Autoilun kustannukset 2006
Uuden keskihintaisen, 25 000 € maksavan bensiinikäyttöisen henkilöauton kilometrikohtainen kustannus on laskelmien mukaan tänä vuonna 40 senttiä vuotuisen ajokilometrimäärän ollessa 20 000 km.
Käytettynä ostetun, hankintahinnaltaan puolet auton uushankintahinnasta (25 000 €), kilometrikohtainen kustannus on 34 senttiä. Auton pitoaika molemmissa laskelmissa on 4 vuotta.
Uuden keskihintaisen dieselhenkilöauton hankkiminen on taloudellisesti perusteltua vuotuisen ajokilometrimäärän ylittäessä 30 000 km. Käytettynä hankitulla autolla dieselin ja bensiinin kannattavuusraja saavutetaan vuotuisen ajokilometrimäärän ylittäessä 25 000 km.
Palkkasuhteessa olevan työntekijän kannattaa ottaa autoetu, mikäli työnantajan korvaamat työajot jäävät vähäisiksi kokonaisajomäärään nähden. Uusi 25 000 euron auto 4 vuoden pitoajalla 30 000 km/vuosi ajokilometrimäärällä (mistä 20 000 km työajoa) ja 2 800 € /kk bruttopalkalla vapaan autoedun kulut työntekijälle ovat 5 101 € vuodessa. Oman auton kulut ovat vastaavasti 1 192 € vuodessa, edellyttäen että työnantaja maksaa 42 senttiä /km työajosta, ja että autoetu sisältyy bruttopalkkaan. Mikäli työnantajan maksamia työajoja ei kerrykään kuin 10 000 km vuodessa, tulee oman auton pitäminen em. tapauksessa maksamaan 5 392 € vuodessa.
Laskelmat ovat kokonaisuudessaan jäsenten luettavissa maksutta kohdassa Auton kustannukset 2006 – julkaisu.
Uuden keskihintaisen, 25 000 € maksavan bensiinikäyttöisen henkilöauton kilometrikohtainen kustannus on laskelmien mukaan tänä vuonna 40 senttiä vuotuisen ajokilometrimäärän ollessa 20 000 km.
Käytettynä ostetun, hankintahinnaltaan puolet auton uushankintahinnasta (25 000 €), kilometrikohtainen kustannus on 34 senttiä. Auton pitoaika molemmissa laskelmissa on 4 vuotta.
Uuden keskihintaisen dieselhenkilöauton hankkiminen on taloudellisesti perusteltua vuotuisen ajokilometrimäärän ylittäessä 30 000 km. Käytettynä hankitulla autolla dieselin ja bensiinin kannattavuusraja saavutetaan vuotuisen ajokilometrimäärän ylittäessä 25 000 km.
Palkkasuhteessa olevan työntekijän kannattaa ottaa autoetu, mikäli työnantajan korvaamat työajot jäävät vähäisiksi kokonaisajomäärään nähden. Uusi 25 000 euron auto 4 vuoden pitoajalla 30 000 km/vuosi ajokilometrimäärällä (mistä 20 000 km työajoa) ja 2 800 € /kk bruttopalkalla vapaan autoedun kulut työntekijälle ovat 5 101 € vuodessa. Oman auton kulut ovat vastaavasti 1 192 € vuodessa, edellyttäen että työnantaja maksaa 42 senttiä /km työajosta, ja että autoetu sisältyy bruttopalkkaan. Mikäli työnantajan maksamia työajoja ei kerrykään kuin 10 000 km vuodessa, tulee oman auton pitäminen em. tapauksessa maksamaan 5 392 € vuodessa.
Laskelmat ovat kokonaisuudessaan jäsenten luettavissa maksutta kohdassa Auton kustannukset 2006 – julkaisu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuossa se on selvästi sanottu,
25 - 30.000km vuodessa tarvitaan jotta dieselin hankinta olisi taloudellisesti perusteltua.
näitä yleistyksiä. Kannattavuus riippuu monesta asiasta ja siitä on suorastaan typerää tehdä noin yksioikoista laskelmaa. Itsellä käytetyssä kannattava raja on 8 tkm vuodessa.
Oman auton arvo/pääomakustannukset olemattomat. Kulutus 5,5 vastaava bensakoneella vie pari litraa enemmän (laskuissa, todellisuudessa vielä enemmän). D-veron osuus 330 vuodessa.
Vuositasolla säästöä tulee 30 tkm:n ajolla 800 euroa. Että taitaa juuri ja juuri kannattaa...
Jo joka viides uusi auto Suomessakin myydään nyt dieselinä.
Kannattavuus riippu myös merkistä - toisissa "vastaavan" bensamallin ja dieselmallin hintaero on suurempi kuin toisissa.
Lisäksi, kalliimpi hankintahinta dieselistä "kompensoituu" jatkossa entistä paremmin, kun diesel säilyttää jatkossa vielä nykyistäkin paremmin arvonsa suhteessa bensamalleihin. Tämä siksi, koska markkinoilla käytetyistä autoista huomattavasti pienempi osuus on dieseleitä, kuin mikä niiden osuus on uutena myydyistä (ja joka koko ajan kasvaa) - ja kun sama diesel kysyntätrendi näkyy käytetyissäkin - kysynnän ja tarjonnan laki takaa dieselin jälleenhankintahinnan paremman kurssin.
tämä on yleinen harhaluulo että diesel
hankintahinta kompensoituu paremmalla jälleenmyyntiarvolla, erittäin harvoin pitää paikkaansa. miksi?
mm.
a) yleensä diesel autot ovat enemmän ajattuja
b) korjaus ja käyttökulut korkeampia
c) "liian harvinaisia"
perus Corolla wagon 1.6 on pomminvarma
vaihtoauto esim autoliikeelle, niitä menee aina ja niiden kierto on nopeaa.
Halvin vaihtoehto on mahdollisimman yksinkertainen/vanha/halpa auto. Kaikin tavoin mitattuna halvempi kuin uusi tai uudehko. Uudehkot autot eivät ole koskaan rahallisesti perusteltuina järkeviä, vaikka kulutus olisi litran sadalle.
Käy kuuntelemassa muutaman 200-300 euron auton, ja ottaa niistä ehjimmän oloinen. Kestää sen vuoden läjässä, joskus puoli vuotta, joskus parikin vuotta.
Bensakulut samoissa kuin uudemmissa, ex opelini kulutti seka-ajossa 6.0l ja maantiellä 5.5 litraa sadalle. (bensa, tuntuu nykyiset puntotkin vievän saman verran, vaikka olevinaan modernimpia)
Jos viitsii korjata, usein saa vanhan romun taas ajokelpoiseksi alle satasen investoinnilla. Esim. kyseiseen opeliin kannentiiviste maksoi 12 euroa.
Se ei haittaa jos joskus auto hajoaakin jo alle puolessa vuodessa, koska se on uuden auton päivän arvonalennus mikä meni hukkaan, eikun seuraavaa autoa alle. Oikein pihi kaveri onnistuu vielä myymään autostaan puolet osista ja korin, jolloin auto kuittaa hintansa ja mahdolliset romutuskulut täysin takaisin. Auton arvonalennus siis 0€.
Eikä tarvitse kaskoa, koska autolla ei ole arvoa.