Mikä on naisen todellinen kuva kirkon perinteessä? Miten se on säilynyt? Mikä on sen tilanne nyt? Mikä on tulevaisuus?
Toivon asiallista tietoa, en koohotusta ja riitelyä.
Toivon asiallista tietoa, en koohotusta ja riitelyä.
nainen ortodoksiuudessa
asiallinen kysymys
22798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nimenomaan isolla kirjoitettuna. "Kaiken takana on nainen", laulavat Matti ja Teppo (nykyisin jopa edessä). Ortodoksiset miehet (minä ainakin), ovat kautta aikain suuresti ihailleet vaimojensa syvällistä viisautta, kokevat etteivät olisi persoonina mitään, elleivät vaimot heitä olisi hellyydellä hyvänä pitäneet, itsensä uhranneet yhteisen hyvän eteen, heistä miehekkäät miehet muokanneet.
oman itsensä henkisestä kehityksestä? :) Ei toinen voi muokata toista itsekkäästi mieleisekseen, tai oikeastaan voi, mutta kuka siihen alistuu?
Minusta muutos pitää lähteä aina ensijaisesti itsestä, toistahan ei voi muuttaa.
Ymmärsitköhän väärin mitä tarkoitin. Minun mielestäni avioliitossa on kaksi osapuolta mies ja nainen. He ovat luojan luomina hyvin erilaiset jopa ruumiilisesti kuin sisäisesti. Kun ortodoksisesti vihitään avioliittoon, siinä yhteydessä luvataan ja sitoudutaan moniin asioihin. Mysteerisin mielestäni on kohta, jossa sanotaan jotensakin näin, tarkoittaen varmaankin harmaahapsisuus ikää: "niin, että he tulevat yhdeksi lihaksi". Itse ymmärrän asian niin, että avioliitto, siihen kutsutuille pitäisi olla läpi elämän kestävä projekti. "Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, kaiki se unhoittaa" -tyyliin. Jolloin harmaahapsiasina avioparille on muotoutunut yksi mieli ja yksi ruumis (toiveajattelua näinä "nurmikko on vihreämpää aidan takana aikoina")
Kunhan hieman kiusoittelin, anna anteeksi (katuvana)!
Kiinnitti huomiota tuo "uhrautuvuus" ... uhraavatko naiset todella parisuhteensa ja lapsiensa eteen itsensä kaikkensa antaneena vai kokevatkohan he asian aivan noin?
Eivät ainoastaan naiset, myös me miehet. Pyrimme noudattamaan Kristuksen kehoitusta "Että antaisitte vaikka henkenne perheenne puolesta".
"uhrautumisen" negatiivisena asiana? En varmaankaan maininnut sitä kyllin selvästi. Pahoittelen.
Muistelen vain omaa lapsuuttani ja jälkeenpäin olen kysellyt vanhemmiltani myös tästä samaisesta asiasta. He kävivät molemmat töissä, hoitivat kodin, kasvattivat meidät (sisareni ja veljeni mukaanlukien) kunnon kansalaisiksi, kulkivat mukanamme ja tukivat meitä koulunkäynnissämme, urheilu-, sekä muissa harrastuksissa, etc. He sanoivat, että vaikka tuo kaikki tietysti vaatikin paljon aikaa, energiaa, etc, niin eivät he ole katuneet mitään meihin panostamaansa koskaan ... päinvastoin. Heistä tuo aika oli maailman parasta aikaa, eivätkä he olleet sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan kokeneet varsinaisesti uhrautuvansa vuoksemme, eikä oman parisuhteensa eteen. He eivät nähneet siinä mitään negatiivista, eikä se ollut pois heidän onnellisuudestaan!
Aivan samoin kuin kerroit vanhemmistasi, ortodoksiset vanhemmat kokevat asiat samalla tavoin. Joskin omien lasten kasvattamisen aikaan on omat rasitteensa, omat paineensa. Huoli työpaikasta, opintolainat, talovelat, raskaat päivätyöt. Olemme uupuneita, emme jaksa antaa lapsillemme niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huomiota kuin haluaisimme.
Kun koittaa isovanhemmuus. Se on meidän laatuaikaamme. Vaarallisin visio siitä on se, että haluaisimme syödä tämän ukin ja mummin mutrusuun siltä seisomalta. Silloin annamme sen kaiken, taloudellisista ja kehityskulkuamme hidastaneista psyykkisistä rasitteista vapautuneen sielumme avoimin sydämin otta vastaan suurella rakkaudella tämän pienokaisen.
vanhemmuuteen kuuluukin olennaisena osana tietynlainen syyllisyyden tunne siitä, ettei kykene antamaan jälkikasvulleen enempää aikaa, kuin voivat. Itselleni ei ole kyllä jäänyt lapsuudesta sen suhteen minkäänlaisia traumoja! :) Minusta saimme vanhemmiltamme aivan riittävästi aikaa, sekä ennenkaikkea rajoja ja paljon, paljon rakkautta :).
Kaikkinensa naisen asema ja parisuhteen pelisäännöt ovat varmasti luterilaisuudessa ja ortodoksisuudessa melkolailla samanlaisia.
Pari viikkoa sitten, kun kävelin pyörätiellä, minua vastaan tuli melko iäkäs pariskunta, ehkä olivat noin 75-80 vuotiaita, kulkivat käsi kädessä ... tiedätkö, se oli uskomattoman sydäntä liikuttava näky! Kertakaikkiaan upeaa. En voinut yksinkertaisesti heidät nähdessäni ja ohi kulkiessani, kuin kyynelsilmin heille hymyillä ... en tiedä, mitä mahtoivat ajatella, vaikka hymyn heiltäkin vastaukseksi sain. Heistä vaistosi ja heidän välillään roihusi yhä niinkin iäkkäinä, niin suuri rakkaus, että sen edessä oli sanaton. En oikein tiedä, mitä ajattelet itse tästä, mutta minulle se oli ainutlaatuinen näky.
rakkautta olen aikaisemmin nähnyt vain äitini vanhempien välillä ... ajattele, tuffani vei aina joka äitienpäivä mummille loppuun saakka kahvit ja aamupalan ruusun kera vuoteeseen, ja hemmotteli hänet muutenkin ihan piloille! :)
Joo, ajattelin arkista avioliittoa lähinnä omalta (köyhät olot) lähtökohdasta, jolloin jokapäiväisen leivän hankkimiseen meni koko energia. Ei siinä riittänyt aikaa (niin kuin olisimme halunneet) lapsille. Ilnmeisesti teillä hyväosaisilla asiat olivat toisin, te saitte rakkautta ylen määrin vanhemmiltanne, joilla meni taloudellisesti hyvin.
Näkemisesi siitä vanhasta pariskunnasta kävelytiellä, käsikädessä, niin kuin olisivat juuri toinen toisensa tavanneet, on minunkin unelmani vanhuuden päivistäni.
Pari viikkoa sitten, kun kävelin pyörätiellä, minua vastaan tuli melko iäkäs pariskunta, ehkä olivat noin 75-80 vuotiaita, kulkivat käsi kädessä ... tiedätkö, se oli uskomattoman sydäntä liikuttava näky! Kertakaikkiaan upeaa. En voinut yksinkertaisesti heidät nähdessäni ja ohi kulkiessani, kuin kyynelsilmin heille hymyillä ... en tiedä, mitä mahtoivat ajatella, vaikka hymyn heiltäkin vastaukseksi sain. Heistä vaistosi ja heidän välillään roihusi yhä niinkin iäkkäinä, niin suuri rakkaus, että sen edessä oli sanaton. En oikein tiedä, mitä ajattelet itse tästä, mutta minulle se oli ainutlaatuinen näky.
Monesti se on päinvastoin niinpäin, että köyhemmissä oloissa elävät ihmiset ymmärtävät paljon paremmin rakkauden, mitä se on ja millainen on sen olemus! Varakkaammilla on taas, ainakin nykypäivänä, ongelmana se, ettei työnteolta ja rahan tekemiseltä (ahneudelta) jää aikaa lapsille riittävästi. Lapset saavat olla täysin oman onnensa nojassa ja selviytyä arkipäivästä parhaan kykynsä mukaan. Joutuvat itsenäistymään liian aikaisin. Lapset saavat ajan ja rakkauden korvikkeeksi materiaa ja illalla hetken "laatuaikaa", kun vanhemmat tulevat väsyneenä ja töistään rasittuneena kotiin (no, tämä on hieman kärjistettyä, mutta osiltaan pitää paikkansa). Mutta lapsetpa eivät kaipaa sellaista!
Suomi24 · Posti · Opastus Hae Internetistä:
Kirjaudu sisään | Liity jäseneksi
Laaja haku · A-Ö
Olet tässä: Suomi24 > Keskustelu > Uskonnot & uskomukset > Kristinusko > Ortodoksisuus
Viestien esitystapa:
Ei raha, maine ja kunnia onnea tuo. Se on harhaa. Miksi meistä niin monet sitä janoavat, sitä saalistavat. Ihminen huutaa pyyteittensä perään; Minä olen suurin, minä olen mahtavin, minä olen halutuin. Minua on kaikkien kumarrettavan jos haluavat taivasosuutensa varmistaa.
Jumala! Ja sille kumarretaan. Siitä on noussut jopa ihmisarvon mitta ... arvostus nousee sitä mukaa, mitä enemmän fyrkkaa on tilillä. Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Hei, nyt ei olla enää aiheessa.
Millainen toimitus vihkiseremonia on ortodoksisuudessa? Ja onko ortodoksien keskuudessa ollenkaan avioeroja? Ajattelin vain, kun eikös ortodoksisuus ole aika lähellä katolilaisuutta (voin olla nyt pahasti mettässä) ja siellähän avioerot eivät ole kovinkaan yleisiä.
Mikä minä olen sinulle kertomaan kaiken ortodoksisuudesta. Jos et täältä palautetta saa, etsi netistä, niin kuin täällä yleisesti opastetaan tai mene papin puheille (toinen opastus keino).
Kiitos vinkistä!
Tarkoitin lähinnä sitä, että meidän ortodoksien keskuudessa on hyvin suuri joukko teologisesti minua valveutuneeampaa (viisaampaa ) väkeä, jotka voisivat sinulle (ymmärtääkseni aidolle totuuden etsijälle) kertoa ortodoksisuuden suurimmatkin salat. Niin ettei minun taas kerran tarvitsisi ottaa koko vastuuta kaikesta. Sitä tarkoitin.
kysymyksilläni ... ei tässä viestiketjussa nyt muitakaan näkynyt :). Käyn huomenna etsimässä tuota ortodoksisuudesta kertovaa perusteosta kirjastosta. Katsotaan löytyneekö! Jospa tulisin sen myötä hieman enemmän myös tietoisemmaksi asioista uskontonne suhteen.
Minut on jo pariin otteeseen ristiinnaulittu homojen ja muiden pervojen keralla synnittömien heterojen toimesta, joten antaa mennä.
eivät osaa suuremmin kunnioittaa keskustelukumppaniaan, saatikka tämän elämäntapaa/uskontoa/uskomuksia. Itse en koe kuuluvani heidän joukkoonsa.
Olisipa siis ortodoksinen aviomies!
aviomies? Mitä tuolla tarkoitit?
joihin miehet voivat pyyhkiä jalkansa. Näin ort. seurakunnan yhteisöissä. Kuka siellä tekeekään ne pienet työt, jotka tekevät seurakunnasta kodikkaan?