Olen huomannut kahdella tuntemallani henkilöllä joitakin kuukausia ennen heidän kuolemaansa erikoisen katseen. Heillä oli tuolloin ollut sairauksia, mutta kuolema ei varsinaisesti ollut kummallakaan odotettavissa aivan lähiaikoina. Heidän perusilmeisiinsä alkoi viimeisinä aikoina kuulua sellainen lasittunut katse, ja pupillit olivat laajentuneita. Silmät ikään kuin tuijottivat tyhjyyteen. Muutama viikko sitten huomasin eräällä iäkkäällä tuttavallani (~85 v.) samanlaisen katseen. Hän ei ole kuukausiin pystynyt kävelemään ja on muutenkin väsynyt. Ovatko muut huomanneet läheisillään samanlaista? Onko kenties olemassa joku sellainen kuolemaa lähestyvän katse tms?
Kuolevan katse
In your eyes
4448726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
"lasittunut katse" ja "silmät ikään kuin tuijottivat tyhjyyteen" - huomasin saman lähiomaisellani hänen ollessaan sairaalassa hieman ennen kuolemaansa. Olen itsekin ajatellut, että se oli aivankuin merkki kuoleman läheisyydestä... Mistä sitä tietää, vaikka ihminen tuntisi vähän ennen kuolemaansa sen läheisyyden...
Kyllä he tietää milloin kuolema on "ovella". Mieheni tiesi jo aamusta lähtevänsä, hän pyysi kaikkia tärkeitä ihmisiä luokseen. Kysyin häneltä; oletko lähdössä taivaan kotiin? Hän vastasi lähtevänsä.
Parituntia ennen kuolemaansa hän näki jotain mitä me muut ei nähty. Katse terävöityi, hän katseli jonnekin ylös.
Aivoissa "teho" laskee silmien kontrollialueella,
ehkä keskittyminen alkaa lamaantua tai kyky ohjata
katsetta. Samantapaista, jos ihminen saa jonkun kohtauksen tms.
joita he saavat - luulisin.
opioidit (myös miedot sellaiset) laajentaa pupilleja ja katse on lasittunut. samoin masennuslääkkeet ym. keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet.
Itseasiassa opioidit supistavat silmän mustuaisia, sen sijaan amfetamiinin sukuiset aineet, piristeet laajentavat niitä.
Tämän tiedän mm. entisenä narkomaanina ja narkomaanien (opioidien ja amfetamiinin käyttäjien) tuttavana, sekä päihdekirjoista.
Anteeksi off topic, ei liittynyt varsinaiseen aiheeseen!
Juuri näin
katse kun ajattelen paskoja asioita. Olen 23 v.
Minä huomasin kahdella vanhuksella sen, että he katselivat sairaalassa huomiota herättävän usein ovelle päin, ikään kuin olisivat odottaneet jotain tulevaksi. Hakijaa?
Että joku kävisi heitä katsomassa joskus
Silmiin tulee kuoleman harso. Mikä pikku hiljaa menee koko silmän yli.Kuolema alkaa pään alueelta yleensä.Lukekaa sattohoito kirjoja niissä käydään läpi kuolemaa.
ikäänkuin samenevat ja kasvojen piirteet terävöityvät, nenä työntyy enemmän esiin. Puhutaan ns kuolinkolmiosta kasvojen alueella.
Kun verenkierto heikkenee riittävästi niin eräänlainen jäykkyys alkaa saapua, ns. kouristus,
lihakset lamaantuu, ei jaksa toimia, happi ei kulje veressä.
Jaa...mielenkiintoista...Mistähän tuo nyt sitten voisi johtua (fysiologisesti)?
Mieheni kuoli keuhkoveritulppaan. Se selvisi vasta oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa. Hän alkoi hengittää raskaasti ja pitää taukoja. Silloinhan aivot ei saa happea. Katse muuttuu. Itseasiassa silmät eivät enää avautuneet. Hän sairasti 10 kuukautta, mm aivohalvaus. Hän nukkui pois sairaalassa. Sai morfiinia loppuun asti.
"Sai morfiinia loppuun asti." Onnittelen!
Minun äitini kuoli Raahen sairaalassa v 1985 hirvittäviin tuskiin. Digitalismyrkytyksestä ensin vesipöhö, sitten munuaisten kuolema ja sitten maksan kuolema. Ei saanut morfiinia, "ettei tule siitä riipuvaiseksi".
Minäkin näin sen lasimaisen katseen isäni silmissä viikoa ennenkuin hän kuoli.
Se katse jää kyllä mieleen ja ne silmät.
Mä olen törmannyt kyläillessäni sellsiseen hajuun mitä sanotaan kun ihmisen toiminta hiipuu. ja tulee väistämättä sellainen,minä kysyin kotiin mennessä että siellä oli sellainen haju.Ei mennyt ku muutama päivä ku he olivat poistuneet.
No eivätkös jotkut vanhat mummot ns. "haise" jo vielä eläessään? (ei millään pahalla) Sitä he sitten kai yrittävät peittää niillä voimakkailla "mummo-hajuvesillä"..?
Kai se vain sitä on eläessä, että suoliston jne. toiminta ja aineenvaihdunta on hidastunut ja kehon sisällä oleva kuona haisee...?
Saatika sitten kuoltua, kun "hommat tosiaan pysähtyvät"...
hajua voi verrata elävän ihmisen hajuun.Kalman haju on kuoleman haju-vaikkee selevittee semmoselle,joka ei oo ite sitä kalman hajua haistanut!Ja tuo lasimainen tuijotus kuolemankolmio-lintumaisiksi muuttuneet kasvot-jos joku on ne kerran nähnyt,tunnistaa kuoleman läheisyyden heti!
Ukki meni kammio värinään vähän ennen kuolemaansa.Siitä kun se viellä elpy hän tuumas vain että-merkillistä,peräti merkillistä.Kun me yritettiin kysyä mitä se näki hän ei ruvennut kertomaan.Sen jälkeen ukki oli aivan kuin odoittaisi jotain.Ja illalla odotus oli jo ohi
Juuri näin. Kirjoitin samasta viestiketjun loppuun äsken.
Sinustakin tulee joskus mummo tai pappa.
Kumpikahan minusta tulee :o
Henna*
Miksi vain mummot? Eikö vanhat ukot ala haista?
Tiedän mistä hajusta puhut. Tapasin pitkäaikaisen salarakkaani bussipysäkille jonne saavuin taksilla. Pysäkki oli aivan hänen kotiportin vieressä, hän oli muuttunut kasvoiltaan turvonneeksi, hän uskoi vielä selviävänsä, perussairaus oli aivosyöpä, vakava ja agressivinen.
Mutta tähän hajuun, hänestä lähti outo haju joka tarttui T-paitani hi’aan. Istuimme vain ihan hiljaa pitäen toisiamme kädestä, hän sanoi, nyt ei ole kau’aa jäljellä. Hän ei halunnut naapuritalosta nähtävän että tapasimme, oli kaunis kesäpäivä joten olimme luonnon viheriöimänä. Hetki oli kaunis, hän kertoi hoidoistaan ja uskoi elämään. Menin toiselle puolelle tietää ja otin kotiin päin menevän bussin. Kun tulin maanalaisesta kadulle kotini lähellä, niin tämä haju oli kiinni T-paidassani. Soitin hänelle kysyin mikä haju se on (lääkitys??), hän kysyi: Haisenko pahalle? Valkoinen valhe: Ei et ollenkaan, ihmettelen jos on lääke joka haisi ihon läpi. Lähdin Ranskaan seuraavana päivänä, hän eli vielä kolme viikkoa. Kuoli hoitokodissa minne vaimonsa hänet jätti. Kuolemasta on jo kolme vuotta.
Pissavehkeistä tiedät. Pissavehemarssilaiset ei tiedä kympia he ovat. Jos jompia kumpia ovat niin valtion on muutettava operoimalla he siksi toiseksi. Ja sitten takas ensimmäiseksi kun kyllästyy.
Isälläni oli juuri kuolemaansa edeltävänä iltana tuollainen lasittunut katse. En ikinä unohda hänen silmiään viimeisenä iltana. Hänestä lähti myös outo haju, jonka varmasti muistan myös ikuisesti. Mielestäni tuo kalman haju ei kuitenkaan ollut niin paha kuin voisi olettaa. Ehkä se johtuu siitä, että rakkaasta ihmisestä välittää hajuista huolimatta.
Isä menehtyi tapaninpäivänä. Hänen katseessaan oli myös jotakin outoa, mainitsin asiasta äidillenikin ja hänkin huomasi saman. Meillä ei pupillit laajentuneet vaan silmät oli jotenkin paljon haljakammat (vaaleat)kuin ennen, lasittunut katse ja tietynlainen tuijotus... tämä muutos tuli muutamaa päivä ennen pois lähtöä.
Isälläni ei ollut kipuja joten tuskin kipulääkkeistä oli kyse.
Kalman hajua en huomannut missään vaiheessa > paitsi sitten obduktio-osastolla :c-((.
Lähihoitajan työssäni olen parinkymmenen vuoden kokemuksella oppinut näkemään kuolevan ihmisen kasvoista jos kuolema tulee n. viikon sisällä. Katse on todellakin lasittunut ja pupillit pistävät ja pienet. Uloste usein mustaa tai oksennus mustaa. (viittaa sisäiseen verenvuotoon) Kasvoille tulee ns. kolmio kuvio.) no vaikea selittää, mutta kun sen kerran näkee niin sen ymmärtää mitä tarkoitan. Silmistä on poistunut normaali kiilto jA elo. Ilmeetön ilme.
Kuoleman kolmio tulee siitä, että kasvojen piirteet terävöityvät, nenä terävöityy ja leuka valahtaa alas. Näkyy pitkäaikaispotilailla, ei näy yleensä akuuttipotilailla tai on harvinaista.
Kyllä lääkärien pitäisi kertoa omaisille suoraan,kun näkevät että kuolema tulee pian.Eikä kierrellä asiaa,ehtisi sanoa kunnon hyvästit. Rakkaasta ihmisestä on vaikea luopua,mutta siitä huolimatta täytyy tietää totuus.
Lääkärit eivät voi tietää milloin kuolema tulee, ainoastaan se että ehkä lähiaikoina .
Itse olen työssäni istunut monen kuolevan ihmisen ääressä , ja sekin on hyvin erinlaista jokaisen kohdalla , siis ei mitään mallia siihen ole olemassa .
Toisinaan luulee että ihminen tekee lähtöä vain huomatakseen että elämä jatkuu kuitenkin .
Sitten että silmät reagoivat, on usein happi vajausta .
Monenlaiset sairaudet ja lääkkeet vaikuttavat myöskin asioihin kun ihminen tekee lähtöä.
niinkö
Omaiseni ollut jo puolivuotta huonona.
Katse tuojottava,silmät sameat,puhe poistunut,väsynyt ja heikko.
Ystävät ei käy enää muumiota katsomassa.
Eihän hänestä ole seuraa heille.
Näin on karmeeta nykypäivänä.
Sitkeä vanhus sodan sankaritar ja rakas minulle.
En saa myöskään häntä kaupungin vanhainkotiin tehohoitoon.
Vanhus maksaa kallisti hoidostaan tehohoidosta jota ei saa kumminkaan
yksityisessä palvelutalossa kaupunginpaikalla.
SANAT EI RIITÄ KERTOMAAN TUSKAANI
kylmä maailma.tunnevammaisia paljon.saman huomannut.
Äitini kuoli yhtäkkisesti sydänkohtaukseen. Pari kolme päivää ennen tätä hänen katseessaan oli jtn erillaista.. silmät jotenkin kirkkaammat tai jtn.. Jotenkin ne viestivät nyt jäljeen päin kun aattelee että kuolema ei välttämättä ole paha asia.. Niin ja tämä katse oli sellaisessa hetkessä kun sanoin äidille jolla oli lunssa päällä kahvipöydässä että "sinä kyllä tuosta selviät"äiti siihen että elähän sano! Perusterve ja kaikki hyvin.. Yhtäkkinen kuolema kuitenkin shokki joka pisti asiat aika sekaisin.
Keho on ihmisessä se, minkä olemme oppineet ihmisen tuntemaan. Keho on sielun koti ja kuoleman hetkellä sielu erkaantuu kehosta.
Vain sielu tekee ihmisen eläväksi ja ilman sielua keho olisi eloton, vaikka kaikki elintoiminot pelaisivat normaalisti.
Sielussa on ihmisen persoona, minkä ihmisestä tunnemme, mutta sielua emme näe, vain ihmisen kehon näemme ja siitä hänet tunnemme. Siksi rakkaan ihmisen hautaan laskeminen on raskas kokemus, koska emme enää koskaan näe rakastamme tässä ajassa. Siksi se tuntuu niin raskaalta, koska se on lopullinen ero rakkaimmasta läheisestä tässä ajassa.
Minä olen keski-ikäinen fyysisesti terve nainen, mutta henkisesti paljon kärsinyt. Minulla on ollut lasittunut katse joskus, kun olen ollut oikein masentunut tai muuten unnelo. Ihan kuolleen silmät. Aika kauhean näköistä. Sitten taas ilomielellä silmät joskus tuikkineet. Silmät on kuin vanhuksen silmät ainakin omasta mielestäni, vaikka muuten hyvin säilynyt, sillä olen pyrkinyt noudattamaan terveellisiä elintapoja ja käyttänyt hyviä ihovoiteita. Saattaa olla, etten elä vanhaksi, kun jo nyt niin vanhan ihmisen katse.
Minä sain sydäninfarktin maaliskuussa 2018, tuli puun takaa, olin töissä juuri ennen ruokatintia. Työpaikkani oli terveyskeskus ja sain hoitoa melkein heti. Ambulassilla sairaalaan. Kotiin ja sain liotuslääkityksen joka antoi minulle tyhjän katseen, katsoin itseäni hissin peilistä, olin täysin ilmeetön mikä johtui hapenpuutteesta, lääke hengästytti ja olin koko ajan ”short of breath”, eli hengästynyt. Nyt tämä kamala lääkitys on onneksi lopetettu että katseeni on normalisoitunut, en ole enään nuori joten tykkään että vanhennuin huomattavasti sydärin jälkeen. On olemassa iho joka tunnistetaan sydänpotilaille, pientä ryppyä koko kasvot täynnä.
"On olemassa iho joka tunnistetaan sydänpotilaille, pientä ryppyä koko kasvot täynnä."
Sisarellani oli just samanlainen iho jo 30 v sitten. Uskon sen tulleen tupakoinnista. Täytti vuosi sitten 80 v ja on yhä yhtä vittumainen kuin jo pienestä lähtien.
Kun kävin aamulla veljeni luona joka oli ollut lähes puhumaton ja omissa maailmoissaan sairaalassa, tuli yllättäen hyvin iloiseksi, tietoiseksi ja puheliaaksi noin päivää ennen kuolemaansa. En tiedä olisi se johtunut hapesta jota oli alettu antaa yöllä, mutta monet muutkin sanoo näin tapahtuvan.
Tätini alkoi nähdä henkiä jonkin aikaa ennen kuin hän tiesi sairastavansa syöpää, johon hän kuoli noin parissa viikossa. Oltuaan kuolemaisillaan sairaalassa hänen näkemyksensä muuttuivat monista asiosta radikaalisti, mm hän kiinnostui ensimmäistä kertaa positiivisesti meditaatiosta, jota hän oli aina pitänyt sielun vihollisen ilmiönä.
Kuoleman hetkellä aistin huoneessa hyvin korkean värähtelyn kuin enkelit olisivat tulleet hakemaan häntä. Hän oli hyvin uskovainen koko elämänsä ajan ja auttoi ihmisiä.
Jos ihminen sairastaa hänen olemuksensa ja katseensa voi muuttua pelkästään
siitä.
En minä ainakaan ole huomannut mutta sitä vastoin ovat puhuneet asioita etukäteen , joista vasta jälkikäteen tajuaa että ovat tietäneet että lähtö on lähellä .äen ehdi enää pesemään mattoa , tai ei tarvitse tilata aikaa kampaajalle enää, tai lapsenlapselle ettö tämä tavara on sitten sinun kun lähden jne
Yksi tuttu soitti håja sanoi että pienen lähtö puhelun tässä soitan sinulle
Ei niitä silloin oikein ajattele kun sanovat ne, mutta jälkeenpäin sitäkin enemmän .