isä...

Isäni oli juoppo, joka hakkasi äitini, sitä ennen kahta vaimoaan.Lapsuudesta muistan osittain pelkoja mitä ei minulle selitetty.Valot sammutettiin, minut komenettiin sängyn alle ja äiti kurkkii verhon takaa.Äiti lähtee naapuriin soittamaan ja opettaa minua miten oviketjua suljetaan.Seisoin jakkaralla kun äiti palaa enkä meinaa osata avata ketjua.Hyssyttelyjä ym.isästä ei puhuttu vaikka kysyin , koska isä tulee.Istuin ja katselin valokuvia.Serurauksena että äitini leikkasi kaikista kuvista isän pois
.
En minä unohtanut, mutta opin ettei isästä puhuta.

Tulin vahhemmaksi , enkä vieläkään uskaltanut uhmata henkisesti vahvaa äitiä, joka oli ollut sekä äiti ja isä minulle.
Salaa selvitin maa-kirjoista isästäni paljon ja selvisi että , minullahan on sisaruksiakin.

Kirjoitin kahdelle naiselle, jolta sain vastuksen, missä minut sekä isäni hakuttiin lyttyyn.Huomaa että olen lapsellinen luki kirjeessä.Ja jos minä olisin nähnyt mitä isä teki aikoinaan.Koska minäkin olin vihan kohde en vastannut kirjeeseen.

Täytin 18 ja niin tuli kelalata kirje, jonka äiti luultavasti olikin jo lukenut.Puoliorvon eläke maksetaan teille itsellenne.Isä oli ollut haudattuna kaksi vuotta, eikä äiti edes sitä kertonut.Paitsi yhden riidan yhteydessä huusi minulle, mitä sinä sitä juoppoa kaivat haudasta.En vaan ymmärtänyt että se on totta.

Löysin toisen siskon, jolle soitin, ja tavattiin.Hänellä oli eri asenne isää kohtaan, ne vähät hyvät mitä oli sanottavaa.Ja olikin tavannut isän vanhana ja sairaana.

Isä yritti kerran ainakin tavata minut, muistan miettineeni kaukaa.-onko tuo isä..ja ymmärsin 4-5 vuotiaana olevani oikeassa koska äiti komensi minut HETI sisälle.

Äiti löysi miehen joka lopulta hakkasi päätäni betoniseinään , äidin puuttumatta asiaan.elin puhumatta enää kenekään kanssa ja heti kun täytin 18 ja läysin asunnon muutin pois ja yhteys äitiin katkesi kokonaan moneksi vuodeksi.
Ei edes pysäyttänyt minua kadulla kun kerran tuli vastaan.

Istuin joulun yksin poikaystäväni kotona kun he vietti joulun mökillä.Ja koska en suostunut kotona olemaan en myöskään saannut paketin pakettia.Tyttökaverini äiti aneli minua sinne syömään, mutta häpesin, kun menin ja häiritsin heitä jouluaattona.oli opetettu ettei silloin häiritä ihmisiä.

Sain isältä tai hänen suvulta pienen pienen perinnön, muutama satanen, tärkein oli perintöselvitys , mistä en niin ymmärtänyt.otin yhteyttä isäni sukuun.Jotka tyrmäsi minut.Olinhan vaan musta suvun musta lammas, ja joku tenttasi uskonko jumalaan.Uhmasin heitä , ja päätin etten kerro kuinka kunnollinen olen, jollen kelpaa sellaisena kun olen, niin antaa olla.
Suurin osa on jo kuollut ketä isän tunsi, ei ole valokuvan valokuvaa, ne kaksi jotka äiti säästi varastin äidiltäni ja kerran hän ne löysi penkosessaan huonettani ja hävitti ne.

Minä kuitenkin päätin etten vihaa isääni, tosin tämä oli ehkä minulle helpompaa kuin sinulle, koska en itse muista isäni lyöneen minua tai olleen minulle paha.

Nyt olen yli 40 vuoden ikäinen ja takaan ja vannon että se päätös , olla vihaamatta isääni oli paras mitä olen ikinä tehnyt.On edes yksi ihminen jonka kanssa välit on hyvät, vaikken ehtinytkään löytämään isän tavataakseni hänet, se kelan kirje ehti ensin.

Tosin ymmärrän osittain äitiänikin näin aikuisena, mutta eipä tuo ole meidän suhdetta paranatanut kovinkaan paljon, eikä suhde ole normaali.Ja kaikki se johtuu tasan tarkkaan yhdestä asiasta.Äitini ei kyennyt antamaan minulle rakkautta ja hyväksyntää.Päinvastoin huusi vaan riitojen yhetydessä, olevani yhtä paska kuin isäni.
Tuntuu ehkä hölmöltä, mutta olen ylpeä siitä etten ole samanlainen kuin he kaikki muut.
Toki pidän puoleni , osaan olla henkisestikin julma jos tarvitaan.Mutta kysyin itseltäni..ja pyuydän sinut kysymään saman itseltäsi...
Haluaisitko olla ihmisenä joku muu? Omata eri ajatusmaailman, toisen luonteen tau ihan mitä vaan..Jos vastaus on EI.
Kiitä mielessäsi elämästäsi ja sen antoi isäsi sekä äitisi, etkä muuten olisi juuri se ihminen joka tänään olet, ilman heitä.Olet juuri se , koska isäsi on se mikä on.

Jos päätät vihata ja olet katkera hänelle siitä että hänestä tuli se mikä hän on, teet virheen.olemme kaikki tavallaan syyttömiä siihen , miksi meistä tuli se mitä itsekkin olemme ihmisinä.Pidän itseni viisaana kun oivalsin tämän, enkä edelleenkään ole katunut päätöstäni, olla vihaamatta isääni, vaikken tietenkään hänen tekojaan hyväksy.Toisaalta en voita vihalla mitään, niin kuin tuskin sinäkään.Autat itseäsi rakastamalla.Etkä ainakaan voi katua ettet kuitenkaan tarttunut tilaisuuteen vielä kun isäsi elää.
Isän suhteen minulla on hyvä olla, ja itse olen vaan päättänyt elää elämäni toisin kuin muut teki.
Lapsilleni olin aina rehellinen ja kerroin jopa heille kuka on oikea isäni.Olin lapsilleni aina rehellinen sekä avoin, enkä salannut juurikaan mitään.Elin siis täysin päinvastoin kuin vanhempani.En juo, tosin en koe isäni alkoholismin vaikuttaneen tähän mitenkään.

Elämäöni on ollyt vastoinköysmisiä vastoinkäymisten perään.Se teki minusta vahvan.Tosin en soisi kenellekään tällaista elämänkokemusta.Siihen liitty paljon paljon muutakin, ja olen edelleen suvun musta lammas tavallaan.Hylätty olo on tosin.On ollut rankkaa koota itseään , mutta takaan että jos minä siihen pystyiun pystyt sinäkin.

vastaus on helppo, rakasta ja koita löytää isästä kaikki hyvät asiat.Puhu ja kysy niin kauan kuin se on mahdollista.Älä luovuta vaikket saa niitä vastauksia tai käytöstä mitä itse odotat..

Minä luulin saaneeni palkinnon kun sain lapsen , josta olin onnellinen.Rkastin häntä niin paljon, ja ajattelin etten muuta tarvitse elämässäni.
Mutta niin kävi, että Hänen ollessa 19 menetin hänet.Mitääön mitä olen kokenuty tähän asti ei ole yhtä surullista.Ei hakkamiset, ei juoppo isäni, ei suku joka minua ilkkui , ei mikään.
Ei edes mieheni sukujoka ei hekään ole koskaan hyväksynyt minua kummallisen taustani vuoksi ja kummallisen minäni takia.

Yhdestä asiasta olen onnellinen ja se on se, että jos on elämää kuoleman jälkeen, ainakin kerroin lapselleni kuka isä oli, mikä nimi hänellä on, ja toivon että isä näki aikoinaan kun lapseni syntyi ja oli häntä vastassa.

Ehkä vielä joskus etsin isäni haudan ja ajan sinne, ja kerron hänelle mitä ajattelen, vien kukan tai jotain..Minulla ei ole vaihtoehtoja, sinulla on.
Tuli pitkä kirje, mutta takaan että jaksat lukea, niin minäkin jaksaisin jos joku kertoisi miten saisin poikani takaisin, tai edes vastaisi minulle kaikkiin miksi-kysymyksiin..
kaikkea hyvää sinulle.

Sulla on ristiriitaiset tunteet isääsi kohtaan ja se on ihan okei!Sä et voi hänen elämäntavalleen mitään,mutta isä on aina isä,vaikka olisikin alkkis.
Mun isä kuoli vajaa vuosi sitten ja oli alkoongelma,mutta ei kuollut siihen.Tiesin että isä rakastaa,vaikka uskollisin rakkaus olikin pulloon. Nyt on kamala isän ikävä,vaikkakin oli jo isän eläessä,niinkuin sullakin varmaan on.Sano henelle eläessään että välität,koska sitä et tule katumaam!Olisimpa mäkin ehtinyt ajoissa halaamaan ja sanomaan sen,mutta kun hän kuoli niin äkillisesti.Voimia sulle!

ihan hirveetä mä tiedän miltä susta tuntuu mun isä kuoli vajaa vuosi sitten se oli alkoholisti mut rakastin sitä silti. mun mielestä sun kannattais jutella sun isän kanssa ennen kun on myöhäistä sillä minä en kerennyt.