"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut."
Siis tämäkin seuraava kertomus puhuu paljon; siis:
"Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä. Ja toinen nainen sanoi: "Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Ja minä synnytin hänen luonansa siinä huoneessa. Ja kolmantena päivänä sen jälkeen, kuin minä olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä, eikä ketään vierasta ollut meidän kanssamme huoneessa; ainoastaan me kahden olimme huoneessa. Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen. Niin hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povellensa, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni. Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, niin katso, se oli kuollut. Mutta kun minä tarkastin sitä aamulla, niin katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt." Niin toinen nainen sanoi: "Ei ole niin; vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi." Mutta edellinen vastasi: "Ei ole niin; tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani." Näin he riitelivät kuninkaan edessä. Niin kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.' Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin; vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani.'" Sitten kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka." Ja kuninkaan eteen tuotiin miekka. Ja kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle." Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden - hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä." Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle; viiltäkää!" Niin kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti." Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen."
Nyt näkee tämänkin sanoman kuitattavan, että
"loppu hyvin kaikki hyvin."
Mutta se miksi tämäkin on Raamattuun kirjoitettu,
niin sillä on todella sanomansa eikä vain näin
maallisesti, inhimillisesti, ajallisesti;" loppu
hyvin kaikki hyvin".
Ja mikä on tämän kirjoituksen sanoma.
Se voidaan tuoda tähän aikaan, tähän päivään.
Nyt kun ajatellaan tätä tilannetta, ketkä ovatkaan
todellisia Jumalan lapsia ja ketkä eivät.
Niin tuo kahden naisen välinen tapahtuma kuvaa
todella hyvin sitä.
Sillä oikea (äiti) oikeita Jumalan lapsia ovat ne
jotka eivät ole vaatimassa kenenkään "päätä
vadille".
Sillä nämä oikeat tietävät TOTUUDEN niinkuin
tämä oikeakin äiti tiesi TOTUUDEN lapsi oli
hänen.
Niinpä miettikää kuka on oikea JUMALAN LAPSI
JA KUKA EI.
KETKÄ OVAT SIIS VÄÄRÄMIELISIÄ JA PYYTÄVÄT, ETTÄ
TOTUUS TAPETAAN?
JA KETKÄ NIITÄ JOTKA SANOVAT TOTUUS ON JA PYSYY
JA OLKOON, pysyköön vääryydessä ne jotka tahtovat.
Siis tämäkin seuraava kertomus puhuu paljon; siis:
"Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä. Ja toinen nainen sanoi: "Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Ja minä synnytin hänen luonansa siinä huoneessa. Ja kolmantena päivänä sen jälkeen, kuin minä olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä, eikä ketään vierasta ollut meidän kanssamme huoneessa; ainoastaan me kahden olimme huoneessa. Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen. Niin hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povellensa, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni. Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, niin katso, se oli kuollut. Mutta kun minä tarkastin sitä aamulla, niin katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt." Niin toinen nainen sanoi: "Ei ole niin; vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi." Mutta edellinen vastasi: "Ei ole niin; tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani." Näin he riitelivät kuninkaan edessä. Niin kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.' Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin; vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani.'" Sitten kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka." Ja kuninkaan eteen tuotiin miekka. Ja kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle." Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden - hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä." Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle; viiltäkää!" Niin kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti." Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen."
Nyt näkee tämänkin sanoman kuitattavan, että
"loppu hyvin kaikki hyvin."
Mutta se miksi tämäkin on Raamattuun kirjoitettu,
niin sillä on todella sanomansa eikä vain näin
maallisesti, inhimillisesti, ajallisesti;" loppu
hyvin kaikki hyvin".
Ja mikä on tämän kirjoituksen sanoma.
Se voidaan tuoda tähän aikaan, tähän päivään.
Nyt kun ajatellaan tätä tilannetta, ketkä ovatkaan
todellisia Jumalan lapsia ja ketkä eivät.
Niin tuo kahden naisen välinen tapahtuma kuvaa
todella hyvin sitä.
Sillä oikea (äiti) oikeita Jumalan lapsia ovat ne
jotka eivät ole vaatimassa kenenkään "päätä
vadille".
Sillä nämä oikeat tietävät TOTUUDEN niinkuin
tämä oikeakin äiti tiesi TOTUUDEN lapsi oli
hänen.
Niinpä miettikää kuka on oikea JUMALAN LAPSI
JA KUKA EI.
KETKÄ OVAT SIIS VÄÄRÄMIELISIÄ JA PYYTÄVÄT, ETTÄ
TOTUUS TAPETAAN?
JA KETKÄ NIITÄ JOTKA SANOVAT TOTUUS ON JA PYSYY
JA OLKOON, pysyköön vääryydessä ne jotka tahtovat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eipä näytä Raamatun sanoma kiinnostavan?
Siis käsittämätöntä.
Ettekö vieläkään huomaa kenen omia olette?
Jos ihminen on Jeesuksen oma hän pysyy Sanan
edessä nöyränä ja alati pyytää, että Jumala saa
puhua.
Mutta täällä ollaan niin rikkaita itsessään, ettei
alennuta ajattelemaan mikä on suunta minne
kuljetaan, itse tiedetään parhaiten, paremmin
kuin Jeesus joka tien näytti.