Lopettakaa laspsikaste!!

"Tuot viestissäsi esille vakavan henkilökohtaisen syytteen, etten ole uudestisyntynyt ja olen osaton Pyhästä Hengestä. Olet siis Jumalan silmin katseleva ja Hänen tuntemuksensa omaava. Mutta miten voit vakuuttavasti todistaa, etten ole uudestisyntynyt ja että olen osaton Pyhästä Hengestä. Luulen, että olet ylivoimaisen tehtävän edessä ja lausut tuomiolauselman yltiötunteessasi. Kaste on uudestisyntymisen peso ja kasteessa on persoonat ISÄ, POIKA JA PYHÄ HENKI. Kiellätkö siis ne ja teet kasteesta Johanneksen parannuksen kasteen, joka ei ole Raamatun todistuksen mukaan enää voimassa apostolisena aikana, sillä Johanneksen kasteella kastetut kastettiin uudelleen Jeesuksen asettamalla kasteella, jossa oli PYHÄ HENKI.

Kokeileppa väittää, ettei (vauva-valelelussa) kasteessa ole Pyhää Henkeä ja sitten keräät kaikki Raamatussa olevat kohdat, jotka todistavat, että kasteessa on Pyhä Henki. Revi sitten kaikki sellaiset sivut pois Raamatusta, jotka todistavat, että kasteessa on Pyhä Henki.Niin nyt olet tekemässä."


Vastaus:
Tuo vuodatuskin (alaikäisyytesi) jo OSOITTAA sinun "syntymättömyytesi epäraamatullisuutesi”!
ja nämä: Jes.8:20; Jer.26:4, 31:33; 2.Moos.31:13; Hes.20:12,20; 2.Moos.16:28 Apt.2:38, 4:12; Room.6:3 1.Joh.3:23, 5:3,13; jne.

Gal.4:3 ”Samoin mekin; kun olimme [KASTAMATTOMIA oikeaan upotuskasteeseen; Apt.2:38)] alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.”
”.. jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;” Efe.2:1-3



   

keskustelumme. Hyvää vaan, koska siinä mentiin aika pahasti henkilökohtaisuuksiin.

Pyydän anteeksi, jos olen loukannut toisinajattelevia. Emme saa tuomita toisiamme. On kauheata mennä sanomaan toiselle, että et varmaankaan ole "uudestisyntynyt kristitty", siitä suutuin, mutta kohdistin sanani varmaankin väärälle henkilölle. Pyydän anteeksi nimimerkki mathetesilta.

Jumala yksin tuntee meidät. Tietää uskomme ja kilvoituksemme. Jokainen seisoo tai kaatuu vain oman isäntänsä, ts Herramme edessä.

Minusta keskustelu on hedelmätöntä, jos ei päästä lähtökohdistakaan yksimielisyyteen. Toiset perustavat näkemyksensä mielestään pelkästään Raamattuun, mutta lukevat tosiasiassa sitä baptististen silmälasien läpi, toiset taas nojaavat kirkon traditioon ja selittävät Raamattua varhaiskristillisen tradition valossa.

Johonkin traditioonhan me aina nojaamme, koska Raamattua ei voi lukea ilman traditiota. Sola scriptura-periaate on henkisesti epärehellinen. Turvallisinta on ymmärtää Pyhät Kirjoitukset niin kuin vanhan kirkon isät ovat ne ymmärtäneet.

Vanha kirkko ei koskaan kieltänyt kastamasta pikkulapsia. Jos lapsi oli kuolemanvaarassa, niin hänet kastettiin aina. Lapsena saatua kastetta ei myöskään koskaan väheksytty, vaikka aikuisena saatua kastetta ja jonkun aikuisen katekumeenin kääntymyksen aitoutta voitiin joskus epäillä.

Synnittömät lapset olivat aina oikeutettuja kasteelle sillä psalmissakin sanotaan:

"Kuka saa astua Herran vuorelle,
kuka seistä Hänen pyhässä paikassansa?
Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän,
joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin.
Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta."

nurjamielisten, kaksia puntareita käyttävien
sakramenttimaakikkojen sensuroima totuus.


Ei sylilapsikastetta voida lopettaa
Kirjoittanut: seuraavasta syystä 3.1.2007 klo 13.07


   Kuten ilmeisesti itsekin joudut toteamaan,
ei sylilapsikastetta voida lopettaa niin
kauan kun on sellaisia, jotka vastaavat eh-
dotukseesi siten kuin vastasi tämä ensimmäi-
senä sinulle vastannut.

Voimme vain tuoda esiin Pyhien Kirjoitusten
mukaista oikeaa opetusta, hyvin tietäen,
että aina on niitä, jotka tulevat kynsin
hampain totuutta vastustamaan ja vääris-
telemään, kuten tämäkin sinulle ensiksi
vastannut.

Aivan äskettäin eräs mies, eli kirjoittamiaan
harhaisia kastemantroja joka foorumille postaava,
harhaopettajaksi tiedostamamme mies, pisti myös
saarnarinkiin pitkän ja täysin harhaisen kaste-
mantransa.

Vastineeksi eräs toinen mies lainasi aivan
aiheellisesti tervettä rovasti Muroman jo
vuosikymmeniä sitten kirjoittamaa sanaa
tuon harhaisen opetuksen oikaisuksi:

" Ystävän sana on ankara

'En ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois Minun luotani.
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra`, pääse
taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Minun taivaallisen
Isäni tahdon. Moni sanoo Minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra,
emmekö Sinun nimesi kautta ennustaneet ja Sinun nimelläsi
ajaneet ulos riivaajia ja Sinun nimesi kautta tehneet monta
voimatekoa?` Ja silloin Minä julkilausun heille: , te
laittomuuden tekijät.´ Matt.7:21-23.


III

Kun olen koettanut tutkia Jumalan Sanan valossa, minkälaisia
ihmisiä Jeesus näillä sanoilla tarkoittaa, niin ensimmäiseksi
minulle on selvinnyt:

- Tässä ei ole kyse joistakin tavallisista, puutteellisista
uskovaisista.

- Tässä on kyse ihmisistä, joiden jumalisuuden perussuhde
Herraan on aina ollut väärä, koska Herra ei ole heitä koskaan
omikseen tuntenut, vaikka Hän nyt vasta julkilausuu sen heille.

Mitä on siis heidän elämästään puuttunut? Vakavan rukouksen ja
harkinnan jälkeen olen tullut tähän tulokseen. He eivät olleet
milloinkaan kokeneet uudestisyntymisen ihmettä elämässään.

Kaikessa kristillisyydessään he olivat pelkkiä luontojumalisia.

He olivat väärän jumaluusoppinsa uhreja. Ja tämä on kauheata.

He olivat pappien ja muiden sananjulistajien petoksen tuloksia.
Nyt he kierivät helvetin tulessa.

Tämä on vakava asia. Sen kanssa ei saa leikitellä. Juuri tämän
uudestisyntymisen välttämättömyyden on Herra erittäin vakavasti
laskenut minun sydämelleni. Siksi minä yritän puhua siitä niin
vakavasti kuin konsanaan osaan.

Kun tulee kysymys tästä kristinuskon tärkeimmästä totuudesta,
käytännöllisen kristillisyyden kannalta katsottuna, silloin minä
en kuuntele ketään muuta kuin Herraa Jeesusta Kristusta ja mitä
Hän, Pyhän Hengen kautta on tästä asiasta Sanassa ilmoittanut.

Silloin eivät merkitse mitään arvovaltaisimpainkaan ihmisten
mielipiteet. Niin, mikään inhimillinen mahti ei merkitse mitään
Sanan todistuksen rinnalla.

Tässä on lyötävä lujasti ja - armottomasti Herran totuuden
puolesta, sillä kyseessä on yksi kristillisyyden kohtalokkaimpia
asioita.

Kun kyse on uudestisyntymisen ihmeestä, silloin on kysymys
suorastaan elämästä ja kuolemasta.

Ja juuri tämän suurimman ja tärkeimmän kysymyksen hämäämiseksi
on saatana, minun täytyy näin sanoa, keksinyt erään vaarallisen
valheen, jolla tuhansia, niin miljoonia ihmisiä petetään.

Jeesus on kerran sanonut:

`Joka on totuudesta, se kuulee Minun ääneni´.

Jospa sinä tätä lukiessasi kuulisit Hyvän Paimenen äänen, Hänen,
joka nyt on syvästi huolestunut sinun tilastasi.

Sinä suruton, jumalaton ihminen, sinulle on opetettu, että sinä
olet kasteessa uudestisyntynyt.

Sinua on oikein koetettu vakuuttaa tästä kaikella jumaluus-
opillisella kekseliäisyydellä.

Samoin sinulle on vakuutettu, että koko tämä Suomen kansa on
pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa!

Kaikki nuo jumalankieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat
kasvaneet synneissään ja himoissaan, ilman sanottavaa vaiku-
tustakaan Herran Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa.

Kaikki nuo portot, murhaajat, vääryydentekijät, pilkkaajat,
jotka eivät tiedä yhtään mitään todellisesta hengellisestä
elämästä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.

Kaikki nuo ulkokultaiset salasyntiset, joiden omatunto on
poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa.

Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä,
joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Eikö olekin
merkillinen kansa!

Ja kaikki tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja
uskoa. Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja
ilman että 90 %, niin, -ainakin 90 % heistä, on vähimmässä
määrässäkään muuttunut.

Ja nyt tämä kansa kantaa ihania `vanhurskauden hedelmiä´
Jumalan kunniaksi (!), sillä sanoohan Jeesus: `Heidän
hedelmistään te tunnette heidät.´

Ystävät, veljet, rakkaat, nyt tahtoisin ihan ääneni muuttaa
ja huutaa teille:

`Eikö tämänlainen julistus ole ihan saatanallinen valhe?´

`Eikö tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan
pilkkaa!´

Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta
vanhurskaaksi, tehdä siis pimeys valkeudeksi? (Jes.5:20).

Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja
rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä
suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja
uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi uskovaiseksi,
jommoiseksi Raamattu aina esittää uudestisyntyneen
ihmisen?

Eikö ole suorastaan Jumalan pilkkaa väittää Jumalaa
herjaavaa kommunistia ja Kristusta vihaavaa jumalat-
tomuuden liiton jäsentä uudeksi luomukseksi Kristuk-
sessa Jeesuksessa?

Saatanallisempaa valhetta ei enää yksikään ihminen
voi keksiä. Ja tätä valhetta julistetaan nykyään
julkisesti sadoista saarnatuoleista. Kansaa pimi-
tetään. Suruttomia nukutetaan väärään turvallisuu-
teen. Helvettiä sillä opilla kansoitetaan.

Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä
on vaarallisimpia valheita kaikkien hengellisten val-
heiden joukossa, sillä se on suurin omantunnon herä-
tyksen este, ja vahvin väärän rauhan tuki.

Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon
omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on toi-
sinaan kuin suruun pakahtuisi.

Onko sinuakin yritetty pettää, rakas lukijani? Onko
sinulle sanottu esim. näin:

`Kristus on tehnyt koko maailman autuaaksi kuollessaan
Golgatalla. Sinut tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut
kastettiin. Kun olet näin kahdesti autuaaksi tehty,
niin usko nyt vain omaan autuuteesi, niin totisesti
olet autuas.´

Ei kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tässähän mennään ihan kierosti ohi elävän Kristuksen.

Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi
näin `ex opere operato´, pelkästä tehdystä toimituksesta.

Hän on kyllä sovittanut koko maailman synnin, ja näin
valmistanut autuuden mahdollisuuden suurimmallekin
syntiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin että syntisen
mieli muuttuu ja hän tekee parannuksen, silloin hän
saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja oma-
kohtaisen pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa, johon
hän saa yksinkertaisella, köyhällä uskolla tarttua.

Mutta ei kukaan tule autuaaksi uskomalla omaan
autuuteensa! Ainoastaan usko Kristukseen pelastaa.

Tuo yllämainittu opetus sisältää mitä kieroimman
juonen sielujen turmioksi. Ja tuhannet ovat sen
turvissa helvettiin menneet. Muuta en voi ajatella.

Toinen yhtä kiero väite on, että kaikki kastetut ovat
kasteessa uudestisyntyneet.

Kun tätä oppia on nyt alettu julistaa sellaisillakin
tahoilla, joilta sitä ei voisi odottaa, on varmaa,
että tämä sieluja hukuttava valhe tulee yhä syvemmin
juurtumaan suruttomien, uudestisyntymättömien ihmisten
sydämiin.

Ja onhan tämä oppi kovin mukava, kun kotonaan iltalampun
ääressä hiljaisessa rauhassa tyytyy vain siihen, että
miettii kristinuskon ongelmia.

Toista on kun sielunhoitajana kamppailee kuolevan
vuoteen ääressä, ihmisen, joka kaiken elämänsä on
luullut olevansa Jumalan lapsi vain sillä perusteella,
että on kerran kasteessa muka uudestisyntynyt.

Mutta nyt, joutuessa pyhän iäisyyden eteen, ei olekaan
elävää uskoa Jeesukseen, ei olekaan koskaan tullut
tehtyä parannus, ei olekaan mitään pelastusvarmuutta,
ei olekaan Pyhän Hengen todistusta, vaan kaikki luhistuu.
Kammottava kuolema vain tuijottaa silmiin.

Muistaakseni se oli Sören Kirkegaard, joka kerran sanoi:

`Sinulla tulee olla sellainen jumaluusoppi, että sen
joka hiven kestää kuoleman edessä.´

Mutta sitä ei kestä oppi kasteessa tapahtuneesta
uudestisyntymisestä. Ihminen ei voi saada rauhaa
uskomalla olemattomaan uudestisyntymiseensä.

Hänen täytyy kohdata elävä Herra, joka hänessä
uskon synnyttää ja luo hänet uudeksi luomukseksi,
sinetöiden hänet Pyhällä Hengellään.

Oletko sinä, rakas lukijani, kokenut tämän? Minulla
on hätä sinun sielustasi. Sinä olet suuressa itse-
petoksen vaarassa. Älä anna rauhaa itsellesi eikä
Herralle ennen kuin olet saanut täyden selvyyden
tässä suhteessa.

Paavo Ruotsalaisella oli tapana kysyä ihmisiltä,
jotka tahtoivat käydä uskovaisista:

`Onko sinulla passi?´

Tällä hän tarkoitti elävää Pyhän Hengen todistusta.
Ellei sinulla sitä ole, älä luota järkeisuskoosi,
näyttää tuo sitten kuinka viehättävältä hyvänsä.

Kun olet saanut `passin´, s.o. Hengen todistuksen,
silloin vasta myös tiedät jotain todellisesta
uudestisyntymisestä. Ilman sitä on uskosi vain
hyvää ja kaunista jumaluusoppia, jolla menet
helvettiin, vaikka kuinka huutaisit, `Herra´,
`Herra´, ja tekisit ihan ihmeellisiä asioita
Jeesuksen nimessä.

Pyydän sinua: Polvistu Herran eteen ja huuda koko
sydämestäsi, että Herra Jeesus lähettäisi sydämeesi
Pyhän Hengen johdattamaan sinut koko totuuteen,
jotta et vain virran vietävänä painuisi kadotuksen
kuiluun väärän jumaluusoppisi turvissa.

Älä anna itsellesi eikä Herralle rauhaa ennenkuin
todella olet kokenut sen uudestisyntymisen, mistä
Jumalan oma Pyhä Sana puhuu, sen uudestisyntymisen,
jonka kautta sinusta todella tulee uusi luomus
Kristuksessa Jeesuksessa, jossa saat kokea, että
vanhat ovat kadonneet, ja katso, uusi on sijaan
tullut.

Älä anna pettää itseäsi tuolla sieluja turmelevalla
julistuksella kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä,
ilman uskoa ja vanhurskauttamista, vain maagillisesti
uudestisynnyttävän voiman saaneen pelastavan kasteveden
kautta.

Tämä uusplatonilaisuudesta ja hellenistisistä mysteeri-
ouskonnoista väriä saanut käsitys sakramentin itsenäisestä
voimasta on katolisen kirkon kautta pyrkinyt valtaan
luterilaisessakin kirkossa.

Olen varma, että sen edessä korottaisi apostoli Paavali
vielä kerran äänensä ja huutaisi, kuten muinoin petetyille
galatalaisille:

`Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisimme
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
-Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin
taas: Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on
vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu!
-Ihmistenkö suosiota nyt etsin vai Jumalan? Tai pyydänkö
olla ihmisille mieliksi? -Jos vielä tahtoisin olla
ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.´
(Gal.1:8-10). "

Urho Muroma (Herää Valvomaan! 1/1937)
Valoa ristiltä 11-12/1997


Tuohon Muroman tekstiin tuo harhaisia kastemantrojaan
toisteleva mies vastasi:


`KUMPI ON OIKEASSA -Raamatun ilmoitus vai ihmisen mielipide
NIIN- KUMPIKOHAN ON OIKEASSA-- RAAMATUN ILMOITUS kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä VAI IHMISEN MIELIPIDE.
Olisi hyvä ensin selvittää MITÄ UUDESTISYNTYMINEN ON ja käsitellä
asiaa vasta sitten. Uudestisyntyminen on VÄLTTÄMÄTÖN taivaaseen
pääsylle. Koska ne 1/3 uskovista uudestisyntyivät kun ovat lapsesta
asti uskoneet Jeesukseen?
Uudestisyntyminen käy lyhyesti esille seuraavista raamatunkohdista.
Hes 36:25-27, Rm 6:3-7 ja Kol 2:10-11´


Koska mies tulkitsi rovasti Muroman opetuksen muka vain
`ìhmisen mielipiteeksi´ ja omat harhaiset Raamatun eri
kohtien vääristelynsä muka Raamatun ilmoitukseksi, oli
tuohon tulkintaan jälleen aiheellista oikaisulla vastata.

Muroman tekstin lainaaja vastasikin seuraavalla
tekstillä:


"Mielipiteistä ja Jumalan sanan ilmoituksesta

Erään mielipide uudestisyntymisestä on seuraava:

Hänen mielipiteensä mukaan uudestisyntyminen
tapahtuu aina ja poikkeuksetta sylilapsia
kastettaessa.

Hänen mielipiteensä mukaan sylilapset ovat jo
äitiensä kohduissa ollessaan niin fiksuja ja
ymmärtäväisiä, että oppivat jo siellä kohdussa
ollessaan äidinkieltään siihen määrään ymmär-
tämään, että kykenevät synnyttyään ymmärtämään
ja vastaanottamaan heille puhuttua sanaa.

Niinpä sylilapset kykenevät hänen mielipiteensä
mukaan jo heti syntymänsä jälkeen, siis jo muu-
taman viikon vanhoina, omassa kastetilaisuudes-
saan omaksumaan ja vastaanottamaan papin heille
puhuman evankeliumin sanan.

Näin sylilapset hänen mielipiteensä mukaan
tulevat näissä omissa kastetilaisuuksissaan
henkilökohtaisiksi uskoviksi papin heille
puhuman sana perusteella.

Ainoa mitä sylilapset eivät osaa, on se että
he eivät osaa suhtautua epäilevästi ja kriit-
tisesti kuulemaansa. Siksipä jokainen kastet-
tavaksi joutunut sylilapsi tuleekin hänen
mielipiteensä mukaan järjestään uskoon ja
uudestisyntyy.

Hänen mielipiteensä mukaan sylilapsia kastet-
taessa näet tapahtuu myös jokaisen lapsen
uudestisyntyminen. Tämä uudestisyntyminen
on kovin oudonlainen.

Hänen mielipiteensä mukaan sylilapsien kas-
teessa tapahtuvan uudestisyntymisen merkitys
on näet sellainen, että siinä lapsen vanhem-
miltaan perimä henki surmataan Jumalan toi-
mesta ja tuon surmatun hengen tilalle Jumala
antaa ja synnyttää lapseen aivan uuden usko-
vaisen hengen.

Kun sitten edellä selostetun mielipiteen
esittäjän taholta kysyttiin seuraavasti:

`NIIN- KUMPIKOHAN ON OIKEASSA-- RAAMATUN
ILMOITUS kasteessa tapahtuvasta uudesti-
syntymisestä VAI IHMISEN MIELIPIDE´

niin vastaan:

Jos on tarkoitus väittää tuota erään omaamaa
edellä selostamaani mielipidettä Raamatun
ilmoituksen mukaiseksi, niin siihen sanon,
että sellaisen väitteen esittäminen on kovin
kaukaa haettua.

Pikemminkin tuo mielipide on juuri oiva
esimerkki `ihmisen mielipiteestä´, ja
vieläpä kovin harvan ihmisen mielipiteestä.

Oman maamme runsaslukuisten luterilaistenkin
keskuudessa sylilapsikasteen merkityksestä
omaa tuollaisen näkemyksen tuskin yksikään
marginaalinenkaan ryhmä, vaan vain muutamat
yksilöt siellä täällä."

Näin siis vääristelijälle vastattiin, mutta
aihe vaati vieläkin jatkoa lisää.

Koska tuo harhaisten kasteoppiensa väsymätöm
mantrailija tuolla edellä oli kehottanut myös
selvittämään, mitä uudestisyntyminen on, niin
vastaaja selvitti sitäkin seuraavin sanoin:

"Mitä uudestisyntymisellä on alkuseurakunnan
aikana tarkoitettu, se selviää kun sovitamme
yhteen kaikki aiheesta puhuvat Uuden testa-
mentin eri näkökohdat.

Lukuun ottamatta kohtaa Matt. 19:28 joka viittaa
kuolleista ylösnousemukseen, kaikki muut kohdat
selittävät uudestisyntymisen hengellistä asia-
sisältöä.

Joh. 1:13 mukaan uudestisyntyminen on `Jumalasta
syntymistä´, jota edellinen jae kuvaa `oikeudeksi
(eksuusian) tulla Jumalan lapseksi.´

Se tapahtui ja tapahtuu kaikille niille, `jotka
ottivat ja ottavat hänet (s.o. Jeesuksen) vastaan´,
ja näin hänet henkilökohtaisesti vastaanottavina
`alkoivat (ja alkavat) uskoa hänen nimeensä.´

1 Joh.5:1 sanookin, että `jokainen joka `uskoo´,
että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt´,
joten uudestisyntyminen on siis uskoon tulemista,
jota 1 Piet. 1:3 nimittää `elävään toivoon´
uudestisyntymiseksi.

Saman luvun jae 23 sanoo tämän syntymisen
tapahtuvan `Jumalan elävän ja pysyvän sanan
kautta´, jolla tarkoitetaan julistettua
ja / tai luettua evankeliumin sanaa (jae 25).

Uudestisyntymistapahtuma edellyttää siis
evankeliumin sanoman kuulemista tai luke-
mista, jonka seurauksena asianosaisessa
kuulijassa tai lukijassa saattaa tapahtua
henkilökohtainen Jeesukseen turvansa aset-
taminen eli uskoon tuleminen.

Uskoon tuleminen merkitsi samalla Hänen
eli Jeesuksen vastaanottamistaan, ja Häneen
uskossa pukeutumista, kun otettiin uskoon
tultaessa kaste Hänen nimeensä, Gal.3:26-27.

Uskon ja kasteen vastaanottamisen välittämää
uutta hengellistä tilaa nimitettiin myös
`vedestä ja Hengestä syntymiseksi´, sillä
uskoa ja kastetta seurasi alkuaikoina
välittömästi Pyhän Hengen vuodatus uskoon
tulleeseen, Tiit.3:5-7.

Tämän uuden hengellisen tilan toinen nimi
oli `uudistus´ jonka Pyhä Henki, uudesti-
syntyvään runsaasti vuodatettuna, sai aikaan.

Uudestisyntymisen eli uskoon tulon eräs
nimitys oli siis `vedestä ja Hengestä
syntyminen´ (Joh. 3:5), joka veden osalta
tarkoittanee vesikastetta.

Kastetta vastaanotettaessa tuli kuitenkin
alkuseurakunnan aikana muidenkin osateki-
jöiden olla vastaanottajassa vaikuttamassa,
eli evankeliumin sanan uskossa vastaanotta-
misen oli täytynyt edeltää kastetta.

Tämän uskoon tulemisen prosessin tuli
siis olla käynnissä kasteelle tultaessa,
ja ilmetä kastettavan uskontunnustuksena
kasteen edellä.

Näin oli alussa, ja siksi kastetta
nimitettiin `uudestisyntymisen
pesoksi/kylvyksi´ (to luutron tees
palinggenesiaas Tiit.3: 5) Tiit.
3:4-7:

`Mutta kun meidän pelastajamme Jumalan
hyvyys ja ihmisrakkaus tuli ilmi, ei
teoista, joita me vanhurskaudessa teimme,
vaan mukaan hänen laupeutensa, hän meidät
pelasti, kautta uudestisyntymisen kylvyn
ja Pyhän Hengen uudistuksen, jonka hän
vuodatti meihin runsaasti, Jeesuksen
Kristuksen meidän pelastajamme kautta,
jotta vanhurskautettuina hänen armossaan,
olisimme perillisiä toivon mukaan iankaik-
kisesta elämästä.´

Uudestisyntyminen merkitsee Uudessa tes-
tamentissa siis tietoiseen henkilökohtai-
seen uskoon tulemista. Tämän saa aikaan
vastaanotettu evankeliumin sana, ja sen
sinetöi todeksi Pyhän Henki, josta Hengestä
uudestisyntynyt pääsi lupauksen mukaan
itsensä kastattamisen jälkeen osalliseksi.

Monissa kristillisissä eri ryhmittymissä
uudestisyntyminen käsitetään nykyäänkin
poikkeuksetta alkuseurakunnan mallin mukaan
hengelliseksi murrokseksi.

Sillä siis tarkoitetaan Pietarin kirjeenkin
mukaan yksilön uskoon tuloa, eli tietoista
`uudesti syntymistä elävään toivoon.´

Paavalille vesikaste ei ollut uudestisynty-
minen, vaan se oli `uudestisyntymisen kylpy
/ peso´, jonka kautta Herra `puhdisti seura-
kuntansa´, eli, kuten efesolaiskirje sanoo
`puhdistaen sen, veden pesossa, sanan kautta´.

Varsinainen uudestisyntyminen tapahtui Paava-
linkin opetuksen mukaan `Pyhän Hengen uudis-
tuksen kautta´, jonka Hengen Hän runsaasti
vuotatti vanhurskautuksen kohteena oleviin
yksilöihin.

Paavalin aikaa myöhemmin, eli Johanneksen
evankeliumin kirjoittamisen ja käyttöön
oton jälkeen, näkemys uskoon tulleiden
uudestisyntymisestä koki painopisteen
muutoksen.

Koska Johanneksen evankeliumin tekstin mukaan
Jeesus oli puhunut Nikodeemukselle `vedestä ja
Hengestä´ uudestisyntymisestä, Herran maininta
käsitettiin veden osalta viittaukseksi vedellä
kastamisen välityksellä tapahtuvaksi vedestä
syntymiseksi.

Ymmärrettiin, että evankeliumin sanan välityk-
sellä tapahtuva, sanoman kuulemisen ja uskomisen
vaikuttama uskoon tulo ja Hengestä syntyminen
ei ollut täydellinen ilman tätä vedessä tapah-
tuvaa kastamisen aktia.

Näin toisen kristillisen vuosisadan kristityt
alkoivat ymmärtää asian niin, että uskoon
tulleen varsinainen uudestisyntyminen tapahtui
nimenomaan häntä kastettaessa.

Seuraavassa vaiheessa vesikasteen merkitystä
alettiin korostaa siihen suuntaan, ettei kas-
teessa tapahtuva uudestisyntyminen enää edes
tarvinnut edellytyksekseen kastettavan kastetta
ëdeltävää uskoon tuloa, vaan sen sijaan kaste-
akti pelkkänä toimituksena saisi aikaan auto-
maattisesti kohteena olevan uudestisyntymisen.

Seuraava lainaus on kuvaava esimerkki siitä,
miten kirkkoisien tekstejäkin saatetaan lainata
tarkoitushakuisesti noiden erheellisten näkemysten
tulemiseksi.

Esimerkiksi Justinus Marttyyrinkin (eli 100-165)
tekstiä lainataan mieluusti sellaistenkin yksi-
löiden kastamisoikeuden puolustukseksi, jotka
eivät ole koskaan tunnustaneet kastetta edeltävää
henkilökohtaista uskoon tuloaan.

Tällöin lainataan Justinuksen kirjoituksen sisäl-
töä kovin vajavaisesti eli vain seuraavasti:

`…sitten me johdamme heidät paikkaan
jossa on vettä ja synnytämme uudestaan
samalla uudestisyntymisen tavalla kuin
mekin, sillä heidät pestään vedessä.
kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä,
ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
nimessä ja Pyhän Hengen nimessä.´

Toinen lainaus hänen teksteistään esitetään
myös mieluusti sellaisessa muodossa, että
lainaus lukijan tajunnassa soveltuu hyvin
nykyiseen kansankirkon kastekäytäntöön:

`Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita
miehiä ja naisia, jotka jo LAPSENA on tehty
opetuslapsiksi

Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu lapsina
vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes
vielä eli.´

Kun tuon näkemyksen omaksuneet ovat löytäneet
edellä lainatusta Justinuksen tekstistä maininnan
henkilöistä "jotka jo LAPSENA on `tehty´ opetus-
lapsiksi", he ovat olettaneet, että kyseessä
olivat silloinkin samanikäiset kastettavat vauvat
joita Suomen kirkoissa tänäkin päivänä pääsään-
töisesti kastetaan.

Mutta oikaistaanpa tuota olettamusta hiukan,
lainaten vähän laajemmin sen tekstin sisältöä,
jonka Justinus keisarille kirjoitti.

Vuonna 148 Justinus marttyyri kirjoitti todellakin
keisari Antonius Piukselle kirjeen, jossa on nuo
kaksi mielenkiintoista kohtaa.

Toinen niistä todellakin kuuluu:

`Meidän joukossamme on monia 60 -70 vuotiaita
miehiä ja naisia, jotka jo lapsina ovat tehdyt
opetuslapsiksi.´

Kun Justinus tässä kirjoittaa `lapsina opetus-
lapsiksi tehdyistä´, lapsikasteen sakramentaa-
lisen eli pelkkänä tekona tapahtuvan vaikutuksen
kannattajien puolella ymmärretään mieluusti hänen
viittaavan Matteuksen evankeliumin nykymuodon
mukaiseen lähetyskäskyyn, jonka mukaan:

`Mentyänne tehkää opetuslapsia kaikista kansoista,
kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen,...´

Justinuksen tätä kohtaa pyritään siis mieluusti
käyttämään kirkon nykyisen sylilapsikastekäy-
tännön perusteluna, ja nimenomaan siinä merki-
tyksessä, että sylilapset aktissa poikkeuksetta
uudestisyntyvät.

On kuitenkin selvään epärehellisyyteen viittaavaa,
jos pyritään `visusti salaamaan´ opetettavilta
Justinuksen kirjeen teksti laajemmassa muodossaan.

Tämä laajempi lainaus näet paljastaa, mistä Jus-
tinuksen kirjeessä tosiasiassa oli kyse:

Näin Justinuksen teksti kuuluu:

`Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me jotka
Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet
Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin,
voitaisi minua katsoa epärehelliseksi jossakin
kohtaa tätä selontekoani.

Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja
uskovat, että se mitä me opetamme ja puhumme,
on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää
sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja
paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään
anteeksi. Ja myös me paastoamme ja rukoilemme
yhdessä heidän kanssaan.

Sitten me johdatamme heidät johonkin paikkaan
jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla
tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he
vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän
ja Herran Jumalan nimessä, ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen
nimessä.´

Justinus siis kirjoitti `Kristuksen uudistamista
Jumalalle jättäytyneistä´, jotka vesikasteensa
edellä `ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskoviksi´.

He ovat myös kasteensa edellä `tunnustaneet
haluavansa ja kykenevänsä elämään kristittyinä´.

Kasteensa edellä ´heidän tuli rukoilla ja pyytää
Jumalalta entisiä syntejään anteeksi´.

Tämä Justinuksen kohta todella todistaa, että
hän uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan vedellä
kastettaessa, muttei (ja tämä on erittäin tär-
keää ja merkittävää huomata) kuitenkaan ilman
kastettavien henkilökohtaista uskoa, eli kään-
tymystä ja uskoon tuloa kasteensa edellä.

Se mikä on tärkeää huomata on se seikka, että
`Kristuksen uudistus´,´Jumalalle jättäytyminen´,
`vakuuttuneeksi ja uskovaksi tuleminen´ ja sen
`todeksi uskominen mitä kristityt opettivat ja
puhuivat´, ja vieläpä `sen tunnustaminen´, että
kasteelle pyrkivät `voivat elää kuulemansa evan-
keliumin sanoman mukaan´, kaikki tämä edellä esi-
tetty koski Justinuksen tekstin mukaan kaikkia
kasteelle pyrkiviä.

Edellä lainatut Justinuksen tekstin kohdat
kylläkin todella todistavat, että hän uskoi
varsinaisen uudestisyntymisen tapahtuvan
vedellä kastettaessa, muttei kuitenkaan
ilman kastettavien henkilökohtaista uskoa,
eli kääntymystä ja uskoon tuloa, joiden
tuli edeltää kasteaktia.

Justinuksen kirjeen tekstiä ei siis rehel-
lisyyden nimessä käytetä oikein, jos tekstin
puhetta opetuslapseksi tekemisestä´ ja `uu-
desti syntymisestä´ sovelletaan siten, että
teksti tarkoittaisi myös sylivauvojen omaavan
`Jumalalle jättäytymisen´, `vakuuttuneiksi ja
uskoviksi tulemisen´, `kristittynä elämisen
halun´, ynnä muutkin luetellut valmiudet kas-
teaktiensa edellä.

Näitä valmiuksia ei sylilapsilla ole, ja
siksi lienee perusteltua olettaa, ettei
vielä Justinus, vaan sen sijaan vasta
myöhemmät kirkkoisät, tarkoittivat noilla
mainitsemillaan kastettavilla myös ayli-
lapsien ikäisiä vauveleita.

Mitä tulee uudestisyntymiseen, kirkkoisä
Augustinuksenkin kohdalla on todettava
samaa kuin jo Justinus marttyyrin kohdalla.

Augustinuskaan ei enää omana aikanaan
tarkoittanut `uudestisyntymisellä´
yksilön kokemaa hengellistä murrosta,
vaan vain itse kasteen aktia.

Silti hänkin edellytti eräissä aikaisemmissa
teksteissään, että tuota vedellä kastamisen
aktia tuli kasteelle pyrkivien eli niiden
kohdalla, jotka olivat jo ymmärtävässä iässä,
edeltää uskoon tulon hengellinen murros.

Augustinuksenkin mukaan `Kristuksen uudistamat
Jumalalle jättäytyneet, vakuuttuneiksi ja us-
koviksi tulleet, jotka tunnustivat halunsa ja
kykynsä elää kristittyinä´ ilmoittautuivat
kasteelle.

Kasteensa edellä he `rukoilivat ja pyysivät
Jumalalta entisiä syntejään anteeksi´, mutta
vasta kasteaktissa he Augustinuksenkin mukaan
uudestisyntyivät.

Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi hänen
kirjoittamansa `Tunnustukset´ - kirjan
monilta sivuilta.

Katso sivut: 160, 253, 290, 292, 300, 301,
302, 323, 324."


Harhaisten kastemantrojen levittäjä esitti
myös kysymyksen, johon ei vielä edellä oltu
vastattu.

Siksi aiheesta kirjoitettiin myös jatko-osa,
joka lähettämisen jälkeen ei ilmestynyt pals-
talle eräästä arvattavasta syystä.

Saarnarinkiläiset kun näet ovat kastetotuuden
kohdalla sen saman harhan vallassa kuin tämä
kyseinen, noita harhaisia kastemantrojaan
joka foorumille levittelevä mieskin.

Jatko-osa sisälsi seuraavan tekstin:

"Vielä vastaus erääseen kohtaan

Vielä jäi vastaamatta seuraavaan esitettyyn
kysymykseen:

`Koska ne 1/3 uskovista uudestisyntyivät kun
ovat lapsesta asti uskoneet Jeesukseen?´

Kysymykseen voidaan vastata apostoli Paavalin
Timoteukselle kirjoittaman toisen kirjeen
kohdan 3:14-15 perusteella, joka kohta eräässä
käännöksessä on varustettu otsikolla:

`Raamatun kirjoitukset ja pelastus´

Itse kohta kuuluu uuden kirkkoraamatun mukaan
seuraavasti:

`Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut.
Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä
olet sen oppinut.

Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät
kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle
viisautta, niin että pelastut uskomalla
Kristukseen Jeesukseen.´

Tästä kohdasta on aivan perustellusti pää-
teltävissä, että uskovan kodin lapsi uudes-
tisyntyy aivan samoin kuin vanhempikin hen-
kilö, eli evankeliumin sanoman hänessä syn-
nyttämän uskon kautta.

Paavali korosti, että pyhien kirjoituksien
tuntemus on tehnyt ja voi tehdä edelleenkin
Timoteuksen niin viisaaksi, että hän pelastuu
pyhien kirjoitusten ja evankeliumin ymmärtä-
misen hänessä synnyttämän uskon kautta.

Kyllä uskovien kotien lapset saattavat siis
uudestisyntyä hyvinkin nuorina, eli heti
siinä iässä, kun heissä on kehittynyt kyky
ottaa vastaan evankeliumin sanoma ja evanke-
liumin merkityksen ymmärtämisen aikaansaama
henkilökohtainen usko.

Juuri myös uudestisyntymiseen tarvittavan
henkilökohtaisen uskon synnyttämiseksi neu-
votaan uskovia vanhempia Uuden testamentin
Efesolaiskirjeen tekstissä (6:4) kasvattamaan
lapsiaan `Herran kurissa ja nuhteessa.´

Kun lapsia puolestaan neuvotaan samassa
kirjeessä (6:1) olemaan vanhemmilleen
kuuliaisia `Herrassa´ olevina, eli siis
Kristuksen ruumiin jäseninä, tässä koh-
dassa tarkoitetaan ilmeisen selvästi jo
ymmärtävään ikään tulleita ja henkilö-
kohtaisen uskon ratkaisun tehneitä lap-
sia.

Se asia, minkä alkuseurakunnan kristityt
vanhemmat pyrkivät jättämään perintönä
lapsilleen, oli juuri vilpitön usko, jonka
omaamisen kautta on mahdollista uudesti-
syntyä.

Tässä vilpittömässä uskossa on jotakin van-
hemmilta lapsille periytyvää, vaikka sen
tuleekin, muuttua myös lapsen omakohtaiseksi
uskoksi, saadakseen aikaan lapsen omakoh-
taisen uudestisyntymisen.

Tästä Paavali kirjoitti Timoteukselle
tuossa samassa kirjeessä hiukan aikai-
semmin (2 Tim.1:5):

`...ottaen muistoon sinussa (olevan)
vilpittömän uskon, joka asui ensin sinun
isoäidissäsi Looidiksessa ja äidissäsi
Eunikessa, ja olen varmistunut että myös
sinussa.´

Ja kuten jo edellä toin julki, sama kirje
kertoo Timoteuksen jo lapsuudestaan saakka
tuntevan pyhät kirjoitukset, joten hän oli
oppinut ne kristityssä kodissaan isoäidil-
tään ja äidiltään.

Apostolien teot kertoo Timoteuksen olleen
uskovaisen juutalaisvaimon poika, vaikka
isä oli kreikkalainen.

Timoteus oli opetuslapsi, josta Lystran
ja Ikonionin veljet todistivat hyvää
(Apt. 16:1-3).

Ihminen voi siis jo lapsuudestaan saakka
olla Herran opetuslapsi vilpittömän uskon
kautta. Tämän vilpittömän uskon hän voi
"periä" vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan
saamansa opetuksen kautta.

Sitten, tämän uskon perittyään, hän tietysti
solmii omakohtainen eli henkilökohtainen
hyvän omantunnon liiton Jumalan kanssa.

Kun hän tämän tekee, eli kun hän aloittaa
henkilökohtaisen uskonelämän, silloin hän
vasta uudestisyntyy, ei ennen."    




Vai oli Muroma muka harhaoppinen
Kirjoittanut: Siinäpä olikin varsinainen ... 3.1.2007 klo 15.49


   "höpöpöpö"- höpöttäjän mielipide.

Tuollaisia mielipiteitä sopiikin odottaa vain niiltä,
jotka ovat (todennäköisesti) itse uudestisyntyneet
vain teoriassa, eivät todellisuudessa, toisin sanoen,
vain sylilapsina saamansa sylilapsikasteen yhteydessä,
eivätkä edes tosiasiassa tiedä, mitä uudestisyntyminen
todellisuudessa merkitsee.

Eikä tuo ole mikään ihme. Paavalihan näet opetti,
ettei sielullinen ihminen (hengellisen eli todella
uudestisyntyneen ihmisen vastakohtana) voi ymmärtää
sitä mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle
hullutus eikä hän voi sitä ymmärtää...

Taas Paavalin opetus näytti osoittautuneen jälleen
todeksi, joten ei maksa vaivaa hengellisesti kuolleen
kanssa keskustelua jatkaa...

Mutta kysynpä silti näin varmuuden vuoksi:

Onko sinulla passi eli Hengen todistus?

Ymmärrätkö mitä tuo Hengen todistus merkitsee?    





Ilmentää mielestäni hengellistä sokeutta ja
Kirjoittanut: sakramenttimaagillista´ 4.1.2007 klo 12.27


   näkemystä tuo väite joka kuului:

"Missään kohtaan Raamatussa ei nimittäin sanota,
että uskon omaksuminen olisi sama asia kuin
uudestisyntyminen."

Vai ettäkö ei missään?

Katsotaanpa?

Joh.1:13 mukaan uudestisyntyminen on `Jumalasta
syntymistä´, jota edellinen jae kuvaa `oikeudeksi
(eksuusian) tulla Jumalan lapseksi.´

Missä, miten ja keille tämä uudestisyntyminen
tapahtui?

Vastaus:

Edellinen jae (Joh. 1:12) sanoo nimenomaan, että
se tapahtui kaikille niille, `jotka ottivat Hänet
(s.o. Jeesuksen) vastaan´, ja näin hänet henkilö-
kohtaisesti vastaanottavina `alkoivat uskoa hänen
nimeensä.´

Tuohon edellä sanottuun eli lyhyesti kuvattuun,
mahtuu koko meidän Herramme lihassa vaelluksen
aika, aina Johannes Kastajan ilmestymisestä
helluntaipäivän täyttymykseen asti.

Se tapahtuu meidänkin päivinämme (ja toteutuu
nyt paljon lyhyemmässä ajassa) edelleen kaikille
niille, `jotka ottavat Hänet (s.o. Jeesuksen) hen-
kilökohtaisesti vastaan´, ja näin hänet henkilö-
kohtaisesti vastaanottavina `alkavat uskoa hänen
nimeensä.´

Totta kai voisimme tarkentaa ja sanoa, ettei
meidän päivinämme uskon syntyminen evankeliumin
julistuksen välityksellä kuulijassa ole vielä
uudestisyntymistä, vaan vasta se, kun Jumala
vastaa tuohon syntyneeseen uskoon, vuodattamalla
Pyhän Henkensä uskovaan (Tiit. 3:4-7).

Apostoli Paavalikin kysyi galatalaisilta:
"Lain teoistako saitte Hengen, vaiko uskossa
kuulemisesta?" Gal. 3:2-3).

Johanneksen kirjeen kirjoittaja ei kuitenkaan
pitänyt tarpeellisena tarkennusta (1 Joh.5:1),
vaan sanoi ainoastaan: `jokainen joka `uskoo´,
että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt´.

Jeesushan jo lihassa vaelluksensa päivinä näet
vakuutti (Joh. 6: 29) että juuri "se on Jumalan
teko, että te uskotte häneen jonka Jumala on
lähettänyt."

Oikea todellinen kristitty on siis Jumalasta
syntynyt nimeomaan tuon omaksumansa uskon
perusteella. Tuohon uskoon Jumala vastaa,
tekemällä tuon uskon eläväksi, kun vuodattaa
Pyhän Henkensä uskovaan.

Uudestisyntyminen on siis nimenomaan elävään
uskoon tulemista, ja tuota uskoa apostoli
Pietari (Piet. 1:3) nimittää `elävään toivoon´
uudestisyntymiseksi.

Elävään toivoon uudestisyntyminen on aivan
samaa kuin jos puhuttaisiin "elävään uskoon
uudestisyntymisestä", sillä heprealaiskirjeen
mukaan "usko on nimenomaan lujaa luottamusta
siihen mitä toivotaan" (Hepr. 11:1).

Sama edellä lainattu Pietarin kirjeen luvun
jae 23 sanoo tämän syntymisen tapahtuvan
`Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta´,
jolla tarkoitetaan nimenomaan julistettua
(tai luettua) sanaa, eli evankeliumin sanaa
(jae 25).


Evankeliumin sana vastaanotetaan nimenomaan
siten, että kuulija antaa tuon kuulemansa
sanan sulautua uskossa itseensä.

Apostoli Paavalin mukaan evankeliumin sanan
uskossa kuulemisen välityksellä (Gal 3:2-3)
uskoon tuleva saa myös Pyhän Hengen, ja
kun Jumalan Henki on saatu, tuskin kukaan
täysjärkinen voi kieltää sitä, etteikö myös
uudestisyntyminen olisi toteutunut.

Oiva esimerkki edellä sanotusta löytyy Korne-
liuksen kodissa tapahtuneesta, josta Apt.10
luvun loppuosa kertoo (jakeet 44-48).

Pietarin vielä puhuessa "tuli Pyhä Henki alas
kaikkiin, jotka puheen kuulivat" (jae 44b).

Tällöin Pietarin oli aiheellista todeta:

"Eihän kukaan voine kieltää kastamasta
vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän
Hengen samoin kuin mekin?" (jae 47).

Joka nyt väittää, että Korneliuksenkin
perhekunta uudestisyntyi muka vasta heitä
vedellä kastettaessa,on mielestäni ymmärtänyt
tekstin pahasti väärin.

Paavalin kokema Efeson tapaus, josta Apt.19
luvun alkuosa kertoo, on myöskin kovin
valaiseva.

Efesoon tultuaan Paavali tapasi siellä
muutamia opetuslapsia eli kristityiksi
tunnustautuvia, joilta selvästi puuttui
jotakin tärkeää. Siksi Paavali kysyi
heiltä (jae 2):

"Saitteko Pyhän Hengen tultuanne uskoon?"

Miehet vastasivat:

"Emme ole edes kuulleet, onko Pyhä Henki
olemassakaan".

Paavali tiesi, että uskoon tulevalle ja
itsensä kastattavalle kuului lupaus Pyhän
Hengan lahjasta (Apt. 2:38).

Tuon lupauksen Jumala oli sitoutunut kasteen
jälkeen lunastamaan eli toteuttamaan jokaisen
kohdalla, ja siksi Paavali kysyikin:

"Mihin te sitten olette kastetut?"

Kuultuaan vastauksen "Johanneksen kasteeseen",
Paavali selitti heille seuraavaa:

"Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella,
sanoen kansalle, että uskoisivat häneen,
joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on,
Jeesukseen" (jae 4)

Tuon Paavalin selvityksen kuultuaan "he
antoivat kastaa itsensä Herran Jeesuksen
nimeen" (jae 5).

Kun heidän kasteensa oli tullut suoritettua,
sen jälkeen Paavali laski kätensä heidän
päälleen. "Tällöin Pyhä henki tuli heihin,
ja he puhuivat kielillä ja profetoivat."
(jae 6).

(Edellä esitetyt lainaukset on otettu Suomen
vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton
käännöksestä.)

Tästä edellä kerrotusta Efeson tapauksesta
on nähtävissä monta tärkeää seikkaa.

Paavali edellytti, että kullekin uskoon
tulleelle kuuluu ilman muuta Pyhän Hengen
osallisuus.

Runsas Pyhän Hengen vuodatus pelastettavaan
ja vanhurskautettavaan onkin Paavalin selvä
opetus, ja tämä opetus löytyy myös Tiitus-
kirjeen kolmannasta luvusta (jakeet 4-7).

Jae 4 kertoo, että kun meidän Vapahtajamme
Jumalan hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan
ilmestyi, silloin toteutui se, mistä seu-
raavat jakeet kertovat.

Jakeet 5, 6 ja 7 kertovat, että Jumala
autuutti/pelasti meidät (ei meidän van-
hurskaudessa tekemiemme tekojen kautta,
vaan) "uudensyntymisen pesun¨ja Pyhän
Hengen uudistuksen kautta, jonka hän
runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me
vanhurskautettuina hänen armonsa kautta
tulisimme toivon mukaan iankaikkisen
elämän perillisiksi."

Edellä lainatun Paavalin Tiitus- kirjeen
tekstin mukaan kristityksi kääntyvän eli
uskoon tulleen pelastuminen tapahtuu en-
siksikin "uudensyntymisen pesun" kautta.

Uudestisyntymisen pesu toteutuu, kun
uskoon tullut kastetaan Herran nimeen,
kuten Paavalin Efesolaiskirjeen kohtakin
5:25-26 sanoo:

"...niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa
ja antoi itsensä kuolemaan sen edestä, jotta
hän sen pyhittäisi, puhdistettuaan sen veden
pesussa sanan kautta."


Toiseksi, lainatun Paavalin Tiitus- kirjeen
tekstin mukaan kristityksi kääntyvän eli
uskoon tulleen pelastuminen tapahtuu ennen
kaikkea "Pyhän Hengen uudistuksen kautta".

Tämä Pyhän Hengen uudistus tarkoittaa
kristityksi syntyvän kokemaa runsasta
Pyhän Hengen vuodatusta itseensä, joka
vuodatus ilmaistaan tekstissä sanoilla:

"jonka hän runsaasti vuodatti meihin
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
kautta".

Jo Johannes kastajan ennustuksen mukaan
juuri Jeesus on se joka tulee kastamaan
omansa Pyhällä Hengellä, ja tässä Paavali
tarkoittaa juuri tuota samaa Pyhän Hengen
kastetta, joka siis hänen mukaansa kuuluu
kristityn pelastuskokemukseen.

Juuri tämän itseensä kokeman runsaan Hengen
vuodatuksen kautta uskoon tullut saa vakuut-
tavan sinetin uudestisyntymisestään, kuten
Efesolaiskirje (1:13-14) sanoo:

"Hänessä olette tekin, kuultuanne totuuden
sanan, autuutenne evankeliumin, sitten kun
uskoitte, sinetöidyt lupauksen Pyhällä Hen-
gellä, joka on meidän perintömme panttina,
hänen omaisuutensa lunastusta varten, hänen
kirkkautensa kiitokseksi."

Myös Paavalin galatalaiskirjeen kohta
(3:26-27) valaisee oivasti asiaa:

"Sillä te olette kaikki Jumalan lapsia uskon
kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä niin
monta kuin teitä on Kristukseen¨kastettu,
te olette Kristukseen pukeutuneet"

Kun Jeesus uskoontulon ja kasteen jälkeen
vuodattaa runsaan Pyhän Hengen osallisuuden
kristityksi kääntyneeseen, juuri sinä todella
toteutuu tuo Kristukseen pukeutuminen.

Kristuksen ruumiin jäsenyyteen näet päästään
Hengen kasteen välityksellä, kuten Paavali
korinttolaisille (1 Kor. 12:13) kirjoitti:

"Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä
kastetut yhteen ruumiiseen, olimme juuta-
laisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita,
ja kaikki olemme juoneet samaa Henkeä."

Entä, mistä uskoon tulleet todelliset kristi-
tyt tietävät, että heidät on sinetöity Pyhällä
Hengellä?

"He tietävät sen siitä, kun "Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan
lapsia" (Room. 8:16).

Tosin he tietävät muutakin. He tietävät myös
sen, että "jos (joidenkin kristityiksi itseään
väittävien joukossa) on joku, jolla ei ole
Kristuksen Henkeä, hän ei ole hänen omansa"
(Room. 8:9).

Mitä nyt on sanottava tuon katteettoman toivon
omaaville, jotka tukeutuvat tuohon perättömään
ja olemattomaan sylilapsikasteessaan uudesti-
syntymiseensä, jossa he muka ovat jopa saaneet
Pyhän Hengen?

On sanottava, että tuollaista oppia yllä pitä-
vät pettävät paitsi itseään, myös muita.

Tuon opin kannattajien joukossa on kyllä
monia todella elävään uskoon tulleita, eli
myös Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleita,
jotka vain sijoittavat oman uudestisynty-
misensä ja Hengen osallisuuteen pääsemi-
sensä oman historiansa väärään vaiheeseen,
eli sylilapsikasteensa yhteyteen.

Tosiasiassa he ovat vasta tiedostavaan uskoon
tultuaan uudestisyntyneet, ja uskon kautta
myös Hengen osallisuuden saaneet, eikä heidän
kohdallaan tuon aloituspisteen väärään kohtaan
asettamien ole niin vaarallista.

Sen sijaan eräitten toisten kohdalla asia on
paljon vakavampi, nimittäin niiden jotka eivät
ole koskaan todella uudestisyntyneet, eivätkä
koskaan Hengen osallisuutta saaneet, ja joilla
ei tästä syystä ole myöskään `passia´ eli
Hengen todistusta lapsioikeutensa vakuutena.

Nämä tällaiset ovat usein kaikkein innokkaim-
pia ja äänekkäimpiä omaksumiensa harhojen
levittäjiä. He väittävät saaneensa kaiken
sylilapsikasteensa yhteydessä, sekä uudesti-
syntymisen ja Pyhän Hengen, mutta ovat tosi-
asiassa noista mainituista kummastakin osat-
tomia.

Tuon osattomuuden todistaa heidän opilliset
näkemyksensä ihmisen pelastusta koskevassa
kysymyksessä. Heidän näkemyksensä poikkeaa
ratkaisevalla ja järkyttävällä tavalla Raa-
matun teksteistä ilmi käyvästä apostolisesta
totuudesta.    



Kirjoitit:
Kirjoittanut: "Kastetoimituksen 4.1.2007 klo 23.08


   alussa katekumeeni
1) lupaa luopua Saatanasta
2) lupaa liittyä Kristukseen ja
3) lupaa uskoa Häneen Kuninkaanaan
ja Jumalanaan."

Minä vastaan:

Kerrohan minulle, koska ja missä olet kuullut
sylilapsi-ikäisen katekumeenin luvanneen luopua
saatanasta ja luvanneen liittyä Kristukseen, ja
luvanneen uskoa häneen Kuninkaanaan ja Jumalanaan?

Sylilapsahan kirkon piirissä pääsääntöisesti
järjestään kastetaan, harvoin keitään muita.
Sylilapsetko siis ovat niitä katekuumejasi?

Kirjoitit myös:

"Kasteessa myös uudestisynnytään, koska UT:ssa
käytetään siitä nimitystä uudestisyntymisen pesu,
jos näin ei olisi, miksi tällaista sanaa käytet-
täisiin?"

Minä vastaan:

Etkö sinä nyt sen vertaa ymmärrä, ettei ilmaisu
"uudestisyntymisen pesu" tai "uudestisyntymisen
kylpy" δια λουτρου παλιγγενεσιας suinkaan tar-
koita samaa kuin itse uudestisyntyminen?

Kun lapsi pestään heti syntymisensä jälkeen, se
ei suinkaan merkitse samaa kuin hänen syntymisensä.
Syntyminen on eri asia kuin sitä seuraava juuri
syntyneen peseminen.

Samoin on uudestisyntymisen laita. Siinäkään ei
uudestisyntymisen pesu/kylpy suinkaan merkitse
samaa kuin itse uudestisyntyminen.

Tämän pitäisi olla selvää jo mainitun kohdan
alkukielen sanojen perustalta. Kreikankielen
neutrinen sana το λουτρον, jonka genetiivimuotoa
kyseisessä kohdassa käytetään, merkitsee "pesemistä"
ja "kylpyä". Tekstissä esiintyvä feminiininen sana
παλιγγενεσια merkitsee sen sijaan "uutta syntymää"
ja "uudestisyntymistä".

Nuo tekstin sanat yhdessä merkitsevät "uudesti-
syntymisen kylpyä" tai "uudestisyntymisen pesua",
eivät itse uutta syntymää, joka on Uuden testa-
mentin tekstien mukaan vastaansanomattoman sel-
västi ihmisen persoonassa tapahtuva Jumalan Hengen
aikaansaama elävän toivon syttyminen ja ihmisen
hengen yhteys Jumalan Henkeen.

Kaste kyllä kuuluu uudestisyntymisen yhteyteen
juuri uudestisyntymisen kylpynä / pesuna, mutta
varsinainen uudestisyntymä tapahtuu ihmisen sie-
lussa.

Olet todella harhainen, väittäessäsi, että "kasteessa
myös uudestisynnytään". Kukaan ei koskaan eikä missään
ole uudestisyntynyt pelkän kasteen toimittamisen tähden,
ei varsinkaan kukaan vielä tiedollisen elämän ulkopuo-
lella uinuva sylilapsi joka väitteenne mukaan muka
uudestisyntyy kastetoimituksessaan.

Sellainen väite on selvää sakramenttimagiaa.

On ollut tapauksia, jolloin evankeliumin sanoman
vastaanottanut uskoon tullut henkilö on kokenut
Hengen vuodatuksen itseensä juuri kastealtaassa
seistessään, mutta se on aivan eri asia kuin mitä
te väitätte.

Kirjoitit vielä:

"...ja miksi apostoli Pietari sanoisi, että kaste
pelastaa, jos näin ei ole?"

Vastaan:

Apostoli Pietari ei suinkaan sano kasteen pelastavan
siitä syystä, että asia olisi niin kuin sinä kumppa-
neinasi luulet.

Kaste aivan varmasti pelastaa, koska se kuuluu tärkeänä
osana niihin Jumalan pelastusneuvonpiteisiin, joita hän
on säätänyt ihmisten pelastukseksi.

Katsotaanpa nyt kuitenkin Pietarin omasta opetuksesta,
miten ja missä merkityksessä kaste pelastaa.

Teksti kuuluu (Suomen vapaan evankelisluterilaisen
seurakuntaliiton käännöksen mukaan):

"...joka (eli vesi) tämän esikuvan mukaan nyt tekee
meidätkin autuaiksi kasteessa - joka ei ole lihan
saastaisuuden poistamista, vaan hyvän omantunnon
vetoamista Jumalaan - Jeesuksen Kristuksen ylös-
nousemuksen kautta."

Miksi siis Pietarin mukaan vesi tekee meidät autuaiksi
eli pelastaa meidät kasteessa?

Vastaan:

Siksi, että se on kastettavan itsensä vetoamista
Jumalaan. Kastettavalla on näet hyvä omatunto,
koska hän on ottanut vastaan evankeliumin sanoman
ja tehnyt synneistään parannuksen.

Kastettava on myös saanut evankeliumista tietää,
että Jeesus on annettu alttiiksi kaikkien ihmisten,
siis myös hänenkin syntiensä sovituksen tähden.

Samoin hän on saanut tietää, että Jeesus on kuol-
leista herätetty kaikkien ihmisten, siis myös
hänenkin vanhurskauttamisensa tähden.

Kastettava on saanut senkin tietää, että uskoon
tulleiden syntien anteeksianto on säädetty kasteen
yhteydessä toteutuvaksi.

Siksi hän nyt kasteen vastaanottajana vetoaa
parannuksen tehneenä hyvällä omallatunnollaan
Jumalaan, vetoamalla Jeesuksen ylösnousemukseen,
joka on kuolleista herätetty hänenkin vanhurs-
kauttamisensa tähden.

Lopuksi kirjoitit vielä:

"Menet harhaan, koska luet Raamattua ennekko-
odotusten vallassa, tietynlaiset silmälasit
nenälläsi."

Vastaan:

Kovimpa kevyesti ja erittäin köykäisin ymmärryksen
ja sanan tuntemuksen eväin sinä heittelet noita
luulojasi minun harhaan menemisestäni.

Minä olen kuitenkin erittäin varma siitä, että
sokeutta aiheuttavat eli totuuden ymmärtämistä
estävät silmälasit ovat juuri sinun nenälläsi,
eivätkä suinkaan minun.

Samoin olen erittäin varma varma siitäkin,
että meistä kahdesta se harhaan mennyt en
ole minä, vaan juuri sinä itse.

Olen havainnut sinun olevan yksi sakramenttimagiikan
harhaan sortunut henkilö, ja opinnäkemyksistäsi on
pääteltävissä, ettet todennäköisesti kuulu niihin,
joilla on "passi" kunnossa, eli Hengen todistus
lapsioikeudestasi.

Kun puolustelet kasteessa uudestisyntymistä, tar-
koitat sillä ilmeisesti sylilapsikasteessa uudesti-
syntymistä, vaikka puhuitkin viestissäsi kateku-
meeneista, jotka eivät olleet suinkaan sylilapsia.

Jos et ole muuta uudestisyntymistä uskovana kokenut,
vaan oletat itsekin uudestisyntyneesi sylivauvana,
tuo oletuksesi todistaa ja vakuuttaa minulle, ettet
ole vielä uudestisyntynyt ollenkaan.    



On se vaan
Kirjoittanut: surkuhupaisaa 5.1.2007 klo 14.25


   kun jotkut sakramenttimaagikot ovat valmiit
heittämään yli laidan suuren määrän Uudesta
testamentista löytyviä uudestisyntymisen
merkitystä selostavia tekstejä, ja taker-
tuvat vain yhteen tekstiin joka (tosin vain
näennäisesti) tukee heidän omaksumaansa
oppia vesikasteen vaikutuksesta ja merki-
tyksestä.

Tästä on osoituksena seuraava viesti, jonka
lainaan tähän jatkoon, jaettuna kahteen osaan:

Viestin otsikolla varustettu alkuosa kuului
seuraavasti:

"Oli
Kirjoittanut: tietysti 3.1.2007 klo 18.28

harhaoppinen oman kirkkonsa kannalta- ja muutenkin.
Tottahan luterilaisen papin pitää pysyä kirkkonsa
opissa. Sitä Muroma ei tehnyt, mutta kuitenkin
toimi luterilaisen kirkon pappina. "

On sanottava kommenttina tuohon edellä lainattuun,
että rovasti Muroma oli todellakin harhaoppinen
oman kirkkonsa virallisen opin kannalta.

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen
hyväksymässä vanhemmassa kristinopissa sanotaan
näet kohdassa 58 kasteesta seuraavaa:

"Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän uudesti
synnyttää meidät siinä, ja ottaa meidät Jumalan
lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi. Hän vapauttaa
meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta."

Tuota kristinopin väitettä Muroma ei tuollaisena
hyväksynyt, joten lienee tältä osin hyväksyttävä
tuon viestin väite, eli maininta "oman kirkkonsa
kannalta".

Sen sijaan viestissä olevaa lisäystä "ja muuten-
kin" ei suinkaan ole aihetta hyväksyä, sillä
(kuten täällä jo on jonkun kirjoittajan taholta
todettu), rovasti Muroma oli soteriologiaa koske-
vissa kysymyksissä todellinen luterilaisten vää-
ristyneiden uskonnäkemysten oikaisija.

Viestin jälkiosa kuului seuraavasti:

"Sitäpaitsi nuo uudestisyntymiset muun kuin
kasteen yhteydessä ovat Raamatun vastaista
opetusta. Jeesus itse sanoi, että ihmisen
pitää syntyä vedestä ja Hengestä, mikä tar-
koittaa tietysti kastevettä ja kasteessa
saatavaa Pyhän Hengen lahjaa. Kaikki muut
uudestisyntymiset ovat lahkolaisten keksin-
töä."

Nyt on sanottava kommenttina tähän edellä lai-
nattuun, että tämän paksumpia totuudesta poik-
keavia väitteitä harvoin joutuu palstoilta
lukemaan edes sakramenttimaagikkojen kirjoit-
tamina.

Jaetaanpa tuonkin viestin jälkiosan kappaleen
sisältämät väitteet kahteen osaan, ja vasta-
taan niihin erikseen.

Ensiksi väite:

Vai että ovat "nuo uudestisyntymiset muun kuin
kasteen yhteydessä" muka "Raamatun vastaista
opetusta."

Tähän esitettyyn väitteeseen olen tämän viesti-
ketjun aikaisemmissa viesteissäni jo niin pe-
rusteellisesti vastannut, ettei maksa vaivaa
tekstejä kerrata.

On vain toistettava, että tuon väitteen esit-
täjä heitti yli laidan tuota väitettä esittä-
essään suuren määrän Uudesta testamentista
löytyviä uudestisyntymisen merkitystä selos-
tavia tekstejä.

Toiseksi väite:

Ja vai että tarkoittaa Jeesuksen puhuminen
vedestä ja Hengestä syntymisestä muka "kas-
teessa saatavaa Pyhän Hengen lahjaa".

Tätä väitettä esittäessään väitteen esittäjä
takertui siihen ainoaan Uudesta testamentista
löytävään tekstiin, joka (tosin vain näennäi-
sesti) tukee hänen omaksumaansa oppia muka
vesikasteen kastamisaktissa saatavasta Pyhän
Hengen lahjasta.

Takertumisen kohteena on Joh. 3:5, joka kään-
nöksenä nykymuodossaan kuuluu:

"Jeesus vastasi: `Totisesti totisesti minä
sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja
Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan´"

Oppineiden mukaan on kuitenkin hyvin kyseen-
alaista, onko Jeesus yleensä ollenkaan puhunut
vedestä syntymisestä.

Jo Nestlen Novum -63 painoksen alaviitteessä
oli näet tieto, jonka mukaan kirkkoisien Jus-
tinuksen ja Origeneen tekstiperinteen perus-
teella tämä kohta olisi alkuaan puhunut vain
ja ainoastaan Hengestä syntymisestä.

Oppineiden mukaan kreikan alkutekstin sanat:
"hydatos kai" saattavat siis olla tekstiin
tehty myöhempi lisäys.

Asiallisesti ottaen kohta tällaisenakin, siis
nykyisessä muodossa, siis jopa vedestä synty-
misestäkin puhuvana, tarkoittaa silti vain
Hengestä syntymistä.

Tämän näet paljastaa seuraava jae joka selittää,
että "vedestä ja Hengestä syntymisessä" (jae 5)
on tosiasiassa siinäkin kysymys pelkästään
"Hengestä syntymisestä" (jae 6).

Tekstihän sanoo ykskantaan:

"Mikä lihasta on syntynyt on liha, mikä Hengestä
on syntynyt on henki",

eikä teksti sisällä lisäystä joka sanoisi:

"Mikä vedestä on syntynyt on vesi."


Kun kuitenkin kaikissa kreikankielisissä meidän
aikaamme asti säilyneissä tunnetuissa käsikir-
joitusten tekstissä esiintyvät nuo kaksi sanaa,
"vesi" (hydatos)-sana, sekä myös "ja" (kai)-
sana, on tekstiä varminta pitää nykymuodossaan
alkuperäisenä.

Tällöin on myös ilmeisen selvää, että sanonta:
"jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ...",
tarkoittaa veden osalta selvästikin kastetta,
ja kuten jo totesimme se siis saattaa jopa olla
Herramme alkuperäinen aito ilmaisu.

Pitäessämme tekstin sanoja "vedestä ja"
alkuperäisesti tekstiin kuuluvina, tällöin
joudumme kysymään, mitä Jeesus on vedestä
syntymisellä tarkoittanut?

Vastaus on seuraava:

Vedestä syntymisellä Jeesuksen on täytynyt
viitata sekä Johannes Kastajan, että omienkin
oppilaittensa suorittamaan kasteeseen (Joh.
4:1-2), ja täksi kasteeksi Nikodeemuksenkin
on täytynyt Jeesuksen vastaus mieltää.

Kun Jeesus mainitsi ensin vedestä syntymisen,
sitten Hengestä syntymisen, tämäkin seikka
varmentaa asiaa.

Vedestä syntyminen eli kaste tarkoitti näet
tämän syntymisen prosessin käyntiin laittoa.

Varsinainen Hengestä syntyminen oli todella
mahdollista vasta Jeesuksen lunastustyön ja
ylösnousemuksen tapahduttua, kuten seuraavat
Uuden testamentin kohdat selvästi osoittavat:

Galatalaiskirjeen kohdan (4: 4-6) mukaan pää-
simme lapsen asemaan ja saimme lapseuden hen-
gen, Jeesuksen lunastettua kuolemallaan ja
ylösnousemuksellaan lain alaiset lapseuteen.

Pietarin kirjeen opetuksen mukaan (1 Piet.1:3)
Jumala uudesti synnytti meidät elävään toivoon
Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen
kautta.

Vasta Herramme Jeesuksen lunastuskuoleman ja
meidän vanhurskauttamiseksemme tapahtuneen
ylösnousemuksen kautta oli mahdollista päästä
lapsen asemaan, ja vasta tähän asemaan päästy-
ämme oli mahdollista saada lapseuden Henki.
(Oikeastaan on kysymys "Pojaksi adoptoimisen
hengestä, johdettuna kreikan sanoista:
titheemi tina hyion = asettaa joku pojaksi).

Samoin uudestisyntyminenkin Jumalan lapsen
asemaan oli mahdollista vasta Jeesuksen
kuollesta nousemisen kautta, eli vasta
hänen ylösnousemisensa toteuduttua, kuten
Pietari selvästi kirjoitti.