näkemättä", en siis kiinnostu enkä näe kiinnostusta, saan olla yksin lopun elämääni.
Ja mieshän tunnetusti kiinnostuu naisesta joka kiinnostuu hänestä. Niin yksinkertaista se on!
Muuten, minullapa on uusi harrastus! Olen pikkuruisen lueskellut astrologiaa, ihan peruskäsitteitä vasta, mutta kivalta tuntuu. Lainasin yhden perusteoksen ja sitten netistä olen selaillut jotain. Minun kiinnostukseni voivat tulla ja mennä, mutta ei tämä ainakaan liian helpolta vielä vaikuta.
Vielä tuosta oikeasta.
Sanoit: Jos se pakottamalla tulee niin se pysyykin vain pakottamalla." Kuulostaa järkevältä. Mutta miksi sitten joskus tapahtuu että joku päättää että tuo on "hänen ihmisensä" ja aloittaa valloitustyön ja onnistuukin - pari syntyy. Eli jos nyt päättäisin ja olisin ehdottomasti sitä mieltä että joku on minulle oikea, toimisin määrätietoisesti koko ajan niin että "kyllä hänkin sen pian huomaa", enkä välittäisi torjunnasta. Uskoisikohan hän minua jonain päivänä ja lakkaisi hangoittelemasta?

Keijuli kirjoitti:

Niin takkuaa.
Kiva kuitenkin kun sait viestisi lähtemään.
Eihän se oikea etsimällä tule, mutta joku valmius toisen ihmisen vastaanottamiseen pitää olla. Jos kuljen "ketään näkemättä", en siis kiinnostu enkä näe kiinnostusta, saan olla yksin lopun elämääni.
Ja mieshän tunnetusti kiinnostuu naisesta joka kiinnostuu hänestä. Niin yksinkertaista se on!
Muuten, minullapa on uusi harrastus! Olen pikkuruisen lueskellut astrologiaa, ihan peruskäsitteitä vasta, mutta kivalta tuntuu. Lainasin yhden perusteoksen ja sitten netistä olen selaillut jotain. Minun kiinnostukseni voivat tulla ja mennä, mutta ei tämä ainakaan liian helpolta vielä vaikuta.
Vielä tuosta oikeasta.
Sanoit: Jos se pakottamalla tulee niin se pysyykin vain pakottamalla." Kuulostaa järkevältä. Mutta miksi sitten joskus tapahtuu että joku päättää että tuo on "hänen ihmisensä" ja aloittaa valloitustyön ja onnistuukin - pari syntyy. Eli jos nyt päättäisin ja olisin ehdottomasti sitä mieltä että joku on minulle oikea, toimisin määrätietoisesti koko ajan niin että "kyllä hänkin sen pian huomaa", enkä välittäisi torjunnasta. Uskoisikohan hän minua jonain päivänä ja lakkaisi hangoittelemasta?

Lue lisää

Oletetaan, että joku on kiinnostunut Sinusta ensisilmäyksellä. Sinua ei se kyseinen henkilö kovin paljon kiinnosta. Se kiinnostunut osapuoli alkaa viettelemään, lirkuttelemaan jne. Antaa itsestä totuutenvastaisen kuvan. Kun se on tehnyt sitä tarpeeksi kauan, tarpeeksi vakuuttavasti alat uskoa sitä. Saatat jopa luulla, että se onkin "se oikea" Ja tässä seuraa kysymys. Nyt, ilman tunteita pelissä, täysin järjellä ajateltuna tilannetta, minkälaisena näet sellaisen suhteen tulevaisuuden? Onko sitä edes? Se oikea kun osuu kohdalleen, silloin ei kummallakaan ole epäilyjä asian suhteen. Kumpikin on täysin varma omista tunteista ja myös toisen. Ei tarvita enää rakkaudentunnustuksia. Katse silmiin kertoo kaiken kummallekin. Ja se katse on kummalekin enemmän kuin kaikki maailman sanat. Sellaiseksi olen sen ensikohtaamisen, jos nyt sellainen sattuu kohdalleni, kuvitellut.
Jos yksi päättää, että tuo on hänen kysymättä toiselta lainkaan. Antamatta toiselle edes mahdollisuutta valita niin onko se silloin enää tasa-arvoinen suhde kahden ihmisen välillä? Eikö siinä se päättäjä ole jo omaksunut alistajan roolin?
Harrastuksista. Minä taas olen innostunut urheilemaan. Entistä kovemmin. Nyt aikuisiässä se oikeastaan aika kivaa. Kukaan ei enää odota minulta mitään. "Sun täytyy pystyä parempaan, sun täytyy voittaa, sun täytyy olla esimerkkinä muille..." yms. Saan tehdä sitä itselle. Niin kuin minulle sopii. Mistä tulee minulle hyvä olo. Ja se tuntuu hyvältä. Pitäisi vaan muistaa pitää joskus lepopäiväkin siitä harrastuksesta. Siinä eräänlainen ahneuden puuttuminen auttaa. Ja harrastaessaan tulee väkisinkin mieleen taas numero kolme. Meissäkin on kolme suurta osaa. Yksi on näkyvä ja kaksi näkymättömissä. Keho, mieli ja sielu. Sielu on tunteet, mieli on järki ja kehoa tarvitaan ollakseen olemassa tässä aineellisessa maailmassa. Liikunnassa on ainakin minulla suurin osa aivotyöskentelyä. Kun se alkoi vähitellen onnistumaan, huomasin kehon toimivan monessa eri asiassa lähes itsenäisesti. Ihan kun se olisi aina osanut sen. Unohtanut vaan pitemmän laiskuuden jälkeen. Siihen tulokseen olen nyt tullut, että voidakseen hallita mieltä, täytyy hallita kehoa ja hallitakseen kehoa, täytyy hallita mieli. Ei mitään uutta. Itämaissa jo tuhansia vuosia tiedetty. Täytyy vaan sanoa, että paikkansa pitää.

siitä oikeasta. kirjoitti:

Oletetaan, että joku on kiinnostunut Sinusta ensisilmäyksellä. Sinua ei se kyseinen henkilö kovin paljon kiinnosta. Se kiinnostunut osapuoli alkaa viettelemään, lirkuttelemaan jne. Antaa itsestä totuutenvastaisen kuvan. Kun se on tehnyt sitä tarpeeksi kauan, tarpeeksi vakuuttavasti alat uskoa sitä. Saatat jopa luulla, että se onkin "se oikea" Ja tässä seuraa kysymys. Nyt, ilman tunteita pelissä, täysin järjellä ajateltuna tilannetta, minkälaisena näet sellaisen suhteen tulevaisuuden? Onko sitä edes? Se oikea kun osuu kohdalleen, silloin ei kummallakaan ole epäilyjä asian suhteen. Kumpikin on täysin varma omista tunteista ja myös toisen. Ei tarvita enää rakkaudentunnustuksia. Katse silmiin kertoo kaiken kummallekin. Ja se katse on kummalekin enemmän kuin kaikki maailman sanat. Sellaiseksi olen sen ensikohtaamisen, jos nyt sellainen sattuu kohdalleni, kuvitellut.
Jos yksi päättää, että tuo on hänen kysymättä toiselta lainkaan. Antamatta toiselle edes mahdollisuutta valita niin onko se silloin enää tasa-arvoinen suhde kahden ihmisen välillä? Eikö siinä se päättäjä ole jo omaksunut alistajan roolin?
Harrastuksista. Minä taas olen innostunut urheilemaan. Entistä kovemmin. Nyt aikuisiässä se oikeastaan aika kivaa. Kukaan ei enää odota minulta mitään. "Sun täytyy pystyä parempaan, sun täytyy voittaa, sun täytyy olla esimerkkinä muille..." yms. Saan tehdä sitä itselle. Niin kuin minulle sopii. Mistä tulee minulle hyvä olo. Ja se tuntuu hyvältä. Pitäisi vaan muistaa pitää joskus lepopäiväkin siitä harrastuksesta. Siinä eräänlainen ahneuden puuttuminen auttaa. Ja harrastaessaan tulee väkisinkin mieleen taas numero kolme. Meissäkin on kolme suurta osaa. Yksi on näkyvä ja kaksi näkymättömissä. Keho, mieli ja sielu. Sielu on tunteet, mieli on järki ja kehoa tarvitaan ollakseen olemassa tässä aineellisessa maailmassa. Liikunnassa on ainakin minulla suurin osa aivotyöskentelyä. Kun se alkoi vähitellen onnistumaan, huomasin kehon toimivan monessa eri asiassa lähes itsenäisesti. Ihan kun se olisi aina osanut sen. Unohtanut vaan pitemmän laiskuuden jälkeen. Siihen tulokseen olen nyt tullut, että voidakseen hallita mieltä, täytyy hallita kehoa ja hallitakseen kehoa, täytyy hallita mieli. Ei mitään uutta. Itämaissa jo tuhansia vuosia tiedetty. Täytyy vaan sanoa, että paikkansa pitää.

Lue lisää

Sanoit: "Se oikea kun osuu kohdalle, silloin ei kummallakaan ole epäilyjä asian suhteen."
Harvalla se on noin helppoa. Miksi muuten näillä sivuilla ja lähes jokaisessa ainakin alkavassa suhteessa sitten värkätään, onko tämä sitä vai ei, valvotaan öitä ja koetellaan toisen tunteita.
Yksi ajatuksenihan on ollut myös se, että se oikea tehdään. On olemassa jotkut edellytykset, fyysinen tai joku muu vetovoima, kiinnostus tms. ja sitten työtä tekemällä, puhumalla ja yhdessäolemalla ja HALUAMALLA että olemme yhdessä, oikeita toisillemme, se toteutuu.
Se työ vain jää usein puolitiehen, ei jakseta sitä työtä tai kun hosutaan yhteen ja arki painaa ja ehkä oletammekin enemmän kuin tiedämme toisesta tai kun muutumme, emme olekaan valmiita enää tutustumaan ja rakastumaan tähän muuttuneeseen kumppaniin. Taas se tahto ja velvollisuus!
Voi kun katse silmiin riittäisikin.
Tuosta katseesta: Kun olen ollut/seurustellut(?) jonkun kanssa tuolla porukoissa, joissa kummallakin on omat tuttavansa ja vielä kenties yhteisetkin ja kumpikin on etsinyt istumapaikkansa yksinäänkin, minulle on silloin riittänyt KATSE. Vaikka vain hetken olemme katsoneet toisiamme pöytien yli, pieni hymy ja katse, yhteenkuuluvuus. Ja taas olemme jatkaneet juttelua muiden kanssa. Olen jollekin sanonutkin että ikinä et saa minua kanssasi lenkille samanlaisissa verkkareissa, minä en halua sellaista yhteenkuuluvuutta. Vesimiehen vapautta?

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Se oikea kun osuu kohdalle, silloin ei kummallakaan ole epäilyjä asian suhteen."
Harvalla se on noin helppoa. Miksi muuten näillä sivuilla ja lähes jokaisessa ainakin alkavassa suhteessa sitten värkätään, onko tämä sitä vai ei, valvotaan öitä ja koetellaan toisen tunteita.
Yksi ajatuksenihan on ollut myös se, että se oikea tehdään. On olemassa jotkut edellytykset, fyysinen tai joku muu vetovoima, kiinnostus tms. ja sitten työtä tekemällä, puhumalla ja yhdessäolemalla ja HALUAMALLA että olemme yhdessä, oikeita toisillemme, se toteutuu.
Se työ vain jää usein puolitiehen, ei jakseta sitä työtä tai kun hosutaan yhteen ja arki painaa ja ehkä oletammekin enemmän kuin tiedämme toisesta tai kun muutumme, emme olekaan valmiita enää tutustumaan ja rakastumaan tähän muuttuneeseen kumppaniin. Taas se tahto ja velvollisuus!
Voi kun katse silmiin riittäisikin.
Tuosta katseesta: Kun olen ollut/seurustellut(?) jonkun kanssa tuolla porukoissa, joissa kummallakin on omat tuttavansa ja vielä kenties yhteisetkin ja kumpikin on etsinyt istumapaikkansa yksinäänkin, minulle on silloin riittänyt KATSE. Vaikka vain hetken olemme katsoneet toisiamme pöytien yli, pieni hymy ja katse, yhteenkuuluvuus. Ja taas olemme jatkaneet juttelua muiden kanssa. Olen jollekin sanonutkin että ikinä et saa minua kanssasi lenkille samanlaisissa verkkareissa, minä en halua sellaista yhteenkuuluvuutta. Vesimiehen vapautta?

Lue lisää

todella harvat meistä. Sopivia toisille on monia. Mutta se oikea on vaan yksi. Kuin moni meistä on edes valmis siihen? Olenkohan edes itse? En todennäköisesti. Muuten olisin kohdannut jo sen.
Sen oikean tekemisestä. Jos se täytyy tehdä toisesta niin onko se minun tai Sinun tehtävä? Eiköhän jokaisen pitäisi kuitenkin tehdä se itse? Ja sitten ne jutut näillä sivuilla. Onko vai eikö ole? Kyllähän siinä ihan ensiksi omia tunteita epäillään. Se vaan naamioidaan toisen tunteiden epäilyiksi. Vaikeatahan se on myöntää itselle.
En ole kyllä itsekään vielä kertaakaan kokenut sitä "ensisilmäyksellä" juttua. Silloin kuin näin tulee tapahtumaan, sen täytyy silloin olla "se oikea" Muut vaihtoehdot on jo käyty läpi. Se joku tulee olemaan kaltaiseni. Sielulta, mieleltä ja myös ulkoisesti.
Sait minut hymyilemään sillä verkkarijutulla. Onhan ne pariskunnat, jotka käyttää täysin samanlaisia verkkareita aika huvittava näky ulkona. En kyllä ymmärrä sitä itsekään. Mutta jokainen kuitenkin taplaa tyylillään. Ei siinä mitään pahaakaan ole. Heitänpä nyt kysymyksen siitä. Uusi tuttavuus. Kenellä nyt sattuu olemaan samanlaiset verkkarit kun Sinulla niin olisiko heti pakko lähteä ostamaan toisenlaiset korostaakseen omaa yksilöllisyyttä? Itse en sitä tekisi.

kohtaa kirjoitti:

todella harvat meistä. Sopivia toisille on monia. Mutta se oikea on vaan yksi. Kuin moni meistä on edes valmis siihen? Olenkohan edes itse? En todennäköisesti. Muuten olisin kohdannut jo sen.
Sen oikean tekemisestä. Jos se täytyy tehdä toisesta niin onko se minun tai Sinun tehtävä? Eiköhän jokaisen pitäisi kuitenkin tehdä se itse? Ja sitten ne jutut näillä sivuilla. Onko vai eikö ole? Kyllähän siinä ihan ensiksi omia tunteita epäillään. Se vaan naamioidaan toisen tunteiden epäilyiksi. Vaikeatahan se on myöntää itselle.
En ole kyllä itsekään vielä kertaakaan kokenut sitä "ensisilmäyksellä" juttua. Silloin kuin näin tulee tapahtumaan, sen täytyy silloin olla "se oikea" Muut vaihtoehdot on jo käyty läpi. Se joku tulee olemaan kaltaiseni. Sielulta, mieleltä ja myös ulkoisesti.
Sait minut hymyilemään sillä verkkarijutulla. Onhan ne pariskunnat, jotka käyttää täysin samanlaisia verkkareita aika huvittava näky ulkona. En kyllä ymmärrä sitä itsekään. Mutta jokainen kuitenkin taplaa tyylillään. Ei siinä mitään pahaakaan ole. Heitänpä nyt kysymyksen siitä. Uusi tuttavuus. Kenellä nyt sattuu olemaan samanlaiset verkkarit kun Sinulla niin olisiko heti pakko lähteä ostamaan toisenlaiset korostaakseen omaa yksilöllisyyttä? Itse en sitä tekisi.

Lue lisää

Voi ei! Jos niin kävisi, nauraisin tilanteelle ja elämän mielettömille konkeloille aivan katketakseni - miten juuri minulle voisikin käydä niin? Minulle, joka on vannonut ettei niin tule koskaan käymään. Mutta juuri tuollaisissa tilanteissahan elämän ihanuus onkin! Aina pitää olla valmis kaikkeen ja kuten olen sanonut, silmät killillään on mentävä eteenpäin. Taidanpa ruveta tähystämään tuolta nyt juuri niitä samanlaisten verkkarien käyttäjiä! Kiva juttu!
Mutta tässä on sanottava myös Sinulle: Ole Sinäkin valmis siihen että kaikki ennakkotoiveesi ja kuvitelmasi siitä oikeasta keikahtavat vielä ylösalaisin, kun hän vieressäsi istuu.
Ajattelen vielä tuota, olisinko itsekään valmis häntä kohtaamaan... mutta nyt käyn tuttavani kanssa eräässä asuntonäytössä. Kirjoitellaan vielä tänään kuitenkin.

Keijuli kirjoitti:

Voi ei! Jos niin kävisi, nauraisin tilanteelle ja elämän mielettömille konkeloille aivan katketakseni - miten juuri minulle voisikin käydä niin? Minulle, joka on vannonut ettei niin tule koskaan käymään. Mutta juuri tuollaisissa tilanteissahan elämän ihanuus onkin! Aina pitää olla valmis kaikkeen ja kuten olen sanonut, silmät killillään on mentävä eteenpäin. Taidanpa ruveta tähystämään tuolta nyt juuri niitä samanlaisten verkkarien käyttäjiä! Kiva juttu!
Mutta tässä on sanottava myös Sinulle: Ole Sinäkin valmis siihen että kaikki ennakkotoiveesi ja kuvitelmasi siitä oikeasta keikahtavat vielä ylösalaisin, kun hän vieressäsi istuu.
Ajattelen vielä tuota, olisinko itsekään valmis häntä kohtaamaan... mutta nyt käyn tuttavani kanssa eräässä asuntonäytössä. Kirjoitellaan vielä tänään kuitenkin.

Lue lisää

Siinähän se elämän ihanuus on. Ei minulla ole minkäänlaisia odotuksia, ennakkoasetelmia siitä. Tai on ehkä yksi. Sen täytyy olla "valmis". Sulkenut ympyrän itsensä kanssa. Muuten se tuhlaisi elämänsä minun kanssa yrittäessään ymmärtää minua, eikä ikinä varmaan yrittäisi ymmärtää omaa itseään. Siitä on kohta vuosi kun yksi lyhyempi tuttavuus sanoi minulle haluavan ymmärtää minua. Taisin loukata sitä aika pahasti kun sanoin, ettei se siihen kykene. Että keskittyisi ensiksi itsensä ymmärtämiseen. Sen jälkeen olisi ollut mahdollista ymmärtää myös minua. No mutta se jäikin sitten muutamaan tapaamiseen. En kyllä moiti sitä yhtään siitä. Valitsi aivan oikein. Minä en ollut hänelle. Vaikka todella mukava ihminen olikin.
Ja oikeassa olet siinä, että kyllä ne ylösalasin keikahtavat. Se tulee aivan varmasti sieltä, mistä sitä vähiten odotan.
Kävipä siitä valmiudesta mielessä sekin, että ehkä minä olen valmis siihen mutta se puuttuva puolisko vielä ei ole. Ja siitä syystä aika ei vielä olisi oikea. Ei vielä tunnistettaisi toisiamme vaikka kohdattaisikin.

itse sanoit. kirjoitti:

Siinähän se elämän ihanuus on. Ei minulla ole minkäänlaisia odotuksia, ennakkoasetelmia siitä. Tai on ehkä yksi. Sen täytyy olla "valmis". Sulkenut ympyrän itsensä kanssa. Muuten se tuhlaisi elämänsä minun kanssa yrittäessään ymmärtää minua, eikä ikinä varmaan yrittäisi ymmärtää omaa itseään. Siitä on kohta vuosi kun yksi lyhyempi tuttavuus sanoi minulle haluavan ymmärtää minua. Taisin loukata sitä aika pahasti kun sanoin, ettei se siihen kykene. Että keskittyisi ensiksi itsensä ymmärtämiseen. Sen jälkeen olisi ollut mahdollista ymmärtää myös minua. No mutta se jäikin sitten muutamaan tapaamiseen. En kyllä moiti sitä yhtään siitä. Valitsi aivan oikein. Minä en ollut hänelle. Vaikka todella mukava ihminen olikin.
Ja oikeassa olet siinä, että kyllä ne ylösalasin keikahtavat. Se tulee aivan varmasti sieltä, mistä sitä vähiten odotan.
Kävipä siitä valmiudesta mielessä sekin, että ehkä minä olen valmis siihen mutta se puuttuva puolisko vielä ei ole. Ja siitä syystä aika ei vielä olisi oikea. Ei vielä tunnistettaisi toisiamme vaikka kohdattaisikin.

Lue lisää

No niin. Nyt kierrytään siihen samaan. Siitä vesimiesmiehestä, jota olisin voinut ehkä sanoa rakastavanikin...minulla oli juuri sellainen olo että aika ei ole vielä kypsä. Oppitunteja on vielä käytävä. Eikä hän vielä edes "tiedä että voisin olla hänelle se oikea". Tiedän hänen seurustelusuhteensa päättyneen pitkälti hänen vapaudenhaluunsa ja mustasukkaisuuteen - omaansa ja kaverinsa, kerta toisensa jälkeen. Kun hän oppii esim. sen minkä Sinä sanoit joskus oppineesi mustasukkaisuudesta, mahdollisuudet onnistua paranevat. Minun suvaitsevuuteni, väljyyteni voisi olla juuri sitä mitä se mies tarvitsisi, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole päässään mitään muuta ajatusmallia kuin se että häntä yritetään kahlita, omistaa jne. Hänelle ei ole olemassa mitään muuta. Olen aseeton. Annan siis vain ajan kulua. Kuljen omia teitäni ja jos niin on tarkoitettu, kohtaamme taas.
Sehän oli ihan nätisti sanottu: haluaa ymmärtää! Olenhan sanonut Sinullekin että emme voi muuta kuin YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ. Siitä on lähdettävä kaikissa ihmissuhteissa. Ethän vain hätiköinyt? Kuulosti fiksulta liikkeellelähdöltä.

Keijuli kirjoitti:

No niin. Nyt kierrytään siihen samaan. Siitä vesimiesmiehestä, jota olisin voinut ehkä sanoa rakastavanikin...minulla oli juuri sellainen olo että aika ei ole vielä kypsä. Oppitunteja on vielä käytävä. Eikä hän vielä edes "tiedä että voisin olla hänelle se oikea". Tiedän hänen seurustelusuhteensa päättyneen pitkälti hänen vapaudenhaluunsa ja mustasukkaisuuteen - omaansa ja kaverinsa, kerta toisensa jälkeen. Kun hän oppii esim. sen minkä Sinä sanoit joskus oppineesi mustasukkaisuudesta, mahdollisuudet onnistua paranevat. Minun suvaitsevuuteni, väljyyteni voisi olla juuri sitä mitä se mies tarvitsisi, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole päässään mitään muuta ajatusmallia kuin se että häntä yritetään kahlita, omistaa jne. Hänelle ei ole olemassa mitään muuta. Olen aseeton. Annan siis vain ajan kulua. Kuljen omia teitäni ja jos niin on tarkoitettu, kohtaamme taas.
Sehän oli ihan nätisti sanottu: haluaa ymmärtää! Olenhan sanonut Sinullekin että emme voi muuta kuin YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ. Siitä on lähdettävä kaikissa ihmissuhteissa. Ethän vain hätiköinyt? Kuulosti fiksulta liikkeellelähdöltä.

Lue lisää

lyhyestä tuttavuudesta. Se suhde olisi päätynyt pelaamiseen. Sillä ihmisellä oli keskeneräisiä asioita elämässä. Minua ne ei häirinnyt mutta hänellä taisi olla vähän vaikeuksia päättää mihin suuntaan lähtisi. Hänen ei tarvinut edes kertoa minulle sitä. Se kaikki oli luettavissa hänen käytöksestä. Yksi asia ylitse muiden mistä pidin hänessä, oli se, että hän oli rehellinen. Niin hyvin kuin sen osasi. Myönsi olevan keskeneräinen. Ja jatkamalla minun kanssa hänen mahdollisuutensa tulla valmiiksi olisivat heikentyneet todella paljon. Valmiiksi täytyy kyllä tulla yksin. Ehkä erehdyn siinä asiassa mutta paljon tätä asiaa pohtineena, olen aina tullut samaan tulokseen. Jos valmiiksi tullaan jonkun toisen avulla, tullaan aina tarvitsemaan sitä toista pysyäkseen valmiina. Silloin onkin se "minä tahdon" muuttunut huomaamatta siihen "minun täytyy" Se on vaikea aihe. Ymmärrän kyllä sen.
Sen saman ihmisen kanssa puhuttiin myös avioliitosta instituutiona. Mielestäni se on kyllä aikansa elänyt. Jos joku asettaisi mulle ehdon, että mun pitäisi mennä naimisiin ollakseen toisen kanssa yhdessä niin kyllä meikäläisen perävalot näkyisi aika nopeasti. Jos minun sana siitä ei riittäisi, ei olisi silloin suhteessa riittävästi luottamusta. Ja suhde ilman luottamusta ei toimi. Tai toimii mutta sitä voi verrata huonukuntoisella, lähes rikkinäisellä pyörällä polkemiseen. Itselleni kyllä riittäisi toisen sana, lupaus. En kyseenalaistaisi toisen rehellisyyttä ennen kuin se olisi pettänyt sanansa. Olen aina sanonut, että jos ei ole varma siitä , että pystyy pitämään lupauksensa niin ei tarvi luvata. Pystyn kyllä elämään sen kanssa. Ja se lyhytaikainen tuttavuus oli samaa mieltä kuin suurin osa naisista. "Hän ei halua minun kanssa naimisiin. Hän ei rakasta minua." Ei me kyllä mitään sellaista oltu suunnitelemassa. Muuten vaan keskusteltiin aiheesta.
Teknologia on muuten sylkenyt ihmissuhteille maailmassa yhden aika ison syöpäläisen. Nimittäin kännykän. Ei ihmiset osaa vielä käyttää sitä. Mieti mikä työkalu se on mustasukkaiselle ja epävarmalle ihmiselle. Kuin moni riita ja kinastelu olisi käymättä ilman sitä kapistusta. Ja sitten vielä, mistä täällä puhuttiin toisessa keskustelussa "poissa kotoa..." Mitä se poissa kotoa hyödyttää kun on kuitenkin aina tavoitettavissa. Ja jos ei ole niin epäilykset heräävät...

vähän siitä kirjoitti:

lyhyestä tuttavuudesta. Se suhde olisi päätynyt pelaamiseen. Sillä ihmisellä oli keskeneräisiä asioita elämässä. Minua ne ei häirinnyt mutta hänellä taisi olla vähän vaikeuksia päättää mihin suuntaan lähtisi. Hänen ei tarvinut edes kertoa minulle sitä. Se kaikki oli luettavissa hänen käytöksestä. Yksi asia ylitse muiden mistä pidin hänessä, oli se, että hän oli rehellinen. Niin hyvin kuin sen osasi. Myönsi olevan keskeneräinen. Ja jatkamalla minun kanssa hänen mahdollisuutensa tulla valmiiksi olisivat heikentyneet todella paljon. Valmiiksi täytyy kyllä tulla yksin. Ehkä erehdyn siinä asiassa mutta paljon tätä asiaa pohtineena, olen aina tullut samaan tulokseen. Jos valmiiksi tullaan jonkun toisen avulla, tullaan aina tarvitsemaan sitä toista pysyäkseen valmiina. Silloin onkin se "minä tahdon" muuttunut huomaamatta siihen "minun täytyy" Se on vaikea aihe. Ymmärrän kyllä sen.
Sen saman ihmisen kanssa puhuttiin myös avioliitosta instituutiona. Mielestäni se on kyllä aikansa elänyt. Jos joku asettaisi mulle ehdon, että mun pitäisi mennä naimisiin ollakseen toisen kanssa yhdessä niin kyllä meikäläisen perävalot näkyisi aika nopeasti. Jos minun sana siitä ei riittäisi, ei olisi silloin suhteessa riittävästi luottamusta. Ja suhde ilman luottamusta ei toimi. Tai toimii mutta sitä voi verrata huonukuntoisella, lähes rikkinäisellä pyörällä polkemiseen. Itselleni kyllä riittäisi toisen sana, lupaus. En kyseenalaistaisi toisen rehellisyyttä ennen kuin se olisi pettänyt sanansa. Olen aina sanonut, että jos ei ole varma siitä , että pystyy pitämään lupauksensa niin ei tarvi luvata. Pystyn kyllä elämään sen kanssa. Ja se lyhytaikainen tuttavuus oli samaa mieltä kuin suurin osa naisista. "Hän ei halua minun kanssa naimisiin. Hän ei rakasta minua." Ei me kyllä mitään sellaista oltu suunnitelemassa. Muuten vaan keskusteltiin aiheesta.
Teknologia on muuten sylkenyt ihmissuhteille maailmassa yhden aika ison syöpäläisen. Nimittäin kännykän. Ei ihmiset osaa vielä käyttää sitä. Mieti mikä työkalu se on mustasukkaiselle ja epävarmalle ihmiselle. Kuin moni riita ja kinastelu olisi käymättä ilman sitä kapistusta. Ja sitten vielä, mistä täällä puhuttiin toisessa keskustelussa "poissa kotoa..." Mitä se poissa kotoa hyödyttää kun on kuitenkin aina tavoitettavissa. Ja jos ei ole niin epäilykset heräävät...

Lue lisää

Kuinkahan paljon valmiiksi on tultava yksin? Toisaalta kun ajatusten testaaminen, muiden kuunteleminen, lukeminenhan minua ainakin vie eteenpäin. Mutta se että jää sitten tarvitsemaan toista pysyäkseen valmiina! Sano esimerkki.

vähän siitä kirjoitti:

lyhyestä tuttavuudesta. Se suhde olisi päätynyt pelaamiseen. Sillä ihmisellä oli keskeneräisiä asioita elämässä. Minua ne ei häirinnyt mutta hänellä taisi olla vähän vaikeuksia päättää mihin suuntaan lähtisi. Hänen ei tarvinut edes kertoa minulle sitä. Se kaikki oli luettavissa hänen käytöksestä. Yksi asia ylitse muiden mistä pidin hänessä, oli se, että hän oli rehellinen. Niin hyvin kuin sen osasi. Myönsi olevan keskeneräinen. Ja jatkamalla minun kanssa hänen mahdollisuutensa tulla valmiiksi olisivat heikentyneet todella paljon. Valmiiksi täytyy kyllä tulla yksin. Ehkä erehdyn siinä asiassa mutta paljon tätä asiaa pohtineena, olen aina tullut samaan tulokseen. Jos valmiiksi tullaan jonkun toisen avulla, tullaan aina tarvitsemaan sitä toista pysyäkseen valmiina. Silloin onkin se "minä tahdon" muuttunut huomaamatta siihen "minun täytyy" Se on vaikea aihe. Ymmärrän kyllä sen.
Sen saman ihmisen kanssa puhuttiin myös avioliitosta instituutiona. Mielestäni se on kyllä aikansa elänyt. Jos joku asettaisi mulle ehdon, että mun pitäisi mennä naimisiin ollakseen toisen kanssa yhdessä niin kyllä meikäläisen perävalot näkyisi aika nopeasti. Jos minun sana siitä ei riittäisi, ei olisi silloin suhteessa riittävästi luottamusta. Ja suhde ilman luottamusta ei toimi. Tai toimii mutta sitä voi verrata huonukuntoisella, lähes rikkinäisellä pyörällä polkemiseen. Itselleni kyllä riittäisi toisen sana, lupaus. En kyseenalaistaisi toisen rehellisyyttä ennen kuin se olisi pettänyt sanansa. Olen aina sanonut, että jos ei ole varma siitä , että pystyy pitämään lupauksensa niin ei tarvi luvata. Pystyn kyllä elämään sen kanssa. Ja se lyhytaikainen tuttavuus oli samaa mieltä kuin suurin osa naisista. "Hän ei halua minun kanssa naimisiin. Hän ei rakasta minua." Ei me kyllä mitään sellaista oltu suunnitelemassa. Muuten vaan keskusteltiin aiheesta.
Teknologia on muuten sylkenyt ihmissuhteille maailmassa yhden aika ison syöpäläisen. Nimittäin kännykän. Ei ihmiset osaa vielä käyttää sitä. Mieti mikä työkalu se on mustasukkaiselle ja epävarmalle ihmiselle. Kuin moni riita ja kinastelu olisi käymättä ilman sitä kapistusta. Ja sitten vielä, mistä täällä puhuttiin toisessa keskustelussa "poissa kotoa..." Mitä se poissa kotoa hyödyttää kun on kuitenkin aina tavoitettavissa. Ja jos ei ole niin epäilykset heräävät...

Lue lisää

Sitten avioliitosta. Minulle riitti yksi. Ja kun siitä ei tullut sitä jonka vain kuolema olisi pystynyt erottamaan, uskon että se ei ole minun juttuni ollenkaan. Viimeiseen asti minä yritin uskoa että asiat järjestyvät eikä meillä sen kummempaa ole kuin muillakaan, kaikilla on ongelmansa.
Mutta kyllä minä olen nyt sen ymmärtänyt, että Joku tiesi paljon paremmin, mitä minä tarvitsen. Olin haalea varjo vain nykyisestä siinä liitossa. Siivet kasvoivat vasta sen jälkeen. Ja lentääkin jo osaan mutta kovin korkealle en vielä uskalla. Hämmästelen aina elämääni. Eivätkä ne ihmeet varmaan tähän vielä ole loppuneet! Sinuun tutustuminenkin on ihme.

Keijuli kirjoitti:

Sitten avioliitosta. Minulle riitti yksi. Ja kun siitä ei tullut sitä jonka vain kuolema olisi pystynyt erottamaan, uskon että se ei ole minun juttuni ollenkaan. Viimeiseen asti minä yritin uskoa että asiat järjestyvät eikä meillä sen kummempaa ole kuin muillakaan, kaikilla on ongelmansa.
Mutta kyllä minä olen nyt sen ymmärtänyt, että Joku tiesi paljon paremmin, mitä minä tarvitsen. Olin haalea varjo vain nykyisestä siinä liitossa. Siivet kasvoivat vasta sen jälkeen. Ja lentääkin jo osaan mutta kovin korkealle en vielä uskalla. Hämmästelen aina elämääni. Eivätkä ne ihmeet varmaan tähän vielä ole loppuneet! Sinuun tutustuminenkin on ihme.

Lue lisää

vaikuttaa todella paljon eri asioita. En osaisi edes kertoa sitä lukua. Kun itse tulin valmiiksi, kaikki tuntui olevan niin helppoa ja selkeätä. Nauroin itselleni, että miten en sitä aikaisemmin ymmärtänyt? Miten olin ollut niin sokea ja kuuro? Nyt jälkeenpäin ajateltuna, se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Joo yksinkertaista se oli minulle kun olin selvittänyt ongelmani itseni kanssa. Mutta ei se vielä silloin ollut kun olin vasta matkalla ratkaisuun.
Tarkoitin vaikka sitä, että kun kuulee että toinen antaa elämälle merkityksen. Se merkityshän pysyy silloin ainoastaan toisen ollessaan läsnä. Ja toisen poistuttua, poistuu myös merkitys. Ja taas palataan siihen, että osatakseen olla kaksin täytyy ensiksi oppia olemaan yksin. Jos joku tulee valmiiksi seuratessaan minun esimerkkiä, tehden asioita niin kuin minä teen, se luopuu omasta itsestä ja yrittää olla minä. En tiedä pystyisikö se siihen yksin. Tuon esimerkin omasta toimintamallista. Kun käyn ulkona juoksulenkillä, en pysty muuttamaan sitä maastoa missä juoksen. Mukautan siis askeleeni maaston mukaan. Jokainen jalan alastulo on erilainen. Joka kerta haen sitä helpompaa etenemistapaa. Sitä kitkatonta. Kun ollaan puhuttu niistä muuttuvista tekijöista niin samalla tavalla toimin todella monessa eri asiassa. Siinäkin on suurin motivoija laiskuus. Halu tehdä jotain mutta silti päästä siinä helpommalla. Kaikkihan on vaikeaa kun ei osaa. Silloin kun oppii se ei ole vaikeaa. Mutta me ollaan kuitenkin kaikki erilaisia vaikka näytetäänkin samalta. Siis esimerkiksi ajattelukykyyn vaikuttaa todella moni eri asiaa. Ruoka, terveys, kunto jne. Esimerkiksi ruoka mikä on minulle hyväksi, ei vältämättä ole sitä jollekin toiselle. Sehän riippuu siitä mihin elimistö on tottunut. Jos ei usko sitä niin tässä toinen esimerkki. laittaa jalkaan todella epämukavat kengät. Vääränmalliset, liian pienet niin, että jalkoihin sattuu todella paljon. Sitten lähtee kävelemään ja yrittää ajatella. Eihän siitä mitään tule. Ainoa ajatus mikä on silloin mielessä, on se, että nyt sattuu. Siinä oli vaan murto-osa siitä kaikesta mikä minut sai valmiiksi. Ja sitten vielä se sielukin. En voisi parantaa sitä, mitä en ole sairaaksi saanut. Kukaan ei pysty siihen. Jokainen voi siinäkin asiassa parantaa itsensä. Voinhan toki saada toisen uskomaan, että se on minun ansiota mutta silloinhan se tulee riippuvaiseksi minusta ja ei enää halua minua vaan tarvitsee minua. Ihmismieli on kuitenkin aika heikko. Koska ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi laumaeläin. Ja laumaeläin haluaa aina hinnalla millä hyvänsä lauman hyväksynnän ja hakiessaan sitä se lakkaa pitämästä itsestään.

Keijuli kirjoitti:

Sitten avioliitosta. Minulle riitti yksi. Ja kun siitä ei tullut sitä jonka vain kuolema olisi pystynyt erottamaan, uskon että se ei ole minun juttuni ollenkaan. Viimeiseen asti minä yritin uskoa että asiat järjestyvät eikä meillä sen kummempaa ole kuin muillakaan, kaikilla on ongelmansa.
Mutta kyllä minä olen nyt sen ymmärtänyt, että Joku tiesi paljon paremmin, mitä minä tarvitsen. Olin haalea varjo vain nykyisestä siinä liitossa. Siivet kasvoivat vasta sen jälkeen. Ja lentääkin jo osaan mutta kovin korkealle en vielä uskalla. Hämmästelen aina elämääni. Eivätkä ne ihmeet varmaan tähän vielä ole loppuneet! Sinuun tutustuminenkin on ihme.

Lue lisää

"Mitä ylemmäksi Sinä nouset, sen vähäisemmältä näytät kateuden silmissä. Mutta pahiten vihataan sitä joka lentää" Arvaat varmaan kenen sanoja.
Kohtalon ironiasta. Jos joku olisi minulle sanonut ennen meidän keskusteluja, että tulisin käymään netissä käymään sellaista, olisin nauranut paskaista naurua ja sanonut EN IKINÄ. Tässä tuli taas esimerkki, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Eli kyllä tätä voisi sanoa pieneksi ihmeeksi.

tulemiseen kirjoitti:

vaikuttaa todella paljon eri asioita. En osaisi edes kertoa sitä lukua. Kun itse tulin valmiiksi, kaikki tuntui olevan niin helppoa ja selkeätä. Nauroin itselleni, että miten en sitä aikaisemmin ymmärtänyt? Miten olin ollut niin sokea ja kuuro? Nyt jälkeenpäin ajateltuna, se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Joo yksinkertaista se oli minulle kun olin selvittänyt ongelmani itseni kanssa. Mutta ei se vielä silloin ollut kun olin vasta matkalla ratkaisuun.
Tarkoitin vaikka sitä, että kun kuulee että toinen antaa elämälle merkityksen. Se merkityshän pysyy silloin ainoastaan toisen ollessaan läsnä. Ja toisen poistuttua, poistuu myös merkitys. Ja taas palataan siihen, että osatakseen olla kaksin täytyy ensiksi oppia olemaan yksin. Jos joku tulee valmiiksi seuratessaan minun esimerkkiä, tehden asioita niin kuin minä teen, se luopuu omasta itsestä ja yrittää olla minä. En tiedä pystyisikö se siihen yksin. Tuon esimerkin omasta toimintamallista. Kun käyn ulkona juoksulenkillä, en pysty muuttamaan sitä maastoa missä juoksen. Mukautan siis askeleeni maaston mukaan. Jokainen jalan alastulo on erilainen. Joka kerta haen sitä helpompaa etenemistapaa. Sitä kitkatonta. Kun ollaan puhuttu niistä muuttuvista tekijöista niin samalla tavalla toimin todella monessa eri asiassa. Siinäkin on suurin motivoija laiskuus. Halu tehdä jotain mutta silti päästä siinä helpommalla. Kaikkihan on vaikeaa kun ei osaa. Silloin kun oppii se ei ole vaikeaa. Mutta me ollaan kuitenkin kaikki erilaisia vaikka näytetäänkin samalta. Siis esimerkiksi ajattelukykyyn vaikuttaa todella moni eri asiaa. Ruoka, terveys, kunto jne. Esimerkiksi ruoka mikä on minulle hyväksi, ei vältämättä ole sitä jollekin toiselle. Sehän riippuu siitä mihin elimistö on tottunut. Jos ei usko sitä niin tässä toinen esimerkki. laittaa jalkaan todella epämukavat kengät. Vääränmalliset, liian pienet niin, että jalkoihin sattuu todella paljon. Sitten lähtee kävelemään ja yrittää ajatella. Eihän siitä mitään tule. Ainoa ajatus mikä on silloin mielessä, on se, että nyt sattuu. Siinä oli vaan murto-osa siitä kaikesta mikä minut sai valmiiksi. Ja sitten vielä se sielukin. En voisi parantaa sitä, mitä en ole sairaaksi saanut. Kukaan ei pysty siihen. Jokainen voi siinäkin asiassa parantaa itsensä. Voinhan toki saada toisen uskomaan, että se on minun ansiota mutta silloinhan se tulee riippuvaiseksi minusta ja ei enää halua minua vaan tarvitsee minua. Ihmismieli on kuitenkin aika heikko. Koska ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi laumaeläin. Ja laumaeläin haluaa aina hinnalla millä hyvänsä lauman hyväksynnän ja hakiessaan sitä se lakkaa pitämästä itsestään.

Lue lisää

Jokainen parantaa itse itsensä - kyllä! Ensiksi on opittava olemaan yksin jne.
Tiedän ihmisen, jonka hyvä olo riippuu siitä, miten hän on saanut huomiota ja kehuja, jokainen päivä tarvitsee oman pönkänsä. Yksinäinen päivä esim. mökillä ei onnistu.
No, kysehän on siitä että ON MUKAVA ihminen, toisten kanssa olo on aina palkitsevaa. Minulla se ei ole niin, tarvitsen paljon yksinoloa tietääkseni kuka olen ja löytääkseni taspainon.
Luin tuossa vastaustasi odotellessani jostain että karmallinen läksyni tässä elämässä on huolehtia itsestäni. Eipä tainnut mennä ainakaan pahasti vikaan! Ehkä teen jo ylilyöntejäkin mutta siitä on ja on ollut pitkälti kyse. Ymmärrän sen nyt. Se mitä joskus Sinulle kerroin että yksi oppituntini, läksyni, on ollut selättää tässä elämässä häpeä jonka joku muu on minulle aiheuttanut, sopii tähän kuvioon myös. "Nostan itseni". Huolehdin vain itsestäni ja kaikki muu helpottuu. Kun hyväksyn itseni, muidenkin on pakko hyväksyä minut. Laumassakin.

,.,.,. kirjoitti:

"Mitä ylemmäksi Sinä nouset, sen vähäisemmältä näytät kateuden silmissä. Mutta pahiten vihataan sitä joka lentää" Arvaat varmaan kenen sanoja.
Kohtalon ironiasta. Jos joku olisi minulle sanonut ennen meidän keskusteluja, että tulisin käymään netissä käymään sellaista, olisin nauranut paskaista naurua ja sanonut EN IKINÄ. Tässä tuli taas esimerkki, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Eli kyllä tätä voisi sanoa pieneksi ihmeeksi.

Lue lisää

Pahiten vihataan sitä joka lentää!
Surullista.
Olen joskus sanonut jollekin että pitää olla niin reilu, mukava ja rehellinen kaikille että kaikki suovat minulle sen hyvän mitä elämä ehkä tuo. Ei siis kadehdita eikä ainakaan vihata. Nauroi naiviudelleni.
Pitää siis lentää niin kauas ja korkealle ettei paha tavoita. Niinkö?

Keijuli kirjoitti:

Pahiten vihataan sitä joka lentää!
Surullista.
Olen joskus sanonut jollekin että pitää olla niin reilu, mukava ja rehellinen kaikille että kaikki suovat minulle sen hyvän mitä elämä ehkä tuo. Ei siis kadehdita eikä ainakaan vihata. Nauroi naiviudelleni.
Pitää siis lentää niin kauas ja korkealle ettei paha tavoita. Niinkö?

Lue lisää

pelkää, niin kauan ihminen myös kadehtii. Kyllä se niin on. Jos haluaa lentää, täytyy olla valmis kapuloihin rattaissa. Tai sitten voi harjoitella lentämistä yksin ja kerätä voimia voidakseen lentää niin nopeasti, ettei kateelliset tavoita. Tai sitten tarvitset jonkun joka suojelee Sinua niiltä kateellisilta ja kannustaa Sinua lähtemään lentoon.
Omastakin harrastuksesta voin kertoa, ettei jokainen ole valmis tekemään sitä mitä mitä minä teen tullakseen hyväksi. Ollaan lähdetty samalta viivalta mutta muut on jo jäänyt aika kauas taakse. Syy on siinä, ettei kestetä pientä kipua. Minulle liikuntaa harrastaessa kipu on aina ollut opettavaista. Kun aloittaa, on täysin luonnollista, että ensiksi sattuu. Kun on jo jatkanut jonkin aikaa, kipu kertoo minulle sen, että teen jotain väärin. Eli virheet pystyy silloin korjaaman heti, eikä ne pääse kertaantumaan. Ja se sama menetelmä toimii myös kaikessa muussakin jokapäiväisessä elämässä. Aika usein on minulta kysytty, etteikö minulla ole kylmä? Onhan minullakin kylmä. Ihan niin kuin muillakin. En vaan pelkää sitä. Olenhan ikäni asunut tässä ilmastossa niin pitäisihän jo siinä ajassa oppia tuntemaan se kylmä ja oppia elämään sen kanssa.
Ja siitä pahasta vielä. Jos kannat pahaa mukanasi, se kyllä seuraa Sinua myös sinne korkeuksiin minne haluaisit lentää. Olen edelleen siitä mieltä, että suurin paha on pelko. Kun lakkaa pelkäämästä, lakkaavat myös hyvä ja paha sellaisena kuin ne on ollut.

tule mieleen yhtäkään pelkoa. Tuleehan nittäkin joskus mutta ne myös katoaa yhtä nopeasti kuin tulevatkin. En juokse enää pakoon niitä vaan kohtaan ne. Uskon olevani nyt tarpeeksi vahva siihen. Jos jokin tuntuu vielä ylivoimaiselta, odotan oikeaa hetkeä voimia keräten ja valmistautuen. Pelkään ehkä sitä, että alan uudestaan pelätä. Mutta se ei taida olla enää mahdollista. Olen valintani tehnyt. Silloin kun valitsin itseni. Ja tulen aina tekemään sen kun vaihtehtoja jää jäljelle vaan kaksi. Ja sitä ei todennäköisesti yksikään nainen tule ymmärtämään. Ja siksi se eräänlainen erakoituminen.
Sydäntä lämmitti kun sanoit sanan itsekuri. "Ojennuksessa, ei ojennettuna"
Jos et kadehti, et vihaa olet jo voittanut osan peloistasi. Nehän on kuitenkin pelkoja vihan ja kateuden valeasuissa. Silloin kun lakkaat pelkäämästä itseäsi, olet voittanut peloista suurimman. Hyvää yötä ja kiitos Sinulle mukavasta keskustelupäivästä.

nyt juuri kirjoitti:

tule mieleen yhtäkään pelkoa. Tuleehan nittäkin joskus mutta ne myös katoaa yhtä nopeasti kuin tulevatkin. En juokse enää pakoon niitä vaan kohtaan ne. Uskon olevani nyt tarpeeksi vahva siihen. Jos jokin tuntuu vielä ylivoimaiselta, odotan oikeaa hetkeä voimia keräten ja valmistautuen. Pelkään ehkä sitä, että alan uudestaan pelätä. Mutta se ei taida olla enää mahdollista. Olen valintani tehnyt. Silloin kun valitsin itseni. Ja tulen aina tekemään sen kun vaihtehtoja jää jäljelle vaan kaksi. Ja sitä ei todennäköisesti yksikään nainen tule ymmärtämään. Ja siksi se eräänlainen erakoituminen.
Sydäntä lämmitti kun sanoit sanan itsekuri. "Ojennuksessa, ei ojennettuna"
Jos et kadehti, et vihaa olet jo voittanut osan peloistasi. Nehän on kuitenkin pelkoja vihan ja kateuden valeasuissa. Silloin kun lakkaat pelkäämästä itseäsi, olet voittanut peloista suurimman. Hyvää yötä ja kiitos Sinulle mukavasta keskustelupäivästä.

Lue lisää

Sanoit: Ja sitä ei todennäköisesti yksikään nainen tule ymmärtämään.
Ymmärsinköhän minä oikein? Sanon että ihailen toisessa ihmisessä vapautta ja voimaa. Tarkoitan että vaikka kulkisimme käsi kädessä, emme nojaa toisiimme tai ohjaa toisiamme tai vahdi toisiamme. Mutta se onkin vaikea selittää. Jos joku tuntee samoin, ymmärtää. Se on se hieno tunne ja tilanne kun tietää toisenkin ottavan itsestään täyden vastuun! Olet siis "valinnut itsesi" kuten sanoit. Et odota että "joku tekee Sinut onnelliseksi". Sellaiset ihmiset, jotka sitä odottavat, kierrän kaukaa, se olisi aivan hirveä elämäntehtävä!

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: Ja sitä ei todennäköisesti yksikään nainen tule ymmärtämään.
Ymmärsinköhän minä oikein? Sanon että ihailen toisessa ihmisessä vapautta ja voimaa. Tarkoitan että vaikka kulkisimme käsi kädessä, emme nojaa toisiimme tai ohjaa toisiamme tai vahdi toisiamme. Mutta se onkin vaikea selittää. Jos joku tuntee samoin, ymmärtää. Se on se hieno tunne ja tilanne kun tietää toisenkin ottavan itsestään täyden vastuun! Olet siis "valinnut itsesi" kuten sanoit. Et odota että "joku tekee Sinut onnelliseksi". Sellaiset ihmiset, jotka sitä odottavat, kierrän kaukaa, se olisi aivan hirveä elämäntehtävä!

Lue lisää

oikein. Jos on kivi kengässä, se täytyy otta pois. Eikä jäädä odottamaan, että joku muu tulee ja tekee sen puolestasi. Valittamalla ongelmista, ongelmat ei lakkaa. Ne lakkaa silloin kun selvittää niiden aiheuttajan ja poistaa sen. Vielä kerran hyvää yötä. Olet muuten tähän asti tapaamistani ihmisistä paras keneen on ollut ilo tutustua. Vaikka se tuttavuus nyt onkin täällä netissä. Kiitos siitä.

minut aivan kirjoitti:

oikein. Jos on kivi kengässä, se täytyy otta pois. Eikä jäädä odottamaan, että joku muu tulee ja tekee sen puolestasi. Valittamalla ongelmista, ongelmat ei lakkaa. Ne lakkaa silloin kun selvittää niiden aiheuttajan ja poistaa sen. Vielä kerran hyvää yötä. Olet muuten tähän asti tapaamistani ihmisistä paras keneen on ollut ilo tutustua. Vaikka se tuttavuus nyt onkin täällä netissä. Kiitos siitä.

Lue lisää

Työt painaa, heräsin.
Kiva kun olit vielä laittanut viestin ja sain muuta ajateltavaa. Kiitos.
Nuo Sinun esimerkkisi! Jo oksan katkaisemisesta asti, jostain syyskuulta(?), olen niistä tykännyt.
Lasken nykyään Sinut "omiin ihmisiini". Vaikka välillä menee lujaa eikä ehditä kirjoitella, tauko ei tunnu sitten kun taas pääsemme vauhtiin.
Parhaissa ihmissuhteissa levätään. Ymmärrän sen niin että minun ei tarvitse pelätä miten minut ymmärrät tai värkätä, mitähän mahdoit taas tuolla tarkoittaa - ikävässä mielessä - mistähän minulle yritit pistellä tms. Tässä suhteessa uskon että kumpikin tahtoo ajatella toisenkin pyrkivän näkemään sanoissa vilpittömyyttä ja - hyvää tahtoa. En minä ainakaan ole muuta sanoissasi nähnyt.
Enpä taida enää toivotella Sinulle hyvää yötä.
Turvallista työviikkoa ja kirjoitellaan kun ehditään.

Keijuli kirjoitti:

Työt painaa, heräsin.
Kiva kun olit vielä laittanut viestin ja sain muuta ajateltavaa. Kiitos.
Nuo Sinun esimerkkisi! Jo oksan katkaisemisesta asti, jostain syyskuulta(?), olen niistä tykännyt.
Lasken nykyään Sinut "omiin ihmisiini". Vaikka välillä menee lujaa eikä ehditä kirjoitella, tauko ei tunnu sitten kun taas pääsemme vauhtiin.
Parhaissa ihmissuhteissa levätään. Ymmärrän sen niin että minun ei tarvitse pelätä miten minut ymmärrät tai värkätä, mitähän mahdoit taas tuolla tarkoittaa - ikävässä mielessä - mistähän minulle yritit pistellä tms. Tässä suhteessa uskon että kumpikin tahtoo ajatella toisenkin pyrkivän näkemään sanoissa vilpittömyyttä ja - hyvää tahtoa. En minä ainakaan ole muuta sanoissasi nähnyt.
Enpä taida enää toivotella Sinulle hyvää yötä.
Turvallista työviikkoa ja kirjoitellaan kun ehditään.

Lue lisää

mennä ihme kiittelyksi. Joo. Minäpä katkaisen sen kierteen nyt. Eiköhän me kummatkin jo olla ymmärretty riitävän hyvin toisiamme ja kiiteltykin kaiken lisäksi. Jos joka viestissä jatketaan kiittelyä, ne kiitokset alkaa silloin menettää merkitystä. Hyvää kannattaa käyttää säästävästi, eikä tuhlata sitä kaikkea heti. Muuten kestää todella kauan saada se uudestaan.
Tuntuu taas kerran mukavalta lukea Sinun viestiä ja kuulla, että et pidä minu vi****lijana. Näinhän minut useimmat kokee oikeassa elämässä. Jotkut saa huomion hauskuuttamalla, toiset ulkonäöllä jne. Minäpä taidan olla kyllä aika ärsyttävä koko olemuksellani. Ja olen sitä jokaiselle kunnes minuun vaivautuu tutustumaan.

nyt taitaa kirjoitti:

mennä ihme kiittelyksi. Joo. Minäpä katkaisen sen kierteen nyt. Eiköhän me kummatkin jo olla ymmärretty riitävän hyvin toisiamme ja kiiteltykin kaiken lisäksi. Jos joka viestissä jatketaan kiittelyä, ne kiitokset alkaa silloin menettää merkitystä. Hyvää kannattaa käyttää säästävästi, eikä tuhlata sitä kaikkea heti. Muuten kestää todella kauan saada se uudestaan.
Tuntuu taas kerran mukavalta lukea Sinun viestiä ja kuulla, että et pidä minu vi****lijana. Näinhän minut useimmat kokee oikeassa elämässä. Jotkut saa huomion hauskuuttamalla, toiset ulkonäöllä jne. Minäpä taidan olla kyllä aika ärsyttävä koko olemuksellani. Ja olen sitä jokaiselle kunnes minuun vaivautuu tutustumaan.

Lue lisää

Nyt Sinäkin pidät jo minua satuolentona kun sanot "oikeassa elämässä..." Ja eiköhän keiju olekin!
Jätetään kummallekin vapaus kuvitella.
Mutta jos Sinä arvelet saavasi huomion "oikeassa elämässä" ärsyttämällä, millä minä? Ei minua taideta edes huomata! Muistelen, mitä minusta on sanottu. Jotain semmoista kuin "aina iloinen" tai "kuin elohopea". Sellainenkin voi ärsyttää ...aina iloinen! Yäk!
Luin jostain huokauksen: "Jumala, ei enää ainuttakaan hilpeää ihmistä tänään. Saisinko kohdata edes yhden aidon ihmisen!"

Nyt tämä hilpeys hiljenee ja valot sammuu - hyvää yötä!

Keijuli kirjoitti:

Nyt Sinäkin pidät jo minua satuolentona kun sanot "oikeassa elämässä..." Ja eiköhän keiju olekin!
Jätetään kummallekin vapaus kuvitella.
Mutta jos Sinä arvelet saavasi huomion "oikeassa elämässä" ärsyttämällä, millä minä? Ei minua taideta edes huomata! Muistelen, mitä minusta on sanottu. Jotain semmoista kuin "aina iloinen" tai "kuin elohopea". Sellainenkin voi ärsyttää ...aina iloinen! Yäk!
Luin jostain huokauksen: "Jumala, ei enää ainuttakaan hilpeää ihmistä tänään. Saisinko kohdata edes yhden aidon ihmisen!"

Nyt tämä hilpeys hiljenee ja valot sammuu - hyvää yötä!

Lue lisää

onkin. En kyllä kaipaa huomiota. Enkä väitäkkään sitä joka paikassa saavan. Enkä halua ärsyttää ketään. En ainakaan ennen kuin joku ärsyntyy ihan itse. Ennen kuin olen sanonut sanakaan. Silloin myönnän kyllä joskus innostuvan. Taitaa vaan olla se minun olemus, mikä ärsyttää joitakin ihmisiä. Niin kuin aikaisemmin kerroin, minuun ei ole helppo tehdä vaikutusta. Ja ehkä se paistaa myös asenteestani läpi.
Ilopilleriksi olen kyllä Sinut kuvitellutkin. Olen kuvitellut meitä jossain seurassa. Missä Sinä olet oma iloinen ja terävä itsesi, minun istuessa jossain syrjässä hymyilemässä. Hymyilemässä ylpeänä.
Ulkonäköä en ole osanut kuvitella millään lailla. Oscar Wilde taisi sanoa joskus, että mielikuvituksettomat ihmiset turvautuu logiikkaan. Taidan olla vähän sinne logiikkaan päin kallellaan. Siitä kuvittelemisestä vielä niin paljon, että minulla on aina ollut helpompi kuvitella minkälainen joku on kuin miltä joku näyttää. Kun luen jotain kirjaa, en ikinä ole kuvitellut henkilöiden ulkonäköä vaan aina yrittänyt asettua eri henkilöiden asemaan. Hyvä kirja on aina imaissut minut tarinaan mukaan. Siinä en ole tyytynyt sivustakatsojaksi. Hups! Taitaa mulla sittenkin olla jonkun verran mielikuvitusta.
Ja totta. Kyllä minä Sinua ihan todellisena satuolentona pidän.
Jäi muuten vähän askarruttamaan, että miksi toivoit nimenomaan turvallista työviikkoa?

se hauskuus kirjoitti:

onkin. En kyllä kaipaa huomiota. Enkä väitäkkään sitä joka paikassa saavan. Enkä halua ärsyttää ketään. En ainakaan ennen kuin joku ärsyntyy ihan itse. Ennen kuin olen sanonut sanakaan. Silloin myönnän kyllä joskus innostuvan. Taitaa vaan olla se minun olemus, mikä ärsyttää joitakin ihmisiä. Niin kuin aikaisemmin kerroin, minuun ei ole helppo tehdä vaikutusta. Ja ehkä se paistaa myös asenteestani läpi.
Ilopilleriksi olen kyllä Sinut kuvitellutkin. Olen kuvitellut meitä jossain seurassa. Missä Sinä olet oma iloinen ja terävä itsesi, minun istuessa jossain syrjässä hymyilemässä. Hymyilemässä ylpeänä.
Ulkonäköä en ole osanut kuvitella millään lailla. Oscar Wilde taisi sanoa joskus, että mielikuvituksettomat ihmiset turvautuu logiikkaan. Taidan olla vähän sinne logiikkaan päin kallellaan. Siitä kuvittelemisestä vielä niin paljon, että minulla on aina ollut helpompi kuvitella minkälainen joku on kuin miltä joku näyttää. Kun luen jotain kirjaa, en ikinä ole kuvitellut henkilöiden ulkonäköä vaan aina yrittänyt asettua eri henkilöiden asemaan. Hyvä kirja on aina imaissut minut tarinaan mukaan. Siinä en ole tyytynyt sivustakatsojaksi. Hups! Taitaa mulla sittenkin olla jonkun verran mielikuvitusta.
Ja totta. Kyllä minä Sinua ihan todellisena satuolentona pidän.
Jäi muuten vähän askarruttamaan, että miksi toivoit nimenomaan turvallista työviikkoa?

Lue lisää

Ajattelin sellaista tilannetta, että Sinulle sattuisi jotain enkä saisi koskaan tietää, miksi lopetit kirjoittamisen. Lukisin viimeiset viestit yhä uudelleen ja yrittäisin keksiä mikä meni pieleen.

se hauskuus kirjoitti:

onkin. En kyllä kaipaa huomiota. Enkä väitäkkään sitä joka paikassa saavan. Enkä halua ärsyttää ketään. En ainakaan ennen kuin joku ärsyntyy ihan itse. Ennen kuin olen sanonut sanakaan. Silloin myönnän kyllä joskus innostuvan. Taitaa vaan olla se minun olemus, mikä ärsyttää joitakin ihmisiä. Niin kuin aikaisemmin kerroin, minuun ei ole helppo tehdä vaikutusta. Ja ehkä se paistaa myös asenteestani läpi.
Ilopilleriksi olen kyllä Sinut kuvitellutkin. Olen kuvitellut meitä jossain seurassa. Missä Sinä olet oma iloinen ja terävä itsesi, minun istuessa jossain syrjässä hymyilemässä. Hymyilemässä ylpeänä.
Ulkonäköä en ole osanut kuvitella millään lailla. Oscar Wilde taisi sanoa joskus, että mielikuvituksettomat ihmiset turvautuu logiikkaan. Taidan olla vähän sinne logiikkaan päin kallellaan. Siitä kuvittelemisestä vielä niin paljon, että minulla on aina ollut helpompi kuvitella minkälainen joku on kuin miltä joku näyttää. Kun luen jotain kirjaa, en ikinä ole kuvitellut henkilöiden ulkonäköä vaan aina yrittänyt asettua eri henkilöiden asemaan. Hyvä kirja on aina imaissut minut tarinaan mukaan. Siinä en ole tyytynyt sivustakatsojaksi. Hups! Taitaa mulla sittenkin olla jonkun verran mielikuvitusta.
Ja totta. Kyllä minä Sinua ihan todellisena satuolentona pidän.
Jäi muuten vähän askarruttamaan, että miksi toivoit nimenomaan turvallista työviikkoa?

Lue lisää

Kirjoittelen kun ehdin...
Sanoit tosi kivasti.
Mutta tässä pientä pudotusta:
Jos istuisit syrjässä niin kuulisit ehkä minun itsevarmana esittävän muille keskustelijoille Sinulta saamiani ajatuksia. Mitäs sitten?
Muuttuisiko keskustelu meidän kahden väittelyksi, olinko ymmärtänyt oikein ja olemmeko sittenkään samaa mieltä. Aloittaisimme hiusten halkomisen - ja olisimme pian mies ja nainen joiden "ympäriltä tuolit viedään".
Poistuisimme sitten koteihimme nauraen itsellemme - tai tuhahdellen toisen typeryyttä.
Kumpiko mahtaisi lähettää ensimmäisen sovittelevan tekstiviestin? Ja monenko tunnin/päivän päästä?

Keijuli kirjoitti:

Kirjoittelen kun ehdin...
Sanoit tosi kivasti.
Mutta tässä pientä pudotusta:
Jos istuisit syrjässä niin kuulisit ehkä minun itsevarmana esittävän muille keskustelijoille Sinulta saamiani ajatuksia. Mitäs sitten?
Muuttuisiko keskustelu meidän kahden väittelyksi, olinko ymmärtänyt oikein ja olemmeko sittenkään samaa mieltä. Aloittaisimme hiusten halkomisen - ja olisimme pian mies ja nainen joiden "ympäriltä tuolit viedään".
Poistuisimme sitten koteihimme nauraen itsellemme - tai tuhahdellen toisen typeryyttä.
Kumpiko mahtaisi lähettää ensimmäisen sovittelevan tekstiviestin? Ja monenko tunnin/päivän päästä?

Lue lisää

Ei olisi sekään mikään mahdottomuus. Mutta tuskinpa Sinä ainoastaan minun ajatuksiani esittelisit. Onhan ne myös Sinun ajatuksia. Ymmärrän Sinua todella hyvin. Itselläni kesti todella kauan saada ne jokseenkin ymmärrettäviksi sanoiksi. Se tapahtui kyllä aika oudosti. Lopetin pohtimisen. Rauhoituin, muistelin menneitä, katsoin ympärilleni, vertailin... Sitten yhtäkkiä huomasin tehneeni aina aika perustavanlaatuisen virheen pohdinnoissani. Kun aina oli kuitenkin vaisto sanomassa minulle, ettei tämä kaikki niin vaikea voi olla. Huomasin aina olleeni etsimässä eroavaisuuksia eri asioilla kun enemmän yhtäläisyyksiä olisi pitänyt etsiä. Silloin kun aukesin itse itselleni, oli se tietotulva itsestäni aika pelottavan suuri. Täytyy myöntää, ettei todellinen hulluus kaukana ollut. Mutta nyt olen selvinyt siitä, rauhoittunut ja täytyy sanoa, että osaan jo vähitellen käsitellä itseäni. Se muuntautumis- ja mukautumiskyky ovat siinä kyllä isona apuna. Tärkeintä on siinäkin, ettei ikinä unohda sisimässään sitä mikä on. Silloin se ei ikinä karkaa käsistä. Silloin se on jokseenkin hallittavissa.
Siitä mahdollisesta kinastelusta vielä. Reaktioni riippuisi tietenkin täysin kinan laadusta. Todennäköisesti ihan ensimmäinen olisi kuitenkin se nauru. Nauru ja kysymys, että onko tässä nyt järkeä? Jos kina olisi pahemmanlaatuinen, ottaisin ensimmäisen askeleen jos kokisin olleeni jollain tavalla väärässä, jos kokisin päinvastoin, sitä yhteydenottoa saisi jäädä odottamaan varmaan lopun elämän. Niissä tilanteissa on mielestäni väärässä lähes aina se, joka muuttaa keskustelun väittelyksi ja myöhemmin väittelyn riidaksi asti. Onhan se käynyt jo aiemmin ilmi, ettei riitelemällä ja syyttelemällä löydy ikinä hyvää ratkaisua. Se hyvä ratkaisukin löytyy rauhassa ja harkiten. Selvittämällä ongelman syy tai syyt ja poistamalla se. Tämänkin voi tulkita väärin. Ne syyt löytyy aina jokaisen tunnepuolella. Ja kun toisen tunteita ei voida hillitä niin jokaisen täytyy tehdä se silloin itse. Tai voihan ne jättää sen tekemättäkin. Kyse on taas valinnasta.

muuttuakin. kirjoitti:

Ei olisi sekään mikään mahdottomuus. Mutta tuskinpa Sinä ainoastaan minun ajatuksiani esittelisit. Onhan ne myös Sinun ajatuksia. Ymmärrän Sinua todella hyvin. Itselläni kesti todella kauan saada ne jokseenkin ymmärrettäviksi sanoiksi. Se tapahtui kyllä aika oudosti. Lopetin pohtimisen. Rauhoituin, muistelin menneitä, katsoin ympärilleni, vertailin... Sitten yhtäkkiä huomasin tehneeni aina aika perustavanlaatuisen virheen pohdinnoissani. Kun aina oli kuitenkin vaisto sanomassa minulle, ettei tämä kaikki niin vaikea voi olla. Huomasin aina olleeni etsimässä eroavaisuuksia eri asioilla kun enemmän yhtäläisyyksiä olisi pitänyt etsiä. Silloin kun aukesin itse itselleni, oli se tietotulva itsestäni aika pelottavan suuri. Täytyy myöntää, ettei todellinen hulluus kaukana ollut. Mutta nyt olen selvinyt siitä, rauhoittunut ja täytyy sanoa, että osaan jo vähitellen käsitellä itseäni. Se muuntautumis- ja mukautumiskyky ovat siinä kyllä isona apuna. Tärkeintä on siinäkin, ettei ikinä unohda sisimässään sitä mikä on. Silloin se ei ikinä karkaa käsistä. Silloin se on jokseenkin hallittavissa.
Siitä mahdollisesta kinastelusta vielä. Reaktioni riippuisi tietenkin täysin kinan laadusta. Todennäköisesti ihan ensimmäinen olisi kuitenkin se nauru. Nauru ja kysymys, että onko tässä nyt järkeä? Jos kina olisi pahemmanlaatuinen, ottaisin ensimmäisen askeleen jos kokisin olleeni jollain tavalla väärässä, jos kokisin päinvastoin, sitä yhteydenottoa saisi jäädä odottamaan varmaan lopun elämän. Niissä tilanteissa on mielestäni väärässä lähes aina se, joka muuttaa keskustelun väittelyksi ja myöhemmin väittelyn riidaksi asti. Onhan se käynyt jo aiemmin ilmi, ettei riitelemällä ja syyttelemällä löydy ikinä hyvää ratkaisua. Se hyvä ratkaisukin löytyy rauhassa ja harkiten. Selvittämällä ongelman syy tai syyt ja poistamalla se. Tämänkin voi tulkita väärin. Ne syyt löytyy aina jokaisen tunnepuolella. Ja kun toisen tunteita ei voida hillitä niin jokaisen täytyy tehdä se silloin itse. Tai voihan ne jättää sen tekemättäkin. Kyse on taas valinnasta.

Lue lisää

Sanoit: "ettei ikinä unohda sisimässään sitä mikä on."
Tuo on tosi kummallinen juttu. Et ehkä tarkoita tuolla sitä mitä minä lähdin tästä pohtimaan: Vuosia kuluu ja paljon tapahtuu, maailmassa ja minussa. Silti tunnistan itseni samaksi kuin lapsena ja nuorena. Joku tuolla sisuksissa pysyy tai toimii samoin kuin silloin. Haen rauhan edelleen yksinäisyydestä, metsästä jne. Lähden edelleen ihmisten kanssa liikkeelle siitä että he ovat rehellisiä, fiksuja jne. Arvostan pitkälti edelleen samoja asioita kuin silloin. Suhtautuminen itseeni on muuttunut eniten. Se on toki luonnollistakin, ikä ja kokemukset ovat opettaneet ja paljastaneet minusta myös sellaista mitä en tiennyt olevankaan. Vai olikokaan niitä olemassa? Minun karmallinen läksyni pitäisi oleman "oppia huolehtimaan itsestä" vai oliko se itsensä etusijalle laitto, mutta jotain sellaista. Sen mukaan sitä ei siis olisi ollutkaan vielä nuorena - piilossakaan. Kiltin tytön kasvatushan sellaisen myös voisi peittää.
Jääkaappilauseeksi laitan lauseesi vähän muutettuna: Älä unohda sitä mitä sisimmässäsi olet.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "ettei ikinä unohda sisimässään sitä mikä on."
Tuo on tosi kummallinen juttu. Et ehkä tarkoita tuolla sitä mitä minä lähdin tästä pohtimaan: Vuosia kuluu ja paljon tapahtuu, maailmassa ja minussa. Silti tunnistan itseni samaksi kuin lapsena ja nuorena. Joku tuolla sisuksissa pysyy tai toimii samoin kuin silloin. Haen rauhan edelleen yksinäisyydestä, metsästä jne. Lähden edelleen ihmisten kanssa liikkeelle siitä että he ovat rehellisiä, fiksuja jne. Arvostan pitkälti edelleen samoja asioita kuin silloin. Suhtautuminen itseeni on muuttunut eniten. Se on toki luonnollistakin, ikä ja kokemukset ovat opettaneet ja paljastaneet minusta myös sellaista mitä en tiennyt olevankaan. Vai olikokaan niitä olemassa? Minun karmallinen läksyni pitäisi oleman "oppia huolehtimaan itsestä" vai oliko se itsensä etusijalle laitto, mutta jotain sellaista. Sen mukaan sitä ei siis olisi ollutkaan vielä nuorena - piilossakaan. Kiltin tytön kasvatushan sellaisen myös voisi peittää.
Jääkaappilauseeksi laitan lauseesi vähän muutettuna: Älä unohda sitä mitä sisimmässäsi olet.

Lue lisää

päästä toisesta ihmisestä perille, on kuvitella minkälainen hän oli lapsena. Miltä näytti, mistä piti, mihin kykeni ja miten kykeni? Se mihin kykeni ja miten kykeni ei muutu ikinä. Sen olen ainakin itse havauínnut todeksi. Suurin muutos meissä jokaisessa tapahtuu kasvaessa ulkonäössä. Ja nykyisessä täysin pinnallisessa maailmassa sillä on onnistuttu hämäämään lähes kaikkia. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, eikä kaikki ole paskaa mikä haisee.
Ja sen itsestä huolehtimisenkin voi tehdä monella eri tavalla. Siinäkin asiassa kokonaisuus on ratkaiseva. Miettii hieman eri asioiden syitä ja seurauksia. Opettelen esimerkiksi itsekin vielä sitä EI sanomista. Enpä voi vieläkään kehua sen helppoa olevan. Vaikeinta se on sanoa oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, oikealle ihmiselle, oikeasta syystä...
Itse olen parhaiten onnistunut tekemään itse sen minkä pystyn tekemään. En ole odottanut muita tekemään niitä asioita puolestani. Tämä nyt ei tarkoita taas sitä, että muut ei tee jotain asioita puolestani. Tottakai tekee. Ihan kuin minäkin heidän puolesta.
Heli Nevakare kysyi kerran Keith Richardsilta, että mikä on hänelle tärkeintä elämässä? Ja hän vastasi "Eläminen. Ainoastaan idiootti vastaisi jotain muuta" Esitänpä vastaavanlaisen kysymyksen. Kuka on elämäsi tärkein ihminen? Jos Sinulla on henkistä pahoinvointia, niin kuin ahneutta, kateutta, pakkomielteitä jne. Voiko kukaan lähelläsi olevista ihmisistäkään hyvin. Paitsi ne joilla on samanlaista pahoinvointia ja ne luulee sitä hyvinvoinniksi?
Lapsuudesta ja aikuisuudesta. Olin lapsena vuorotellen erakko ja sosiaalinen. Taidan olla sitä vieläkin. Valitsen vaan seurani huomattavasti tarkemmin.

hyvä tapa kirjoitti:

päästä toisesta ihmisestä perille, on kuvitella minkälainen hän oli lapsena. Miltä näytti, mistä piti, mihin kykeni ja miten kykeni? Se mihin kykeni ja miten kykeni ei muutu ikinä. Sen olen ainakin itse havauínnut todeksi. Suurin muutos meissä jokaisessa tapahtuu kasvaessa ulkonäössä. Ja nykyisessä täysin pinnallisessa maailmassa sillä on onnistuttu hämäämään lähes kaikkia. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, eikä kaikki ole paskaa mikä haisee.
Ja sen itsestä huolehtimisenkin voi tehdä monella eri tavalla. Siinäkin asiassa kokonaisuus on ratkaiseva. Miettii hieman eri asioiden syitä ja seurauksia. Opettelen esimerkiksi itsekin vielä sitä EI sanomista. Enpä voi vieläkään kehua sen helppoa olevan. Vaikeinta se on sanoa oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, oikealle ihmiselle, oikeasta syystä...
Itse olen parhaiten onnistunut tekemään itse sen minkä pystyn tekemään. En ole odottanut muita tekemään niitä asioita puolestani. Tämä nyt ei tarkoita taas sitä, että muut ei tee jotain asioita puolestani. Tottakai tekee. Ihan kuin minäkin heidän puolesta.
Heli Nevakare kysyi kerran Keith Richardsilta, että mikä on hänelle tärkeintä elämässä? Ja hän vastasi "Eläminen. Ainoastaan idiootti vastaisi jotain muuta" Esitänpä vastaavanlaisen kysymyksen. Kuka on elämäsi tärkein ihminen? Jos Sinulla on henkistä pahoinvointia, niin kuin ahneutta, kateutta, pakkomielteitä jne. Voiko kukaan lähelläsi olevista ihmisistäkään hyvin. Paitsi ne joilla on samanlaista pahoinvointia ja ne luulee sitä hyvinvoinniksi?
Lapsuudesta ja aikuisuudesta. Olin lapsena vuorotellen erakko ja sosiaalinen. Taidan olla sitä vieläkin. Valitsen vaan seurani huomattavasti tarkemmin.

Lue lisää

En voi valvoa tänään myöhempään, jatkan siis huomenna. Mutta tätä en voi jättää huomiseen: "Kuka on elämäni tärkein ihminen?" En voi vastata tuohon vieläkään muuta kuin että minä. Jos itseä ei saa sanoa, meneekin vaikeaksi. Tällä hetkellä vai pitkässä juoksussa? Mahdoton sanoa. Osaisitko itse sanoa?

Keijuli kirjoitti:

En voi valvoa tänään myöhempään, jatkan siis huomenna. Mutta tätä en voi jättää huomiseen: "Kuka on elämäni tärkein ihminen?" En voi vastata tuohon vieläkään muuta kuin että minä. Jos itseä ei saa sanoa, meneekin vaikeaksi. Tällä hetkellä vai pitkässä juoksussa? Mahdoton sanoa. Osaisitko itse sanoa?

Lue lisää

mielestä ainoa oikea vastaus. Ainoastaan idiootti vastaisi jotain muuta. Hyvää yötä.

minunkin kirjoitti:

mielestä ainoa oikea vastaus. Ainoastaan idiootti vastaisi jotain muuta. Hyvää yötä.

Oli rankka työpäivä.
Kun tulin kotiin, saunoin pitkän kaavan mukaan. Monta menoa odottaa taas viikonloppuna.
Yritän laittaa Sinulle viestejä.
Viestisi ovat erityisen tärkeitä näin kun kaikki kaatuu päälle. Toivottavasti jaksat kirjoittaa.

Keijuli kirjoitti:

Oli rankka työpäivä.
Kun tulin kotiin, saunoin pitkän kaavan mukaan. Monta menoa odottaa taas viikonloppuna.
Yritän laittaa Sinulle viestejä.
Viestisi ovat erityisen tärkeitä näin kun kaikki kaatuu päälle. Toivottavasti jaksat kirjoittaa.

Lue lisää

työstä. Tärkein kysymys kuuluu kai siinäkin asiassa miksi? Miksi me tehdään sitä? Tehdäänkö sitä oikeasta syystä? Ensinnäkin se työn määrä. Jos työ alkaa nielemään todella paljon aikaamme, niin eikö se alakin jo tuntua siltä, että elämme työlle. Eiköhän töitäkin pitäisi tehdä elääkseen eikä päinvastoin? Ymmärrän sen liian työskentelyn kyllä silloin kun on yrittäjä. Jos sille tielle lähtee niin aika helposti tulee työstä elämä. Paitsi senkin voi tehdä monella eri tavalla.
Tärkein kysymys Sinulle työstä nyt kuulukin, että mitä Sinulle tapahtuu jos teetkin sitä vähemmän? Jos olet palkollinen niin saatko potkut? Usein käy työelämässä siten, että kun joka yhteisössä löytyy joku joka ei osaa sanoa ei, sitä aletaan käyttää hyväksi. Joskus aikaisemmin puhuttiin siitä, ettei aina voida olla tekemässä, ajattelemassa muiden puolesta. Onhan jokaisen sekin taito joskus opittava.
Ja kyllähän minä Sinulle jaksan kirjoitella. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Ja totta puhuit siitä, että jokainen tarvitsee joskus lepoakin. En ole mikään yli-ihminen. Ehkä joskus. Mutten vielä. Hyvää yötä.

muuttuakin. kirjoitti:

Ei olisi sekään mikään mahdottomuus. Mutta tuskinpa Sinä ainoastaan minun ajatuksiani esittelisit. Onhan ne myös Sinun ajatuksia. Ymmärrän Sinua todella hyvin. Itselläni kesti todella kauan saada ne jokseenkin ymmärrettäviksi sanoiksi. Se tapahtui kyllä aika oudosti. Lopetin pohtimisen. Rauhoituin, muistelin menneitä, katsoin ympärilleni, vertailin... Sitten yhtäkkiä huomasin tehneeni aina aika perustavanlaatuisen virheen pohdinnoissani. Kun aina oli kuitenkin vaisto sanomassa minulle, ettei tämä kaikki niin vaikea voi olla. Huomasin aina olleeni etsimässä eroavaisuuksia eri asioilla kun enemmän yhtäläisyyksiä olisi pitänyt etsiä. Silloin kun aukesin itse itselleni, oli se tietotulva itsestäni aika pelottavan suuri. Täytyy myöntää, ettei todellinen hulluus kaukana ollut. Mutta nyt olen selvinyt siitä, rauhoittunut ja täytyy sanoa, että osaan jo vähitellen käsitellä itseäni. Se muuntautumis- ja mukautumiskyky ovat siinä kyllä isona apuna. Tärkeintä on siinäkin, ettei ikinä unohda sisimässään sitä mikä on. Silloin se ei ikinä karkaa käsistä. Silloin se on jokseenkin hallittavissa.
Siitä mahdollisesta kinastelusta vielä. Reaktioni riippuisi tietenkin täysin kinan laadusta. Todennäköisesti ihan ensimmäinen olisi kuitenkin se nauru. Nauru ja kysymys, että onko tässä nyt järkeä? Jos kina olisi pahemmanlaatuinen, ottaisin ensimmäisen askeleen jos kokisin olleeni jollain tavalla väärässä, jos kokisin päinvastoin, sitä yhteydenottoa saisi jäädä odottamaan varmaan lopun elämän. Niissä tilanteissa on mielestäni väärässä lähes aina se, joka muuttaa keskustelun väittelyksi ja myöhemmin väittelyn riidaksi asti. Onhan se käynyt jo aiemmin ilmi, ettei riitelemällä ja syyttelemällä löydy ikinä hyvää ratkaisua. Se hyvä ratkaisukin löytyy rauhassa ja harkiten. Selvittämällä ongelman syy tai syyt ja poistamalla se. Tämänkin voi tulkita väärin. Ne syyt löytyy aina jokaisen tunnepuolella. Ja kun toisen tunteita ei voida hillitä niin jokaisen täytyy tehdä se silloin itse. Tai voihan ne jättää sen tekemättäkin. Kyse on taas valinnasta.

Lue lisää

Palaanpa tähän viestiisi.
Vastasit: "Reaktioni riippuisi tietenkin täysin kinan laadusta."
Olen toki miettinyt useinkin millainen olisi se oikea, jos etukäteen joitain odotuksia olisi. Yksi asia voisi olla huumori. En tarkoita vitsinvääntöä. Tarkoitan taitoa hypätä tilanteen ulkopuolelle - katsoa sieltä miltä me näytämme tai kuulostamme tai yleensä koko asetelmaa missä olemme. Ja tuo esimerkkini edellisessä víestissä pyydysti juuri sitä. Jysähtääkö riitatilanne niin rajusti päälle että jää siihen koukkuun, pieneen omaan maailmaansa ja pahaan oloonsa. Alkaa vain sohia, hyökätä ja puolustaa...heikkouttaan! Siinä juuri on yksi rakentamisen paikka - minun on saatava itseni niin selvärajaiseksi ja tutuksi itselleni että minua ei helpolla hätkäytetä. Kun sisuksissa kuohahtaa, tunnistaisin sen heti enkä antaisi sen ottaa valtaa. Riidan syythän ovat yleensä aina tunnepuolella kuten sanoit. Olemme vain taitavia keksimään niihin järkiselityksiä. En muuten ymmärrä tämän hetken maailmaa siinäkään: Miksi järki on jotenkin sallittavampaa kuin tunne? Miksi emme vastaa kun perusteluja päätöksiimmme tai toimintaamme kysytään, että "tuntui siltä"? Häpeilemme tai pyytelemme anteeksi sellaista toimintaa. Jos päätös perustuu järkeen se on jotenkin parempi päätös kuin jos se olisi perustunut tunteeseen! Tähänkö meitä vesimiehiä tarvitaan? Sivuuttamaan taskulaskimet ja tietokoneet? Niinkö? Siihen työhön lähtisin täysin rinnoin... Taidan siis olla varsinainen hörhö tämän päivän maailmaan!

Keijuli kirjoitti:

Palaanpa tähän viestiisi.
Vastasit: "Reaktioni riippuisi tietenkin täysin kinan laadusta."
Olen toki miettinyt useinkin millainen olisi se oikea, jos etukäteen joitain odotuksia olisi. Yksi asia voisi olla huumori. En tarkoita vitsinvääntöä. Tarkoitan taitoa hypätä tilanteen ulkopuolelle - katsoa sieltä miltä me näytämme tai kuulostamme tai yleensä koko asetelmaa missä olemme. Ja tuo esimerkkini edellisessä víestissä pyydysti juuri sitä. Jysähtääkö riitatilanne niin rajusti päälle että jää siihen koukkuun, pieneen omaan maailmaansa ja pahaan oloonsa. Alkaa vain sohia, hyökätä ja puolustaa...heikkouttaan! Siinä juuri on yksi rakentamisen paikka - minun on saatava itseni niin selvärajaiseksi ja tutuksi itselleni että minua ei helpolla hätkäytetä. Kun sisuksissa kuohahtaa, tunnistaisin sen heti enkä antaisi sen ottaa valtaa. Riidan syythän ovat yleensä aina tunnepuolella kuten sanoit. Olemme vain taitavia keksimään niihin järkiselityksiä. En muuten ymmärrä tämän hetken maailmaa siinäkään: Miksi järki on jotenkin sallittavampaa kuin tunne? Miksi emme vastaa kun perusteluja päätöksiimmme tai toimintaamme kysytään, että "tuntui siltä"? Häpeilemme tai pyytelemme anteeksi sellaista toimintaa. Jos päätös perustuu järkeen se on jotenkin parempi päätös kuin jos se olisi perustunut tunteeseen! Tähänkö meitä vesimiehiä tarvitaan? Sivuuttamaan taskulaskimet ja tietokoneet? Niinkö? Siihen työhön lähtisin täysin rinnoin... Taidan siis olla varsinainen hörhö tämän päivän maailmaan!

Lue lisää

etsiä sen kivuttoman ja helpommaan ulospääsyn. Ja se ihmisluonne, kärsimätön kun enimmäkseen on, ei vaivaudu selvittämään,että mikä on todella se helpompi ja kivuttomampi. Se on kyllä aina se syy, mikä aiheuttaa sen jonkin vastoinkäymisen, pahanolon. Poistamalla sen syyn, eli jonkun negatiivisen tunteen(vihan, kateuden, katkeruuden jne.), poistuu myös se paha olo. Eihän sitä kokonaan voi varmaan poistaa. Mutta sen voi haudata kauas piiloon tarpeettomana. Se vaan vaati aika paljon rohkeutta. Koska aika moni elää siinä harhaluulossa, että pärjätäkseen tässä maailmassa, ne tunteet ovat erittäin tarpeellisia. Auttaahan ne tässä loputtomassa kilpajuoksussa, jos nyt haluaa osallistua siihen. Pitäisi vaan ymmärtää, ettei kukaan meistä pysty ylläpitämään loputtomasti sitä "parhaana" oloa. Ennemmin tai myöhemmin tulee joku, joka on parempi. Viimeistään silloin kun ei enää itse olla yhtä hyviä kuin ennen oltiin. Onko siis mitään mieltäosallistua siihen kilpajuoksuun? Eikö olisi enemmän mieltä keskittyä siihen mistä tulee itselle hyvä olo? Hyväksyä se, että toiset ovat enemmän, toiset vähemmän. Pitäisi ymmärtää myös se, että kun on vähemmän, on myös huomattavasti vähemmän tiedon ja ymmärryksen kuormaa kannettavana ja elämä on paljon helpompi.
Ja sitten järjestä ja tunteista. Ensiksi tulee tunne, sitten ajatus, sen jälkeen ehkä sana(t) ja vasta sen jälkeen teko. Ja tunne lopuksi vahvistaa sen teon oikeuden tai vääryyden. Järkeä kuunnellaan ja ihannoidaan siksi, että se on helpommin ymmärrettävissä. Järki kertoo aina nopeasti mistä on kyse toisin kun jokin tunne. Jos me joskus ollaan jonkin vaikean valinnan edessä ja päätetään olla kärsivällisiä päätöksen kanssa niin eikö kärsivällisyys olekin tunne? Se on yksi osa sitä isoa kokonaisuutta mikä piilossa meidän sisällä. Kovin moni ei uskalla katsoa sinne. Tunne taitaa olla loppujen lopuksi ainoa todellinen asia meissä. Järki on vaan eräänlainen työkalu jotta voitaisiin ymmärtää meidän tunteita.
Loppukevennys. Voi kun useampi ihminen osaisi joskus astua sivustakatsojaksi. Katsoa itseään sivusta ja huomata kuin naurettavalta näyttää ja kuulostaa. Kyllä ihmisten välillä olisi silloin huomattavasti vähemmän erimielisyyksiä. Nehän on just niitä tilanteita kun olen nauranut omalle itselleni. Saanut ne parhaat naurut.

yrittää aina kirjoitti:

etsiä sen kivuttoman ja helpommaan ulospääsyn. Ja se ihmisluonne, kärsimätön kun enimmäkseen on, ei vaivaudu selvittämään,että mikä on todella se helpompi ja kivuttomampi. Se on kyllä aina se syy, mikä aiheuttaa sen jonkin vastoinkäymisen, pahanolon. Poistamalla sen syyn, eli jonkun negatiivisen tunteen(vihan, kateuden, katkeruuden jne.), poistuu myös se paha olo. Eihän sitä kokonaan voi varmaan poistaa. Mutta sen voi haudata kauas piiloon tarpeettomana. Se vaan vaati aika paljon rohkeutta. Koska aika moni elää siinä harhaluulossa, että pärjätäkseen tässä maailmassa, ne tunteet ovat erittäin tarpeellisia. Auttaahan ne tässä loputtomassa kilpajuoksussa, jos nyt haluaa osallistua siihen. Pitäisi vaan ymmärtää, ettei kukaan meistä pysty ylläpitämään loputtomasti sitä "parhaana" oloa. Ennemmin tai myöhemmin tulee joku, joka on parempi. Viimeistään silloin kun ei enää itse olla yhtä hyviä kuin ennen oltiin. Onko siis mitään mieltäosallistua siihen kilpajuoksuun? Eikö olisi enemmän mieltä keskittyä siihen mistä tulee itselle hyvä olo? Hyväksyä se, että toiset ovat enemmän, toiset vähemmän. Pitäisi ymmärtää myös se, että kun on vähemmän, on myös huomattavasti vähemmän tiedon ja ymmärryksen kuormaa kannettavana ja elämä on paljon helpompi.
Ja sitten järjestä ja tunteista. Ensiksi tulee tunne, sitten ajatus, sen jälkeen ehkä sana(t) ja vasta sen jälkeen teko. Ja tunne lopuksi vahvistaa sen teon oikeuden tai vääryyden. Järkeä kuunnellaan ja ihannoidaan siksi, että se on helpommin ymmärrettävissä. Järki kertoo aina nopeasti mistä on kyse toisin kun jokin tunne. Jos me joskus ollaan jonkin vaikean valinnan edessä ja päätetään olla kärsivällisiä päätöksen kanssa niin eikö kärsivällisyys olekin tunne? Se on yksi osa sitä isoa kokonaisuutta mikä piilossa meidän sisällä. Kovin moni ei uskalla katsoa sinne. Tunne taitaa olla loppujen lopuksi ainoa todellinen asia meissä. Järki on vaan eräänlainen työkalu jotta voitaisiin ymmärtää meidän tunteita.
Loppukevennys. Voi kun useampi ihminen osaisi joskus astua sivustakatsojaksi. Katsoa itseään sivusta ja huomata kuin naurettavalta näyttää ja kuulostaa. Kyllä ihmisten välillä olisi silloin huomattavasti vähemmän erimielisyyksiä. Nehän on just niitä tilanteita kun olen nauranut omalle itselleni. Saanut ne parhaat naurut.

Lue lisää

Sanoit: Pitäisi vaan ymmärtää, ettei kukaan meistä pysty ylläpitämään loputtomasti sitä "parhaana" oloa.
Sehän on kamala lähtökohta, "olen paras"! Siinä on niin valtava riski pudota minä hetkenä hyvänsä. Kun jo silläkin asenteella pettyy, että olen ITSELLENI riittävän hyvä. Välillä pitää itsensä haukkua ja tehdä hyviä päätöksiä, että "tulee paremmaksi". Mutta vain verrattuna itseen.
Kaikkein kamalin tilanne on niillä, joiden parhaus tai hyvyys perustuu fyysiseen taitoon ja voimaan tai ulkonäköön. Ne ovat ne joissa varmimmin tulee pettymys. Jos säilyy haavereilta niin vanhuudelta ei ainakaan säästy.
Toin muuten kirjastosta Nikulan kirjan Kuun vaiheet. Tämä viikonloppu on kiire, en ehdi sitä nyt tutkia, mutta kiva kun sen löysin ja se tuossa nyt odottaa aikaa parempaa. Ja aikaa siihen on käytettävä! Tosi mielenkiintoista.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: Pitäisi vaan ymmärtää, ettei kukaan meistä pysty ylläpitämään loputtomasti sitä "parhaana" oloa.
Sehän on kamala lähtökohta, "olen paras"! Siinä on niin valtava riski pudota minä hetkenä hyvänsä. Kun jo silläkin asenteella pettyy, että olen ITSELLENI riittävän hyvä. Välillä pitää itsensä haukkua ja tehdä hyviä päätöksiä, että "tulee paremmaksi". Mutta vain verrattuna itseen.
Kaikkein kamalin tilanne on niillä, joiden parhaus tai hyvyys perustuu fyysiseen taitoon ja voimaan tai ulkonäköön. Ne ovat ne joissa varmimmin tulee pettymys. Jos säilyy haavereilta niin vanhuudelta ei ainakaan säästy.
Toin muuten kirjastosta Nikulan kirjan Kuun vaiheet. Tämä viikonloppu on kiire, en ehdi sitä nyt tutkia, mutta kiva kun sen löysin ja se tuossa nyt odottaa aikaa parempaa. Ja aikaa siihen on käytettävä! Tosi mielenkiintoista.

Lue lisää

kertoa Sinulle kuumerkkini? Kerrotaan nyt sitten. Se on neitsyt. Luin siitä noi puolitoista vuotta sitten. En aikaisemmin edes tiennyt sellaisenkin olevan olemassa. En muista kuka sen oli kirjoittanut mutta taisi olla nimellä "Astrologia kuun merkeissä" Taisi olla jonkun naisen kirjoittama. Hämmästykseni oli todella suuri kun huomasin sen pitävän täysin paikkansa. Yksi ote siitä, mikä on jäänyt todella hyvin mieleen. "Olet tavannut kuu-neitsyen kun huomaat moitteettomasti pukeutuneen ihmisen tuijottavan sitä pienen pientä tahraa lempiasussasi jonka luulit jäävän huomaamatta" Se oli jokin mikä sai minut hymyilemään, koska tajusin silloin sen paikkaansa pitävyyden. Ja taas päädyn selittelemään. Eihän siinä "tahrassa" mitään pahaa ole. Minä nyt vaan satun huomaamaan sellaisen. Oli se "tahra" sitten mikä tahansa. Löytyyhän itsestänikin paljon "tahroja". Ollaan aikaisemminkin puhuttu asioiden koosta. Mikään iso ei ole iso sellaisenaan vaan koostuu aina lukemattomista pienistä yksitytiskohdista. Mikään niistä ei ole tärkeämpi tai vähäisempi. Kaikki ne on yhtä tärkeitä tai yhtä mitättömiä, riippuen siitä miten niitä katsoo. Mulla vaan siis taitaa olla taipumus huomata pieniä yksityiskohtia ihmisistä, mistä on hyvä lähteä rakentamaan kokonaiskuvaa toisesta.

Olisikohan aika kirjoitti:

kertoa Sinulle kuumerkkini? Kerrotaan nyt sitten. Se on neitsyt. Luin siitä noi puolitoista vuotta sitten. En aikaisemmin edes tiennyt sellaisenkin olevan olemassa. En muista kuka sen oli kirjoittanut mutta taisi olla nimellä "Astrologia kuun merkeissä" Taisi olla jonkun naisen kirjoittama. Hämmästykseni oli todella suuri kun huomasin sen pitävän täysin paikkansa. Yksi ote siitä, mikä on jäänyt todella hyvin mieleen. "Olet tavannut kuu-neitsyen kun huomaat moitteettomasti pukeutuneen ihmisen tuijottavan sitä pienen pientä tahraa lempiasussasi jonka luulit jäävän huomaamatta" Se oli jokin mikä sai minut hymyilemään, koska tajusin silloin sen paikkaansa pitävyyden. Ja taas päädyn selittelemään. Eihän siinä "tahrassa" mitään pahaa ole. Minä nyt vaan satun huomaamaan sellaisen. Oli se "tahra" sitten mikä tahansa. Löytyyhän itsestänikin paljon "tahroja". Ollaan aikaisemminkin puhuttu asioiden koosta. Mikään iso ei ole iso sellaisenaan vaan koostuu aina lukemattomista pienistä yksitytiskohdista. Mikään niistä ei ole tärkeämpi tai vähäisempi. Kaikki ne on yhtä tärkeitä tai yhtä mitättömiä, riippuen siitä miten niitä katsoo. Mulla vaan siis taitaa olla taipumus huomata pieniä yksityiskohtia ihmisistä, mistä on hyvä lähteä rakentamaan kokonaiskuvaa toisesta.

Lue lisää

Tässä kirjassa mennään läpi kuun 28 vaihetta eli kuun ja auringon keskinäistä suhdetta. Minä selvitän oman vaiheeni kunhan ehdin.
Eräästä toisesta kirjasta katsoin nopeasti mitä sanottiin Kuu Neitsyessä -kohdassa. Se meni juuri siihen mistä kerroit esimerkin. Kirjoitan sen Sinulle kun ehdin. Tässä esimakua: Sinä osaat pitää järjen ja tunteen erillään jokapäiväisessä elämässä. Turhat vouhotukset eivät sinun mielestäsi kuulu arkeen - eivätkä juhlaan. Haluat huolehtia siitä että kaikki sujuu järkevällä ja selkeällä tavalla...

Keijuli kirjoitti:

Tässä kirjassa mennään läpi kuun 28 vaihetta eli kuun ja auringon keskinäistä suhdetta. Minä selvitän oman vaiheeni kunhan ehdin.
Eräästä toisesta kirjasta katsoin nopeasti mitä sanottiin Kuu Neitsyessä -kohdassa. Se meni juuri siihen mistä kerroit esimerkin. Kirjoitan sen Sinulle kun ehdin. Tässä esimakua: Sinä osaat pitää järjen ja tunteen erillään jokapäiväisessä elämässä. Turhat vouhotukset eivät sinun mielestäsi kuulu arkeen - eivätkä juhlaan. Haluat huolehtia siitä että kaikki sujuu järkevällä ja selkeällä tavalla...

Lue lisää

Sinulle kuumerkkini, etkö olekin saanut aika monta kysymysmerkkiä poistettua minusta? Näinhän se menee ainakin minulla, että joskus on järjen aika ja joskus tunteiden. Ja sitten vielä ne vaikeammat. Järjen ja tunteiden yhteistyö. Sehän taitaakin näyttää ulospäin täydeltä tunteettomuudelta. Ehkä se on muille ihmisille tämän vesimiehen tunnekylmyyttä. Tiedä sitä. Minulla ei ole muiden silmiä, muiden korvia, muiden tunteita... Minulla on omani ja niissäkin on tekemistä ihan tarpeeksi.
Ja sekin on totta, etten ymmärrä sitä turhaa vouhotusta. Ei se vouhottaminen eri asioista niitä eri asioita mihinkään muuta. Esimerkiksi töissä kun on kiire, jokin hieman enemmän ponnisteluja vaativa paikka niin eihän se hermostumalla ja vouhottamalla mitenkään helpotu. Päinvastoin. Se vaikeutuu entisestään. Siitä turhan vouhotuksen puuttesta kai johtuu sekin, että minuun on vaikeaa tehdä vaikutusta. Senkin voi huomata silloin kun näkee minut hymyilemässä tietyllä tavalla. Kerroinhan sen jo aikaisemmin, ettei ikinä se mitä tehdään vaan miten tehdään se mitä tehdään. Sillä olen aina tehnyt arvioni muista ja itsestänikin.

olen kertonut kirjoitti:

Sinulle kuumerkkini, etkö olekin saanut aika monta kysymysmerkkiä poistettua minusta? Näinhän se menee ainakin minulla, että joskus on järjen aika ja joskus tunteiden. Ja sitten vielä ne vaikeammat. Järjen ja tunteiden yhteistyö. Sehän taitaakin näyttää ulospäin täydeltä tunteettomuudelta. Ehkä se on muille ihmisille tämän vesimiehen tunnekylmyyttä. Tiedä sitä. Minulla ei ole muiden silmiä, muiden korvia, muiden tunteita... Minulla on omani ja niissäkin on tekemistä ihan tarpeeksi.
Ja sekin on totta, etten ymmärrä sitä turhaa vouhotusta. Ei se vouhottaminen eri asioista niitä eri asioita mihinkään muuta. Esimerkiksi töissä kun on kiire, jokin hieman enemmän ponnisteluja vaativa paikka niin eihän se hermostumalla ja vouhottamalla mitenkään helpotu. Päinvastoin. Se vaikeutuu entisestään. Siitä turhan vouhotuksen puuttesta kai johtuu sekin, että minuun on vaikeaa tehdä vaikutusta. Senkin voi huomata silloin kun näkee minut hymyilemässä tietyllä tavalla. Kerroinhan sen jo aikaisemmin, ettei ikinä se mitä tehdään vaan miten tehdään se mitä tehdään. Sillä olen aina tehnyt arvioni muista ja itsestänikin.

Lue lisää

...vielä:
Sinulla voi olla taipumusta huolehtia liikaa sekä omista että muiden asioista. Muut ihmiset voovat joskus hermostua siihen että haluat koko ajan tarkkailla j penkoa heidän ajatuksiaan. Myö s fyysisellä tasolla sinua kiinnostaa puhdistautuminen ja terveys. Varo viemästä sitä liian pitkälle jotta elämässä säilyisi edes jossain määrin se oikea elämän maku. Jatkan taas kun ehdin. Siinä on vielä muutama lause.

Keijuli kirjoitti:

...vielä:
Sinulla voi olla taipumusta huolehtia liikaa sekä omista että muiden asioista. Muut ihmiset voovat joskus hermostua siihen että haluat koko ajan tarkkailla j penkoa heidän ajatuksiaan. Myö s fyysisellä tasolla sinua kiinnostaa puhdistautuminen ja terveys. Varo viemästä sitä liian pitkälle jotta elämässä säilyisi edes jossain määrin se oikea elämän maku. Jatkan taas kun ehdin. Siinä on vielä muutama lause.

Lue lisää

kohteliaisuuden paikka. Tiedätkö, että tulen aina hyvälle tuulelle keskustellessa kanssasi. Olen kuitenkin avanut täällä itseni todennäköisesti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja täytyy sanoa, ettei tämä tunnu ollenkaan pahalta.
On totta, että mulla on taipumusta äärimmäisyyksiin. Pyrin vaan huomaamaan ne ajoissa ja ottamaan silloin takapakkia. Takaisin keskelle. Nykyään vaan enemmän tietoisesti. Joskus aikaisemmin se taisi olla enemmän vaistomaista ja siksi ajauduin todella usein sinne ihan reunalle. Taisin roikkuakin siinä todella usein. Jostain vaan löytyi se "ylimääräinen" ponnistus, että olen tässä nyt. Tasapainoisempana kuin koskaan aiemmin.
Terveydestä niin paljon, että olen viimeisen 25 vuoden aikan sairastunut niin vakavasti, että lääkärin apua olen tarvinut, ainoastaan kerran. Ja sekin oli, nyt jälkeenpäin ajateltuna, itseni aiheuttama. En ole mikään erityinen terveysintoilija. Olen vaan ymmärtänyt, ettei erilaisia bakteereja, viruksia ja muita epäterveellisiä asioita elämässämme voida välttää. Eikö järkevintä ole silloin oppia elämään niiden kanssa, olla pelkäämättä niitä ja luottaa oman kehomme kykyyn huolehtia itsestä. Voidaan auttaa sitä siinä liikkumalla, syömällä ja juomalla oikein jne. Tekemällä sen, keho kyllä osaa pitää huolen itsestä. Sokrateskin sanoi, että "Jos ruumiisi saisi päättää ruokavaliosi, se olisi täysin erilainen mihin olet tottunut"
Nyt seuraa tauko. Jatketaan taas myöhemmin.

Mukavaa lukuiltaa Sinulle. Minua velvollisuudet kutsuvat. Jos yöllä jaksan, kirjoitan Sinulle ainakin loput kuumerkistäsi.

Keijuli kirjoitti:

Mukavaa lukuiltaa Sinulle. Minua velvollisuudet kutsuvat. Jos yöllä jaksan, kirjoitan Sinulle ainakin loput kuumerkistäsi.

vanhan kiinalaisen sanonnan? "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää." Oletko, jos muistat, yhtään pohtinut sitä? Siinä voisi olla ratkaisu Sinun kiireisiin. Sen voi tulkita aika monella eri tavalla. Minä sain omani taas kysymällä. Milloin se on tärkeintä ja milloin se lakkaa olemasta tärkeintä? Miten täytyy silloin toimia? Ja milloin se tulee uudestaan tärkeimmäksi ja milloin se taas lakkaa olemasta tärkeintä? Ja lopuksi taas se kuuluisa MIKSI?

vielä sen kirjoitti:

vanhan kiinalaisen sanonnan? "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää." Oletko, jos muistat, yhtään pohtinut sitä? Siinä voisi olla ratkaisu Sinun kiireisiin. Sen voi tulkita aika monella eri tavalla. Minä sain omani taas kysymällä. Milloin se on tärkeintä ja milloin se lakkaa olemasta tärkeintä? Miten täytyy silloin toimia? Ja milloin se tulee uudestaan tärkeimmäksi ja milloin se taas lakkaa olemasta tärkeintä? Ja lopuksi taas se kuuluisa MIKSI?

Lue lisää

Minun kiireeni tulevat osaksi siitä, että jätän kaikki viime tippaan enkä ole kovin järjestelmällinen jne. Mutta tässä loput Kuu Neitsyessä -tekstistä: Jos hallitsemispyrkimyksesi menevät niin pitkälle että yrität aamuisin syöttää vastaanhangoittelevalle rakkaallesi vitamiinipillereitä, yhteinen tulevaisuus ei välttämättä näytä kovin valoisalta. Tarkoituksesi on kuitenkin hyvä. Hyvät tavat ovat sinulle tärkeä asia. Sinun voi olla vaikea antaa anteeksi pieniäkään virheitä muissa ihmisissä ja pyrit myös kehittämään itseäsi jatkuvasti. Liiallinen huomauttelu ja arvostelu voi tehdä sinusta lopulta yksinäisen.
Miltäs tämä kuulostaa?

Keijuli kirjoitti:

Minun kiireeni tulevat osaksi siitä, että jätän kaikki viime tippaan enkä ole kovin järjestelmällinen jne. Mutta tässä loput Kuu Neitsyessä -tekstistä: Jos hallitsemispyrkimyksesi menevät niin pitkälle että yrität aamuisin syöttää vastaanhangoittelevalle rakkaallesi vitamiinipillereitä, yhteinen tulevaisuus ei välttämättä näytä kovin valoisalta. Tarkoituksesi on kuitenkin hyvä. Hyvät tavat ovat sinulle tärkeä asia. Sinun voi olla vaikea antaa anteeksi pieniäkään virheitä muissa ihmisissä ja pyrit myös kehittämään itseäsi jatkuvasti. Liiallinen huomauttelu ja arvostelu voi tehdä sinusta lopulta yksinäisen.
Miltäs tämä kuulostaa?

Lue lisää

mitä olen joskus ollut. Se, että pyrin kehittämään itseäni. Eiköhän se ole jo käynyt ilmi täällä. Eikö se vesimieskin ole vähän niin kuin edelläkävijä. Ja edelleen kyllä huomauttelen ja arvostelen. Teen sen vaan ääneti. Ja kerroinhan aikasemmin, etten ole mitään saarnaajatyyppiä. Kun minulta kysytään, kerron kyllä mielipiteeni. Vitamiinipillereitä en syö. Saahan ne vitamiinit hedelmistäkin. Ja samalla myös näläntunteen pois. Hedelmissä ja vihanneksissahan on ne vitamiinit sellaisena kun niiden täytyy olla. Luulis ainakin. Pillereistä ei voi tietää. Ja en kyllä yrittäisi syöttää mitään aamuisin "rakkaalleni" Mutta jos toinen ei huolehdi itsestä, en kyllä kuuntele niitä valituksiakaan terveydestä. Just niitä tilanteita kun on kivi kengässä... Eli vaikeuksia olisi heti tiedossa sellaisen naisen kanssa kenellä on huolia terveyden kanssa. Osan syistä niihin näkisi nopeasti. Ruoka ja juomatottumukset. Liikkumatomuus. Luonteen heikkous kun antaa heti pienellekin oireelle periksi ja heittäytyy vuoteenomaksi. Silloin se aluksi niin pieni oire kyllä vie mukana ja jonkun ajan kuluttua ei olekaan niin pieni enää. Mutta meitä on joka junaan ja todella moni jää vielä asemalle. Olen kyllä usein ihmetellyt, että olenko omassa tuttavapiirissä ainoa joka on kiinnostunut itsensä kehittämisestä? Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tässä elämässä on kolme todella tavoiteltavaa asiaa. Rakkaus, vapaus ja mielenrauha. Ne kolme on vahvasti sidottuna toisiinsa. Jos yhden niistä menettää, menettää myös loputkin. Ja ainoa kehittämisen arvoinen asia, on oman itsensä kehittäminen. Se on jokin, mikä monelta unohtunut teknologian kehityksen huumassa.

kuulosti siltä kirjoitti:

mitä olen joskus ollut. Se, että pyrin kehittämään itseäni. Eiköhän se ole jo käynyt ilmi täällä. Eikö se vesimieskin ole vähän niin kuin edelläkävijä. Ja edelleen kyllä huomauttelen ja arvostelen. Teen sen vaan ääneti. Ja kerroinhan aikasemmin, etten ole mitään saarnaajatyyppiä. Kun minulta kysytään, kerron kyllä mielipiteeni. Vitamiinipillereitä en syö. Saahan ne vitamiinit hedelmistäkin. Ja samalla myös näläntunteen pois. Hedelmissä ja vihanneksissahan on ne vitamiinit sellaisena kun niiden täytyy olla. Luulis ainakin. Pillereistä ei voi tietää. Ja en kyllä yrittäisi syöttää mitään aamuisin "rakkaalleni" Mutta jos toinen ei huolehdi itsestä, en kyllä kuuntele niitä valituksiakaan terveydestä. Just niitä tilanteita kun on kivi kengässä... Eli vaikeuksia olisi heti tiedossa sellaisen naisen kanssa kenellä on huolia terveyden kanssa. Osan syistä niihin näkisi nopeasti. Ruoka ja juomatottumukset. Liikkumatomuus. Luonteen heikkous kun antaa heti pienellekin oireelle periksi ja heittäytyy vuoteenomaksi. Silloin se aluksi niin pieni oire kyllä vie mukana ja jonkun ajan kuluttua ei olekaan niin pieni enää. Mutta meitä on joka junaan ja todella moni jää vielä asemalle. Olen kyllä usein ihmetellyt, että olenko omassa tuttavapiirissä ainoa joka on kiinnostunut itsensä kehittämisestä? Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tässä elämässä on kolme todella tavoiteltavaa asiaa. Rakkaus, vapaus ja mielenrauha. Ne kolme on vahvasti sidottuna toisiinsa. Jos yhden niistä menettää, menettää myös loputkin. Ja ainoa kehittämisen arvoinen asia, on oman itsensä kehittäminen. Se on jokin, mikä monelta unohtunut teknologian kehityksen huumassa.

Lue lisää

Hulluja päiviä, en ehdi kirjoittaa niin kuin toivoisin. Katsoin oman kuumerkkini ja se meni kahden merkin rajoille (en siis tiedä syntymäni kellonaikaa) ja luin siis molemmat kuvaukset. Tunnistin molemmista itseni ja häivähti mielessä, että jospa kuvaukset onkin muotoiltu niin taitavasti että kaikki sopii kaikkiin! Sitten luin muutaman muun ja asia oli selvä, niistä en itseäni löytänyt. Mielenkiintoista tosiaan. Kuun vaihettani en ole vielä saanut selville, tuossa lainaamassani kirjassa niitä on 28. Kunhan ehdin! Mutta nyt kiireet jatkuu. Hyvää yötä Sinulle.

Keijuli kirjoitti:

Hulluja päiviä, en ehdi kirjoittaa niin kuin toivoisin. Katsoin oman kuumerkkini ja se meni kahden merkin rajoille (en siis tiedä syntymäni kellonaikaa) ja luin siis molemmat kuvaukset. Tunnistin molemmista itseni ja häivähti mielessä, että jospa kuvaukset onkin muotoiltu niin taitavasti että kaikki sopii kaikkiin! Sitten luin muutaman muun ja asia oli selvä, niistä en itseäni löytänyt. Mielenkiintoista tosiaan. Kuun vaihettani en ole vielä saanut selville, tuossa lainaamassani kirjassa niitä on 28. Kunhan ehdin! Mutta nyt kiireet jatkuu. Hyvää yötä Sinulle.

Lue lisää

tämän ulkopuolellakin. Kirjoitat silloin kun Sinulle sopii. Aikani hyvin järjestäneenä (tässä taitaa puhua kuu-neitsyt) voin sanoa, että minulla sitä piisaa. Enkä voi valittaa kiireistä. Koska silloin tärkeänä hetkenä kun näin itseeni ensimmäisen kerran, ymmärsin, että itse kiireeni olin aiheuttanut ja itse pystyin olemaan aiheuttamatta. Silloin luovuin monestakin asiasta, ettei olisi ollut tarvetta luovuttaa. Ja nyt voin sanoa, että se oli sen arvoista.
Luvusta 28 saadaan 10. Täysi kierros. Antiikin kreikkalaisille se symboloi täydellisyyttä. Sattumaa? Tuskin. Hyvää yötä.

onhan sitä elämää kirjoitti:

tämän ulkopuolellakin. Kirjoitat silloin kun Sinulle sopii. Aikani hyvin järjestäneenä (tässä taitaa puhua kuu-neitsyt) voin sanoa, että minulla sitä piisaa. Enkä voi valittaa kiireistä. Koska silloin tärkeänä hetkenä kun näin itseeni ensimmäisen kerran, ymmärsin, että itse kiireeni olin aiheuttanut ja itse pystyin olemaan aiheuttamatta. Silloin luovuin monestakin asiasta, ettei olisi ollut tarvetta luovuttaa. Ja nyt voin sanoa, että se oli sen arvoista.
Luvusta 28 saadaan 10. Täysi kierros. Antiikin kreikkalaisille se symboloi täydellisyyttä. Sattumaa? Tuskin. Hyvää yötä.

Lue lisää

Voi miten toivoisin että voisin tehdä jotain kiireelleni. Onko edes kyse kiireestä vaan siitä että minulla ei ole halullisia eikä älyllisiä tms. valmiuksia suoriutua kaikesta mitä minulta odotetaan - tai itse itseltäni odotan.
Miten ihmiset tätä päivää kestävät? Kun tulen kotiin, saan kuitenkin hetken rauhoittua ja tasaantua. Entä he, jotka taiteilevat uusioperheidensä kanssa? Minun lapset, sinun lapset ja yhteiset lapset! Velat ja vastuut!
Miten määrättömästi ihmiseltä vaaditaan sopeutumista ja ihmissuhdetaitoja?
Nyt yritän olla ajattelematta huomisen vaatimuksia ja sammutan valot. Kirjoitellaan!
Muuten, nuo astrologian kirjat ovat aivan mielettömän mielenkiintoisia...joskus ne vielä selvitän! Innostun aina hirveästi kun huomaan että elämästä löytyy jotakin aivan uutta ja odottamatonta. Viime yönäkin kun heräsin työpaineisiin, häivytin ne lueskelemalla Nikulan kirjaa - helpotti.

Keijuli kirjoitti:

Voi miten toivoisin että voisin tehdä jotain kiireelleni. Onko edes kyse kiireestä vaan siitä että minulla ei ole halullisia eikä älyllisiä tms. valmiuksia suoriutua kaikesta mitä minulta odotetaan - tai itse itseltäni odotan.
Miten ihmiset tätä päivää kestävät? Kun tulen kotiin, saan kuitenkin hetken rauhoittua ja tasaantua. Entä he, jotka taiteilevat uusioperheidensä kanssa? Minun lapset, sinun lapset ja yhteiset lapset! Velat ja vastuut!
Miten määrättömästi ihmiseltä vaaditaan sopeutumista ja ihmissuhdetaitoja?
Nyt yritän olla ajattelematta huomisen vaatimuksia ja sammutan valot. Kirjoitellaan!
Muuten, nuo astrologian kirjat ovat aivan mielettömän mielenkiintoisia...joskus ne vielä selvitän! Innostun aina hirveästi kun huomaan että elämästä löytyy jotakin aivan uutta ja odottamatonta. Viime yönäkin kun heräsin työpaineisiin, häivytin ne lueskelemalla Nikulan kirjaa - helpotti.

Lue lisää

sitä oikeasti kestäkkään. Tai jos ne kestää, ne on jo sietokykynsä äärirajoilla. Sanoisin sitä jonkilaiseksi aivopesuksi. Kun joka tuutista tulee se sun täytyy olla jotain, sulla täytyy olla omistusasunto, merkkivaateet(muotihan vaihtuu koko ajan. ajan ja rahanhukkaa yrittää pysyä siinä mukana.) Hieno auto ja kaikki mahdolliset vempaimet. Nekin kaikki täytyy uusia säännöllisesti, ettei vaan jää muista jälkeen. Tässähän luettelin vasta murto-osan kaikesta. Tämäkin aiheuttaa aika monelle tavalliselle töissä käyvälle ihmiselle stressiä. Ja miten toimii jokainen meistä stressaantuneena? Ensiksi pahoinpidellään itseämme ja myöhemmin siitä kärsii myös muut. Kysyykö kukaan koskaan itseltä, että " tarvitsenko minä kaikkea tätä? Onko sille myös vaihtoehtoja? Voisinko tehdä jotain toisin? Jättää jotain tekemättä? Haluanko minä sitä tai haluaako joku muu minun haluavan sitä?"
Itse huomasin monessakin asiassa ratkaisun siinä EI sanomisessa. En vaan enää aloita mitään, mitä en pysty varmuudella saattamaan päätökseen. En lupaa mitään, mitä en pysty pitämään. Tai vaikka jos pystyisin ja se veisi minulta paljon aikaani niin siinäkin tapauksessa sanon vaan suoraan, että EI. Lopetin eränlaisen "kilpailun paremmuudesta" Että minun täytyy olla parempi, minun täytyy tehdä enemmän kuin muut. Eihän minun oikeasti tarvitse tehdä niin. Ei minun tarvitse enää kenellekään todistaa mitään. Jos jollekin niin ainoastaan itselleni. Ja sitäkin teen vapaa- aikanani. Harrastusten parissa. Niissä ei enää ole sitä "minun täytyy" Niissä on aina "minä tahdon"
Tiedätkö, että jokainen haaveilee rikkauksista, yltäkylläisyydestä mutta harvat ovat valmiita siihen. Suurimman osan ihmisistä raha turmelee. Jos joku on ollut ennen rikastumista jokseenkin hyvä ihminen, se harvoin on sitä rikastumisen jälkeen. Raha tuo mukana myös kaikennäköisiä lokkeja, jotka haluaa saada jotenkin osansa siitä toisen rahasta. Ja ainoa keino puolustautua niitä vastaan on muuttua. Muuttua saidaksi, ahneeksi, mahdollisesti vainoharhaiseksi... Harvoin joku niistä lokeista miettii sitä, että ei ne rahat rikastuneellekaan ilmaiseksi tule. Kuin moni on valmis tekemään sen eteen töitä, että pystyisi siihen samaan? Kuin moni on valmis maksamaan sen hinnan, minkä siitä joutuu maksamaan? Kuin moni edes tietää sen hinnan?
Minun neuvoni Sinulle on, että laske rimaasi itsesi suhteen. Sinulla on todennäköisesti monta keskeneräistä asiaa. Vaikeamman kautta toimit silloin kun yrität saada niitä kaikkia yhtä aikaa valmiiksi. Helpommalla pääset kun teet ne yksi kerrallaan valmiiksi. Aloita helpommasta ja jatka asteittain vaikeampaan. Se on aina ollut nopein keino saada hommat tehtyä. "Ylempiarvoiset" ei aina pidä siitä, koska se tapa saa näyttämään kaiken helpolta. Ja alaisethan ei saa koskaan päästä helpolla...
Se puutarhan hoito. Se on tärkeintä silloin kun teet sitä ja lakkaa olemasta tärkein kun olet saanut sen hoidettua. Hoitaessa sitä, ei pidä ajattella mitään muuta kuin puutarhan hoitoa. Jos ei pysty ajattelemaan vaiheita alusta loppuun niin tekemällä yhtä vaihetta, miettii samalla miten voi helpottaa seuraavaa. Ja sitten seuraavaa ja seuravaa... Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Mutta kiva kuitenkin kun kirjoitit. Ja keskustellaan taas enemmän kun Sinulla on siihen aikaa. Muista, että pystyt olemaan vaan yhdessä paikassa kerrallaan. Helpoin tapa toimiakin on yksi asia kerrallaan valmiiksi. Hyvä yötä ja voimia Sinulle. Olen hengessä mukana ja luotan siihen, että selviät kiireistäsi.

ne ihmiset kirjoitti:

sitä oikeasti kestäkkään. Tai jos ne kestää, ne on jo sietokykynsä äärirajoilla. Sanoisin sitä jonkilaiseksi aivopesuksi. Kun joka tuutista tulee se sun täytyy olla jotain, sulla täytyy olla omistusasunto, merkkivaateet(muotihan vaihtuu koko ajan. ajan ja rahanhukkaa yrittää pysyä siinä mukana.) Hieno auto ja kaikki mahdolliset vempaimet. Nekin kaikki täytyy uusia säännöllisesti, ettei vaan jää muista jälkeen. Tässähän luettelin vasta murto-osan kaikesta. Tämäkin aiheuttaa aika monelle tavalliselle töissä käyvälle ihmiselle stressiä. Ja miten toimii jokainen meistä stressaantuneena? Ensiksi pahoinpidellään itseämme ja myöhemmin siitä kärsii myös muut. Kysyykö kukaan koskaan itseltä, että " tarvitsenko minä kaikkea tätä? Onko sille myös vaihtoehtoja? Voisinko tehdä jotain toisin? Jättää jotain tekemättä? Haluanko minä sitä tai haluaako joku muu minun haluavan sitä?"
Itse huomasin monessakin asiassa ratkaisun siinä EI sanomisessa. En vaan enää aloita mitään, mitä en pysty varmuudella saattamaan päätökseen. En lupaa mitään, mitä en pysty pitämään. Tai vaikka jos pystyisin ja se veisi minulta paljon aikaani niin siinäkin tapauksessa sanon vaan suoraan, että EI. Lopetin eränlaisen "kilpailun paremmuudesta" Että minun täytyy olla parempi, minun täytyy tehdä enemmän kuin muut. Eihän minun oikeasti tarvitse tehdä niin. Ei minun tarvitse enää kenellekään todistaa mitään. Jos jollekin niin ainoastaan itselleni. Ja sitäkin teen vapaa- aikanani. Harrastusten parissa. Niissä ei enää ole sitä "minun täytyy" Niissä on aina "minä tahdon"
Tiedätkö, että jokainen haaveilee rikkauksista, yltäkylläisyydestä mutta harvat ovat valmiita siihen. Suurimman osan ihmisistä raha turmelee. Jos joku on ollut ennen rikastumista jokseenkin hyvä ihminen, se harvoin on sitä rikastumisen jälkeen. Raha tuo mukana myös kaikennäköisiä lokkeja, jotka haluaa saada jotenkin osansa siitä toisen rahasta. Ja ainoa keino puolustautua niitä vastaan on muuttua. Muuttua saidaksi, ahneeksi, mahdollisesti vainoharhaiseksi... Harvoin joku niistä lokeista miettii sitä, että ei ne rahat rikastuneellekaan ilmaiseksi tule. Kuin moni on valmis tekemään sen eteen töitä, että pystyisi siihen samaan? Kuin moni on valmis maksamaan sen hinnan, minkä siitä joutuu maksamaan? Kuin moni edes tietää sen hinnan?
Minun neuvoni Sinulle on, että laske rimaasi itsesi suhteen. Sinulla on todennäköisesti monta keskeneräistä asiaa. Vaikeamman kautta toimit silloin kun yrität saada niitä kaikkia yhtä aikaa valmiiksi. Helpommalla pääset kun teet ne yksi kerrallaan valmiiksi. Aloita helpommasta ja jatka asteittain vaikeampaan. Se on aina ollut nopein keino saada hommat tehtyä. "Ylempiarvoiset" ei aina pidä siitä, koska se tapa saa näyttämään kaiken helpolta. Ja alaisethan ei saa koskaan päästä helpolla...
Se puutarhan hoito. Se on tärkeintä silloin kun teet sitä ja lakkaa olemasta tärkein kun olet saanut sen hoidettua. Hoitaessa sitä, ei pidä ajattella mitään muuta kuin puutarhan hoitoa. Jos ei pysty ajattelemaan vaiheita alusta loppuun niin tekemällä yhtä vaihetta, miettii samalla miten voi helpottaa seuraavaa. Ja sitten seuraavaa ja seuravaa... Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Mutta kiva kuitenkin kun kirjoitit. Ja keskustellaan taas enemmän kun Sinulla on siihen aikaa. Muista, että pystyt olemaan vaan yhdessä paikassa kerrallaan. Helpoin tapa toimiakin on yksi asia kerrallaan valmiiksi. Hyvä yötä ja voimia Sinulle. Olen hengessä mukana ja luotan siihen, että selviät kiireistäsi.

Lue lisää

Sanoit: LASKE RIMAASI ITSESI SUHTEEN."
Mutta jos olen jo yrittänyt tehdä sen?
Ihmisen elämässä pahin tai kovin vääntö käydään oman itsen kanssa. Ei suinkaan se hankalimman ihmisen kanssa joka elämääni liittyy. Hän toki voi ne haasteet minulle tuoda!
Kun sanoit, että olet hengessä mukana näissä arjen kiireissäni - kiitos siitä!
Sekin tekee Sinusta minulle tärkeän ihmisen.
Toisen on niin vaikea ymmärtää mistä se arjen ja elämänkin kuorma syntyy.
Kun jokaisella on ne omat kestämisensä!
Vietän nyt koti-illan, jos haluat, kirjoitellaan. Ja toki jos jollain muilla on ajatuksia aiheista - jutellaan- Olen ainakin itse kontaktien tarpeessa.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: LASKE RIMAASI ITSESI SUHTEEN."
Mutta jos olen jo yrittänyt tehdä sen?
Ihmisen elämässä pahin tai kovin vääntö käydään oman itsen kanssa. Ei suinkaan se hankalimman ihmisen kanssa joka elämääni liittyy. Hän toki voi ne haasteet minulle tuoda!
Kun sanoit, että olet hengessä mukana näissä arjen kiireissäni - kiitos siitä!
Sekin tekee Sinusta minulle tärkeän ihmisen.
Toisen on niin vaikea ymmärtää mistä se arjen ja elämänkin kuorma syntyy.
Kun jokaisella on ne omat kestämisensä!
Vietän nyt koti-illan, jos haluat, kirjoitellaan. Ja toki jos jollain muilla on ajatuksia aiheista - jutellaan- Olen ainakin itse kontaktien tarpeessa.

Lue lisää

ruudun takana. Hieman huppelissa ja ei niin järkevänä kuin odotat. Itsellekin pieniä suuria asioita sattuneena. Ja taas kerran hetken aikaa epävarmana. Taidan itse asiassa olla juuri nyt aika haavoittuva. Paras mihin nyt pystyn on se, että pysyn enimmäkseen kuuntelijan roolissa.
Ps. Olet edelleen todella mukava ja hyvä ihminen. Mietin aina, että miksi en kohtaa Sinunlaisia siinä "oikeassa elämässä"?

olen taas kirjoitti:

ruudun takana. Hieman huppelissa ja ei niin järkevänä kuin odotat. Itsellekin pieniä suuria asioita sattuneena. Ja taas kerran hetken aikaa epävarmana. Taidan itse asiassa olla juuri nyt aika haavoittuva. Paras mihin nyt pystyn on se, että pysyn enimmäkseen kuuntelijan roolissa.
Ps. Olet edelleen todella mukava ja hyvä ihminen. Mietin aina, että miksi en kohtaa Sinunlaisia siinä "oikeassa elämässä"?

Lue lisää

Olet "järkevänä tai et", viestiäsi kuitenkin odotan!
Miksi emme kohtaa "oikeassa elämässä" toisiemmelaisia? Siksikö että tässä tutustutaan ensin - ja ainoastaan - sisuksiin. Varmasti meilläkin olisi joku este, ettemme syventyisi siinä oikeassa elämässä näin perusteelliseen jutteluun. Minulla olisi se tahra puserossa tms. Ja se että yritämme tahtomattammekin aina harhauttaa kohtaamiamme ihmisiä, vaikeuttaa oikean löytymistä. Olen ujo mutta olen päättänyt sen voittaa ja esiinnyn sen mukaisesti jne. Tai että otan helposti edelleen käyttöön sen vanhan tutun tavan kohdata ihmisiä: kiltteyden! Ja sitähän minussa ei enää samalla tavalla ole kuin vielä 4 - 5 vuotta sitten. Annan siis ensi tapaamisella aivan vääriä viestejä. Mutta niin kai muutkin tekevät. Ja siksipä onkin ihme että jotkut joskus voivat löytää "sen oikean" tässä väärienkin viestien viidakossa.
Mitä pieniä suuria Sinulle on sattunut?

Keijuli kirjoitti:

Olet "järkevänä tai et", viestiäsi kuitenkin odotan!
Miksi emme kohtaa "oikeassa elämässä" toisiemmelaisia? Siksikö että tässä tutustutaan ensin - ja ainoastaan - sisuksiin. Varmasti meilläkin olisi joku este, ettemme syventyisi siinä oikeassa elämässä näin perusteelliseen jutteluun. Minulla olisi se tahra puserossa tms. Ja se että yritämme tahtomattammekin aina harhauttaa kohtaamiamme ihmisiä, vaikeuttaa oikean löytymistä. Olen ujo mutta olen päättänyt sen voittaa ja esiinnyn sen mukaisesti jne. Tai että otan helposti edelleen käyttöön sen vanhan tutun tavan kohdata ihmisiä: kiltteyden! Ja sitähän minussa ei enää samalla tavalla ole kuin vielä 4 - 5 vuotta sitten. Annan siis ensi tapaamisella aivan vääriä viestejä. Mutta niin kai muutkin tekevät. Ja siksipä onkin ihme että jotkut joskus voivat löytää "sen oikean" tässä väärienkin viestien viidakossa.
Mitä pieniä suuria Sinulle on sattunut?

Lue lisää

täyttä totta, mitä sanoit siitä harhauttamisesta. Onhan se niin. Ei sitä käy kiistäminen. Pettymykset ihmisissä on saanut jokaisen meistä aika varovaiseksi. Se yksi pieni suri asia mikä sattui, on taas yksi petymys toisessa ihmisessä. Suurin pettymys siinäkin omassa itsessä. Etten uskonut taas kerran itseäni. Luulin jonkun olevan henkisesti paljon vahvempi kuin hän oikeasti oli. Ihminen kenestä olisi voinut tulla ystävnäni. Mutta hän valitsi toisin. Ja taas kerran päädyin tilanteseen, missä en puolustautunut enkä hyökännyt. Vaan lähdin pois. Se oli sillä hetkellä paras ratkaisu. Aika tulee vielä vahvistamaan sen.
On muuten aika hämmentävää kun kuvailet jotain luonteenpiirrettäsi, on kuin kuvailisit minua. Tämä tuntuu jotenkin epätodelliselta. Uudelta. Ja ne väärät viestit on jotain, mihin meistä syyllistyy ainakin kerran elämässä jokainen. Myönnän olevani niin mu***u, että testaan joskus ihmisiä. En kaikkia. Vaan laumasta vähän poikkeavia. Olen utelias ja haluan nähdä heidän reaktiot eri tilanteisiin. Ja jos niityä tilanteita ei juuri silloin ole niin vaivihkaa luon sellaisia. Ei kuulosta ollenkaan rehellisyydeltä. Eikä se vältämättä olekaan. Tiedä sitä. Ei ole minun pääteettävissä sekään. Minulla on niissä tilanteissa päämääräni. Onko ne jollain muullakin? Se jää heidän päätettäväksi.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: LASKE RIMAASI ITSESI SUHTEEN."
Mutta jos olen jo yrittänyt tehdä sen?
Ihmisen elämässä pahin tai kovin vääntö käydään oman itsen kanssa. Ei suinkaan se hankalimman ihmisen kanssa joka elämääni liittyy. Hän toki voi ne haasteet minulle tuoda!
Kun sanoit, että olet hengessä mukana näissä arjen kiireissäni - kiitos siitä!
Sekin tekee Sinusta minulle tärkeän ihmisen.
Toisen on niin vaikea ymmärtää mistä se arjen ja elämänkin kuorma syntyy.
Kun jokaisella on ne omat kestämisensä!
Vietän nyt koti-illan, jos haluat, kirjoitellaan. Ja toki jos jollain muilla on ajatuksia aiheista - jutellaan- Olen ainakin itse kontaktien tarpeessa.

Lue lisää

Kirjoitit, että olet yrittänyt tehdä sen. Tämä kuulostaa nyt vittuilulta (anteeksi kielenkäytöni) Mutta pelkkä yrittäminen ei riitä. Yritys jää aina pelkäksi yritykseksi. Joskus tulee hetkiä kun on vaan päätettävä ja tehtävä. "Rohkea on se joka tekee vaikka pelkää" Sinulta kuultua. Tekemättä jättäminenkin on tekemistä.
Se nyt ei tarkoita taas,että kaikki kerrallaan. Vaan aina yksi asia kerrallaan. Pystyisin auttamaan hieman enemmän kun tietäisin hieman tarkemmin huolistasi. Mutta ne ei mielestäni kuulu tänne.

riman laskemisesta. kirjoitti:

Kirjoitit, että olet yrittänyt tehdä sen. Tämä kuulostaa nyt vittuilulta (anteeksi kielenkäytöni) Mutta pelkkä yrittäminen ei riitä. Yritys jää aina pelkäksi yritykseksi. Joskus tulee hetkiä kun on vaan päätettävä ja tehtävä. "Rohkea on se joka tekee vaikka pelkää" Sinulta kuultua. Tekemättä jättäminenkin on tekemistä.
Se nyt ei tarkoita taas,että kaikki kerrallaan. Vaan aina yksi asia kerrallaan. Pystyisin auttamaan hieman enemmän kun tietäisin hieman tarkemmin huolistasi. Mutta ne ei mielestäni kuulu tänne.

Lue lisää

-.,ä-,-..,----cmjnhzaoig

muuten kirjoitti:

täyttä totta, mitä sanoit siitä harhauttamisesta. Onhan se niin. Ei sitä käy kiistäminen. Pettymykset ihmisissä on saanut jokaisen meistä aika varovaiseksi. Se yksi pieni suri asia mikä sattui, on taas yksi petymys toisessa ihmisessä. Suurin pettymys siinäkin omassa itsessä. Etten uskonut taas kerran itseäni. Luulin jonkun olevan henkisesti paljon vahvempi kuin hän oikeasti oli. Ihminen kenestä olisi voinut tulla ystävnäni. Mutta hän valitsi toisin. Ja taas kerran päädyin tilanteseen, missä en puolustautunut enkä hyökännyt. Vaan lähdin pois. Se oli sillä hetkellä paras ratkaisu. Aika tulee vielä vahvistamaan sen.
On muuten aika hämmentävää kun kuvailet jotain luonteenpiirrettäsi, on kuin kuvailisit minua. Tämä tuntuu jotenkin epätodelliselta. Uudelta. Ja ne väärät viestit on jotain, mihin meistä syyllistyy ainakin kerran elämässä jokainen. Myönnän olevani niin mu***u, että testaan joskus ihmisiä. En kaikkia. Vaan laumasta vähän poikkeavia. Olen utelias ja haluan nähdä heidän reaktiot eri tilanteisiin. Ja jos niityä tilanteita ei juuri silloin ole niin vaivihkaa luon sellaisia. Ei kuulosta ollenkaan rehellisyydeltä. Eikä se vältämättä olekaan. Tiedä sitä. Ei ole minun pääteettävissä sekään. Minulla on niissä tilanteissa päämääräni. Onko ne jollain muullakin? Se jää heidän päätettäväksi.

Lue lisää

Nyt kun mietin miksi niitä vääriä viestejä annamme varsinkin uusia ihmisiä tavatessamme, se tuntuukin aivan luonnolliselta. Sehän on turvallisinta! Kun menen joukkoon jota en vielä tunne, en tietenkään voi leväyttää kaikkien nähtäväksi sitä mitä olen. Kiertelen ja kaartelen ja tutkailen kuinka paljon itseäni voin tälle ihmiselle/näille ihmisille paljastaa. Aina on olemassa ihmisiä joille ei ole syytä antaa aseita loukata - eli paljastaa itseään.
Tuo että sanot testaavasi ihmisiä, kuulostaa jännältä. Et siis anna ajan näyttää vaan kiirehdit häntä näyttämään todellisen luontonsa ehkä ennemmin kuin hän haluaisi. Ja se voi tosiaan olla ikävä temppu. Jos joku saa minut sanomaan tai reagoimaan jossain porukassa niin että "tunnen paljastuvani", se harmittaa. On niin vaikea luottaa siihen että meidät hyväksyttäisiin juuri oikeina itsenämme. Siksi kai tämä kaikki konstailu. Kuten sanoit, pettymykset saavat varovaisiksi.

.,.,.,.,.,. kirjoitti:

-.,ä-,-..,----cmjnhzaoig

Nyt heränneenä, levänneenä ja keskustelukykyisempänä. "Tahroista" tuli mieleen vaan se, että ne on joskus joillakin ihmisillä aika söpöjä. Sanoinhan aikasemmin, ettei niissä mitään pahaa ole. Sekin riippuu siitä, että miten niitä "tahroja" kannetaan. Niitä voi piilottaa, yrittää salata tai mikä pahainta, pelätä niitä. Ja kun pelko ottaa vallan, alkaa kaikki ne epämiellyttävyydet. Tai sitten voi yksinkertaisesti tulla sinuiksi niiden kanssa. Katsoa itseensä ja huomata, että on täydellinen omassa epätäydellisyydessä. Se saattaa kuulostaa taas kerran ristiriitaiselta mutta täydellisyyskin on ainoastaan epätäydellisyydessä. Mistään muualta sitä ei löydy.
Muistin mitä mun syntymäkartassa sanottiin mun ihmissuhteista. "Kaikki ihmissuhteesi liittyvät jotenkin sun edellisiin elämiin" Mietinpä nyt, että ollaankohan me tunnettu Sinunkin kanssa toisemme jo todella kauan sitten? En ainakaan itse muista löytäneeni vastaavaa yhteistä kieltä kenenkään kanssa.

huomenta. kirjoitti:

Nyt heränneenä, levänneenä ja keskustelukykyisempänä. "Tahroista" tuli mieleen vaan se, että ne on joskus joillakin ihmisillä aika söpöjä. Sanoinhan aikasemmin, ettei niissä mitään pahaa ole. Sekin riippuu siitä, että miten niitä "tahroja" kannetaan. Niitä voi piilottaa, yrittää salata tai mikä pahainta, pelätä niitä. Ja kun pelko ottaa vallan, alkaa kaikki ne epämiellyttävyydet. Tai sitten voi yksinkertaisesti tulla sinuiksi niiden kanssa. Katsoa itseensä ja huomata, että on täydellinen omassa epätäydellisyydessä. Se saattaa kuulostaa taas kerran ristiriitaiselta mutta täydellisyyskin on ainoastaan epätäydellisyydessä. Mistään muualta sitä ei löydy.
Muistin mitä mun syntymäkartassa sanottiin mun ihmissuhteista. "Kaikki ihmissuhteesi liittyvät jotenkin sun edellisiin elämiin" Mietinpä nyt, että ollaankohan me tunnettu Sinunkin kanssa toisemme jo todella kauan sitten? En ainakaan itse muista löytäneeni vastaavaa yhteistä kieltä kenenkään kanssa.

Lue lisää

Epätäydellisyyshän tekee meistä persoonia, siinä suola. Täydelliset ihmiset ovat tylsiä.
Ja kun oppii hyväksymään ja jopa rakastamaan epätäydellisyyttään ja omituisuuksiaan eikä suinkaan niitä piilottele, niin muidenkin on kanssani helppo olla. He eivät kiusaannu töppäilyistäni kun huomaavat miten selviän niiden kanssa itse - ei toisten tarvitse asetella sanojaan tai hallita ilmeitään että tilanteesta selvittäisiin. Otan itse siitä vastuun! Ja taas tulemme siihen miten tärkeää on kantaa itse itsensä epätäydellisenäkin.
Voi miten kiehtova aihe tuo edelliset elämät ovat! Jatketaan.

Keijuli kirjoitti:

Epätäydellisyyshän tekee meistä persoonia, siinä suola. Täydelliset ihmiset ovat tylsiä.
Ja kun oppii hyväksymään ja jopa rakastamaan epätäydellisyyttään ja omituisuuksiaan eikä suinkaan niitä piilottele, niin muidenkin on kanssani helppo olla. He eivät kiusaannu töppäilyistäni kun huomaavat miten selviän niiden kanssa itse - ei toisten tarvitse asetella sanojaan tai hallita ilmeitään että tilanteesta selvittäisiin. Otan itse siitä vastuun! Ja taas tulemme siihen miten tärkeää on kantaa itse itsensä epätäydellisenäkin.
Voi miten kiehtova aihe tuo edelliset elämät ovat! Jatketaan.

Lue lisää

Mulla on aina ollut vaikea kuvitella itseni johonkin tulevaisuuteen. Kun luen, katson jonkin elokuvan muinaiset kulttuurit ja sivilisaatiot tuntuvat enemmän omalta kuin jotkut tulevaisuuden visiot. Mulla on erittäin helppoa kuvitella itseni antiikin kreikkaan, Ateenaan erityisesti, muinaiseen Egyptiin, Persiaan, Kiinaan... Kaikkiin niihin missä henkisyys ja hengellisyys on ollut suuremmassa arvossa kuin tänäpäivänä täällä "läntisessä sivistyksessä" Aika outoa kun vesimiehen pitäisi olla tulevaisuuden ihminen. Olen aina pitänyt esimerkiksi vanhoista huonekaluista, klassisista vaatteista, kaikesta ajattomasta. Kaikesta mikä kestää ajan hampaan. On olemassa sanonta "Kaikki uusi on unohdettu vanha" Ehkä se on jotain, mitä olen täällä tekemässä. Palauttamassa itselle ja monelle muullekin mieleen, että mikä on todella tärkeää ja mikä vähemmän. Tai enhän minä voi oikeastaan tehdä mitään muuta kuin kertoa mielipiteeni. Sen jälkeen on jokaisen oma valinta, että mikä niistä on tarpeellinen ja mikä tarpeeton.
Tuntuu joskus todella oudolta, että joillakin on vaikea ymmärtää päivänselviä asioita. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei jokainen pysty siihen. Niin kuin aikaisemmin puhuin siitä nykyajan menosta. Kulutushysteriassa ja muutenkin tässä hullussa maailman menossa kasataan ympärillemme todella isoja määriä kaikkea tarpeetonta, että se vie kun viekin huomiomme pois omasta itsestämme. Ajatellaan vaikka Jeesuksen lausetta " Ennemmin pääsee kameli neulansilmän läpi kuin rikas taivasten valtakuntaan" Minkälaiset on rikkaat ihmisit? Erityisesti nousukkaat? Ne on aika usein mammonansa ja rahojensa lumoissa, että se kaikki tulee heille tärkeämmäksi kun ne itse. Se vie huomion pois omasta itsestä ja tuo mukaan sen mammonan menettämisen pelon. Ja taas palattiin pelkoon. Jos pystyy siihen, ettei pelkää menettää sitä, ei ole rikkauksista ja mammonasta mitään haittaakaan.
Joskus on oikeasti surullista katsoa mitä jotkut ovat valmiita tekemään rahan tähden. Nöyryttää itseään, antaa kohdella itseään huonosti, ovat ihan kirjaimellisesti myyneet sielunsa. Eikä kukaan niistä ymmärrä, että se "jumala" ja "paholainen" on meissä jokaisessa itsessä. Ne on ne meidän omat tunteet. Yksi houkuttelee ja toinen kieltää. Eikä kumpikaan ole mielestäni oikeassa. Koska yksi yrittää uskotella toiselle tietävän mikä on hyvää sille ja toinen kieltää kokeilemasta saadakseen varmuuden.
Nyt kirjoittaessa tätä, hymyilen itsekseni, että minusta tullut kaikkea sitä, mitä joskus aikasemmin olen halveksunut todella paljon. Mutta kaikki tämä vaan tuntuu niin omalta, niin omalta... Ja sitä ei voi kukaan ostaa, varastaa, viedä minulta... Mutta ei tarvitse muuta kuin pyytää ja olen valmis antamaan palasia siitä. Valikoiden tietysti.

elämistä. kirjoitti:

Mulla on aina ollut vaikea kuvitella itseni johonkin tulevaisuuteen. Kun luen, katson jonkin elokuvan muinaiset kulttuurit ja sivilisaatiot tuntuvat enemmän omalta kuin jotkut tulevaisuuden visiot. Mulla on erittäin helppoa kuvitella itseni antiikin kreikkaan, Ateenaan erityisesti, muinaiseen Egyptiin, Persiaan, Kiinaan... Kaikkiin niihin missä henkisyys ja hengellisyys on ollut suuremmassa arvossa kuin tänäpäivänä täällä "läntisessä sivistyksessä" Aika outoa kun vesimiehen pitäisi olla tulevaisuuden ihminen. Olen aina pitänyt esimerkiksi vanhoista huonekaluista, klassisista vaatteista, kaikesta ajattomasta. Kaikesta mikä kestää ajan hampaan. On olemassa sanonta "Kaikki uusi on unohdettu vanha" Ehkä se on jotain, mitä olen täällä tekemässä. Palauttamassa itselle ja monelle muullekin mieleen, että mikä on todella tärkeää ja mikä vähemmän. Tai enhän minä voi oikeastaan tehdä mitään muuta kuin kertoa mielipiteeni. Sen jälkeen on jokaisen oma valinta, että mikä niistä on tarpeellinen ja mikä tarpeeton.
Tuntuu joskus todella oudolta, että joillakin on vaikea ymmärtää päivänselviä asioita. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei jokainen pysty siihen. Niin kuin aikaisemmin puhuin siitä nykyajan menosta. Kulutushysteriassa ja muutenkin tässä hullussa maailman menossa kasataan ympärillemme todella isoja määriä kaikkea tarpeetonta, että se vie kun viekin huomiomme pois omasta itsestämme. Ajatellaan vaikka Jeesuksen lausetta " Ennemmin pääsee kameli neulansilmän läpi kuin rikas taivasten valtakuntaan" Minkälaiset on rikkaat ihmisit? Erityisesti nousukkaat? Ne on aika usein mammonansa ja rahojensa lumoissa, että se kaikki tulee heille tärkeämmäksi kun ne itse. Se vie huomion pois omasta itsestä ja tuo mukaan sen mammonan menettämisen pelon. Ja taas palattiin pelkoon. Jos pystyy siihen, ettei pelkää menettää sitä, ei ole rikkauksista ja mammonasta mitään haittaakaan.
Joskus on oikeasti surullista katsoa mitä jotkut ovat valmiita tekemään rahan tähden. Nöyryttää itseään, antaa kohdella itseään huonosti, ovat ihan kirjaimellisesti myyneet sielunsa. Eikä kukaan niistä ymmärrä, että se "jumala" ja "paholainen" on meissä jokaisessa itsessä. Ne on ne meidän omat tunteet. Yksi houkuttelee ja toinen kieltää. Eikä kumpikaan ole mielestäni oikeassa. Koska yksi yrittää uskotella toiselle tietävän mikä on hyvää sille ja toinen kieltää kokeilemasta saadakseen varmuuden.
Nyt kirjoittaessa tätä, hymyilen itsekseni, että minusta tullut kaikkea sitä, mitä joskus aikasemmin olen halveksunut todella paljon. Mutta kaikki tämä vaan tuntuu niin omalta, niin omalta... Ja sitä ei voi kukaan ostaa, varastaa, viedä minulta... Mutta ei tarvitse muuta kuin pyytää ja olen valmis antamaan palasia siitä. Valikoiden tietysti.

Lue lisää

Minulle omaisuus on turvallisuutta ja kauneutta, työ on toimeentulo ja työtehtävät velvollisuuksia, joista koen selviäväni melko huonosti. Juuri kai siksi että minulle innokkeeksi ei riitä velvollisuus, pitäisi olla joku "palo", aito kiinnostus siihen mitä tekee. Mutta kuten huomaat kaikki muu kiinnostaa paljon enemmän.
Sanoit: "..että minusta on tullut kaikkea sitä, mitä joskus aikasemmin olen halveksunut todella paljon..." Minulla ei tuollaista keikausta ainakaan vielä ole käynyt, että suunta olisi niin täydellisesti vaihtunut. Ja luulen ettei enää tulekaan. Minä elän nyt melkolailla sitä elämää mitä jo lapsena, nuorena toivoin joskus voivani elää. Ja jo silloin minun suuri haaveeni oli että joskus YMMÄRTÄISIN enemmän. Eikä se haave ole muuksi muuttunut!
Opiskelemaankin halusin ensisijassa ymmärtääkseni, en saadakseni jotain tiettyä työtehtävää tai ansiotasoa.

Keijuli kirjoitti:

Minulle omaisuus on turvallisuutta ja kauneutta, työ on toimeentulo ja työtehtävät velvollisuuksia, joista koen selviäväni melko huonosti. Juuri kai siksi että minulle innokkeeksi ei riitä velvollisuus, pitäisi olla joku "palo", aito kiinnostus siihen mitä tekee. Mutta kuten huomaat kaikki muu kiinnostaa paljon enemmän.
Sanoit: "..että minusta on tullut kaikkea sitä, mitä joskus aikasemmin olen halveksunut todella paljon..." Minulla ei tuollaista keikausta ainakaan vielä ole käynyt, että suunta olisi niin täydellisesti vaihtunut. Ja luulen ettei enää tulekaan. Minä elän nyt melkolailla sitä elämää mitä jo lapsena, nuorena toivoin joskus voivani elää. Ja jo silloin minun suuri haaveeni oli että joskus YMMÄRTÄISIN enemmän. Eikä se haave ole muuksi muuttunut!
Opiskelemaankin halusin ensisijassa ymmärtääkseni, en saadakseni jotain tiettyä työtehtävää tai ansiotasoa.

Lue lisää

työelämässä riittää se, että tekemällä sitä menee aika nopeammin ja pääsen tekemään sitä mitä haluan tehdä. Olen ajatellut asiaa siltä kantilta, että jos tekisin koko ajan sitä mitä haluan tehdä harrastukseni yms saattaisin kyllästyä niihin. Tuntuu vaan jotenkin ansaittuna se jokin mitä haluan työpäivän jälkeen. Ja se on edelleen jokin millä elätän itseni. Olen sopinut siinäkin tietyt ehdot puolin ja toisin ja pidän niistä kiinni. Esimerkiksi ei minkäänlaisia ylitöitä. Se korvaus siitä on aika arvoton siihen oman aikani menetykseen suhteutettuna. Pärjään vähemmälläkin. Voin nyt vähemmällä itse asiassa todella loistavasti verrattuna siihen miten joskus olen voinut sillä enemmällä.
Omistamisesta. Olen huomanut omasta itsestäni sen, että mitä vähemmän minulla on erilaisia tavaroita, sen enemmän minulla on itseäni. "Mitä vähemmän omistat, sen vähemmän sinua omistetaan" Sekään ei tarkoita nyt sitä, että elän todella askeettisesti. Onhan minullakin tavaroita. En vaan hanki itselleni mitään mitä en tarvitse, mitä en käytä. Ja niistäkin pidän sellaisista kestävänlaatuisista. Jos havaitsen jotain hyväksi, pidän sen. Oli se sitten mikä tahansa.
Siitä halveksumisesta vielä. Se taisi johtua siitä, että mitä näin ja kuulin ympärilläni, oli puheet yhtä ja teot ihan jotain muuta. Tekopyhyyttä. Sain ikäänkuin lahjaksi sen ymmärryksen ja tiedon, että kaikki vastaukset löytyvät omasta itsestäni. Mutta ne on minun kysymykseni ja vastaukseni. Ne mitä minun täytyy tietää. Jos minä olen löytänyt ne itsestäni niin mikä estää muita löytämään omansa? Ne mitä muiden täytyy tietää.
Siitä Sinun ymmärtämisestä. Voitko väittää ymmärtäväsi saman verran kuin silloin keskustelumme alussa? Tai ymmärrätkö kenties nyt jo hieman enemmän? Emmekö olekin täällä yrittämässä ymmärtää toisiamme ja samalla myös itseämme?

"paloksi" kirjoitti:

työelämässä riittää se, että tekemällä sitä menee aika nopeammin ja pääsen tekemään sitä mitä haluan tehdä. Olen ajatellut asiaa siltä kantilta, että jos tekisin koko ajan sitä mitä haluan tehdä harrastukseni yms saattaisin kyllästyä niihin. Tuntuu vaan jotenkin ansaittuna se jokin mitä haluan työpäivän jälkeen. Ja se on edelleen jokin millä elätän itseni. Olen sopinut siinäkin tietyt ehdot puolin ja toisin ja pidän niistä kiinni. Esimerkiksi ei minkäänlaisia ylitöitä. Se korvaus siitä on aika arvoton siihen oman aikani menetykseen suhteutettuna. Pärjään vähemmälläkin. Voin nyt vähemmällä itse asiassa todella loistavasti verrattuna siihen miten joskus olen voinut sillä enemmällä.
Omistamisesta. Olen huomanut omasta itsestäni sen, että mitä vähemmän minulla on erilaisia tavaroita, sen enemmän minulla on itseäni. "Mitä vähemmän omistat, sen vähemmän sinua omistetaan" Sekään ei tarkoita nyt sitä, että elän todella askeettisesti. Onhan minullakin tavaroita. En vaan hanki itselleni mitään mitä en tarvitse, mitä en käytä. Ja niistäkin pidän sellaisista kestävänlaatuisista. Jos havaitsen jotain hyväksi, pidän sen. Oli se sitten mikä tahansa.
Siitä halveksumisesta vielä. Se taisi johtua siitä, että mitä näin ja kuulin ympärilläni, oli puheet yhtä ja teot ihan jotain muuta. Tekopyhyyttä. Sain ikäänkuin lahjaksi sen ymmärryksen ja tiedon, että kaikki vastaukset löytyvät omasta itsestäni. Mutta ne on minun kysymykseni ja vastaukseni. Ne mitä minun täytyy tietää. Jos minä olen löytänyt ne itsestäni niin mikä estää muita löytämään omansa? Ne mitä muiden täytyy tietää.
Siitä Sinun ymmärtämisestä. Voitko väittää ymmärtäväsi saman verran kuin silloin keskustelumme alussa? Tai ymmärrätkö kenties nyt jo hieman enemmän? Emmekö olekin täällä yrittämässä ymmärtää toisiamme ja samalla myös itseämme?

Lue lisää

Toki. Moni asia on vähintäänkin selkiintynyt näinä kuukausina. Ja jonkinmoinen varmuus siitä etten ole aivan hakoteillä on lisääntynyt. Kun näitä pohdintoja kirjoittaa ja näkee kirjoitettuna, niistä tulee jotenkin tärkeämpiä...niitä on mietittävä yhä uudelleen...Lähetänkö viestin vai en. Olen minä jonkun kerran tehnyt sen että "antaapa olla, kun asia ei ole vielä oikein kypsynyt", ja poistanut tekstiäni.
Tämä on todella hyvä tapa "opiskella".
Puhuit tekopyhyydestä. Luulen että minullakin lähtiessäni aikuisuuteen, oli melkoinen lista asioita, joista olin ympärilleni katsottuani päättänyt että "minä en ainakaan..."
Miten lie sitten käy. Eihän sitä silloin voinut aina tietää Miksi?

Sepä se. Vain rehellisyydellä pääsee eteenpäin. Jos siihen ei suostu, menee entistä enemmän solmuun itsensä ja muiden kanssa. Se on aika kovaa mutta siinä on myös riskejä. On vain kerta kaikkiaan ihmisiä joille ei voi olla rehellinen. He käyttäisivät sitä minua vastaan. Ihmiset ovat taitavia vihjailemaan ja johdattelemaan ympäristöään. Silloin kun heistä löytyy siihen halua.
Jos näytän jollekin että minuun sattui, hän laittaa sen tiedon iloisesti muistiinsa ja käyttää samaa asetta toistamiseen. Voin näyttää ja paljastaa heikkouksiani epäluotettavalle ihmiselle vasta sitten kun olen ne itse itselleni selvittänyt ja selättänyt.
Onpa jännä lukea joskus näitä keskustelujakin, kenties vuosien päästä! Hävettääkö vai miltä mahtaa tuntua!

Keijuli kirjoitti:

Sepä se. Vain rehellisyydellä pääsee eteenpäin. Jos siihen ei suostu, menee entistä enemmän solmuun itsensä ja muiden kanssa. Se on aika kovaa mutta siinä on myös riskejä. On vain kerta kaikkiaan ihmisiä joille ei voi olla rehellinen. He käyttäisivät sitä minua vastaan. Ihmiset ovat taitavia vihjailemaan ja johdattelemaan ympäristöään. Silloin kun heistä löytyy siihen halua.
Jos näytän jollekin että minuun sattui, hän laittaa sen tiedon iloisesti muistiinsa ja käyttää samaa asetta toistamiseen. Voin näyttää ja paljastaa heikkouksiani epäluotettavalle ihmiselle vasta sitten kun olen ne itse itselleni selvittänyt ja selättänyt.
Onpa jännä lukea joskus näitä keskustelujakin, kenties vuosien päästä! Hävettääkö vai miltä mahtaa tuntua!

Lue lisää

kaikille voi olla rehellinen. Siinä taas tulee se kuuluisa mutta! Ei niille tarvitse valehdellakaan. Olen havainnut parhaaksi tavaksi jättää ne omaan pieneen arvoonsa ja poistua arvokkuuteni säilyttäen paikalta. Ja sehän on meidän vesimiesten tunteettomuutta, että ei aina näytetä niitä koska ollaan vasta tarkkailuasteella ja pidetään puolustus vielä yllä. "Voittamattomuus on aina puolustuksessa. Hyökkäyksessä on vaan mahdollisuus voittoon" (Sunzi- Sodankäynnin taito)
Niistä kirjoituksistani. Olen joskus vieläkin lukenut niitä parin vuoden takaisia ja voin sanoa edelleen olevani ylpeä niistä. Jotkut niistä on valmiita, toiset taas vielä keskeneräisiä. Nekin valmistuu silloin kun niiden aika tulee. Ja sama tulee pätemään myös näihin keskusteluihimme.
Itselläni ei taida tuolla muualla olla ainuttakaan ihmistä kenelle voisin näyttää, että minuunkin sattuu joskus. On pari kaveria kenestä voi tulla sellaisia. Ne ei ole ainakaan vielä tehneet mitään, että alkaisin epäillä niitä. Olen ainoastaan varovainen. Ja valehtelisin jos sanoisin sen olevan aina helppoa. Joskus se on helppoa ja joskus taas ei. Helpompi se on nykyään kuin joskus aikasemmin. Sietokykyni on siinäkin asiassa kasvanut melkoisesti. Ja se vahvistuu edelleen joka kerralla.
Rehellisyydestä vielä niin paljon, että sitä täytyy olla ennen kaikkea itselle. Kun on sitä itselle, niin toimintatapakin eri asioissa on sen mukainen.

olet, ettei kirjoitti:

kaikille voi olla rehellinen. Siinä taas tulee se kuuluisa mutta! Ei niille tarvitse valehdellakaan. Olen havainnut parhaaksi tavaksi jättää ne omaan pieneen arvoonsa ja poistua arvokkuuteni säilyttäen paikalta. Ja sehän on meidän vesimiesten tunteettomuutta, että ei aina näytetä niitä koska ollaan vasta tarkkailuasteella ja pidetään puolustus vielä yllä. "Voittamattomuus on aina puolustuksessa. Hyökkäyksessä on vaan mahdollisuus voittoon" (Sunzi- Sodankäynnin taito)
Niistä kirjoituksistani. Olen joskus vieläkin lukenut niitä parin vuoden takaisia ja voin sanoa edelleen olevani ylpeä niistä. Jotkut niistä on valmiita, toiset taas vielä keskeneräisiä. Nekin valmistuu silloin kun niiden aika tulee. Ja sama tulee pätemään myös näihin keskusteluihimme.
Itselläni ei taida tuolla muualla olla ainuttakaan ihmistä kenelle voisin näyttää, että minuunkin sattuu joskus. On pari kaveria kenestä voi tulla sellaisia. Ne ei ole ainakaan vielä tehneet mitään, että alkaisin epäillä niitä. Olen ainoastaan varovainen. Ja valehtelisin jos sanoisin sen olevan aina helppoa. Joskus se on helppoa ja joskus taas ei. Helpompi se on nykyään kuin joskus aikasemmin. Sietokykyni on siinäkin asiassa kasvanut melkoisesti. Ja se vahvistuu edelleen joka kerralla.
Rehellisyydestä vielä niin paljon, että sitä täytyy olla ennen kaikkea itselle. Kun on sitä itselle, niin toimintatapakin eri asioissa on sen mukainen.

Lue lisää

Laitapa minulle joskus missä merkissä Venus Sinulla on. Minulla se on Kaloissa ja hämmästyin taas kerran sitä kuvausta, jonka löysin.

Keijuli kirjoitti:

Laitapa minulle joskus missä merkissä Venus Sinulla on. Minulla se on Kaloissa ja hämmästyin taas kerran sitä kuvausta, jonka löysin.

tätä. Löytyy se minultakin Kaloista. Ja myös nouseva merkki on Kalat.

nyt usko kirjoitti:

tätä. Löytyy se minultakin Kaloista. Ja myös nouseva merkki on Kalat.

No, siellä sanottiin jotain sellaista kuin "Romanttisuutesi vuoksi palvot monesti kumppaniasi ja haluat hänen olevan ihanteesi". Olen joskus Sinulle heittänytkin että tulet palvomaan sitä oikeaa! En ollut silloin vielä tälläisiä lukenut! Kaloistahan yleensä sanotaan "salaperäinen, herkkävaistoinen, myötätuntoinen - ja itsesääliin taipuvainen." Jossain tuolla kyseltiin minkä merkkisiä ovat ystäväsi tms. Minunkin tärkeimmät ihmiseni tällä hetkellä ovat yllätysyllätys vesimiehiä ja kaloja. Entä Sinun?

Keijuli kirjoitti:

No, siellä sanottiin jotain sellaista kuin "Romanttisuutesi vuoksi palvot monesti kumppaniasi ja haluat hänen olevan ihanteesi". Olen joskus Sinulle heittänytkin että tulet palvomaan sitä oikeaa! En ollut silloin vielä tälläisiä lukenut! Kaloistahan yleensä sanotaan "salaperäinen, herkkävaistoinen, myötätuntoinen - ja itsesääliin taipuvainen." Jossain tuolla kyseltiin minkä merkkisiä ovat ystäväsi tms. Minunkin tärkeimmät ihmiseni tällä hetkellä ovat yllätysyllätys vesimiehiä ja kaloja. Entä Sinun?

Lue lisää

Neitsyt 2. Vesimiehiä 2.(Tiedät ne kummatkin) skorpioneja on 2. Oinas 1.
Aurinkomerkeiltään Kaloista ei ole lähempää kokemusta kuin kahdesta. Yhdestä niistä erittäin läheisesti ja toinen oli minulle läheisen ihmisen kanssa. Kumpikin oli aika valheellinen yksilö. Kumpikin halusi aina saada, antamatta mitään takaisin. Kumpikin syytti aina muita ongelmistaan. Kumpikin piti toista ihmistä itsestäänselvänä. Mutta niitä oli vaan ne kaksi. En suostu uskomaan, että kaikki on samanlaisia. Ne oli vaan kaksi epäkypsää ihmistä.

ihmiset. kirjoitti:

Neitsyt 2. Vesimiehiä 2.(Tiedät ne kummatkin) skorpioneja on 2. Oinas 1.
Aurinkomerkeiltään Kaloista ei ole lähempää kokemusta kuin kahdesta. Yhdestä niistä erittäin läheisesti ja toinen oli minulle läheisen ihmisen kanssa. Kumpikin oli aika valheellinen yksilö. Kumpikin halusi aina saada, antamatta mitään takaisin. Kumpikin syytti aina muita ongelmistaan. Kumpikin piti toista ihmistä itsestäänselvänä. Mutta niitä oli vaan ne kaksi. En suostu uskomaan, että kaikki on samanlaisia. Ne oli vaan kaksi epäkypsää ihmistä.

Lue lisää

Minun kahdessa kalaystävässäni ei ole samoja piirteitä. En pitäisi heitä samanmerkkisinä ellen tietäisi. Vesimiehissä on toisin: kuudesta tuntemastani vain yksi pysyy epäselvänä, vaikka olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Millaisia ne skorpionit ovat kokemuksesi mukaan?
Nämä tuntemani vesimiehet toki ovat jokainen omanlaisensa, eri-ikäisiä ja eritavalla toimivia, mutta heitä minun on helpoin tajuta.

Keijuli kirjoitti:

Minun kahdessa kalaystävässäni ei ole samoja piirteitä. En pitäisi heitä samanmerkkisinä ellen tietäisi. Vesimiehissä on toisin: kuudesta tuntemastani vain yksi pysyy epäselvänä, vaikka olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Millaisia ne skorpionit ovat kokemuksesi mukaan?
Nämä tuntemani vesimiehet toki ovat jokainen omanlaisensa, eri-ikäisiä ja eritavalla toimivia, mutta heitä minun on helpoin tajuta.

Lue lisää

ovat oikeasti ehkä lähinnä sitä oma itseään. Ne on kummatkin aika määrätietoisia, kummatkin on löytänyt sen oman juttunsa liike-elämästä. Ne ovat vielä hyviä siinä mitä tekevät. Ja mikä tärkeintä, että MITEN ne tekevät sen. Arvostan kumpaakin aika paljon. Toinen niistä on aika persoona. Hänestä on helpompi olla pitämättä kuin pitää hänestä. Hänessä on yksi sellainen piirre, mikä löytyy myös meistä, että joka kerta kun alan tuntemaan jotain antipatiaa häntä kohtaan, hän joko tekee tai sanoo jotain mikä muuttaa sen edellisen ylösalasin. Yhteistä heille on se, että kummatkin ovat aika vaikeasti luettavissa ja kummallakin on hyvä ihmistuntemus. Joka tapauksessa mielestäni mielenkiintoisia ihmisiä. Miespuolisia kummatkin. Tunnen muutaman naispuolisenkin ja eipä ole heistäkään mitään pahaa sanottavaa.
Oletko laskenut kalaystäväsi numerot? Minun tuntemani olivat kolmosia. Se taitaa olla ainut numero ihmisissä, keiden kanssa minulla on ollut vaikeuksia tulla toimeen. Horoskooppimerkistä riippumatta. Tunnistankin ne kaikkein helpoimmin. Parhaiten olen aina tullut juttuun 6-9 kanssa. Niitä skorpionejakin yhdistää numero 9.
Aiheesta toiseen. Mietin tässä, että kuin helppo on saada aikaiseksi "kunnon" keskustelu. Ei tarvitse kuin haukkua jotain horoskooppimerkkiä, niin johan alkaa viestejä tulla ja lukijoitakin tuhansittain. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Enpä yhtään ihmettele enää "erakoitumistani" ja yksityisyyteni varjelemistani.

Skorpionia kirjoitti:

ovat oikeasti ehkä lähinnä sitä oma itseään. Ne on kummatkin aika määrätietoisia, kummatkin on löytänyt sen oman juttunsa liike-elämästä. Ne ovat vielä hyviä siinä mitä tekevät. Ja mikä tärkeintä, että MITEN ne tekevät sen. Arvostan kumpaakin aika paljon. Toinen niistä on aika persoona. Hänestä on helpompi olla pitämättä kuin pitää hänestä. Hänessä on yksi sellainen piirre, mikä löytyy myös meistä, että joka kerta kun alan tuntemaan jotain antipatiaa häntä kohtaan, hän joko tekee tai sanoo jotain mikä muuttaa sen edellisen ylösalasin. Yhteistä heille on se, että kummatkin ovat aika vaikeasti luettavissa ja kummallakin on hyvä ihmistuntemus. Joka tapauksessa mielestäni mielenkiintoisia ihmisiä. Miespuolisia kummatkin. Tunnen muutaman naispuolisenkin ja eipä ole heistäkään mitään pahaa sanottavaa.
Oletko laskenut kalaystäväsi numerot? Minun tuntemani olivat kolmosia. Se taitaa olla ainut numero ihmisissä, keiden kanssa minulla on ollut vaikeuksia tulla toimeen. Horoskooppimerkistä riippumatta. Tunnistankin ne kaikkein helpoimmin. Parhaiten olen aina tullut juttuun 6-9 kanssa. Niitä skorpionejakin yhdistää numero 9.
Aiheesta toiseen. Mietin tässä, että kuin helppo on saada aikaiseksi "kunnon" keskustelu. Ei tarvitse kuin haukkua jotain horoskooppimerkkiä, niin johan alkaa viestejä tulla ja lukijoitakin tuhansittain. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Enpä yhtään ihmettele enää "erakoitumistani" ja yksityisyyteni varjelemistani.

Lue lisää

Olen niitä numeroita joskus laskenut, mutta eivät ole vakuuttaneet. Jokainen on ollut taitava/vahva tms. omalla laillaan - ja hankalakin. Mutta näistä tähtikartoista tuntuu paljastuvan kivoja juttuja.
Nyt hameen helmat heilumaan. Kirjoitellaan huomenna.

Skorpionia kirjoitti:

ovat oikeasti ehkä lähinnä sitä oma itseään. Ne on kummatkin aika määrätietoisia, kummatkin on löytänyt sen oman juttunsa liike-elämästä. Ne ovat vielä hyviä siinä mitä tekevät. Ja mikä tärkeintä, että MITEN ne tekevät sen. Arvostan kumpaakin aika paljon. Toinen niistä on aika persoona. Hänestä on helpompi olla pitämättä kuin pitää hänestä. Hänessä on yksi sellainen piirre, mikä löytyy myös meistä, että joka kerta kun alan tuntemaan jotain antipatiaa häntä kohtaan, hän joko tekee tai sanoo jotain mikä muuttaa sen edellisen ylösalasin. Yhteistä heille on se, että kummatkin ovat aika vaikeasti luettavissa ja kummallakin on hyvä ihmistuntemus. Joka tapauksessa mielestäni mielenkiintoisia ihmisiä. Miespuolisia kummatkin. Tunnen muutaman naispuolisenkin ja eipä ole heistäkään mitään pahaa sanottavaa.
Oletko laskenut kalaystäväsi numerot? Minun tuntemani olivat kolmosia. Se taitaa olla ainut numero ihmisissä, keiden kanssa minulla on ollut vaikeuksia tulla toimeen. Horoskooppimerkistä riippumatta. Tunnistankin ne kaikkein helpoimmin. Parhaiten olen aina tullut juttuun 6-9 kanssa. Niitä skorpionejakin yhdistää numero 9.
Aiheesta toiseen. Mietin tässä, että kuin helppo on saada aikaiseksi "kunnon" keskustelu. Ei tarvitse kuin haukkua jotain horoskooppimerkkiä, niin johan alkaa viestejä tulla ja lukijoitakin tuhansittain. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Enpä yhtään ihmettele enää "erakoitumistani" ja yksityisyyteni varjelemistani.

Lue lisää

Kun nyt oli siitä venuksestakin juttua niin Kaloista nousevan merkkinä sanottiin, että "Etsit rakkautta. Ei mitä tahansa vaan sitä oikeaa" En tiedä etsinkö mutta toivon ja haaveilen kyllä siitä. Aina joskus. Ja taas kerran herra nimeltä Martin l. Gore on kirjoittanut siitä hienon kappaleen, mikä kuvaa hieman minuakin:

I´m not going down on my knees
begging you to adore me
Can´t you see it´s misery and torture for me
when I´m misunderstood
I try as hard can, try as hard I could
to make you see
how important it is for me...
(Shake the disease)

Mukavaa iltaa ja ehkä kirjoitan jotain humalaisen jupinoita Sinulle yöllä.

Skorpionia kirjoitti:

ovat oikeasti ehkä lähinnä sitä oma itseään. Ne on kummatkin aika määrätietoisia, kummatkin on löytänyt sen oman juttunsa liike-elämästä. Ne ovat vielä hyviä siinä mitä tekevät. Ja mikä tärkeintä, että MITEN ne tekevät sen. Arvostan kumpaakin aika paljon. Toinen niistä on aika persoona. Hänestä on helpompi olla pitämättä kuin pitää hänestä. Hänessä on yksi sellainen piirre, mikä löytyy myös meistä, että joka kerta kun alan tuntemaan jotain antipatiaa häntä kohtaan, hän joko tekee tai sanoo jotain mikä muuttaa sen edellisen ylösalasin. Yhteistä heille on se, että kummatkin ovat aika vaikeasti luettavissa ja kummallakin on hyvä ihmistuntemus. Joka tapauksessa mielestäni mielenkiintoisia ihmisiä. Miespuolisia kummatkin. Tunnen muutaman naispuolisenkin ja eipä ole heistäkään mitään pahaa sanottavaa.
Oletko laskenut kalaystäväsi numerot? Minun tuntemani olivat kolmosia. Se taitaa olla ainut numero ihmisissä, keiden kanssa minulla on ollut vaikeuksia tulla toimeen. Horoskooppimerkistä riippumatta. Tunnistankin ne kaikkein helpoimmin. Parhaiten olen aina tullut juttuun 6-9 kanssa. Niitä skorpionejakin yhdistää numero 9.
Aiheesta toiseen. Mietin tässä, että kuin helppo on saada aikaiseksi "kunnon" keskustelu. Ei tarvitse kuin haukkua jotain horoskooppimerkkiä, niin johan alkaa viestejä tulla ja lukijoitakin tuhansittain. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Enpä yhtään ihmettele enää "erakoitumistani" ja yksityisyyteni varjelemistani.

Lue lisää

Sanoit: "Joukossa tyhmyys tiivistyy. Enpä yhtään ihmettele enää "erakoitumistani" ja yksityisyyteni varjelemista."
Oletko koskaan yrittänyt lähteä viemään sitä joukkoa, muuttamaan sen toimintaa ja ajattelua pikkuhiljaa? Erakoituminen on myös passiivisuutta. Kesäloman alettua se on väsymystä ja välttämättömyys, mutta entä silloin kun voimia olisi asioiden muuttamiseen? Kuten muistat ihmettelen historian erakkojen ihailua. Luonto ja yksinäisyys on sittenkin helpompi ympäristö kuin ihmiset toisilleen. Siinä voimia ja taitoja tarvitaan ja itsensä voittamista. Sielun tuska on aina pahempi kuin ruumiin, sitäpaitsi ruumiin tuskille voi saada hoitoa ja lääkkeitä. Molemmat olen kokenut.
Minulla on - kenties myös kuvittelua tai toivetta - käsitys että kun menen joukkoon, vien sinne jonkun tuulahduksen. Iloa heidän näkemisestään, intoa olla tai tehdä yhdessä jotain tms. Suvaitsevaisuutta, rohkaisua...
Otan siis vastuun myös siitä joukosta johon olen mennyt ja jossa aion aikaani viettää. Joskus joku muu henki on niin voimakkaana tai omat voimani vähäiset että mieluummin väistyn.
Mutta en pysyvästi.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Joukossa tyhmyys tiivistyy. Enpä yhtään ihmettele enää "erakoitumistani" ja yksityisyyteni varjelemista."
Oletko koskaan yrittänyt lähteä viemään sitä joukkoa, muuttamaan sen toimintaa ja ajattelua pikkuhiljaa? Erakoituminen on myös passiivisuutta. Kesäloman alettua se on väsymystä ja välttämättömyys, mutta entä silloin kun voimia olisi asioiden muuttamiseen? Kuten muistat ihmettelen historian erakkojen ihailua. Luonto ja yksinäisyys on sittenkin helpompi ympäristö kuin ihmiset toisilleen. Siinä voimia ja taitoja tarvitaan ja itsensä voittamista. Sielun tuska on aina pahempi kuin ruumiin, sitäpaitsi ruumiin tuskille voi saada hoitoa ja lääkkeitä. Molemmat olen kokenut.
Minulla on - kenties myös kuvittelua tai toivetta - käsitys että kun menen joukkoon, vien sinne jonkun tuulahduksen. Iloa heidän näkemisestään, intoa olla tai tehdä yhdessä jotain tms. Suvaitsevaisuutta, rohkaisua...
Otan siis vastuun myös siitä joukosta johon olen mennyt ja jossa aion aikaani viettää. Joskus joku muu henki on niin voimakkaana tai omat voimani vähäiset että mieluummin väistyn.
Mutta en pysyvästi.

Lue lisää

Olen ajatellut sitä liikaakin. Ihmiset ei ole vaan valmiina minunlaisiin. Tulevatko ikinä olemaan? Ne ei ole kai vielä kärsineet tarpeeksi. Ne ei vieläkään usko asioita mitkä tapahtuu heille joka päivä. Niillä on vieläkin vaikeuksia myöntää itselle, että hakkaamalla päätä seinään, siihen pieneen päähän sattuu. Että sen voi jättää myös tekemättä. Ja kun kompastutaan, tärkeämpänä pidetään aina sitä ylös nousemista ja jatkamista. Harvoin mietitään miksi kompastuttiin ja miten voi olla kompastumatta jatkossa?
Pidän rullaluistelusta kesäisin. Kerran yksi tuttu ihmetteli, että en käytä mitään suojaimia. Sanoi itse käyttävän, koska lapsena kaatunut monta kertaa ja on oppinut nyt suojaamaan itseään. Minäpä olin taas sitä mieltä, että olin kaatunut usein lapsena siksi, että oppisin olemaan kaatumatta aikuisena. En tiedä muista mutta itse saan suojista vääränlaisen turvallisuuden tunteen. Silloin luottaisin liikaa suojiin ja terve varovaisuus häviäisi.
Ja vielä siitä joukon vetämisestä. Silloinhan minun pitäisi tulla "joksikin". Luopua mun yksityisyydestä. Olla aina kuuntelemassa mitä ihmeellisimpiä huolia. Todennäköisesti koskaan saamatta ketään ymmärtämään, että huolet loppuu kun lakkaa aiheuttamasta niitä itselle.
Tuon yhden esimerkin. Kun nyt kaikki valittaa siitä digi-tv stä. Miten hankala se on ja blää, blää. Eikö kukaan ole tullut ajatelleeksi, että jos jokainen olisi jättänyt ostamatta sen digiboxin, jäisi se digi-tv tulematta. Kyllä ne tv-yhtiöt enemmän niitä katsojia tarvitsee kun katsojat tv-yhtiöitä. Kyse on vaan tottumuksesta. Ja kyvyttömyydestä luopua siitä. Edes hetkeksi. Kun aina valitetaan ajan puutetta niin luopumalla liiallisesta tv-n katselusta sitä saisi aika paljon. Sitä saisi niin paljon, että pieni avuton ihminen olisikin yhtäkkiä aivan hukassa ja ei tietäisi mitä se sillä ajalla tekisi.
Ja lopuksi tästä aiheesta vielä, että ihmiset ovat valmiina silloin kun ei tarvitse enää käydä mitään kusetuskampanjaa sen puolesta, että "olen hyvä johtaja, tämä ja tämä on lähellä sydäntäni jne." Vaan ne avaa silmät ja tunnistaa ne ihmiset keiden täytyy kulkea heidän edellä.

ajatellut. kirjoitti:

Olen ajatellut sitä liikaakin. Ihmiset ei ole vaan valmiina minunlaisiin. Tulevatko ikinä olemaan? Ne ei ole kai vielä kärsineet tarpeeksi. Ne ei vieläkään usko asioita mitkä tapahtuu heille joka päivä. Niillä on vieläkin vaikeuksia myöntää itselle, että hakkaamalla päätä seinään, siihen pieneen päähän sattuu. Että sen voi jättää myös tekemättä. Ja kun kompastutaan, tärkeämpänä pidetään aina sitä ylös nousemista ja jatkamista. Harvoin mietitään miksi kompastuttiin ja miten voi olla kompastumatta jatkossa?
Pidän rullaluistelusta kesäisin. Kerran yksi tuttu ihmetteli, että en käytä mitään suojaimia. Sanoi itse käyttävän, koska lapsena kaatunut monta kertaa ja on oppinut nyt suojaamaan itseään. Minäpä olin taas sitä mieltä, että olin kaatunut usein lapsena siksi, että oppisin olemaan kaatumatta aikuisena. En tiedä muista mutta itse saan suojista vääränlaisen turvallisuuden tunteen. Silloin luottaisin liikaa suojiin ja terve varovaisuus häviäisi.
Ja vielä siitä joukon vetämisestä. Silloinhan minun pitäisi tulla "joksikin". Luopua mun yksityisyydestä. Olla aina kuuntelemassa mitä ihmeellisimpiä huolia. Todennäköisesti koskaan saamatta ketään ymmärtämään, että huolet loppuu kun lakkaa aiheuttamasta niitä itselle.
Tuon yhden esimerkin. Kun nyt kaikki valittaa siitä digi-tv stä. Miten hankala se on ja blää, blää. Eikö kukaan ole tullut ajatelleeksi, että jos jokainen olisi jättänyt ostamatta sen digiboxin, jäisi se digi-tv tulematta. Kyllä ne tv-yhtiöt enemmän niitä katsojia tarvitsee kun katsojat tv-yhtiöitä. Kyse on vaan tottumuksesta. Ja kyvyttömyydestä luopua siitä. Edes hetkeksi. Kun aina valitetaan ajan puutetta niin luopumalla liiallisesta tv-n katselusta sitä saisi aika paljon. Sitä saisi niin paljon, että pieni avuton ihminen olisikin yhtäkkiä aivan hukassa ja ei tietäisi mitä se sillä ajalla tekisi.
Ja lopuksi tästä aiheesta vielä, että ihmiset ovat valmiina silloin kun ei tarvitse enää käydä mitään kusetuskampanjaa sen puolesta, että "olen hyvä johtaja, tämä ja tämä on lähellä sydäntäni jne." Vaan ne avaa silmät ja tunnistaa ne ihmiset keiden täytyy kulkea heidän edellä.

Lue lisää

Ymmärsinköhän nyt oikein? En tarkoittanut että kuvittelisin olevani edelläkävijä, esimerkki tai haluaisin olla johtaja. Minulle olisi kauhistus olla "johtaja". Minulla ei ole sellaiseen minkäänlaisia lahjoja eikä haluja. Sanoin vieväni omaan porukkaani TUULAHDUKSEN, kuten jokainen muukin. Vien sinne oman pienen osani ihmistä ja ystävää. Ja kun antaa niin myös saa, ajattelen siis omaa viihtymistänikin.
Se on tosi, usein selviäminen ongelmista on tärkeämpää kuin niiden välttäminen. Itsekin saatan jättää sen jälkityön tekemättä, että miksi tilanteeseen jouduin ja mitä tekisin etten enää sellaiseen joutuisi. Huokaisen vain helpotuksesta ja jatkan kuten ennenkin.
Laita nyt kuitenkin ne suojaukset!

Keijuli kirjoitti:

Ymmärsinköhän nyt oikein? En tarkoittanut että kuvittelisin olevani edelläkävijä, esimerkki tai haluaisin olla johtaja. Minulle olisi kauhistus olla "johtaja". Minulla ei ole sellaiseen minkäänlaisia lahjoja eikä haluja. Sanoin vieväni omaan porukkaani TUULAHDUKSEN, kuten jokainen muukin. Vien sinne oman pienen osani ihmistä ja ystävää. Ja kun antaa niin myös saa, ajattelen siis omaa viihtymistänikin.
Se on tosi, usein selviäminen ongelmista on tärkeämpää kuin niiden välttäminen. Itsekin saatan jättää sen jälkityön tekemättä, että miksi tilanteeseen jouduin ja mitä tekisin etten enää sellaiseen joutuisi. Huokaisen vain helpotuksesta ja jatkan kuten ennenkin.
Laita nyt kuitenkin ne suojaukset!

Lue lisää

sitä, että olemalla sitä mitä me nyt Sinun kanssa ollaan. Keskustelemassa asioista mistä keskustellaan, ymmärtämällä mitä ymmärretään, ollaan oikeasti valovuosia edellä muita. Ja se tekee joskus sen elämän meille täällä vaikeaksi. On hienoa, että viet tuulahduksia ympärillesi. En tiedä teenkö minä sitä. Sekään asia ei ole minun päätettävissä. Se tuulahduskin riippuu ihan siitä, että missä seurassa sitä milloinkin on.
Eilen tapahtunut. Normaali suht humalainen suomalainen jätkäporukka. Se perus uho päällä. Niin machoa, niin machoa. Alkoi mennä jo naurettavuuksiin asti. Syykin oli aivan selvä. Lähellä oli muutama nainen. Pitäähän sitä silloin esittää olevan jotain. Arvaat varmaan kuka siinä tilanteessa teki vaikutuksen ja kuka ei? Tulin entistä paremmalle tuulelle kun yksi niistä huomasi nopeasti, ettei minulla ole agressioita ja tuli muuten vaan juttelemaan. Mutta eipä ollutkaan laumaihminen. Ja se muidenkin agressiot ja uhot on enimmäkseen vaan pullistelua. Olen joskus yhdelle sellaiselle sanonut, että jos vielä jatkaa niin kohta joutuu seisomaan sanojensa takana. Ja yllätys, yllätys. Pullistelu loppui. Tämä oli ainoastaan yksi esimerkki tavallisista ihmisistä. Ja sellaiset ihmiset, ikävä kyllä, tarvitsee johtajaa. Koska ne ei osaa johtaa itseään. Ja niitä on paljon. Ja niitä on kaikkialla. Se olisi turhan iso urakka. En kyllä itsekään halua minkäänlaista johtavaa asemaa. Päinvastoin.
Minun tuulahduksen vaikutus todennäköisesti lakkaa aina kun poistun paikalta. Jos katsotaan asiaa vähän laajemassa mittakaavassa. Mutta onpa tullut joiltakin kiitostakin, että joku jutellessaan minun kanssa, on oivaltanut joitakin asioita itsestä. Se lämmittää aina.

muuten pohtinut kirjoitti:

sitä, että olemalla sitä mitä me nyt Sinun kanssa ollaan. Keskustelemassa asioista mistä keskustellaan, ymmärtämällä mitä ymmärretään, ollaan oikeasti valovuosia edellä muita. Ja se tekee joskus sen elämän meille täällä vaikeaksi. On hienoa, että viet tuulahduksia ympärillesi. En tiedä teenkö minä sitä. Sekään asia ei ole minun päätettävissä. Se tuulahduskin riippuu ihan siitä, että missä seurassa sitä milloinkin on.
Eilen tapahtunut. Normaali suht humalainen suomalainen jätkäporukka. Se perus uho päällä. Niin machoa, niin machoa. Alkoi mennä jo naurettavuuksiin asti. Syykin oli aivan selvä. Lähellä oli muutama nainen. Pitäähän sitä silloin esittää olevan jotain. Arvaat varmaan kuka siinä tilanteessa teki vaikutuksen ja kuka ei? Tulin entistä paremmalle tuulelle kun yksi niistä huomasi nopeasti, ettei minulla ole agressioita ja tuli muuten vaan juttelemaan. Mutta eipä ollutkaan laumaihminen. Ja se muidenkin agressiot ja uhot on enimmäkseen vaan pullistelua. Olen joskus yhdelle sellaiselle sanonut, että jos vielä jatkaa niin kohta joutuu seisomaan sanojensa takana. Ja yllätys, yllätys. Pullistelu loppui. Tämä oli ainoastaan yksi esimerkki tavallisista ihmisistä. Ja sellaiset ihmiset, ikävä kyllä, tarvitsee johtajaa. Koska ne ei osaa johtaa itseään. Ja niitä on paljon. Ja niitä on kaikkialla. Se olisi turhan iso urakka. En kyllä itsekään halua minkäänlaista johtavaa asemaa. Päinvastoin.
Minun tuulahduksen vaikutus todennäköisesti lakkaa aina kun poistun paikalta. Jos katsotaan asiaa vähän laajemassa mittakaavassa. Mutta onpa tullut joiltakin kiitostakin, että joku jutellessaan minun kanssa, on oivaltanut joitakin asioita itsestä. Se lämmittää aina.

Lue lisää

Sanoit: " Ja sellaiset ihmiset, ikävä kyllä, tarvitsee johtajaa. Koska ne ei osaa johtaa itseään." Jännä ajatus! Olisiko tosiaan niin että he jotka ovat epävarmoja, selkärangattomia tms. tarvitsevat ja lähtevätkin johtajien mukaan! Ja mitä ne johtajat siten milloinkin ovat? Toisinaan siis kaikkea muuta kuin niitä, joita kannattaisi johtajiksi valita. Jossain peruskoululuokassahan tälläinen kuvio varmasti näkyy selvästi opettajille. Millainen oppilas luokassa ottaa ja saa johtavan aseman, sellainen luokasta tulee.
Tuo Sinun ajatuksesi, että olemme jotain erityistä ajauksinemme, minua aina hämmentää. Ei se niin ole! Meillä tässä on vain niin erikoinen foorumi jutella! En minä ainakaan usko kokeneeni tai tunteneeni mitään poikkeavaa. Sen verran on elämä ravistellut että on ollut pakko ajatella - ja yrittää sopeutua tai muuttuakin - ja niinhän lähes kaikille tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Se mikä tosiaan on ehkä harvinaista, on se että tällä tavoin löysimme keskustelukumppanin. Mutta kuten Sinulle kävi lauantaina, voipi löytyä muualtakin! Tuulahduksia puolin ja toisin!

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: " Ja sellaiset ihmiset, ikävä kyllä, tarvitsee johtajaa. Koska ne ei osaa johtaa itseään." Jännä ajatus! Olisiko tosiaan niin että he jotka ovat epävarmoja, selkärangattomia tms. tarvitsevat ja lähtevätkin johtajien mukaan! Ja mitä ne johtajat siten milloinkin ovat? Toisinaan siis kaikkea muuta kuin niitä, joita kannattaisi johtajiksi valita. Jossain peruskoululuokassahan tälläinen kuvio varmasti näkyy selvästi opettajille. Millainen oppilas luokassa ottaa ja saa johtavan aseman, sellainen luokasta tulee.
Tuo Sinun ajatuksesi, että olemme jotain erityistä ajauksinemme, minua aina hämmentää. Ei se niin ole! Meillä tässä on vain niin erikoinen foorumi jutella! En minä ainakaan usko kokeneeni tai tunteneeni mitään poikkeavaa. Sen verran on elämä ravistellut että on ollut pakko ajatella - ja yrittää sopeutua tai muuttuakin - ja niinhän lähes kaikille tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Se mikä tosiaan on ehkä harvinaista, on se että tällä tavoin löysimme keskustelukumppanin. Mutta kuten Sinulle kävi lauantaina, voipi löytyä muualtakin! Tuulahduksia puolin ja toisin!

Lue lisää

haluaisin uskoa hyvää ihmisistä. Haluaisin sitä todella paljon. Ikävä kyllä elämä näyttää liian usein päinvastaista. Mitä enemmän on ihmisten elämässä yltäkylläisyyttä, sen huonommaksi ne muuttuvat. Tämäkin on asia mistä toivoisin todella paljon erehtyväni. En vaan ole vielä nähnyt mitään siihen viittaavaa. En sano nyt sitä, että kaikki olisi sellaisia mutta todella moni kuitenkin. Ja taas kuuluisa mutta. Mulla on ollut onni tutustua moneen sellaiseenkin ihmiseen keneen se ei päde. Ja sitä voin sanoa jo aika varmasti. Olen muutaman tuntenut jo todella kauan. Ennen ja jälkeen. Toivo ei ole menetetty. Mutta ennen kuin kaikki voi muuttua paremmaksi, täytyy kaiken vielä huonontua. Ja paljon. Ja maailmaa parantamaan yksin en pysty. Tiedän sen. Enkä edes uskottele villeimmissä unelmissakaan itselle sellaista. Jos tiedän varmuudella, että jotenkin voin vaikuttaa, teen sen. Jos en näe voivan tarjota ratkaisua, jätän sen tekemättä. Ei ole mieltä yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan. Se ei loppujen lopuksi mmuuta mitään. Ainoa mitä siinä käy on se, että huomaa menettäneensä viimeisetkin voimat just silloin kuin niitä eniten tarvitsee.
Eikä ne horoskooppifoorumitkaan niin erikoisia ole. Varmasti siinäkin yli 50% liittyy ihmissuhteisiin. Eipä meidänkään keskustelu mitenkään astrologiaan tai vesimieheen hirveästi liity. Ollaan vaan kaksi vesimiestä jotka keskustelee monista eri asioista keskenään. Ehkä jotkut jotka lukee meidän keskusteluja, tekee vielä "viisaan" johtopäätöksen, että kaikki vesimiehet ovat samanlaisia.
Mutta sitten meidän "erikoisuudesta". Taas kerran seuraa kysymys. Kuin monta kaltaistasi ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tarkoitan kokonaisuudelta? Ei nyt lasketa meidän keskustelua ja tuttavuutta. Itse voin kertoa rehellisesti tavanneeni vain yhden. Joskus lapsuudessa. Ja näin hänet pitkästä aikaa joitakin vuosia sitten. Tilanteessa jossa oli myös muita vanhoja tuttuja. Ja hän ei ole horoskoopiltaan vesimies. En edes tiedä mikä hän on. Ja sitten on pari muuta jotka on himpun verran tavallista laumaihmistä lähempänä minua. Hyviä ihmisiä mutta kuitenkin mieleltään vielä rajoittuneita.
Ja sitten vielä niistä selkärangattomista ihmisistä. Miehistä ja naisista. Siihen vastaan taas parhaiten kysymyällä. Minkälaisista naisista miehet yleisesti ottaen pitävät? Minälainen miehen täytyy tavallisen "nykyaikaisen" naisen mielestä olla? Ja kun nytkin ne kummatkin osapuolet laukavat mielipiteensä ajattelematta lainkaan asiaa edes vähän pidemmälle niin lopputulos on kaikkien nähtävä. Miesten mielestä naiset ovat kohtuuttomia ja naiset haukkuu miehiä joko vätyksiksi tai sioiksi. Ja toinen toistaan syyttelemällähän on aina saatu erimielisyyksiin hyvä ratkaisu. Vai onko?
Erikoiselta se ei tunnu Sinusta siksi, että olet elänyt ikäsi itsesi kanssa. Mieti miltä näytät ja kuulostat jonku hieman yksinkertaisemman ihmisen mielestä?
Silloin joskus kun vielä kävin koulua. Ihan vaan peruskoulua, minua kyllä yritettiin tunkea joka paikkaan ns. "johtajaksi". Kysymättä lainkaan minulta, että haluanko sitä minä? Enkä halua sitä edelleenkään. Ehkä tilanne olisi toinen jos olisin silloin saanut vapauden valita ja kypsyä siihen itse. Toisaalta kaikki on ainakin tähän asti mennyt niin kuin sen on täytynytkin mennä. Miksei myös tulevaisuudessa?

miten paljon kirjoitti:

haluaisin uskoa hyvää ihmisistä. Haluaisin sitä todella paljon. Ikävä kyllä elämä näyttää liian usein päinvastaista. Mitä enemmän on ihmisten elämässä yltäkylläisyyttä, sen huonommaksi ne muuttuvat. Tämäkin on asia mistä toivoisin todella paljon erehtyväni. En vaan ole vielä nähnyt mitään siihen viittaavaa. En sano nyt sitä, että kaikki olisi sellaisia mutta todella moni kuitenkin. Ja taas kuuluisa mutta. Mulla on ollut onni tutustua moneen sellaiseenkin ihmiseen keneen se ei päde. Ja sitä voin sanoa jo aika varmasti. Olen muutaman tuntenut jo todella kauan. Ennen ja jälkeen. Toivo ei ole menetetty. Mutta ennen kuin kaikki voi muuttua paremmaksi, täytyy kaiken vielä huonontua. Ja paljon. Ja maailmaa parantamaan yksin en pysty. Tiedän sen. Enkä edes uskottele villeimmissä unelmissakaan itselle sellaista. Jos tiedän varmuudella, että jotenkin voin vaikuttaa, teen sen. Jos en näe voivan tarjota ratkaisua, jätän sen tekemättä. Ei ole mieltä yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan. Se ei loppujen lopuksi mmuuta mitään. Ainoa mitä siinä käy on se, että huomaa menettäneensä viimeisetkin voimat just silloin kuin niitä eniten tarvitsee.
Eikä ne horoskooppifoorumitkaan niin erikoisia ole. Varmasti siinäkin yli 50% liittyy ihmissuhteisiin. Eipä meidänkään keskustelu mitenkään astrologiaan tai vesimieheen hirveästi liity. Ollaan vaan kaksi vesimiestä jotka keskustelee monista eri asioista keskenään. Ehkä jotkut jotka lukee meidän keskusteluja, tekee vielä "viisaan" johtopäätöksen, että kaikki vesimiehet ovat samanlaisia.
Mutta sitten meidän "erikoisuudesta". Taas kerran seuraa kysymys. Kuin monta kaltaistasi ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tarkoitan kokonaisuudelta? Ei nyt lasketa meidän keskustelua ja tuttavuutta. Itse voin kertoa rehellisesti tavanneeni vain yhden. Joskus lapsuudessa. Ja näin hänet pitkästä aikaa joitakin vuosia sitten. Tilanteessa jossa oli myös muita vanhoja tuttuja. Ja hän ei ole horoskoopiltaan vesimies. En edes tiedä mikä hän on. Ja sitten on pari muuta jotka on himpun verran tavallista laumaihmistä lähempänä minua. Hyviä ihmisiä mutta kuitenkin mieleltään vielä rajoittuneita.
Ja sitten vielä niistä selkärangattomista ihmisistä. Miehistä ja naisista. Siihen vastaan taas parhaiten kysymyällä. Minkälaisista naisista miehet yleisesti ottaen pitävät? Minälainen miehen täytyy tavallisen "nykyaikaisen" naisen mielestä olla? Ja kun nytkin ne kummatkin osapuolet laukavat mielipiteensä ajattelematta lainkaan asiaa edes vähän pidemmälle niin lopputulos on kaikkien nähtävä. Miesten mielestä naiset ovat kohtuuttomia ja naiset haukkuu miehiä joko vätyksiksi tai sioiksi. Ja toinen toistaan syyttelemällähän on aina saatu erimielisyyksiin hyvä ratkaisu. Vai onko?
Erikoiselta se ei tunnu Sinusta siksi, että olet elänyt ikäsi itsesi kanssa. Mieti miltä näytät ja kuulostat jonku hieman yksinkertaisemman ihmisen mielestä?
Silloin joskus kun vielä kävin koulua. Ihan vaan peruskoulua, minua kyllä yritettiin tunkea joka paikkaan ns. "johtajaksi". Kysymättä lainkaan minulta, että haluanko sitä minä? Enkä halua sitä edelleenkään. Ehkä tilanne olisi toinen jos olisin silloin saanut vapauden valita ja kypsyä siihen itse. Toisaalta kaikki on ainakin tähän asti mennyt niin kuin sen on täytynytkin mennä. Miksei myös tulevaisuudessa?

Lue lisää

Olipa taas kiva kirje. Yritän jatkaa nukkumista. Kova päivä taas edessä. Kirjoitan kun ehdin.

miten paljon kirjoitti:

haluaisin uskoa hyvää ihmisistä. Haluaisin sitä todella paljon. Ikävä kyllä elämä näyttää liian usein päinvastaista. Mitä enemmän on ihmisten elämässä yltäkylläisyyttä, sen huonommaksi ne muuttuvat. Tämäkin on asia mistä toivoisin todella paljon erehtyväni. En vaan ole vielä nähnyt mitään siihen viittaavaa. En sano nyt sitä, että kaikki olisi sellaisia mutta todella moni kuitenkin. Ja taas kuuluisa mutta. Mulla on ollut onni tutustua moneen sellaiseenkin ihmiseen keneen se ei päde. Ja sitä voin sanoa jo aika varmasti. Olen muutaman tuntenut jo todella kauan. Ennen ja jälkeen. Toivo ei ole menetetty. Mutta ennen kuin kaikki voi muuttua paremmaksi, täytyy kaiken vielä huonontua. Ja paljon. Ja maailmaa parantamaan yksin en pysty. Tiedän sen. Enkä edes uskottele villeimmissä unelmissakaan itselle sellaista. Jos tiedän varmuudella, että jotenkin voin vaikuttaa, teen sen. Jos en näe voivan tarjota ratkaisua, jätän sen tekemättä. Ei ole mieltä yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan. Se ei loppujen lopuksi mmuuta mitään. Ainoa mitä siinä käy on se, että huomaa menettäneensä viimeisetkin voimat just silloin kuin niitä eniten tarvitsee.
Eikä ne horoskooppifoorumitkaan niin erikoisia ole. Varmasti siinäkin yli 50% liittyy ihmissuhteisiin. Eipä meidänkään keskustelu mitenkään astrologiaan tai vesimieheen hirveästi liity. Ollaan vaan kaksi vesimiestä jotka keskustelee monista eri asioista keskenään. Ehkä jotkut jotka lukee meidän keskusteluja, tekee vielä "viisaan" johtopäätöksen, että kaikki vesimiehet ovat samanlaisia.
Mutta sitten meidän "erikoisuudesta". Taas kerran seuraa kysymys. Kuin monta kaltaistasi ihmistä olet elämäsi aikana tavannut? Tarkoitan kokonaisuudelta? Ei nyt lasketa meidän keskustelua ja tuttavuutta. Itse voin kertoa rehellisesti tavanneeni vain yhden. Joskus lapsuudessa. Ja näin hänet pitkästä aikaa joitakin vuosia sitten. Tilanteessa jossa oli myös muita vanhoja tuttuja. Ja hän ei ole horoskoopiltaan vesimies. En edes tiedä mikä hän on. Ja sitten on pari muuta jotka on himpun verran tavallista laumaihmistä lähempänä minua. Hyviä ihmisiä mutta kuitenkin mieleltään vielä rajoittuneita.
Ja sitten vielä niistä selkärangattomista ihmisistä. Miehistä ja naisista. Siihen vastaan taas parhaiten kysymyällä. Minkälaisista naisista miehet yleisesti ottaen pitävät? Minälainen miehen täytyy tavallisen "nykyaikaisen" naisen mielestä olla? Ja kun nytkin ne kummatkin osapuolet laukavat mielipiteensä ajattelematta lainkaan asiaa edes vähän pidemmälle niin lopputulos on kaikkien nähtävä. Miesten mielestä naiset ovat kohtuuttomia ja naiset haukkuu miehiä joko vätyksiksi tai sioiksi. Ja toinen toistaan syyttelemällähän on aina saatu erimielisyyksiin hyvä ratkaisu. Vai onko?
Erikoiselta se ei tunnu Sinusta siksi, että olet elänyt ikäsi itsesi kanssa. Mieti miltä näytät ja kuulostat jonku hieman yksinkertaisemman ihmisen mielestä?
Silloin joskus kun vielä kävin koulua. Ihan vaan peruskoulua, minua kyllä yritettiin tunkea joka paikkaan ns. "johtajaksi". Kysymättä lainkaan minulta, että haluanko sitä minä? Enkä halua sitä edelleenkään. Ehkä tilanne olisi toinen jos olisin silloin saanut vapauden valita ja kypsyä siihen itse. Toisaalta kaikki on ainakin tähän asti mennyt niin kuin sen on täytynytkin mennä. Miksei myös tulevaisuudessa?

Lue lisää

Olipa Sinulla taas monta lausahdusta, joista jäi ajateltavaa! Kysyit: "Kuin monta kaltaistasi ihmistä olet elämäsi aikana tavannut?" Sellaisia kuin kulloinkin olen ollut - moniakin. Usein on löytynyt samanlaisissa elämänvaiheissa ja ajatuksissa kulkeneita. Mutta tämän hetken minä? Sitä on vaikea sanoa, kun niin harvan kanssa syntyy keskusteluja, joissa siitä pääsisi selville. Joten minä vain oletan että on.
Sanoit: "Hyviä ihmisiä mutta kuitenkin mieleltään vielä rajoittuneita". Tosi hyvä "alku", eikö olekin? Hyvyyden mukana kyllä sitten tulee suvaitsevaisuus ja halu ymmärtämiseen.
Ja vielä: "Miesten mielestä naiset ovat kohtuuttomia". Tästäpä toivon Sinun kirjoittavan lisää! Itseäni nimittäin olen kiusannut niillä syytöksillä, että avioliitossa en vaatinut enkä sitten siis saanutkaan aivan perusasioita...rehellisyyttä, tasavertaisuutta, kodin kunnioittamista...
Minä laskin toiveita ja rimaa niin paljon että elämästä tuli lopulta sietämätöntä. Jätän niin paljon toisen hoksattavaksi ja odotan kärsivällisesti että toinen kyllä tajuaa! Tunnustan sen viakseni ja heikkoudekseni. Ja siinä monien eteentulleiden ongelmieni syy. Olen luullut sitä fiksuudeksi ja hienotunteisuudeksi, mutta kai se on ollut tyhmyyttä, laiskuutta, kyvyttömyyttä pitää puoliaan tms.
Ja taas lauseesi: "Erikoiselta se ei tunnu Sinusta siksi, että olet elänyt ikäsi itsesi kanssa" Niinpä niin, toivoisinpa voivani joskus katsella itseäni vähän kauempaa! Läheltä näkee usein huonoimmin.

Keijuli kirjoitti:

Olipa Sinulla taas monta lausahdusta, joista jäi ajateltavaa! Kysyit: "Kuin monta kaltaistasi ihmistä olet elämäsi aikana tavannut?" Sellaisia kuin kulloinkin olen ollut - moniakin. Usein on löytynyt samanlaisissa elämänvaiheissa ja ajatuksissa kulkeneita. Mutta tämän hetken minä? Sitä on vaikea sanoa, kun niin harvan kanssa syntyy keskusteluja, joissa siitä pääsisi selville. Joten minä vain oletan että on.
Sanoit: "Hyviä ihmisiä mutta kuitenkin mieleltään vielä rajoittuneita". Tosi hyvä "alku", eikö olekin? Hyvyyden mukana kyllä sitten tulee suvaitsevaisuus ja halu ymmärtämiseen.
Ja vielä: "Miesten mielestä naiset ovat kohtuuttomia". Tästäpä toivon Sinun kirjoittavan lisää! Itseäni nimittäin olen kiusannut niillä syytöksillä, että avioliitossa en vaatinut enkä sitten siis saanutkaan aivan perusasioita...rehellisyyttä, tasavertaisuutta, kodin kunnioittamista...
Minä laskin toiveita ja rimaa niin paljon että elämästä tuli lopulta sietämätöntä. Jätän niin paljon toisen hoksattavaksi ja odotan kärsivällisesti että toinen kyllä tajuaa! Tunnustan sen viakseni ja heikkoudekseni. Ja siinä monien eteentulleiden ongelmieni syy. Olen luullut sitä fiksuudeksi ja hienotunteisuudeksi, mutta kai se on ollut tyhmyyttä, laiskuutta, kyvyttömyyttä pitää puoliaan tms.
Ja taas lauseesi: "Erikoiselta se ei tunnu Sinusta siksi, että olet elänyt ikäsi itsesi kanssa" Niinpä niin, toivoisinpa voivani joskus katsella itseäni vähän kauempaa! Läheltä näkee usein huonoimmin.

Lue lisää

Minä olen taas eri elämänvaiheissa ajautunut erilaisten ihmisten seuraan. Työ, vapaa-aika yms. Ja nyt tiedän varmuudella sen, että olisin joskus voinut olla heidän seurassa, minun täytyi muuttua heidän kaltaiseksi. Se oli vielä sitä aikaa kun en osanut vielä kovin hyvin olla yksin. Piti laskeutua "alemmaksi", koska aika mahdottomalta muilta se "ylemmäksi" nouseminen näytti. Se oli vielä sitä aikaa kun halusin kuulua jonnekin. Nyt olen jo hyväksynyt, etten kuulu oikeastaan mihinkään. Jos en ole tavannut edes yhtä ihmistä, kenen kanssa saisin sen yhteenkuuluvuuden tunteen niin miten voisin saada sen isommassa ihmisjoukossa?
Toisaalta naiset kyllä on kohtuuttomia. En puhu Sinusta. Puhun laumasta "naiset" Tasa-arvokin on saanut tänäpäivänä uuden merkityksen. "Ei ole vääryys erilaisissa oikeuksissa vaan samojen oikeuksien vaatimisessa kaikille" (taas meille jo tutuksi käynyt herra) Miten voi toteuttaa tasa-arvon polkematta jonkun oikeuksia? Sehän on mahdotonta.
Ja miehet. Se lauma nimeltään "miehet" Ne on kyllä sen kohtuuttomuuden ansainnutkin. Kyllä miehet on naisia pitkän, pitkän aikaa sukupuolen perusteella huonosti kohdellutkin. Mutta siinäkin tulee taas se viiva keikahtaa ympäri. Merkkejä siitä on jo näkyvissä. Jonkun sekin kierre on katkaistava. Sen sovinismin ja feminismin. Hyväksytään nyt se asia, että toiset meistä on miehiä ja toiset naisia. Toiset kyvykkäämpiä miehiä ja toiset kyvykkäämpiä naisia. Tärkeintähän olisi kuitenkin siinäkin asiassa selvittää itselle mitä haluaa. Siitä on hyvä aloittaa...
Avioliittoon eikä yleensäkään parisuhteeseen kuulu vaatimukset. Ei minun mielestä. Se ihminen ei ollut Sinulle sopiva. Se oli hänen huomaamattomuutta, ei Sinun. Hänen typeryyttä, ei Sinun. Hänen heikkoutta, ei Sinun. Mieleltään ja sielultaan heikompi hyökkää aina. Koska pelkää, että sitä vastaan hyökätään. Ja kun puolustu ei ole varmalla pohjalla niin se luottaa silloin yllätyksen tuomaan etuun. Eikä varmaan koskaan peloiltaan tule ajatelleeksi, että on myös muitakin ratkaisuja...

........ kirjoitti:

Minä olen taas eri elämänvaiheissa ajautunut erilaisten ihmisten seuraan. Työ, vapaa-aika yms. Ja nyt tiedän varmuudella sen, että olisin joskus voinut olla heidän seurassa, minun täytyi muuttua heidän kaltaiseksi. Se oli vielä sitä aikaa kun en osanut vielä kovin hyvin olla yksin. Piti laskeutua "alemmaksi", koska aika mahdottomalta muilta se "ylemmäksi" nouseminen näytti. Se oli vielä sitä aikaa kun halusin kuulua jonnekin. Nyt olen jo hyväksynyt, etten kuulu oikeastaan mihinkään. Jos en ole tavannut edes yhtä ihmistä, kenen kanssa saisin sen yhteenkuuluvuuden tunteen niin miten voisin saada sen isommassa ihmisjoukossa?
Toisaalta naiset kyllä on kohtuuttomia. En puhu Sinusta. Puhun laumasta "naiset" Tasa-arvokin on saanut tänäpäivänä uuden merkityksen. "Ei ole vääryys erilaisissa oikeuksissa vaan samojen oikeuksien vaatimisessa kaikille" (taas meille jo tutuksi käynyt herra) Miten voi toteuttaa tasa-arvon polkematta jonkun oikeuksia? Sehän on mahdotonta.
Ja miehet. Se lauma nimeltään "miehet" Ne on kyllä sen kohtuuttomuuden ansainnutkin. Kyllä miehet on naisia pitkän, pitkän aikaa sukupuolen perusteella huonosti kohdellutkin. Mutta siinäkin tulee taas se viiva keikahtaa ympäri. Merkkejä siitä on jo näkyvissä. Jonkun sekin kierre on katkaistava. Sen sovinismin ja feminismin. Hyväksytään nyt se asia, että toiset meistä on miehiä ja toiset naisia. Toiset kyvykkäämpiä miehiä ja toiset kyvykkäämpiä naisia. Tärkeintähän olisi kuitenkin siinäkin asiassa selvittää itselle mitä haluaa. Siitä on hyvä aloittaa...
Avioliittoon eikä yleensäkään parisuhteeseen kuulu vaatimukset. Ei minun mielestä. Se ihminen ei ollut Sinulle sopiva. Se oli hänen huomaamattomuutta, ei Sinun. Hänen typeryyttä, ei Sinun. Hänen heikkoutta, ei Sinun. Mieleltään ja sielultaan heikompi hyökkää aina. Koska pelkää, että sitä vastaan hyökätään. Ja kun puolustu ei ole varmalla pohjalla niin se luottaa silloin yllätyksen tuomaan etuun. Eikä varmaan koskaan peloiltaan tule ajatelleeksi, että on myös muitakin ratkaisuja...

Lue lisää

Sanoit: "Miten voi toteuttaa tasa-arvon polkematta jonkun oikeuksia? Sehän on mahdotonta." Niinhän se on aina ollut ja tulee olemaan. On ne "oikeudet" sitten miten perustelemattomia hyvänsä.
Se ettei tunne kuuluvansa joukkoon, on aika surullista. Minun elämässäni se on ollut totta monessa muodossa: lapsuudenkodissani, ala-asteella, työelämässä... Olen joskus miettinytkin, miksi? Näkyisiköhän se tähtikartaltani.
Olet muuten yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat sanoneet minulle "lohdutuksen sanoja" avioeron jälkeen. Mutta Sinähän et meitä tuntenutkaan! Tarkoitan tuota sanojen asettelua: "Se ihminen ei ollut Sinulle sopiva. Se oli hänen huomaamattomuutta, ei Sinun. Hänen typeryyttä, ei Sinun. Hänen heikkoutta, ei Sinun." Kiitos niistä. Todella!
Jokunen nopea heitto on tullut, kuten "Kauan sinä sitä jaksoitkin" tai "Eihän se koskaan kotona ollutkaan". Yleensä häntä minulle on kehuttu - mikä on tarkoittanut etten ole ymmärtänyt onneani ja ollut siis hankala.
Mutta kuten olen sanonut, yksi ruksaamani oppitunti tähän elämään on ollut häpeän voittaminen. Olen ollut hiljaa ja kantanut häpeää mikä ei minulle ole kuulunut ja selvinnyt siitä. En maailmalle huutaen ja puolustautuen vaan ottamalla sen itsestäni pois. MINÄ tiedän totuuden. Sen pitää minulle riittää.
Tuosta kaltaisuudesta kirjoitan vielä joskus, nyt on tehtävä hetki töitä.

........ kirjoitti:

Minä olen taas eri elämänvaiheissa ajautunut erilaisten ihmisten seuraan. Työ, vapaa-aika yms. Ja nyt tiedän varmuudella sen, että olisin joskus voinut olla heidän seurassa, minun täytyi muuttua heidän kaltaiseksi. Se oli vielä sitä aikaa kun en osanut vielä kovin hyvin olla yksin. Piti laskeutua "alemmaksi", koska aika mahdottomalta muilta se "ylemmäksi" nouseminen näytti. Se oli vielä sitä aikaa kun halusin kuulua jonnekin. Nyt olen jo hyväksynyt, etten kuulu oikeastaan mihinkään. Jos en ole tavannut edes yhtä ihmistä, kenen kanssa saisin sen yhteenkuuluvuuden tunteen niin miten voisin saada sen isommassa ihmisjoukossa?
Toisaalta naiset kyllä on kohtuuttomia. En puhu Sinusta. Puhun laumasta "naiset" Tasa-arvokin on saanut tänäpäivänä uuden merkityksen. "Ei ole vääryys erilaisissa oikeuksissa vaan samojen oikeuksien vaatimisessa kaikille" (taas meille jo tutuksi käynyt herra) Miten voi toteuttaa tasa-arvon polkematta jonkun oikeuksia? Sehän on mahdotonta.
Ja miehet. Se lauma nimeltään "miehet" Ne on kyllä sen kohtuuttomuuden ansainnutkin. Kyllä miehet on naisia pitkän, pitkän aikaa sukupuolen perusteella huonosti kohdellutkin. Mutta siinäkin tulee taas se viiva keikahtaa ympäri. Merkkejä siitä on jo näkyvissä. Jonkun sekin kierre on katkaistava. Sen sovinismin ja feminismin. Hyväksytään nyt se asia, että toiset meistä on miehiä ja toiset naisia. Toiset kyvykkäämpiä miehiä ja toiset kyvykkäämpiä naisia. Tärkeintähän olisi kuitenkin siinäkin asiassa selvittää itselle mitä haluaa. Siitä on hyvä aloittaa...
Avioliittoon eikä yleensäkään parisuhteeseen kuulu vaatimukset. Ei minun mielestä. Se ihminen ei ollut Sinulle sopiva. Se oli hänen huomaamattomuutta, ei Sinun. Hänen typeryyttä, ei Sinun. Hänen heikkoutta, ei Sinun. Mieleltään ja sielultaan heikompi hyökkää aina. Koska pelkää, että sitä vastaan hyökätään. Ja kun puolustu ei ole varmalla pohjalla niin se luottaa silloin yllätyksen tuomaan etuun. Eikä varmaan koskaan peloiltaan tule ajatelleeksi, että on myös muitakin ratkaisuja...

Lue lisää

Oli vähän erilainen tyopäivä. Tulin kotiin kuplivaa suonissa enkä malta olla Sinulle kirjoittamatta - hölpötyspäällä kun olen.
Ja nyt tekee mieli puhua yhteenkuuluvuudesta. Siitä tunteesta. Siihen riittää joskus yllättävän vähän. Jos olen ulkomailla ja tapaan suomalaisen! Kun olen saman koulutuksen saaneiden kanssa jne. Mutta tämä arki?
Minulla se on työ ja harrastus ja suku. Joskus myös sukupuoli, ikä tai asuinpaikka jne.
Minä haen mielelläni sen tunteen vaikka vähäisestäkin asiasta. Minulla on se joukkoon kuulumisen nälkä.
Olen toki paljon sen eteen uhrannut, mutta olen myös saanut. Olen mennyt mukaan johonkin joka ei ole ollut minun juttuni vain sen takia että olen saanut olla yksi heistä. Ei toki mihinkään mikä olisi ollut arvojani tai omaatuntoani vastaan. Olen samalla oppinut suvaitsevaisuutta.
Eli tässä sanon Sinulle: Ei tarvitse muuttua kaltaiseksi! Voi peitellä ja piilotella sitä mitä on ja pysyä joukossa. Onko se Sinusta epäreilua, väärin, kestämätöntä tms?
Kysyy Keijuli huppelissa.

Huomasin että olit kirjoittanut samanaikaisesti.
Siis. Miksi olen tai Sinä olet ollut se paha osapuoli? Olen sitä miettinyt omassa erossani paljonkin. Muuta syytä en ole löytänyt kuin "julkinen kuvani vastaan exäni julkinen kuva". Hän oli hyvin näkyvä ja kuuluva, seurapiirien tähti, taitava mielipidejohtaja ja - manipuloija. Miellyttäjä monin tavoin.
Tilanteeni oli 10 - 0 joka asiassa. Minun häviökseni tietenkin. Kuulostanko katkeralta?
Lasillinen viiniä liikaa tekee tämmöistä joutavaa "avomielisyyttä" ja joitain mustia myllerryksiä menneestä.
Oikeasti minä en olisi koskaan voinut uskoa että elämä voisi olla tälläistä kun se nyt on! Kaiken piti mennä juuri näin. Ja kun sen oivaltaa, hämmästyy ja kummastuu!

Keijuli kirjoitti:

Huomasin että olit kirjoittanut samanaikaisesti.
Siis. Miksi olen tai Sinä olet ollut se paha osapuoli? Olen sitä miettinyt omassa erossani paljonkin. Muuta syytä en ole löytänyt kuin "julkinen kuvani vastaan exäni julkinen kuva". Hän oli hyvin näkyvä ja kuuluva, seurapiirien tähti, taitava mielipidejohtaja ja - manipuloija. Miellyttäjä monin tavoin.
Tilanteeni oli 10 - 0 joka asiassa. Minun häviökseni tietenkin. Kuulostanko katkeralta?
Lasillinen viiniä liikaa tekee tämmöistä joutavaa "avomielisyyttä" ja joitain mustia myllerryksiä menneestä.
Oikeasti minä en olisi koskaan voinut uskoa että elämä voisi olla tälläistä kun se nyt on! Kaiken piti mennä juuri näin. Ja kun sen oivaltaa, hämmästyy ja kummastuu!

Lue lisää

muuten sitä, että nyt olet selvinyt siitäkin tilaanteesta voittajana. Silloin aikasemmin hävisit vaan muutaman taistelun mutta nyt olet voittanut sodan. Ja miten se tapahtui? Et ole hyökännyt etkä puolustanut. Näin se menee. Sinä tiedät totuuden asiasta, etkä yrittänyt sitä aikaisemminkaan salata. Olit oma aito itsesi. Myös julkisesti. Ja koska toinen ei sitä ollut ja näytteli jotain muuta, sen täytyy näytellä sitä edelleen. Ja se, jos jokin on todella kuluttavaa. Kuinkahan moni ihmisistä sitä tekeekin? Voin sanoa, että todella moni. Ja siksi se henkinen pahoinvointi on todella yleistä. Masennus- ja mielialalääkkeet jne...
Tiedätkö, että pidän siitä mitä luen Sinun kirjoittamana täällä. Ei ole ollut ainuttakaan viestiä Sinulta mistä en olisi pitänyt. Olen usein pohtinut sitäkin, että pitäisinkö myös siitä mitä näkisin? Jos pitäisin, niin...
Ollaan muuten aika monta kertaa kirjoitettu samanaikaisesti.

miettinyt... kirjoitti:

muuten sitä, että nyt olet selvinyt siitäkin tilaanteesta voittajana. Silloin aikasemmin hävisit vaan muutaman taistelun mutta nyt olet voittanut sodan. Ja miten se tapahtui? Et ole hyökännyt etkä puolustanut. Näin se menee. Sinä tiedät totuuden asiasta, etkä yrittänyt sitä aikaisemminkaan salata. Olit oma aito itsesi. Myös julkisesti. Ja koska toinen ei sitä ollut ja näytteli jotain muuta, sen täytyy näytellä sitä edelleen. Ja se, jos jokin on todella kuluttavaa. Kuinkahan moni ihmisistä sitä tekeekin? Voin sanoa, että todella moni. Ja siksi se henkinen pahoinvointi on todella yleistä. Masennus- ja mielialalääkkeet jne...
Tiedätkö, että pidän siitä mitä luen Sinun kirjoittamana täällä. Ei ole ollut ainuttakaan viestiä Sinulta mistä en olisi pitänyt. Olen usein pohtinut sitäkin, että pitäisinkö myös siitä mitä näkisin? Jos pitäisin, niin...
Ollaan muuten aika monta kertaa kirjoitettu samanaikaisesti.

Lue lisää

Voi että ottaa päästä! Kirjoitin Sinulle sydänverelläni pitkän viestin ja näppäsin sen hukkaan. (viinin syy?)
Ei siis ollut tarkoitettu että niitä asioita Sinulle sanon!
Olkoon siis niin. Harmi.
Olin niin lennnokkaassa tunnelmassa ja olisin siis sanonut enemmän kuin olisi ollut JÄRKEVÄÄ.
Voi ryökkö tätä järkevää maailmaa!

Keijuli kirjoitti:

Voi että ottaa päästä! Kirjoitin Sinulle sydänverelläni pitkän viestin ja näppäsin sen hukkaan. (viinin syy?)
Ei siis ollut tarkoitettu että niitä asioita Sinulle sanon!
Olkoon siis niin. Harmi.
Olin niin lennnokkaassa tunnelmassa ja olisin siis sanonut enemmän kuin olisi ollut JÄRKEVÄÄ.
Voi ryökkö tätä järkevää maailmaa!

Lue lisää

tarkoitettu minun luettavaksi viinin avulla kirjoitettuna. Ehkä silloin on oikea aika minun lukea se kun kirjoitat saman asian ilman rohkaisevaa apua. Minulla ei ole kiire. Ja ei me nyt täällä pelkällä järjen voimalla näin kauan olla kirjoiteltu. Itselle valehtelua se olisi jos sitä väitettäisi. Olen luopunut siitä typeryydestä. En vaan pidä siitä, että meillä on edelleen jonkun verran yleisöä. Joudun jopa jonkun verran ajattelemaankin, että mitä ja miten asiani ilmaisen. Se, että rakastan yksityisyyttäni, ei ole vieläkään muuttunut miksikään. Mutta toisaalta en ole ennenkään hirveästi välittänyt muiden mielipiteistä. Että mitä mieltä ne minusta on. Enkä aloita sitä nytkään. Hyvää yötä.

ei ollut kirjoitti:

tarkoitettu minun luettavaksi viinin avulla kirjoitettuna. Ehkä silloin on oikea aika minun lukea se kun kirjoitat saman asian ilman rohkaisevaa apua. Minulla ei ole kiire. Ja ei me nyt täällä pelkällä järjen voimalla näin kauan olla kirjoiteltu. Itselle valehtelua se olisi jos sitä väitettäisi. Olen luopunut siitä typeryydestä. En vaan pidä siitä, että meillä on edelleen jonkun verran yleisöä. Joudun jopa jonkun verran ajattelemaankin, että mitä ja miten asiani ilmaisen. Se, että rakastan yksityisyyttäni, ei ole vieläkään muuttunut miksikään. Mutta toisaalta en ole ennenkään hirveästi välittänyt muiden mielipiteistä. Että mitä mieltä ne minusta on. Enkä aloita sitä nytkään. Hyvää yötä.

Lue lisää

Katsonpa joskus milloin olemme vaihtaneet ensimmäiset viestit. Siitä voi olla jo puoli vuotta.
Olen viime aikoina nähnyt omituisia unia. Yleensä minulle selviää unen viesti aika nopeasti mutta nyt ei. Pari kolme viikkoa ainakin on ollut sellaisia tarinoita jotka eivät ole auenneet.
Ainoa selitys on ollut että "muutun". Olen menossa nyt taas johonkin uuteen suuntaan tai vaiheeseen. Pitäisi saada rauhoittua ja miettiä. Mutta nytkin kiire painaa. Olen koneen ääressä vasta sunnuntaina. Mukavaa viikonloppua Sinulle!

Keijuli kirjoitti:

Katsonpa joskus milloin olemme vaihtaneet ensimmäiset viestit. Siitä voi olla jo puoli vuotta.
Olen viime aikoina nähnyt omituisia unia. Yleensä minulle selviää unen viesti aika nopeasti mutta nyt ei. Pari kolme viikkoa ainakin on ollut sellaisia tarinoita jotka eivät ole auenneet.
Ainoa selitys on ollut että "muutun". Olen menossa nyt taas johonkin uuteen suuntaan tai vaiheeseen. Pitäisi saada rauhoittua ja miettiä. Mutta nytkin kiire painaa. Olen koneen ääressä vasta sunnuntaina. Mukavaa viikonloppua Sinulle!

Lue lisää

jotain otsikkoa keksiä. Itse en käytä edes nimimerkkiä. Eiköhän me tunnisteta toisemme jo ilman niitäkin. Niistä ensimmäisistä viesteistämme alkaa olla aikaa viisi kuukautta.
Kävi mielessä, että eilinen viestin hukkaaminen saattoi säästää Sinut pieneltä morkkikselta. Hyvä niin. Emme varmaan kumpikaan kaipaa niitä tänne.
Itse näin viime yönä unta siitä, että nauroin. Nauroin todella paljon. Kun heräsin ja nukahdin uudelleen, muistin vielä mille nauroin. Nyt en enää muista. En ole edelleenkään mikään unien tulkitsija mutta heitänpä Sinulle vaan oman vastaukseni Sinun "miksi" kysymykseen unistasi. Jospa unesi muuttuivatkin hieman vaikeaselkoisimmiksi sen takia, että elämä valveilla ollessasi alkaa selkiintyä. Kerroithan itsekin siitä kun oikein oivaltaa... Tiedän tunteen. Silloin rakastuu omaan itseensä. Rakastuu oikealla, omalla tavalla. Ei niin kuin meille yritetään opettaa. Jos se on käynyt Sinulle äskettäin niin nauti. Koska rakastaminen on hieman erilaista. Siinä menee jonkun aikaa ennen kuin siihen tottuu. Mutta se on vielä enemmän. Surullista, että moni ei saa koko elämänsä aikana kokea sitä. Itseni kohdalla voin sanoa niin paljon, että minun täytyi ansaita se. Ansaita se uskomalla itseeni. Etten ole hakoteillä itseni kanssa. Ja se usko oli kyllä todella usein koetuksella. Nykyään on todella vapauttavaa kun en tarvitse enää sitä uskoa itseeni niin paljon. Voin keskittyä siihen, että muutan uskomiseni tietämiseksi. Ihan vaan vähän kerrallaan...
Kiire loppuu parhaiten kun lakkaa kiirehtimästä. En ole itse keksinyt vielä parempaa keinoa kiireen päihittämiseksi. Tuskin sitä on edes olemassakaan. Totuus löytyy aina läheltä. Aina liian läheltä. Siksi niin helposti hukataan se.
Jatketaan sunnuntaina.

aina tarvi kirjoitti:

jotain otsikkoa keksiä. Itse en käytä edes nimimerkkiä. Eiköhän me tunnisteta toisemme jo ilman niitäkin. Niistä ensimmäisistä viesteistämme alkaa olla aikaa viisi kuukautta.
Kävi mielessä, että eilinen viestin hukkaaminen saattoi säästää Sinut pieneltä morkkikselta. Hyvä niin. Emme varmaan kumpikaan kaipaa niitä tänne.
Itse näin viime yönä unta siitä, että nauroin. Nauroin todella paljon. Kun heräsin ja nukahdin uudelleen, muistin vielä mille nauroin. Nyt en enää muista. En ole edelleenkään mikään unien tulkitsija mutta heitänpä Sinulle vaan oman vastaukseni Sinun "miksi" kysymykseen unistasi. Jospa unesi muuttuivatkin hieman vaikeaselkoisimmiksi sen takia, että elämä valveilla ollessasi alkaa selkiintyä. Kerroithan itsekin siitä kun oikein oivaltaa... Tiedän tunteen. Silloin rakastuu omaan itseensä. Rakastuu oikealla, omalla tavalla. Ei niin kuin meille yritetään opettaa. Jos se on käynyt Sinulle äskettäin niin nauti. Koska rakastaminen on hieman erilaista. Siinä menee jonkun aikaa ennen kuin siihen tottuu. Mutta se on vielä enemmän. Surullista, että moni ei saa koko elämänsä aikana kokea sitä. Itseni kohdalla voin sanoa niin paljon, että minun täytyi ansaita se. Ansaita se uskomalla itseeni. Etten ole hakoteillä itseni kanssa. Ja se usko oli kyllä todella usein koetuksella. Nykyään on todella vapauttavaa kun en tarvitse enää sitä uskoa itseeni niin paljon. Voin keskittyä siihen, että muutan uskomiseni tietämiseksi. Ihan vaan vähän kerrallaan...
Kiire loppuu parhaiten kun lakkaa kiirehtimästä. En ole itse keksinyt vielä parempaa keinoa kiireen päihittämiseksi. Tuskin sitä on edes olemassakaan. Totuus löytyy aina läheltä. Aina liian läheltä. Siksi niin helposti hukataan se.
Jatketaan sunnuntaina.

Lue lisää

Minun kiireeni loppuisivat tekemällä. Huokailen ja välttelen töitä niin kauan että tulee kiire. Melkein kaiken olisin nytkin voinut tehdä ennemmin. Tuota en itsessäni rakasta. Melkein(?) kaikkea muuta olen itsessäni viime vuosina oppinut rakastamaan tai ainakin hymähtäen hyväksymään.
Jopa niin että pelkään huomaamattani ärsyttäväni. En kehu enkä ylpeile millään, mutta jos se näkyy olemuksestani! Väärällä tavalla. Kuten sanoin: läheltä näkee huonosti.
Sinun nauru-unestasi: Nauru myös unessa on vapauttavaa - kuten itkukin. "Älä siis ota elämää turhan vakavasti!"
Minä tanssin eräänä yönä jonkun romukasan ympärillä. Selitys oli kappas vain... Tartu työhön ja selvittämättömiin asioihin...Nyt vain tanssit ympärillä. Juuri niin olen tehnyt. Muut unet ovatkin olleet epäselvempiä, mutta uudet unet tulevat ja niin monin eri kuvin että jonain päivänä ymmärrän mitä nyt ymmärtää pitääkin.
Siinäkin on yksi asia josta itsessäni pidän, olen aivan ymmälläni joistain unistani. Jos minun olisi valveilla pitänyt keksiä sellaisia tarinoita, en olisi siihen ikinä pystynyt. Ja kun ne ovat niin selkeitä kun vain saa juonesta kiinni. Värit ja kaikki. Unessakaan ei ole mitään sattumanvaraista. Jos muistaa jonkun yksittäisen esineen, verhojen värin, mitä hyvänsä, kaikella on merkitys siinä tarinassa. Huomaat että innostun aiheesta!

Keijuli kirjoitti:

Minun kiireeni loppuisivat tekemällä. Huokailen ja välttelen töitä niin kauan että tulee kiire. Melkein kaiken olisin nytkin voinut tehdä ennemmin. Tuota en itsessäni rakasta. Melkein(?) kaikkea muuta olen itsessäni viime vuosina oppinut rakastamaan tai ainakin hymähtäen hyväksymään.
Jopa niin että pelkään huomaamattani ärsyttäväni. En kehu enkä ylpeile millään, mutta jos se näkyy olemuksestani! Väärällä tavalla. Kuten sanoin: läheltä näkee huonosti.
Sinun nauru-unestasi: Nauru myös unessa on vapauttavaa - kuten itkukin. "Älä siis ota elämää turhan vakavasti!"
Minä tanssin eräänä yönä jonkun romukasan ympärillä. Selitys oli kappas vain... Tartu työhön ja selvittämättömiin asioihin...Nyt vain tanssit ympärillä. Juuri niin olen tehnyt. Muut unet ovatkin olleet epäselvempiä, mutta uudet unet tulevat ja niin monin eri kuvin että jonain päivänä ymmärrän mitä nyt ymmärtää pitääkin.
Siinäkin on yksi asia josta itsessäni pidän, olen aivan ymmälläni joistain unistani. Jos minun olisi valveilla pitänyt keksiä sellaisia tarinoita, en olisi siihen ikinä pystynyt. Ja kun ne ovat niin selkeitä kun vain saa juonesta kiinni. Värit ja kaikki. Unessakaan ei ole mitään sattumanvaraista. Jos muistaa jonkun yksittäisen esineen, verhojen värin, mitä hyvänsä, kaikella on merkitys siinä tarinassa. Huomaat että innostun aiheesta!

Lue lisää

ja hyväksi havaittu keino. Sinult vaan taitaa puuttua mielenkiinto niiden asioiden tekemiseen. Itse ajattelen nykyään sellaisista asioista niin, että mitä nopeammin ne on hoidettu, sen nopeammin ne jäävät taakse. Tai jos Sinulla on jotain mitä haluat tehdä iltaisin ja vapaa-aikana, niin se aika menee silloin nopeammin kun hoitaa ne velvollisuudet pois. Vaan tekee ne. Ajattelematta niitä liikaa. "Joka kerta kun heität kiven veteen, osut aina renkaan keskelle" Se onnistuu silloin kun heittää sen kiven ja epäonnistuu silloin kun ei tee sitä.
Ja siitä elämän vakavuudesta. Täytyyhän siihen vakavuuteenkin eläytyä joskus täysillä, että osaisi myöhemmin nauraa omalle typeryydelle. Että oliko sekin nyt sen vakavuuden ja vaivan arvoista. Tässä puhuu nyt 8. Ääretön äärimmäisyyksien numero.
Uni sellaisenaan ei ole minulle se paras mahdollinen lepotila aivoilleni. Se on oma maailma missä olen olemassa. Ajatellen, tuntien, tehden jotain... Mutta aina silloin tällöin onnistun saavuttamaan sen unen ja valveillaolon välimuodon. Ja silloin, ihan sen pienen hetken todella lepään. Voin nähdä ajatusten kulkevan pääni lävitse, niiden kuitenkaan pysähtymättä sinne. Se on todella rentouttavaa. Silloin ei tarvitse ajatella nähdäkseen ajatukset. On eräänlaisena sivustakatsojana siinä. Ehkä joku sanoisi sitä meditaatioksi. En tiedä onko se sitä, koska en ole missään lootus-asennossa tai muussakaan vastaavassa. Sen tilan saa todennäköisesti jokainen mutta ei vaan tunnista sitä. Luulee sitä uneksi. Mutta pahinta siinä on se, etten muista kuin murto-osan niistä läpi lentävistä ajatuksista. Nekin yleensä silloin kun käytännössä tulee jokin tilanne eteen ja heti oivaltaa mistä on kyse. Juuri nyt en muista ainuttakaan esimerkkiä siitä. Tai sitten ehkä jokainen oivallukseni on sen tilan ansiota. Tiedä sitä. Tiedän vaan, että silloin aivoni on niin lähellä lepotilaa kun tiedän nyt pystyväni. Ehkä sekin on vasta alkua jollekin suuremmalle...

on vanha kirjoitti:

ja hyväksi havaittu keino. Sinult vaan taitaa puuttua mielenkiinto niiden asioiden tekemiseen. Itse ajattelen nykyään sellaisista asioista niin, että mitä nopeammin ne on hoidettu, sen nopeammin ne jäävät taakse. Tai jos Sinulla on jotain mitä haluat tehdä iltaisin ja vapaa-aikana, niin se aika menee silloin nopeammin kun hoitaa ne velvollisuudet pois. Vaan tekee ne. Ajattelematta niitä liikaa. "Joka kerta kun heität kiven veteen, osut aina renkaan keskelle" Se onnistuu silloin kun heittää sen kiven ja epäonnistuu silloin kun ei tee sitä.
Ja siitä elämän vakavuudesta. Täytyyhän siihen vakavuuteenkin eläytyä joskus täysillä, että osaisi myöhemmin nauraa omalle typeryydelle. Että oliko sekin nyt sen vakavuuden ja vaivan arvoista. Tässä puhuu nyt 8. Ääretön äärimmäisyyksien numero.
Uni sellaisenaan ei ole minulle se paras mahdollinen lepotila aivoilleni. Se on oma maailma missä olen olemassa. Ajatellen, tuntien, tehden jotain... Mutta aina silloin tällöin onnistun saavuttamaan sen unen ja valveillaolon välimuodon. Ja silloin, ihan sen pienen hetken todella lepään. Voin nähdä ajatusten kulkevan pääni lävitse, niiden kuitenkaan pysähtymättä sinne. Se on todella rentouttavaa. Silloin ei tarvitse ajatella nähdäkseen ajatukset. On eräänlaisena sivustakatsojana siinä. Ehkä joku sanoisi sitä meditaatioksi. En tiedä onko se sitä, koska en ole missään lootus-asennossa tai muussakaan vastaavassa. Sen tilan saa todennäköisesti jokainen mutta ei vaan tunnista sitä. Luulee sitä uneksi. Mutta pahinta siinä on se, etten muista kuin murto-osan niistä läpi lentävistä ajatuksista. Nekin yleensä silloin kun käytännössä tulee jokin tilanne eteen ja heti oivaltaa mistä on kyse. Juuri nyt en muista ainuttakaan esimerkkiä siitä. Tai sitten ehkä jokainen oivallukseni on sen tilan ansiota. Tiedä sitä. Tiedän vaan, että silloin aivoni on niin lähellä lepotilaa kun tiedän nyt pystyväni. Ehkä sekin on vasta alkua jollekin suuremmalle...

Lue lisää

Voi että Sinua kadehdin. Nyt se löytyi! Olenpas kateellinen. Olen kateellinen niille jotka pystyvät tuohon "ikävät asiat ja työt tehdään nopeasti pois". Ja tuo on totta, en ole työstäni kiinnostunut sillä tavoin kuin pitäisi. Teen mieluummin jotain muuta, palkitsevampaa.
Lapsena tiesin joskus näkeväni unta. Ajattelin siinä unessa että "tämä on unta, tätä en halua katsoa" ja herätin itseni. Mutta se taito jäi lapsuuteen.
Minulla on vielä yksi meno. Luen kyllä viestisi kun tulen kotiin ja vastaan jos ehdin. Koetko Sinä äärimmäisyydet omaksesi. Minä en koe.

Keijuli kirjoitti:

Voi että Sinua kadehdin. Nyt se löytyi! Olenpas kateellinen. Olen kateellinen niille jotka pystyvät tuohon "ikävät asiat ja työt tehdään nopeasti pois". Ja tuo on totta, en ole työstäni kiinnostunut sillä tavoin kuin pitäisi. Teen mieluummin jotain muuta, palkitsevampaa.
Lapsena tiesin joskus näkeväni unta. Ajattelin siinä unessa että "tämä on unta, tätä en halua katsoa" ja herätin itseni. Mutta se taito jäi lapsuuteen.
Minulla on vielä yksi meno. Luen kyllä viestisi kun tulen kotiin ja vastaan jos ehdin. Koetko Sinä äärimmäisyydet omaksesi. Minä en koe.

Lue lisää

omakseni siten, että menen sinne keskelle aina äärimmäsyyksien kautta. Kuitenkin koskaan ylittämättä rajojani. Vaan menemällä sinne rajoilleni, pysymällä siellä jonkun aikaa ja sen jälkeen rimaa laskien sinne keskelle. On todella helppoa sen jälkeen asiassa kun asiassa pysyä lähellä sitä keskipistettä. Joku tietty tavoite on aina vaikea saavuttaa mutta huomattavasti helpompi ylläpitää kun on jo saavuttanut sen ja vielä tunnistanutkin sen.

äärimmäisyydet kirjoitti:

omakseni siten, että menen sinne keskelle aina äärimmäsyyksien kautta. Kuitenkin koskaan ylittämättä rajojani. Vaan menemällä sinne rajoilleni, pysymällä siellä jonkun aikaa ja sen jälkeen rimaa laskien sinne keskelle. On todella helppoa sen jälkeen asiassa kun asiassa pysyä lähellä sitä keskipistettä. Joku tietty tavoite on aina vaikea saavuttaa mutta huomattavasti helpompi ylläpitää kun on jo saavuttanut sen ja vielä tunnistanutkin sen.

Lue lisää

"Kuitenkaan koskaan ylittämättä rajojani". Mitä se voisi olla? Tämä äärimmäisyyksien kokeilu on minulle vierasta. Ellen sitten ajattele sitä haasteiden ottamisena. Silloin olen käynyt rajoillani - ja ehkä ylittänytkin niitä.
Ja kun rajat alkavat itselle selvitä, elämä tosiaan helpottuu. Taas kerran tietää itsestään ja voimistaan vähän enemmän.
Vielä kun olisi se rohkeus sanoa EI. Eli taas menossa...

Keijuli kirjoitti:

"Kuitenkaan koskaan ylittämättä rajojani". Mitä se voisi olla? Tämä äärimmäisyyksien kokeilu on minulle vierasta. Ellen sitten ajattele sitä haasteiden ottamisena. Silloin olen käynyt rajoillani - ja ehkä ylittänytkin niitä.
Ja kun rajat alkavat itselle selvitä, elämä tosiaan helpottuu. Taas kerran tietää itsestään ja voimistaan vähän enemmän.
Vielä kun olisi se rohkeus sanoa EI. Eli taas menossa...

Lue lisää

ylitä rajoni. Miten sen nyt selittäisi. On tietty tavoite. Nyt on ehkä helpointa ottaa esimerkiksi harrastukseni. Liikunta. Haen siinä aina sietokykyni rajat. Menen nopeasti sinne. Pysyn siellä. Lähes siihen asti kunnes olen ihan loppu. Teen siinä tietoisesti sen tekemisen todella vaikeaksi. Suoraan sanoen kidutan itseäni, kuitenkaan tappatta itseäni. Teen sitä niin kauan kunnes kyllästyn siihen vaikeuteen ja alan tekemään asioita niin kuin pitäisi tehdä. Ja kas kummaa! Silloin tulen sinne keskelle ja kaikki sujuu helposti. Ja edistys on aika hyvä. Siinä oli ensimmäinen raja. Tehtynä sitäkin jonkun aikaa ja kyllästyen siihen, viritän taas itseni joksikin aikaa ihan äärimmilleen ja taas olen ottanut askeleen eteen päin. Liikunnassa sitä teen oikeastaan aina. Se on nyt vaan minun tapa edetä siinä. Se toimii minulle muttei vältämättä jollekin muulle. Toimiessaan näin, täytyy olla aika korkea kipukynnys ja hyvä tuntoaisti. Kyky erotella erilaisia kipuja. Mikä on tervettä kipua ja mikä ei ole. Ja siinä ainoa raja mikä on tullut vastaan, on laiskuus. Ja ajan puute tietenkin.
Ja sitten sama asia tunnepuolella. Kun joskus on tullut pahoja masennuskausia, olen tietoisesti aiheuttanut itselle niitä syitä masennukseen ja morkkikseen vielä lisää. Joskus vielä aika paljonkin. Se on ollut mulle nopein keino selvittää se tietty alkusyy. Vastata kysymykseen miksi. Ja se miten olen sen tehnyt, ei ole ollut aina lähellä oleville ihmisille kovin kaunista katseltavaa. Itse asiassa aika ajoin todella rumaa. Siksi olen aina näinä aikoina vetäytynyt kuoreeni ja jos mahdollista yksinäisyyteen. Se on asia mihin olen aina pystynyt ja mitä moni ei voi vieläkään uskoa. Että pystyn ihan tietoisesti vajomaan ja sukeltamaan todella alas ja nousemaan sieltä omin avuin ylös. Olen tehnyt sen aika monta kertaa. Joskus ihan vaan nähdäkseen, että pystynkö siihen? Nyt en enää haluaisi uskoa, että siihen on tarvetta. Mutta silti. Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan...
Esitän Sinulle taas kerran kysymysksen. Mitä Sinulle tapahtuu, jos joskus sanot ei? Sinun omat pelot on siinäkin asiassa ne pahimmat. Annat ottaa itsesi itsestäänselvyytenä. Ja aika ajoin sanomalla se EI, annat ymmärtää muille hienovaraisesti, ettei se asia nyt ihan niinkään ole. Milloin? Se valinta on Sinun tehtävä itse.

en koskaan kirjoitti:

ylitä rajoni. Miten sen nyt selittäisi. On tietty tavoite. Nyt on ehkä helpointa ottaa esimerkiksi harrastukseni. Liikunta. Haen siinä aina sietokykyni rajat. Menen nopeasti sinne. Pysyn siellä. Lähes siihen asti kunnes olen ihan loppu. Teen siinä tietoisesti sen tekemisen todella vaikeaksi. Suoraan sanoen kidutan itseäni, kuitenkaan tappatta itseäni. Teen sitä niin kauan kunnes kyllästyn siihen vaikeuteen ja alan tekemään asioita niin kuin pitäisi tehdä. Ja kas kummaa! Silloin tulen sinne keskelle ja kaikki sujuu helposti. Ja edistys on aika hyvä. Siinä oli ensimmäinen raja. Tehtynä sitäkin jonkun aikaa ja kyllästyen siihen, viritän taas itseni joksikin aikaa ihan äärimmilleen ja taas olen ottanut askeleen eteen päin. Liikunnassa sitä teen oikeastaan aina. Se on nyt vaan minun tapa edetä siinä. Se toimii minulle muttei vältämättä jollekin muulle. Toimiessaan näin, täytyy olla aika korkea kipukynnys ja hyvä tuntoaisti. Kyky erotella erilaisia kipuja. Mikä on tervettä kipua ja mikä ei ole. Ja siinä ainoa raja mikä on tullut vastaan, on laiskuus. Ja ajan puute tietenkin.
Ja sitten sama asia tunnepuolella. Kun joskus on tullut pahoja masennuskausia, olen tietoisesti aiheuttanut itselle niitä syitä masennukseen ja morkkikseen vielä lisää. Joskus vielä aika paljonkin. Se on ollut mulle nopein keino selvittää se tietty alkusyy. Vastata kysymykseen miksi. Ja se miten olen sen tehnyt, ei ole ollut aina lähellä oleville ihmisille kovin kaunista katseltavaa. Itse asiassa aika ajoin todella rumaa. Siksi olen aina näinä aikoina vetäytynyt kuoreeni ja jos mahdollista yksinäisyyteen. Se on asia mihin olen aina pystynyt ja mitä moni ei voi vieläkään uskoa. Että pystyn ihan tietoisesti vajomaan ja sukeltamaan todella alas ja nousemaan sieltä omin avuin ylös. Olen tehnyt sen aika monta kertaa. Joskus ihan vaan nähdäkseen, että pystynkö siihen? Nyt en enää haluaisi uskoa, että siihen on tarvetta. Mutta silti. Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan...
Esitän Sinulle taas kerran kysymysksen. Mitä Sinulle tapahtuu, jos joskus sanot ei? Sinun omat pelot on siinäkin asiassa ne pahimmat. Annat ottaa itsesi itsestäänselvyytenä. Ja aika ajoin sanomalla se EI, annat ymmärtää muille hienovaraisesti, ettei se asia nyt ihan niinkään ole. Milloin? Se valinta on Sinun tehtävä itse.

Lue lisää

Sanoit: "Se on ollut mulle nopein keino selvittää se tietty alkusyy".
En tiedä ymmärränkö oikein, mutta ajattelen Sinun tarkoittavan tilannetta, jossa tuntee pahaa oloa jopa masennusta eikä ole ihan varma Miksi. Sinä heittäydyt silloin masennukseen, päästät irti kaikista rakennelmista, suojuksista ja selityksistä - ja kohtaat pahan olon syyn. Siinäkin kiduttaa ja ruoskii itseään ja voi rankimman mukaan käydä kivut läpi.
Ja jonain päivänä huomaa niistä selvinneensä.
Totuus ja joskus jopa liioittelukin voi olla hyväksi. Ja silloin minäkin haluan olla yksin. Mihin siinä toista ihmistä tarvitsisi? Silloin vain kiertelisin, peittelisin ja hämäisin ja se vain pahentaisi oloani. Omin avuin ylös - se on tietty tärkeää! Haluaisin uskoa että ymmärrän mitä tarkoitat.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Se on ollut mulle nopein keino selvittää se tietty alkusyy".
En tiedä ymmärränkö oikein, mutta ajattelen Sinun tarkoittavan tilannetta, jossa tuntee pahaa oloa jopa masennusta eikä ole ihan varma Miksi. Sinä heittäydyt silloin masennukseen, päästät irti kaikista rakennelmista, suojuksista ja selityksistä - ja kohtaat pahan olon syyn. Siinäkin kiduttaa ja ruoskii itseään ja voi rankimman mukaan käydä kivut läpi.
Ja jonain päivänä huomaa niistä selvinneensä.
Totuus ja joskus jopa liioittelukin voi olla hyväksi. Ja silloin minäkin haluan olla yksin. Mihin siinä toista ihmistä tarvitsisi? Silloin vain kiertelisin, peittelisin ja hämäisin ja se vain pahentaisi oloani. Omin avuin ylös - se on tietty tärkeää! Haluaisin uskoa että ymmärrän mitä tarkoitat.

Lue lisää

siitä. Mutta enpä kertonutkaan enempää. Niin paljon siitä vielä, että se mihin olen ihan tahallisesti joskus vajonnut... Sieltä ei moni omin voimin ole kyllä noussut. Jos sieltä joku yleensä nousee, niin kyllä ne useinmiten ovat tarvineet ulkopuolista apua siihen. Kuka lääkäriä, kuka "elämänsä rakkauden", kuka jonkin moisen uskonnon... Harvat nousee niistä tilanteista rakkaudesta itseensä. Harvat haluaa, siis todella voimakkaasti lakata pahoinpitelemästä itseään. Todella harvat uskoo pystyvän siihen ilman apua. Mutta se siitä. Se ei ole mikään mukava puheenaihe julkiseen keskusteluun. Tiedä sitä vaikka jollekin tulisi mieleen kokeilla minun tapoja. Siihen ei kannata mennä, ellei ole todella varma itsestä, että siitä myös yksin pois pääsee.
Vastukseni oli oikeastaan aina sama. Kun etusormeni osoitti eteenpäin, kolme sormea osoitti joka kerta minua kohti. En siis enää syytä ketään vastoinkäymisistäni. MUTTA! En kyllä ota enää syytä muiden vastoinkäymisistä. Koska ne ei ole minun aiheuttamia. Minulla on oma "taakka" kannettavana. Ja siinä on ihan riittämiin yhdelle ihmiselle.

ymmärsit osan kirjoitti:

siitä. Mutta enpä kertonutkaan enempää. Niin paljon siitä vielä, että se mihin olen ihan tahallisesti joskus vajonnut... Sieltä ei moni omin voimin ole kyllä noussut. Jos sieltä joku yleensä nousee, niin kyllä ne useinmiten ovat tarvineet ulkopuolista apua siihen. Kuka lääkäriä, kuka "elämänsä rakkauden", kuka jonkin moisen uskonnon... Harvat nousee niistä tilanteista rakkaudesta itseensä. Harvat haluaa, siis todella voimakkaasti lakata pahoinpitelemästä itseään. Todella harvat uskoo pystyvän siihen ilman apua. Mutta se siitä. Se ei ole mikään mukava puheenaihe julkiseen keskusteluun. Tiedä sitä vaikka jollekin tulisi mieleen kokeilla minun tapoja. Siihen ei kannata mennä, ellei ole todella varma itsestä, että siitä myös yksin pois pääsee.
Vastukseni oli oikeastaan aina sama. Kun etusormeni osoitti eteenpäin, kolme sormea osoitti joka kerta minua kohti. En siis enää syytä ketään vastoinkäymisistäni. MUTTA! En kyllä ota enää syytä muiden vastoinkäymisistä. Koska ne ei ole minun aiheuttamia. Minulla on oma "taakka" kannettavana. Ja siinä on ihan riittämiin yhdelle ihmiselle.

Lue lisää

Minua itseäni kiusaa joskus se, että onko se vastuun pakoilua, että niin mieluusti myös ajattelen että toisen pahasta olosta en ota enkä voi ottaa vastuuta. Voinhan minä aiheuttaa sitä tahtomatanikin toiselle, Sinullekin tässä.
Mutta kun itse on opetellut elämään niin että ne pahat olot, jotka ovat muiden ihmisten kanssa tulleet, on minun itse selätettävä, minä ne voitan ja elämä jatkuu! Odotan että muut tekevät samoin. Tekeekö se minusta välinpitämättömän? Onko siinä riski? Taas kun lähtee tätä oikein pyörittämään, huomaa että mikään ei ole hyvä! Voi kun oppisi joskus elämään!

Keijuli kirjoitti:

Minua itseäni kiusaa joskus se, että onko se vastuun pakoilua, että niin mieluusti myös ajattelen että toisen pahasta olosta en ota enkä voi ottaa vastuuta. Voinhan minä aiheuttaa sitä tahtomatanikin toiselle, Sinullekin tässä.
Mutta kun itse on opetellut elämään niin että ne pahat olot, jotka ovat muiden ihmisten kanssa tulleet, on minun itse selätettävä, minä ne voitan ja elämä jatkuu! Odotan että muut tekevät samoin. Tekeekö se minusta välinpitämättömän? Onko siinä riski? Taas kun lähtee tätä oikein pyörittämään, huomaa että mikään ei ole hyvä! Voi kun oppisi joskus elämään!

Lue lisää

kirjoittamasi ylösalasin. Oletko miettinyt, että Sinä ja minä ja moni muukin on oppinut jo jonkun verran elämään. Ja opitaan koko ajan lisää elämästä. Että mikä se on? Saadaan koko ajan enemmän tietoa siitä. Lauma vaan ei ota opikseen. Koska lauma usko aina jonkun muun tietävän paremmin, mikä on hyväksi heille. Lauma alistuu joukolla ihan vapaaehtoisesti ja osoittaa sillä yhdellä etusormella eteenpäin, huomaamatta lainkaan, että mihin ne kolme sormea osoittaa. Itse olen huomanut, että saadakseen jotain pieniä muutoksia aikaseksi, täytyy joskus jättää jotain tekemättä. Siinä on yksi yleinen harhaluulo, että saadakseen muutoksia aikaiseksi, täytyy aina olla tekemässä jotain. Mutta eihän se nyt ihan niinkään ole...

taas kerran kirjoitti:

kirjoittamasi ylösalasin. Oletko miettinyt, että Sinä ja minä ja moni muukin on oppinut jo jonkun verran elämään. Ja opitaan koko ajan lisää elämästä. Että mikä se on? Saadaan koko ajan enemmän tietoa siitä. Lauma vaan ei ota opikseen. Koska lauma usko aina jonkun muun tietävän paremmin, mikä on hyväksi heille. Lauma alistuu joukolla ihan vapaaehtoisesti ja osoittaa sillä yhdellä etusormella eteenpäin, huomaamatta lainkaan, että mihin ne kolme sormea osoittaa. Itse olen huomanut, että saadakseen jotain pieniä muutoksia aikaseksi, täytyy joskus jättää jotain tekemättä. Siinä on yksi yleinen harhaluulo, että saadakseen muutoksia aikaiseksi, täytyy aina olla tekemässä jotain. Mutta eihän se nyt ihan niinkään ole...

Lue lisää

Tuo Sinun sormijuttusi on taas hyvä!
Nyt on suljettava kone ja silmät. Hyvää yötä.

Sanoit: "saadakseen jotain pieniä muutoksia aikaseksi, täytyy joskus jättää jotain tekemättä". Tarkoitatko, olla sanomatta tai tekemättä jotain toiselle ihmiselle? Tai toisen puolesta?
Yleensähän vastuu on hyvä opettaja. Kun ottaa vastuun kodista, pienestä lapsesta, raha-asioista tms. siihen on paneuduttava niin että sen hallitsee. Ei voi ajatella että joku kyllä parantelee, korjailee tai tekee homman loppuun jos en nyt itse jaksa, osaa tai viitsi.
Taitavat muuten kiireet katketa hetkeksi flunssaan.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "saadakseen jotain pieniä muutoksia aikaseksi, täytyy joskus jättää jotain tekemättä". Tarkoitatko, olla sanomatta tai tekemättä jotain toiselle ihmiselle? Tai toisen puolesta?
Yleensähän vastuu on hyvä opettaja. Kun ottaa vastuun kodista, pienestä lapsesta, raha-asioista tms. siihen on paneuduttava niin että sen hallitsee. Ei voi ajatella että joku kyllä parantelee, korjailee tai tekee homman loppuun jos en nyt itse jaksa, osaa tai viitsi.
Taitavat muuten kiireet katketa hetkeksi flunssaan.

Lue lisää

tekemättä, ei ole taas minun päätettävissä. Senkin asian jokainen voi tehdä itse. Miettimällä hieman syitä ja seurauksia. Vähän niin kuin se EI sanominen. Ei ole minun tehtävä sekään, että sanoisin jollekin toiselle milloin se EI pitäisi sanoa. Eli kyllä tarkoitin nimenomaan sitä toisen puolesta tekemistä. Kokonaan ei sitä voida ikinä välttää. Ollaan kuitenkin tavalla tai toisella sidottuna toisiimme.
Lapsestahan täytyy ottaa vastuu. (Olen kyllä siinä paraskin puhuja. Viikonloppuisänä.) Koska lapsi ei vielä itse sitä osaa. Mutta sitten ne aikuiset ihmiset. Olen joskus työelämässä sanonut muutamalle, joka on yrittänyt saada minua tai muita tekemään asioita puolestaan, että "minähän pystyn siihen. Ja aika helpostikin vielä. Ja sitten herää kysymys, että mihin sinua silloin tarvitaan?" Se on hyvä, että Sinä ajattelet niin. Että yrität tehdä, mitä sitten teetkin, kunnolla. Ja taas seuraa kysymys. Kuin monen aikuisen ihmisen virheitä korjaat päivittäin? Ja kuin monia virheitä? Ja onko ne lähes aina samat?
Nyt kun olet muuten flunssassa niin muista, että siinä tilassa toimimme usein päinvastoin kuin pitäisi toimia. Kun kuunnellaan kehomme reaktioita, ei tarvita niitä lääkkeitäkään niin paljon. Koska kehomme reagoi jokaiseen ongelmatilanteeseen juuri oikealla tavalla. Mutta todella usein jätetään se huomioimatta ja toimitaan päinvastoin kun se meitä neuvoo.
Ai niin. Se sormijuttu ei kyllä ollut minun. Olen joskus lukenut sen jostain kirjasta. En enää muista mistä. Liikaa lukeneena on käynyt näin, että muistaa vaan pienen osan lukemistani kirjoista. Olisi kyllä ajatuksena aika kauhea jos muistaisin ne kaikki. Se olisi jo liikaa.

voi jättää kirjoitti:

tekemättä, ei ole taas minun päätettävissä. Senkin asian jokainen voi tehdä itse. Miettimällä hieman syitä ja seurauksia. Vähän niin kuin se EI sanominen. Ei ole minun tehtävä sekään, että sanoisin jollekin toiselle milloin se EI pitäisi sanoa. Eli kyllä tarkoitin nimenomaan sitä toisen puolesta tekemistä. Kokonaan ei sitä voida ikinä välttää. Ollaan kuitenkin tavalla tai toisella sidottuna toisiimme.
Lapsestahan täytyy ottaa vastuu. (Olen kyllä siinä paraskin puhuja. Viikonloppuisänä.) Koska lapsi ei vielä itse sitä osaa. Mutta sitten ne aikuiset ihmiset. Olen joskus työelämässä sanonut muutamalle, joka on yrittänyt saada minua tai muita tekemään asioita puolestaan, että "minähän pystyn siihen. Ja aika helpostikin vielä. Ja sitten herää kysymys, että mihin sinua silloin tarvitaan?" Se on hyvä, että Sinä ajattelet niin. Että yrität tehdä, mitä sitten teetkin, kunnolla. Ja taas seuraa kysymys. Kuin monen aikuisen ihmisen virheitä korjaat päivittäin? Ja kuin monia virheitä? Ja onko ne lähes aina samat?
Nyt kun olet muuten flunssassa niin muista, että siinä tilassa toimimme usein päinvastoin kuin pitäisi toimia. Kun kuunnellaan kehomme reaktioita, ei tarvita niitä lääkkeitäkään niin paljon. Koska kehomme reagoi jokaiseen ongelmatilanteeseen juuri oikealla tavalla. Mutta todella usein jätetään se huomioimatta ja toimitaan päinvastoin kun se meitä neuvoo.
Ai niin. Se sormijuttu ei kyllä ollut minun. Olen joskus lukenut sen jostain kirjasta. En enää muista mistä. Liikaa lukeneena on käynyt näin, että muistaa vaan pienen osan lukemistani kirjoista. Olisi kyllä ajatuksena aika kauhea jos muistaisin ne kaikki. Se olisi jo liikaa.

Lue lisää

Niin, mitä siitä ostamastasi Nietzschestä löytyi?
Selaistahan se on minullakin, lainailen, enkä edes muista keneltä. Nehän ovat usein juuri niitä lausahduksia, jotka voi "tuntea omikseen".
Niin hyvin jo Sinut tunnen, että tiesin mitä tulet minulle flunssasta sanomaan!
- Kyllä, kyllä! Yritän levätä ja syödä lääkkeitä mahdollisiman vähän!

Keijuli kirjoitti:

Niin, mitä siitä ostamastasi Nietzschestä löytyi?
Selaistahan se on minullakin, lainailen, enkä edes muista keneltä. Nehän ovat usein juuri niitä lausahduksia, jotka voi "tuntea omikseen".
Niin hyvin jo Sinut tunnen, että tiesin mitä tulet minulle flunssasta sanomaan!
- Kyllä, kyllä! Yritän levätä ja syödä lääkkeitä mahdollisiman vähän!

Lue lisää

varsinainen otsikkoni.
Siitä Nietzschestä. Se on lähinnä hänen analysointia antiikin kreikan filosofeista. Ajalta ennen Sokratesta, Platonia, Aristotelesta... Demokritoksesta, Anaksagoraasta, Parmenidesta se siinä tulkitsee ja pohdiskelee. Kertoo oman mielipiteensä heistä. Taitaa olla hänen varhaisia kirjoituksia. Jo silloin kuului läpi hänen itsevarmuus. Se on yksi piirre, mistä olen Nietzschessä aina pitänyt. Se ei kumartanut oikeastaan ketään. Ei yrittänyt miellyttää ketään. Ei mielistillä. Kirjoitti aina niin rehellisesti kuin sen osasi.
Minä tarkoitin kehon reaktioilla sitä, että kun nenä vuotaa, sitä ei pidä ryystää takaisin sisään vaan niistää aina ulos. Kun yskittää, täytyy yskiä. Ja kuumeellakin on oma tehtävä silloin kun sairastetaan. Ja liikettä ei pidä lopettaa. Sitä voi vähentää. Mikä tärkeintä, ettei pelkää flunssaa vaan pakottaa flunssan pelkäämään itseään.

Ensimmäinen kirjoitti:

varsinainen otsikkoni.
Siitä Nietzschestä. Se on lähinnä hänen analysointia antiikin kreikan filosofeista. Ajalta ennen Sokratesta, Platonia, Aristotelesta... Demokritoksesta, Anaksagoraasta, Parmenidesta se siinä tulkitsee ja pohdiskelee. Kertoo oman mielipiteensä heistä. Taitaa olla hänen varhaisia kirjoituksia. Jo silloin kuului läpi hänen itsevarmuus. Se on yksi piirre, mistä olen Nietzschessä aina pitänyt. Se ei kumartanut oikeastaan ketään. Ei yrittänyt miellyttää ketään. Ei mielistillä. Kirjoitti aina niin rehellisesti kuin sen osasi.
Minä tarkoitin kehon reaktioilla sitä, että kun nenä vuotaa, sitä ei pidä ryystää takaisin sisään vaan niistää aina ulos. Kun yskittää, täytyy yskiä. Ja kuumeellakin on oma tehtävä silloin kun sairastetaan. Ja liikettä ei pidä lopettaa. Sitä voi vähentää. Mikä tärkeintä, ettei pelkää flunssaa vaan pakottaa flunssan pelkäämään itseään.

Lue lisää

Miten sen saisi minua pelkäämään? Minä kyllä tunnustan sitä pelkääväni. Se tarkoittaa että joudun olemaan laulamatta ja tekemään taas kovasti töitä että ääni on entisensä. Ja kun en voi laulaa, mieliala on sen mukainen. Ja sellaisessa tilanteessa usein iskee pelko...jospa ääni ei palaisikaan. Ainoa asia jonka koen täysin omakseni. Kaikesta muusta mitä minulla on, voi joku ainakin yrittää sanoa että on sen minulle antanut, mahdollistanut, rohkaissut tms. Kaikki koulutus, ajatukset, omaisuus, työ jne. - taitavasti kun sanansa asettaa, voi joku muu (tunnen erään sellaisen) ottaa kaiken jollain tavalla ansiokseen. Mutta laulu on Luojalta. Olen siitä mielettömän onnellinen.
Voi kun tulisi kesä ja ehtisi lukea.
Nyt hymyhuulet nukkumaan! Hyvää yötä!

Keijuli kirjoitti:

Miten sen saisi minua pelkäämään? Minä kyllä tunnustan sitä pelkääväni. Se tarkoittaa että joudun olemaan laulamatta ja tekemään taas kovasti töitä että ääni on entisensä. Ja kun en voi laulaa, mieliala on sen mukainen. Ja sellaisessa tilanteessa usein iskee pelko...jospa ääni ei palaisikaan. Ainoa asia jonka koen täysin omakseni. Kaikesta muusta mitä minulla on, voi joku ainakin yrittää sanoa että on sen minulle antanut, mahdollistanut, rohkaissut tms. Kaikki koulutus, ajatukset, omaisuus, työ jne. - taitavasti kun sanansa asettaa, voi joku muu (tunnen erään sellaisen) ottaa kaiken jollain tavalla ansiokseen. Mutta laulu on Luojalta. Olen siitä mielettömän onnellinen.
Voi kun tulisi kesä ja ehtisi lukea.
Nyt hymyhuulet nukkumaan! Hyvää yötä!

Lue lisää

kyllä paljon auta. Mutta se ainakin on auttanut minua, etten ole antanut sen flunssan ikinä lannistaa minua. Olen silti yrittänyt ja pystynytkin tekemään samoja asioita kun terveenä. Tosin se tekeminen on ollut vaikeampaa. Tietynlaista jääräpäisyyttä kai. Se on ollut minun tapa "näyttää" flunssalle, etten pelkää siitä.
Ja se Sinun lauluäänesi. Kyllä se entiselleen palaa. Onhan se palanut aikaisemminkin. Miksei sitten uudestaan? Ja entistä parempana. Jos käytät ääntäsi paljon niin muista, että äänesikin tarvitsee lepoa. Ja flunssasi onkin oikeastaan lahja Sinulle. Muuten et varmaan antaisi äänesi levätä. Taidat laulaa hieman vaativampaa musiikkia, kun äänensä puolesta niin huolissaan olet?

irvistely kirjoitti:

kyllä paljon auta. Mutta se ainakin on auttanut minua, etten ole antanut sen flunssan ikinä lannistaa minua. Olen silti yrittänyt ja pystynytkin tekemään samoja asioita kun terveenä. Tosin se tekeminen on ollut vaikeampaa. Tietynlaista jääräpäisyyttä kai. Se on ollut minun tapa "näyttää" flunssalle, etten pelkää siitä.
Ja se Sinun lauluäänesi. Kyllä se entiselleen palaa. Onhan se palanut aikaisemminkin. Miksei sitten uudestaan? Ja entistä parempana. Jos käytät ääntäsi paljon niin muista, että äänesikin tarvitsee lepoa. Ja flunssasi onkin oikeastaan lahja Sinulle. Muuten et varmaan antaisi äänesi levätä. Taidat laulaa hieman vaativampaa musiikkia, kun äänensä puolesta niin huolissaan olet?

Lue lisää

Laulu on tällä hetkellä elämässäni ykkönen, siksi kai huoli. Ja toki vaadin siinä myös itseltäni monipuolisuutta ja onnistumisia - ja ehkä haluan nähdä siinä missä rajat ovat. Kuten Sinä liikunnassa.
Enkä halua tuottaa pettymystä. En yleisölle, mutta erityisestikään en isolle orkesterille silloin harvoin kun saan mahdollisuuden tehdä töitä sellaisen kanssa.
Yritän nyt Sinun konstiasi ja käyn reippaalla(?) lenkillä.

Keijuli kirjoitti:

Laulu on tällä hetkellä elämässäni ykkönen, siksi kai huoli. Ja toki vaadin siinä myös itseltäni monipuolisuutta ja onnistumisia - ja ehkä haluan nähdä siinä missä rajat ovat. Kuten Sinä liikunnassa.
Enkä halua tuottaa pettymystä. En yleisölle, mutta erityisestikään en isolle orkesterille silloin harvoin kun saan mahdollisuuden tehdä töitä sellaisen kanssa.
Yritän nyt Sinun konstiasi ja käyn reippaalla(?) lenkillä.

Lue lisää

ei välttämättä ihan jokaiselle sovi. Niiden kanssa täytyy olla aika varovainen. Siinä voi helposti ylittää rajansa. Minulle sopii siksi, että olen aina toiminut siten. En tiedä onko se terveellistä mutta aika senkin sitten näyttää. Mulla on vaan itsellä olo aina pahentunut kun olen toiminut päinvastoin.
Jäin hieman pohtimaan, että minkälaista musiikkia laulat. Ison orkesterin kanssa tulee mieleen vaan kolme. Joko iskelmää, klassista tai kenties jazzia (big band). Mutta se ei ole kovin oleellista. Jätetään se näille sivuille mysteeriksi. En minäkään meinaa julistaa mikä laji on vienyt mukana.
Et varmaan minun neuvoja kaipaa laulamisessa mutta kerronpa silti. Silloin kun sen saa virtaamaan. Virtaamaan sisuksista ulos, niin että alat kuulla itseäsi ulkopuolisena, se alkaa olla aivan mahdottoman upeata. Silloin sekin tulee rennosti, täysin pakottamatta ja äänesi etsii itse rajansa. Ja kuin helpolta se silloin tuntuukaan. Minustakin laulaminen on kivaa. En vaan ole ikinä pitänyt esiintymisestä. Ja siksi olenkin aina välttänyt sen. En halua näyttää jotain piirteitä itsestäni mitkä tulee silloin esille. Pidän siitä, että olen saanut pitää ne täysin itselläni. Itsekästä? Kyllä. Erittäin itsekästä. En edes väitä päinvastaista. Hyvää yötä.

konstini kirjoitti:

ei välttämättä ihan jokaiselle sovi. Niiden kanssa täytyy olla aika varovainen. Siinä voi helposti ylittää rajansa. Minulle sopii siksi, että olen aina toiminut siten. En tiedä onko se terveellistä mutta aika senkin sitten näyttää. Mulla on vaan itsellä olo aina pahentunut kun olen toiminut päinvastoin.
Jäin hieman pohtimaan, että minkälaista musiikkia laulat. Ison orkesterin kanssa tulee mieleen vaan kolme. Joko iskelmää, klassista tai kenties jazzia (big band). Mutta se ei ole kovin oleellista. Jätetään se näille sivuille mysteeriksi. En minäkään meinaa julistaa mikä laji on vienyt mukana.
Et varmaan minun neuvoja kaipaa laulamisessa mutta kerronpa silti. Silloin kun sen saa virtaamaan. Virtaamaan sisuksista ulos, niin että alat kuulla itseäsi ulkopuolisena, se alkaa olla aivan mahdottoman upeata. Silloin sekin tulee rennosti, täysin pakottamatta ja äänesi etsii itse rajansa. Ja kuin helpolta se silloin tuntuukaan. Minustakin laulaminen on kivaa. En vaan ole ikinä pitänyt esiintymisestä. Ja siksi olenkin aina välttänyt sen. En halua näyttää jotain piirteitä itsestäni mitkä tulee silloin esille. Pidän siitä, että olen saanut pitää ne täysin itselläni. Itsekästä? Kyllä. Erittäin itsekästä. En edes väitä päinvastaista. Hyvää yötä.

Lue lisää

Olo entisellään. Ei parantunut mutta ei pahentunutkaan.
Olen niin vähän aikaa vasta esiintynyt että haen vielä niitä tunnelmia ja sitä tietoa itsestäni, mitä tämä minulle on. Eniten se vielä on itsensä voittamista - luulen niin. Sanoit kivasti laulamisesta. Kun olen aivan kunnossa, nautin kuunnella itseäni - Hei, olinko se minä?
Parhaimmillaan ääni tekee just sen mitä haluan, eikä siinä tosiaan ole yrittämistä. Se on vain nautinto.
Sanoit: " En halua näyttää jotain piirteitä itsestäni mitkä tulee silloin (esiintyessä) esille". Tuossakin taitaa olla perää. Laulaminenkin voi olla niin ominta omaa että valikoi kenelle sen kohdistaa ... ja paljastaa. En esittele lempikirjojanikaan tms. jokaiselle - nekin kertovat ja näyttävät minusta jotain. Tai kotiani.
Joku vuosi sitten lauloin vain yksinäisille seinille. Olen niin paljon niistä ajoista muuttunut - vahvistunut - että uskallan laittaa itseni näkyville. Tarkoitan sisuksia. Jo laulujen valinta on paljastus! Kritiikin kanssakin pärjään hyvin. Laulamasta en lakkaa.

Mutta kuten sanoin, tässä kohdin en vielä itseäni tunne. Toivon kuitenkin että seuraavassa elämässä saisin tehdä jotain tuollaista koko elämäni. Tiedän olevani yhden asian ihminen. Ja siinä voisin haluta kaiken. Kaikki muu jäisi kauas taakse, ihmissuhteet ja kaikki tulisivat tämän yhden "intohimon" kautta.
- No, kunhan pähkäilen!
Luulenpa tietäväni taas mitä tähän sanot!

konstini kirjoitti:

ei välttämättä ihan jokaiselle sovi. Niiden kanssa täytyy olla aika varovainen. Siinä voi helposti ylittää rajansa. Minulle sopii siksi, että olen aina toiminut siten. En tiedä onko se terveellistä mutta aika senkin sitten näyttää. Mulla on vaan itsellä olo aina pahentunut kun olen toiminut päinvastoin.
Jäin hieman pohtimaan, että minkälaista musiikkia laulat. Ison orkesterin kanssa tulee mieleen vaan kolme. Joko iskelmää, klassista tai kenties jazzia (big band). Mutta se ei ole kovin oleellista. Jätetään se näille sivuille mysteeriksi. En minäkään meinaa julistaa mikä laji on vienyt mukana.
Et varmaan minun neuvoja kaipaa laulamisessa mutta kerronpa silti. Silloin kun sen saa virtaamaan. Virtaamaan sisuksista ulos, niin että alat kuulla itseäsi ulkopuolisena, se alkaa olla aivan mahdottoman upeata. Silloin sekin tulee rennosti, täysin pakottamatta ja äänesi etsii itse rajansa. Ja kuin helpolta se silloin tuntuukaan. Minustakin laulaminen on kivaa. En vaan ole ikinä pitänyt esiintymisestä. Ja siksi olenkin aina välttänyt sen. En halua näyttää jotain piirteitä itsestäni mitkä tulee silloin esille. Pidän siitä, että olen saanut pitää ne täysin itselläni. Itsekästä? Kyllä. Erittäin itsekästä. En edes väitä päinvastaista. Hyvää yötä.

Lue lisää

Kirjoitan huomenna.

Keijuli kirjoitti:

Olo entisellään. Ei parantunut mutta ei pahentunutkaan.
Olen niin vähän aikaa vasta esiintynyt että haen vielä niitä tunnelmia ja sitä tietoa itsestäni, mitä tämä minulle on. Eniten se vielä on itsensä voittamista - luulen niin. Sanoit kivasti laulamisesta. Kun olen aivan kunnossa, nautin kuunnella itseäni - Hei, olinko se minä?
Parhaimmillaan ääni tekee just sen mitä haluan, eikä siinä tosiaan ole yrittämistä. Se on vain nautinto.
Sanoit: " En halua näyttää jotain piirteitä itsestäni mitkä tulee silloin (esiintyessä) esille". Tuossakin taitaa olla perää. Laulaminenkin voi olla niin ominta omaa että valikoi kenelle sen kohdistaa ... ja paljastaa. En esittele lempikirjojanikaan tms. jokaiselle - nekin kertovat ja näyttävät minusta jotain. Tai kotiani.
Joku vuosi sitten lauloin vain yksinäisille seinille. Olen niin paljon niistä ajoista muuttunut - vahvistunut - että uskallan laittaa itseni näkyville. Tarkoitan sisuksia. Jo laulujen valinta on paljastus! Kritiikin kanssakin pärjään hyvin. Laulamasta en lakkaa.

Mutta kuten sanoin, tässä kohdin en vielä itseäni tunne. Toivon kuitenkin että seuraavassa elämässä saisin tehdä jotain tuollaista koko elämäni. Tiedän olevani yhden asian ihminen. Ja siinä voisin haluta kaiken. Kaikki muu jäisi kauas taakse, ihmissuhteet ja kaikki tulisivat tämän yhden "intohimon" kautta.
- No, kunhan pähkäilen!
Luulenpa tietäväni taas mitä tähän sanot!

Lue lisää

sanoisi? Todennäköisesti seuraavassa elämässä teetkin sitä. Tässä elämässä vielä opit. Seuraavassa et enää tarvitse hirveästi oppimista. Ainoastaan mieleen palauttamisen. Ja siitä se sitten alkaa...
Se on totta mitä sanoit siitä laulamisesta. Siinä asiassa tämäkin muuten niin "tunteeton" vesimies laittaa tunteensa niin selvästi näkyville. Ne on kuitenkin minun tunteeni. Minun täytyy voida tuntea oloni "turvalliseksi" jossain seurassa, että voisin näyttää osasia niistä. Tässä juuri pähkäilin, että ehkä vesimiehillä on niitä tunteita vielä enemmän kuin muilla ja siksi se olo on meillä niin hämmentävää. Opitaan elämään niiden kanssa. Opitaan ymmärtämään niitä. Koska itse olen ymmärtänyt mikä voima niissä piilee. Se on valtava. Sen kuvaamiseen ei ole vielä sanoja keksitty. Sen voi ainoastaan tuntea.
Tuosta kritiikistä. Kuin moni arvostelijasi osaa itse laulaa? Ja jos ei osaa niin onko oikeutta arvostella?

siihen kirjoitti:

sanoisi? Todennäköisesti seuraavassa elämässä teetkin sitä. Tässä elämässä vielä opit. Seuraavassa et enää tarvitse hirveästi oppimista. Ainoastaan mieleen palauttamisen. Ja siitä se sitten alkaa...
Se on totta mitä sanoit siitä laulamisesta. Siinä asiassa tämäkin muuten niin "tunteeton" vesimies laittaa tunteensa niin selvästi näkyville. Ne on kuitenkin minun tunteeni. Minun täytyy voida tuntea oloni "turvalliseksi" jossain seurassa, että voisin näyttää osasia niistä. Tässä juuri pähkäilin, että ehkä vesimiehillä on niitä tunteita vielä enemmän kuin muilla ja siksi se olo on meillä niin hämmentävää. Opitaan elämään niiden kanssa. Opitaan ymmärtämään niitä. Koska itse olen ymmärtänyt mikä voima niissä piilee. Se on valtava. Sen kuvaamiseen ei ole vielä sanoja keksitty. Sen voi ainoastaan tuntea.
Tuosta kritiikistä. Kuin moni arvostelijasi osaa itse laulaa? Ja jos ei osaa niin onko oikeutta arvostella?

Lue lisää

Olet joskus heittänyt kysymyksen, kun olen puhunut jostain, jota haluaisin vain tehdä - intohimoisesti - että millaista olisi elää koko ajan intohimon vallassa? Se oli minusta hyvä heitto. Ajattelin että muistutat minua tuosta.
Historiassa on paljon henkilöitä, jotka ovat uppoutuneet yhteen asiaan. Ja monet ovat vieneet maailmaa ratkaisevasti eteenpäin tai luoneet jotain kestävää.
Kun tavallinen ihminen vihkiytyy yhdelle asialle, se vaatii läheisiltä paljon ja todennäköisesti kaikkien elämästä tulee vaikeaa.
Mutta luulen ymmärtäväni mistä on kyse, kun jonkun on PAKKO tehdä jotain, maalata, kirjoittaa, säveltää tms. Jos sisällä on jotain niin voimakasta, joka voi saada aikaan sellaisia taideteoksia mitä maailmassa paljon on, niin miten sellaista pitä sisällään? Enhän pysty aina pitämään sisälläni edes pientä kiukkua!
Ja se toiveeni, että saisin tehdä vain sitä mitä rakastan, ei tarkoita mitään ulkopuolisten silmissä suurta, vaan minulle suurta. Ehkä seuraavassa elämässä siis.
Arvostelijoita on ollut kaiken tasoisia ja kaikkia olen kiittänyt. Se on sitä paitsi mielenkiintoista. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Kaikki voivat olla arvoistelijoita ja saavat olla. Jokaisella on mielipide taiteesta, musiikista, laulajasta... Hyvä niin.
Olisiko vesimiehen "tunteettomuus" sittenkin sitä että niitä tunteita on niin paljon että menee aivan solmuun eikä niiden kanssa aina pärjää. Silloin on tehtävä sitten kaikenlaisia virityksiä...joka tulkitaan tunteettomuudeksi!

Keijuli kirjoitti:

Olet joskus heittänyt kysymyksen, kun olen puhunut jostain, jota haluaisin vain tehdä - intohimoisesti - että millaista olisi elää koko ajan intohimon vallassa? Se oli minusta hyvä heitto. Ajattelin että muistutat minua tuosta.
Historiassa on paljon henkilöitä, jotka ovat uppoutuneet yhteen asiaan. Ja monet ovat vieneet maailmaa ratkaisevasti eteenpäin tai luoneet jotain kestävää.
Kun tavallinen ihminen vihkiytyy yhdelle asialle, se vaatii läheisiltä paljon ja todennäköisesti kaikkien elämästä tulee vaikeaa.
Mutta luulen ymmärtäväni mistä on kyse, kun jonkun on PAKKO tehdä jotain, maalata, kirjoittaa, säveltää tms. Jos sisällä on jotain niin voimakasta, joka voi saada aikaan sellaisia taideteoksia mitä maailmassa paljon on, niin miten sellaista pitä sisällään? Enhän pysty aina pitämään sisälläni edes pientä kiukkua!
Ja se toiveeni, että saisin tehdä vain sitä mitä rakastan, ei tarkoita mitään ulkopuolisten silmissä suurta, vaan minulle suurta. Ehkä seuraavassa elämässä siis.
Arvostelijoita on ollut kaiken tasoisia ja kaikkia olen kiittänyt. Se on sitä paitsi mielenkiintoista. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Kaikki voivat olla arvoistelijoita ja saavat olla. Jokaisella on mielipide taiteesta, musiikista, laulajasta... Hyvä niin.
Olisiko vesimiehen "tunteettomuus" sittenkin sitä että niitä tunteita on niin paljon että menee aivan solmuun eikä niiden kanssa aina pärjää. Silloin on tehtävä sitten kaikenlaisia virityksiä...joka tulkitaan tunteettomuudeksi!

Lue lisää

se voi olla myös niinkin, että ollaan edellisissä elämissä todella oltu täysin järki-ihmisiä ja nähdessään ihmisten tunteita ollaan päätetty ennen nykyiseen tuloa valita ne kaikki mahdolliset tunteet mukaan myös itselle. Ja jos ne kaikki mahdolliset tunteet on meillä tässä elämässä ensimmäistä kertaa, niin eikö kaikki uusi olekin aika hämmentävää? Ja kun jossain alitajunnassa tiedetään, että ollaan itse valittu ne, ollaan täällä tosiaan nyt oppimassa elämään niiden tunteiden kanssa. Ollaan oppimassa ymmärtämään niitä. Niin tai näin, sanonon sen uudestaan, että tämä vesimies ei tyydy ainoastaan tuntemaan niitä. Vaan pyrkii aina myös ymmärtämään niitä. En tiedä, että voiko niitä koskaan täysin ymmärtää mutta kaikkeni sen eteen teen kuitenkin.

sitten ehkä kirjoitti:

se voi olla myös niinkin, että ollaan edellisissä elämissä todella oltu täysin järki-ihmisiä ja nähdessään ihmisten tunteita ollaan päätetty ennen nykyiseen tuloa valita ne kaikki mahdolliset tunteet mukaan myös itselle. Ja jos ne kaikki mahdolliset tunteet on meillä tässä elämässä ensimmäistä kertaa, niin eikö kaikki uusi olekin aika hämmentävää? Ja kun jossain alitajunnassa tiedetään, että ollaan itse valittu ne, ollaan täällä tosiaan nyt oppimassa elämään niiden tunteiden kanssa. Ollaan oppimassa ymmärtämään niitä. Niin tai näin, sanonon sen uudestaan, että tämä vesimies ei tyydy ainoastaan tuntemaan niitä. Vaan pyrkii aina myös ymmärtämään niitä. En tiedä, että voiko niitä koskaan täysin ymmärtää mutta kaikkeni sen eteen teen kuitenkin.

Lue lisää

Se on helpottavaa jos voi selittää ja ymmärtää sekä muiden että omaa käytöstään ja reagointiaan. Ja kuten olen sanonut, aina pitää olla joku selitys - oikea tai väärä. Vääriä vain sitten korjataan jos tietoa tulee lisää.
Tuokin tuntuu hyvältä selitykseltä, että nyt opetellaan niitä tunteita! Oltaisiin siis oltu TUNTEETTOMIA!
Minkä tunteen kanssa olet viimeksi painiskellut?

Keijuli kirjoitti:

Se on helpottavaa jos voi selittää ja ymmärtää sekä muiden että omaa käytöstään ja reagointiaan. Ja kuten olen sanonut, aina pitää olla joku selitys - oikea tai väärä. Vääriä vain sitten korjataan jos tietoa tulee lisää.
Tuokin tuntuu hyvältä selitykseltä, että nyt opetellaan niitä tunteita! Oltaisiin siis oltu TUNTEETTOMIA!
Minkä tunteen kanssa olet viimeksi painiskellut?

Lue lisää

tietää? Nyt olen humalainen ja vielä normaalia suorapuheisempi. Se minkä tunteen kanssa olen viimeksi painiskellut, on se, mitä tunnen Sinua kohtaan. Tunnen nyt juuri Sinua kohtaan niin paljon, etten edes huomaa ketään muuta. Se on aika huolestuttavaa. En ole(?) edes nähnyt Sinua. Aika uusi tilanne minulle. Mutta kuten kerroin jo aikasemmin, että pidän siitä mitä luen Sinun kirjoittamana...

tosiaan,.,.,.,..,.,.,.,.,,.., kirjoitti:

tietää? Nyt olen humalainen ja vielä normaalia suorapuheisempi. Se minkä tunteen kanssa olen viimeksi painiskellut, on se, mitä tunnen Sinua kohtaan. Tunnen nyt juuri Sinua kohtaan niin paljon, etten edes huomaa ketään muuta. Se on aika huolestuttavaa. En ole(?) edes nähnyt Sinua. Aika uusi tilanne minulle. Mutta kuten kerroin jo aikasemmin, että pidän siitä mitä luen Sinun kirjoittamana...

Lue lisää

Voi voi. Oliko tämä nyt niitä viestejä, jonka olisi pitänyt "häipyä"!
Nythän juuri pitäisi huomata muut ja katsoa heitä uusin silmin. Oletko kenenkään muun kanssa tehnyt näin perusteellista tutustumista? Ympäristössäsi on monta "aarretta", kun vain etsit.
Tämä ystävyys on saanut minut luottamaan enemmän itseeni ja kykyyni löytää ystävä. Kun näinkin oudossa muodossa voi ihmisen kohdata ja kohtaamisesta iloita, miksei sitten muutenkin.
Korvat auki nyt maailmaan!
Flunssa pahenee.

Keijuli kirjoitti:

Voi voi. Oliko tämä nyt niitä viestejä, jonka olisi pitänyt "häipyä"!
Nythän juuri pitäisi huomata muut ja katsoa heitä uusin silmin. Oletko kenenkään muun kanssa tehnyt näin perusteellista tutustumista? Ympäristössäsi on monta "aarretta", kun vain etsit.
Tämä ystävyys on saanut minut luottamaan enemmän itseeni ja kykyyni löytää ystävä. Kun näinkin oudossa muodossa voi ihmisen kohdata ja kohtaamisesta iloita, miksei sitten muutenkin.
Korvat auki nyt maailmaan!
Flunssa pahenee.

Lue lisää

siinä se nyt kuitenkin on. Ja ne muutamat naiset kenen kanssa olen lähempää tuttavuutta tehnyt niin epäiletkö tosiaan etten ole ottanut niistä aika perusteellisesti selvää?
Ja onhan toki niitä "aarteita" Onko niitä sitten minulle? Aika näyttää. En ole ahne. Minulle riittäisi yksi. Mutta minun tapauksessa taitaa olla totta sanonta "less is more" Joka tapauksessa. Minusta ei tarvitse olla huolissaan. Osaan elää itseni kanssa sellaisena kun olen. Tunteineeni, ajatuksineni... Olenhan täälläkin "Luopuja" Kesti kauan oppia se taito mutta kannatti. Se pitää minut kokonaisena, valmiina. Se pitää minut minuna.
Jos flunssasi pahenee, niin olisikohan pienien lääkeannosten paikka. Ei ole minun keinot kaikille sopivia. Minun elimistöni on tottunut siihen. Ja muutenkin terveyteni olen saanut jo syntymälahjana mukaan

näin, kirjoitti:

siinä se nyt kuitenkin on. Ja ne muutamat naiset kenen kanssa olen lähempää tuttavuutta tehnyt niin epäiletkö tosiaan etten ole ottanut niistä aika perusteellisesti selvää?
Ja onhan toki niitä "aarteita" Onko niitä sitten minulle? Aika näyttää. En ole ahne. Minulle riittäisi yksi. Mutta minun tapauksessa taitaa olla totta sanonta "less is more" Joka tapauksessa. Minusta ei tarvitse olla huolissaan. Osaan elää itseni kanssa sellaisena kun olen. Tunteineeni, ajatuksineni... Olenhan täälläkin "Luopuja" Kesti kauan oppia se taito mutta kannatti. Se pitää minut kokonaisena, valmiina. Se pitää minut minuna.
Jos flunssasi pahenee, niin olisikohan pienien lääkeannosten paikka. Ei ole minun keinot kaikille sopivia. Minun elimistöni on tottunut siihen. Ja muutenkin terveyteni olen saanut jo syntymälahjana mukaan

Lue lisää

Sanoit: "Minusta ei tarvitse olla huolissaan. Osaan elää itseni kanssa sellaisena kun olen. Tunteineeni, ajatuksineni..."
Ei minustakaan tarvitse. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin, mutta sekin on jo tuttua. Nykyään jos yllätän itseni, se onkin iloinen asia. Olin jokin aika sitten tilanteessa, mihin olin kauan valmistautunut ja ajattelin jo että mitenkähän selviän jos tämä menee aivan pieleen! Ja kun se meni, kerran sisuksissa muljahti ja sitten se oli ohi! Uskomatonta! Olin aivan ihmeissäni. Tämä olen minä! Ilo itsestäni oli varmaan moninkertainen siihen verrattuna että olisin onnistunut! Minua aivan hykerrytti kun minulle käytiin surkuttelemassa, "ottamassa osaa". Eivätpä tienneet mitä minä olin VOITTANUT! Eihän minusta tarvitse olla huolissaan! Mutta jos olisin sen heille sanonut, he eivät olisi sitä uskoneet. Sanoin vain jotain ympäripyöreää Voi hurja.
Miksi sanoin siitä toisesta selvän ottamisesta, johtuu eräästä mieleeni jääneestä lausahduksestasi kuukausia sitten. Sanoit jotain sellaista, että tiesit toisesta jo kaiken tietämisen arvoisen ajassa X. En muista minkä ajan sanoit, mutta muistan että se tuntui minusta lyhyeltä ajalta. Itse olen tarvinnut siihen vuosien tuttavuuden tai yhdessäolon. Eiväthän aarteet kaikille näy! Aarre on löydettävä. Minun miessuhteistani vain yksi on täyttänyt aarteen tunnusmerkit, muiden "erinomaisuus" on ollut kaikkien nähtävissä.

Hups. No olipa tosiaan lyhyt aika.
Mutta harvoinpa ne huonot puolet ja huomiot ajan kuluessa poistuvat. Yleensä niitä tulee lisää. Mutta noin vähässä ajassa minä olen kieltäytynyt niitä vielä edes näkemästä. Ei ihme että on ollut takkuista!
Tulipa mieleen, että pitäisi etsiä mitä olemme puhuneet aiemmin mielenkiintoisesta ihmisestä. Vieläkö olisin samaa mieltä. Nyt on yritettävä nukkua pitkä yö. Ei tämä flunssa vielä ohi ole mutta pärjään. Kiva kun kysyit.
Katsoin eräänä päivänä äitini syntymäkartan ja siinä oli Jumalan sormi. Toivon löytäväni siitä enemmän tietoa. Mutta siinähän se oli! - Äitini kohtalo/elämä.

Keijuli kirjoitti:

Hups. No olipa tosiaan lyhyt aika.
Mutta harvoinpa ne huonot puolet ja huomiot ajan kuluessa poistuvat. Yleensä niitä tulee lisää. Mutta noin vähässä ajassa minä olen kieltäytynyt niitä vielä edes näkemästä. Ei ihme että on ollut takkuista!
Tulipa mieleen, että pitäisi etsiä mitä olemme puhuneet aiemmin mielenkiintoisesta ihmisestä. Vieläkö olisin samaa mieltä. Nyt on yritettävä nukkua pitkä yö. Ei tämä flunssa vielä ohi ole mutta pärjään. Kiva kun kysyit.
Katsoin eräänä päivänä äitini syntymäkartan ja siinä oli Jumalan sormi. Toivon löytäväni siitä enemmän tietoa. Mutta siinähän se oli! - Äitini kohtalo/elämä.

Lue lisää

siitä, että minä en pelännyt niintä pelkoja toisen puolesta ja minä en voinut olla pelkäämättä toisen puolesta. Mutta olihan siinä ihmisessä hyvääkin. Eihän silloin sitä pahaakaan olisi ollut. Se vaan valitsi miten valitsi. Koska ei ollut rohkeutta valita toisin. Ja kyllä ajan kuluessa minäkin todella huonoksi kumppaniksi muutuin. Tein paljon asioita, mistä en ole ylpeä (pettäminen ei kuulunut niihin). Yritin kyllä paljon myöhemmin kertoa, etten saa niitä enää tekemättömäksi, mutta pystyn olemaan jatkossa tekemättä niitä. Ja syynkin kerroin. Syy oli se, etten vaan enää halunut tehdä niitä asioita. Halusin enemmän olla tekemättä niitä. Taisi vaan käydä taas sen heikolle itsetunnolle, että päätin olla tekemättä niitä itseni takia. En kenenkään muun. Ja olen edelleen sillä tiellä. Ilman sitä ihmistäkin. Edelleen itseni takia. Se raukka taitaa edelleenkin elää siinä harhassa, että ikävöin sen perään. Mutta se ei ole minun ongelma. Ei ole minun harhaluulo.
Se takkuisuus johtuu ihmissuhteissa siitä, että kaikki paikat on täynnä teeskentelyä. Ja aina joskus jossakin on myös täysin teeskentelemätön ihminen, niin sitähän epäillään heti... Mitä se oikein haluaa? Ja harvoin otetaan se mahdollisuus huomioon, että ehkä joskus kaikki on sitä miltä näyttää, kuulostaa, tuntuu...
Ja niissä huonoissa puolissa on se hyvä piirre, että ne on kaikki helposti tunnistettavissa. Silloin käytös, reaktiot ihmisillä on todella matemaattisen tarkkoja. Todella kaavamaisia.
Minäpä vähän pohdin sitä rakkauden tunnetta. Mistä se tuli? Taas kerran. Antoiko joku minulle sen? Menettäisinkö sen jonkun mukana? Nyt tarkemmin ajateltuna, olen tuntenut sitä kausittain koko ikäni. Ja ainoa selitys on se, ettei se mistään tule. Se on ollut minussa valmiina. Sen esille tuloon vaikuttaa todennäköisesti niin paljon pieniä yksityiskohtia, etten viitsi edes alkaa pohtimaan niitä. Asiat mihin minä en voi suoranaisesti vaikuttaa. Tiedän nyt varmuudella senkin, että se loppuu. Loppuu alkaakseen taas uudestaan. Ja sitten taas alkaa loppuakseen. Ja niin se jatkuu äärettömästi. Se on kaunis lahja minkä olen saanut. Hyvää yötä ja paranemisia.

oli kuitenkin kirjoitti:

siitä, että minä en pelännyt niintä pelkoja toisen puolesta ja minä en voinut olla pelkäämättä toisen puolesta. Mutta olihan siinä ihmisessä hyvääkin. Eihän silloin sitä pahaakaan olisi ollut. Se vaan valitsi miten valitsi. Koska ei ollut rohkeutta valita toisin. Ja kyllä ajan kuluessa minäkin todella huonoksi kumppaniksi muutuin. Tein paljon asioita, mistä en ole ylpeä (pettäminen ei kuulunut niihin). Yritin kyllä paljon myöhemmin kertoa, etten saa niitä enää tekemättömäksi, mutta pystyn olemaan jatkossa tekemättä niitä. Ja syynkin kerroin. Syy oli se, etten vaan enää halunut tehdä niitä asioita. Halusin enemmän olla tekemättä niitä. Taisi vaan käydä taas sen heikolle itsetunnolle, että päätin olla tekemättä niitä itseni takia. En kenenkään muun. Ja olen edelleen sillä tiellä. Ilman sitä ihmistäkin. Edelleen itseni takia. Se raukka taitaa edelleenkin elää siinä harhassa, että ikävöin sen perään. Mutta se ei ole minun ongelma. Ei ole minun harhaluulo.
Se takkuisuus johtuu ihmissuhteissa siitä, että kaikki paikat on täynnä teeskentelyä. Ja aina joskus jossakin on myös täysin teeskentelemätön ihminen, niin sitähän epäillään heti... Mitä se oikein haluaa? Ja harvoin otetaan se mahdollisuus huomioon, että ehkä joskus kaikki on sitä miltä näyttää, kuulostaa, tuntuu...
Ja niissä huonoissa puolissa on se hyvä piirre, että ne on kaikki helposti tunnistettavissa. Silloin käytös, reaktiot ihmisillä on todella matemaattisen tarkkoja. Todella kaavamaisia.
Minäpä vähän pohdin sitä rakkauden tunnetta. Mistä se tuli? Taas kerran. Antoiko joku minulle sen? Menettäisinkö sen jonkun mukana? Nyt tarkemmin ajateltuna, olen tuntenut sitä kausittain koko ikäni. Ja ainoa selitys on se, ettei se mistään tule. Se on ollut minussa valmiina. Sen esille tuloon vaikuttaa todennäköisesti niin paljon pieniä yksityiskohtia, etten viitsi edes alkaa pohtimaan niitä. Asiat mihin minä en voi suoranaisesti vaikuttaa. Tiedän nyt varmuudella senkin, että se loppuu. Loppuu alkaakseen taas uudestaan. Ja sitten taas alkaa loppuakseen. Ja niin se jatkuu äärettömästi. Se on kaunis lahja minkä olen saanut. Hyvää yötä ja paranemisia.

Lue lisää

Minulla rakkaus ja vapaus liittyvät yhteen. Vapaana tunnen rakkautta "kaikkea kohtaan" ja rakastuneena tunnen huiman vapauden tunteen. Siellä aivan ensimmäisissä viesteissäni, ehkä Muuttolintusena, sanoin jotain aiheesta.
Jatketaan. Mutta nyt hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Minulla rakkaus ja vapaus liittyvät yhteen. Vapaana tunnen rakkautta "kaikkea kohtaan" ja rakastuneena tunnen huiman vapauden tunteen. Siellä aivan ensimmäisissä viesteissäni, ehkä Muuttolintusena, sanoin jotain aiheesta.
Jatketaan. Mutta nyt hyvää yötä.

Lue lisää

itseäni ja varmaan jotain muutakin.En voi olla ensimmäinen ja tuskin olen viimeinenkään, joka on siihen tulokseen tullut. "Maailmassa on kolme tavoiteltavaa asiaa. Rakkaus, Vapaus ja Mielenrauha. Ne on kaikki vahvasti sidoksissa toisiinsa. Jos yhden niistä menettää, menettää loputkin." Ja kun on menettänyt yhden ja loputkin, ei pidä yrittää saada niitä kaikkia yhtä aikaa takaisin. Se saattaa paljastua aika vaikeaksi. Ehkä mahdottomaksi. Itse ajattelen niin, että jos yhden menettäessä menettää loputkin, niin yhden niistä löydettyään, tulee ne loputkin takaisin. On ne ainakin minulle tullut. Ja ne on tullut minulle pakottamatta. Ihan niin kuin nytkin. Vapaasta tahdosta. Ne pysyy minun luona niin kauan ne itse haluaa. Silloin kun ne taas haluaa poistua luotani, en pakota niitä jäämään. En pelkää luopua niistä. Koska tiedän, ettei ne unohda minua. Ne palaa luokseni taas kun aika on sille oikea. Ne ovat tehneet niin aikaisemminkin. Miksei sitten myös jatkossa? Nyt taidan kuulostaa joltain hihhulilta. Yritän vaan kuvailla jotain, mihin ei ole mielestäni keksitty vielä oikeita sanoja. Tai jos on, niin ne sanat on onnistuttu tärvelemään. Ne ovat aikojen saatossa menettäneet merkityksensä. Jäljelle jää tunne. Jos se on meillä. Puhtaana, viattomana, silti kokeneena, vaarallisena jne. Voisin jatkaa tätä listaa aika pitkään. Siis se tunne, jos se on meissä aitona, sitä ei enää mikään, eikä kukaan voi tärvellä. Ainoastaan jokainen henkilökohtaisesti itse. Valitessaan itseään vastaan.
P.S. Tämä on muuten pilkahdus siitä, mitä olen joskus halveksunut.

nyt siteerata kirjoitti:

itseäni ja varmaan jotain muutakin.En voi olla ensimmäinen ja tuskin olen viimeinenkään, joka on siihen tulokseen tullut. "Maailmassa on kolme tavoiteltavaa asiaa. Rakkaus, Vapaus ja Mielenrauha. Ne on kaikki vahvasti sidoksissa toisiinsa. Jos yhden niistä menettää, menettää loputkin." Ja kun on menettänyt yhden ja loputkin, ei pidä yrittää saada niitä kaikkia yhtä aikaa takaisin. Se saattaa paljastua aika vaikeaksi. Ehkä mahdottomaksi. Itse ajattelen niin, että jos yhden menettäessä menettää loputkin, niin yhden niistä löydettyään, tulee ne loputkin takaisin. On ne ainakin minulle tullut. Ja ne on tullut minulle pakottamatta. Ihan niin kuin nytkin. Vapaasta tahdosta. Ne pysyy minun luona niin kauan ne itse haluaa. Silloin kun ne taas haluaa poistua luotani, en pakota niitä jäämään. En pelkää luopua niistä. Koska tiedän, ettei ne unohda minua. Ne palaa luokseni taas kun aika on sille oikea. Ne ovat tehneet niin aikaisemminkin. Miksei sitten myös jatkossa? Nyt taidan kuulostaa joltain hihhulilta. Yritän vaan kuvailla jotain, mihin ei ole mielestäni keksitty vielä oikeita sanoja. Tai jos on, niin ne sanat on onnistuttu tärvelemään. Ne ovat aikojen saatossa menettäneet merkityksensä. Jäljelle jää tunne. Jos se on meillä. Puhtaana, viattomana, silti kokeneena, vaarallisena jne. Voisin jatkaa tätä listaa aika pitkään. Siis se tunne, jos se on meissä aitona, sitä ei enää mikään, eikä kukaan voi tärvellä. Ainoastaan jokainen henkilökohtaisesti itse. Valitessaan itseään vastaan.
P.S. Tämä on muuten pilkahdus siitä, mitä olen joskus halveksunut.

Lue lisää

Näin väsyneelle tuli liian iso pala purtavaksi, mutta ei luultavasti niin etten olisi ymmärtänyt mitä tarkoitit. En vain nyt minäkään heti löydä sanoja - tai lauseita. Minulle tulee mieleen tunteena luottamus tai usko. Esim. Kun mielenrauha menee, en ole vapaa, joku tai jokin sen vei. Mutta kuten sanoit, "se palaa takaisin, niin se on palannut aikaisemminkin." Sitä on höpötettävä itselle yhä uudelleen joka päivä, kunnes se on jonain päivänä totta, edes pienen hetken. Jospa se onkin sitä elämänkokemusta. Tuollaisina aikoina rukoukseni on vain "anna minulle voimia". Koska jos sen luottamuksen ja uskon menetän, eivät ne (rakkaus, vapaus ja mielenrauha) tulekaan ehkä takaisin.
Mitä tarkoitit Ps-kirjoituksellasi?

Keijuli kirjoitti:

Näin väsyneelle tuli liian iso pala purtavaksi, mutta ei luultavasti niin etten olisi ymmärtänyt mitä tarkoitit. En vain nyt minäkään heti löydä sanoja - tai lauseita. Minulle tulee mieleen tunteena luottamus tai usko. Esim. Kun mielenrauha menee, en ole vapaa, joku tai jokin sen vei. Mutta kuten sanoit, "se palaa takaisin, niin se on palannut aikaisemminkin." Sitä on höpötettävä itselle yhä uudelleen joka päivä, kunnes se on jonain päivänä totta, edes pienen hetken. Jospa se onkin sitä elämänkokemusta. Tuollaisina aikoina rukoukseni on vain "anna minulle voimia". Koska jos sen luottamuksen ja uskon menetän, eivät ne (rakkaus, vapaus ja mielenrauha) tulekaan ehkä takaisin.
Mitä tarkoitit Ps-kirjoituksellasi?

Lue lisää

kerran kirjoitin, että minusta on tullut kaikkea sitä, mitä joskus halveksuin.

sitä, kun kirjoitti:

kerran kirjoitin, että minusta on tullut kaikkea sitä, mitä joskus halveksuin.

... ja jähmeästi olen tainnut itse edetä. Sinulla on tapahtunut aika keikaus siis. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

... ja jähmeästi olen tainnut itse edetä. Sinulla on tapahtunut aika keikaus siis. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä.

Sinulle hyvää ystävänpäivää. Vaikka en kyllä aina ymmärrä niitä erilaisia merkkipäiviä. Noh, onhan se hyvä, jos jotkut osaa edes kerran vuodessa olla ystävällisiä ystävälle. Eikö sitä osattaisi ilman sitä ystävänpäivää. Mutta se asia ei ole minun päätettävissä. Kunhan pohdin taas.
Olihan se aika keikaus. Ja tavallaan ei ollut. Se oli jotain mitä vastaan olin suoraan sanoen taistellut. Ja mitä enemmän taistelin, sen lähemmäksi sitä tulin. Ja vielä paljon nopeammin kun päinvastaista yrittäessä. Jos olisin elänyt niin kuin muut halusi minun elävän, tekevän niin kuin muut halusi minun tekevän, alkanut toimia siten kuin minulta odotettiin tuskin olisin se mikä olen nyt. Tuskin olisin koskaan alkanut miettimään, että milloin minusta tuntuu hyvältä, milloin pahalta? Miten toimin silloin, mitä ajattelen, mitkä tunteet on silloin pinnassa? Helpotus oli todella suuri kun huomasin olevani itse vastuussa henkisestä pahoinvoinnista. Jos syy olisi ollut jossain muussa niin aika vähän siinä olisi ollut tehtävissä. Kumma juttu. Vastaukset niihin kysymyksiin oli koko ajan ulottuvillani mutta en nähnyt niitä. Liian lähellä. Totuushan löytyy aina läheltä. Ymmärsin silloin sen "ennen sokea, nyt taas näen" Se tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni siltä, etta olin tullut kotiin. Todelliseen kotiini. Nyt kuulostan taas joltain hihhulilta. Nyt taas se klishee, ettei tätä voi täysin ymmärtää ellei ole kokenut sitä. Mutta sitä se on. Järki on ymmärrettävissä ilman kokemistakin mutta tunne, tunteet ei.

haluan toivottaa kirjoitti:

Sinulle hyvää ystävänpäivää. Vaikka en kyllä aina ymmärrä niitä erilaisia merkkipäiviä. Noh, onhan se hyvä, jos jotkut osaa edes kerran vuodessa olla ystävällisiä ystävälle. Eikö sitä osattaisi ilman sitä ystävänpäivää. Mutta se asia ei ole minun päätettävissä. Kunhan pohdin taas.
Olihan se aika keikaus. Ja tavallaan ei ollut. Se oli jotain mitä vastaan olin suoraan sanoen taistellut. Ja mitä enemmän taistelin, sen lähemmäksi sitä tulin. Ja vielä paljon nopeammin kun päinvastaista yrittäessä. Jos olisin elänyt niin kuin muut halusi minun elävän, tekevän niin kuin muut halusi minun tekevän, alkanut toimia siten kuin minulta odotettiin tuskin olisin se mikä olen nyt. Tuskin olisin koskaan alkanut miettimään, että milloin minusta tuntuu hyvältä, milloin pahalta? Miten toimin silloin, mitä ajattelen, mitkä tunteet on silloin pinnassa? Helpotus oli todella suuri kun huomasin olevani itse vastuussa henkisestä pahoinvoinnista. Jos syy olisi ollut jossain muussa niin aika vähän siinä olisi ollut tehtävissä. Kumma juttu. Vastaukset niihin kysymyksiin oli koko ajan ulottuvillani mutta en nähnyt niitä. Liian lähellä. Totuushan löytyy aina läheltä. Ymmärsin silloin sen "ennen sokea, nyt taas näen" Se tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni siltä, etta olin tullut kotiin. Todelliseen kotiini. Nyt kuulostan taas joltain hihhulilta. Nyt taas se klishee, ettei tätä voi täysin ymmärtää ellei ole kokenut sitä. Mutta sitä se on. Järki on ymmärrettävissä ilman kokemistakin mutta tunne, tunteet ei.

Lue lisää

Ystävänpäivätervehdys myös Sinulle!
Luin viime yönä astrologiaa ja tutkiskelin karttoja. Jatkoin heti töistä tultuani ja nyt olen aivan pyörällä päästäni. Ja nyt taas tunnen itseni pieneksi ja surkeaksi. Tajusin miten tyhjä olen. Välillä sieltä häivähteli ne mahdollisuudet mitä ihminen voisi olla - ja suurin osa ehkä onkin - mutta minun karttallani ei ollut mitään erinomaista tai tyytyväisyyden tai ylpeyden aihetta. Minkälaisia urakoita mahtaakaan edessä vielä olla.
Taisi tulla liian iso annos astrologiaa kerralla.
Sinun viimeisissä viesteissäsi on ollut kivoja aiheita mutta nyt ne jäävät myöhemmäksi. Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Ystävänpäivätervehdys myös Sinulle!
Luin viime yönä astrologiaa ja tutkiskelin karttoja. Jatkoin heti töistä tultuani ja nyt olen aivan pyörällä päästäni. Ja nyt taas tunnen itseni pieneksi ja surkeaksi. Tajusin miten tyhjä olen. Välillä sieltä häivähteli ne mahdollisuudet mitä ihminen voisi olla - ja suurin osa ehkä onkin - mutta minun karttallani ei ollut mitään erinomaista tai tyytyväisyyden tai ylpeyden aihetta. Minkälaisia urakoita mahtaakaan edessä vielä olla.
Taisi tulla liian iso annos astrologiaa kerralla.
Sinun viimeisissä viesteissäsi on ollut kivoja aiheita mutta nyt ne jäävät myöhemmäksi. Hyvää yötä.

Lue lisää

oli Sinulle se, että olisikohan aika alkaa täyttää itseään? Vähän kerrallaan. Jos yrität kaikkea yhtä aikaa, se kanava mitä kauta täytät, mene tukkoon. Ja silloin on vielä enemmän hukassa kuin ennen yritystä. Ja urakoista. Älä etsi niitä urakoita kartoista. Yritä nähdä ne elämässä. Pieninkin urakka on urakka. Palataan siinä taas meille tuttuun aiheeseen. Yksityiskohdat, oikeassa järjestyksessä jne. Ei voi ymmärtää isompia kokonaisuuksia ennen kuin ymmärtää ne pienimmät. Jos joku muuta väittää, se on opetettu ja toistaa opetettua litaniaa. Se on silloin ymmärtämätön.
Olisi mukavaa jos kirjoittaisit jotain otteita kartastasi. Jos minun tulkintani niistä kiinnostaa.
Minulle on käynyt niissä kaikissa aika oudosti. Mistä tahansa merkistäni olen lukenutkin, jokainen kuvaa aika hyvin minua. Hieman eri sanoilla mutta kuitenkin. Niin mielelläni lukisin jonkin syntymääni liittyvän tulkinnan, millä olisi mitään tekemistä minun kanssa. Sillä mitä olen.
Ja siitä edellisestä aiheesta. En tiedä kuin paljon siitä viitsi julkisesti puhua. Tiedän miltä se kuulostaa muiden korvissa. En se kuulostanut minunkin korvissa joskus huuhaalta.

opetus kirjoitti:

oli Sinulle se, että olisikohan aika alkaa täyttää itseään? Vähän kerrallaan. Jos yrität kaikkea yhtä aikaa, se kanava mitä kauta täytät, mene tukkoon. Ja silloin on vielä enemmän hukassa kuin ennen yritystä. Ja urakoista. Älä etsi niitä urakoita kartoista. Yritä nähdä ne elämässä. Pieninkin urakka on urakka. Palataan siinä taas meille tuttuun aiheeseen. Yksityiskohdat, oikeassa järjestyksessä jne. Ei voi ymmärtää isompia kokonaisuuksia ennen kuin ymmärtää ne pienimmät. Jos joku muuta väittää, se on opetettu ja toistaa opetettua litaniaa. Se on silloin ymmärtämätön.
Olisi mukavaa jos kirjoittaisit jotain otteita kartastasi. Jos minun tulkintani niistä kiinnostaa.
Minulle on käynyt niissä kaikissa aika oudosti. Mistä tahansa merkistäni olen lukenutkin, jokainen kuvaa aika hyvin minua. Hieman eri sanoilla mutta kuitenkin. Niin mielelläni lukisin jonkin syntymääni liittyvän tulkinnan, millä olisi mitään tekemistä minun kanssa. Sillä mitä olen.
Ja siitä edellisestä aiheesta. En tiedä kuin paljon siitä viitsi julkisesti puhua. Tiedän miltä se kuulostaa muiden korvissa. En se kuulostanut minunkin korvissa joskus huuhaalta.

Lue lisää

...mutta vastaan huomenna. Nyt tulee vieraita.

opetus kirjoitti:

oli Sinulle se, että olisikohan aika alkaa täyttää itseään? Vähän kerrallaan. Jos yrität kaikkea yhtä aikaa, se kanava mitä kauta täytät, mene tukkoon. Ja silloin on vielä enemmän hukassa kuin ennen yritystä. Ja urakoista. Älä etsi niitä urakoita kartoista. Yritä nähdä ne elämässä. Pieninkin urakka on urakka. Palataan siinä taas meille tuttuun aiheeseen. Yksityiskohdat, oikeassa järjestyksessä jne. Ei voi ymmärtää isompia kokonaisuuksia ennen kuin ymmärtää ne pienimmät. Jos joku muuta väittää, se on opetettu ja toistaa opetettua litaniaa. Se on silloin ymmärtämätön.
Olisi mukavaa jos kirjoittaisit jotain otteita kartastasi. Jos minun tulkintani niistä kiinnostaa.
Minulle on käynyt niissä kaikissa aika oudosti. Mistä tahansa merkistäni olen lukenutkin, jokainen kuvaa aika hyvin minua. Hieman eri sanoilla mutta kuitenkin. Niin mielelläni lukisin jonkin syntymääni liittyvän tulkinnan, millä olisi mitään tekemistä minun kanssa. Sillä mitä olen.
Ja siitä edellisestä aiheesta. En tiedä kuin paljon siitä viitsi julkisesti puhua. Tiedän miltä se kuulostaa muiden korvissa. En se kuulostanut minunkin korvissa joskus huuhaalta.

Lue lisää

Sen verran rauhoittui, että voin kirjoittaa muutaman sanan. En jaksa nyt paljonkaan pohtia pienuuttani. Kokeilin siis torstaina tehdä muutaman tuntemani ihmisen karttoja omani lisäksi. Muilla tuntui olevan hienoja kuvioita ja mahdollisuuksia, minulla T-risti, haasteellinen ja mahdollisuuksien kolmio. Uran ja työn, velvollisuuksien huoneet olivat tyhjät jne. En tietenkään mitään vielä osaa oikeasti sieltä lukea, mutta ensi tuntuma oli aika ankea.

Keijuli kirjoitti:

Sen verran rauhoittui, että voin kirjoittaa muutaman sanan. En jaksa nyt paljonkaan pohtia pienuuttani. Kokeilin siis torstaina tehdä muutaman tuntemani ihmisen karttoja omani lisäksi. Muilla tuntui olevan hienoja kuvioita ja mahdollisuuksia, minulla T-risti, haasteellinen ja mahdollisuuksien kolmio. Uran ja työn, velvollisuuksien huoneet olivat tyhjät jne. En tietenkään mitään vielä osaa oikeasti sieltä lukea, mutta ensi tuntuma oli aika ankea.

Lue lisää

uran, työn ja velvollisuuksien tyhjät huoneet. Se, että ne ovat tyhjiä. Ajattele sitä mahdollisuutena. Mahdollisuutena valita vapaasti. Kuin moni ihminen tosiaan saa sen mahdollisuuden. Se on jotain, mikä täytyy ansaita. Ja sehän on vaikein ja haasteellisin tehtävä. Valita itse. Silloin luovutaan siitä "minun täytyy" ja saadaan tilalle "minä tahdon". Kysymyshän kuuluu silloin, että mitä minä oikeasti tahdon?
Itse olen lukenut muitakin tulkintoja omasta syntymästä. Yhdessä luki, ettei tässä elämässä minulla ole riittävästi voimavaroja huolehtia muista. Koko energiani menee itsestäni huolehtimiseen. Syykin on aika selvä. Tämä elämäni on eräänlainen palkinto minulle. Olen todennäköisesti ensimmäistä kertaa saanut tuntea itseni. Nähdä mikä minä todella olen. Ja tämä elämä menee opetellessaan "käyttämään" itseäni. Siinä on tehtävää riittämiin yhdelle pienelle ihmiselle. Taitaa se seuraava elämä olla minulle se tekojen paikka. Nykyisessä tyydyn tarkkailijan rooliin.
Olen usein pohtinut sitä, että kuin hienoa elämäni onkaan. Kuin upeaa on vaan olla joku tuntemattomuus. Kävellä kadulla ja olla "ei kukaan". Saan seuraa silloin kun sitä haluan ja saan oman rauhan kun sitä haluan. Onhan jotain velvollisuuksiakin mutta en koe niitä velvollisuuksina. Eihän minua kukaan voi pakottaa tekemään niitä. Teen nekin asiat ihan vapaasta tahdostani... Pahin mitä mulle voisi tapahtua on se, että tulisin "joksikin", että en saisi rauhassa kulkea kaduilla, aina olisi joku roikkumassa hihassa. Tai työelämässä pitäisi jatkuvasti olla paimentamassa jotain apinalaumaa. Sitä en halua. Silloin joutuisin luopumaan itsestäni. Tässä elämässä ei ole sen aika. Tämä elämä on minulle oppimista. Oppimista vapaasta tahdostani.

silmään se kirjoitti:

uran, työn ja velvollisuuksien tyhjät huoneet. Se, että ne ovat tyhjiä. Ajattele sitä mahdollisuutena. Mahdollisuutena valita vapaasti. Kuin moni ihminen tosiaan saa sen mahdollisuuden. Se on jotain, mikä täytyy ansaita. Ja sehän on vaikein ja haasteellisin tehtävä. Valita itse. Silloin luovutaan siitä "minun täytyy" ja saadaan tilalle "minä tahdon". Kysymyshän kuuluu silloin, että mitä minä oikeasti tahdon?
Itse olen lukenut muitakin tulkintoja omasta syntymästä. Yhdessä luki, ettei tässä elämässä minulla ole riittävästi voimavaroja huolehtia muista. Koko energiani menee itsestäni huolehtimiseen. Syykin on aika selvä. Tämä elämäni on eräänlainen palkinto minulle. Olen todennäköisesti ensimmäistä kertaa saanut tuntea itseni. Nähdä mikä minä todella olen. Ja tämä elämä menee opetellessaan "käyttämään" itseäni. Siinä on tehtävää riittämiin yhdelle pienelle ihmiselle. Taitaa se seuraava elämä olla minulle se tekojen paikka. Nykyisessä tyydyn tarkkailijan rooliin.
Olen usein pohtinut sitä, että kuin hienoa elämäni onkaan. Kuin upeaa on vaan olla joku tuntemattomuus. Kävellä kadulla ja olla "ei kukaan". Saan seuraa silloin kun sitä haluan ja saan oman rauhan kun sitä haluan. Onhan jotain velvollisuuksiakin mutta en koe niitä velvollisuuksina. Eihän minua kukaan voi pakottaa tekemään niitä. Teen nekin asiat ihan vapaasta tahdostani... Pahin mitä mulle voisi tapahtua on se, että tulisin "joksikin", että en saisi rauhassa kulkea kaduilla, aina olisi joku roikkumassa hihassa. Tai työelämässä pitäisi jatkuvasti olla paimentamassa jotain apinalaumaa. Sitä en halua. Silloin joutuisin luopumaan itsestäni. Tässä elämässä ei ole sen aika. Tämä elämä on minulle oppimista. Oppimista vapaasta tahdostani.

Lue lisää

Että tyhjä huone olisikin mahdollisuus? Kiva ajatus. Kuten tiedät, minua on kiusannut se etten innostu työstäni. Työ on minulle vain toimeentulo ja ihmissuhteita. Ja palkka tuo turvallisuutta ja kauneutta. Kyllä nämä taitaa siellä kirjoissa näkyä minullakin, kun olen nyt jatkanut tutkimista.
Tuo sama lause on ollut minullekin "huolehdi itsestäsi", ja sitä olen nyt jo muutaman vuoden tehnyt. Ehkä liiankin pontevasti. Ja nyt on väsy käynyt. Se ajatus, että yhdessä elämässäkin voi yltää vaikka mihin kun vaan toimeen tarttuu, taitaa olla tuhoontuomittu. Minulla on taipumus odottaa itseltäni aina enemmän kuin on mahdollista. Ja siinä on nielemistä.

silmään se kirjoitti:

uran, työn ja velvollisuuksien tyhjät huoneet. Se, että ne ovat tyhjiä. Ajattele sitä mahdollisuutena. Mahdollisuutena valita vapaasti. Kuin moni ihminen tosiaan saa sen mahdollisuuden. Se on jotain, mikä täytyy ansaita. Ja sehän on vaikein ja haasteellisin tehtävä. Valita itse. Silloin luovutaan siitä "minun täytyy" ja saadaan tilalle "minä tahdon". Kysymyshän kuuluu silloin, että mitä minä oikeasti tahdon?
Itse olen lukenut muitakin tulkintoja omasta syntymästä. Yhdessä luki, ettei tässä elämässä minulla ole riittävästi voimavaroja huolehtia muista. Koko energiani menee itsestäni huolehtimiseen. Syykin on aika selvä. Tämä elämäni on eräänlainen palkinto minulle. Olen todennäköisesti ensimmäistä kertaa saanut tuntea itseni. Nähdä mikä minä todella olen. Ja tämä elämä menee opetellessaan "käyttämään" itseäni. Siinä on tehtävää riittämiin yhdelle pienelle ihmiselle. Taitaa se seuraava elämä olla minulle se tekojen paikka. Nykyisessä tyydyn tarkkailijan rooliin.
Olen usein pohtinut sitä, että kuin hienoa elämäni onkaan. Kuin upeaa on vaan olla joku tuntemattomuus. Kävellä kadulla ja olla "ei kukaan". Saan seuraa silloin kun sitä haluan ja saan oman rauhan kun sitä haluan. Onhan jotain velvollisuuksiakin mutta en koe niitä velvollisuuksina. Eihän minua kukaan voi pakottaa tekemään niitä. Teen nekin asiat ihan vapaasta tahdostani... Pahin mitä mulle voisi tapahtua on se, että tulisin "joksikin", että en saisi rauhassa kulkea kaduilla, aina olisi joku roikkumassa hihassa. Tai työelämässä pitäisi jatkuvasti olla paimentamassa jotain apinalaumaa. Sitä en halua. Silloin joutuisin luopumaan itsestäni. Tässä elämässä ei ole sen aika. Tämä elämä on minulle oppimista. Oppimista vapaasta tahdostani.

Lue lisää

...tämä pelaa? Kokeilenpa vaan.

Keijuli kirjoitti:

...tämä pelaa? Kokeilenpa vaan.

Tiedän tunteen kun odotukset ovat korkealla. Itselleni korkeat odotukset ovat tuottaneet pettymyksen toisensa jälkeen. Tarpeeksi kauan näin toimineena menin itseeni ja aloin oppimaan olemaan enemmän nyörä. Ihme ja kumma, aloinkin yllättää itseäni. En nyt väitä, että mulla ei ole mitään odotuksia. Olen vaan odottanut todella vähän. Ja saanut todella paljon enemmän kuin olen odottanut. Enpä olisi vielä kesällä uskaltanut odottaa ja toivoa yhtä mukavaa keskustelukumppaniakaan kuin Sinä. Ja tässä vaan jatketaan edelleen.
Sitä olen joskus ihmisuhteissanikin sanonut, että mitä vähemmän minulta odotetaan, sen enemmän saadaan. Ja jos odotuksia on paljon, niin minulta on ihan jokainen saanut todella vähän. Joskus ei yhtään mitään. En ole vielä elämässäni tavannut sellaista naista joka ymmärtäisi tämän asian tärkeyden minulle. Sehän on just sitä, että en vaadi, enkä pidä vaatimuksista. Asioiden täytyy tapahtua vapaasta tahdosta. Meillä jokaisella on oikeus omiin mielentiloihin. Jokainenhan kuitenkin käsittelee ne omalla tavalla. Itse ne tietyt alakulot olen aina hoitanut kuoreen vetäytyneenä. Mutta sitten vastakohdat. Hyväntuulisuus, iloisuus ne olen aina mielelläni jakanut läheisteni kanssa.

pelata. kirjoitti:

Tiedän tunteen kun odotukset ovat korkealla. Itselleni korkeat odotukset ovat tuottaneet pettymyksen toisensa jälkeen. Tarpeeksi kauan näin toimineena menin itseeni ja aloin oppimaan olemaan enemmän nyörä. Ihme ja kumma, aloinkin yllättää itseäni. En nyt väitä, että mulla ei ole mitään odotuksia. Olen vaan odottanut todella vähän. Ja saanut todella paljon enemmän kuin olen odottanut. Enpä olisi vielä kesällä uskaltanut odottaa ja toivoa yhtä mukavaa keskustelukumppaniakaan kuin Sinä. Ja tässä vaan jatketaan edelleen.
Sitä olen joskus ihmisuhteissanikin sanonut, että mitä vähemmän minulta odotetaan, sen enemmän saadaan. Ja jos odotuksia on paljon, niin minulta on ihan jokainen saanut todella vähän. Joskus ei yhtään mitään. En ole vielä elämässäni tavannut sellaista naista joka ymmärtäisi tämän asian tärkeyden minulle. Sehän on just sitä, että en vaadi, enkä pidä vaatimuksista. Asioiden täytyy tapahtua vapaasta tahdosta. Meillä jokaisella on oikeus omiin mielentiloihin. Jokainenhan kuitenkin käsittelee ne omalla tavalla. Itse ne tietyt alakulot olen aina hoitanut kuoreen vetäytyneenä. Mutta sitten vastakohdat. Hyväntuulisuus, iloisuus ne olen aina mielelläni jakanut läheisteni kanssa.

Lue lisää

Sanopa, mitä vaatimuksia miehet - tai Sinä - kavahtavat? Haluaisin sen todella tietää. Pari suhdettani on vaatimuksiin kaatunut. Exäni tilanteen tunnistin, mutta se vesimiesmiesystäväni oli minulle aivan mysteeri. Sen enempää vapautta ei voi antaa kun minä annoin, seuraava askel oli että emme enää olleet yhdessä. Ja niin sitten piti tehdäkin. Se oli varsinainen kokeilu. Olen tätä Sinulle pähkäillyt ennenkin ja joitakin selityksiä on löytynytkin kuten mustasukkaisuus. HÄN halusi olla vapaa ja sitoutumatta, joka tarkoitti että minä vain odottaisin, koska hänelle sopii tapaaminen. Mutta koska ymmärsin asian niin että KUMPIKIN on vapaa ja sitoutumaton ja menin myös omia menojani, se suhde loppui mahdottomana.
Eksyin aiheesta, mutta ajattelin myös sitä mitä toisiltamme suhteessa odotamme/vaadimme ja tulkitsemmeko edes oikein toisiamme. Minulla on ainakin yksi vaatimus: Kanssani voi olla sen vuoksi mitä minä olen, ei sen vuoksi mitä minä teen. Se on vastaavasti tärkeää minulle. Usein naiset huoltavat ja hoivaavat niin että itse unohtuvat.

Keijuli kirjoitti:

Sanopa, mitä vaatimuksia miehet - tai Sinä - kavahtavat? Haluaisin sen todella tietää. Pari suhdettani on vaatimuksiin kaatunut. Exäni tilanteen tunnistin, mutta se vesimiesmiesystäväni oli minulle aivan mysteeri. Sen enempää vapautta ei voi antaa kun minä annoin, seuraava askel oli että emme enää olleet yhdessä. Ja niin sitten piti tehdäkin. Se oli varsinainen kokeilu. Olen tätä Sinulle pähkäillyt ennenkin ja joitakin selityksiä on löytynytkin kuten mustasukkaisuus. HÄN halusi olla vapaa ja sitoutumatta, joka tarkoitti että minä vain odottaisin, koska hänelle sopii tapaaminen. Mutta koska ymmärsin asian niin että KUMPIKIN on vapaa ja sitoutumaton ja menin myös omia menojani, se suhde loppui mahdottomana.
Eksyin aiheesta, mutta ajattelin myös sitä mitä toisiltamme suhteessa odotamme/vaadimme ja tulkitsemmeko edes oikein toisiamme. Minulla on ainakin yksi vaatimus: Kanssani voi olla sen vuoksi mitä minä olen, ei sen vuoksi mitä minä teen. Se on vastaavasti tärkeää minulle. Usein naiset huoltavat ja hoivaavat niin että itse unohtuvat.

Lue lisää

esimerkkejä. Merkkipäivään, ihan mihin tahansa, on vielä aikaa. Kuukausia. Alkaa lahjatoiveet. "Sinun täytyy ostaa minulle tämä, sinun täytyy silloin viedä minut jonnekin, sinun täytyy kohdella minua silloin erityisen huomaavaisesti jne." Minulla tuli heti vastahanka. Arvaa kuin usein toteutin toiveet? Ja kun toteutin niin arvaa syy? Toteutin ainoastaan siitä syystä, että se vaatiminen loppuisi. Ja sen mukana hävisi aina vähän tunteita toista kohtaan. Tuoreemmassa muistissa on viimeisin tapaus. Mutta siitä en viitsi tänne kirjoittaa. Se on kyllä aika "ainutlaatuinen". Ainoastaan minä varmaan onnistun tapamaan sellaisen naisen. Eihän sellaisia varmaan kovin monta ole.
Se sitoutuminen. Se ei ole kyllä ikinä minulle mikään ongelma ollut. Joskus nuorempana kun en halunut sitä, sanoin sen kyllä heti. Eikä se mielipide siitä miksikään muuttunut ajankaan myötä. Muutama taisi kyllä toivoa vähän enemmän. Enpä kuitenkaan valehdellut. Mutta ihastunut tai rakastunut tulkitsee eri asioita ihan omalla tavalla. Silloin ei ole järjellä mitään sijaa.
Mutta sitten ne muutama vakavampi tapaus. Se sitoutuminen ei kyllä ollut mikään ongelma. ensimmäisellä kerralla hätiköin itse tunteiden kertomisella. Sillä tavalla kai jotenkin "painostin" toisen kertomaan omista, vaikka hän ei vielä ollut varma niistä. Se tuntui virheeltä silloin kun hän jätti minut. Nyt ymmärrän, että näin sen täytyikin mennä. Toimimalla siten kun toimin, se lopputulos ei voinut olla mikään muu. Se oli väistämätön. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Oli muuten siviilissä ainoa joka muisti minua ystävänpäiväviestillä. Menetin naisen mutta sain todella upean ystävän. Ja se on meidän tapauksessa parempi niin.
Ja sitten se toinen tapaus. Sen kanssa sitten sama asia tapahtui päinvastoin. Olin silloin jo aika varovainen tunteineni. Mutta painostuksen seurauksena aloin uskoakin, että hän voisi olla se. Painostustakin on monenlaista. Silloin taisi alapäälläni olla enemmän sanomista asiaan kun yläpäällä. Yläpää tuli kyllä paljon myöhemmin mukaan. Tein silloin jotain, mitä en uskonut tekevän. Ostin sormukset. Mutta ne menetti jonkin ajan kuluttua merkityksensä. Minulla pysyi omani sormessa riidoista ja erimielisyyksistä huolimatta mutta toisella lähti kyllä aika helposti pois sieltä. Muutaman kerran sen tehneenä, sanoin vaan ettemme niitä tarvitse. Ei ne kuitenkaan merkitse mitään. Sanoin, että ollaan niin kuin ennenkin, paitsi ilman sormuksia. Ja siitähän ei enää mitään hyvää seurannut. Viimeistään silloin alkoi lopun alku. Se kesti muutaman vuoden.
Minulla ei olisi kuin yksi vaatimus, ehto. Se, että niitä ei ole. Jos kaksi aikuista ihmistä ei osa ilman niitä olla sovussa ja harmonisesti yhdessä, sitten ne ei kuulu yhteen. Mutta se on vaan minun mielipide. Suurin osa ihmisistä on varmasti minun kanssa eri mieltä. Ja heillä on siihen täysi oikeus. En meinaa enää muuttua yhdenkään ihmisen tähden, enkä halua että kukaan muuttuu minun takia. Eli suomeksi, olen tapaus mahdoton.
Siitä hoivaamisesta ja huoltamisesta. Olen jo aikaisemmin kertonut, etten kaipaa sellaista. Selviän niistä "naisten hommista" itsekin. Mutta se taas ei tarkoita sitä, että olen aina toisenkin puolesta tekemässä niitä. Kysymys taitaakin kuulua, että kuin moni nainen selviää "miesten hommista"? Nyt alan kuulostaa jo sovinistilta. Sekin on asia, minkä jokainen saa tulkita miten tahtoo. Pahin vaatimus on aina se, mitä ei itse pysty täyttämään.

tuon muutamia kirjoitti:

esimerkkejä. Merkkipäivään, ihan mihin tahansa, on vielä aikaa. Kuukausia. Alkaa lahjatoiveet. "Sinun täytyy ostaa minulle tämä, sinun täytyy silloin viedä minut jonnekin, sinun täytyy kohdella minua silloin erityisen huomaavaisesti jne." Minulla tuli heti vastahanka. Arvaa kuin usein toteutin toiveet? Ja kun toteutin niin arvaa syy? Toteutin ainoastaan siitä syystä, että se vaatiminen loppuisi. Ja sen mukana hävisi aina vähän tunteita toista kohtaan. Tuoreemmassa muistissa on viimeisin tapaus. Mutta siitä en viitsi tänne kirjoittaa. Se on kyllä aika "ainutlaatuinen". Ainoastaan minä varmaan onnistun tapamaan sellaisen naisen. Eihän sellaisia varmaan kovin monta ole.
Se sitoutuminen. Se ei ole kyllä ikinä minulle mikään ongelma ollut. Joskus nuorempana kun en halunut sitä, sanoin sen kyllä heti. Eikä se mielipide siitä miksikään muuttunut ajankaan myötä. Muutama taisi kyllä toivoa vähän enemmän. Enpä kuitenkaan valehdellut. Mutta ihastunut tai rakastunut tulkitsee eri asioita ihan omalla tavalla. Silloin ei ole järjellä mitään sijaa.
Mutta sitten ne muutama vakavampi tapaus. Se sitoutuminen ei kyllä ollut mikään ongelma. ensimmäisellä kerralla hätiköin itse tunteiden kertomisella. Sillä tavalla kai jotenkin "painostin" toisen kertomaan omista, vaikka hän ei vielä ollut varma niistä. Se tuntui virheeltä silloin kun hän jätti minut. Nyt ymmärrän, että näin sen täytyikin mennä. Toimimalla siten kun toimin, se lopputulos ei voinut olla mikään muu. Se oli väistämätön. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Oli muuten siviilissä ainoa joka muisti minua ystävänpäiväviestillä. Menetin naisen mutta sain todella upean ystävän. Ja se on meidän tapauksessa parempi niin.
Ja sitten se toinen tapaus. Sen kanssa sitten sama asia tapahtui päinvastoin. Olin silloin jo aika varovainen tunteineni. Mutta painostuksen seurauksena aloin uskoakin, että hän voisi olla se. Painostustakin on monenlaista. Silloin taisi alapäälläni olla enemmän sanomista asiaan kun yläpäällä. Yläpää tuli kyllä paljon myöhemmin mukaan. Tein silloin jotain, mitä en uskonut tekevän. Ostin sormukset. Mutta ne menetti jonkin ajan kuluttua merkityksensä. Minulla pysyi omani sormessa riidoista ja erimielisyyksistä huolimatta mutta toisella lähti kyllä aika helposti pois sieltä. Muutaman kerran sen tehneenä, sanoin vaan ettemme niitä tarvitse. Ei ne kuitenkaan merkitse mitään. Sanoin, että ollaan niin kuin ennenkin, paitsi ilman sormuksia. Ja siitähän ei enää mitään hyvää seurannut. Viimeistään silloin alkoi lopun alku. Se kesti muutaman vuoden.
Minulla ei olisi kuin yksi vaatimus, ehto. Se, että niitä ei ole. Jos kaksi aikuista ihmistä ei osa ilman niitä olla sovussa ja harmonisesti yhdessä, sitten ne ei kuulu yhteen. Mutta se on vaan minun mielipide. Suurin osa ihmisistä on varmasti minun kanssa eri mieltä. Ja heillä on siihen täysi oikeus. En meinaa enää muuttua yhdenkään ihmisen tähden, enkä halua että kukaan muuttuu minun takia. Eli suomeksi, olen tapaus mahdoton.
Siitä hoivaamisesta ja huoltamisesta. Olen jo aikaisemmin kertonut, etten kaipaa sellaista. Selviän niistä "naisten hommista" itsekin. Mutta se taas ei tarkoita sitä, että olen aina toisenkin puolesta tekemässä niitä. Kysymys taitaakin kuulua, että kuin moni nainen selviää "miesten hommista"? Nyt alan kuulostaa jo sovinistilta. Sekin on asia, minkä jokainen saa tulkita miten tahtoo. Pahin vaatimus on aina se, mitä ei itse pysty täyttämään.

Lue lisää

Sormuksista: Yksi avioliitto minulle riittää. Seuraavista ehdotetuista sormuksista kieltäydyin ehdottomasti.
Tuossa asiassa olen oikeastaan yllättänyt itseni. Kuinka helppoa onkaan hylätä vanha käytäntö! Tiiviskään yhdessäolo ei kaipaa mitään ulkoista sinetöintiä.
Tapaus mahdoton! Samoin. Itseni takia muutun. En siksi että joku haluaisi minun olevan toisenlaisen. Etsiköön sitten sellaisen.

Avioliitto olisi vain pitkittänyt sitä tarinaa...
Jotenkin noin sanoit ja niin se meillä menikin. Toisaalta ajatellaan että avioliitto laittaa enemmän yrittämään. Ehkä niin. Lapset sen ainakin tekevät.
Ajattelen aivan samoin sanasta ja lupaamisesta. Hölpötän monella tavalla mutta on tilanteita joissa en heitä mitään huolimatonta. No niitä tosipaikkoja on ollut vähän. Välttelen ja väistelen, heitän kiusoitellen/kokeillen jonkun vastakysymyksen "Tai voisitko sinä kuvitella muuttavasi tähän?" tms.
Kyllä minulle ainakin tärkein asia on vapaus. Tuskin se muuksi muuttuu vaikka kenet tapaisin.
Luin tuossa odotellessani viestejämme marras- joulukuun vaihteesta edelliseltä sivulta. Olisi tehnyt mieli vielä jotakin kommentoidakin, mutta jääköön toiseen kertaan.

Keijuli kirjoitti:

Avioliitto olisi vain pitkittänyt sitä tarinaa...
Jotenkin noin sanoit ja niin se meillä menikin. Toisaalta ajatellaan että avioliitto laittaa enemmän yrittämään. Ehkä niin. Lapset sen ainakin tekevät.
Ajattelen aivan samoin sanasta ja lupaamisesta. Hölpötän monella tavalla mutta on tilanteita joissa en heitä mitään huolimatonta. No niitä tosipaikkoja on ollut vähän. Välttelen ja väistelen, heitän kiusoitellen/kokeillen jonkun vastakysymyksen "Tai voisitko sinä kuvitella muuttavasi tähän?" tms.
Kyllä minulle ainakin tärkein asia on vapaus. Tuskin se muuksi muuttuu vaikka kenet tapaisin.
Luin tuossa odotellessani viestejämme marras- joulukuun vaihteesta edelliseltä sivulta. Olisi tehnyt mieli vielä jotakin kommentoidakin, mutta jääköön toiseen kertaan.

Lue lisää

jostain aiheesta, mikä on Sinua jäänyt vähän askarruttamaan. Varmasti on jotain jäänyt huomaamatta tai sanomatta. Edelleen, jokaiseen pieneenkiin kokonaisuuteen liittyy todella paljon yksityiskohtia.
Minulle vapaus on edelleen mielentila. Sulkemalla pois kahlitsevat asiat mielestäni, vapaudun. Ja silloin olen todennäköisesti muille se "kylmä ja tunteeton vesimies" Sitä muuria ei silloin toinen voi murtaa. Mutta nyt, hyvää yötä.

tai jatketaan kirjoitti:

jostain aiheesta, mikä on Sinua jäänyt vähän askarruttamaan. Varmasti on jotain jäänyt huomaamatta tai sanomatta. Edelleen, jokaiseen pieneenkiin kokonaisuuteen liittyy todella paljon yksityiskohtia.
Minulle vapaus on edelleen mielentila. Sulkemalla pois kahlitsevat asiat mielestäni, vapaudun. Ja silloin olen todennäköisesti muille se "kylmä ja tunteeton vesimies" Sitä muuria ei silloin toinen voi murtaa. Mutta nyt, hyvää yötä.

Lue lisää

Miten se niin päin voisi mennä? Kun vapaudut, olisit kylmä ja tunteeton vesimies?
Itse olen vapaana avoin ja vastaanottavainen. Silloin kun joku/jokin kahlitsee, sulkeudun.

tai jatketaan kirjoitti:

jostain aiheesta, mikä on Sinua jäänyt vähän askarruttamaan. Varmasti on jotain jäänyt huomaamatta tai sanomatta. Edelleen, jokaiseen pieneenkiin kokonaisuuteen liittyy todella paljon yksityiskohtia.
Minulle vapaus on edelleen mielentila. Sulkemalla pois kahlitsevat asiat mielestäni, vapaudun. Ja silloin olen todennäköisesti muille se "kylmä ja tunteeton vesimies" Sitä muuria ei silloin toinen voi murtaa. Mutta nyt, hyvää yötä.

Lue lisää

Sanoit siellä jossain: "8 on aineellisuus, johtajuus. Se ei sulje pois henkistä johtajuutta. Henkisyys on tunteita. Tunteiden ymmärtämistä".
Tarkoittaako se suhdetta aineellisuuteen vai vain sen korostamista? Entä johtajuus? Minulla ei ainakaan ole eikä tule sellaista sanomisen sisältöä ja vaikuttamisen taitoa, joita tässä voitaisiin tarkoittaa johtajuudella. Ei ole vielä mitään tullut vastaan sellaista asiaa, jossa unohtaisin itseni ja aloittaisin "lähetystehtävän".
Ellei sitten se, että minäkin ajattelen, että henkisyys on tunteita ja niiden ymmärtämistä! Se on sitä vesimiehen aikaa!

Keijuli kirjoitti:

Sanoit siellä jossain: "8 on aineellisuus, johtajuus. Se ei sulje pois henkistä johtajuutta. Henkisyys on tunteita. Tunteiden ymmärtämistä".
Tarkoittaako se suhdetta aineellisuuteen vai vain sen korostamista? Entä johtajuus? Minulla ei ainakaan ole eikä tule sellaista sanomisen sisältöä ja vaikuttamisen taitoa, joita tässä voitaisiin tarkoittaa johtajuudella. Ei ole vielä mitään tullut vastaan sellaista asiaa, jossa unohtaisin itseni ja aloittaisin "lähetystehtävän".
Ellei sitten se, että minäkin ajattelen, että henkisyys on tunteita ja niiden ymmärtämistä! Se on sitä vesimiehen aikaa!

Lue lisää

ensimmäiseen viestiisi. Se mielentila. En tarvitse sitä koko ajan. Tarvitsen sitä silloin kun todella alkaa tulla hieman huonompi olo. Masennun, tulen surulliseksi jostain, kohtaan ymmärtämättömyyttä... Silloin kun vetäydyn kuoreeni. Senkin voi tehdä monella eri tavalla. Joskus aikasemmin tein sen vaipumalla itsesääliin. Nyt vetäydyn sisimpääni. Siihen mitä olen. Siellä ruumiini, mieleni ja tunteeni sulautuvat yhteen. Niistä tulee yksi. Jokainen toinen toista täydentäen tukien. Luovun silloin kaikesta epämiellyttävästä ympärilläni. Sinne jään vaan minä. Kun suljen samalla silmät, en näe enää mitään muuta kuin valon. En kirkkaana, en häikäisevänä vaan pehmeänä, miellyttävänä, lämpöisenä. Se ei kestä kun muutamia sekuntteja mutta silloin olen ollut todella vapaa. Olen tuntenut itseni vapaaksi. Ihan hetkeksi.
Mutta sitten jokapäiväisessä elämässä. Siinäkin psyykkaan itseäni, ettei minun oikeasti tarvitse tehdä moniakaan asioita. Voin aina jättää ne myös tekemättäkin. Eikä minulle siinä mitenkään ihmeemmin käy. Elämä jatkuu silti. Eikä minun enää tarvitse edes psyykata itseäni mitenkään erityisesti. Siitä on tullut minulle vaan elämäntapa.
8 Aineellisuutena. On oppitunti oppia käyttämään rahaa ja muutakin aineellista oikein. Vastuullisesti. Oli sitten kyse isoimmista tai pienemmistä määristä. Eli ei tuhlaillen, ei ahnehtien, ei riistäen, ei alistaen muita jne. Olen aloittanut työelämän aika nuorena ja vasta nyt alan oppia ihan vähäsen sitä rahan käyttöä. Se on kuitenkin nykyajan maailmassa tarpeellinen asia. Ilman sitäkään ei tällä selvitä. Tai selvittäisi mutta elämä olisi liian hankala. Eikä sen tarvitse olla sitä. Ei sen pitäisi olla liian helppoakaan. Silleen sopiva.
"Lähetystehtävä" ei kyllä minun korvissa kovin hyvältä kuulosta. Historia tuntee aika paljon kaikenlaisia "lähetystehtäviä". Ja tapahtuuhan sitä tänäpäivänäkkin. Todellinen johtajuus mielestäni sitä kun johdettavat pyytää sitä johtajuutta joltain kenellä on kykyjä ja taitoja siihen. Ei se, että hinnalla millä hyvänsä pyritään johtavaan asemaan, ainoana syynä, ettei tarvitse tehdä mitään. Koska muut tekevät sen puolestani. Hyvä johtajuushan on sitä, että helpotetaan alaisten työntekoa. Ei se, että tietämättömyyttään ja taitamattomuuttaan vaikeutetaan sitä.
Nyt muuten heitit aiheen, mistä voisin kirjoittaa melkein kirjan. Mutta säästetään jotain myös myöhempään.

ensiksi Sinun kirjoitti:

ensimmäiseen viestiisi. Se mielentila. En tarvitse sitä koko ajan. Tarvitsen sitä silloin kun todella alkaa tulla hieman huonompi olo. Masennun, tulen surulliseksi jostain, kohtaan ymmärtämättömyyttä... Silloin kun vetäydyn kuoreeni. Senkin voi tehdä monella eri tavalla. Joskus aikasemmin tein sen vaipumalla itsesääliin. Nyt vetäydyn sisimpääni. Siihen mitä olen. Siellä ruumiini, mieleni ja tunteeni sulautuvat yhteen. Niistä tulee yksi. Jokainen toinen toista täydentäen tukien. Luovun silloin kaikesta epämiellyttävästä ympärilläni. Sinne jään vaan minä. Kun suljen samalla silmät, en näe enää mitään muuta kuin valon. En kirkkaana, en häikäisevänä vaan pehmeänä, miellyttävänä, lämpöisenä. Se ei kestä kun muutamia sekuntteja mutta silloin olen ollut todella vapaa. Olen tuntenut itseni vapaaksi. Ihan hetkeksi.
Mutta sitten jokapäiväisessä elämässä. Siinäkin psyykkaan itseäni, ettei minun oikeasti tarvitse tehdä moniakaan asioita. Voin aina jättää ne myös tekemättäkin. Eikä minulle siinä mitenkään ihmeemmin käy. Elämä jatkuu silti. Eikä minun enää tarvitse edes psyykata itseäni mitenkään erityisesti. Siitä on tullut minulle vaan elämäntapa.
8 Aineellisuutena. On oppitunti oppia käyttämään rahaa ja muutakin aineellista oikein. Vastuullisesti. Oli sitten kyse isoimmista tai pienemmistä määristä. Eli ei tuhlaillen, ei ahnehtien, ei riistäen, ei alistaen muita jne. Olen aloittanut työelämän aika nuorena ja vasta nyt alan oppia ihan vähäsen sitä rahan käyttöä. Se on kuitenkin nykyajan maailmassa tarpeellinen asia. Ilman sitäkään ei tällä selvitä. Tai selvittäisi mutta elämä olisi liian hankala. Eikä sen tarvitse olla sitä. Ei sen pitäisi olla liian helppoakaan. Silleen sopiva.
"Lähetystehtävä" ei kyllä minun korvissa kovin hyvältä kuulosta. Historia tuntee aika paljon kaikenlaisia "lähetystehtäviä". Ja tapahtuuhan sitä tänäpäivänäkkin. Todellinen johtajuus mielestäni sitä kun johdettavat pyytää sitä johtajuutta joltain kenellä on kykyjä ja taitoja siihen. Ei se, että hinnalla millä hyvänsä pyritään johtavaan asemaan, ainoana syynä, ettei tarvitse tehdä mitään. Koska muut tekevät sen puolestani. Hyvä johtajuushan on sitä, että helpotetaan alaisten työntekoa. Ei se, että tietämättömyyttään ja taitamattomuuttaan vaikeutetaan sitä.
Nyt muuten heitit aiheen, mistä voisin kirjoittaa melkein kirjan. Mutta säästetään jotain myös myöhempään.

Lue lisää

"Joskus aikaisemmin tein sen vaipumalla itsesääliin".
Tässäpä aloin miettiä, olenko juuri koskaan säälinyt itseäni? Hävennyt kyllä olen.
Yleensä minulla nousee kiukku ja taistelutahto. Taistelen niin että näännyn. Väsähdän. Ja sitten tunnen itseni huonoksi. Seuraavaksi yritän hyväksyä huonouteni. Ja lopuksi tulen tulokseen että en niin kauhean huono ollutkaan. Ja niin elämä jatkuu.
Sanoit myös: "Luovun silloin kaikesta epämiellyttävästä ympärilläni." Varsinainen taito! Lapsena pystyin lopettamaan unen näkemisen jos se minua pelotti. Sanoin vain itselleni "Tätä unta en katso, nyt herään" ja heräsin. Olen tainnut sen Sinulle kertoakin.
Tuollainen itsensä "hallinta" on/olisi hienoa.

Keijuli kirjoitti:

"Joskus aikaisemmin tein sen vaipumalla itsesääliin".
Tässäpä aloin miettiä, olenko juuri koskaan säälinyt itseäni? Hävennyt kyllä olen.
Yleensä minulla nousee kiukku ja taistelutahto. Taistelen niin että näännyn. Väsähdän. Ja sitten tunnen itseni huonoksi. Seuraavaksi yritän hyväksyä huonouteni. Ja lopuksi tulen tulokseen että en niin kauhean huono ollutkaan. Ja niin elämä jatkuu.
Sanoit myös: "Luovun silloin kaikesta epämiellyttävästä ympärilläni." Varsinainen taito! Lapsena pystyin lopettamaan unen näkemisen jos se minua pelotti. Sanoin vain itselleni "Tätä unta en katso, nyt herään" ja heräsin. Olen tainnut sen Sinulle kertoakin.
Tuollainen itsensä "hallinta" on/olisi hienoa.

Lue lisää

Minäpä näin pitkästä aikaa viime yönä aika oudon unen. Tai nyt valveilla se tuntuu oudolta. Se oli kuin jokin fantasiatarina. Tehtävä toisen perään. Aina jotain esteitä ylitettävä. Se oli oikeastaan aika mielenkiintoinen. Aamulla muistin sen vielä todella hyvin mutta nyt on jo aika hämärä muistikuva siitä. Palkintona oli sitten lopuksi jotain ohjeita noudattaen paluuni nykyiseen elämääni. Ja silloinkin sain valita. Haluanko sitä vai en? Se valinta oli unessakin helppo. Olen aika tyytyväinen nykyiseen elämääni. En osaa varmaan edes haluta mitään ihmeellistä, ennen kuin menetän jotain nykyisestäni. Olen oikeastaan aina tyytynyt aika vähään. Sen olen huomanut jo aika nuorena, että elämä on paljon helpompi niin. On huomattavasti vähemmän luovuttavaa. Ja kun luopuu jostain "vähäisemmästä" on helppo korvata se jollain muulla tai oppia elämään ilman sitä. Itsekästä? Erittäin.
En ole muistaakseni ikinä hävennyt tekojani tai sanojani, mitä olen tehnyt selväpäisenä. Päihtyneenäkin olen tietänyt käyttäytyvän typerästi mutten ole vaan silloin välittänyt siitä. Ne häpeämiset tuli aina niissä jälkitiloissa.
Pohdinpa just, että mikä on itsesääli? Oliko se mitä tunsin? Ehkä. Ehkä ei. Se oli kuitenkin sana mikä kuvaa minulle niitä silloisia mielen- ja tunnetiloja. Tai nyt tarkemmin ajatellen, ehkä itseinho ja vihaa koko maailmaa kohtaan olisi osuvampi kuvaus. Ja kyllä taisin myös sääliä itseäni. Kunhan nyt pohdiskelen täällä Sinunkin luettavaksi. Jatkaakseen tätä, pitäisi avautua ehkä liikaa menneisydestäni. Sitä en mielelläni täällä tekisi. Hyvää yötä.

.,......,. kirjoitti:

Minäpä näin pitkästä aikaa viime yönä aika oudon unen. Tai nyt valveilla se tuntuu oudolta. Se oli kuin jokin fantasiatarina. Tehtävä toisen perään. Aina jotain esteitä ylitettävä. Se oli oikeastaan aika mielenkiintoinen. Aamulla muistin sen vielä todella hyvin mutta nyt on jo aika hämärä muistikuva siitä. Palkintona oli sitten lopuksi jotain ohjeita noudattaen paluuni nykyiseen elämääni. Ja silloinkin sain valita. Haluanko sitä vai en? Se valinta oli unessakin helppo. Olen aika tyytyväinen nykyiseen elämääni. En osaa varmaan edes haluta mitään ihmeellistä, ennen kuin menetän jotain nykyisestäni. Olen oikeastaan aina tyytynyt aika vähään. Sen olen huomanut jo aika nuorena, että elämä on paljon helpompi niin. On huomattavasti vähemmän luovuttavaa. Ja kun luopuu jostain "vähäisemmästä" on helppo korvata se jollain muulla tai oppia elämään ilman sitä. Itsekästä? Erittäin.
En ole muistaakseni ikinä hävennyt tekojani tai sanojani, mitä olen tehnyt selväpäisenä. Päihtyneenäkin olen tietänyt käyttäytyvän typerästi mutten ole vaan silloin välittänyt siitä. Ne häpeämiset tuli aina niissä jälkitiloissa.
Pohdinpa just, että mikä on itsesääli? Oliko se mitä tunsin? Ehkä. Ehkä ei. Se oli kuitenkin sana mikä kuvaa minulle niitä silloisia mielen- ja tunnetiloja. Tai nyt tarkemmin ajatellen, ehkä itseinho ja vihaa koko maailmaa kohtaan olisi osuvampi kuvaus. Ja kyllä taisin myös sääliä itseäni. Kunhan nyt pohdiskelen täällä Sinunkin luettavaksi. Jatkaakseen tätä, pitäisi avautua ehkä liikaa menneisydestäni. Sitä en mielelläni täällä tekisi. Hyvää yötä.

Lue lisää

Sanoillakin on oman kokemustaustan mukainen merkitys jokaiselle. Olenko tulkinnut jonkun tunteeni itsesääliksi? Sitä en siis muista. Mutta se inho kuulostaa tutulta. Häpeä vai harmitus? Kumpi kuvaisi paremmin niitä tilanteita, joissa olen töpännyt. Olen puhunut tai käyttäytynyt niin, että olen perästäpäin tilannetta kärvistellyt... pitikö mennä puhumaan asiasta mistä en tiennyt tai kun en ihmistä tuntenut... tms.
Silloin kun tunteen tai tilanteen aiheuttaa minulle joku muu puheillaan tai toimillaan tai kohtalo (kuten sairaus), en sääli itseäni. Jos on tullut kova paikka, olen siis hyvin pian nostanut kiukun tai taistelutahdon, sairastuessanikin 90-luvulla tappelin sitä vastaan ja kieltäydyin ottamasta sitä arjessani huomioon yhtään enempää kuin oli aivan pakko. Ymmärrän itsesäälin hyvin passiivisena tunteena. Siinä tavallaan hyväksyy sen että potkitaan päähän. Sitä en ole koskaan tehnyt. Ja taas: hankala kun olen!
Mietin untasi jossain välissä, kun ehdin.

.,......,. kirjoitti:

Minäpä näin pitkästä aikaa viime yönä aika oudon unen. Tai nyt valveilla se tuntuu oudolta. Se oli kuin jokin fantasiatarina. Tehtävä toisen perään. Aina jotain esteitä ylitettävä. Se oli oikeastaan aika mielenkiintoinen. Aamulla muistin sen vielä todella hyvin mutta nyt on jo aika hämärä muistikuva siitä. Palkintona oli sitten lopuksi jotain ohjeita noudattaen paluuni nykyiseen elämääni. Ja silloinkin sain valita. Haluanko sitä vai en? Se valinta oli unessakin helppo. Olen aika tyytyväinen nykyiseen elämääni. En osaa varmaan edes haluta mitään ihmeellistä, ennen kuin menetän jotain nykyisestäni. Olen oikeastaan aina tyytynyt aika vähään. Sen olen huomanut jo aika nuorena, että elämä on paljon helpompi niin. On huomattavasti vähemmän luovuttavaa. Ja kun luopuu jostain "vähäisemmästä" on helppo korvata se jollain muulla tai oppia elämään ilman sitä. Itsekästä? Erittäin.
En ole muistaakseni ikinä hävennyt tekojani tai sanojani, mitä olen tehnyt selväpäisenä. Päihtyneenäkin olen tietänyt käyttäytyvän typerästi mutten ole vaan silloin välittänyt siitä. Ne häpeämiset tuli aina niissä jälkitiloissa.
Pohdinpa just, että mikä on itsesääli? Oliko se mitä tunsin? Ehkä. Ehkä ei. Se oli kuitenkin sana mikä kuvaa minulle niitä silloisia mielen- ja tunnetiloja. Tai nyt tarkemmin ajatellen, ehkä itseinho ja vihaa koko maailmaa kohtaan olisi osuvampi kuvaus. Ja kyllä taisin myös sääliä itseäni. Kunhan nyt pohdiskelen täällä Sinunkin luettavaksi. Jatkaakseen tätä, pitäisi avautua ehkä liikaa menneisydestäni. Sitä en mielelläni täällä tekisi. Hyvää yötä.

Lue lisää

Jatkan nyt kun ehdin.
Unestasi: Onko joitain asioita, uskomuksia, jotka Sinun täytyisi selvittää?
Palkkio on unessakin palkkio. Ymmärrys, kasvu tms. Ja jos ymmärsin oikein, unen tunnelma ei ollut ahdistava, vaikka esteitä ylititkin. Mielestäni se oli taas niitä rohkaisu-unia.
Eräs unikirja selittää palkinnon: Jos voitat palkinnon, olet onnistunut hyvin jonkun tilanteen hoitamisessa tai oppinut jotain jonkun vaikean oppitunnin tuloksena. Voi tarkoittaa kunnioitusta korkeammilta tasoilta.
Kun sanot oikeastaan tyytyneesi aina aika vähään, jäin miettimään, onko se työ vähän, mitä itsensä kanssa tekee? Aine ja maine on eri juttu. Jos tyytyy vähään, voisiko se olla riskin välttelyä? Minulla se voisi olla sitä laiskuutta.

Keijuli kirjoitti:

Sanoillakin on oman kokemustaustan mukainen merkitys jokaiselle. Olenko tulkinnut jonkun tunteeni itsesääliksi? Sitä en siis muista. Mutta se inho kuulostaa tutulta. Häpeä vai harmitus? Kumpi kuvaisi paremmin niitä tilanteita, joissa olen töpännyt. Olen puhunut tai käyttäytynyt niin, että olen perästäpäin tilannetta kärvistellyt... pitikö mennä puhumaan asiasta mistä en tiennyt tai kun en ihmistä tuntenut... tms.
Silloin kun tunteen tai tilanteen aiheuttaa minulle joku muu puheillaan tai toimillaan tai kohtalo (kuten sairaus), en sääli itseäni. Jos on tullut kova paikka, olen siis hyvin pian nostanut kiukun tai taistelutahdon, sairastuessanikin 90-luvulla tappelin sitä vastaan ja kieltäydyin ottamasta sitä arjessani huomioon yhtään enempää kuin oli aivan pakko. Ymmärrän itsesäälin hyvin passiivisena tunteena. Siinä tavallaan hyväksyy sen että potkitaan päähän. Sitä en ole koskaan tehnyt. Ja taas: hankala kun olen!
Mietin untasi jossain välissä, kun ehdin.

Lue lisää

Johtui lähes aina ihmissuhteistani. Tai niiden puutteesta. Tämä kuulostaa nyt jonkinnäköiseltä itsekehulta mutta pohdin usein niissä, että eikö ne naiset elämässäni halunneet hyvää parisuhdetta? Eikö ne jokainen halunnut tulla kohdelluksi hyvin? Mitä paremmin heitä kohtelin (erityisesti viimeisin), sen huonommin ne kohteli minua. Siedin sitä aikani mutta sitten sekin muuttui. Ensiksi lopetin sen hyvin kohtelun. Sehän tulkittiin heti huonoksi kohteluksi. En tiedä oliko se sitä. Ei mielestäni. En vaan ollut hyvä, enkä kyllä huonokaan. Olin vaan. Sekin on asia minkä jokainen kokee varmaan eri tavalla. Ja myöhemmin taisi tulla sitä huonoakin kohtelua. En muista mitään erityistä tapausta mutta varmasti olen toiminut niinkin. Ja siinä on sitten joskus tullut mukaan se itsesääli. Ajatus, että mitä teen väärin? Olenko tosiaan niin huono kumppani toiselle? Enkö tosiaan osaa elää parisuhteessa? En varmaan osaakaan. En sellaisessa kuin suurin osa ihmisistä elää. Myönnän, ettei minusta ole siihen. Se on liian vaikeaa minulle. Kun tehdään helpoista asioista vaikeita. Mielestäni helpot asiat täytyy pitää helppoina. Vaikeissa asioissa on tehtävää riittämiin. Ei kaiken tarvitse olla helppoa, eikä kaiken vaikeaa. Silleen sopiva. Tasapainoinen. Keskitie.
Onko liian tungettelevaa kysyä, että mitä sairastit silloin 90-luvulla? Ja oletko nyt selvinnyt siitä jo lopullisesti? Ei ole pakko vastata jos et halua.

Keijuli kirjoitti:

Jatkan nyt kun ehdin.
Unestasi: Onko joitain asioita, uskomuksia, jotka Sinun täytyisi selvittää?
Palkkio on unessakin palkkio. Ymmärrys, kasvu tms. Ja jos ymmärsin oikein, unen tunnelma ei ollut ahdistava, vaikka esteitä ylititkin. Mielestäni se oli taas niitä rohkaisu-unia.
Eräs unikirja selittää palkinnon: Jos voitat palkinnon, olet onnistunut hyvin jonkun tilanteen hoitamisessa tai oppinut jotain jonkun vaikean oppitunnin tuloksena. Voi tarkoittaa kunnioitusta korkeammilta tasoilta.
Kun sanot oikeastaan tyytyneesi aina aika vähään, jäin miettimään, onko se työ vähän, mitä itsensä kanssa tekee? Aine ja maine on eri juttu. Jos tyytyy vähään, voisiko se olla riskin välttelyä? Minulla se voisi olla sitä laiskuutta.

Lue lisää

tyytyminen. En haluaisi käyttää sitä vanhaa sanottua joten käytän jotain muuta. "Ennemmin nousee aurinko tuhkakupista kuin maalliseen mammonaan hurahtanut pääsee perille itsestä" Kyllä se on aina ollut minulle häritsevä tekijä. Jokin mikä vie kuin varkain aina huomion pois jostain oleellisesta. Elämä vaan on helpompi minulle ilman turhia vempaimia. Vähemmän huolehdittavaa niistä ja enemmän aikaa itselle. Olen muistaakseni aikasemmin kertonut mikä on arvokasta minulle. Minä. Sellaisena kuin olen. Minun aikani. Se mihin pystyn ja mihin en. Se mihin pystyn, siihen en tarvitse muita. Ja mihin en vielä pysty, sitä en vielä tarvitse.

vähään kirjoitti:

tyytyminen. En haluaisi käyttää sitä vanhaa sanottua joten käytän jotain muuta. "Ennemmin nousee aurinko tuhkakupista kuin maalliseen mammonaan hurahtanut pääsee perille itsestä" Kyllä se on aina ollut minulle häritsevä tekijä. Jokin mikä vie kuin varkain aina huomion pois jostain oleellisesta. Elämä vaan on helpompi minulle ilman turhia vempaimia. Vähemmän huolehdittavaa niistä ja enemmän aikaa itselle. Olen muistaakseni aikasemmin kertonut mikä on arvokasta minulle. Minä. Sellaisena kuin olen. Minun aikani. Se mihin pystyn ja mihin en. Se mihin pystyn, siihen en tarvitse muita. Ja mihin en vielä pysty, sitä en vielä tarvitse.

Lue lisää

Olen taas tänään lukenut tähtikarttaani. Enkä voi olla siitä juttelematta vaikka tässä nyt on meillä muitakin aiheita.
Aurinkomerkin merkitys on minulla kaiken aikaa vähentynyt. Mitä enemmän luen, sitä selvemmäksi käy että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksihän olemme kaikki niin erilaisia, vesimiehetkin. Eri päivänä, eri kellonaikana, eri paikkakunnalla syntyneinä meistäkin löytyy kaikki tyypit.
Sinä korostit kuumerkkiä. Totta, sekin selitys oli osuvampi kuin auringon.

Keijuli kirjoitti:

Olen taas tänään lukenut tähtikarttaani. Enkä voi olla siitä juttelematta vaikka tässä nyt on meillä muitakin aiheita.
Aurinkomerkin merkitys on minulla kaiken aikaa vähentynyt. Mitä enemmän luen, sitä selvemmäksi käy että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksihän olemme kaikki niin erilaisia, vesimiehetkin. Eri päivänä, eri kellonaikana, eri paikkakunnalla syntyneinä meistäkin löytyy kaikki tyypit.
Sinä korostit kuumerkkiä. Totta, sekin selitys oli osuvampi kuin auringon.

Lue lisää

joka ymmärtää tämän. Eri tilanteet elämässä saavat meissä ne eri merkit esiin. Itselläni kun ahdistun, nostaa vesimies päätä. Kun tunteista puhutaan tulee kuu-neitsyt esiin. Elämässä ja käytännön asioissa numero 8 (mihin kykenen ja mihin vielä en). Nopeita ratkaisuja tarvittaessa kiinalainen tiikeri murahtaa. Murahtaa muutenkin joskus kun tulistuu. Ja luonnettani ohjaa numero 9. Se selitti minulle monia asioita. Koska joskus aikoinaan koin enemmän omakseni sen 9 kuin 8. Tuli vaan aika nopeasti luettua ne jutut ja monta asiaa jäi huomaamatta. Taisi olla maya horoskoopissakin aika paljon osuvia ominaisuuksia.
Sanoinhan, että tarvitaan kaltainen tunnistaakseen kaltainen. Hullu tunnistaakseen hullun. Poikkeava tunnistaakseen poikkeavan. Ei ole helppoa tunnustaa itselle olevan poikkeava. Ei ollut ainakaan minulla. Vaikka sisimmässään ole tietänyt sen jo lapsesta asti. Ympäristön reaktiosta minuun. Mutta se siitä. Tästä en kirjoita enempää.

itsesäälini kirjoitti:

Johtui lähes aina ihmissuhteistani. Tai niiden puutteesta. Tämä kuulostaa nyt jonkinnäköiseltä itsekehulta mutta pohdin usein niissä, että eikö ne naiset elämässäni halunneet hyvää parisuhdetta? Eikö ne jokainen halunnut tulla kohdelluksi hyvin? Mitä paremmin heitä kohtelin (erityisesti viimeisin), sen huonommin ne kohteli minua. Siedin sitä aikani mutta sitten sekin muuttui. Ensiksi lopetin sen hyvin kohtelun. Sehän tulkittiin heti huonoksi kohteluksi. En tiedä oliko se sitä. Ei mielestäni. En vaan ollut hyvä, enkä kyllä huonokaan. Olin vaan. Sekin on asia minkä jokainen kokee varmaan eri tavalla. Ja myöhemmin taisi tulla sitä huonoakin kohtelua. En muista mitään erityistä tapausta mutta varmasti olen toiminut niinkin. Ja siinä on sitten joskus tullut mukaan se itsesääli. Ajatus, että mitä teen väärin? Olenko tosiaan niin huono kumppani toiselle? Enkö tosiaan osaa elää parisuhteessa? En varmaan osaakaan. En sellaisessa kuin suurin osa ihmisistä elää. Myönnän, ettei minusta ole siihen. Se on liian vaikeaa minulle. Kun tehdään helpoista asioista vaikeita. Mielestäni helpot asiat täytyy pitää helppoina. Vaikeissa asioissa on tehtävää riittämiin. Ei kaiken tarvitse olla helppoa, eikä kaiken vaikeaa. Silleen sopiva. Tasapainoinen. Keskitie.
Onko liian tungettelevaa kysyä, että mitä sairastit silloin 90-luvulla? Ja oletko nyt selvinnyt siitä jo lopullisesti? Ei ole pakko vastata jos et halua.

Lue lisää

Minä vannon usein, että ikinä en enää ota elämääni vaikeaa ihmissuhdetta. No, semmoinen se vesimiesmies ainakin oli.
Itsekehu on joskus nautinto. Jossain viimeisimmistä eroneuvotteluissamme exäni kanssa sanoin hänelle - ja tarkoitin mitä sanoin - "Jos olisin mies, haluaisin juuri tällaisen naisen kun minä olen". Hän hämmentyi melkoisesti. Minunhan olisi pitänyt siinä tilanteessa olla maanraossa, mitättömänä ja epäonnistuneena, kun hän asui jo uuden luona.
Ei tainnut löytyä itsesääliä minusta silloinkaan.
Sen olen jo hyväksynyt ettei minusta ole avioliittoon, parisuhteesta en ole varma. Ja jos sellainen toteutuu, se ei varmasti ole "sellainen jollaisessa suurin osa ihmisistä elää", kuten sanoit. Ei totisesti.

Olet harvoja kirjoitti:

joka ymmärtää tämän. Eri tilanteet elämässä saavat meissä ne eri merkit esiin. Itselläni kun ahdistun, nostaa vesimies päätä. Kun tunteista puhutaan tulee kuu-neitsyt esiin. Elämässä ja käytännön asioissa numero 8 (mihin kykenen ja mihin vielä en). Nopeita ratkaisuja tarvittaessa kiinalainen tiikeri murahtaa. Murahtaa muutenkin joskus kun tulistuu. Ja luonnettani ohjaa numero 9. Se selitti minulle monia asioita. Koska joskus aikoinaan koin enemmän omakseni sen 9 kuin 8. Tuli vaan aika nopeasti luettua ne jutut ja monta asiaa jäi huomaamatta. Taisi olla maya horoskoopissakin aika paljon osuvia ominaisuuksia.
Sanoinhan, että tarvitaan kaltainen tunnistaakseen kaltainen. Hullu tunnistaakseen hullun. Poikkeava tunnistaakseen poikkeavan. Ei ole helppoa tunnustaa itselle olevan poikkeava. Ei ollut ainakaan minulla. Vaikka sisimmässään ole tietänyt sen jo lapsesta asti. Ympäristön reaktiosta minuun. Mutta se siitä. Tästä en kirjoita enempää.

Lue lisää

Tämä "kahden keskustelun" -systeemi on hyvä silloin kun ehdimme olla koneen ääressä!
Sanoit: "Eri tilanteet saavat ne merkit meissä esiin." Oletko katsonut päivän transiitteja? Oletko löytänyt niistä selityksiä tunteille tai tilanteille? Olen jonkun verran yrittänyt päästä niistäkin selville. Ihan kivaa. Nyt iltateelle. Huomenna on rankka päivä.

Keijuli kirjoitti:

Tämä "kahden keskustelun" -systeemi on hyvä silloin kun ehdimme olla koneen ääressä!
Sanoit: "Eri tilanteet saavat ne merkit meissä esiin." Oletko katsonut päivän transiitteja? Oletko löytänyt niistä selityksiä tunteille tai tilanteille? Olen jonkun verran yrittänyt päästä niistäkin selville. Ihan kivaa. Nyt iltateelle. Huomenna on rankka päivä.

Lue lisää

astrologiaan. Itse asiassa en ollenkaan. Sen verran utelias olen ollut, että olen halunut tietää mitä ne kertoo minusta. Minkälainen olen. Yksityiskohtaisemmin tietoa saaneena, enpä voi väittää niille vastaankaan. Aika hyvin ovat paikkansa pitäneet. Niihin plaaneettojen liikkeisiin ja kuvioihin en voi mitenkään vaikuttaa. En siis myös tarkkaile niitä. Mikä on edelleen ainoa mihin voin vaikuttaa? Kyllä se taitaa olla MINÄ! Ne kaikki liikkeet ja kuviot tapahtuu kuitenkin. Ilman minun vaikutusta. Yritän siis mukautua tilanteisiin mihin en voi vaikuttaa.
Kävin muuten Tanhuan sivuilla teettämässä karttani. Hymyilyttää kun siinä luki, että nykyinen elämäni on minulle palkinto. Että olin edellisissä elämissä suoriutunut monista haasteellisista tehtävistä ja tässä elämässä minun ei pitäisi siihen ryhtyä. Että huolehtimalla liikaa muista saan enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin hyötyä. Itselle ja muille. Ja siinäkin luki, että henkiset voimavarani riittävät juuri ja juuri itsestäni huolehtimiseen. Tyydyn sitten tässä elämässä tarkkailijan rooliin. Tulen aivan varmasti tarvitsemaan sitä tietoa ja taitoa mitä nyt olen keräämässä seuraavassa elämässäni. Ja enemmän kuin tulen tarvitsemaan itse, sitä tulee tarvitsemaan muut ihmiset. Pitää siis valmistautua.
Olen muuten joskus ihmetellyt yhtä asiaa, että mikä siinä on? Ne muutamat kerran kun olen alkanut seurustelemaan, ihan ne ensihuuman vaiheet, vastakkainen sukupuoli on pyörinyt todella ahkerasti ympärilläni. En ole mainostanut sitä, että olen varattu tai millään muullakaan tavalla ilmaissut sitä. Paitsi jos minulta on kysytty sitä. Silloin olen vastannut rehellisesti. Tanhuan sivuilla oli selitys lyhyesti venuksesta kaloissa. "Sinulle on annettu rakkauden salat. Olet unohtumaton joka kumppanille keneen olet ollut rakastunut. Rakastuneena tihkut eroottisuutta joka solulla". En tiedä onko se niin. Minulla ei ole oikeutta arvioida sitä itse. Sitä pitäisi kysyä minun vastapuolilta. Ehkä naiset aistii huomattavasti herkemmin ne rakastuneen tunne ja mielentilat kuin miehet. Naiset kuitenkin syntyy tunteineen, miehet joutuu oppimaan ne. Tämä oli taas kerran yleistys. Varmasti löytyy myös poikkeuksia.

juuri turvaudu kirjoitti:

astrologiaan. Itse asiassa en ollenkaan. Sen verran utelias olen ollut, että olen halunut tietää mitä ne kertoo minusta. Minkälainen olen. Yksityiskohtaisemmin tietoa saaneena, enpä voi väittää niille vastaankaan. Aika hyvin ovat paikkansa pitäneet. Niihin plaaneettojen liikkeisiin ja kuvioihin en voi mitenkään vaikuttaa. En siis myös tarkkaile niitä. Mikä on edelleen ainoa mihin voin vaikuttaa? Kyllä se taitaa olla MINÄ! Ne kaikki liikkeet ja kuviot tapahtuu kuitenkin. Ilman minun vaikutusta. Yritän siis mukautua tilanteisiin mihin en voi vaikuttaa.
Kävin muuten Tanhuan sivuilla teettämässä karttani. Hymyilyttää kun siinä luki, että nykyinen elämäni on minulle palkinto. Että olin edellisissä elämissä suoriutunut monista haasteellisista tehtävistä ja tässä elämässä minun ei pitäisi siihen ryhtyä. Että huolehtimalla liikaa muista saan enemmän vahinkoa aikaiseksi kuin hyötyä. Itselle ja muille. Ja siinäkin luki, että henkiset voimavarani riittävät juuri ja juuri itsestäni huolehtimiseen. Tyydyn sitten tässä elämässä tarkkailijan rooliin. Tulen aivan varmasti tarvitsemaan sitä tietoa ja taitoa mitä nyt olen keräämässä seuraavassa elämässäni. Ja enemmän kuin tulen tarvitsemaan itse, sitä tulee tarvitsemaan muut ihmiset. Pitää siis valmistautua.
Olen muuten joskus ihmetellyt yhtä asiaa, että mikä siinä on? Ne muutamat kerran kun olen alkanut seurustelemaan, ihan ne ensihuuman vaiheet, vastakkainen sukupuoli on pyörinyt todella ahkerasti ympärilläni. En ole mainostanut sitä, että olen varattu tai millään muullakaan tavalla ilmaissut sitä. Paitsi jos minulta on kysytty sitä. Silloin olen vastannut rehellisesti. Tanhuan sivuilla oli selitys lyhyesti venuksesta kaloissa. "Sinulle on annettu rakkauden salat. Olet unohtumaton joka kumppanille keneen olet ollut rakastunut. Rakastuneena tihkut eroottisuutta joka solulla". En tiedä onko se niin. Minulla ei ole oikeutta arvioida sitä itse. Sitä pitäisi kysyä minun vastapuolilta. Ehkä naiset aistii huomattavasti herkemmin ne rakastuneen tunne ja mielentilat kuin miehet. Naiset kuitenkin syntyy tunteineen, miehet joutuu oppimaan ne. Tämä oli taas kerran yleistys. Varmasti löytyy myös poikkeuksia.

Lue lisää

Sanoit että et turvaudu astrologiaan.
Minä kyllä haen selityksiä kaikesta mahdollisesta: Lapsuudesta, kokemuksista, tähdistä...
Tunnustan olevani vieläkin hukassa. Mikä minä oikeastaan olen? Jotain voin sulkea jo pois mutta paljon epäselvää vielä jää. Itsensä tutkiminen on niin raskasta - ja vaikeaa - että olisi tosi helpottavaa lukea kaikki tähdistä.
Luonnossakin kaikelle on syy ja seuraus -selitys, miksi ei voisi olla minullekin? Minähän olen luontoa! Ihmisen pitäisi se hyväksyä.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit että et turvaudu astrologiaan.
Minä kyllä haen selityksiä kaikesta mahdollisesta: Lapsuudesta, kokemuksista, tähdistä...
Tunnustan olevani vieläkin hukassa. Mikä minä oikeastaan olen? Jotain voin sulkea jo pois mutta paljon epäselvää vielä jää. Itsensä tutkiminen on niin raskasta - ja vaikeaa - että olisi tosi helpottavaa lukea kaikki tähdistä.
Luonnossakin kaikelle on syy ja seuraus -selitys, miksi ei voisi olla minullekin? Minähän olen luontoa! Ihmisen pitäisi se hyväksyä.

Lue lisää

on syy ja seuraus. Niitä on vaan paljon enemmän kuin muualla luonnossa. Silloin kun ymmärrät omasi, ne jotka Sinulla on tähän mennessä ollut, tulet tietyn tien päätepisteesee. Moni asia muuttuu silloin. Silloin ymmärtäisit miksi olet sellainen kuin olet, miksi minä olen sellainen kuin olen, miksi muut ovat mitä ovat... Ei ole enää vastaamattomia kysymyksiä Sinuun itseensä liittyen. Jäljelle jää vain kysymys ja vastaus. Vastaus ja kysymys. Niistä tulee yksi.
En muista nyt tarkkaan, olenko jo kertonut Sinulle, että kaikki vastaukset löytyvät Sinusta itsestä. Ne on jo siellä valmiina. Odottavat, että löydät ne, että näet ne. Minä en voi niitä tärkeimpiä Sinulle antaa. Koska en tiedä niitä. Mutta sinne on vaan yksi tie. Se on todellinen, tietoinen yksinäisyys. Kuka on sitten valmis siihen? Se on jokaisen oma valinta. Koska paluuta sieltä ei enää ole.

ihmisillekin kirjoitti:

on syy ja seuraus. Niitä on vaan paljon enemmän kuin muualla luonnossa. Silloin kun ymmärrät omasi, ne jotka Sinulla on tähän mennessä ollut, tulet tietyn tien päätepisteesee. Moni asia muuttuu silloin. Silloin ymmärtäisit miksi olet sellainen kuin olet, miksi minä olen sellainen kuin olen, miksi muut ovat mitä ovat... Ei ole enää vastaamattomia kysymyksiä Sinuun itseensä liittyen. Jäljelle jää vain kysymys ja vastaus. Vastaus ja kysymys. Niistä tulee yksi.
En muista nyt tarkkaan, olenko jo kertonut Sinulle, että kaikki vastaukset löytyvät Sinusta itsestä. Ne on jo siellä valmiina. Odottavat, että löydät ne, että näet ne. Minä en voi niitä tärkeimpiä Sinulle antaa. Koska en tiedä niitä. Mutta sinne on vaan yksi tie. Se on todellinen, tietoinen yksinäisyys. Kuka on sitten valmis siihen? Se on jokaisen oma valinta. Koska paluuta sieltä ei enää ole.

Lue lisää

Sanoit: kaikki vastaukset löytyvät Sinusta itsestä.
Kyllä sen ymmärrän astrologiaakin tutkiessani. Tiedän heti mikä pitää kohdallani paikkansa ja mikä ei. Siis kyllä minä tiedän mutta en aina tiedä tietäväni. Tarvitaan joko se mainitsemasi hiljaisuus ja yksinäisyys tai voihan se olla joku ulkopuolinenkin: Sinä tai astrologia, joka tuo minulle selvyyden. Se on se oivallus, että "näinhän se on". Otithan Sinäkin mielelläsi vastaan tähtikartoista sen kuvauksen seksuaalisuudestasi.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: kaikki vastaukset löytyvät Sinusta itsestä.
Kyllä sen ymmärrän astrologiaakin tutkiessani. Tiedän heti mikä pitää kohdallani paikkansa ja mikä ei. Siis kyllä minä tiedän mutta en aina tiedä tietäväni. Tarvitaan joko se mainitsemasi hiljaisuus ja yksinäisyys tai voihan se olla joku ulkopuolinenkin: Sinä tai astrologia, joka tuo minulle selvyyden. Se on se oivallus, että "näinhän se on". Otithan Sinäkin mielelläsi vastaan tähtikartoista sen kuvauksen seksuaalisuudestasi.

Lue lisää

Nyt en ole jo jonkin aikaa kokenut olevan kovin seksuaalinen. En sitten millään tavalla. Se on aika tarpeeton minulle. Mitä minä sillä yksin teen? En mitään. Miksi sitten antaisin sen kiduttaa minua? En keksi ainuttakkaan syytä siihen. Tunnen nykyään olevan enemmän elossa tasaisten tunnetilojen kanssa. Voimakkaat tunnetilat, jokin intohimo esimerkiksi, tuntuu tänäpäivänä ihan joltain muulta kun ne tuntui joskus aikaisemmin. Ne oli taas jotain, mitkä vei minun huomiota pois jostain oleellisesta...
Toin sen esille sen takia, että sitten taas päinvastaisessa elämäntilanteessa, silloin kun olin poikamies ja huomattavasti helpommin tavoitettavissa, oli ympärilläni kovin hiljaista. En voisi väittää että tungosta olisi ollut. Eipä sitä kovin paljon nytkään ole. Ei suoranaista. Tietynlaisia katseita. Tavallaan erilaisia, silti niissä on jotain yhteistä... Mikäköhän se olisi?

Se oli joskus. kirjoitti:

Nyt en ole jo jonkin aikaa kokenut olevan kovin seksuaalinen. En sitten millään tavalla. Se on aika tarpeeton minulle. Mitä minä sillä yksin teen? En mitään. Miksi sitten antaisin sen kiduttaa minua? En keksi ainuttakkaan syytä siihen. Tunnen nykyään olevan enemmän elossa tasaisten tunnetilojen kanssa. Voimakkaat tunnetilat, jokin intohimo esimerkiksi, tuntuu tänäpäivänä ihan joltain muulta kun ne tuntui joskus aikaisemmin. Ne oli taas jotain, mitkä vei minun huomiota pois jostain oleellisesta...
Toin sen esille sen takia, että sitten taas päinvastaisessa elämäntilanteessa, silloin kun olin poikamies ja huomattavasti helpommin tavoitettavissa, oli ympärilläni kovin hiljaista. En voisi väittää että tungosta olisi ollut. Eipä sitä kovin paljon nytkään ole. Ei suoranaista. Tietynlaisia katseita. Tavallaan erilaisia, silti niissä on jotain yhteistä... Mikäköhän se olisi?

Lue lisää

Uteliaisuutta? Olemme joskus puhuneet ihmisistä, joista kiinnostumme. Onko se katse, tapa puhua tms. Olen ihaillen katsonut ihmisiä, joissa on sitä jotain, joka tekee heistä kiinnostavia. Jospa Sinä olet juuri sellainen.
Sanoit että voimakkaat tunnetilat veivät huomion pois oleellisesta.
Olenpa joskus miettinyt aikuisten ihmisten yhdessäolemista. Miksi milloinkin yhdessä ollaan? Omaisuuden, velkojen, lasten, helppouden, tottumuksen tai jonkun muun takia. Miksi joku toinen syy olisi huonompi toista? Kuten seksi?
Eli mikä olisi se oleellinen?

Viikko ohi vihdoinkin. Litkaisin puoli pulloa viiniä, joka tarkoittaa, että nyt en puhu seksistä mitään.
Luen kyllä sujuvasti viestisi, mutta en taida vastata, ellet heitä jotain sellaista mikä ei voi odottaa huomiseen!
Eli - vastuu on taas lukijalla.

Keijuli kirjoitti:

Viikko ohi vihdoinkin. Litkaisin puoli pulloa viiniä, joka tarkoittaa, että nyt en puhu seksistä mitään.
Luen kyllä sujuvasti viestisi, mutta en taida vastata, ellet heitä jotain sellaista mikä ei voi odottaa huomiseen!
Eli - vastuu on taas lukijalla.

Lue lisää

alkua Sinullekin. Hymyilen tässä itsekseni. Et Sinä pysty kertomaan minulle mitään mikä järkyttäisi minua. Voisin ehkä pettyä Sinussa jos olisit jotenkin kieroutunut (pedofiili yms.) Mutta siinäkin asiassa valinta on Sinun. Kirjoitat siitä kun Sinua huvittaa tai jätät kokonaan kirjoittamatta.
Olen muuten jonkin aikaa ollut sivussa omalta tieltäni. Niin kauan, että alkoi lähestyä vaara unohtaa se. Enkä ole vieläkään palamassa sinne päätielle. Kunhan muistan pitää silmällä niitä polkuja jotka minut sinne takaisin johtaa. Tai en oikeastaan voi enää eksyä siltä. Jos minun olisi joskus täytynyt jatkaa sitä suoraan, en nyt kirjoittaisi tänne. Olisin jo huomattavasti pitemmällä kun olen nyt. Mutta elämä sellaisenaan kuin se tässäkin maailmassa on kaunista. Haluan vielä nauttia siitä kaikkine myötä- ja vastoinkäymisineen. Se päätie, minkä joskus valitsin, se kuljetaan yksin. Se on jotain, mihin ei ole vielä keksitty sanoja. Jos joskus siihen sanat keksitäänkin, se tie tulee naamioitumaan. Minä tein joskus valinnan kun olin risteyksessä. Oli kolme suuntaa minne mennä. Typeryys, keskinkertaisuus ja viisaus. Sain tietää asioiden todellisen laidan. Valintani ei ollut vaikea. Vaikka hinnankin siitä tiesin. Se pitkä ja täynnä erilaisia koetteluja mutta niin kuin aikaisemmin kerroin, paluuta ei enää ole. Taisin mainita siitä jo ensimmäisessä viestissä. Tai ainakin ihan alussa.

viikonlopun kirjoitti:

alkua Sinullekin. Hymyilen tässä itsekseni. Et Sinä pysty kertomaan minulle mitään mikä järkyttäisi minua. Voisin ehkä pettyä Sinussa jos olisit jotenkin kieroutunut (pedofiili yms.) Mutta siinäkin asiassa valinta on Sinun. Kirjoitat siitä kun Sinua huvittaa tai jätät kokonaan kirjoittamatta.
Olen muuten jonkin aikaa ollut sivussa omalta tieltäni. Niin kauan, että alkoi lähestyä vaara unohtaa se. Enkä ole vieläkään palamassa sinne päätielle. Kunhan muistan pitää silmällä niitä polkuja jotka minut sinne takaisin johtaa. Tai en oikeastaan voi enää eksyä siltä. Jos minun olisi joskus täytynyt jatkaa sitä suoraan, en nyt kirjoittaisi tänne. Olisin jo huomattavasti pitemmällä kun olen nyt. Mutta elämä sellaisenaan kuin se tässäkin maailmassa on kaunista. Haluan vielä nauttia siitä kaikkine myötä- ja vastoinkäymisineen. Se päätie, minkä joskus valitsin, se kuljetaan yksin. Se on jotain, mihin ei ole vielä keksitty sanoja. Jos joskus siihen sanat keksitäänkin, se tie tulee naamioitumaan. Minä tein joskus valinnan kun olin risteyksessä. Oli kolme suuntaa minne mennä. Typeryys, keskinkertaisuus ja viisaus. Sain tietää asioiden todellisen laidan. Valintani ei ollut vaikea. Vaikka hinnankin siitä tiesin. Se pitkä ja täynnä erilaisia koetteluja mutta niin kuin aikaisemmin kerroin, paluuta ei enää ole. Taisin mainita siitä jo ensimmäisessä viestissä. Tai ainakin ihan alussa.

Lue lisää

Sanoit: Olen muuten jonkin aikaa ollut sivussa omalta tieltäni.
Oletko?
Enpä taida uskoa tuota. Minusta on tuntunut että olet koko ajan tietoinen missä olet. Toisin kuin minä. Kyselen koko ajan ja se on raskasta.
Tiedätkö, se kesinkertaisuus on helpoin. Vaikka vain esittäisi sitä. En minä ainakaan halua näyttää typeryyttä - enkä viisautta, kun sitä ei ole. Mutta keskinkertaisuus on se joka ei ketään ärsytä, on se totta tai ei. Minulle on todella vaikeaa olla JOTAIN. Olen aina pitänyt itseäni tavallisimmasta tavallisempana.
Kiusaannnun ja hämmennyn kaikesta huomiosta.
Tämä julkinen keskustelukin sekä kiusaa että kiehtoo.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: Olen muuten jonkin aikaa ollut sivussa omalta tieltäni.
Oletko?
Enpä taida uskoa tuota. Minusta on tuntunut että olet koko ajan tietoinen missä olet. Toisin kuin minä. Kyselen koko ajan ja se on raskasta.
Tiedätkö, se kesinkertaisuus on helpoin. Vaikka vain esittäisi sitä. En minä ainakaan halua näyttää typeryyttä - enkä viisautta, kun sitä ei ole. Mutta keskinkertaisuus on se joka ei ketään ärsytä, on se totta tai ei. Minulle on todella vaikeaa olla JOTAIN. Olen aina pitänyt itseäni tavallisimmasta tavallisempana.
Kiusaannnun ja hämmennyn kaikesta huomiosta.
Tämä julkinen keskustelukin sekä kiusaa että kiehtoo.

Lue lisää

vaikenee kun ei ole oikeat korvat sitä kuuntelemassa, puhuu kun kohtaa ymmärrystä, vastaa kun esitetään oikeita kysymyksiä oikeasta syystä... Kyllä Sinä ymmärrät. Et osaa sitä selittää mutta tunnet sen. Kerron Sinulle salaisuuden. Pukemalla sen sanoiksi, se karkaa. Unohtamalla sanat, se palaa takaisin. Se ei ole sitten mikään arvoitus. Tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Se ei ole vaan jokaiselle vielä ymmärrettäväksi annettu.

viisaus kirjoitti:

vaikenee kun ei ole oikeat korvat sitä kuuntelemassa, puhuu kun kohtaa ymmärrystä, vastaa kun esitetään oikeita kysymyksiä oikeasta syystä... Kyllä Sinä ymmärrät. Et osaa sitä selittää mutta tunnet sen. Kerron Sinulle salaisuuden. Pukemalla sen sanoiksi, se karkaa. Unohtamalla sanat, se palaa takaisin. Se ei ole sitten mikään arvoitus. Tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Se ei ole vaan jokaiselle vielä ymmärrettäväksi annettu.

Lue lisää

Tuli niin paljon sanoja että olen aivan hukassa.
Muista nyt että olen nyt viinin villitsemänä!
Yritän pysyä mukana mitä tarkoitat.

Keijuli kirjoitti:

Tuli niin paljon sanoja että olen aivan hukassa.
Muista nyt että olen nyt viinin villitsemänä!
Yritän pysyä mukana mitä tarkoitat.

Sinut minulle epätavalliseksi? Nimenomaan se tavallisuus. Epätavallinen tavallisuus. Se, että olet pitänyt itseäsi tavallisimmasta tavallisena, on tehnyt Sinusta sen mitä olet nyt. Se on pitänyt Sinut nöyränä ja rehellisenä itselle. Kun muut on saavuttanut jotain aika merkityksetöntä ja tehnyt numeron siitä, uskottelemalla muille, että se on tavoittelemisen arvoista, Sinä olet nöyränä, ei nöyristelevänä kulkenut omia polkuja ja miettinyt syvällä sisimmässään, ettei se nyt voi olla siinä. Eikä se olekaan. Tämä ei tosiaan ole ollut sattuma, että kohdattiin täällä. Ei voi olla.
Kiusaannuin muuten alussa itsekin tästä huomiosta mitä saatiin. Nyt olen jo tottunut siihen. Eipä se enää ole yhtä suuri kuin ennen. Sopii minulle. Mutta sen voin sanoa, että kasvot näkyvillä en kävisi tätä keskustelua. Yksityisyys on tänäpäivänä niin harvinaista, että siitä pidän mielelläni kiinni.

mikä tekee kirjoitti:

Sinut minulle epätavalliseksi? Nimenomaan se tavallisuus. Epätavallinen tavallisuus. Se, että olet pitänyt itseäsi tavallisimmasta tavallisena, on tehnyt Sinusta sen mitä olet nyt. Se on pitänyt Sinut nöyränä ja rehellisenä itselle. Kun muut on saavuttanut jotain aika merkityksetöntä ja tehnyt numeron siitä, uskottelemalla muille, että se on tavoittelemisen arvoista, Sinä olet nöyränä, ei nöyristelevänä kulkenut omia polkuja ja miettinyt syvällä sisimmässään, ettei se nyt voi olla siinä. Eikä se olekaan. Tämä ei tosiaan ole ollut sattuma, että kohdattiin täällä. Ei voi olla.
Kiusaannuin muuten alussa itsekin tästä huomiosta mitä saatiin. Nyt olen jo tottunut siihen. Eipä se enää ole yhtä suuri kuin ennen. Sopii minulle. Mutta sen voin sanoa, että kasvot näkyvillä en kävisi tätä keskustelua. Yksityisyys on tänäpäivänä niin harvinaista, että siitä pidän mielelläni kiinni.

Lue lisää

Ei tietenkään ole sattuma, että tässä kohdattiin.
Juuri näin tämän pitää mennä.
Kymmenen kahdenkymmenen vuoden päästä kun näitä kuukausia, tätä syksyä ja talvea mietin muistan todennäköisesti vain Sinut.

Keijuli kirjoitti:

Ei tietenkään ole sattuma, että tässä kohdattiin.
Juuri näin tämän pitää mennä.
Kymmenen kahdenkymmenen vuoden päästä kun näitä kuukausia, tätä syksyä ja talvea mietin muistan todennäköisesti vain Sinut.

Lue lisää

Sinulta saattaa tulla tänään jokin viesti, minkä huomenna haluaisit pois täältä. Hyvää illan jatkoa.

huomenna? kirjoitti:

Sinulta saattaa tulla tänään jokin viesti, minkä huomenna haluaisit pois täältä. Hyvää illan jatkoa.

Siltäkö kuulostaa? Voi hitsi! Mukavaa iltaa Sinulle! Jos tulee tarve sanoa, niin sanon ... vaikka aamuyöllä. Yritän olla järkevä.?? Nyt on kuitenkin mukava olo, työt ei ressaa.

viisaus kirjoitti:

vaikenee kun ei ole oikeat korvat sitä kuuntelemassa, puhuu kun kohtaa ymmärrystä, vastaa kun esitetään oikeita kysymyksiä oikeasta syystä... Kyllä Sinä ymmärrät. Et osaa sitä selittää mutta tunnet sen. Kerron Sinulle salaisuuden. Pukemalla sen sanoiksi, se karkaa. Unohtamalla sanat, se palaa takaisin. Se ei ole sitten mikään arvoitus. Tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Se ei ole vaan jokaiselle vielä ymmärrettäväksi annettu.

Lue lisää

edelliseen. Todellinen viisaus osaa puhua niin, että sen sanojen todellisen merkityksen ymmärtää oikeat korvat. Väärät korvat ei tee sillä puhutulla viisaudella mitään. Koska ne ei ymmärrä sitä. Koska heidän ei ole tarkoitus ymmärtää sitä.

viisaus kirjoitti:

vaikenee kun ei ole oikeat korvat sitä kuuntelemassa, puhuu kun kohtaa ymmärrystä, vastaa kun esitetään oikeita kysymyksiä oikeasta syystä... Kyllä Sinä ymmärrät. Et osaa sitä selittää mutta tunnet sen. Kerron Sinulle salaisuuden. Pukemalla sen sanoiksi, se karkaa. Unohtamalla sanat, se palaa takaisin. Se ei ole sitten mikään arvoitus. Tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Se ei ole vaan jokaiselle vielä ymmärrettäväksi annettu.

Lue lisää

Sanoit: " Pukemalla sen sanoiksi, se karkaa."
Totta. Mutta meillä ei tässä ole muuta kuin sanat. Tämä on ollut melkoista opettelua. Yritän joskus lukea tekstiäni "vierain silmin ja eri kokemuksin". Miten lie käynyt. Tunnistaisinko itseäni niistä kuvista, jotka lukijoille - ensi sijassa Sinulle - on tullut minusta ja ajatuksistani. Onhan tämä ollut itsellenikin etsimistä. Kun olen alkanut kirjoittaa jostain esittämästäsi aiheesta, ei minulla ole ollut mitään valmista ja kun sitten kirjoitan "mitä mieleen tulee", se voikin olla sellainen raakileajatus mitä en enää toiste suustani päästäisi. Mutta kuten olen sanonut: Pitkässä juoksussa ylilyönnit tasaantuu.
Olen oikeasti sitä mieltä että kun olet ollut minun elämässäni mukana jo puoli vuotta lähes päivittäin, olet yksi elämäni ihmisistä. Sellainen jonka ajatukset ja mielipiteet vaikuttavat minuun, tahdoin tai en. Ja tietysti niin että haluan koskettaa myös Sinua. Siis ystävyys?

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: " Pukemalla sen sanoiksi, se karkaa."
Totta. Mutta meillä ei tässä ole muuta kuin sanat. Tämä on ollut melkoista opettelua. Yritän joskus lukea tekstiäni "vierain silmin ja eri kokemuksin". Miten lie käynyt. Tunnistaisinko itseäni niistä kuvista, jotka lukijoille - ensi sijassa Sinulle - on tullut minusta ja ajatuksistani. Onhan tämä ollut itsellenikin etsimistä. Kun olen alkanut kirjoittaa jostain esittämästäsi aiheesta, ei minulla ole ollut mitään valmista ja kun sitten kirjoitan "mitä mieleen tulee", se voikin olla sellainen raakileajatus mitä en enää toiste suustani päästäisi. Mutta kuten olen sanonut: Pitkässä juoksussa ylilyönnit tasaantuu.
Olen oikeasti sitä mieltä että kun olet ollut minun elämässäni mukana jo puoli vuotta lähes päivittäin, olet yksi elämäni ihmisistä. Sellainen jonka ajatukset ja mielipiteet vaikuttavat minuun, tahdoin tai en. Ja tietysti niin että haluan koskettaa myös Sinua. Siis ystävyys?

Lue lisää

Todellinen ystävyys on puhdasta, viatonta, aitoa... Kaikkea sitä, mitä aikuistuessa unohdetaan. Jos ystävyyteen tulee jotain lisää, se ystävyys muuttuu. Se ei ole enää silloin todellinen ystävyys. Kun suurin osa ihmisistä ihmettelee, että miten nainen ja mies voivat olla ystäviä, niin minä ihmettelen enämmän sitä, että mikä siinä on niin ihmeellistä? Miksi ei voisi? Sellainen ystävyys on mielestäni paljon antoisampaa kuin kahden miehen tai kahden naisen välinen ystävyys. Ajatus, että mies ja nainen ei voi olla ystäviä, on kyllä enemmänkin eläimelllinen ajatustapa, alkukantaisen ihmisen jota ohjasi enemmän suvunjatkamisvietti, kuin henkisyys. Jos itseämme ihmisinä pidetään, pitäisi ymmärtää kehittyä myös itse, eikä kehittää ainoastaan kaikkea ihmisten luomaa. Sehän on paikallaan polkemista. Se on harhaista kehitystä. Asiat ympärillämme kehittyy mutta pieni typerä ihmiskunta on pysynyt yhtä typeränä jo tuhansia vuosia. Aina joskus on tullut esiin yksilöitä. Enemmistö on aina ollut väärässä. Koska enemmistön ei ole ikinä tarvinut ottaa vastuuta omista valinnoista. Enemmistö on aina voinut syyttää jotain muuta ihmistä, osoittaa sormella... Ihminen voi kehittyä ainoastaan yksilönä. Muuta tietä ei ole. Tuskan ja kärsimyksen kautta. Jos sitä tuskaa ja kärsimystä aiheuttaa itse itselle tietoisesti, syynä kehittyä, silloin ei tule onnistumaan. Ei itsensä ruoskijat ole tänäpäivänäkään kehittynyt mihinkään. Ne ovat edelleen itsensä ruoskijoita. Ja että ne voisi olla mitä ne ovat, heidän täytyy jatkaa itsensä ruoskimista. Kehitys ottaa seuraavan askeleen vasta kun ymmärtää olla ruoskimatta itseään. Kyllä löytääkseen viisauden tie, täytyy ensiksi se typeryyden tie kulkea loppuun asti. Jos sen jättää kesken, ei löydä muuta kuin keskinkertaisuuden tien.
Ja siitä Sinun kuvasta minkä annat täällä. Siitä Sinun ei pidä olla huolissaa. En sitten millään osaa kuvitella minkä näköinen Sinä olet. Parempi niin. Ei ole minkäänlaisia odotuksia. Ei pettymyksiä. Ainoastaan tunne, että olet hyvä ihminen ja olet jo oppinut tuntemaan minut paremmin kuin kukaan muu aikaisemmin.
Ja vielä kerran. Ystävyys? Kyllä. Otan vastaan Sinun ja tarjoan Sinulle omani.

Se on hyvä. kirjoitti:

Todellinen ystävyys on puhdasta, viatonta, aitoa... Kaikkea sitä, mitä aikuistuessa unohdetaan. Jos ystävyyteen tulee jotain lisää, se ystävyys muuttuu. Se ei ole enää silloin todellinen ystävyys. Kun suurin osa ihmisistä ihmettelee, että miten nainen ja mies voivat olla ystäviä, niin minä ihmettelen enämmän sitä, että mikä siinä on niin ihmeellistä? Miksi ei voisi? Sellainen ystävyys on mielestäni paljon antoisampaa kuin kahden miehen tai kahden naisen välinen ystävyys. Ajatus, että mies ja nainen ei voi olla ystäviä, on kyllä enemmänkin eläimelllinen ajatustapa, alkukantaisen ihmisen jota ohjasi enemmän suvunjatkamisvietti, kuin henkisyys. Jos itseämme ihmisinä pidetään, pitäisi ymmärtää kehittyä myös itse, eikä kehittää ainoastaan kaikkea ihmisten luomaa. Sehän on paikallaan polkemista. Se on harhaista kehitystä. Asiat ympärillämme kehittyy mutta pieni typerä ihmiskunta on pysynyt yhtä typeränä jo tuhansia vuosia. Aina joskus on tullut esiin yksilöitä. Enemmistö on aina ollut väärässä. Koska enemmistön ei ole ikinä tarvinut ottaa vastuuta omista valinnoista. Enemmistö on aina voinut syyttää jotain muuta ihmistä, osoittaa sormella... Ihminen voi kehittyä ainoastaan yksilönä. Muuta tietä ei ole. Tuskan ja kärsimyksen kautta. Jos sitä tuskaa ja kärsimystä aiheuttaa itse itselle tietoisesti, syynä kehittyä, silloin ei tule onnistumaan. Ei itsensä ruoskijat ole tänäpäivänäkään kehittynyt mihinkään. Ne ovat edelleen itsensä ruoskijoita. Ja että ne voisi olla mitä ne ovat, heidän täytyy jatkaa itsensä ruoskimista. Kehitys ottaa seuraavan askeleen vasta kun ymmärtää olla ruoskimatta itseään. Kyllä löytääkseen viisauden tie, täytyy ensiksi se typeryyden tie kulkea loppuun asti. Jos sen jättää kesken, ei löydä muuta kuin keskinkertaisuuden tien.
Ja siitä Sinun kuvasta minkä annat täällä. Siitä Sinun ei pidä olla huolissaa. En sitten millään osaa kuvitella minkä näköinen Sinä olet. Parempi niin. Ei ole minkäänlaisia odotuksia. Ei pettymyksiä. Ainoastaan tunne, että olet hyvä ihminen ja olet jo oppinut tuntemaan minut paremmin kuin kukaan muu aikaisemmin.
Ja vielä kerran. Ystävyys? Kyllä. Otan vastaan Sinun ja tarjoan Sinulle omani.

Lue lisää

Tuntuipa hyvältä.
Saatan olla loppupäivän pois koneen äärestä.
Jatketaan sitten vaikkapa ystävyydestä...

Keijuli kirjoitti:

Tuntuipa hyvältä.
Saatan olla loppupäivän pois koneen äärestä.
Jatketaan sitten vaikkapa ystävyydestä...

ainoa mitä meillä on. Niitäkin voi käyttää monella eri tavalla. Mietinpä vaan, että kuin paljon mahtuu yhteen sanaan kun se kerrotaan oikealla tavalla, oikeassa paikassa, oikealle ihmiselle, oikeaan aikaan...
Kun Sinä kirjoitit "koskettaa". Minä en enää kykene ajattelemaan sitä pelkkänä fyysisenä kosketuksena. Minä ajattelen sitä kosketusta kokonaisuutena. Kuin paljon siiheenkin sanaan mahtuu! Jos alettaisi määrittelemään sitä, sen merkitys katoaisi. Se on hyvä tapa käyttää sanoja, kun yrittää löytää yhden sanan mikä kattaa jonkin ison kokonaisuuden. Jos joskus epäilet, että ymmärränkö minä oikein jonkun Sinun sanan, niin älä epäile. Olen tähäänkin asti ymmärtänyt mitä tarkoitat ja se asia tuskin tulee muuttumaan.
Vaikka nyt sanotkin minun vaikuttavan Sinuun niin toivon, että lopullisen vaikutukse ja valinnan teet kuitenkin aina itse. Että teet sen tietoisesti. Tietoisesti toimiminen on askel kehityksessä eteenpäin.

tosiaan... kirjoitti:

ainoa mitä meillä on. Niitäkin voi käyttää monella eri tavalla. Mietinpä vaan, että kuin paljon mahtuu yhteen sanaan kun se kerrotaan oikealla tavalla, oikeassa paikassa, oikealle ihmiselle, oikeaan aikaan...
Kun Sinä kirjoitit "koskettaa". Minä en enää kykene ajattelemaan sitä pelkkänä fyysisenä kosketuksena. Minä ajattelen sitä kosketusta kokonaisuutena. Kuin paljon siiheenkin sanaan mahtuu! Jos alettaisi määrittelemään sitä, sen merkitys katoaisi. Se on hyvä tapa käyttää sanoja, kun yrittää löytää yhden sanan mikä kattaa jonkin ison kokonaisuuden. Jos joskus epäilet, että ymmärränkö minä oikein jonkun Sinun sanan, niin älä epäile. Olen tähäänkin asti ymmärtänyt mitä tarkoitat ja se asia tuskin tulee muuttumaan.
Vaikka nyt sanotkin minun vaikuttavan Sinuun niin toivon, että lopullisen vaikutukse ja valinnan teet kuitenkin aina itse. Että teet sen tietoisesti. Tietoisesti toimiminen on askel kehityksessä eteenpäin.

Lue lisää

Sanoit: "Kyllä löytääkseen viisauden tien, täytyy ensiksi se typeryyden tie kulkea loppuun asti. Jos sen jättää kesken, ei löydä muuta kuin keskinkertaisuuden tien."
Niin monissa asioissa pitää kulkea "tie loppuun" ennenkuin muutos tapahtuu. Ellei ole tarpeeksi paha olo, ei tee oikeita muutoksia, on vain tekevinään tai väistelee.
Ystävyydestä: Yksi este miehen ja naisen väliselle ystävyydelle on heidän kumppaninsa. Eräs mies sanoi minulle, että emme voi enää olla ystäviä kun hän seurustelee erään naisen kanssa, joka vaatii että ystävät jätetään.
Vähän se kirpaisi ja ihmetyttikin, mutta hyvä niin. Ei ystävyys olisi enää tuntunutkaan iloiselta asialta sellaisessa tilanteessa, missä hän olisi tehnyt vastoin kumppaninsa toiveita.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Kyllä löytääkseen viisauden tien, täytyy ensiksi se typeryyden tie kulkea loppuun asti. Jos sen jättää kesken, ei löydä muuta kuin keskinkertaisuuden tien."
Niin monissa asioissa pitää kulkea "tie loppuun" ennenkuin muutos tapahtuu. Ellei ole tarpeeksi paha olo, ei tee oikeita muutoksia, on vain tekevinään tai väistelee.
Ystävyydestä: Yksi este miehen ja naisen väliselle ystävyydelle on heidän kumppaninsa. Eräs mies sanoi minulle, että emme voi enää olla ystäviä kun hän seurustelee erään naisen kanssa, joka vaatii että ystävät jätetään.
Vähän se kirpaisi ja ihmetyttikin, mutta hyvä niin. Ei ystävyys olisi enää tuntunutkaan iloiselta asialta sellaisessa tilanteessa, missä hän olisi tehnyt vastoin kumppaninsa toiveita.

Lue lisää

kokemuksista ystävyydestä. Kahden miehen tai kahden naisen välillä ei koskaan voi olla aitoa, todellista ystävyyttä. Aina joskus, aikaisemmin tai myöhemmin, tulee sille tielle eteen tilanne kun ne on jossain kilpailutilanteessa. Kun tullaan valinnan eteen. Viimeistään silloin todellinen ystävyys lakkaa olemasta. Silloin tulee väliin monta negatiivista tunnetta. Vaikka ei niitä näytettäisi, ne on siinä silti. Paljon asiaa pohtineena ja jonkun verran kokenuna voin sanoa, että yksikään mies ei ole ymmärryksessä päässyt yhtä lähelle minua kuin muutama naispuolinen ystäväni. Ja pitääkseen yhden naispuolisen ystäväni, olen maininut hänestä täällä aikaisemminkin, olen luopunut ylimääräisistä tunteista häntä kohtaan. Olen ymmärtänyt, että se mitä hän on minulle nyt, on paljon arvokkaampaa mitä hän oli minulle meidän ollessa yhdessä. Ja niistä esteistä. Kyllä se lopullinen este on kuitenkin jokainen itse. Sitä voidaan vääntää ja kääntää miten tahansa mutta totta se on. Jos toisin väittää, pakenee taas vastuuta. Vastuuta omasta valinnasta.
Vuosi sitten kerroin yhdelle hyvälle kaverilleni, että muutun koko ajan. En haluaisi muuttua enää. Ja totta se pelottaa.Tuntematon pelottaa aina. Enää en pelkää sitä. Koska tiedän päämääräni. En tiedä mikä siellä minua odottaa mutta tiedän minne päädyn. Siitäkään asiasta en kirjoita tänne yhtään enempää.

lisää omista kirjoitti:

kokemuksista ystävyydestä. Kahden miehen tai kahden naisen välillä ei koskaan voi olla aitoa, todellista ystävyyttä. Aina joskus, aikaisemmin tai myöhemmin, tulee sille tielle eteen tilanne kun ne on jossain kilpailutilanteessa. Kun tullaan valinnan eteen. Viimeistään silloin todellinen ystävyys lakkaa olemasta. Silloin tulee väliin monta negatiivista tunnetta. Vaikka ei niitä näytettäisi, ne on siinä silti. Paljon asiaa pohtineena ja jonkun verran kokenuna voin sanoa, että yksikään mies ei ole ymmärryksessä päässyt yhtä lähelle minua kuin muutama naispuolinen ystäväni. Ja pitääkseen yhden naispuolisen ystäväni, olen maininut hänestä täällä aikaisemminkin, olen luopunut ylimääräisistä tunteista häntä kohtaan. Olen ymmärtänyt, että se mitä hän on minulle nyt, on paljon arvokkaampaa mitä hän oli minulle meidän ollessa yhdessä. Ja niistä esteistä. Kyllä se lopullinen este on kuitenkin jokainen itse. Sitä voidaan vääntää ja kääntää miten tahansa mutta totta se on. Jos toisin väittää, pakenee taas vastuuta. Vastuuta omasta valinnasta.
Vuosi sitten kerroin yhdelle hyvälle kaverilleni, että muutun koko ajan. En haluaisi muuttua enää. Ja totta se pelottaa.Tuntematon pelottaa aina. Enää en pelkää sitä. Koska tiedän päämääräni. En tiedä mikä siellä minua odottaa mutta tiedän minne päädyn. Siitäkään asiasta en kirjoita tänne yhtään enempää.

Lue lisää

Minä olen jonkun aikaa jo paennut muutosta. Tiedän että se on välttämätöntä. Olen polkenut paikallani. Minulla jokainen muutos on tehnyt niin kipeää, että aivan vatsasta kouraisee, kun ajattelenkin että taas siihen lähtisin. Ei minulla ainakaan vielä ole siihen voimia. Mutta enhän minä sitä hetkeä itse valitse, joku/jokin minut sitten taas siihen pakottaa. Kiukulla ja taistelutahdolla ei aina selviä. Niillä selviää kun "vastustaja" on joku muu kun minä itse. Joskus on pudottava ja luultava hetken että tähän tämä loppui, minussa ei ole enää mitään. Olen nähnyt jo joitain unia siitä että niin taas käy: Lemmikkieläimet ovat karanneet kodistani jne.
Miltähän mahdan nyt kuulostaa! Itselleni tärkeintä on se että tunnen/tuntisin itseni, olen sitten mitä olen.
Sinä sanoit tietäväsi päämääräsi...tiedänköhän minä? Toiveita on mutta tietoa tuskin!

Keijuli kirjoitti:

Minä olen jonkun aikaa jo paennut muutosta. Tiedän että se on välttämätöntä. Olen polkenut paikallani. Minulla jokainen muutos on tehnyt niin kipeää, että aivan vatsasta kouraisee, kun ajattelenkin että taas siihen lähtisin. Ei minulla ainakaan vielä ole siihen voimia. Mutta enhän minä sitä hetkeä itse valitse, joku/jokin minut sitten taas siihen pakottaa. Kiukulla ja taistelutahdolla ei aina selviä. Niillä selviää kun "vastustaja" on joku muu kun minä itse. Joskus on pudottava ja luultava hetken että tähän tämä loppui, minussa ei ole enää mitään. Olen nähnyt jo joitain unia siitä että niin taas käy: Lemmikkieläimet ovat karanneet kodistani jne.
Miltähän mahdan nyt kuulostaa! Itselleni tärkeintä on se että tunnen/tuntisin itseni, olen sitten mitä olen.
Sinä sanoit tietäväsi päämääräsi...tiedänköhän minä? Toiveita on mutta tietoa tuskin!

Lue lisää

sitä. Itse sain sen tietää vasta vähän aikaa sitten. Se oli monen "yhteensattuman" summa. Se alkoi aika epämiellyttävästi. Mutta loppui siihen, että sain sanat siihen päämäärääni. Ja nyt voin alkaa opettelemaan unohtaa ne sanat.
Pelko uuden edessä on aina luonnollista. Kyse on vaan siitä miten ne pelkonsa käsittelee. Saadakseen jotain uutta, jostain vanhasta on silloin luovuttava. Ja siinä en tarkoita mitään aineellista. Tarkoitan meidän jokaisen sisintä. Kaikki mikä meissä tapahtuu, on kehitysvaiheita. Niiden tarkoitus on auttaa meitä eteenpäin. Ei pysäyttää meitä paikoilleen. Ne ovat siltoja, mitkä on ylitettävä. Siltoja meidän sisimpään. Ympyrän keskelle.
Nyt sait käytännön esimerkin ihmisten syistä ja seurauksista. Kirjoittamalla mitä kirjoitit, sait minut vähän raottamaan verhoani omasta tiestäni. Vaikka sanoin, etten enää kirjoita siitä. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan....

vielä tiedä kirjoitti:

sitä. Itse sain sen tietää vasta vähän aikaa sitten. Se oli monen "yhteensattuman" summa. Se alkoi aika epämiellyttävästi. Mutta loppui siihen, että sain sanat siihen päämäärääni. Ja nyt voin alkaa opettelemaan unohtaa ne sanat.
Pelko uuden edessä on aina luonnollista. Kyse on vaan siitä miten ne pelkonsa käsittelee. Saadakseen jotain uutta, jostain vanhasta on silloin luovuttava. Ja siinä en tarkoita mitään aineellista. Tarkoitan meidän jokaisen sisintä. Kaikki mikä meissä tapahtuu, on kehitysvaiheita. Niiden tarkoitus on auttaa meitä eteenpäin. Ei pysäyttää meitä paikoilleen. Ne ovat siltoja, mitkä on ylitettävä. Siltoja meidän sisimpään. Ympyrän keskelle.
Nyt sait käytännön esimerkin ihmisten syistä ja seurauksista. Kirjoittamalla mitä kirjoitit, sait minut vähän raottamaan verhoani omasta tiestäni. Vaikka sanoin, etten enää kirjoita siitä. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan....

Lue lisää

"Ei pysäyttää meitä paikoilleen"
Mutta itse voin pysähtyä, onko se pelkurimaisuutta vai viisautta, kerään voimia, mutta en lähde suinpäin sotaan. Lähden sitten kun uskon voimiini.
Ja sitten kun uskon tulevan olevan parempaa kuin menneen.
Uskotko Sinä? Aina?

Keijuli kirjoitti:

"Ei pysäyttää meitä paikoilleen"
Mutta itse voin pysähtyä, onko se pelkurimaisuutta vai viisautta, kerään voimia, mutta en lähde suinpäin sotaan. Lähden sitten kun uskon voimiini.
Ja sitten kun uskon tulevan olevan parempaa kuin menneen.
Uskotko Sinä? Aina?

Lue lisää

Se on kaikkea sitä mitä itse sanoit. Sitä ei voi tietää ennen kuin ottaa sen ratkaisevan oikean ensimmäisen askeleen. Silloin ei tule enää harha-askelia. Jokainen askel vie vääjämättä oikeaan suuntaan. Mikä siellä päämäärässä on? Sitä ei voi tietää. Sitä ei ikinä voi varmaan saada tietää. Tietäminen on mielen luomaa mielikuvaa. Meille jää jäljelle usko. En pidä siitäkään sanasta, koska en koe sitä sellaisena kuin se on ihmisille opetettu. Käytän sitä nyt siksi, etten nyt heti parempaakaan keksi. Tästä aiheesta minun on vaikeaa kirjoittaa tänne. En ole varma kuin moni lukijoista tai oletko Sinäkään vielä valmis kuulemaan siitä. Niin paljon voin sanoa, että uskominen ja tietäminen on yksi ja sama asia. Koska mielemme tekee niistä sen. Mutta silloin kuin poistamme sen määritelmän(mikä on usko ja mikä on tietäminen), niistä tulee sama asia todellisuudessakin. Jäljelle jää enää tunne. Ei pirstoutunut, ei sekava, ei ristiriitainen... Vaan yhtenäinen, harmoninen tunne. Täydellisyys epätäydellisyydessä, epätäydellisyys täydellisyydessä...
Jos haluat jatkaa vielä tästä aiheesta, kysy itseltäsi, että oletko valmis siihen. Koska moni asia tulisi elämässäsi muuttumaan jos tulisit ymmärtämään oikein sanani. Oletko valmis sellaiseen muutokseen?

sen suoraan. kirjoitti:

Se on kaikkea sitä mitä itse sanoit. Sitä ei voi tietää ennen kuin ottaa sen ratkaisevan oikean ensimmäisen askeleen. Silloin ei tule enää harha-askelia. Jokainen askel vie vääjämättä oikeaan suuntaan. Mikä siellä päämäärässä on? Sitä ei voi tietää. Sitä ei ikinä voi varmaan saada tietää. Tietäminen on mielen luomaa mielikuvaa. Meille jää jäljelle usko. En pidä siitäkään sanasta, koska en koe sitä sellaisena kuin se on ihmisille opetettu. Käytän sitä nyt siksi, etten nyt heti parempaakaan keksi. Tästä aiheesta minun on vaikeaa kirjoittaa tänne. En ole varma kuin moni lukijoista tai oletko Sinäkään vielä valmis kuulemaan siitä. Niin paljon voin sanoa, että uskominen ja tietäminen on yksi ja sama asia. Koska mielemme tekee niistä sen. Mutta silloin kuin poistamme sen määritelmän(mikä on usko ja mikä on tietäminen), niistä tulee sama asia todellisuudessakin. Jäljelle jää enää tunne. Ei pirstoutunut, ei sekava, ei ristiriitainen... Vaan yhtenäinen, harmoninen tunne. Täydellisyys epätäydellisyydessä, epätäydellisyys täydellisyydessä...
Jos haluat jatkaa vielä tästä aiheesta, kysy itseltäsi, että oletko valmis siihen. Koska moni asia tulisi elämässäsi muuttumaan jos tulisit ymmärtämään oikein sanani. Oletko valmis sellaiseen muutokseen?

Lue lisää

En vieläkään keksi mitään yhtä vaikeaa kuin itsensä kanssa pärjääminen. Jotain voin tietää mutta en voi itseäni pakottaa toimimaan sen mukaan. Kuten: Mene ajoissa nukkumaan, älä ota viiniä, syö terveellisemmin....ja sitten ne vaikeimmat asiat kuten ajatukset ja tunteet...

Minä käytän sanaa usko lähinnä merkityksessä luottamus. Luotanko siihen että edessä on parempaa. En aina. Ja silloin pysähtyy. Yrittää pitää edes sen hetken sellaisena.
Sinä olet ennenkin kysellyt "Olenko valmis..."
Ja sitten olet itse saattanut tulla siihen tulokseen että en ole. Näissä keskusteluissa on jätetty aina paljon avoimeksi. Emme voi tietää mikä vaikutus milläkin tiedolla on ellei sitä kokeilla. Oletko itse valmis sellaiseen?

Keijuli kirjoitti:

En vieläkään keksi mitään yhtä vaikeaa kuin itsensä kanssa pärjääminen. Jotain voin tietää mutta en voi itseäni pakottaa toimimaan sen mukaan. Kuten: Mene ajoissa nukkumaan, älä ota viiniä, syö terveellisemmin....ja sitten ne vaikeimmat asiat kuten ajatukset ja tunteet...

Minä käytän sanaa usko lähinnä merkityksessä luottamus. Luotanko siihen että edessä on parempaa. En aina. Ja silloin pysähtyy. Yrittää pitää edes sen hetken sellaisena.
Sinä olet ennenkin kysellyt "Olenko valmis..."
Ja sitten olet itse saattanut tulla siihen tulokseen että en ole. Näissä keskusteluissa on jätetty aina paljon avoimeksi. Emme voi tietää mikä vaikutus milläkin tiedolla on ellei sitä kokeilla. Oletko itse valmis sellaiseen?

Lue lisää

läpi sen ja alan olla valmis astumaan eteenpäin. Se askel ei olisi Sinulle, eikä kenellekään muullekin uusi. Se olisi paluu kauas takaisin oikaisemaan se ensimmäinen harha-askel mikä johtaa vieläkin harhaan. Voi hitto! Alan kuulostaa joltain saarnamieheltä tai manipuloijalta. En kyllä mielelläni tekisi sitä. Minä tulin sinne yksin, vapaasta tahdosta, uteliaisuutta ja siksi, että halusin mennä eteenpäin enkä polkea paikalla.

käynyt jo kirjoitti:

läpi sen ja alan olla valmis astumaan eteenpäin. Se askel ei olisi Sinulle, eikä kenellekään muullekin uusi. Se olisi paluu kauas takaisin oikaisemaan se ensimmäinen harha-askel mikä johtaa vieläkin harhaan. Voi hitto! Alan kuulostaa joltain saarnamieheltä tai manipuloijalta. En kyllä mielelläni tekisi sitä. Minä tulin sinne yksin, vapaasta tahdosta, uteliaisuutta ja siksi, että halusin mennä eteenpäin enkä polkea paikalla.

Lue lisää

Mikä voisi olla se harha-askel? Vaikkapa minulle.
Enköhän ole kaikki ne askeleet tarvinnut. Miten muuten oppisin.
Kirkas päivä. Nyt en selviä enää sälekaihtimia kääntelemällä. On pakko siivota.

Menipä konstikkaaksi. Kyllä minä ainakin tarvitsen sanoja. Ajatuksetkin tarvitsevat sanat. Vain tunne voi olla ennen sanoja. Tunteelle keksitään - jos keksitään - sana vasta myöhemmin. Tunne otetaan "haltuun/hallintaan" sanalla. Se voi olla jopa vaarallinen ellei sillä ole nimeä, sanaa. Sitten kysellään, mikä minun oikein tuli tai mikä minuun meni. Mitä parempi sanavarasto ja äidinkielen hallinta minulla on sitä paremmat mahdollisuudet minulla on selvitä tämän päivän viidakossa kun en enää ole viidakossa!

Keijuli kirjoitti:

Menipä konstikkaaksi. Kyllä minä ainakin tarvitsen sanoja. Ajatuksetkin tarvitsevat sanat. Vain tunne voi olla ennen sanoja. Tunteelle keksitään - jos keksitään - sana vasta myöhemmin. Tunne otetaan "haltuun/hallintaan" sanalla. Se voi olla jopa vaarallinen ellei sillä ole nimeä, sanaa. Sitten kysellään, mikä minun oikein tuli tai mikä minuun meni. Mitä parempi sanavarasto ja äidinkielen hallinta minulla on sitä paremmat mahdollisuudet minulla on selvitä tämän päivän viidakossa kun en enää ole viidakossa!

Lue lisää

avoimeksi. Tarkoitin sitä, että me eletään harhaisten käsitysten maailmassa. Jatketaan jollain muulla aiheella. Aika ei taida olla vielä kypsä siihen. Mistä Sinä haluaisit keskustella?

tämä asia kirjoitti:

avoimeksi. Tarkoitin sitä, että me eletään harhaisten käsitysten maailmassa. Jatketaan jollain muulla aiheella. Aika ei taida olla vielä kypsä siihen. Mistä Sinä haluaisit keskustella?

Lue lisää

Se on totta! Harhaisten käsitysten maailmassa. Ja kuten olen sanonut, sanojen merkityskin syntyy meille useasti kokemuksistamme. Jos sanon Sinua rontiksi, niin se on hellittelynimi - ettäs tiedät!
Siis.
Tunnen jo tuon Sinun tapasi jättää epämieluisan aiheen - senkin rontti!
Vesimieshän keskustelee kaikista aiheista sujuvasti kuten Ronald Reagan - kuuluu joku määrittely.
Mutta oikeasti minua kiinnostaa mistä Sinä päättelet milloin aika on millekin asialle kypsä? Olet siis testannut käsityskykyni?

Oikeassa olet! En suinkaan pysy aina ajatustesi mukana, mutta ehkä se tekeekin tästä erityisen mielenkiintoista.

Keijuli kirjoitti:

Se on totta! Harhaisten käsitysten maailmassa. Ja kuten olen sanonut, sanojen merkityskin syntyy meille useasti kokemuksistamme. Jos sanon Sinua rontiksi, niin se on hellittelynimi - ettäs tiedät!
Siis.
Tunnen jo tuon Sinun tapasi jättää epämieluisan aiheen - senkin rontti!
Vesimieshän keskustelee kaikista aiheista sujuvasti kuten Ronald Reagan - kuuluu joku määrittely.
Mutta oikeasti minua kiinnostaa mistä Sinä päättelet milloin aika on millekin asialle kypsä? Olet siis testannut käsityskykyni?

Oikeassa olet! En suinkaan pysy aina ajatustesi mukana, mutta ehkä se tekeekin tästä erityisen mielenkiintoista.

Lue lisää

minua rontiksi ihan ensimmäisissä viesteissäsi, olisin ymmärtänyt sen eri tavalla kuin nyt. Silloin Sinulla ei mielestäni olisi ollut vielä oikeutta sanoa niin. Nyt kun jo tunnetaan toisemme paremmin, se rontti saa minut hymyilemään. Hyvä niin. Jääköön "Luopuja" ja syntyköön "Rontti"!
Kyllä me voidaan minun puolesta jatkaa siitä aiheesta. Minulle ei nämä asiat ole enää kovin sekavia ja vaikeaselkoisia. Se vaan tulee vähitellen kääntämään kaiken edellisen ylösalasin ja muuttamaan lopulta senkin. Alettaisi pureutumaan asiaoiden ytimeen. Jatkaakseen aiheesta niin kaikella meidän elämässä on jokin perimmäinen tarkoitus. Vedellä sammuttaa jano, syödään tullakseen kylläiseksi. Lähemmäs totuutta tässä maailmassa päästään silloin kuin huomataan, että kaikella ihmisen luomallakin on perimmäinen tarkoitus. Syy olemassaoloon. Ihmisilläkin on perimmäinen tarkoitus. Se on taas asia minkä jokaisen pitäisi selvittää itse. Minun tarkoitus voi olla ja onkin jokin muu kuin muilla. Eli avainsana on perimmäinen, alkuperäinen, alkusyy... Minulle ne ovat synonyymejä.
Kysyit joskus, että milloin koen hallitsevani tilanteen? Missä ja milloin? Mitkä ovat vahvuuteni? Tiedätkö jo nyt vastauksen?

olisit sanonut kirjoitti:

minua rontiksi ihan ensimmäisissä viesteissäsi, olisin ymmärtänyt sen eri tavalla kuin nyt. Silloin Sinulla ei mielestäni olisi ollut vielä oikeutta sanoa niin. Nyt kun jo tunnetaan toisemme paremmin, se rontti saa minut hymyilemään. Hyvä niin. Jääköön "Luopuja" ja syntyköön "Rontti"!
Kyllä me voidaan minun puolesta jatkaa siitä aiheesta. Minulle ei nämä asiat ole enää kovin sekavia ja vaikeaselkoisia. Se vaan tulee vähitellen kääntämään kaiken edellisen ylösalasin ja muuttamaan lopulta senkin. Alettaisi pureutumaan asiaoiden ytimeen. Jatkaakseen aiheesta niin kaikella meidän elämässä on jokin perimmäinen tarkoitus. Vedellä sammuttaa jano, syödään tullakseen kylläiseksi. Lähemmäs totuutta tässä maailmassa päästään silloin kuin huomataan, että kaikella ihmisen luomallakin on perimmäinen tarkoitus. Syy olemassaoloon. Ihmisilläkin on perimmäinen tarkoitus. Se on taas asia minkä jokaisen pitäisi selvittää itse. Minun tarkoitus voi olla ja onkin jokin muu kuin muilla. Eli avainsana on perimmäinen, alkuperäinen, alkusyy... Minulle ne ovat synonyymejä.
Kysyit joskus, että milloin koen hallitsevani tilanteen? Missä ja milloin? Mitkä ovat vahvuuteni? Tiedätkö jo nyt vastauksen?

Lue lisää

Luulenpa että alkaa selvitä mutta jatkan myöhemmin.

Keijuli kirjoitti:

Luulenpa että alkaa selvitä mutta jatkan myöhemmin.

selvinnyt monta muutakin vesimieheen liittyvää mysteeriä. Tai ainakin minun persoonaan liittyvää. Paljon itsellekin. Koska olen pukenut paljon asioita sanoiksi. Asioita jotka olen ennen tyytynyt vaan tuntemaan. Ihmeemmin pohtimatta. Eipä kyllä ihmekään, että haaveilen "siitä oikeasta" Kenellä muulla riittäisi kärsivällisyyttä ja ymmärrystä jakaa elämä kanssani? Minulla ei ole oikeutta edes pyytää keneltäkään sellaista. Siinä on yksi syy miksi en aloita mitään pelejä. Koska jokainen peli, mihin osallistuisin, päättyisi samalla tavalla. Valitsen siis olla pelaamatta. Ei voi pelata jos ei tiedä sääntöjä. Ja ainoa todellinen sääntö on se, ettei sääntöjä ole. Jokainen sääntö, mikä ollan koskaan luotu, on epätäydellinen. Se täynnä mahdottomuuksia. Se ei toimi. Ja typeryydessä luodaan vaan lisää sääntöjä huomatakseen, että elämä vaikeutuu entisestään. Kaikki on muuttuvaa, virtaavaa. Ei siinä tilassa voi luoda mitään sääntöjä. Se on luonnonvastaista. Jos ymmärrettäisi ne jonkinlaisina ohjeina, suosituksina... En nyt löydä oikeaa sanaa sille mitä yritän kertoa. Tyydyn toistaiseksi tuntemaan.
Oli muuten typerä kysymys Sinulle minulta. Anteeksi.

on nyt varmaan kirjoitti:

selvinnyt monta muutakin vesimieheen liittyvää mysteeriä. Tai ainakin minun persoonaan liittyvää. Paljon itsellekin. Koska olen pukenut paljon asioita sanoiksi. Asioita jotka olen ennen tyytynyt vaan tuntemaan. Ihmeemmin pohtimatta. Eipä kyllä ihmekään, että haaveilen "siitä oikeasta" Kenellä muulla riittäisi kärsivällisyyttä ja ymmärrystä jakaa elämä kanssani? Minulla ei ole oikeutta edes pyytää keneltäkään sellaista. Siinä on yksi syy miksi en aloita mitään pelejä. Koska jokainen peli, mihin osallistuisin, päättyisi samalla tavalla. Valitsen siis olla pelaamatta. Ei voi pelata jos ei tiedä sääntöjä. Ja ainoa todellinen sääntö on se, ettei sääntöjä ole. Jokainen sääntö, mikä ollan koskaan luotu, on epätäydellinen. Se täynnä mahdottomuuksia. Se ei toimi. Ja typeryydessä luodaan vaan lisää sääntöjä huomatakseen, että elämä vaikeutuu entisestään. Kaikki on muuttuvaa, virtaavaa. Ei siinä tilassa voi luoda mitään sääntöjä. Se on luonnonvastaista. Jos ymmärrettäisi ne jonkinlaisina ohjeina, suosituksina... En nyt löydä oikeaa sanaa sille mitä yritän kertoa. Tyydyn toistaiseksi tuntemaan.
Oli muuten typerä kysymys Sinulle minulta. Anteeksi.

Lue lisää

Viikko melkein ohi.
Minulla on toki käsitys Sinusta. Olen sanonut, että tässä hajotan ja kokoan Sinua yhä uudelleen.
Kun luulemme tuntevamme toisen ihmisen, laitamme hänet johonkin muottiin. Kavennamme hänet jonkinlaiseksi. Emme enää ole aidosti kiinnostuneita hänestä, emme huomaa kun hän muuttuu jne. Olemme paljon enemmän kuin kukaan toinen voi nähdä tai tietää.
Minä en haluakaan tuntea Sinua niin hyvin enkä halua että Sinä oletat tuntevasi minut. Meidän ystävyytemme on vain sanoissa ja jos "kaikki on jo sanottu", niin mitäs sitten tehdään.
Aloitetaan alusta, vai? Nimittäin itse tiedän muuttuneeni jo näinäkin kuukausina. Takinkääntäjä?