Adventtiopin mukaisesti

Tuollainen väite, että adventismia ei olisi ilman Ellen Whiten profeetallista vaikutusta, on väärä ja valheellinen.
Adventismin uranuurtajat ovat olleet perusteellisia Raamatun tutkijoita, jotka ovat Raamatusta löytäneet kaikki ne totuudet, joihin me tänäpäivänäkin uskomme, paitsi että evankelisuuden alueella on alun jälkeen tapahtunut tiettyä kirkastumista.

Whiten vaikutus on näihin ilman häntä löydettyihin totuuksiin ollut vain niiden löytämisen jälkeen tullut jumalallinen vahvistus profeetallisten näkyjen kautta.

Whiten kautta ilmennyt profeetallisuus on kylläkin ollut edesauttamassa sitä, että kirkkokuntamme ei ole jälkeenpäin sillä tavoin hajaantunut eri alaryhmiin kuin moni muu uskonpuhdistuksen jälkeen syntynyt kirkkokunta, vaikka vähän sitäkin on tapahtunut valitettavasti.

Onkin luonnollista, että Jumalan pyrkimys on armolahjojen kautta vaikuttaa kristikunnan yhdentymiseen ja siten sen rakentumiseen, kun taas Saatanan tarkoitus on täysin päinvastainen.

Uskonkin, että kristikunnan ainut mahdollisuus laajempaan yhdentymiseen perustuu kaikkien raamatullisten totuuksien (jotka adventismissa on löydetty) hyväksymiseen niin, että ollaan valmiit alistumaan siihen periaatteeseen, jota Lutherkin esiintoi eli että Raamattu on kaiken kristinopin ylin ohjekirja.
Nyt vain sen kanssa ristiriidassa olevat perinneopit pitää hylätä täydellisesti huolimatta siitä, menetetäänkö miten paljon jäsenistöä tahansa. Tätä viimeistä ei Luther uskaltanut toteuttaa varsinkaan kastetotuuden kohdalla vaan herätyksensä alun hengellisen valon jälkeen hyväksyi kuitenkin tuon siihen asti perinteisen, pakanallisuuudesta nousseen vauvakasteen jatkamisen.

Seraja-m55 kirjoitti:

Tuollainen väite, että adventismia ei olisi ilman Ellen Whiten profeetallista vaikutusta, on väärä ja valheellinen.
Adventismin uranuurtajat ovat olleet perusteellisia Raamatun tutkijoita, jotka ovat Raamatusta löytäneet kaikki ne totuudet, joihin me tänäpäivänäkin uskomme, paitsi että evankelisuuden alueella on alun jälkeen tapahtunut tiettyä kirkastumista.

Whiten vaikutus on näihin ilman häntä löydettyihin totuuksiin ollut vain niiden löytämisen jälkeen tullut jumalallinen vahvistus profeetallisten näkyjen kautta.

Whiten kautta ilmennyt profeetallisuus on kylläkin ollut edesauttamassa sitä, että kirkkokuntamme ei ole jälkeenpäin sillä tavoin hajaantunut eri alaryhmiin kuin moni muu uskonpuhdistuksen jälkeen syntynyt kirkkokunta, vaikka vähän sitäkin on tapahtunut valitettavasti.

Onkin luonnollista, että Jumalan pyrkimys on armolahjojen kautta vaikuttaa kristikunnan yhdentymiseen ja siten sen rakentumiseen, kun taas Saatanan tarkoitus on täysin päinvastainen.

Uskonkin, että kristikunnan ainut mahdollisuus laajempaan yhdentymiseen perustuu kaikkien raamatullisten totuuksien (jotka adventismissa on löydetty) hyväksymiseen niin, että ollaan valmiit alistumaan siihen periaatteeseen, jota Lutherkin esiintoi eli että Raamattu on kaiken kristinopin ylin ohjekirja.
Nyt vain sen kanssa ristiriidassa olevat perinneopit pitää hylätä täydellisesti huolimatta siitä, menetetäänkö miten paljon jäsenistöä tahansa. Tätä viimeistä ei Luther uskaltanut toteuttaa varsinkaan kastetotuuden kohdalla vaan herätyksensä alun hengellisen valon jälkeen hyväksyi kuitenkin tuon siihen asti perinteisen, pakanallisuuudesta nousseen vauvakasteen jatkamisen.

Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.

Adventtikirkon opilliset näkemykset ovat n. 50 ihmisen Raamatun tutkimisen tulos, eivät EGW:n sanelua. Kannattaisi tutustua kirkkohistoriaan paremmin.

kristitty : ( kirjoitti:

Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.

on epäraamatullinen, koska ARMO velvoittaa kuuliaisuuteen Paavalinkin mukaan.

kristitty : ( kirjoitti:

Jos joku ei suostu luottamaan yksin Kristukseen pelastajana, hänen on silloin luotettava lakiin ja ennen kaikkea omaan kykyynsä ja voimaansa noudattaa lakia. Silloin ihminen itse pelastaa omilla teoillaan itsensä. Minkäänlainen osittelu tai sovittelu näiden kahden pelastustien, lain ja armon välillä ei ole mahdollinen. On vain joko - tai. Molempia teitä ei voi kulkea samanaikaisesti. Lain tiellä vanhurskaus on vasta edessäpäin. Se saavutetaan, jos pystyään vaeltamaan johdonmukaisesti kaikessa laille kuuliaisena. Armon tie alkaa lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Se vie perille, jos vain pysytään uskossa Jeesukseen.

Meille adventisteille on täysin selvää se, että Jeesus Kristus on ainut Pelastajamme ja Vapahtajamme.
Mikäli jostain kirjoituksestamme saat tästä vähänkin eriävän käsityksen, osoittaa se vain sen, että et ole ymmärtänyt lukemaasi oikein, tai kirjoittajalle itselläänkin on vielä oppimista evankeliumista.

On kuitenkin raamatullinen tosiasia, että kukaan, joka ei ensin tule synnin tuntoon eli syntiseksi, ei edes lähde etsimään Jeesusta syntiensä Sovittajana ja Armahtajana.
Vain Jumalan lain rikkoja eli syntinen ihminen lähtee etsimään apua Kristukselta ja saa näin syntienanteeksiantamuksen eli saa siinä lahjaksi vanhurskauden Kristuksessa.

Näin siis Jumalan lailla on oma tehtävänsä niin uskon/armon tien aloittamiseksi kuin myös sen jatkamisen suhteen, sillä ei meistä uskoviksi tultuakaan tule syntiin lankeamattomia vielä tässä ajassa. Me tarvitsemme Jeesusta syntiemme Sovittajana joka päivä ja näin Jeesuksen ansioissa me saamme jatkaa voittoisaa pelastetun elämää aina perimmäiseen maaliin saakka.

Tässä ei siis ole lainkaan kysymys siitä, että uskovat pyrkisi pelastamaan itsensä omilla teoillaan vaan nimenomaan Kristuksen ansioissa.

Se, että Kristuksessa armahdettu haluaa pyrkiä jatkossa uskon tiellä elämään sopusoinnussa Jumalan lain kanssa ei tietenkään tarkoita sitä, että hän siten pyrkisi ansaitsemaan jotakin lisäansiota jo lahjaksi saamaansa vanhurskauteen vaan hän haluaa pyrkiä vain rakkaudesta ja kiitollisuudesta elämään Armahtajansa tahdon mukaan ja koska Jumala on selvästi Sanassaan ilmoittanut, että hänen tahtonsa mukainen tie varjelee monelta pahalta kokemukselta tässä ajassa.

Lain tehtävä ei siis tietenkään ole pelastaa vaan paljastaa synti, johon tehtävään myös Pyhä Henki osallistuu ja johtaa syntisen senjälkeen myös Kristuksen, Pelastajan luo. Ks. Joh. 16:8-10.

Eikä lain tie voi siksikään olla mikään pelastustie, että vain sen elinikäinen, täydellinen pitäminen aina ajatustasoa myöten vain voisi olla pelastukseksi.
Sellaiseen me emme kukaan kuitenkaan kykene, sillä lankeamme uskovinakin syntiin jopa päivittäin, ainakin ajatustasolla, joka Jeesuksen vuorisaarnan mukaan sekin on syntiä.

Se on kuitenkin Jumalan tahdon vastaista, jos joku opettaa, että Jumalan laki ei olisi voimassa edelleen synnin osoittajana ja alkuperäisessä muodossaan eikä hyväksy sitä.

Seraja-m55 kirjoitti:

Meille adventisteille on täysin selvää se, että Jeesus Kristus on ainut Pelastajamme ja Vapahtajamme.
Mikäli jostain kirjoituksestamme saat tästä vähänkin eriävän käsityksen, osoittaa se vain sen, että et ole ymmärtänyt lukemaasi oikein, tai kirjoittajalle itselläänkin on vielä oppimista evankeliumista.

On kuitenkin raamatullinen tosiasia, että kukaan, joka ei ensin tule synnin tuntoon eli syntiseksi, ei edes lähde etsimään Jeesusta syntiensä Sovittajana ja Armahtajana.
Vain Jumalan lain rikkoja eli syntinen ihminen lähtee etsimään apua Kristukselta ja saa näin syntienanteeksiantamuksen eli saa siinä lahjaksi vanhurskauden Kristuksessa.

Näin siis Jumalan lailla on oma tehtävänsä niin uskon/armon tien aloittamiseksi kuin myös sen jatkamisen suhteen, sillä ei meistä uskoviksi tultuakaan tule syntiin lankeamattomia vielä tässä ajassa. Me tarvitsemme Jeesusta syntiemme Sovittajana joka päivä ja näin Jeesuksen ansioissa me saamme jatkaa voittoisaa pelastetun elämää aina perimmäiseen maaliin saakka.

Tässä ei siis ole lainkaan kysymys siitä, että uskovat pyrkisi pelastamaan itsensä omilla teoillaan vaan nimenomaan Kristuksen ansioissa.

Se, että Kristuksessa armahdettu haluaa pyrkiä jatkossa uskon tiellä elämään sopusoinnussa Jumalan lain kanssa ei tietenkään tarkoita sitä, että hän siten pyrkisi ansaitsemaan jotakin lisäansiota jo lahjaksi saamaansa vanhurskauteen vaan hän haluaa pyrkiä vain rakkaudesta ja kiitollisuudesta elämään Armahtajansa tahdon mukaan ja koska Jumala on selvästi Sanassaan ilmoittanut, että hänen tahtonsa mukainen tie varjelee monelta pahalta kokemukselta tässä ajassa.

Lain tehtävä ei siis tietenkään ole pelastaa vaan paljastaa synti, johon tehtävään myös Pyhä Henki osallistuu ja johtaa syntisen senjälkeen myös Kristuksen, Pelastajan luo. Ks. Joh. 16:8-10.

Eikä lain tie voi siksikään olla mikään pelastustie, että vain sen elinikäinen, täydellinen pitäminen aina ajatustasoa myöten vain voisi olla pelastukseksi.
Sellaiseen me emme kukaan kuitenkaan kykene, sillä lankeamme uskovinakin syntiin jopa päivittäin, ainakin ajatustasolla, joka Jeesuksen vuorisaarnan mukaan sekin on syntiä.

Se on kuitenkin Jumalan tahdon vastaista, jos joku opettaa, että Jumalan laki ei olisi voimassa edelleen synnin osoittajana ja alkuperäisessä muodossaan eikä hyväksy sitä.

"Se on kuitenkin Jumalan tahdon vastaista, jos joku opettaa, että Jumalan laki ei olisi voimassa edelleen synnin osoittajana ja alkuperäisessä muodossaan eikä hyväksy sitä."

Mikä on Jumalan lain alkuperäinen muoto ? Onko kyseessä Mooseksen laki?

Seraja-m55 kirjoitti:

Meille adventisteille on täysin selvää se, että Jeesus Kristus on ainut Pelastajamme ja Vapahtajamme.
Mikäli jostain kirjoituksestamme saat tästä vähänkin eriävän käsityksen, osoittaa se vain sen, että et ole ymmärtänyt lukemaasi oikein, tai kirjoittajalle itselläänkin on vielä oppimista evankeliumista.

On kuitenkin raamatullinen tosiasia, että kukaan, joka ei ensin tule synnin tuntoon eli syntiseksi, ei edes lähde etsimään Jeesusta syntiensä Sovittajana ja Armahtajana.
Vain Jumalan lain rikkoja eli syntinen ihminen lähtee etsimään apua Kristukselta ja saa näin syntienanteeksiantamuksen eli saa siinä lahjaksi vanhurskauden Kristuksessa.

Näin siis Jumalan lailla on oma tehtävänsä niin uskon/armon tien aloittamiseksi kuin myös sen jatkamisen suhteen, sillä ei meistä uskoviksi tultuakaan tule syntiin lankeamattomia vielä tässä ajassa. Me tarvitsemme Jeesusta syntiemme Sovittajana joka päivä ja näin Jeesuksen ansioissa me saamme jatkaa voittoisaa pelastetun elämää aina perimmäiseen maaliin saakka.

Tässä ei siis ole lainkaan kysymys siitä, että uskovat pyrkisi pelastamaan itsensä omilla teoillaan vaan nimenomaan Kristuksen ansioissa.

Se, että Kristuksessa armahdettu haluaa pyrkiä jatkossa uskon tiellä elämään sopusoinnussa Jumalan lain kanssa ei tietenkään tarkoita sitä, että hän siten pyrkisi ansaitsemaan jotakin lisäansiota jo lahjaksi saamaansa vanhurskauteen vaan hän haluaa pyrkiä vain rakkaudesta ja kiitollisuudesta elämään Armahtajansa tahdon mukaan ja koska Jumala on selvästi Sanassaan ilmoittanut, että hänen tahtonsa mukainen tie varjelee monelta pahalta kokemukselta tässä ajassa.

Lain tehtävä ei siis tietenkään ole pelastaa vaan paljastaa synti, johon tehtävään myös Pyhä Henki osallistuu ja johtaa syntisen senjälkeen myös Kristuksen, Pelastajan luo. Ks. Joh. 16:8-10.

Eikä lain tie voi siksikään olla mikään pelastustie, että vain sen elinikäinen, täydellinen pitäminen aina ajatustasoa myöten vain voisi olla pelastukseksi.
Sellaiseen me emme kukaan kuitenkaan kykene, sillä lankeamme uskovinakin syntiin jopa päivittäin, ainakin ajatustasolla, joka Jeesuksen vuorisaarnan mukaan sekin on syntiä.

Se on kuitenkin Jumalan tahdon vastaista, jos joku opettaa, että Jumalan laki ei olisi voimassa edelleen synnin osoittajana ja alkuperäisessä muodossaan eikä hyväksy sitä.

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain (Joh.6:2).

Paavali puhuu Kristuksen laista. Saman asian hän on myös maininnut sanoessaan, ettei hän ole vailla Jumalan lakia, hänellä on Kristuksen laki (1 Kor 9:21).

Olemmeko sittenkin lain alaisia? Onko Kristukseen uskovalle vain tullut uusi laki vanhan Mooseksen lain tilalle? Mooseksen laki kiteytyi rakkauden kaksoiskäskyksi (Matt 22:36-40). Mikä on sitten Kristuksen laki? Kyllä se on sama käsky rakastaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen viimeisenä yhdessäolon iltana, että hän antaa uuden käskyn: ”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh 13:34). Se on uusi siksi, että sitä koetellaan elämässämme joka päivä emmekä koskaan ole sitä täysin oppineet. Siksi meitä on siihen toistuvasti kehotettava.

Rakkauden kaksoiskäsky ilmoittaa kaikissa elämäntilanteissa Jumalan tahdon. Sen edessä tiedämme joka päivä, mitä Jumala meiltä haluaa. Nimenomaan suhteessa lähimmäisiimme olemme aina sidottuja käskyyn rakastaa. Siitä meitä ei vapauteta koskaan.

Kun Paavali halusi voittaa Kristukselle lain alaisena eläviä, hän sanoi olleensa heille kuin lain alainen. Sitten hän lisäsi: ”Vaikka en olekaan lain alainen” (1 Kor 9:20). Paavali oli juuri kirjoittanut galatalaisille, että jos he pyrkivät vanhurskauteen lakia noudattamalla, silloin he joutuvat eroon Kristuksesta ja armon ulkopuolelle (Gal 5:4). ”Jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan” (Gal 2:21). Nyt hän kuitenkin käskee toteuttamaan Kristuksen lakia.

Suhteemme Jumalaan ja pelastumisemme ei ole sidottu siihen kuinka hyvin olemme kyenneet rakastamaan. Siinä emme ole lain alaisia. Pelastumme yksi armosta vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja huutamalla avuksi Herran nimeä. Näin silloinkin, kun koemme, ettemme pysty rakastamaan emmekä kantamaan toisten taakkoja.

Kun Paavali kutsuu tässä toteuttamaan Kristuksen tahtoa, hänen lakiaan, hän asettaa silmiemme eteen Jeesuksen esikuvana. Jeesushan kutsui luokseen kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia haluten antaa levon (Matt 11:28). Hänen seuraajiensakin kehotetaan toimimaan samalla tavoin. ”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan” (1 Tess 5:14, KR38). Tätä joudumme harjoittelemaan läpi koko uskonelämän.

Jokaisella lähellämme elävällä ihmisellä on omat taakkansa kannettavanaan. Näin myös kristittyjen yhteydessä. Rakastamme, kun jaamme hänen kanssaan hänen taakkaansa. Emme jätä toista yksin taakkojensa kanssa. On mentävä mukaan toisen ahdistukseen niin pitkälle kuin voi ja uskaltaa mennä. Tosin silloinkin voimme kantaa toisen taakkaa vain hetken ja vain osittain. Mutta onko meillä valmiutta tulla lähelle, nähdä ja kuulla, mitä taakkoja toiset kantavat? Annammeko omien taakkojemme niin sitoa itseämme, ettemme suostu näkemään muita taakkojen kantajia? Lähimmäisen taakkoja voi kantaa vain lähellä ollen, vain kuuloetäisyydellä, vain olemalla kiinnostunut toisen huolista ja ongelmista eikä vain omista huolista.

Seraja-m55 kirjoitti:

Tuollainen väite, että adventismia ei olisi ilman Ellen Whiten profeetallista vaikutusta, on väärä ja valheellinen.
Adventismin uranuurtajat ovat olleet perusteellisia Raamatun tutkijoita, jotka ovat Raamatusta löytäneet kaikki ne totuudet, joihin me tänäpäivänäkin uskomme, paitsi että evankelisuuden alueella on alun jälkeen tapahtunut tiettyä kirkastumista.

Whiten vaikutus on näihin ilman häntä löydettyihin totuuksiin ollut vain niiden löytämisen jälkeen tullut jumalallinen vahvistus profeetallisten näkyjen kautta.

Whiten kautta ilmennyt profeetallisuus on kylläkin ollut edesauttamassa sitä, että kirkkokuntamme ei ole jälkeenpäin sillä tavoin hajaantunut eri alaryhmiin kuin moni muu uskonpuhdistuksen jälkeen syntynyt kirkkokunta, vaikka vähän sitäkin on tapahtunut valitettavasti.

Onkin luonnollista, että Jumalan pyrkimys on armolahjojen kautta vaikuttaa kristikunnan yhdentymiseen ja siten sen rakentumiseen, kun taas Saatanan tarkoitus on täysin päinvastainen.

Uskonkin, että kristikunnan ainut mahdollisuus laajempaan yhdentymiseen perustuu kaikkien raamatullisten totuuksien (jotka adventismissa on löydetty) hyväksymiseen niin, että ollaan valmiit alistumaan siihen periaatteeseen, jota Lutherkin esiintoi eli että Raamattu on kaiken kristinopin ylin ohjekirja.
Nyt vain sen kanssa ristiriidassa olevat perinneopit pitää hylätä täydellisesti huolimatta siitä, menetetäänkö miten paljon jäsenistöä tahansa. Tätä viimeistä ei Luther uskaltanut toteuttaa varsinkaan kastetotuuden kohdalla vaan herätyksensä alun hengellisen valon jälkeen hyväksyi kuitenkin tuon siihen asti perinteisen, pakanallisuuudesta nousseen vauvakasteen jatkamisen.

Kyllä sinä itse puhut kaikessa täyttä valetta. Sinun puheessasi ei ole kristinuskon ajatustakaan edes siteeksi. Onkin selvää, miksi teitä ei pidetä kristinuskoon kuuluvina. Esittämäsi asiat eivät kuulu kristinuskoon, se on selvää. En suosittelisi kenellekään sinun kaltaseksi tuloa. Sillä ei olisi uskoontulon kanssa mittään twekemistä. Ette te kuulu meihin, se selvisi viimeistään nyt! 1.Johanneksen kirje:
2:19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

dikotomia on kirjoitti:

on epäraamatullinen, koska ARMO velvoittaa kuuliaisuuteen Paavalinkin mukaan.

Emme voi uskoontulon jälkeenkään rakentaa uskonelämäämme kuuliaisuutemme, aikaansaannostemme tai muuttumisemme varaan (Gal 2:18). Armosta tulimme uskoon, armon varassa jatkamme lankeemuksistamme huolimatta (Miik 7:8). Kaikkein kauheinta olisi turhentaa Kristuksen sovituskuoleman jatkuva ja perustava merkitys koko uskonelämällemme (Gal 2:21). Näin kuitenkin tapahtuu, jos painopiste uskonelämässä siirtyy armosta, Kristuksen kuolemasta ja uskonvanhurskaudesta. Uskomme keskus ei ole siinä, mitä meissä tapahtuu, millaisia olemme ja millaiseksi tulemme, mitä teemme tai saamme aikaan. Kaikki tuo on lakia ja lain vaikutuksesta kuolimme (2:19). Meidän pitäisi nyt elää laista vapaina. Tämä merkitsee sitä, että voimme yhteyden luo ja ylläpitää joka hetkinen syntiemme anteeksisaaminen. Se taas on yksin Jeesuksen teko, jonka hän vaikuttaa meissä. Siksi vain evankeliumin avulla voimme elää Jumalalle ja olla joka hetki kelvollisia hänelle.

olisi, koska kirjoitti:

Adventtikirkon opilliset näkemykset ovat n. 50 ihmisen Raamatun tutkimisen tulos, eivät EGW:n sanelua. Kannattaisi tutustua kirkkohistoriaan paremmin.

Kyllä sinua on johdettu pahasti harhaan. Kopioin A-kirkon sivuilta tämän esimerkin. Voit tutustua, miten on rakennettu pyhäkköoppi tutkivine tuomioineen. Perustuuko tämä oppi vain ja ainoastaan Raamattuun?

Lähdeviitteet ja huomautukset:

1. Heprealaiskirje puhuu taivaassa olevasta todellisesta pyhäköstä. Jakeessa Hepr. 8:2 oleva sana "pyhäkkö" ("Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä") on käännetty kreikan kielen sanasta ta hagia, joka on monikkomuoto pyhää paikkaa (esinettä) tarkoittavasta sanasta. Sama monikkomuoto esiintyy mm. seuraavissa Heprealaiskirjeen kohdissa: 9:8, 12, 24, 25; 10:19; 13:11. Useissa erikielisissä käännöksissä edellä mainittu sana (ta hagia) on käännetty myös kaikkeinpyhimmäksi tai pyhäksi. Tämä johtuu siitä, että kääntäjät ovat pitäneet ta hagiaa ns. intensiivisenä monikkona, joka voidaan kääntää myös yksiköksi. Mutta Septuagintan ja Josephuksen tutkiminen osoittaa, että termi ta hagia viittaa johdonmukaisesti 'pyhiin esineisiin' tai 'pyhiin paikkoihin' - siis pyhäkköön itseensä. Se on yleistermi, jota käytetään tarkoitettaessa koko pyhäkköä, johon sisältyvät pyhä ja kaikkeinpyhin.
Heprealaiskirjeestä itsestään löytyy voimakasta eksegeettistä tukea sille havainnolle, että Heprealaiskirje käyttää käsitettä ta hagia tarkoittamaan koko pyhäkköä. Ensimmäisen kerran Heprealaiskirje käyttää termiä ta hagia alussa mainitussa jakeessa 8:2, jossa se on rinnakkaistermi käsitteelle 'pyhäkköteltta'. Koska jakeesta 8:5 ilmenee, että "teltta" (skene) tarkoittaa koko pyhäkköä, ta hagia jakeessa 8:2 tarkoittaa epäilemättä koko taivaan pyhäkköä (näin uusi raamatunsuomennos kääntääkin, suom.huom.). Ei ole mitään syytä kääntää monikkomuotoa ta hagia Heprealaiskirjeessä kaikkeinpyhimmäksi. Useimmissa tapauksissa tekstiyhteys suosii ta hagian kääntämistä pyhäköksi ("Christ and His High Priestly Ministry," Ministry, October 1980, s.49).
Tutkittuaan maallista pyhäkköä ja termiä ta hagia adventistiuranuurtajat tekivät sen johtopäätöksen, että myös taivaan pyhäkössä on kaksi osastoa. Tämä käsitys muodosti perustan heidän pyhäkköä koskevan opetuksensa kehitykselle (Damsteegt, "The Historical Development of the Sanctuary Doctrine in Early Adventist Thought" ; vrt. White, Alfa ja omega 7 (Kirjatoimi, Tampere 1988), s. 354 - 356, 363 - 369.
2. Ks. The SDA Bible Commentary, rev.ed., Ellen G. White Comments, vol. 6, s. 1082.
3. Vanhoista juutalaisista kirjoituksista ilmenee, että jotkut rabbit uskoivat myös todelliseen taivaassa olevaan pyhäkköön. Eräs rabbi sanoi 2.Moos. 15:17:n johdosta:"Maallinen pyhäkkö vastaa taivaallista pyhäkköä ja arkki taivaallista valtaistuinta" (Midrash Rabbah. Numbers, repr.ed. , vol. 1, chap.4, sec. 13, p.110). Toinen rabbi, jota lainataan babylonialaisessa Talmudissa, puhui "taivaallisesta ja maallisesta temppelistä" (Sanhedrin, 99b, I. Epstein, ed. ). Vielä eräs opettaja on lausunut: "Erimielisyyttä ei ole siitä, että täällä alhaalla oleva pyhäkkö on ylhäällä olevan pyhäkön jäljennös" (Leon Nemoy, ed., Midrash on Psalms, transl. by William G. Braude , Psalm 30, sec.1, p.386).
4. Heprealaiskirje kuvaa taivaassa olevaa todellista pyhäkköä: "Taivaan pyhäkön todellisuutta korostetaan edelleen adjektiivilla 'todellinen', Hepr. 8:2. Taivaallinen pyhäkkö on 'todellinen'. Tässä samoin kuin jakeessa 9:24, jossa myös on kysymys taivaan pyhäköstä, käytetty kreikan kielen sana on alethinos. Tämä sana tarkoittaa nimenomaan todellista vastakohtana pelkälle näennäiselle. - - Koska taivaan pyhäkkö liittyy Jumalan todellisuuteen, se on yhtä todellinen kuin Jumalakin" (Hasel, "Christ's Atoning Ministry in Heaven," Ministry, January 1976, special insert, p.21c).
5. Holbrook, "Sanctuary of Salvation", Ministry, Jan. 1983, s. 14.
6. White, Alfa ja omega 4, s. 16.
7. Holbrook, "Light in the Shadows", Journal of Adventist Education, Oct. - Nov. 1983, s. 27.
8. Sama, s. 28.
9. "Kristuksen toiminnassa tulisi olemaan kaksi suurta vaihetta, jotka kumpikin täyttivät tietyn ajanjakson ja oman määrätyn paikkansa taivaallisessa pyhäkössä. Sitä kuvaavasti maanpäällinenkin pyhäkköpalvelus jakautui kahteen vaiheeseen, päivittäiseen ja vuotuiseen palvelukseen, ja pyhäkössä oli näille kummallekin omistettu oma osastonsa" (White, Alfa ja omega 1, s. 336).
10. Päivittäisessä iltauhrissa ja aamu - uhrissa pappi edustaa koko kansaa.
11. Perheen isä edusti vaimoaan ja lapsiaan, jotka eivät uhranneet eläinuhreja.
12. Ks. esim. Angel M. Rodriguez, "Sacrificial Substitution and the Old Testament Sacrifices" in Sanctuary and the Atonement, s. 134 - 156; A.M. Rodriguez, "Transfer of Sin in Leviticus", in 70 Weeks, Leviticus, and the Nature of Prophecy, ed. F.B. Holbrook (Washington, DC.: Biblical Research Institute of the General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), s. 169 - 197.
13. "Atonement, Day of" in The Jewish Encyclopedia, ed. Isidore Singer (New York: Funk and Wagnalls Co., 1903), s. 286. Ks. myös Hasel, "Studies in Biblical Atonement I: Continual Sacrifive, Defilement/Cleansing and Sanctuary", in Sanctuary and the Atonement, s. 97 - 99.
14. Hasel, "Studies in Biblical Atonement I", s. 99 - 107; Alberto R. Treiyer, "The Day of Atonement as Related to the Contamination and Purification of the Sanctuary", 70 Weeks, Leviticus, Nature of Prophecy, s. 253..
15. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 27.
16. Sama, s. 29.
17. Ks. esim. Hasel, "Studies in Biblical Atonement II: The Day of Atonement", in Sanctuary and Atonement, s. 115 - 125.
18. Vrt. Hasel, "The 'Little Horn', the Saints, and the Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 206,207; Treiyer, "Day of Atonement", s. 252,253.
19. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 29.
20. Vrt. "Azazel", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 102.
21. Holbrook, "Sanctuary of Salvation," s.16. Kautta vuosisatojen raamatunselittäjät ovat tulleet samanlaisiin lopputuloksiin. Septuagintassa asasel on käännetty apopompaios, pahansuopaa jumaluutta tarkoittava kreikan sana. Muinaiset juutalaiset kirjoittajat ja varhaiset kirkkoisät katsoivat Asaselin tarkoittavan paholaista (SDA Encyclopedia, rev.ed., s.1291, 1292). Viime ja tämän vuosisadan tulkitsijoista samaa kantaa ovat edustaneet mm. Samuel M. Zwemer, William Milligan, James Hastings ja William Smith presbyteerisestä kirkosta; E.W. Hengstenberg, Elmer Flack ja H.C. Alleman luterilaisesta kirkosta; William Jenks, Charles Beecher ja F.N. PeLoubet kongregationalistisesta kirkosta; John M'Clintock ja James Strong metodistikirkosta; James M. Gray reformoidusta episkopaalikirkosta; J.B. Rotherhorn Disciples of Christ - kirkosta - - . Monet muut ovat ilmaisseet samanlaisia käsityksiä (Questions on Doctrine, s. 394,395).
Jos Asasel edustaa Saatanaa, miten voi Raamattu (ks. 3.Moos. 16:10) liittää hänet sovitukseen? Niin kuin ylipappi, toimitettuaan pyhäkön puhdistusmenot, asetti synnit Asaselille, joka oli iäksi erotettu Jumalan kansasta, samoin Kristus, puhdistettuaan taivaallisen pyhäkön, siirtää kansansa tunnustetut ja anteeksiannetut synnit Saatanalle, joka sitten on ikuisesti erossa pelastetuista. "Miten sopivaa onkaan, että viimeisenä näytöksenä draamassa, jossa on kysymys siitä, miten Jumala käsittelee syntiä, on kaiken synnin ja syyllisyyden palauttaminen Saatanan pään päälle. Hänestähän on alkujaan lähtöisinkin kaikki se synti, mikä aiheutti sellaisen murhenäytelmän niiden elämässä, jotka nyt on vapautettu synnistä Kristuksen sovittavalla verellä. Siten rengas on sulkeutunut, draama on päättynyt. Vasta sitten kun Saatana, kaiken synnin alkuunpanija, on lopullisesti raivattu pois, voidaan todella sanoa, että synti on ikuisiksi ajoiksi hävitetty Jumalan maailmankaikkeudesta. Tässä erityismerkityksessä voimme ymmärtää, että Asaselin pukilla on oma osansa 'sovituksessa' (3.Moos. 16:10). Kun vanhurskaat on pelastettu ja jumalattomat hävitetty eikä Saatanaa enää ole, silloin ja vasta silloin on maailmankaikkeus oleva täydellisen sopusoinnun tilassa niin kuin se oli alkujaan ennen synnin ilmaantumista" (The SDA Bible Commentary, rev. ed., vol.1, s.778).
22. Holbrook, "Sanctuary of Salvation", s. 16.
23. Treiyer, "Day of Atonement", s. 245.
24. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 30.
25. Ks. lukua 4.
26. Henry Alford, The Greek Testament, 3rd ed. (London: Deighton, Bell and Co., 1864), vol. 4, s. 179.
27. B.F. Westcott, Epistle to the Hebrews, s. 272, 271.
28. Asettamalla nämä tunnustetut synnit Kristuksen päälle, ne "siirretään todellisesti taivaalliseen pyhäkköön" (White, Alfa ja omega 7, s. 362.
29. Tämä oikeudenkäynti koskee Jumalan lapsiksi tunnustautuvia. "Vertauskuvallisessa palveluksessa vain niillä, jotka olivat Jumalan edessä tunnustaneet syntinsä ja tehneet parannuksen ja joiden synnit syntiuhrin veren kautta oli siirretty pyhäkköön, oli osa sovituspäivän palveluksessa. Samoin myös lopullisen sovituksen ja tutkivan tuomion suurena päivänä käsitellään vain Jumalan omiksi tunnustautuvien asiat. Jumalattomien tuomitseminen on tästä erillään oleva toimitus, joka tapahtuu myöhemmin. 'Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?' (1.Piet. 4:17)" (Sama, s.406,407).
30. Juutalainen perinne on kauan kuvannut Jom Kippurin tuomion päivänä, päivänä, jolloin Jumala istuu valtaistuimellaan ja tuomitsee maailman. Muistikirjat avataan, jokainen tarkastetaan ja jokaisen kohtalo sinetöidään. Katso artikkelia "Atonement, Day of," The Jewish Encyclopedia; Morris Silverman, comp. and ed., High Holyday Prayer Book (Hartford, Conn.: Prayer Book Press, 1951), s.147,164. Jom Kippur antaa uskoville lohdutusta ja varmuutta, sillä se on "päivä, jolloin pelottava tulevan tuomion odotus antaa sijaa luottavalle vakuutukselle siitä, että Jumala ei tuomitse vaan auliisti armahtaa ne, jotka kääntyvät hänen puoleensa katuvina ja nöyrinä" (William W. Simpson, Jewish Prayer and Worship [New York: Seabury Press, 1965], s.57,58).
31. Ks. Arthur J. Ferch, "The Judgment Scene in Daniel 7", in Sanctuary and Atonement, s. 163 - 166,169.
32.Antiokosta koskevista ongelmista Danielin tulkinnassa ks. W.H. Shea, Selected Studies on Prophetic Interpretation, s.25 - 55.
33. Shea, "Unity of Daniel", in Symposium on Daniel, ed. F.B. Holbrook (Washington, DC.: Biblical Research Institute of the General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), s. 165 - 219.
34. "The Amazing Prophecies of Daniel and Revelation", These Times, Apr. 1979, s. 18. Ks. myös Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 166 - 173; and chapter 12.
35. Maallisessa pyhäkössä ylipappi astui suurena sovituspäivänä kaikkeinpyhimpään ja samalla lopetti palveluksensa pyhäkön ensimmäisessä osassa. "Samoin Kristus lopetti työnsä pyhässä, kun hän meni kaikkeinpyhimpään suorittamaan sovitustyön viimeistä osaa. Palvelustyön päättyessä ensimmäisessä osastossa se alkoi toisessa. - - Samoin Kristus oli päättänyt vain edellisen osan työstään meidän välittäjänämme, aloittaakseen jälkimmäisen osan, ja hän edelleenkin esitti verensä Isän edessä syntisten puolustukseksi" (White, Alfa ja omega 7, s. 367).
36. Monissa raamatunkäännöksissä, mm. englantilaisessa kuningas Jaakon käännöksessä (KJV), heprealaisen alkutekstin termi nitsdaq on käännetty puhdistamiseksi. Tämä käännös pohjautuu latinalaiseen Vulgataan, jossa heprean termi on käännetty latinaksi mundapitur, 'puhdistetaan', joka puolestaan seuraa Vanhan testamentin varhaisimpia kreikankielisiä käännöksiä Septuagintaa ja Theodotionia, joissa käytetään kreikan sanaa katharisthesetai, 'puhdistetaan'.
Useimmat nykyaikaiset raamatunkäännökset eivät noudata tätä perinteellistä käännöstapaa. Koska nitsdaq pohjautuu verbimuotoon tsadaq, joka kattaa laajan merkityskentän ja voidaan kääntää esim. 'tehdä oikeaksi', 'vanhurskaaksi', 'vanhurskautettu', 'oikeassa olevaksi osoitettu', nämä käännökset puhuvat 'oikeuteen asettamisesta', 'ennallistamisesta', 'oikeaan asemaan palauttamisesta' jne. Vanhan testamentin runokielelle ominainen kerto osoittaa, että tsadaq - sanan rinnalla samaa tarkoittavana voidaan käyttää sanaa taher, "olla puhdas" (Job 4:17; vrt. 17:9), zakah, "puhdas" (Job 15:14; 25:4) ja bor, "puhdas" (Ps. 18:21). Näin ollen nitsdaq "sisällyttää semanttiseen merkitysalaansa sellaisia merkityksiä kuin 'puhdistaminen, oikeaksi osoittaminen, vanhurskauttaminen, kohdalleen asettaminen, ennallistaminen'. Miten tämä heprean termi nykykielessä ilmaistaankin, pyhäkön 'puhdistamiseen' sisältyy kirjaimellisen puhdistuksen lisäksi ennalleen saattaminen, oikeuteen asettaminen" (Hasel, "'Little Horn', the Heavenly Sanctuary and the Time of the End: A Study of Daniel 8:9 - 14," in Symposium on Daniel, s.453). Katso myös sama, s. 448 - 458; Hasel, "The 'Little Horn', the Saints, and the Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 203 - 208; Niels - Erik Andreasen, "Translation of Nisdaq/Katharisthesetai in Daniel 8:14", in Symposium on Daniel, s. 475 - 496; Maxwell, God Cares, vol. 1, s. 175; "Christ and His High Priestly Ministry", Ministry, Oct. 1980, s. 34,35.
37. Jotkut ovat tulkinneet "2300 iltaa ja aamua" 1150 kirjaimelliseksi päiväksi, mutta tämä on vastoin heprean käytäntöä. "Kun heprealaiset halusivat ilmaista erikseen päivän ja yön vuorokauden osina, he mainitsivat molempien lukumäärän. He sanoivat esim. 40 päivää ja 40 yötä (1.Moos. 7:4,12; 2.Moos. 24:18; 1.Kun. 19:8) ja kolme päivää ja kolme yötä (Joona 2:1; Matt. 12:40), mutta he eivät puhuneet 80 päivästä ja yöstä jos tarkoittivat 40 vuorokautta. Hepreankielinen lukija ei voinut ymmärtää 2300 illan ja aamun aikajaksoa siten, että kysymys olisi ollut 2300 puolivuorokaudesta eli 1150 vuorokaudesta, koska ilta ja aamu luomiskertomuksessa muodosti kokonaisen vuorokauden. - - Meidän on sen vuoksi ymmärrettävä sanat sellaisinaan eli että kysymys on 2300 kokonaisesta vuorokaudesta" (C.F. Keil, Biblical Commentary on the Book of Daniel, trans. M.G.Easton, in C.F.Keil and F. Delitzsch, Biblical Commentary on the Old Testament [Grand Rapids: Wm.B.Eerdmans, 1959], vol. 25, s. 303,304]. Ks. myös Hasel, "Sanctuary of Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 195; Hasel, "The 'Little Horn', the Heavenly Sanctuary and the Time of the End", in Symposium on Daniel, s. 430 - 433; Siegfried J. Schwantes, "Ereb Boqer of Daniel 8:14 Re - Examined", in Symposium on Daniel, s. 462 - 474); Mxwell, God Cares, vol. 1, s. 174.
38. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 2, s. 985; vol. 3, s. 252, 743; vol. 4, s. 397,404. Periaatetta profeetallinen päivä vastaa kirjaimellista vuotta, ks. Shea, Selective Studies on Prophetic Interpretation, s. 56 - 93.
39. Ks. esim. Hasel, "Sanctuary in Daniel 8", in Sanctuary and Atonement, s. 196, 197; Shea, "Unity of Daniel", in Symposium on Daniel, s. 220 - 230.
40. Heprealaisten kirjoitusten kuten Mishnan tarkastelu osoittaa, että vaikka chathak voi tarkoittaa 'määrätä', yleisempi merkitys liittyy kuitenkin ajatukseen leikkaamisesta (Shea, "The relationship Between the Prophecies of Daniel 8 and Daniel 9," in Sanctuary and Atonement, s.242).
41. Gesenius, Hebrew and Chaldee Lexicon to the Old Testament Scripture, trans. Samuel P. Tregelles (Grand Rapids: W.B. Eerdamans, reprint ed., 1950), s. 314.
42. Ks. Ferch, "Commencement Date for the Seventy Week Prophecy", in 70 Weeks, Leviticus, and the Nature of Prophecy, s. 64 - 74.
43. Danielin 8. luku ilmaisee selvästi, että 2300 illan ja aamun ajanjakson on tarkoitettava pitkää aikaa. Jakeessa 13 esitetty kysymys kuuluu sanatarkasti: "Kuinka pitkää aikaa näky tarkoittaa?" Tässä käytetty sana 'näky' on sama, jota on käytetty jakeissa 1 ja 2. Kun siis taivaallinen olento esittää kysymyksen näyn tarkoittaman ajan pituudesta, hän ennakoi vastausta, joka kattaa koko näyn ensimmäisen ja toisen eläinsymbolin kautta sarvisymboliin ja lopun aikaan asti, kuten osoitetaan jakeissa 17 ja 19. Kun tämän ajan pituus määritellään 2300 illaksi ja aamuksi, käy selvästi ilmi, että tuo aikajakso ulottuu Meedia - Persian valtakunnasta lopun aikaan asti, mikä osoittaa, että illat ja aamut tarkoittavat vuosia eikä vuorokausia.
44. Vrt. Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission, s. 14,15; Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4.
45. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vol. 4, s. 404.
46. Ks. esim. Francis D. Nichol, The Midnight Cry (Washington, D.C.: Review and Herald, 1944).
47. Ks. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vols. 1 - 4; Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission. s. 16 - 20.
48. Ks. Damsteegt, Foundations of the Seventh - day Adventist Message and Mission, s. 103 - 146; White, The Great Controversy, s. 423 - 432.
49. Froom, Movement of Destiny. s. 543.
50. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 35.
51. White, Christ's Object Lessons, s. 310.
52. Holbrook, "Light in the Shadows", s. 35.
53. Armon ajan päättyminen tarkoittaa aikaa, jolloin katumus ja kääntyminen ei enää ole mahdollista. Ihmisen armonaika voi päättyä kolmella tavalla: 1) kuolemassa; 2) kun hän on tehnyt synnin, jota ei voi saada anteeksi (Matt. 12:31,32; Luuk. 12:10); 3) kun armonaika päättyy kaikilta juuri ennen toista adventtia. Niin kauan kun Kristus toimii ylipappina ja välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä, armoa on saatavilla. "Sen vuoksi rangaistustuomioita, joihin ei sisälly armoa, ei voida langettaa ennen kuin Kristuksen työ pappina on päättynyt. Mutta seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan ilman armoa (Ilm. 14:10; 15:1), joten ne vuodatetaan sen jälkeen, kun Kristus on lopettanut välitystyönsä ja armonaika on päättynyt" (U. Smith, in SDA Encyclopedia, rev.ed. s.1152).

kysymys ? kirjoitti:

"Se on kuitenkin Jumalan tahdon vastaista, jos joku opettaa, että Jumalan laki ei olisi voimassa edelleen synnin osoittajana ja alkuperäisessä muodossaan eikä hyväksy sitä."

Mikä on Jumalan lain alkuperäinen muoto ? Onko kyseessä Mooseksen laki?

Jumalan lain alkuperäisen muodon löydät 2. Moos. 20:2-17, jossa se vastaa sitä muotoa, miten Jumala itse kirjoitti sen lain tauluihin.

Minä en ole koskaan pitänyt tätä lakia Mooseksen lakina vaikka Mooses onkin kirjannut sen Tooraan eli viiteen Mooseksen kirjaan.

On syytä huomata, että Jumalan laki velvoitti myös israelilaisten keskuuteen liittyneitä muukalaisia eli muiden kansojen ihmisiä, kuten voimme lukea 5. Moos. 31:12 "Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä MUUKALAISET, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat,"

On siis aivan eri asia puhutaanko Mooseksen laista vai Jumalan laista, jota jälkimmäistä ei annettu vain lihallisille israelilaisille vaan myös lihallisille muiden kansojen ihmisille ja sitten UL:ssa sydämeen kirjoitettuna kaikille Kristukseen uskoville uskonsuunnasta riippumatta - ks. Hepr. 8:8-10 - eli hengellisille israelilaisille tai hengellisille juutalaisille Room. 2:28,29 ja 9:6 mukaan.

Tässä hengellisessä israelilaisuudessa on kysymys samalla ja varsinkin Aabrahamin, Israelin eli Jaakobin isoisän perillisistä uskon kautta, josta Paavali todistaa Gal. 3:29 "Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan."

kylä lähtee kirjoitti:

Kyllä sinä itse puhut kaikessa täyttä valetta. Sinun puheessasi ei ole kristinuskon ajatustakaan edes siteeksi. Onkin selvää, miksi teitä ei pidetä kristinuskoon kuuluvina. Esittämäsi asiat eivät kuulu kristinuskoon, se on selvää. En suosittelisi kenellekään sinun kaltaseksi tuloa. Sillä ei olisi uskoontulon kanssa mittään twekemistä. Ette te kuulu meihin, se selvisi viimeistään nyt! 1.Johanneksen kirje:
2:19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Mikäli tarkoitit vastata minulle, niin valitettavasti joudun asettamaan tuonkaltaisen perustelemattoman syytelistan täysin roskan arvoiseksi sepustukseksi, joka ei kerro muuta kuin sen, että haluat olla tukemassa valheellisuutta ja siten sen synkkää alkulähdettä.