Eli lääkäriltä sain respan, mutta tietoa en netistä löydä, enkä oo edes koskaan kuullut ko. lääkkestä...? Voisiko joku viisaampi valaista? Ja määrättiin siis 20mg masennukseen ja paniikkihäiriöön.
PAROKSETIN- masennuslääke?
Jeeveli
402790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
vaihtoehto noista SSRI-rohdoista, sen teho on samaa luokkaa plasebon kanssa mutta haittavaikutuksiltaan se on pahimmasta päästä, aiheuttaa esim. itsetuhoisuutta.
http://www.poliklinikka.fi/?page=7503584&id=7712074
Muutama viikko sitten oli TV-uutisissa mainittu, että paroksetiini ainoana poikkeuksena muista, voi aiheuttaa itsetuhoisuutta. Merkittäväksi asian tekee kuitenkin se, että tutkijat myöntävät sen, että sillä on tai voi olla yhteyttä itsetuhoisuuteen.
Itse söin vuosi, pari sitten sitä jonkun aikaa ja seksuaalihalut lähti heti kun aloin käyttämään sitä.
Sangen tehoton lapsilla ja nuorilla...
Kaikki mielialaa kohottavat lääkkeet voivat periaatteessa aiheuttaa itsetuhoajatuksia ja -yrityksiä. Tämä on vanha ja tunnettu ilmiö, ja johtuu siitä, että useimmiten masentunut ihminen haluaa kuolla, muttei jaksa tehdä asialle aktiivisesti mitään (toivoo esim. että auto ajaisi päälle). Kun lääkityksen seurauksena tarmokkuus kasvaa ensin, ja mieliala nousee vasta tuon jälkeen, voi pelkkä tarmon nousu provosoida tekoihin.
Paniikkihäiriöt ovat luonnollisesti eri asia. Samaa lääkitystä käytetään. Yleensä ihmiset jotka vastustavat henkeen vereen "myrkkyjä" ajattelevat mielessään, että masennus ym. ovat vain laiskuutta, josta pääsee irti ulkoilemalla ja ottamalla itseään niskasta kiinni. Kyse on kuitenkin vaikeasta aivojen välittäjätoiminnan häiriöistä. Lääkkeen kieltäminen ja vähätteleminen on sama kuin kieltäisi ykköstyypin diabeetikolta insuliinin.
Muuten itse lääkkeeseen kantaa ottamatta. Toinen saa avun toisesta lääkkestä. Myös fluoksetiini on todettu lapsilla huonoksi vaihtoehdoksi, mutta auttaa monia aikuisia, itseni mukaanlukien.
... välittäAINEtoiminnan...
väittäjäaine...
välittäjäaine... kone taitaa temppuilla
kerran, insuliinihan on kehossa esiintyvä molekyyli ja sen puute on aivan eri asia kuin pelkkään teoriaan perustuva väite serotoniininpuutteesta.
Itselläni on takana 2 vaikeata masennusta, yhteensä 13 vuotta, enkä suostunut myrkyttämään itseäni kummallakaan kerralla vaan otin itseäni niskasta kiinni, ulkoilin ja matkustelin sekä analysoin elämäntilanteeni ja poistin siitä ahdistusta aiheuttavia tekijöitä.
Masennusoireet saattavat hyvinkin olla sidoksissa serotonergisiin prosesseihin mutta on parempi poistaa sitä masennusta *aiheuttavat* psykososiaaliset tekijät kuin sammuttaa psyyken varoitusvalot myrkyillä.
SSRI-lääkkeet aiheuttavat muuten pienelle osalle käyttäjistä psykoottista depressiota, USA:ssa arvioidaan noin 50 000 ihmisen kuolleen näiden myrkkyjen aiheuttamissa itsemurhissa ja perhemurhissa.
ihmiset eivät ulkoile ja matkustele.
Psykososiaaliset tekijät kuten rahanpuute (työkyvyttömyys) estävät viimeistään tämän jälkimmäisen. Näitä tekijöitä on joskus hankala itse poistaa.
Insuliini on hormoni, ja aivojen välittäjäaineet yhtä lailla tutkittuja (serotoniini, dopamiini ym.) ja tarpeellisia. Serotoniinin puute aiheuttaa masennusta, jolloin lääkkeet auttavat estämällä sen takaisinottoa. Masennus on pahimmillaan kuolemaan johtava tauti. Sitä ei pidä sotkea tavalliseen vitutukseen ja turhautumiseen, jotka ovat rahalla ja "elämäntilanteensa analysoinnilla" korjattavissa.
Kaikki lääkkeet aiheuttavat pienelle murto-osalle jonkinlaista ongelmaa. SSRI-lääkkeitä ei kaupata siksi, että ihmisiä kuolisi vaan pelastuisi. Joillekin se ei auta, ja luulenpa että niitä on löyhin perustein syötetty väkivaltaisille persoonallisuushäiriöisille.
Tupakka ja alkoholi tappavat moninverroin enemmän (liittyen myös masennukseen!), joten myrkyillä pelottelusi on vastuutonta, kakaramaista käytöstä. Noihin USA-provoihin en ole keksinyt yhtään syytä uskoa.
Minun kohdallani masennus diagnosoitiin vaikeaksi, vuosi psykiatrilla, toinen terapeutilla ja pari mielisairaalaoleskelua. Kyse ei todellakaan ollut mistään pikku vitutuksesta vaan 8 vuoden *vaikeasta* hoidolle resistentistä masennuksesta.
Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo 20 vuotta ja silti matkustellut, ostin joskus muutamalla satasella auton, korjasin sen katsastuskuntoon ja lähdin espanjaan kiertelemään. Paniikkihöäiriöön käyttämäni bentsot sain jättää viikon kuluttua matkalle lähdettyäni ja 3 kuukauden reissaamisen aikana en tarvinnut mitään lääkitystä, eikä masennuksesta ja ahdistuksesta ollut mitään oireita.
Noita aivojen välittäjäaineita on toki tutkittu mutta käsitys SSRI-lääkkeiden vaikutuksesta perustuu edelleenkin pelkkiin teorioihin, välittäjäainetasoille ei ole mitään standardia, eikä niitä pysty mittaamaan elävästä ihmisestä siten että voitaisiin todistaa niiden aiheuttavan masennusoireyhtymän.
Itse pidän järkevimpänä ratkaisumallina masennuksen *syiden*, en sen oireiden poistamista ja siinä lääkkeet eivät todellakaan auta.
SSRI-lääkkeet aiheuttavat tutkimusten mukaan ongelmia hyvin suurelle osalle käyttäjistä, esim seksuaalitoimintojen häiriöistä raportoi keskimäärin 90% käyttäjistä kun sitä on kysytty erityisesti.
Tuo itsetuhoisuus ja psykoottinen depressio on ilmiö jota lääketeollisuus on yrittänyt peitellä, lääkkeiden aiheuttamin murhien ja itsemurhien korvausvaateita on sovittu kymmenillä miljoonilla dollareilla mutta joitakin on käsitelty oikeudessakin ja *todettu* tapahtumien käynnistyneen lääkkeen ei-toivotuista vaikutuksista.
Esim. haettaessa myyntilupaa Prozacille, lääketehdas väärensi omat kliiniset tutkimustuloksensa joissa todettiin valmisteen aiheuttavan psykoottista masennusta, väkivaltaisuutta ja itsetuhoisuutta yli 5 prosentille koehenkilöistä ja että itsemurhia oli tapahtunut kliinisten kokeiden aikana vaikka koehenkilöistä oltiin etukäteen karsittu riskihenkilöt pois.
saanut hoitoa masennukseesi. Lääkkeet tulevat tälle yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin sairaalahoito tai terapia. Lääkkeet nimenomaan pelastavat monet sairaalahoidolta. Jos olet toivuttuasi matkustellut, se on eri asia.
Tietysti jos mikään lääke ei itselle oikeasti käy, ei voi kuin valittaa, mutta sekään ei oikeuta mollaamaan toisten valintoja. Lääkevihasi tuntuu jostain syystä saaneen henkilökohtaisen mittakaavan.
Toki eri asiat voivat aiheuttaa masennusta ja myös korjata sitä. Ympäristönvaihdoskin. Mutta on myös masennusta, vaikka kaikki olisi hyvin. Kuten synnytyksen jälkeinen masennus, vaihdevuosiin liittyvä masennus tai ihan selittämätönkin. Silloin voi oikeasti miettiä fysiologista syytä, ja korjausta sen mukaan.
Olisi hyvä nähdä nuo mainitsemasi tutkimukset oikeasti eikä vain urbaanihuhuna tai salaliittoteorioina. Syöpälääkkeetkin aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia. Mitä vakavampi sairaus, sen vakavammat sivuoireet lääkityksessä sallitaan. Masennus sinällään on tappava tauti, kuten jo eiemmin sanoin.
ja todettiin ettei siitä ole apua, vasta omat toimenpiteeni auttoivat toipumaan. Masennuskausien välissä en matkustellut vaan pyöritin omaa yritystä.
En mollaa kenenkään valintoja, jos joku näkee itselleen parhaaksi sopeuttaa itsensä kemikaaleilla elämään sellaista elämää joka mitä ilmeisemmin aiheuttaa hänelle masennusta, se lienee hänen asiansa. Itse näen järkevämpänä puuttua masennusta aiheuttaviin tekijöihin kuin huumata persoonallisuuteni noilla myrkyillä loppuiäkseni.
SSRI-lääkkeiden ei-toivotut vaikutukset ja haitat sukupuolielämälle eivät ole mikään urbaani legenda, siitä löytyy tietoa jos asia kiinnostaa.
esim.
83% (Hu XH, Bull SA, Hunkeler EM, Ming E, Lee JY, Fireman B, Markson LE. Incidence and duration of side effects and those rated as bothersome with selective serotonin reuptake inhibitor treatment for depression: patient report versus physician estimate. J Clin Psychiatry 2004;65:959-65. PMID 15291685.)
98%(Clayton A, Keller A, McGarvey EL. Burden of phase-specific sexual dysfunction with SSRIs. J Affect Disord 2006;91:27-32. PMID 16430968.)
Oikeusistuimissa käsiteltyjä ja kulissien takana rahalla sovittuja juttuja lääkkeiden aiheuttamista murhista ja itsemurhista löytyy pilvin pimein parin vuosikymmenen ajalta jos asia todella kiinnostaa mutta helpompi toki on laukoa omia mielipiteitä totuuden muodossa kuin ruveta perehtymään asiaan syvällisemmin ja seuloa mahdollisimman luotettavaa tietoa siitä valtaisasta tietotulvasta joka meillä on käytettävissä.
En ole imbesilli, en huumattu, vaan vakavasta masennuksesta kärsivä henkilö. Olen korkeasti koulutettu ja teen koulutustani vastaavaa työtä... Nyt taas, kiitos terapian ja paroksetiinin.
Paroksetiini ei todellakaan ole mikään turruttaja, vaan serotoniinin takaisinottaja, joka auttaa minua elämään normaalia elämää sairaudestani huolimatta. Sen ja terapian avulla selviydyn arjesta, ja oloni on lähes samanlainen kuin terveenä.
Koko sisaruskatraallani ja toisella vanhemmistani on todettu sama serotoniinin vajaus. Tämä on yhtä perinnöllistä kuin vaikkapa taipumus diabetekseen.
Minulle on ihan sama mitä mieltä sinä olet paroksetiinista. Minun on luultavasti käytettävä sitä lopun ikääni, jos haluan elää "normaalia" elämää. Ja olen kiitollinen siitä, että minulla on tämä mahdollisuus.
Terapia on tärkeä juttu, mutta aivokemian toimintoja ei puhumalla voida parantaa.
käsittelee asioita tällaisessa keskustelussa, esittääkö uskomuksia totuuksina vai ottaako selvää asiaan liittyvistä faktoista.
Kertoisitko miten väittämäsi serotoniininvajaus on tutkittu.
Onko sinulla linkkiä sellaiseen tietoon mistä voin perehtyä synapsiraon serotoniinipitoisuuden mittaustapoihin ja vaivvan perinnöllisyyttä selventävään tietoon, itsellänikin olisi käyttöä tälle tiedolle.
Terapian on muuten havaittu aiheuttavan samanlaisen hoitovasteen eräissä mielialahäiriöissä kuin lääkityksen joten jos ajatellaan lääkityksen vaikuttavan välittäjäaineiden pitoisuuksiin, vaikuttaa terapiakin niihin.
Terapian vaikutus välittäjäaineisiin lienee päinvastainen kuin stressin, joka mitä ilmeisimmin laskee pitoisuutta. Siksi panostan mielummin terapiaan ja elän normaalia elämää ilman lääkitystä, lääketeollisuus luonnollisesti näkee asian omalta kannaltaan.
meillä on korkeat sairaanhoitomenot. Ihmiset kieltäytyvät tyhmyyttään tai jääräpäisyyttään tai paranoidisuuttaan lääkkeistä, kunnes asiat menevät sille tolalle että tarvitaan kallista sairaalahoitoa ja terapiaa. Kiitos sinulle, tiedänpän taas mihin veroeuroni menevät.
Tuo lääkekielteisyytesi lähenee myös sairautta. Marginaaliset ja maagiset murhat ja itsemurhat (jotka ovatkin yllättäen rahalla ratkaistu ja piilossa!) eivät ole relevantti syy olla syömättä lääkkeitä silloin kun niitä tarvitaan. Seksi ei ole ensimmäisenä mielessä masentuneella, joten sikäli seksihalujen häviäminen lääkityksen vuoksi ei ole vakava asia. Ottaen huomioon, että meitä on paljon yksineläjiäkin.
Serotiinista ym. löytää kyllä myönteistäkin tutkimusta jos oikeasti haluaa etsiä eikä seiso fanaattisesti yhden "totuuden" takana.
todellisuudessa ovat, minun hoitoni tuli halvaksi koska se lopetettiin toimimattomana, sekä lääkityksen, että terapian suhteen.
Masennuksen/ahdistuksen ja paniikkihäiriön hoito tulee kalliikksi juuri silloin kun ihmiset antavat periksi ja jättävät itsensä ja elämänsä lääkityksen varaan tai terapeuttien käsiin tekemättä itse mitään.
Tänä päivänä elän normaalia elämää pelkkien ravintolisien ja oman aktiivisuuteni varassa, se ei maksa yhteiskunnalle lanttiakaan.
Asenteeni ei ole lääkekielteisyyttä, käytän sellaisia lääkkeitä joiden käyttö on perusteltua mutta en pakene ongelmiani psyykenlääkkeisiin jotka todistetusti aiheuttavat itsetuhoisuutta ja psykoosinvaaran.
N. 50 000 ihmisen arvioidaan kuolleen näiden aineiden aiheuttamien psykoosien alkuunpanemissa murhissa ja itsemurhissa, sinun mielestäsi se voi olla marginaalista mutta itse katson että yksikin kuolema on liikaa.
Koska et näköjään itse viitsi vaivautua etsimään asiaa koskevaa tietoa vaikka sitä löytyy pilvin pimein, tutki nyt edes tuo seuraava linkki jossa on artikkeli asian tiimoilta.
http://www.biopsychiatry.com/bigpharma/ssri-suicides.html
Seksi on ainakin minulle tärkeä osa elämästä, kuulostaa aika oudolta että vaikka nämä lääkkeet vievät elämästä seksin, eiheuttavat lihomista ja laskevat monin tavoin elämisenlaatua, niiden avulla pystyy sopeuttamaan itsensä elämään tuottavana ja harmittomana zombiena.
Jos sinulla on serotoniinista tutkimustietoa, ole niin ystävällinen ja laita linkkejä kehiin, itse olen etsinyt tietoa jo vuosia, enkä ole löytänyt ainuttakaan tutkimusta joka yksiselitteisesti vahvistaisi ne myyniargumentit joilla lääkärit SSRI-lääkkeiden määräämistä perustelevat.
joten sillä ei ole enempää arvoa kuin omilla puheillasi. Mielenkiintoista, että olet ollut 20 v eläkkeellä, mutta masennusten välillä hoitelit yritystäsi. Ts. et ole edes sairastanut ssri-lääkkeiden aikaan tai sitten puhut muuten puuta heinää. Tietosi ovat muutenkin vaatimattomat.
Ssri-lääkkeitä käytetään mm. bulimiassa. Ne eivät lihota. Eivätkä tee zombiksi. Antipsykoottiset lääkkeet ovat asia erikseen. Suuri osa hormonaalisista ehkäisyvälineistä vaikuttaa seksihaluihin alentavasti.
Aikuisen ihmisen tulisi ymmärtää, että myyntiargumentit ja markkinointi lähestyvät myytävää artíkkelia eri näkökulmasta kuin faktatieto. Yksiselitteisyyttä tuskin löytyy, mutta muutama linkki tässä:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?CMD=search&DB=pubmed
Suoria hakutuloksia ei näköjään saa, mutta hae sanoin "ssri", "depression" ja "serotonin" sekä yhdistelmillä.
Review-toiminnolla saat valmiit katsaukset. Useimmista artikkeleista on ainakin abstrakti saatavilla.
Hahhaaaa! Vai niskasta kiinni ja ulkoilemaan!!
Voiko olla tosissaan tämä kirjoittaja?
seuraapa kirjoitusten epäjohdonmukaisuutta, niin huomaat mistä fanatiaan pohjautuvasta hölynpölystä on kyse.
nimenomaan paroksetiinin yhteydessä Pharmaca Fennica kertoo painonnousun mahdollisuudesta, et näköjään ole tutustunut edes oman lääkkeesi haittoihin ja kuitenkin levittelet täällä mielipiteitäsi todistettuna tietona.
Painonnousu on tapauskohtaista ja ainekohtaista, en ole väittänytkään että se tapahtuu automaattisesti jokaisella henkilöllä kaikkien lääkkeiden kohdalla, silti se on tälläkin foorumilla usein esilletuleva haitta.
Hyvin useat käyttäjät ovat myös valittaneet lääkkeiden aiheuttamasta tunne-elämän latistumisesta, olo on zombimainen. Tämäkin varmasti on tapauskjohtaista, kaikilla ei välttämättä ole mainittavaa tunne-elämää latistettavaksi asti.
Linkittämäni artikkeli *ei* ollut yhden ihmisen mielipide vaan artikkeli jossa mainitaan nimeltä useita asiantuntijoita ja heidän kytköksensä alan tutkimukseen seköä *heidän* mielipiteensä joka perustuu asiantuntemukseen ja työhön ko. aineiden parissa.
"Aivoistasi puuttuu kemikaalia ja tämä lääke korjaa tilanteen." Tämä myyntistategia keksittiin alunperin 60-luvulla kun lääketeollisuus mietti miten saisi myytyä laillisesti huumausaineiksi luokiteltuja yhdisteitä metyylifenidaattia ja dekstromafetamiinia, myöhemmin samaa "selitystä" on käytetty SSRI-lääkkeiden markkinoinnissa.
Ensimmäinen masennuskauteni alkoi -84, eläkkeelle jouduin -86 ja masennuksen loppu ajoittuu -80 ja -90 lukujen vaihteeseen, lääkkeistä ja terapiasta luovuin jo -87 kun totesimme minua hoitavan lääkärin kanssa ettei niistä ollut apua. Masennuksen suosta nousin pelkästään omin voimin, itse kehittelemieni metodien avulla.
Toinen masennuskausi alkoi vuonna 2000, käytin kuitenkin vain bentsoja paniikkien hillitsemiseen, enkä suostunut SSRI-lääkitykseen vaikka terveyskeskuslääkäri uhkasi minua pakkolähetteellä mielisairaalaan, hänen mielestään pelkkä bentsojen käyttö psykiatrin määräyksen mukaisesti on huumausainekäyttöä.
Vähensin bentsoja tasaisesti ja käytin niitä vanhoja tuttuja kehon ja mielen hallintaan kehittämiäni metodeja ja vuoden 2005 kesällä sain lopettaa bentsojen käytön kokonaan.
Tänään on siis mennyt 1½ vuotta ilman lääkkeitä, ilman masennusta, ilman ahdistusta ja paniikkeja ja kaikki tämä vain siksi että otin oman elämäni omiin käsiini sen sijaan että olisin luovuttanut ja ryhtynyt rahoittamaan lääketeollisuutta ja tuhlaamaan yhteiskunnan varoja ruikuttamalla avuttomana lääkärille oloani.
Työkyvyttömyyseläkkeellä ollessakin voi muuten harjoittaa yritystoimintaa, sen tuomat tulot vaikuttavat eläkkeeseen vasta kun voidaan katsoa että säännöllinen tulo ylittää eläkkeen määrän.
Yrittäminen eläkkeelläollessa kertonee hiukan asenteistani ja tahdonvoimastani.
Olen kyllä joskus syönyt fluoksetiinia, joka pelasti henkeni. Suurilla joukoilla lääkkeitä testattaessa ilmenee aina kaikenlaisia sivuvaikutuksia, jotka voivat olla toisilleen vastakkaisia. Pharmaca F:n mukaan paroksetiini voi aiheuttaa sekä ruokahalun vähenemistä että painonnousua, tapauksesta riippuen. Ei läheskään aina kumpaakaan. Kokonaisuus on se, mihin kiinnitetään huomiota. Toisaalta itse masennus voi aiheuttaa painonnousua/laskua ja epätodellista oloa.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että itse ssri:tä käyttämättömänä et ole kompetentti toisia arvostelemaan. Mielipidekirjoitus ei ole sen arvokkaampi, vaikka siinä mainittaisiin kymmeniä nimiä. Sivusto ei myöskään ole puolueeton, vaan tiettyä ajatustapaa viljelevä antipsykiatrinen yhteisö lienee sen takana.
Mainostamiseen en ota kantaa. Hienoa, että olet itse selvinnyt masennuksestasi. Kahden lapsen yksinhuoltajaäitinä minulla ei ollut varaa matkustella ym., vaan otin vastaan nopeimman ja tehokkaimman avun, joka oli saatavissa. Enkä kadu valintaani.
ollaan usein hiljaa, lääketehtaiden ei edes tarvitse tiedottaa sellaisista kliinisistä kokeista jotka tuovat esille tietoa jota tehdas ei halua julkisuuteen.
Vasta vuosien kuluttua kun hyväksytyn lääkkeen *todellilla* koekaniineilla ilmenee tarpeeksi haittoja ja lääketeollisuus ei pysty enää peittelemään haittoja, on mahdollista että vahingolliset kemikaalit joutuvat myyntikieltoon.
En ole arvostellut ketään tai mitään, olen vain pyrkinyt tuomaan esille näiden myrkkyjen haittoja ja propagoimaan luonnollisen ongelmanratkaisun puolesta.
Tuo linkki sisältää suuren joukon samoja tutkimusraportteja joita löydät Medlinestä, olen kahlannut näitä tukimuksia sekä metatutkimuksia jo vuosikausia joten minulla on melko hyvä kokonaiskuva tilanteesta. Turhaan yrität syöttää ad hominem argumenttia mitätöidäksesi tiedot jotka eivät sovi sinun ajatteluusi.
Ei matkustelu ole ainoa terapiatapa joka poistaa masennusta lieveilmiöineen, se on vain nopein. Kehon ja mielen hallintaa opettavilla metodeilla päästään tulokseen aivan yhtä hyvin, esim. joogaamalla. Omat menetelmäni olivat eräänblaista alkeellista joogaharjoitusta ja niillä sain alkavat paniikit katkaistua muutamassa minuutissa.
auttakoon.
http://en.wikipedia.org/wiki/Biopsychiatry_controversy
aika mainio esimerkki ihmisestä, joka ei "missään nimessä arvostele muiden ratkaisuja", mutta kuitenkin tekee juuri niin, jopa varsin aggressiivisesti.
Sori nyt, mutta jos sinä koet itsesi mielestäsi täysin terveeksi, niin minä mahdollisesti joskus sairastuessani masennukseen otan kyllä mieluummin terapiaa ja nappia kuin sinun laillasi "selviydyn itse".
Koska siinä tilanteessa minä haluaisin ennen kaikkea parantua.
Et ainakaan aiheesta, eli paroksetiinista. Paroksetiini on masennuslääke, jota määrätään mm. anorektikoille. Se ei todellakaan lihota!
Suomessa ei ole todettu yhtä ainutta itsemurhaa, jossa paroksetiini olisi ollut osallisena. USA:ssakin tapaukset ovat olleet hyvin nuorilla potilailla (minkä vuoksi Suomessa ei ko. lääkettä määrätäkään puberteettia läpikäyville) sekä lääkettä väärinkäyttäneillä.
Sinulla on nyt jotain patoutunutta vihaa, jonka haluat purkaa täällä ja tähän aiheeseen. Valitettavasti kirjoituksesi ovat levottomuudessaan aika epäuskottavia, suorastaan huvittavia. Oletko ihan varma, että omahoitosi toimii?
ne vain helpottavat oireita joillakin käyttäjillä.
Ja sitten kun olo on parempi, on helpompi tarttua kipeisiinkin asioihin. Ja parantua.
paroksetiinin "sivuvaikutuksena" mainitaan painonlisäys tai ruokahalun menetys.
Suomessa ollaan monessa suhteessa jäljessä lääkkeiden aiheuttamien ei-toivottujen vaikutusten suhteen, monikohan perhetragedia jossa on tapettu lapsia, johtuu masennuslääkkeistä.
Omahoitoni toimii varsin hyvin, masennus, ahdistuneisuus ja paniikit ovat poissa, enkä tarvinnut siihen kalliita ja koukuttavia myrkkyjä.
Mikä voima sinua ajaa markkinoimaan kemiallista oikotietä onneen lääketeollisuuden mannekiinina?
"monikohan perhetragedia jossa on tapettu lapsia, johtuu masennuslääkkeistä."
En tiedä yhtään, mutta tiedän monen tragedian taustalla olleen alkoholin tai psyykensairauden, johon syytetty ei ole suostunut ottamaan tarjottua lääkitystä tai on laiminlyönyt lääkityksensä.
Ja edelleenkin, paroksetiinin pääasiallisin sivuoire ei ole painonlisäys. Ruokahaluttomuus ja siitä aiheutuva painonlasku ovat tasan yhtä yleisiä, joten lopputulos on painon pysyminen stabiilina, keskimäärin. Tableteissa ja kapseleissa itsessään kun ei ole juuri kaloreita.
Koukuttuminen koskee lääkkeitä joihin jää fyysinen riippuvuus, ei mielialalääkkeitä vaan lähinnä bentsodiatsepiineja. Yksikään lääke ei ole niin kallis kuin sairaalahoitopäivä saati jakso.
Suomessa ollaan erinomaisen tietoisia siitä, ettei ssri sovi lapsille ja kasvaville nuorille. Päivitä tietosi esim. lääkelaitoksen sivuilta tai Pharmacasta. Ei siis olla jäljessä.
Harvalla on vara elää niin itsekkäästi, että voi keskittyä vain itseensä ja asioidensa setvimiseen vuosikausia. Toisten on otettava tehokkain tarjolla oleva apu selvitäkseen arkipäivän velvollisuuksistaan ja sitoumuksistaan, esimerkiksi lapsistaan. Oikotie onneen on pelkkää propagandaa. Onnea pillerit eivät tuo, mutta parantavat vakavan sairauden tai ainakin lievittävät sen oireita, tapauksesta riippuen. Kuten antibiootit, särkylääkkeet jne, joita jokainen järkevä ja oikeasti sairas ihminen käyttää kyselemättä.
tietysti puolustaa omaa rahasampoaan, uhrit ovat eri asemassa.
Suomessakin näitä perhemurhia on tapahtunut mutta tekijöiden mielialalääkkeidenäytöstä ei ole annettu tietoja julkisuuteen, USA:ssa on sekä todistettuja tapauksia että rahalla vaiennettuja.
Tilastollinen näkemyksesi painonvaihteluista oli kai tarkoitettu huumoriksi, ainakin minulta se kirvoitti hyvät naurut.
Jos lääke aiheuttaa vieroitusoireita, tai "lopetusoireita", kuten SSRI-lääkkeiden markkinointieufemismi nykyään kuuluu, lääke on riippuvuutta aiheuttava.
vähentävät masennuspisteitä noin 50% puolella käyttäjistä, tämä tapahtuu useimmiten muun elämänlaadun kustannuksella.
Nuo keinotekoiset molekyylit voisi kyllä varsin hyvin korvata välittäjäaineita lisäävillä ja aivosolujen toimintaa parantavilla lisäravinteilla jotka eivät aiheuta sivuvaikutuksia, eivätkä vieroitusoireita.
On turha verrata mielalalääkkeitä antibiootteihin ja särkylääkkeisiin, näiden lääkjkeiden vaikutukset tunnetaan ja niille harvoin löytyy vaihtoehtoja.
Mielialalääkkeiden vaikutusta kuvaa erinomaisesti vitsi henkilöstä joka otti vahingossa Prozacia ripulilääkkeen sijasta, hän oppi istumaan paskat housussa onnellisena.
ei tule pillereiden tuputtamisesta, vaan liittyy pikemminkin noihin henkirikoksiin ja niiden taustoihin. Niistä minulla on tietoa.
Edelleenkin väitän, että enemmän vahinkoa syntyy kun lääkkeet jätetään ottamatta ja lääkitään itseään esim. alkoholilla.
Tilastojuttu oli huumoria, ja on sovellus tilastotieteilijöiden omasta vitsistä.
farmakastasi särkylääkkeiden ja antibioottien mahdollisia sivuvaikutuksia. Useimmat tulehduksetkin paranevat aikanaan tappamatta ihmistä, ja säryt häviävät. Siis mitäpä tuota itseään myrkyttämään :).
Lisäravinteita tarvitaan ellei jostain syystä saa ravinnostaan riittävästi ravintoaineita, mikä on Suomen oloissa sangen harvinaista. Lisäravinteiden vaikutuksista aivokemiaan on huomattavasti vähemmän relevanttia tutkimusta kuin ssri:llä. Aikaisemmin tosin väitit tautisi paranneen ulkoilemalla ja matkustelemalla, sitten terapialla ja sairaalahoidolla, asioita analysoimalla ja nyt sitten jo lisäravinteilla.
Mutta lienee turha väitellä biopsykiatriaan uskovan kanssa. Osaltani näkemiin ja hyvää jatkoa.
kun niitä on käytetty holtittomasti, USA:n johtava kuolinsyy on lääkkeiden sivuvaukutukset ja hoitovirheet yhteenlaskettuina, ylittävät jopa sydäntautikuolleisuuden.
Ensimmäinen masennukseni lähti kun lopetin lääkityksen ja terapian ja ryhdyin itse terapmaan itseäni, projektiin hupeni vuosi ja oli todella rankaa kokemus.
Toisen masennuskauden aikana käytin ainoastaan bentsoja taittamaan paniikkeilta pahimman terän 2001-2005 jolloin siirryin e-epaan ja karnosiiniin, loput masisoireet lähtivät viikossa ja paniikit loppuivat kahden viikon kuluttua kuurin aloittamisesta.
Bentsojen käyttöä pidin sen verran alhaisena että pystyin jotenkuten toimimaan normaalisti mutta tunnistin sellaiset tekijät jotka iheuttivat ahdistusta, siedätin itseäni eräiden tilanteiden suhteen, hain elämästäni poistettavia stressitekijöitä ja etsin palkitsevia.
Biopsykiatria on minun sanakirjassani pseudotieteellistä puoskarointia joka hyödyttää lähinnä lääketeollisuutta ja säästää (väärästä paikasta) yhteiskunnan kuluja.
"lääkkeiden" korvaamista millään huumausaineella.
Olen itse havainnut hyväksi vaikuttaa välittäjäainetasoihin luontaisesti, antamalla keholle jotain mistä valmistaa lisää esim. serotoniinia ja toisaalta harjoittamalla itsetuntemusta sekä elämänhallintataitoja.
Näillä eväillä vältytään synteettisten molekyylien aiheuttamilta ei-toivotuilta, elämänlaatua laskevilta vaikutuksilta (jotka saattavat olla jopa pysyviä, kuten esim. anorgasmia) ja saadaan jotain pysyvääkin reppuun elämän varrelle.
perusteltiin juuri biopsykiatria-sivun linkillä ssri:n haittoja. Sinun laittamasi?
kun seroxat,eli vaikuttava aine on paroksetiini, seroxatia sai halvemmalla joskus ja tuon nimisen lääkkeen vaihdossa,ja siis haittavaikutukset ei oo mitenkään sen pahempia kun muissakaan,se on niin yksillöllistä kelle tulee mitäkin ja mistäkin...
Luonnon masennuslääke - http://calmtonus.com/?lang=fi&cur=EUR&a=H2128 Sain tilaukseni ajallaan ja tabletit toimivat hienosti.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=far&p_selaus=50016
Samaa lääkettä on usealla eri nimellä, mutta vaikuttava aine on paroksetiini kaikissa.
Minulle paroksetiini on sopinut hyvin. Olen käyttänyt sitä muutaman vuoden, nykyinen annos 40mg, aloitin viidestätoista.
Aluksi oli oireita muutaman viikon. Seksihalut loppuivat, mutta ne ovat pikkuhiljaa tulleet takaisin. Orgasmin eteen pitää edelleen tehdä töitä, mutta se onnistuu. Seksielämä on huomattavasti parempaa kuin ennen lääkitystä, jolloin ei huvittanut mikään, kaikkein viimeiseksi seksi.
Minulla ei ole ollut mitään itsetuho-oireita, päin vastoin. Olen pitkästä aikaa jaksanut pitää huolta itsestäni. Minua Paroksetiini on myös auttanut painonhallinnassa.