Miksi näin tehdään? Ajetaan selvästi alle rajoituksen esim 70, 80 alueella. Sitten kun ohituskaista alkaa, ja ajattelen lähteä ohittamaan tuota hitaammin ajelevaa tämä nostaakin vauhdin vähintään siihen 80 usein kovemmaksikin. No, en sitten ohita kun näyttää vauhti nousevan, vaan eikä mitä, kun ohituskaista loppuu tippuu myös vauhti takaisin tuonne 70 tienoille.
Tämä ei ole mikään kerran sattunut tapaus, vaan ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Olenkin nykyään ottanut pahaksi tavakseni ohittaa ohituskaistalla tällaiset tyypit, vaikka se ylinopeudella ajoa vaatiikin. Kyllä jaksaisi vituttaa jos tuosta sakot saisi :)
Tämä ei ole mikään kerran sattunut tapaus, vaan ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Olenkin nykyään ottanut pahaksi tavakseni ohittaa ohituskaistalla tällaiset tyypit, vaikka se ylinopeudella ajoa vaatiikin. Kyllä jaksaisi vituttaa jos tuosta sakot saisi :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen itse huomannu aivan saman homman ja vi... aivan suunnattomasti!!! osaiskos joku kertoo että mistä tää johtuu....
Itse olen huomannut aivan saman. Johtunee tyypistä riippuen seuraavista seikoista:
1) Tietoinen "P-r-k-l minuahan ei ohiteta!" -asenne.
2) Alitajuinen "P-r-k-l minuahan ei ohiteta!" -asenne.
3) Kun tie levenee ja vastaantulijoiden ja oman auton välillä on "ylimääräinen" kaista, uskalletaan lisätä vauhtia. Kun ohituskaista loppuu, alkaa taas pelottaa.
4) Kaasujalassa krooninen kramppi, jonka esiintymisväli sattumalta juuri sama kuin ohituskaistojen väli. ;)
Itse veikkaisin useissa tapauksissa kohtaa 3. Jälleen sen pelon ei tarvitse olla tietoista vaan alitajuista. Eli ohitettava tuskin edes tiedostaa vauhtinsa vaihtelua. Tuskin tosin tiedostaa sitäkään, että joku on yrittämässä ohi...
Olen huomannut myös ko. ilmiön ja varsinkin jonoissa se vielä tuppaa pahenemaan. Ajo onkin sitten yhtä sahaamista ohituskaistojen välillä (esim. Lahti-Heinola-väli).
Mutta asiaan. Ajatukseni oli esittää näkökulma ohitettavan puolelta.
Itse olen yleensä melkoisen tasaisella nopeudella junnaava kuski ja joudun varmasti useammin ohitetuksi kuin olen ohittajana.
Usein, kun ohittava auto siirtyy vastaantulijoiden kaistalle ja suurinpiirtein rinnalle, niin huomaamatta itselläkin nousee nopeus. Ja siitäkin huolimatta, että olen yrittänyt tarkkailla nopeuttani etten turhaan aiheuttaisi ohittajalle ylimääräisiä sydämentykytystä.
Lieneekö sillä psykologista vaikutusta, että silmäkulmasta alkaa työntyä näkökenttään ohittavan auton keulaa ja sisäinen kilpa-ajaja alkaa nostamaan päätään? En osaa sanoa.
Vaimon kanssa olemme jutelleet asiasta ja hän on usein huomauttanut tästä, jos nopeus on alkanut nousta ohitustilanteessa.
Sillä välillä on aika yleistä. tulee ajeltua siellä vähintää kerran viikossa.
Itse tosin jos päätän että ohitan edessä olevan, niin sillä ei ole enää mitään väliä kiihdyttääkö ohitettava vai ei. sen perävaloja en katsele enään pitkään. Ja ohitukset muutenkin teen rivakasti, enkä vain jätä sitä vauhtia siihen 110 korkeintaa. kiihdytän silleen etten ole takana myös ohittaville jarruksi.
Ja monesti hyvittaa yleensäkin kun jotkut ohittelevat rekkoja, kuinka kauan siihenkin toimitukseen aikaa voi käytää. ei joko uskalla painaa kaasua, tai auto vain ei kulje riittävästi.
1. Lähdet ohittamaan, ohitettava ikäänkuin herää horroksestaan ja kiinnittää huomiota nopeuteensa ja nostaa sen suurimpaan sallittuu, ettei aiheuttaisi häiriötä. Pian hän vaipuu taas horrokseen, kun ko. autossa kaasujalkakin on rennoimmillaan 70:n nopeudessa.
2. Tie levenee, tulee turvallisempi olo, nopeus kasvaa kuin huomaamatta. Kun ohituskaista loppuu ja tie kapenee, selkäydin laittaa hellittämään kaasua.
3. Jonoissa: Pitkän jonon keskellä. Tekisi mieli ajaa kovempaa, mutta ei voi, kun on populaa edessä. Ei viitsi lähteä ohittelemaan, kun siitä ei ole juuri hyötyä.
Kärjen vauhti kiihtyy 1. ja 2. syistä. Jonoon tulee myös tilaa, koska osa lähtee ohittamaan. Tulee mahdollisuus ajaa kovempaa. Siis ajetaan kovempaa. Kärki alkaa taas hidastella. Osa ohittajista tunkee takaisin jonoon (=tarpeeton oli sekin ohitus), kun ei ole päässyt koko letkasta ohi. Osa joutuu painamaan jopa jarrua tehdäkseen tilaa. Takana vauhti hidastuu selvästi. Vielä taaempana on jo jarrutettava voimakkaasti. Hännillä saa jo seistä jarrupolkimen päällä. Viimeinen saa jo airbagin silmilleen.
4. Osa porukasta vittuilee. Pieni osa.
.
Moottoriteillä puolestaan yleistynyt "kalenterilla mitattavat" ohitukset.
Tällöin ajellaan vasenta kaistaa aivan nimellisellä nopeuserolla ohitettavaan nähden. kai yleistyneet vakionopeussäätimet aiheuttavat tämän. Kun kehä III:n kohdalla napautetaan se säädin tiettyyn marssivauhtiin, ajetaan samaa vauhtia Tampereelle saakka. Ja koko ajan vasenta kaistaa, kuinkas muutenkaan.
Jos yhden henkilöauton ohitus moottoritiellä toiselta ajoneuvolta alkaa viemään kilometritolkulla matkaa, olisi korkea aika laskea se nopeus 1 km/h alemmaksi ja siirtyä oikealle kaistalle ajelemaan.
Näitä samoja "ohittajia" on myös tavallisilla teillä ohituskaistoilla. Kahden kilometrin ohituskaistan matkalla ohituskaistan kunkku itse pääsee juuri ja juuri yhden ohitettavan auton ohi. Loput hänen perässään ohituskaistalla olleet saavat palata takaisin niille sijoille, joilla olivatkin.
Kun ohitetaan, niin silloin on syytä myös ohittaa. Jos ohitettava nostaa nopeuttaan, on ohittajan nostettava nopeuttaan vielä lisää. Jollei ylinopeutta halua ohitustilanteissa ajaa, on syytä olla ohittamatta. (Ja ohitettavatkin tosiaan voisivat olla ohitustilanteissa nostamatta omaa nopeuttaan).