Kun elämme pientä elämäämme tässä maailmassa, omalla paikkakunnallamme, omassa ympäristössämme, omassa kodissamme olemme lähimmäistemme ”vierellä kulkijoita” halusimmepa tai emme. Kun olemme Jumalaan uskovia ihmisiä, meitä katsellaan aivan eri tavalla kuin muita kanssaihmisiä, senkin olen huomannut. Monesti juuri uskovan ihmisen kohdalla rima asetetaan lähimmäisten puolelta hyvin ylös. Pienikin lipsahdus pannaan merkille, joten kulje siinä sitten vierellä. Toisinaan ainakin minä koen kovasti vajavuuteni läheisteni ja tuttujeni keskellä. Varsinkin oman väen keskellä uskosta todistaminen on kaikkein vaikeinta. Pitkä uskontiekään ei ole siihen tuonut helpotusta. He tuntevat meidät niin hyvin, joten emme voi teeskennellä heidän kanssaan kulkiessamme.
Hauskimmat ja tärkeimmät sanat, jotka olen kuullut vierellä kulkemisesta, olivat ”suuret korvat ja pieni suu”. Ne vierellä kulkijan tulee omistaa, koska usein juuri niitä tarvitaan eniten. Kohdatessamme lähimmäisen hänellä on usein jotakin kerrottavaa, joten nuo ”suuret”, kuuntelevat korvat ovat paljon parempi vaihtoehto kuin monenlaiset suureen ääneen annetut neuvot. Kun kysymme toiselta: Mitä kuuluu? Jos haluamme todella tietää, meidän täytyy muistaa nuo suuret korvat, mutta pieni suu.
Tässä maailmassa voimme vain Jumalan avulla tulla menestyneiksi ”vierellä kulkijoiksi” läheisillemme. Hänen apunsa on vertaansa vailla olevaa ja runsasta, joten sen saamme ottaa vastaan ilmaiseksi. Kun Jeesus kulki ihmisten vierellä, hän kohtasi heidät lämmöllä ja rakkaudella, mutta kuitenkin myös kohdaten heidät iankaikkisuutta tarjoten.
Juuri eilen sain toimia "vierellä kulkijana", kun olimme mieheni kanssa vaimoaan surevan ystävän luona tervehdyskäynnillä. Ystävämme äkillisen pois menon vuoksi me läheiset ystävät olimme kokoontuneet juuri sitä varten, että kuuntelimme tuon puolison ja äitinsä menettäneen perheen surua ja kaipausta. Vaikka ymmärrämme, että sairaus vie usein keski-ikään ehtineen kuin kesken matkaa, me kaikki näimme, että Jumala on ollut sittenkin armollinen. Tämän perheenäidin sairaus vei vain noin kuukaudessa, mutta aviomies ja lapset olivat sitä mieltä, että äiti olisi toivonutkin niin. Hän ei ollut vaivojaan valittava ihminen, eikä hän missään tapauksessa olisi halunnut maata terveyskeskuksen vuodeosastolla täysin huollettavana.
Jumala on rukouksia kuuleva Isä, koska huomasimme, että monet meistä, jopa hänen äitinsä, olimme Hänelle tämän lyhyen sairauden aikana vieneet sanat: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi!” Nyt oli ystäväni vuoro nukkua pois, ja meidän on tyytyminen taivaallisen Isän tahtoon. Ystäväni elää muistoissamme, ja uskossa katsomme siihen päivään, kun haudat aukenevat, ja saamme jälleen nähdä hänet ”eikä vieraana”.
Täällä kuolema on vieras, jonka edessä me aina joudumme hiljentymään. Eilen oli ystäväni hetki, ja meidän aikamme kokea tämä menetys. Mahtaakohan meidän ”vierellä kulkumme” johtaa läheisiämme taivastielle, siinä kysymys, joka kuuluu ensisijaisesti minulle itselleni.
Hauskimmat ja tärkeimmät sanat, jotka olen kuullut vierellä kulkemisesta, olivat ”suuret korvat ja pieni suu”. Ne vierellä kulkijan tulee omistaa, koska usein juuri niitä tarvitaan eniten. Kohdatessamme lähimmäisen hänellä on usein jotakin kerrottavaa, joten nuo ”suuret”, kuuntelevat korvat ovat paljon parempi vaihtoehto kuin monenlaiset suureen ääneen annetut neuvot. Kun kysymme toiselta: Mitä kuuluu? Jos haluamme todella tietää, meidän täytyy muistaa nuo suuret korvat, mutta pieni suu.
Tässä maailmassa voimme vain Jumalan avulla tulla menestyneiksi ”vierellä kulkijoiksi” läheisillemme. Hänen apunsa on vertaansa vailla olevaa ja runsasta, joten sen saamme ottaa vastaan ilmaiseksi. Kun Jeesus kulki ihmisten vierellä, hän kohtasi heidät lämmöllä ja rakkaudella, mutta kuitenkin myös kohdaten heidät iankaikkisuutta tarjoten.
Juuri eilen sain toimia "vierellä kulkijana", kun olimme mieheni kanssa vaimoaan surevan ystävän luona tervehdyskäynnillä. Ystävämme äkillisen pois menon vuoksi me läheiset ystävät olimme kokoontuneet juuri sitä varten, että kuuntelimme tuon puolison ja äitinsä menettäneen perheen surua ja kaipausta. Vaikka ymmärrämme, että sairaus vie usein keski-ikään ehtineen kuin kesken matkaa, me kaikki näimme, että Jumala on ollut sittenkin armollinen. Tämän perheenäidin sairaus vei vain noin kuukaudessa, mutta aviomies ja lapset olivat sitä mieltä, että äiti olisi toivonutkin niin. Hän ei ollut vaivojaan valittava ihminen, eikä hän missään tapauksessa olisi halunnut maata terveyskeskuksen vuodeosastolla täysin huollettavana.
Jumala on rukouksia kuuleva Isä, koska huomasimme, että monet meistä, jopa hänen äitinsä, olimme Hänelle tämän lyhyen sairauden aikana vieneet sanat: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi!” Nyt oli ystäväni vuoro nukkua pois, ja meidän on tyytyminen taivaallisen Isän tahtoon. Ystäväni elää muistoissamme, ja uskossa katsomme siihen päivään, kun haudat aukenevat, ja saamme jälleen nähdä hänet ”eikä vieraana”.
Täällä kuolema on vieras, jonka edessä me aina joudumme hiljentymään. Eilen oli ystäväni hetki, ja meidän aikamme kokea tämä menetys. Mahtaakohan meidän ”vierellä kulkumme” johtaa läheisiämme taivastielle, siinä kysymys, joka kuuluu ensisijaisesti minulle itselleni.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Oli lämpimiä sanoja, jotka tulivat oikeaan aikaan. Oma isäpuoleni (kun oikea isäni kuoli jo nuorena miehenä) joka on minut kasvatti ja syötti koko nuoruuteni ajan kuoli nimittäin nyt 2 päivä tammikuuta ja se on luonnollisesti saanut kaikenlaisia ajatuksia pyörimään mielessä, tosin hän oli sairastellut eikä kuolema tullut yllätyksenä kenellekkään ja ei hän enää ollut kovin nuorikaan. Kuitenkin on kuolema niin lopullinen tapahtuma ja sen ymmärtää ehkä paremmin vasta kun joku läheinen menee pois.
Hän ei ollut kovinkaan puhelias omasta uskostaan muille, mutta minulle sanoi kuitenkin aina että "Kaikki on korkeimman kädessä" ja hänestä näki että hän luotti Korkeimpaan ja ilman oli kuoleman pelkoa. Eniten ehkä ajattelen sitä yksinäisyyttä mitä äitini tuntee kun jää yksin monen kymmenen vuoden yhteisen elämän jälkeen.
Onneksi asuu samassa talossa kuin veljeni, jotka voivat olla avuksi ja lohdutukseksikin..
Joten kiiton noista ajatuksistasi, oli kuin Jumalan lähettämät ..
Jumalan siunausta annulle Jeesuksen nimeen / Aamen
kasi
Jos olisit uskossa, olisit evankelioinut isäpuolesi uskoon. Olisiko tullut vai ei, on eri juttu.
Mitä sinä tiedät hänen uskostaan?
Älä hyvä tyttö pane nokkaasi joka paikkaan, se on niin tuiki typerää olla tietävinään kun ei mitään tiedä.
Olet kuin rinkula, jossa on teräviä piikkejä ja keskus on tyhjä. Sinä suojaat noilla piikeilläsi keskustaasi. Niitä, jotka näkevät tyhjyytesi pistät piikeilläsi. Osan saat huijattua uskomaan, että tuossa keskustassasi on muuta kuin tyhjyyttä.
Niinpä tarjoilet täällä sanoillasi tyhjyyttä ja piikkejä. Siinä se.
Jos tulisit uskoon, et enää tarjoilisi ihmisille itseäsi, vaan Jeesusta.
Kysyt mistä tiedän. Siitä, mitä sanoit eli että et puhunut selkeästi isäpuolellesi ja isäpuolesi ei uskonut Jeesukseen eikä ollut antanut hänelle elämäänsä, vaan "luotti Korkeimpaan".
No, toivottavasti isäpuolesi tuli uskoon ennen kuolemaansa sinusta huolimatta.
isäpuoleni kuolemaan tai uskoon? Ei kukaan joten pysy poissa - et ole häntä ikinä nähnyt et hänestä mitään tiedä ja kuitenkin röyhkeäasti esittelet luulojasi totuuksina.
Olet väärällä asialla ja se tulee selvemmin ja selvemmin näkyviin mitä enemmän täällä kirjoittelet. Monet ovat sen jo huomanneet ja monet tulevat sen vielä huomaamaan.
Olen tyydytyksellä todennut että ei myrkkysi enää vaikuta niin moniin kuin ennen - puheesi on niin suuri vastakohta Raamatun sanalle, että se härättää monet kysymään mitä Raamattu oikein nanoo asioista. Kutsuit esimerkiksi kuolemaa ja tuonelaa persooniksi? tai kiellät lain ( = Jumalan tahdon) merkityksen Jeesuksen veriuhrin arvollisuudessa?
Olet niin eksyksissä kuin ihminen voi olla.
Ja panet nokkasi joka paikkaan harhaoppiesi kanssa.
Tyttö parka - sääliksi käy, ei muutakaan voi ...
Poistit tekstilinjasi, jossa vailla alkeellisimpiakaan käytöstapoja räksytit ja haukuit surevaa ihmistä. Et ehkä olekaan vielä ihan paatunut, kun vastaukseni ketjussa sai sinut noin häpeämään.
joku muu... :)
Kaikkesi teet, ettei kukaan pelastuisi.
Kas vain. Ei kärsinyt Annu totuuden sanaa, vaan poistatti kirjoitukseni. Haluaa kääriytyä tunteittensa ja uskonnollisuutensa peittoon piiloon Jumalaa.
Panet nokkasi joka paikkaan ja puutut asioihin mitkä ei sinulle kuulu. Etkä edes osaa hävetä, siis et todella osaa.. hävetä. Tuskin tiedät edes mitä se tarkoittaa..
vaan joku toinen
Pääasia sinulle on, ettei kukaan pelastu.
Et voi sanoa 'kas vain' ikään kuin yllättyneenä. Olet laittanut aloituksen alle nimittäin uuden vastauksen poistamasi tilalle jo ajat sitten. Samalla olet nähnyt, että vanha on poistunut. Eli häpeä, kieroilija ja valehtelija! Syytit ja haukuit ensin syytöntä Annua nyttemmin poistamassasi tekstissä, ja nyt syytät häntä vielä uudestaan! Et sinä mikään uskova ole.
puhuu omiaan.
Näkisin että Herramme tahto on vielä suurempi siinä että tähyilemme seurakunnista heikkoja ja syrjään vetäytyviä silloinkun he ovat vielä elossa ja autamme heitä.
Eihän sitten kun he ovat poissa keskuudestamme ole muuta tehtävää kun surra omaisten kanssa.
Onhan helppoa huomata sellaiset jotka ovat esillä ja näkyvällä paikalla seurakunnassa,mutta kuinka paljon on niitä jotka ei näy missään?
Eikä aina ole kysymys siitä ettei he halua sitä että ovat yksin vailla ihmistä,joka kulkee heidän vierellään vaan ovat uupuneita tai uupumisen partaalla.
Adventtikirkko on täynä näitä ja lisää tulee.
Pitäkää jäsenistänne huolta älkääkä aina ajatelko:"kyllä Herra omistaan huolta pitää".
Toiset tekee SUUREN NUMERON TEKEMISTÄÄN HYVISTÄ TÖISTÄÄN.
Jopa julkisesti tekemisistään. Empä ole kenenkään OIKEAN kristityn nähneen kehuskelevan ihan julkisesti vastaavissa tapauksissa.
Hyvillä töillä ei pääse Taivaaseen!
Usko ei ole mitään tunnetta ja tunteisiin vetoamista!
Voisin kertoa vastaavanlaisen tapauksen kuin sinäkin Annu ja kyseessä oli vanhempi ihminen.
En kerro koska en ole adventisti.
Sanoisin, että SIELUNHOIDOLLISET keskustelut ovat LUOTTAMUKSELLISIA ja niitä EI KUULUTETA pitkin maailmaa.
Annu omavanhurskaan kirjoitus ei sitäpäitsi ollut mikään muistokirjoitus ystävälle.
Otsikko on aivan väärin.
Tämä ystäväni oli vierellä kulkijani lapsuudestamme asti, joten juuri siitä näkökulmasta kirjoitin. Ei tämä mitään sielunhoitoa ollut, itselleni ehkä eniten. Kuoleman kohdatessa miettii, miten paljon on ollut tukena omaisilleen, sukulaisilleen ja ystävilleen. Mielestäni juuri sillä hetkellä tuo tuki on kaikkein tärkeintä, koska lähes jokainen kaipaa lohdutuksen sanoja ja kuulevia korvia.
Jos sinusta tuntui omavanhurskaalta, voit sitten olla tuomarini, mutta vilpittömin mielin koimme yhteyttä surukodissa. Kuuntelemalla voi joskus paljonkin auttaa. Onhan tunnettu asia, että puhuminen helpottaa stressiä, jonka kohtaa. Puhumalla kohtaamaansa lieventää ja toinen kuuntelemalla helpottaa. Jaettu kuorma kevenee. Sentähden Jeesus kehottaakin tulemaan luokseen, koska hän keventää kuorman.
Älä ymmärrä väärin tarkoitustani, jotenkin vain nuo sanat nousivat yön keskeltä mieleeni, ja niitä siinä pohdin. Kiitos Alex-kasille sanoistasi. Oli hyvä, että sinua edes lohdutti, mutta sinä oletkin kokenut saman. Herra olkoon kanssanne.
Jos et ymmärrä tuon enempää elämästä ja kuolemasta, niin mene muualle höpinöinesi. Käyt haukkumassa tuntemattomia ihmisiä kuin uskova_1 konsanaan. Menetkö myös tuntemattomien ihmisten hautajaisiin propagandasi kanssa?
Olet todella ymmärtämätön ja rakkautta vailla oleva ihminen.
myöskin surun kohdatessa!
Sitävartenhan ystävät ovat,myöskin täällä netissä!
Sitävastoin sinun "lohdutuksesi" oli kohtuuton,täynnä kaunaa ja ilkeyttä,etkö osaa edes kuolemankaan edessä nöyrtyä?Saisit todella hävetä,jos osaat!
Siunausta ja kestämisiä sinulle suloinen ja ystävällinen Annu.Jeesus kanssasi!
Toivottaa sisaresi Herrassa!
en voi olla peräänkuulumatta aina kun on tilaisuus,niiden ihmisten huomioimista jotka tarvitsevat nyt,tässä ajassa,huomiota ja vierelläkulkemista.
Etsikää ja hakekaa niitä!
Niin silloin kun nuo ihmiset menevät kuoleon uneen voimme hyvin omintunnoin sanoa:"tapaamisiin ylösnousemuksen ajassa".
ja vierellä kulkemista.He tarvitsevat lämmmintä kädenpuristusta ja sydämellisiä sanoja,päästäkseen ylitse siitä järkytyksestä,että eivät saata pitkään aikaan nähdä omaistaan.Silloin,jos koskaan on lämmin halaus ja päänsilitys kohdallaan.Ystävällisyyttä ja "läheisyyden tunnetta,kosketuksen puutetta,mikään ei voi korvata."Armin ja Danyn laulua lainatakseni!Vaikka uskovilla onkin jälleen näkemisen toivo,(mutta pahinta on,jos vainaja ei ollut uskossa,niin jää vain kauhea epävarmuus.)
Ethän sinä voi tietää miten kukakin toimii,ethän ole adventisti,vaan jehovan todista.
Olemme samalla viivalla ja kohtaamme sen kaikki, ajattelimmepa asioista miten tahansa. Miksi erottelit? M.naat kirjoitteli lämmöllä, olipa nyt sinun mielestäsi kuka tahansa. Vain Jumala näkee sydämeen, ja täällä sanoista huokuu joko lämpö tai kylmyys. Kumpi näissä muutamassa sanassasi oli? Minkä jäljen jätit toisen mieleen?
Tarjoat ihmisille itseäsi (vierelläkulkuasi) ja harhaoppista uskontoasi.
Luuletko sinä, että eksyttämäsi ihmiset ylistävät sinua tuonelassa. Tai jos sinusta huolimatta pääsevät taivaaseen, tuskinpa sielläkään sinua kiittelevät.
Poistata nyt kiireesti tämäkin kirjoitus, tämähän voi pahoittaa mielesi ja johtaa sinut synnintuntoon.
Kuinka kauhea ajatus mielestäsi on se, että tulisit vielä ennen kuolemaasi uskoon?
vierelläkulkija ja ystävä. Jumalaan turvaava nöyrä ihminen joka osaa nähdä itsensä ja muut realistisessa valossa. annu tietää senkin että sinulla on ollut ja on vaikeuksia itsesi kanssa koko pienen elämäsi eikä ole sinua tuominnut kaikenkaisista epäreiluista ja epärehellisistä haukkumisistasi huolimatta.
Sellainen ymmärrys kanssaihmisiään kohtaan voi vain olla niillä jotka tekevät työnsä Jumalan rauhassa.
taitaa olla ev.lut.seurakunnan kurssi, koska sieltä olen sanonnan kuullut, mutta se sopii aivan yhtä hyvin sinulle, adventistille ja myös kaikille muille. Sen laatija on tehnyt sen Raamatun pohjalta Paavalin opetuksista, joten aika korkeaa auktoriteettiä sinä nyt arvostelet.
Sen tosin ymmärtää, kun yhdität minut tuohon sanapariin. Olen harhaoppinen adventisti, mutta sinun mielestäsi, Jumala on se, joka meidänkin elämämme tuomarin silmin katsoo ja arvostelee. Tavataanko taivaassa? Se on yksin Jumalasta kiinni.
En poistata viestejäsi, mutta ihan törkeään kielenkäyttöön puutun. Se on ollut yleensä alatyyliä. Minun mieleni pahoittuminen ei ole enää sinusta kiinni. Alussa ehkä oli, mutta pian huomasin, ettei lähteestä voi tulla makeaa ja karvasta vettä, vaan sieltä tulee jompaa kumpaa. Karvasta on yleensä tullut, niinkuin nytkin. Harvoin enää vitsin edes vastata, nyt se teen, kun ihan nimellä puhuttelet. Siunattua sapattia sinullekin. Muistan sinua taas esirukouksessa.
Jaha, taas se Jumalaa vastaan napinarukoilu alkaa. Kyllä olet ylpeä.
jehovan todistaja, tehän kuljette ovelta ovelle jatkuvasti, niin että aivan ihmiset kiusaantuu kun aina olette oven takana, miksi tuhlaat täällä aikaasi toisia neuvomassa miksi et tee sitä työtä mikä on kirkollesi tärkein. Ainakin kerran minä näin näissä kirjoituksissa että olet jehovalainen.Taisit olla kylläkin ex.
Halveksin sinua. Ensin luulin, että et ole uskossa. Olin väärässä. Et ole edes ihminen.
Älä halveksi.
Asiahan on niin että uskova_1:llä on ollut ja yhä on suuria vaikeuksia elämässään. Voisi sanoa että hän on omien vaikeuksiensa vanki ja hänen ajatusmaailmansa on lukkiutunut samoihin uomiinsa. Hän yrittää teoillaan (esimerkiksi noilla myrkyllisillä kirjoituksillaan) ikäänkuin päästä irti siitä kierteestä missä hänen ajatusmaailmansa pyörii. Hän yrittää todistaa itselleen ja muille että nuo pahat ajatukset jotka koko ajan, kerta kerran jälkeen, tulevat hänen mieleensä ovat hyvään tarkoitukseen!!
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Joten ei todellakaan kannata turmella omaa itseään halveksimalla ketään. On parempi jos yrittää ymmärtää tilanteen ja toivoa että hänkin joskus vielä saa rakkauden elämäänsä vaikka se juuri nyt ehkä näyttääkin mahdottomalta.
Jumala on suuri ja Hänen rakkautensa meihin on suuri, osoittakaamme samaa Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Annetaan Jumalan rakkauden ikäänkuin virrata meidänkin lävitsemme.
Kaikki se kestää - eikö?
vain ihmisijä ja pahoitamme mielemme ala-arvoisista kirjoituksista.Senvuoksi toivonkin että myöskin Uskova1,voisi opetella ottamaan toisija huomioon,tai poistuisi palstalta häiriköimästä.
nähden hän luulee olevansa oikeassa, ne ovat hänelle aivan totta, vaikka me tiedämme että hänellä on harhoja, ystävä piirissäni oli aivan samanlainen henkilö, ennekuin opin tuntemaan hänet joskus ajattelin kuinka voi ihminen olla noin paha, mutta sitten kuulin mikä häntä vaivasi, senjälkeen ymmärsin häntä, jopa tykkäsin hänestä, vaikka en voinut luottaa häneen.Nyt hän on vanhain kodissa käyn silloin tällöin häntä tervehtimässä.
Jahah. Missä juorupiiri - siellä kasi.
Käsittääkseni m.naat yrittää käännyttää jehovalaisia adventisteiksi. Eli pahasta pahaan.
vain niitä tavallisia juttujasi. :)
Olen odottavalla kannalla sinun suhteesi. Toivon että elämäsi kerran paranee niin paljon, että pääset eroon tuosta katkeruudestasi mikä myrkyttää elämääsi.
kasi
minuako?
En ole yhtään sen enempää Jehovan todistaja,adventisti kuin mormoonikaan?
Olen täysin vapaa kirkkokunnista,jättänyt kaikki suuren babylonin lomkerot.
Eikö Jehovan todistaja saa tulla elävään uskoon?
Nyt vain on niin että juuri kaltaisesi pitävät minut pois adventisteista,helluntailaisista ym. kirkkokunnista.
Uskoa voi ilman ahdasmielisiä lahkoja.
Onneksi tunnen paljon adventisteja ja heidän joukostaan löytyy toisenlaisiakin uskovia.
Mikä sai sinut jättämään Jt:t ?
Miltä uskosi näyttää tänään?
Olen itsekin vapaa "luterilainen" ja uskoni eroaa muutamissa tärkeissä kohdissa kirkon opetuksista, mutta olen kuitenkin vielä kirkon jäsen..
kasi
35-vuotisen Jt-uran jälkeen perustuu:armoon,uskoon Jeesuksen ainutkertaiseen uhriin ja minun kykenemättömyyteen omilla teoillani,pelastuksen saamiseen.
Jt:llahan ikuinen elämä perustuu ehdollisuuteen,jos tekee tarpeeksi voi saada ikuisen elämän.
Olen tutustunut myös adventisteihin ja uskon että siellä on paljon jäseniä jotka ajattelevat samoin kun minä.Siis,teoilla ei pelastuta.
Kun pääsin pois Jt-lahkosta oli se minulle myös Jeesuksen sanojen täyttymys omalla kohdallani:"totuus vapauttaa".En ollut enää oppikysymysten orja.Inhoan kaikkia oppikysymys väittelyjä.Voisi sanoa,että alan suorastaan voimaan huonosti kaiken maailman väittelyissä.
Saan vapaasti toteuttaa lahjojani Herran palveluksessa.
Tämä vapaus on niin suurenmoinen lahja että en vaihda sitä mihinkään jäsennyyteen missään kirkkokunnassa.
Asiastahan voi kirjoitella enemmänkin osoitteessa [email protected]
Siunausta sinulle!
T:veljesi martti