Miksei jumalasta ole ainoatakaan yleisesti tunnustettua tieteellistä todistetta? Miksi jumalan täytyy pysyä piilossa eikä hän paljasta itseään koko kansalle? Jos vastaus on että hän odottaa, niin mitä hän odottaa? Jos jumala olisi olemassa, miksei hän vastaa yhteenkään rukoukseen? Kaikki niin kutsutut "vastaukset" ovat täysin normaaleja poikkeamia sattumusten sarjassa, ja henkisten ominaisuuksien toivominen rukouksessa (esim. rohkeus tai päihdeongelmasta eroon pääsy) sellittyvät puhtaasti itsesuggestiolla. Ihmisen mieli on ihmeellisempi kuin jumalauskova pystyy kuvittelemaankaan. Miksi jumala olisi antanut ihmiselle tällaisen mielen, joka pystyy esim. psykoosissa tuottamaan täysin todentuntuisia, henkilölle itselleen todellisia hallusinaatioita? Mikä osoittaa, etteivät jumalakokemukset (adventistiprofeetta Ellen G. Whiten hallusinaatiot, mormonismin perustajan Joseph Smithin enkeliunet, Johanneksen ilmestys) ole täysin vastaavia? Jos tärkeintä on usko, miksi tulee uskoa täysin järjenvastaiseen?
jos jumala olisi
panteisti
15801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>>-Miksei jumalasta ole ainoatakaan yleisesti tunnustettua tieteellistä todistetta? -
"Koska se jumala on satua ja höpötystä."
Uskonasioita, uskonasioita ja henkilökohtaisia sellaisia :) Eri asia sitten on, onko mielekästä olettaa muiden uskovan omaan, tarkasti määriteltyyn Jumala-käsitykseen, mistä massauskonnoissa erilaisissa lahkoissa olennaisesti on kyse? Mielestäni ei.
"Ps. Onneksi en ole vainoharhainen (uskis)."
Et ehkä ainakaan omasta mielestäsi. Mutta ilmeisen ihmistä ymmärtämätön ja mielen köyhyyttä ilmentävä olet.
Tätä asiaa on vatvottu täällä sen tuhannen kertaa.
Jokainen ateisti on edelleen sitä mieltä, että koska minkään valtakunnan todisteita ei ole koskaan ikinä kukaan saanut aikaan (päällimmäisenä jumala itse), niin miksi uskoa sellaiseen mikä on selkeästi ihmisen keksimää seitystä olemassaololleen?
Uskominen ja sen muodot on lahkojen perustajien keksintöä, voidakseen pitää ryhmässä yllä kuria ja järjestystä. Tuo on oikeastaan ainoa "järkevä" syy uskontojen olemassaoloon.
Sanovat, että uskominen vaatii tietynlaista henkistä tilaa, olla vastaanottavainen kullekin vaaditulle jumaluudelle, jotta voisi siitä lähtien uskoa.
Minun, rationalistin silmin ja korvin se kuulosta siltä, että minun pitäisi siis hylätä kaikki terve järkeni, haluni kyseenalaistaa asioita ja pysäyttää henkinen minäni joka janoaa jatkuvasti uusia asioita mitä oppia, ymmärtää ja kokea. Minun pitäisi kyetä laittamaan kaikki jumalan piikkiin.
Tärkeimpänä pointtina tässä on se, että minunhan pitäisi olla sen jumalan luoma kappale, joka jossain vaiheessa "löytää" jumalansa? Miksi ihmeessä ja minkä ihmeen takia mikään jumaluus haluaisi toimia näin hemmetin ristiriitaisesti?
Tuo on ainoa kysymys mihin mie olen vastausta halunnut ja koskaan en ole mitään saanut. Uskovaisten ympäripyöreitä selityksiä, jotka vain sivuavat mm. sitä kuuluisaa vapaata tahtoa ja jumalan suunnitelmaa. Mutta mitään konkreettista ja järkeen käypää ei vastaukseksi edes taida olla olemassa. Ainakaan siis puolustaakseen jumalaa.
Vai onko mulla edelleenkin sitä samaa teini-iän auktoriteettien kunnioitusongelmaa? Mie en kertakaikkiaan kykene uskomaan johonkin ihmisen keksimään näkymättömään ristiriitaiseen kaikkivoipan henkeen joka ylläpitää elämään. Se vain ei ole mahdollista.
Miksi? Koska terve järkeni pistää niin raskaasti hanttiin.
Itseäsi, vaikka kukaan ei pyytäny sitä.
Onko se sinun terve järki semmoinen, joka ei kyseenalaista itseään ollenkaan.
Minäpä kerron sulle salaisuuden, ihmisellä pitäisi olla myös ominaisuus, joka tarkkailee omaa järkeään ja laittaa sille suitset leukaperiin. Toisinsanoen järjen pitäisi oppia tiedostamaan, että ei tiedostakaan kaikkea.
Silloin se sinun järki ei enää esitä olevansa niin tervettä järkeä.
Nyt sinä oot tainnu antaa sille järjellesi "herran" aseman ja sen pitäisi olla sinun palvelijasi ja työkalusi.
>>>Onko se sinun terve järki semmoinen, joka ei kyseenalaista itseään ollenkaan. >Minäpä kerron sulle salaisuuden, ihmisellä pitäisi olla myös ominaisuus, joka tarkkailee omaa järkeään ja laittaa sille suitset leukaperiin. Toisinsanoen järjen pitäisi oppia tiedostamaan, että ei tiedostakaan kaikkea.>Nyt sinä oot tainnu antaa sille järjellesi "herran" aseman ja sen pitäisi olla sinun palvelijasi ja työkalusi.
On heimo, jonka perinteeseen kuuluu tarina meren ja tuulen taistelusta. Se menee lyhykäisyydessään niin, että jos meri kaikkoaa pois rannasta, niin tämä taistelu on alkanut. Silloin kannattaa kiivetä niin korkealle vuorelle kuin kerkeää, koska meri tulee voimalla takaisin. Tämä vanha tarina pelasti ko. heimon hukkumiselta.
Mitä tästä voisimme oppia, vai voimmeko mitään ?
(tässä viestin lähettämisessä on taas ongelmia, toivottavasti tämä tulee näkyviin)
Mitä tarkoittaa se, että ihmisen tulee laittaa järkensä suitsiin eikä antaa sille herran asemaa? Anna konkreettinen esimerkki.
Kristinusko, varsinkin luterilaisuus, korostaa järjen epäluotettavuutta ja antaa katteettomia taivaslupauksia ilosanomana. Vertailun vuoksi tää mun ns. uskontoni, tieteellinen/naturalistinen panteismi: se ei ole vain persoonallisen jumalan kieltämistä, vaan ilosanoma niille jotka sen tajuavat oikein (yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa vain läheisen suhteen muodostamista luontoon, ei mitään sen mystisempää). Tämän ilosanoman vastaanottaminen ei kuitenkaan vaadi terveestä järjestä luopumista, päinvastoin: totuus maailmasta on jokaisen tavoitettavissa, kun vaan käyttää syntymälahjaksi saamaansa kykyä päätellä asioita loogisesti ja kyseenalaistaa. Totuus ei ole jossakin vanhassa kirjassa vaan silmien edessä.
Koska en oikeasti pysty luopumaan järjestäni tai uskomaan entiteettiin jonka olemassaolo on täysin järjenvastainen, en pysty olemaan kristitty. Pystyn olemaan panteisti, koska olen tämän jutun löytänyt vain ja ainoastaan järkeäni käyttämällä. Onko siis niin, että kristityksi pystyy tulemaan vain uskottelemalla itselleen, että järki tulee asettaa vain "palvelijaksi" ja sen yläpuolella tulee olla usko siihen, mitä vastaan järki puhuu?
"Terve järki" näkee maailman valmiiden ajatusmallien ja ennakkoluulojen kautta. Se ei näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisen kuin sen haluaa/kuvittelee olevan. Sen takia sitä on tarkkailtava.
Minä henkilökohtaisesti sisällytän jatkuvan epäilyn ja kaikkien mahdollisten ennakko-oletusten kyseenalaistamisen terveen järjen määritelmään. Jos ei kyseenalaista lähtökohtia, ei voi päätyä varmasti oikeaan tulokseen.
Esimerkkinä vaikka politiikan tekemisen lähtökohdat, ne premissit joiden pohjalta politiikkaa tehdään: "taluoskasvu on positiivinen asia"; kuinka moni kyseenalaistaa sen, kuinka moni ajattelee että "minua viisaammat ovat miettineet tämän asian joten minun ei tarvitse"? Jälkimmäinen on uskislogiikkaa ja auktoriteettiuskoa, ensimmäinen on sitä järjenkäyttöä.
Siispä: jos pohjaoletus on "jumala on" tai vaikka "raamattu on totta", ei ole kyseenalaistanut tarpeeksi voidakseen varmuudella päätyä oikeaan lopputulokseen.
Tärkeintä on uskoa, sillä jos Jumala paljastaisi itsensä, meidän ei enää tarvitsisi uskoa häneen. Siksi emme voisi saada syntejämme anteeksi, koska synnit voimme saada anteksi vain uskon kautta.
Kaikkihan tietävät, että ihminen on epäonnistunut luomistyö ja siksi ihmisen on pyydettävä kaiken aikaa anteeksi sitä, ettei syntynyt riittävän hyväksi Jumalalle. Jumala olisi toki voinut luoda ihmisestä heti a-kelpoisuusluokkaan sopivan, mutta hänestä on hauskaa katsella meidän riutumistamme taudeissa ja takaiskuissa. Vain kärsimys ja armon aneleminen on meille kyllin hyvä.
"Miksei jumalasta ole ainoatakaan yleisesti tunnustettua tieteellistä todistetta?"
Miksei? Miksi olisi? Miksi asialle, johon uskotaan tulisi olla todisteita, vaikkapa vain teille, jotka joka asiaan olette vaatimassa "tieteellisiä perusteita tai todisteita"? Et kuitenkaan voi koskaan tehdä tyhjäksikään toisen henkilön henkilökohtaisia, intuitiivisia tuntemuksia tai suoriksi kokemuksiksi väittämiään tapauksia, joiden perusteella toinen uskoo Jumalaan. Mikset antaisi toiselle mahdollisuutta henkilökohtaisten uskomuksiensa pitämiseen eritoten jos henkilö pitää niitä täysin henkilökohtaisinaan?
"Miksi jumalan täytyy pysyä piilossa eikä hän paljasta itseään koko kansalle?"
Mistä sen voisi tietää? Yhdeksi perusteluksi voisi joku antaa vaikkapa sen, että Jumala tms. paljastaa itsensä ihmiselle vasta tämän kuoltua. Sitä ennen hän antaa ihmisen tehdä omia päätelmiään elämänsä aikana tässä meidän havaitsemassa todellisuudessa ilman, että antaisi itsestään vihiä.
"Jos vastaus on että hän odottaa, niin mitä hän odottaa?"
No vaikkapa juuri sitä tässä meidän havaitsemassamme todellisuudessa tapahtuvaa ihmisen kuolemaa. Etkö ole huomannut, että itse asiassa epätietoisuus kuoleman jälkeisyydestä ja siitä, onko mitään meidän havaitsemattomissa pitää suurelta osin tätä maailmaa tai sen ihmisiä liikkeellä? Loppuviimein kaikkien eläminen heijastuu heidän mieltämistään tai uskomistaan tarkoituksista/tarkoituksettomuuksista elämälleen. He haluavat elää uskomuksiensa näköisen elämän pohtien usein kuolemaan liittyvää mystisyyttä.
"Jos jumala olisi olemassa, miksei hän vastaa yhteenkään rukoukseen?"
Sinun mielestäsi ei vastaa. Joku toinen taas saattaa nähdä kokemansa asiat vastauksina Jumalalta. Siihen saattaa kylläkin joku ilkkuva ihminen rientää toteamaan, ettei se ollut Jumalan vastaus vaan ihan "normaali tapahtumaketju". Hänellä on jokin tarve ilmaista tälle rukousvastauksiin uskovalle ihmiselle, että "minäpä älykkäämpänä kerron sulle taikauskoiselle, miten asiat on". Hänellä on tarve päteä ja ilmeisesti myös saada toisen lannistamisesta itselleen jotain tyydytystä. Ihmisen ymmärtämättömyyttä sanon minä. Mielen köyhyyttä.
Ja mikäli oletamme, ettei Jumalan rukousvastaukset näy täällä maailmassamme, voi syynä vaikkapa olla se, ettei hän halua antaa itsestään ihmiselle vihiä, vaan haluaa tarkkailla ihmistä, kun tämä epätietoisuudessaan pohtii näitä nk. ikuisuuskysymyksiä.
"Miksi jumala olisi antanut ihmiselle tällaisen mielen, joka pystyy esim. psykoosissa tuottamaan täysin todentuntuisia, henkilölle itselleen todellisia hallusinaatioita?"
Ota huomioon, että itsellesi ne ovat pelkästään hallusinaatioita ja toiselle taas saattavat olla Jumalaltaan saapuvia esim. ilmestyksiä tms. Koemme ympäröivää todellisuutta eri tavoilla. Jotkut vallalla olevan rationaalisen ajattelun suureen kyvykkyyteen uskoen, toiset epäillen ihmisen järjellisen tarkastelun loputtomia mahdollisuuksia, jotkut intuitioidensa pohjalta, toiset valmiiden uskomusten jne.
"Mikä osoittaa, etteivät jumalakokemukset (adventistiprofeetta Ellen G. Whiten hallusinaatiot, mormonismin perustajan Joseph Smithin enkeliunet, Johanneksen ilmestys) ole täysin vastaavia?"
Niinpä. Mikä osoittaa, että olisivat? Kykenetkö osoittamaan vastakkaiselle mahdollisuudelle tieteellistä todistusketjua?
"Jos tärkeintä on usko, miksi tulee uskoa täysin järjenvastaiseen?"
Järki. Mitä se kulloinkin onkaan. "Ku ei ne tajua järkipuhetta!", toteaa Ilpo tuohtuneena. "Niin mutta kun ne toiset mieltävät tilanteeseen liittyvän järjellisyyden hiukan eri tavalla", koittaa Inkeri rauhoitella Ilpoa. Usko pois, kaikki ihmiset loppu viimein ajattelevat elävänsä ja toimivansa järkevästi. Heidän järkikäsityksensä ovat yksinkertaisesti todeten vain kovin erilaiset. Usko pois sekin, tieteellisen rationaalisen ajattelun omaavan ja syvästi uskovaisen järkikäsitykset eivät aina ole kovin yhtenevät.
Kun toteaa, että kysymys on jonkin täysin näkymättömän olemassaoloon uskomisesta, kaikki muu selostus ja spekulointi on ihan turhaa. Teoriaa voi vääntää vaikka sillipurkin kannen tunne-elämästä, mutta yhtä tyhjäksi se tutkimus jää kuin jumalien tekemisten pohtiminenkin - kun se ensimmäinenkin näyttö koko asian olemassaolosta puuttuu.
>> "Miksei jumalasta ole ainoatakaan yleisesti tunnustettua tieteellistä todistetta?"
Miksei? Miksi olisi? Miksi asialle, johon uskotaan tulisi olla todisteita, vaikkapa vain teille, jotka joka asiaan olette vaatimassa "tieteellisiä perusteita tai todisteita"? > Et kuitenkaan voi koskaan tehdä tyhjäksikään toisen henkilön henkilökohtaisia, intuitiivisia tuntemuksia tai suoriksi kokemuksiksi väittämiään tapauksia, joiden perusteella toinen uskoo Jumalaan. > "Mikä osoittaa, etteivät jumalakokemukset (adventistiprofeetta Ellen G. Whiten hallusinaatiot, mormonismin perustajan Joseph Smithin enkeliunet, Johanneksen ilmestys) ole täysin vastaavia?"
Niinpä. Mikä osoittaa, että olisivat? Kykenetkö osoittamaan vastakkaiselle mahdollisuudelle tieteellistä todistusketjua?
">> "Miksei jumalasta ole ainoatakaan yleisesti tunnustettua tieteellistä todistetta?"
Miksei? Miksi olisi? Miksi asialle, johon uskotaan tulisi olla todisteita, vaikkapa vain teille, jotka joka asiaan olette vaatimassa "tieteellisiä perusteita tai todisteita"?
takia testaajan välttämättä tarvitsisi selittää valmistamilleen tuotteille mistä tässä pohjimmiltaan on kysymys. Jos siis haluaa testata ja kelpuuttaa jotkun omien kriteeriensä mukaisina.