Lainaan,oli niin

"13. Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
15. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
16. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23. Sellaista vastaan ei ole laki.
24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme." Gal. 5:13-25

Paavali puhuu Kristuksen laista. Saman asian hän on myös maininnut sanoessaan, ettei hän ole vailla Jumalan lakia, hänellä on Kristuksen laki (1 Kor 9:21).

Olemmeko sittenkin lain alaisia? Onko Kristukseen uskovalle vain tullut uusi laki vanhan Mooseksen lain tilalle? Mooseksen laki kiteytyi rakkauden kaksoiskäskyksi (Matt 22:36-40). Mikä on sitten Kristuksen laki? Kyllä se on sama käsky rakastaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen viimeisenä yhdessäolon iltana, että hän antaa uuden käskyn: ”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh 13:34). Se on uusi siksi, että sitä koetellaan elämässämme joka päivä emmekä koskaan ole sitä täysin oppineet. Siksi meitä on siihen toistuvasti kehotettava.

Rakkauden kaksoiskäsky ilmoittaa kaikissa elämäntilanteissa Jumalan tahdon. Sen edessä tiedämme joka päivä, mitä Jumala meiltä haluaa. Nimenomaan suhteessa lähimmäisiimme olemme aina sidottuja käskyyn rakastaa. Siitä meitä ei vapauteta koskaan.

Kun Paavali halusi voittaa Kristukselle lain alaisena eläviä, hän sanoi olleensa heille kuin lain alainen. Sitten hän lisäsi: ”Vaikka en olekaan lain alainen” (1 Kor 9:20). Paavali oli juuri kirjoittanut galatalaisille, että jos he pyrkivät vanhurskauteen lakia noudattamalla, silloin he joutuvat eroon Kristuksesta ja armon ulkopuolelle (Gal 5:4). ”Jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan” (Gal 2:21). Nyt hän kuitenkin käskee toteuttamaan Kristuksen lakia.

Suhteemme Jumalaan ja pelastumisemme ei ole sidottu siihen kuinka hyvin olemme kyenneet rakastamaan. Siinä emme ole lain alaisia. Pelastumme yksi armosta vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja huutamalla avuksi Herran nimeä. Näin silloinkin, kun koemme, ettemme pysty rakastamaan emmekä kantamaan toisten taakkoja.

Kun Paavali kutsuu tässä toteuttamaan Kristuksen tahtoa, hänen lakiaan, hän asettaa silmiemme eteen Jeesuksen esikuvana. Jeesushan kutsui luokseen kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia haluten antaa levon (Matt 11:28). Hänen seuraajiensakin kehotetaan toimimaan samalla tavoin. ”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan” (1 Tess 5:14, KR38). Tätä joudumme harjoittelemaan läpi koko uskonelämän.

Jokaisella lähellämme elävällä ihmisellä on omat taakkansa kannettavanaan. Näin myös kristittyjen yhteydessä. Rakastamme, kun jaamme hänen kanssaan hänen taakkaansa. Emme jätä toista yksin taakkojensa kanssa. On mentävä mukaan toisen ahdistukseen niin pitkälle kuin voi ja uskaltaa mennä. Tosin silloinkin voimme kantaa toisen taakkaa vain hetken ja vain osittain. Mutta onko meillä valmiutta tulla lähelle, nähdä ja kuulla, mitä taakkoja toiset kantavat? Annammeko omien taakkojemme niin sitoa itseämme, ettemme suostu näkemään muita taakkojen kantajia? Lähimmäisen taakkoja voi kantaa vain lähellä ollen, vain kuuloetäisyydellä, vain olemalla kiinnostunut toisen huolista ja ongelmista eikä vain omista huolista.

avoliitossa,niin halutessani?Onko sekin syntini sovitettu,samoin kuin lepopäivän rikkominenkin?

Vapauteen Kristus meidät vapautti,niin ettemme saa syytellä,emmekä arvostella toinen toistamme,koska KUKAAN EI VOI LAKIA TÄYTTÄÄ!

ONKO NÄIN?

Ei se laki silloin tee yhtään oikeutetumaksi valehtelua tai pettämistäkään,siis käsi sydämelle,koska lipsautit sen "pienen,valkoisen valheen"?

Koska olit epärehellinen "pienessä"?

Joka on syyllinen pienessä,on syyllinen suuressakin,vääryys on vääryys,AINA!

Se on rikos omaatuntoasi vastaan,ja kun omatuntosi syyttää,olet silloin rikollinen,vai kuis on?

Paavali Jerusalemissa ei hetkeksikään antanut valeveljille periksi. Galatian uskovat olivat jo antaneet periksi. He olivat menettämässä Kristukselta saamansa vapauden itse sitä tajuamatta.

Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikki määräyksiä. Te jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle (5:2-4).


Paavali haluaa sanoa jotain tärkeää. Hän kirjoittaa: "Katso, minä Paavalin sanon teille" (KR 38). Hän puhuu nyt erityisellä vakavuudella ja apostolin arvovallalla. Hän toistaa: ”Vakuutan (martyromai) vielä kerran jokaiselle”.


Tämän jälkeen ei enää pitäisi olla epäselvä yhdelläkään kirjeen lukijalla, mihin uskova ajautuu, jos hän pyrkii tulemaan vanhurskaaksi lakia noudattamalla (en nomo dikaiusthe, laissa vanhurskautettuna, 5:4).


Se johtaa kieltämään Jeesuksen riittävyyden synnin sovittajana ja syntisen pelastajana. Vaatimus noudattaa lakia edellyttää ihmisen kykyä ja voimaa totella Jumalan tahtoa. Jos tätä voidaan vaatia ihmiseltä, silloin oletetaan, että ihminen pystyy myös siihen ja niin ihminen ei olekaan kokonaan turmeltunut eikä täysin avuton itse pelastamaan itsensä. Silloin ei myöskään Jumalan Pojan tulo ihmiseksi, hänen kärsimisensä ja kuolemansa ihmisten syntien tähden olekaan ehdottoman välttämätöntä. "Jos vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on turhaan kuollut" (Gal 2:21). Loppujen lopuksi Kristuksesta ei olekaan meille mitään todellista hyötyä (5:2). Ja niin irtaannumme (katargein) Kristuksesta ja menetämme yhteyden armoon, ajaudumme armon ulkopuolelle (ekpiptein, pudonnut ulos, 5:4). Meiltä katoaa taju armon tärkeydestä ja niin emme enää tarvitse armoa, vaan voimaa totella ja jaloa pyrkimystä toteuttaa Jumalan tahto. Joko Kristus saa olla syntisen pelastaja ja jumalattoman vanhurskauttaja tai sitten hän on yhtä tyhjän kanssa. Yksin usko Jeesukseen riittää ehdottomasti pelastamaan.


Paavali ottaa esille vielä toisenkin näkökohdan. Joka pyrkii tulemaan vanhurskaaksi lakia noudattamalla, hän on silloin velvollinen noudattamaan kaikkia määräyksiä (Gal 5:3). Ei riitä, että hän valitsee vain jonkun lain määräyksen. Laki on jakamaton kokonaisuus. Kaikki tai ei mitään. Jokainen lain yksityiskohtakin edustaa koko lakia. Laki pelastaa vain sen joka kaikessa ja aina on ehdottoman kuuliainen kaikille sen määräyksille. Näin on myös rikottaessa lakia. Joka "kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak 2:10). Laki kiroaa sen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee (Gal 3:10).