Opus Dei on silloin tällöin herättänyt vilkasta keskustelua tälläkin palstalla. Ensi viikon keskiviikkona 10.1. on OD:n jäsen äitinsä kanssa Anne Flinkkilän haastateltavana Inhimillinen tekijä -ohjelmassa.
"Inhimillinen tekijä
TV2 klo 22.05
YLE TV2 keskiviikkona 10.1.2007
INHIMILLINEN TEKIJÄ:
OSKARI JA SEN ÄITI
Kun poika uskoo Jumalaan ja äiti saa viestejä kuolleilta sieluilta, heidän elämiään yhdistää ainakin usko siihen, että elämän on oltava suurempi kokonaisuus, kuin se, jonka me näemme. Onko ihminen vain materiaa, jota kemia ohjaa, ja onko olemassa toinen näkymätön maailma, joka on yhtä totta, kuin tämä jossa elämme? Anne Flinkkilän vieraina 25-vuotias Oskari Juurikkala, joka on neljä vuotta sitten sitoutunut elinikäiseen katoliseen Opus Deihin ja selibaattiin sekä Kaija Juurikkala, joka kertoo näkevänsä enkeleitä."
Ylen sivulla on hieman pitempikin ennakkoselostus, löytyy osoitteesta
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?serial=t0238107343813&l=f&mode=www
"Inhimillinen tekijä
TV2 klo 22.05
YLE TV2 keskiviikkona 10.1.2007
INHIMILLINEN TEKIJÄ:
OSKARI JA SEN ÄITI
Kun poika uskoo Jumalaan ja äiti saa viestejä kuolleilta sieluilta, heidän elämiään yhdistää ainakin usko siihen, että elämän on oltava suurempi kokonaisuus, kuin se, jonka me näemme. Onko ihminen vain materiaa, jota kemia ohjaa, ja onko olemassa toinen näkymätön maailma, joka on yhtä totta, kuin tämä jossa elämme? Anne Flinkkilän vieraina 25-vuotias Oskari Juurikkala, joka on neljä vuotta sitten sitoutunut elinikäiseen katoliseen Opus Deihin ja selibaattiin sekä Kaija Juurikkala, joka kertoo näkevänsä enkeleitä."
Ylen sivulla on hieman pitempikin ennakkoselostus, löytyy osoitteesta
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?serial=t0238107343813&l=f&mode=www
Vastaukset 21
Vanhimmat
Haastateltava Oskari vaikutti älykkäältä ja tasapainoiselta. Oppareihin suhtaudutaan nurjasti muiden katolilaisten keskuudessa, mutta tämä ohjelma antoi ainakin minulle hyvin sympaattisen kuvan yhdestä järjestöön situtuneesta nuoresta.
Ohjelma ei tietystikään kertonut mitään itse järjestön toiminnasta ja tavoitteista, siitä puolesta, mitä rivijäsen ei tunne. Kiva haastattelu joka tapauksessa.
Jo Imago-lehdelle antaman haastattelun ansiosta Juurikkala on profiloitunut hyvin AVOIMENA Opus Dein jäsenenä. Hän on todella piristävä poikkeus muuten salailevassa ja elitistisessä ryhmässä. Kiitokset hänelle avoimuudesta!
Opus Dei saa olla kiitollinen, että on onnistunut saamaan joukkoonsa Juurikkalan tasoisen rehellisen suomalaisen.
Kaverissa oli jotain teennäistä, mm. puhetapa kuin olisi puhunut suomea vähän murtaen. Ehkä omavanhurskautta ja itsetyytyväisyyttä on vaikea piilottaa ja hurskauselämällä kehuskelu antaa aina vähän tyhmän vaikutelman. En ihmettelisi, vaikka OJ olisi kymmenen vuoden kuluttua aivan muissa kuvioissa.
Kyllä pyhiäkin aina haukuttiin ja vainottiin, mutta ne vaan jakso olla uskollisia Jumalan kutsulle! Toivottavasti Oskari rukoilee luopioiden (minunkin) puolestani - kaverissa on jytyä!
Puhuisiko tuossa hienoinen kateus? Oskari vaikutti iloiselta ja elämäänsä luottavaisesti ja positiivisesti suhtautuvalta kaverilta, en minä mitään omavanhurskautta hänessä huomannut.
Kukapa meistä tietää, missä kuvioissa olemme kymmenen vuoden päästä. Hyvää jatkoa Oskarille.
järjestöstä erota noin vain?
Vaikutti vähän siltä että ateistista tuli uskovainen mutta kuin pitkäksi aikaa? Ehkä järjestö palkitsee jollain tavalla uskollisen jäsenen.
Vaikutti aivopestyltä mutta olen varmaan väärässä.
Vastaavaa ihmistyyppiä tapaa mm. erilaisissa uskonnollisissa lahkoissa, joiden jäsenet vakuuttavat iloisuuttaan ja onnellisuuttaan. Kuvaan kuuluu, että kerrotaan avoimesti myös omista uskonnonharjoitusmenetelmistä. Alkuvaiheessahan kaikki onkin hauskaa ja omalla hartaudenharjoituksellaan voi vähän kehuskellakin (hyvin "nöyrästi" tietenkin.) Sen ettei kaikki ole ihan niin kuin annetaan ymmärtää, näkee pienistä hermostuneista eleistä ja luonnottomasta puhetavasta. Supisuomalainen ihminen alkaa puhua vähän "henkistyneesti" eli murtaen omaa äidinkieltään tms. Käännynnäinen ei luonnollisestikaan katso teeskentelevänsä, mutta aika erilaiset kasvot näkisimme, jos itsehillintä pettäisi. Mitä korostuneempi ystävällisyys ja rakkaudellisuus, sitä hurjempia voivat olla raivo ja viha siellä teflon-pinnan alla.
En ole kateellinen, vaan ihan tyytyväinen, että saan elää vapaana ihmisten keksimistä uskonnollisista säännöistä. Raskaan farisealaisuusjakson jälkeen en halua palata entiseen eikä minulla ole tarvetta esitellä elämäntapaani kenellekään. Mielenkiinnosta seuraan silti jonkin verran luostarijuttuja ym. On niin helppo tunnistaa nuo roolit, joita erilaisissa yhteisöissä olevat kantavat, kun on omaakin kokemusta.
Jos vaino asetetaan mittariksi, niin maailmassa on nykyäänkin pyhimyksiä, jotka eivät ole edes nimellisesti kristittyjä. Sitä paitsi O.Juurikkalaa ei kai vainoa kukaan.
oli humaltunut uskostaan mutta krapulakin tuleee joskus.
Oli humalan kaltaisessa ilon tilassa, nousuhumalassa vielä.
se, että monien mielestä oman elämän päämäärän pitää olla muiden elämän päämäärä ja menestyksen mittari. Sellaisessa kaverissa, riippumatta siitä mikä on hänen elämän päämäärä, "on munaa", joka uskalstaa itse asettaa oman päämäärään elämälleen.
Cider house rules!
Toinen mikä minua Suomen katolisissa ottaa pahasti pattiin on juuri kateus muiden uskonnollista elämää kohtaan. Itsekkin olen huomannut tämän "kauemmin" kirkkoon kuuluneiden joukossa. Uusia pilkataan ja heidän uskoaan vähätellään ja heidän uskonelämänsäkään ei ole niin hurskasta kuin kauemmin kirkkoon kuuluneiden. Ja jos sitten lukee hetkiruoksia, niin se sitten on teennäistä ja sanotaan, että ethän sinä tiedä mitä teet ja jos satut kiinnostuksen vuoksi vierailemaan luostarissa sitäkin pilkataan. En ymmärrä tätä kateuden määrää.
En tiedä kuinka kauan em. henkilö on asunut ulkomailla, mutta itse olen huomannut, että kun asui yli 2 vuotta ulkomailla ja tuli sitten käymään Suomessa, niin puheeseen oli tullut lievä aksentti. Tosin sen kyllä sai korjattua, kun tiedosti asian.
"Vanhempana" katolilaisena, tosin itsekin käännynnäisenä, tunnistan monien ja valitettavan usein omankin ajatteluni tuosta kuvauksesta. Uusia tosiaan vähätellään, mutta syynä voisi olla sekin, että monet uusista ovat Opus Deihin kallellaan olevia fanaatikkoja. Sitten ajan kuluttua he kyllä oppivat - tai jäävät pois.
se sitten on pois, jos uudet pitää Opus Deistä? Olen itsekkin lukenut pari Escrivan kirjaa ja vieraillut heidän luonaan pari kertaa, vaikka en sitten sen koomin olekkaan heidän kanssaan hengaillut. Mutta miten muuten saada tietoa kuin lukemalla ja vierailemalla?
Katselimme ohjelmaa joukolla ja panimme merkille, että Oskari puhui normaalisti, kun hän puhui maitotölkin kaatamisesta ynnä muista omista (lapsuuden) kokemuksistaan. Kun hän alkoi puhua uskontoon liittyvistä asioista, outo aksentti ilmestyi. Siinä tilanteessa puhe kuulemma muuttui kuin Manuel Pradon puheeksi. (Itse olen kuullut Manuel Pradoa sen verran vähän, etten ota kantaa.)
Koska Oskari on harvoja suomalaisia OD-läisiä, olisi tärkeää, että hän kiinnittäisi huomiota aksenttiinsa.
Jaa-a. No ihan rehellisesti, minunkin korvaani pisti "aksentti". MUTTA, onhan hän (Suomen Kuvalehdestä muistaakseni vai oliko se Imagesta lukemani artikkelin perusteella) eikös se oo asunut Englannissa ja voi olla että se "löi" läpi.
Toisaalta voihan se olla jännitystäkin, minä ainakin jännittäisin tv-nauhoituksessa.
Tasapainoiselta vaikutti. Ja eiköhän hänkin ole ensi sijainen katolilainen ja sitten OD:n jäsen?
uskovat aikansa, että vanhemmat ihmiset tietävät jotain enemmän kuin he.
Sitten jonain päivänä he huomaavat, etteivät he tiedä yhtään enempää kuin nuoremmatkaan.
Vanhemmat ihmiset eivät kuitenkaan halua tietämättömyytensä paljastuvan.
Vaikka he joskus harvoin tietäisivätkin jotain tärkeää, niin harvoin ihminen osaa tätä tietoa käyttää mihinkään erityisen järkevään.
On sellainen näkemys että OD tämä päivänä muistutttaa enemmän ompeluseuraa ja siksi sitä ihmettelee vähän, että joku nuori voisi viihtyä heidän helmoisaan pitkään.
"Sellaisessa kaverissa, riippumatta siitä mikä on hänen elämän päämäärä, "on munaa", joka uskalstaa itse asettaa oman päämäärään elämälleen."
Tyypillinen individualismia ihannoiva näkemys. Kaikki päämäärät eivät ole yhtä arvokkaita tai tärkeitä eikä se, että tekee jotain erilaista tai räväkkää, tee päämäärästä sen parempaa.
"En ymmärrä tätä kateuden määrää."
Ihmisillä on muitakin vaikuttimia kommenteissaan ja mielipiteissään kuin kateus. Olisi aika outoa, jos ajan kuluessa ihminen ei seestyisi ja pystyisi arvioimaan aikaisempia tekemisiään myös kriittisesti. On nöyrää tunnustaa, että omassa uskonnollisuudessa on paljon itsekeskeisyyttä, lihallisuutta ja silmänpalvontaa. Ja toisaalta kun vähitellen näkee elämän ja oman itsensä pimeitä puolia, ei tarvitse mitään lisäkiristystä esimerkiksi jonkin ruumiinkurituksen muodossa. Jumala kurittaa omiaan joka tapauksessa. Se jolle jokin itsensä kurittamisen muoto on julkisen mainitsemisen arvoinen, ei taida vielä olla saanut "Isän kädestä".
Nuoruuden intomielisyyden nostaminen joksikin ihanteeksi on epäviisasta. Vain lahkoissa ja muissa vääristyneissä yhteisöissä edellytetään, että kaikki ovat mahdollisimman samanlaisia jatkuvasti ja viestittävät yhtenäistä kuvaa ulkopuolisille. Siksi niissä väsytään ja petytään.
"En tiedä kuinka kauan em. henkilö on asunut ulkomailla..."
Siis onko OJ asunut vuosia ulkomailla käyttämättä äidinkieltään lainkaan?
Kertoo aina jotain ihmisestä, jos hän alkaa jäljitellä jonkun puhetapaa tai muuttaa sitä ulkoisten syiden takia. Monet ihmiset opiskelevat vuosia ulkomailla omaksuen vieraan kielen täysin, mutta eivät silti ole niin taipuisia persoonaltaan, että äidinkieli alkaisi muuttua vieraaksi outoine korostuksineen. Joistakin taas on "hienompaa" puhua murtaen ja jotkut samastuvat niin voimakkaasti toisiin ihmisiin tai johtajaansa, että melkeinpä huomaamattaan omaksuvat aksentin.
OJ:n koko esiintyminen oli niin keinotekoista hymyineen ja nauruineen, että väkisinkin tuli mieleen, että pieni poika on ryhtynyt vaihteeksi "leikkimään uskontoa".
Olisi kuitenkin ihan hölmöä edellyttää, että OJ opettelisi mahdollisimman luontevan puhetavan. Ihmisten välisestä viestinnästä suuri osa on muutakin kuin sanoja, ja juuri tuollaisenaan OJ kertoi haastattelussa paljon sellaista, mikä sanallisesti ei tullut julki. Haastattelijakin oli innolla mukana luomassa ehyttä tarinaa, jossa kaikki pahakin kääntyi hyväksi ja itkettävällekin vain naurettiin. Kiva iltasatu kaiken kaikkiaan: ei jäänyt kenellekään paha mieli siitä tv-ohjelmasta.
"Ihmisillä on muitakin vaikuttimia kommenteissaan ja mielipiteissään kuin kateus. Olisi aika outoa, jos ajan kuluessa ihminen ei seestyisi ja pystyisi arvioimaan aikaisempia tekemisiään myös kriittisesti. On nöyrää tunnustaa, että omassa uskonnollisuudessa on paljon itsekeskeisyyttä, lihallisuutta ja silmänpalvontaa."
Mutta olisiko ensisijaista huomata tuo ihan omassa sielussasi, eikä tonkia sirua OJ:n silmästä... Kuis olis?
Jos ihminen antaa tv-haastattelun uskonnollisista ajatuksistaan ja kokemuksistaan, hän asettuu julkisesti arvioitavaksi. On ihan oikein koetella, mitä joku julistaa totena ja oikeana. Minua koetellaan samalla tavalla siellä, missä itse olen ja vaikutan.
Jos ja kun OJ on niin nöyrä kuin hän oman todistuksensa mukaan on, hän ottaa varmasti ilomielin vastaan kritiikkiä vanhemmilta veljiltä ja sisarilta. Joka tapauksessa ajan myötä hän oppii paljon sellaistakin, mitä ei nyt ehkä ota vastaan. Eikä se mikään salaisuus ole, että kaikki uskonnolliset velvollisuudet, joita juhlien noudattaa jossain vaiheessa, voivat muuttua ahdistavaksi ja pimeäksi erämaaksi, jonne kukaan ei oma-aloitteisesti menisi, jos saisi valita. Ristin tie on raskas tie.
“"Sellaisessa kaverissa, riippumatta siitä mikä on hänen elämän päämäärä, "on munaa", joka uskalstaa itse asettaa oman päämäärään elämälleen."
Tyypillinen individualismia ihannoiva näkemys. Kaikki päämäärät eivät ole yhtä arvokkaita tai tärkeitä eikä se, että tekee jotain erilaista tai räväkkää, tee päämäärästä sen parempaa.”
Jos induvidualismia on se, että jokaisella on oikeus itse asettaa oman elämänsä päämäärä, niin sitten minulla kai on taipumusta individualismiin.
Kumpi sinusta on arvokkaampi päämärä: valmistua maisteriksi yliopistosta ja mennä töihin Nokialle vai ura ammattijääkiekkoiljana? Miksi?
Enhän minä ole väittänytkään, että erilaisuus taikka räväkkyys on mitta sille mikä on paras päämäärä. Itse asiassa en ole sanonut siitä sanaakaan. Esimerkiksi luostarielämä ei ole kovin räväkkää: rukoile, syö, opiskele ja tee työtä, mutta silti arvostan henkilöä, joka tekee itse oman päätöksen mennä luostariin. Arvostan myös henkilöä joka on töissä paperitehtaassa ja elättää perheensä lapsineen tarjoten heille mahdollisuuden itse päättää omasta elämästään lähdettyään kodista maailmalle ja jo ennen sitäkin.
Minulle menestys elämässä ei ole vain rahaa taikka korkea yhteskunnallinen asema ja arvostusta muiten silmissä vaan paljon muuta.
“Ihmisillä on muitakin vaikuttimia kommenteissaan ja mielipiteissään kuin kateus. Olisi aika outoa, jos ajan kuluessa ihminen ei seestyisi ja pystyisi arvioimaan aikaisempia tekemisiään myös kriittisesti.”
Tottakai täysijärkinen henkilö arvioi tekemisiään menneisyytensä valossa. Mutta kuten aiemmin sanoin, moni erehtyy arvioimaan toisen elämää käyttäen omia näkemyksiään sille, mikä pitää olla toisen elämän päämäärä. Minusta sellainen on yksisilmäistä. Lisäksi minusta on erittäin luonnollista, että nuori on innoissaan uusista asioista: ilman innostusta mihinkään uuteen ei ryhdytä.
“ On nöyrää tunnustaa, että omassa uskonnollisuudessa on paljon itsekeskeisyyttä, lihallisuutta ja silmänpalvontaa. Ja toisaalta kun vähitellen näkee elämän ja oman itsensä pimeitä puolia, ei tarvitse mitään lisäkiristystä esimerkiksi jonkin ruumiinkurituksen muodossa. Jumala kurittaa omiaan joka tapauksessa. Se jolle jokin itsensä kurittamisen muoto on julkisen mainitsemisen arvoinen, ei taida vielä olla saanut "Isän kädestä".”
Ehkä olen siten ei-nöyrä, mutta itse en ole koskaan harrastanut uskonnollista silmänpalvontaa, muuta kuin laittamalla puhtaat vaatteet messuun.
Minäkään en pidä SM-leikeistä. Se sijaan suosittelen pitkänmatkan juoksua niille, jotka haluavat tutustua itseensä.
“Nuoruuden intomielisyyden nostaminen joksikin ihanteeksi on epäviisasta. Vain lahkoissa ja muissa vääristyneissä yhteisöissä edellytetään, että kaikki ovat mahdollisimman samanlaisia jatkuvasti ja viestittävät yhtenäistä kuvaa ulkopuolisille. Siksi niissä väsytään ja petytään.”
Ei kai kukaan intomielisyyttä olekkaan nostanut ihanteeksi, vai onko? Valitettavasti eräissä niistä katolisen kirkon sääntökunnissa, joihin minä olen tutustunut meininki on juuri kuvailemasi kaltaista. Voi olla, että se on ollut osasyynä, että en ole päätynyt heidän leiviin.
“Siis onko OJ asunut vuosia ulkomailla käyttämättä äidinkieltään lainkaan? “
En tiedä. Mutta ainakin minä puhuessani pitkään jotakin kieltä ja sitten vaihtaessani toiseen kieleen minun pitää se tehdä se erittäin tietoisesti, muutoin rytmi tms seikat saattavat jäädä päälle. Jopa lomata palatessani saatan sanoa bussissa pardon perinteisen ohon sijaan tönäistessäni vahingossa jotakuta.
sinä, joka kirjoitit tämän: Kertoo aina jotain ihmisestä, jos hän alkaa jäljitellä jonkun puhetapaa tai muuttaa sitä ulkoisten syiden takia. Monet ihmiset opiskelevat vuosia ulkomailla omaksuen vieraan kielen täysin, mutta eivät silti ole niin taipuisia persoonaltaan, että äidinkieli alkaisi muuttua vieraaksi outoine korostuksineen. Joistakin taas on "hienompaa" puhua murtaen ja jotkut samastuvat niin voimakkaasti toisiin ihmisiin tai johtajaansa, että melkeinpä huomaamattaan omaksuvat aksentin.
OJ:n koko esiintyminen oli niin keinotekoista hymyineen ja nauruineen, että väkisinkin tuli mieleen, että pieni poika on ryhtynyt vaihteeksi "leikkimään uskontoa".
Olisi kuitenkin ihan hölmöä edellyttää, että OJ opettelisi mahdollisimman luontevan puhetavan. Ihmisten välisestä viestinnästä suuri osa on muutakin kuin sanoja, ja juuri tuollaisenaan OJ kertoi haastattelussa paljon sellaista, mikä sanallisesti ei tullut julki. Haastattelijakin oli innolla mukana luomassa ehyttä tarinaa, jossa kaikki pahakin kääntyi hyväksi ja itkettävällekin vain naurettiin. Kiva iltasatu kaiken kaikkiaan: ei jäänyt kenellekään paha mieli siitä tv-ohjelmasta." olet aivan väärillä teillä noiden sun uskomuksies kanssa, kun satut luulemaan, ettäkö oskarin hymyt yms, olisi ollu keinotekoisia, kun ne vaan ei sattuneet olemaan....! ja miinkö tämän tiedon perustan, no minä perustan tiedon siihen, että satun olemaan oskari yksi hänen kolmesta veljestään, joten tunnen henk.kohtaisesti, että hön ei missään nimessä esiintyisi missään ohjelmassa minään muuna, kuin omana itsenään, vaikka edustaisikin jotain järjestöä yms...aksentti saattaa kyllä muuttua, mutta sekin varmaan johtuu sellaisesta seikasta, että, kun oskari puhuu jostain yhdistyksestä, niin silloin saattaa hieman vakavoitua ja valita hieman tarkemmin sanansa, kuin silloin, kun hän puhuu omasta lapsuudestaan, kuten maitopurkkijutusta :) kaikillahan on tietysti sananvapaussuomessa ja oikeus omaan mielipiteeseen, mutta itse en henkilökohtaisesti tykännyt lukemastani tekstistä, jossa mollattiin isoveljeäni .) kateellisen panettelua vaan kaikki tyyni!!!