Mitä kuoleman jälkeen?

Nyt unohdetaan kaikki hömppäjutut Taivaasta ja Helvetistä. Kukaan ei mene taivaaseen, eikä kyllä helvettiinkään kuolemansa jälkeen. Ne on kehitelty vain sen takia, että yhteiskunnassa säilyisi jonkinlainen järjestys. Jos niitä ei olisi kehitelty, niin ihmisten moraalitaso olisi varmasti pelottavaa luokkaa: esim. toisen tappaminen ei olisi niin raskas synti, koska jos ei ole Taivasta eikä Helvettiä, niin ei voi joutua rangaistuksi kuolemansa jälkeen! (esim. joutumalla helvettiin). Tietenkin siitä voisi saada rangaistuksen ELÄESSÄÄN, mutta se ei olisi niin lohdutonta, kuin IÄTÖN rangaistus Helvetissä!

Taivas ja Helvetti ovat siis hieman sama asia, kuin lasten pelottelemiseksi keksityt hirviöt yms. Ja miksi lapsia halutaan pelotella hirviöillä yms? Tietenkin heidän oman etunsa vuoksi! Niillä estetään lapsia esim. menemästä vaarallisiin paikkoihin..Jos lapsi uskoo, että vaarallisessa autiorakennuksessa kummittelee, niin hän ei mielellään mene sinne. Sama asia aikuisilla: jos ihminen uskoo joutuvansa Helvettiin tekemällä syntiä, niin hän välttää tekemästä sitä.

No mitä sitten on kuoleman jälkeen?
Jälleensyntyminen.
Sielusi siirtyy syntymättömään lapseen. Sillä hetkellä kun sinä kuolet, jossakin päin maailmaa hedelmöittyy munasolu. Sinä olet tämä uuden elämän alku.

Entäs jos nainen huomaa olevansa raskaana, ja tekee abortin? Se on sitten voi voi ja henki pois..sinulta nimittäin! Matka jatkuu. Sielusi siirtyy yhä uudelleen ja uudelleen hedelmöittyvään munasoluun..kunnes sielunvaelluksesi alkaa olla päätöksessään. Tarpeeksi monta kertaa kuoltuasi ja synnyttyäsi uudelleen, sielusi päätyy takaisin yhteen kokonaiseen sieluun, josta olit alunperin lähtöisinkin.

Tämä ei tietenkään riitä. Ei riitä, että synnyt uudelleen ja kuolet noin vain pois. Sinun täytyy myös eläessäsi kehittää sieluasi ja oppia. Yrittäkää siis kehittää itseänne elämänne aikana, sillä tässä tapauksessa ei voi mennä sieltä missä aita on matalin..koska sellaista aidan kohtaa ei ole!

Mastah kirjoitti:

Nyt unohdetaan kaikki hömppäjutut Taivaasta ja Helvetistä. Kukaan ei mene taivaaseen, eikä kyllä helvettiinkään kuolemansa jälkeen. Ne on kehitelty vain sen takia, että yhteiskunnassa säilyisi jonkinlainen järjestys. Jos niitä ei olisi kehitelty, niin ihmisten moraalitaso olisi varmasti pelottavaa luokkaa: esim. toisen tappaminen ei olisi niin raskas synti, koska jos ei ole Taivasta eikä Helvettiä, niin ei voi joutua rangaistuksi kuolemansa jälkeen! (esim. joutumalla helvettiin). Tietenkin siitä voisi saada rangaistuksen ELÄESSÄÄN, mutta se ei olisi niin lohdutonta, kuin IÄTÖN rangaistus Helvetissä!

Taivas ja Helvetti ovat siis hieman sama asia, kuin lasten pelottelemiseksi keksityt hirviöt yms. Ja miksi lapsia halutaan pelotella hirviöillä yms? Tietenkin heidän oman etunsa vuoksi! Niillä estetään lapsia esim. menemästä vaarallisiin paikkoihin..Jos lapsi uskoo, että vaarallisessa autiorakennuksessa kummittelee, niin hän ei mielellään mene sinne. Sama asia aikuisilla: jos ihminen uskoo joutuvansa Helvettiin tekemällä syntiä, niin hän välttää tekemästä sitä.

No mitä sitten on kuoleman jälkeen?
Jälleensyntyminen.
Sielusi siirtyy syntymättömään lapseen. Sillä hetkellä kun sinä kuolet, jossakin päin maailmaa hedelmöittyy munasolu. Sinä olet tämä uuden elämän alku.

Entäs jos nainen huomaa olevansa raskaana, ja tekee abortin? Se on sitten voi voi ja henki pois..sinulta nimittäin! Matka jatkuu. Sielusi siirtyy yhä uudelleen ja uudelleen hedelmöittyvään munasoluun..kunnes sielunvaelluksesi alkaa olla päätöksessään. Tarpeeksi monta kertaa kuoltuasi ja synnyttyäsi uudelleen, sielusi päätyy takaisin yhteen kokonaiseen sieluun, josta olit alunperin lähtöisinkin.

Tämä ei tietenkään riitä. Ei riitä, että synnyt uudelleen ja kuolet noin vain pois. Sinun täytyy myös eläessäsi kehittää sieluasi ja oppia. Yrittäkää siis kehittää itseänne elämänne aikana, sillä tässä tapauksessa ei voi mennä sieltä missä aita on matalin..koska sellaista aidan kohtaa ei ole!

No vaan jos se jällensyntymäkin on kuvittelua, joka on keksitty ihmisten ilahduttamiseksi. Ei tarvitse ahdistua siitä, että kuoleman jälkeen tietoisuus häviää lopullisesti.

xx kirjoitti:

No vaan jos se jällensyntymäkin on kuvittelua, joka on keksitty ihmisten ilahduttamiseksi. Ei tarvitse ahdistua siitä, että kuoleman jälkeen tietoisuus häviää lopullisesti.

Avataan ovi sinne oikeaan kotimme täältä maanpakolaisuudesta.
että silleen

maagikko kirjoitti:

Avataan ovi sinne oikeaan kotimme täältä maanpakolaisuudesta.
että silleen

Ei jälleensyntymää ole keksitty ihmisten "ilahduttamiseksi". Se on pystytty todistamaan, ja jopa minä olen tietoinen muutamista edellisistä elämistäni. Asia on vaan niin, että tiedepiireissä sitä ei ruveta puimaan, koska todisteita ei ole tarpeeksi. Ne harvat, jotka tästä ovat todisteita saaneet, eivät pysty välttämättä vakuuttamaan ennakkokäsityksiinsä jämähtäneitä ihmisiä - juuri heidän epäuskonsa tähden.

Sama asia ufojen kohdalla. Niistä on runsaasti havaintoja, mutta huijauksia voidaan nykypäivänä toteuttaa vakuuttavasti. Liian vakuuttavasti. Vaikka ufo laskeutuisi Valkoisen Talon pihalle, kutsuisi Georgen ryhmäkuvaan ja ottaisi vielä Valkoisen Talon lähtiessään mukaansa, kukaan ei uskoisi tapahtuneeseen. Ei, vaikka paikalla olisi ollut 100 silminnäkijää. Tapahtuneelle keksittäisiin jokin turvalliselta tuntuva selitys, joka ei ylittäisi nykyihmisen käsityskykyä.

Kaikki, mitä ihminen ei voi käsittää, pelottaa ihmistä. Sen tähden ihmiset yrittävät epätoivoisesti etsiä kaikelle selitystä tieteestä. Tiede ei anna vastausta kaikkeen, ja se ei totisesti pysty selittämään kaikkea. Ihmisellä on vielä paljon opittavaa, ja niin kauan kuin suhtaudumme itsepäisen skeptisesti tuntemattomaan, saamme vain unelmoida tulevamme viisaammiksi.

Mastah kirjoitti:

Ei jälleensyntymää ole keksitty ihmisten "ilahduttamiseksi". Se on pystytty todistamaan, ja jopa minä olen tietoinen muutamista edellisistä elämistäni. Asia on vaan niin, että tiedepiireissä sitä ei ruveta puimaan, koska todisteita ei ole tarpeeksi. Ne harvat, jotka tästä ovat todisteita saaneet, eivät pysty välttämättä vakuuttamaan ennakkokäsityksiinsä jämähtäneitä ihmisiä - juuri heidän epäuskonsa tähden.

Sama asia ufojen kohdalla. Niistä on runsaasti havaintoja, mutta huijauksia voidaan nykypäivänä toteuttaa vakuuttavasti. Liian vakuuttavasti. Vaikka ufo laskeutuisi Valkoisen Talon pihalle, kutsuisi Georgen ryhmäkuvaan ja ottaisi vielä Valkoisen Talon lähtiessään mukaansa, kukaan ei uskoisi tapahtuneeseen. Ei, vaikka paikalla olisi ollut 100 silminnäkijää. Tapahtuneelle keksittäisiin jokin turvalliselta tuntuva selitys, joka ei ylittäisi nykyihmisen käsityskykyä.

Kaikki, mitä ihminen ei voi käsittää, pelottaa ihmistä. Sen tähden ihmiset yrittävät epätoivoisesti etsiä kaikelle selitystä tieteestä. Tiede ei anna vastausta kaikkeen, ja se ei totisesti pysty selittämään kaikkea. Ihmisellä on vielä paljon opittavaa, ja niin kauan kuin suhtaudumme itsepäisen skeptisesti tuntemattomaan, saamme vain unelmoida tulevamme viisaammiksi.

pimeässä tilassa suljetuin silmin saa realistisen
kuvan.

Mastah kirjoitti:

Nyt unohdetaan kaikki hömppäjutut Taivaasta ja Helvetistä. Kukaan ei mene taivaaseen, eikä kyllä helvettiinkään kuolemansa jälkeen. Ne on kehitelty vain sen takia, että yhteiskunnassa säilyisi jonkinlainen järjestys. Jos niitä ei olisi kehitelty, niin ihmisten moraalitaso olisi varmasti pelottavaa luokkaa: esim. toisen tappaminen ei olisi niin raskas synti, koska jos ei ole Taivasta eikä Helvettiä, niin ei voi joutua rangaistuksi kuolemansa jälkeen! (esim. joutumalla helvettiin). Tietenkin siitä voisi saada rangaistuksen ELÄESSÄÄN, mutta se ei olisi niin lohdutonta, kuin IÄTÖN rangaistus Helvetissä!

Taivas ja Helvetti ovat siis hieman sama asia, kuin lasten pelottelemiseksi keksityt hirviöt yms. Ja miksi lapsia halutaan pelotella hirviöillä yms? Tietenkin heidän oman etunsa vuoksi! Niillä estetään lapsia esim. menemästä vaarallisiin paikkoihin..Jos lapsi uskoo, että vaarallisessa autiorakennuksessa kummittelee, niin hän ei mielellään mene sinne. Sama asia aikuisilla: jos ihminen uskoo joutuvansa Helvettiin tekemällä syntiä, niin hän välttää tekemästä sitä.

No mitä sitten on kuoleman jälkeen?
Jälleensyntyminen.
Sielusi siirtyy syntymättömään lapseen. Sillä hetkellä kun sinä kuolet, jossakin päin maailmaa hedelmöittyy munasolu. Sinä olet tämä uuden elämän alku.

Entäs jos nainen huomaa olevansa raskaana, ja tekee abortin? Se on sitten voi voi ja henki pois..sinulta nimittäin! Matka jatkuu. Sielusi siirtyy yhä uudelleen ja uudelleen hedelmöittyvään munasoluun..kunnes sielunvaelluksesi alkaa olla päätöksessään. Tarpeeksi monta kertaa kuoltuasi ja synnyttyäsi uudelleen, sielusi päätyy takaisin yhteen kokonaiseen sieluun, josta olit alunperin lähtöisinkin.

Tämä ei tietenkään riitä. Ei riitä, että synnyt uudelleen ja kuolet noin vain pois. Sinun täytyy myös eläessäsi kehittää sieluasi ja oppia. Yrittäkää siis kehittää itseänne elämänne aikana, sillä tässä tapauksessa ei voi mennä sieltä missä aita on matalin..koska sellaista aidan kohtaa ei ole!

Jos kerta sielumme uudelleen syntyvät johonkin toiseen ihmiseen niin missä kaikki en sielut jotka eivät maailmaan sillä hetkellä mahdu ovat? Eihän maapallon asukasluku ole aina ollut sama. Ei vaikka laskismme eläimet mukaan. Silloin kun maapallolla oli 2 miljardia ihmistä vähemmän niin missähän ne loput sielut oli? Taivaassako, tai vastaavassa toisessa maailmassa...?

Vai onko järjestelmässäsi kenties useita maailmoja, jotta homma toimisi..

xBx kirjoitti:

Jos kerta sielumme uudelleen syntyvät johonkin toiseen ihmiseen niin missä kaikki en sielut jotka eivät maailmaan sillä hetkellä mahdu ovat? Eihän maapallon asukasluku ole aina ollut sama. Ei vaikka laskismme eläimet mukaan. Silloin kun maapallolla oli 2 miljardia ihmistä vähemmän niin missähän ne loput sielut oli? Taivaassako, tai vastaavassa toisessa maailmassa...?

Vai onko järjestelmässäsi kenties useita maailmoja, jotta homma toimisi..

Tämä on hankala asia selittää, sillä minullakin on tämän "porsaanreiän" suhteen avoinna olevia kysymyksiä. Yritän selittää asian parhaani mukaan siten, kuin minä sen tällä hetkellä ymmärrän:

On YKSI ns. emosielu, josta kaikki muut sielut ovat lähtöisin. Siitä syntyy siis myös uusia sieluja. Tähän emosieluun niin sanotusti "kuolleet" sielut palaavat joksikin aikaa, ja lähtevät sitten taas matkaan, kun ovat rikastaneet emosielua tiedoillaan. Kun ihmettelit sitä, että missä ne loput sielut olivat, kun maapallon asukasluku oli miljardeja vähemmän, vastaus on, että niitä ei vielä silloin OLLUT. Niitä on sittemmin syntynyt lisää emosielusta. Sitä en tiedä, että miksi jotkut näistä sieluista pääsevät "elämään" vain kerran tai pari.

Onhan täälä näköjään järkevääkin porukkaa vielä jäljellä! :)
Olen monesti miettinyt että miksi joidenkin on niin vaikeaa hyväksyä että kuollessaan ihminen yksinkertaisesti mätänee mullan alla ja se siitä!?

Olitko näkemässä, kun ne yksisoluiset eliöt tulivat? Etpä varmaankaan..On hienoa, että tiedät, kuinka oppikirjoissa käsitellään evoluution kehitys..sekä elintoimintojen lakkaaminen..MUTTA kuka sinut nimesi jumalaksi sanomaan, että elintoimintojen loputtua lakkaa kaikki olemus??

Mastah kirjoitti:

Olitko näkemässä, kun ne yksisoluiset eliöt tulivat? Etpä varmaankaan..On hienoa, että tiedät, kuinka oppikirjoissa käsitellään evoluution kehitys..sekä elintoimintojen lakkaaminen..MUTTA kuka sinut nimesi jumalaksi sanomaan, että elintoimintojen loputtua lakkaa kaikki olemus??

Olemuksesi ja persoonasi ovat aivoissasi. Kaikki tunteesikin johtuvat vain aivoihin vapautuvista aineista. Tiesitkö että lääketiede käyttää soluja hyväkseen? Ja alkueliöitä elää vieläkin merissä. Siinä oli sinulle vastauksia.

Vielä olemuksen katoamisesta. Kun aivojen kudokset tuhoutuvat niin persoona ja muistot menevät mukana. Silloin olemus loppuu.

Mutta sinulla on varmasti silti jokin uskontoon liittyvä oletus asiasta.

Karppa kirjoitti:

Olemuksesi ja persoonasi ovat aivoissasi. Kaikki tunteesikin johtuvat vain aivoihin vapautuvista aineista. Tiesitkö että lääketiede käyttää soluja hyväkseen? Ja alkueliöitä elää vieläkin merissä. Siinä oli sinulle vastauksia.

Vielä olemuksen katoamisesta. Kun aivojen kudokset tuhoutuvat niin persoona ja muistot menevät mukana. Silloin olemus loppuu.

Mutta sinulla on varmasti silti jokin uskontoon liittyvä oletus asiasta.

Mielenkiintoista..tiesitkös, että se ei todista sielunvaellusta perättömäksi, jos lääketiede käyttää soluja hyväkseen, ja alkueliöitä elelee vieläkin merissä. Aivan yhtä loogista olisi käyttää sellaista metaforaa argumenttina, "Kun sydän pysähtyy, niin on kliinisesti kuollut..mutta TIESITKÖS, että dinosaurukset kuolivat 65 miljoonaa vuotta sitten??"

Olen tosin kanssasi kerrankin samaa mieltä eräästä seikasta: persoona ja muistot tuhoutuvat "kuoleman" jälkeen. Silloin se olemus, joka ihminen ennen kuolemaansa oli, lakkaa olemasta. Ja ihminenhän määrittelee olemassa olonsa juuri ajattelukyvyn avulla. "Ajattelen, olen siis olemassa.".

SIELU ei ole ihmisen persoona. Sielua voisi vaikka verrata ihan tavalliseen pc-romppuun. Rompulla on tiedostoja, jotka sisältävät erilaista tietoa..tämä romppu on siis sielu, ja nämä tiedot ovat ihmisen olemus. Kun rompulta pyyhkäistään nämä tiedostot pois, ihmisen tuntema "olemus" lakkaa, mutta korppu jää.

Sielu voi olla yksi ja sama vuosisatojen ajan, mutta sitä käyttävät olemassaolonsa määrittelemiseen useat eri ihmiset tuona aikana. Sielun avulla elänyt ihminen kuolee pois, ja uusi ihminen tulee tilalle..ja kokee sielun persoonana!

Mastah kirjoitti:

Mielenkiintoista..tiesitkös, että se ei todista sielunvaellusta perättömäksi, jos lääketiede käyttää soluja hyväkseen, ja alkueliöitä elelee vieläkin merissä. Aivan yhtä loogista olisi käyttää sellaista metaforaa argumenttina, "Kun sydän pysähtyy, niin on kliinisesti kuollut..mutta TIESITKÖS, että dinosaurukset kuolivat 65 miljoonaa vuotta sitten??"

Olen tosin kanssasi kerrankin samaa mieltä eräästä seikasta: persoona ja muistot tuhoutuvat "kuoleman" jälkeen. Silloin se olemus, joka ihminen ennen kuolemaansa oli, lakkaa olemasta. Ja ihminenhän määrittelee olemassa olonsa juuri ajattelukyvyn avulla. "Ajattelen, olen siis olemassa.".

SIELU ei ole ihmisen persoona. Sielua voisi vaikka verrata ihan tavalliseen pc-romppuun. Rompulla on tiedostoja, jotka sisältävät erilaista tietoa..tämä romppu on siis sielu, ja nämä tiedot ovat ihmisen olemus. Kun rompulta pyyhkäistään nämä tiedostot pois, ihmisen tuntema "olemus" lakkaa, mutta korppu jää.

Sielu voi olla yksi ja sama vuosisatojen ajan, mutta sitä käyttävät olemassaolonsa määrittelemiseen useat eri ihmiset tuona aikana. Sielun avulla elänyt ihminen kuolee pois, ja uusi ihminen tulee tilalle..ja kokee sielun persoonana!

Mistä tiedät, että on olemassa sielunkierto?

Karppa kirjoitti:

Mistä tiedät, että on olemassa sielunkierto?

Huomasin, että Sadgirl oli kysynyt vähän samantapaista kuin sinä. Se on pitkä juttu ja sen takia en siitä aiemmin viitsinyt ruveta kirjoittamaan. Varmuuteni sielunvaelluksesta perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, ja kerron nyt ihan ensimmäisestä kokemuksestani, joka riitti minulle varmennukseksi.

Mutta ennen sitä: Näen joskus unia, joista herättyäni minulla on tunne, kuin niillä olisi jokin sanoma. Kutsutaan näitä erityislaatuisia unia nyt vaikka "Wiesteiksi". Wiestit siis kertovat ihmisistä joita en tunne, sekä heidän katkonaisen elämäntarinansa. Saatan nähdä samaa unta yhdessä yössä useampaan kertaan..erityisesti näissä wiesteissä kertautuvat paikkojen nimet, esineiden muodot, värit sekä niiden mahdollinen merkitys unen "päähenkilön" elämässä.

Kun herään wiestistä, minun on aivan pakko kirjoittaa/piirtää kaikki siinä useampaan otteeseen kertautuneet asiat ylös. Minusta nimittäin tuntuu, että asiat, jotka kertautuvat wiestissä yhä uudelleen ja uudelleen, kertautuvat sen takia, jotta varmasti muistaisin ne herättyäni.

Tämä tapahtui vuosia sitten: Näin erään unen, joka kertoi ranskalaisesta pikkutytöstä. Jossain vaiheessa unta tajusin, että MINÄ olen tuo pikku tyttö. Hän ei tosin ollut lainkaan näköiseni, puhumattakaan iästä tai kansallisuudesta. Aikakausi unessa tuntui olevan suurin piirtein sama, kuin mitä elän tällä hetkellä.

Wiestissä sain hetken verran seurata tytön elämää (olin siis tavallaan sivustakatsoja, vaikka jotenkin tiesin olevani tuo tyttö). Wiesti oli tällainen: tyttö oli noin 13-vuotias. Hän oli huoneessaan ja istui sängyllä. Hänen isänsä (eli minun isäni, koska olin se tyttö) tuli huoneeseen..hän ei ollut lähellekään "todellisen" isäni näköinen. Hänellä oli jopa eri ammatti kuin oikealla isälläni. Hän tuntui olevan liikemies..tiesin nimittäin wiestin aikana, että hän on paljon poissa kotoa. Kun hän tuli huoneeseen, niin hänellä oli tytölle tuliaisia. Hän oli ostanut tyttärelleen uusia vaatteita, ja tyttö riemastui ikihyviksi..hän kiitti isäänsä lahjoista, halasi ja sanoi rakastavansa tätä, ja alkoi innolla tutkimaan uusia vaatteitaan.

Tähän asti tuo wiesti ei teidän mielestänne ehkä tunnu yhtään epätavalliselta, mutta: Wiestin tyttö oli täysin erilainen persoona kuin minä.
Minä en ensinnäkään osaa osoittaa kiitollisuuttani noin selvästi, enkä voisi kuvitellakaan, että sanoisin isälleni rakastavani tätä. Syitä siihen en mainitse.

Wiesti kumminkin jatkui vielä lyhyen aikaa: yht äkkiä tämä tyttö oli ulkosalla. Hän käveli vanhaa, kivillä laatoitettua tietä pitkin. Ympärillä oli tiheään kodikkaan näköisiä taloja. Tiekyltti. Siinä oli pikkukaupungin nimi. Ruohikkoalueella iso kivi, jossa laatta..muistomerkki kai. Tyttö näytti lohduttomalta ja katseli ympärilleen hämillään. Wiestistä herättyäni tiesin, että tuo tyttö oli kuollut...

Herättyäni kirjoitin kaupungin nimen ylös..en osannut piirtää näkymää, jossa tyttö oli kuljeskellut, mutta se oli muistissani..

Muutama oleellinen seikka epäilijöille: en ole koskaan ollut kiinnostunut Ranskasta..missään mielessä. En ole unelmoinut matkustavani sinne (tosin, kuten pian selviää, "jouduin" matkustamaan sinne), eikä minulla ollut erityistietämystä Ranskasta muutenkaan. Joten nämä tiedot wiestissä eivät voineet tulla alitajunnastani. Kaikesta huolimatta, tämä pikkukaupunki oli olemassa Ranskassa, kun sen asian silloin tarkistin.

Muutaman vuoden päästä tuon wiestin näkemisen jälkeen, sain tilaisuuden matkustaa Ranskaan. Halusin tietty päästä näkemään sen pikkukaupungin, josta olin nähnyt vilaukselta unta. Huonoksi onnekseni "lomakohteeni" sijoittui muutaman sadan kilometrin säteelle tuosta kylästä. Ranskassa oleskellessani asuin tuttavieni luona (jotka olivat joskus muuttaneet Suomesta Ranskaan). Kerroin heille unestani, ja noin viikon päästä he veivät minut pienelle "turistikierrokselle" kyseiseen kylään. Paikka, jonka olin nähnyt wiestissä, löytyi kuin löytyikin kylästä..siitä ei voinut erehtyä, kun tienvarrella oli iso kivi, jossa oli muistolaatta.

Olen nähnyt wiestejä tuonkin jälkeen, mutta en enää tunne tarvetta ryhtyä tarkistamaan niiden perää..Enkä voisikaan, varsinkaan jos wiestit sijoittuvat vuosisatojen taa. Eräässä wiestissä olin esim. kiinalainen kalastajamies, jolla oli 9-vuotias poika. Hänen vaimonsa oli siepattu. Se uni sijoittui vähintään viime vuosisadalle, päätellen moottoriveneestä.. :)
Eräässä toisessa wiestissä olin japanilainen nuori nainen, joka joutui pakenemaan kotoaan, koska hänen henkeään uhattiin. Se wiesti sijoittui todella kauas historian hämärään..luulisin että jonnekin 1100-luvulle. Siinä wiestissä mielenkiintoisinta oli eräs esine. Se oli korvaamattoman arvokas maljakko, joka oli vaaleanpunainen, ja siinä oli japanilaista kirjoitusta kyljessä. Juuri sen maljakon takia tyttö joutui pakenemaan. Muistan, kuinka wiesti yritti painaa mieleeni, että maljakossa on kolme erillistä osaa jotka minun tulisi muistaa, mutta en saanut tolkkua niistä kahdesta muusta osasta, vaan ainoastaan itse maljakosta. Se wiesti taitaa jäädä mysteeriksi.. :/

Mastah kirjoitti:

Huomasin, että Sadgirl oli kysynyt vähän samantapaista kuin sinä. Se on pitkä juttu ja sen takia en siitä aiemmin viitsinyt ruveta kirjoittamaan. Varmuuteni sielunvaelluksesta perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, ja kerron nyt ihan ensimmäisestä kokemuksestani, joka riitti minulle varmennukseksi.

Mutta ennen sitä: Näen joskus unia, joista herättyäni minulla on tunne, kuin niillä olisi jokin sanoma. Kutsutaan näitä erityislaatuisia unia nyt vaikka "Wiesteiksi". Wiestit siis kertovat ihmisistä joita en tunne, sekä heidän katkonaisen elämäntarinansa. Saatan nähdä samaa unta yhdessä yössä useampaan kertaan..erityisesti näissä wiesteissä kertautuvat paikkojen nimet, esineiden muodot, värit sekä niiden mahdollinen merkitys unen "päähenkilön" elämässä.

Kun herään wiestistä, minun on aivan pakko kirjoittaa/piirtää kaikki siinä useampaan otteeseen kertautuneet asiat ylös. Minusta nimittäin tuntuu, että asiat, jotka kertautuvat wiestissä yhä uudelleen ja uudelleen, kertautuvat sen takia, jotta varmasti muistaisin ne herättyäni.

Tämä tapahtui vuosia sitten: Näin erään unen, joka kertoi ranskalaisesta pikkutytöstä. Jossain vaiheessa unta tajusin, että MINÄ olen tuo pikku tyttö. Hän ei tosin ollut lainkaan näköiseni, puhumattakaan iästä tai kansallisuudesta. Aikakausi unessa tuntui olevan suurin piirtein sama, kuin mitä elän tällä hetkellä.

Wiestissä sain hetken verran seurata tytön elämää (olin siis tavallaan sivustakatsoja, vaikka jotenkin tiesin olevani tuo tyttö). Wiesti oli tällainen: tyttö oli noin 13-vuotias. Hän oli huoneessaan ja istui sängyllä. Hänen isänsä (eli minun isäni, koska olin se tyttö) tuli huoneeseen..hän ei ollut lähellekään "todellisen" isäni näköinen. Hänellä oli jopa eri ammatti kuin oikealla isälläni. Hän tuntui olevan liikemies..tiesin nimittäin wiestin aikana, että hän on paljon poissa kotoa. Kun hän tuli huoneeseen, niin hänellä oli tytölle tuliaisia. Hän oli ostanut tyttärelleen uusia vaatteita, ja tyttö riemastui ikihyviksi..hän kiitti isäänsä lahjoista, halasi ja sanoi rakastavansa tätä, ja alkoi innolla tutkimaan uusia vaatteitaan.

Tähän asti tuo wiesti ei teidän mielestänne ehkä tunnu yhtään epätavalliselta, mutta: Wiestin tyttö oli täysin erilainen persoona kuin minä.
Minä en ensinnäkään osaa osoittaa kiitollisuuttani noin selvästi, enkä voisi kuvitellakaan, että sanoisin isälleni rakastavani tätä. Syitä siihen en mainitse.

Wiesti kumminkin jatkui vielä lyhyen aikaa: yht äkkiä tämä tyttö oli ulkosalla. Hän käveli vanhaa, kivillä laatoitettua tietä pitkin. Ympärillä oli tiheään kodikkaan näköisiä taloja. Tiekyltti. Siinä oli pikkukaupungin nimi. Ruohikkoalueella iso kivi, jossa laatta..muistomerkki kai. Tyttö näytti lohduttomalta ja katseli ympärilleen hämillään. Wiestistä herättyäni tiesin, että tuo tyttö oli kuollut...

Herättyäni kirjoitin kaupungin nimen ylös..en osannut piirtää näkymää, jossa tyttö oli kuljeskellut, mutta se oli muistissani..

Muutama oleellinen seikka epäilijöille: en ole koskaan ollut kiinnostunut Ranskasta..missään mielessä. En ole unelmoinut matkustavani sinne (tosin, kuten pian selviää, "jouduin" matkustamaan sinne), eikä minulla ollut erityistietämystä Ranskasta muutenkaan. Joten nämä tiedot wiestissä eivät voineet tulla alitajunnastani. Kaikesta huolimatta, tämä pikkukaupunki oli olemassa Ranskassa, kun sen asian silloin tarkistin.

Muutaman vuoden päästä tuon wiestin näkemisen jälkeen, sain tilaisuuden matkustaa Ranskaan. Halusin tietty päästä näkemään sen pikkukaupungin, josta olin nähnyt vilaukselta unta. Huonoksi onnekseni "lomakohteeni" sijoittui muutaman sadan kilometrin säteelle tuosta kylästä. Ranskassa oleskellessani asuin tuttavieni luona (jotka olivat joskus muuttaneet Suomesta Ranskaan). Kerroin heille unestani, ja noin viikon päästä he veivät minut pienelle "turistikierrokselle" kyseiseen kylään. Paikka, jonka olin nähnyt wiestissä, löytyi kuin löytyikin kylästä..siitä ei voinut erehtyä, kun tienvarrella oli iso kivi, jossa oli muistolaatta.

Olen nähnyt wiestejä tuonkin jälkeen, mutta en enää tunne tarvetta ryhtyä tarkistamaan niiden perää..Enkä voisikaan, varsinkaan jos wiestit sijoittuvat vuosisatojen taa. Eräässä wiestissä olin esim. kiinalainen kalastajamies, jolla oli 9-vuotias poika. Hänen vaimonsa oli siepattu. Se uni sijoittui vähintään viime vuosisadalle, päätellen moottoriveneestä.. :)
Eräässä toisessa wiestissä olin japanilainen nuori nainen, joka joutui pakenemaan kotoaan, koska hänen henkeään uhattiin. Se wiesti sijoittui todella kauas historian hämärään..luulisin että jonnekin 1100-luvulle. Siinä wiestissä mielenkiintoisinta oli eräs esine. Se oli korvaamattoman arvokas maljakko, joka oli vaaleanpunainen, ja siinä oli japanilaista kirjoitusta kyljessä. Juuri sen maljakon takia tyttö joutui pakenemaan. Muistan, kuinka wiesti yritti painaa mieleeni, että maljakossa on kolme erillistä osaa jotka minun tulisi muistaa, mutta en saanut tolkkua niistä kahdesta muusta osasta, vaan ainoastaan itse maljakosta. Se wiesti taitaa jäädä mysteeriksi.. :/

Oletko ajatellut, että sinulla on mielikuvitus. Kaikki paikat minkä nimiä näkee vaikka telkkarissa tai kuulee muualta jäävät mieleen. Unissa monta kertaa yllättyy kun muistaa jonkin asian mitä ei edes olisi uskonut tietävänsä ennen kuin oikein pohtii.

Minä olin joskus jo melkein itse alkaa uskoa tuollaiseen. Hyvin usein koin dejavu tuntemuksia. Sen aikana haistoin erilaisia hajuja ja oloni huonontui. Vihdoin päätin mennä lääkärille. Selvisi että minä kärsin jonkin asteen migreenistä. Aina kun se alkoi, niin aivoihini vapautui ainetta joka sai minulle aikaan sen tunteen. Kun sain lääkkeet niin aina kun päätä kivisti niin otin sellaisen. Ei ole sen jälkeen enää homma vaivannut. Sama ilmiö on monilla ihmisillä jotka kärsivät migreeneistä tai jonkin asteen epilepsiasta.

Karppa kirjoitti:

Oletko ajatellut, että sinulla on mielikuvitus. Kaikki paikat minkä nimiä näkee vaikka telkkarissa tai kuulee muualta jäävät mieleen. Unissa monta kertaa yllättyy kun muistaa jonkin asian mitä ei edes olisi uskonut tietävänsä ennen kuin oikein pohtii.

Minä olin joskus jo melkein itse alkaa uskoa tuollaiseen. Hyvin usein koin dejavu tuntemuksia. Sen aikana haistoin erilaisia hajuja ja oloni huonontui. Vihdoin päätin mennä lääkärille. Selvisi että minä kärsin jonkin asteen migreenistä. Aina kun se alkoi, niin aivoihini vapautui ainetta joka sai minulle aikaan sen tunteen. Kun sain lääkkeet niin aina kun päätä kivisti niin otin sellaisen. Ei ole sen jälkeen enää homma vaivannut. Sama ilmiö on monilla ihmisillä jotka kärsivät migreeneistä tai jonkin asteen epilepsiasta.

Juuri tuon takia mainitsin sen alitajuntaisuus -jutun. Minullapa ei ole ollut ikänäni migreeniä, eikä kyllä epilepsiaakaan. Lisää selityksiä, kiitos!

Mastah kirjoitti:

Mielenkiintoista..tiesitkös, että se ei todista sielunvaellusta perättömäksi, jos lääketiede käyttää soluja hyväkseen, ja alkueliöitä elelee vieläkin merissä. Aivan yhtä loogista olisi käyttää sellaista metaforaa argumenttina, "Kun sydän pysähtyy, niin on kliinisesti kuollut..mutta TIESITKÖS, että dinosaurukset kuolivat 65 miljoonaa vuotta sitten??"

Olen tosin kanssasi kerrankin samaa mieltä eräästä seikasta: persoona ja muistot tuhoutuvat "kuoleman" jälkeen. Silloin se olemus, joka ihminen ennen kuolemaansa oli, lakkaa olemasta. Ja ihminenhän määrittelee olemassa olonsa juuri ajattelukyvyn avulla. "Ajattelen, olen siis olemassa.".

SIELU ei ole ihmisen persoona. Sielua voisi vaikka verrata ihan tavalliseen pc-romppuun. Rompulla on tiedostoja, jotka sisältävät erilaista tietoa..tämä romppu on siis sielu, ja nämä tiedot ovat ihmisen olemus. Kun rompulta pyyhkäistään nämä tiedostot pois, ihmisen tuntema "olemus" lakkaa, mutta korppu jää.

Sielu voi olla yksi ja sama vuosisatojen ajan, mutta sitä käyttävät olemassaolonsa määrittelemiseen useat eri ihmiset tuona aikana. Sielun avulla elänyt ihminen kuolee pois, ja uusi ihminen tulee tilalle..ja kokee sielun persoonana!

Sielunvaelluksesta on sitten todisteita?

sielu kirjoitti:

Sielunvaelluksesta on sitten todisteita?

Kannattaa esimerkiksi mennä www.teosofia.net :in sivuille, sieltä löytyy aika hyvää matskua esim. jälleensyntymästä. Sielunvaellus on hieman eri asia... kannattaa lueskella siellä niitä juttuja...tulee paljon viisaammaksi. Ja tämä on totta! =)

divine kirjoitti:

Kannattaa esimerkiksi mennä www.teosofia.net :in sivuille, sieltä löytyy aika hyvää matskua esim. jälleensyntymästä. Sielunvaellus on hieman eri asia... kannattaa lueskella siellä niitä juttuja...tulee paljon viisaammaksi. Ja tämä on totta! =)

Hmm..ai onko sielunvaellus ja jälleensyntymä eri asia..? Noh, aina oppii jotain uutta! :) ps.yritin ainakin. Nyt vetäydyn takaisin maan alle.