18 herra asetti Israelin kansalle tuomareita ja oli aina näiden tukena. herra suojeli kansaa vihollisilta niin kauan kuin tuomari eli, sillä herran kävi kansaa sääliksi, kun hän kuuli sen huokailevan sorrettuna ja vaivoissaan. Mutta heti tuomarin kuoltua israelilaiset lankesivat uudelleen ja vaipuivat vielä syvemmälle turmelukseen kuin esi-isänsä. He eivät luopuneet pahoista teoistaan eivätkä uppiniskaisuudestaan, vaan seurasivat muita jumalia ja palvelivat ja kumarsivat niitä. Tuomarien kirja 2 18-20.
Turmelukseen kuin esi-isänsä.
toinen mooses
1149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuomareiden kirja on osa Vanhaa testamenttia ja kuuluu Jumalan ja Israelilaisten väliseen vanhaan liittoon. Tuomareiden kirja kuvaa Israelilaisten elämää Mooseksen ja Joosuan kuoleman jälkeen ennen kuninkaiden aikaa. Tuomareiden kirjan lopussa on lause joka kuvaa hyvin aikakautta, myös eettisessä ja uskonnollisessa mielessä. Tuom. 21:25 "Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki."
Kirja kertoo miten kansa luopui yhden Jumalan palvelimesta ja alkoi palvella epäjumalia. Tuomarit olivat kansanjohtajía, jotka poistivat epäjumalanpalveluksen ja vapauttivat kansan valloittajista. Mutta kirja kertoo, että kansa lankesi aina epäjumalien palvelimiseen, kun tuomari oli kuollut.
Samuel oli viimeinen tuomari. Samuale voiteli virkaansa ensimmäisen Israelin kuninkaan Saulin. Kuninkaat Saul, Daavid ja Salomo puhdistivat Israelin epäjumalanpalveluksen. Mutta monet myöhäisemmät kuninkaan veivät kansaa syvemmälle eroon yhdestä Jumalasta ja palvelemaan lukuisia epäjumalia, joita alueen muut kansat palvelivat. Lopulta kehitys johti siihen, että assyrialaiset ja babylonialaiset tuhosivat Israelin valtakunnan ja veivät kansan pakkosiirtolaisuuteen. Kun sitten Kyyros, Persian kuningas, antoin Israelin kansan palata takaisin omaan maahansa, suurin osan palaajista oli Juudan heimolaisia. Tästä syntyi nimitys juutalaiset.
Mielenkiintosta on se, että pakkosiirtolaisuuden jälkeen Israelin kansa ei koskaan enää sortunut epäjumalien palvontaa. Muita ongelmia kylläkin tuli, kuten evankeliumien kuva farisalaisista ja saddukealaisista eli sen ajan uskonnollisista johtajista kertoo.