Voin uskoa Jumalaan ja voin epäillä, olen silloin
oikeesti vapaa ajattelia, minulla on vapaus uskoa tai ei, mutta jos suljen pois Jumalan minulla on vain yksi vaihtoehto, en koe
olevani vapaa ajattelia silloin.
oikeesti vapaa ajattelia, minulla on vapaus uskoa tai ei, mutta jos suljen pois Jumalan minulla on vain yksi vaihtoehto, en koe
olevani vapaa ajattelia silloin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse sanoisin, että olet vapaa ajattelija, jos voit kaikessa rauhassa tutkia eri uskontoja ja oppeja ja rehellisesti vain pyrit totuuteen riippumatta siitä, onko tuo totuus vastoin aiempia käsityksiäsi vai ei. Minä koin olevani jo uskovaisena vapaa ajattelija, sillä minulle oli itsestään selvää, että kritiikki tulee ottaa asiallisesti huomioon, eikä omista käsityksistä pidä pitää kynsin hampain kiinni. Uskovaisuuteni ei kylläkään sitten lopulta kestänyt sitä ajattelua. :)
vapauteni on vielä säilynyt, vaikka olenkin kanssasi
samoilla linjoilla.
"Minä koin olevani jo uskovaisena vapaa ajattelija, sillä minulle oli itsestään selvää, että kritiikki tulee ottaa asiallisesti huomioon, eikä omista käsityksistä pidä pitää kynsin hampain kiinni."
Tuttu ajatuskuvio tuo, vaikka sitä vastaan sotii uskon perusvääristymä, uskonnollisuus, että pitäisi vain Uskoa.
Nykyään koen, että oma hauis ei riitä taivaaseen eli järki ei riitä lopulliseksi uskonperusteeksi. Vapaa-ajattelijat eivät tätä ole koskaan sisäistäneet sillä jos Polla on jumala, ei muita jumalia ole.
"voit kaikessa rauhassa tutkia eri uskontoja ja oppeja ja rehellisesti vain pyrit totuuteen riippumatta siitä, onko tuo totuus vastoin aiempia käsityksiäsi vai ei"
Mitä kristillisin ajatus! Jos vaikka kristitty eläisi totuudessa, Jeesuksessa Kristuksessa, tämä edelleen itsellensä luontaisesti pyrkisi selvittämään totuutta. Kristillisestä vinkkelistä siinä ei siis ole mitään pahaa.
Uskotko kristinuskon jumalaan vai johonkin muuhun niistä tuhansista jumalista joita ihmisen mielikuvitus on vuosituhansien aikana luonut?
Toisekseen - jos uskot jumalaan niin sen mukana tulee myös uskonto ja sen velvoitteet - odotatko jumalaltasi kuolemanjälkeistä palkintoa tai rangaistusta? Jos odotat, sinun pitää myös käyttäytyä odotusten mukaisesti saadaksesi tuon palkinnon tai välttyäksesi rangaistukselta. Kummassakaan tapauksessa et ole vapaa vaan ajatuksesi ja tekosi on kahledittu uskonnon ja sen normien sekä odotettavissa olevan palkinnon mukaisesti.
Oikeasti vapaa voi olla vain silloin kun mikään tuollainen ei kahlehdi ajattelua...
Vai on se jumala jokin tuote, joka ostetaan kaupan hyllyltä. Kovin ahtaasti ajateltu.
en uskontoihin enkä kirkkoihin.
pakota uskomaan, vaan antaa valinnan vapauden, saan itse valita ah, MIKÄ SIUNATTU VAPAUS.
oman uskosi mukaan joko uskoa jeesukseen ja pelastua tai kärsiä iankaikkisesti kidutusta helvetissä. Tosi ihanaa vapautta!
Onneksi minulla ei ole noin ihanaa vapautta...
sinäkin olet ottanut jumalasi siltä hyllyltä, jota kristinuskoksi kutsutaan. Vai saitko uskontosi jonkinlaisena ylimaallisena lähetyksenä taivaasta, ja ihan vaan sattumalta se on suurinpiirtein samanlainen kuin suomalaispapilla, muttei lainkaan samanlainen kuin japanin taolaispapilla?
ose se pappa sitä tavaratalojeesustaan modannut niin ettei enää itse muista lähtökohtaa.
Sinun aika turha määritellä, minkälaiseen jumalaan minä uskon. Siitä tulee vain jumala, jollaiseen sinä luulet minun uskovan eli olkijumala.
Nasse. Olet ateismipalstan (epä)jumala :D
Jos sinut pakotetaan olemaan uskomatta jumalaan, et ole vapaa. Jos sinut pakotetaan uskomaan jumalaan, et ole vapaa. Jos voit ilman minkään maailman painostusta uskoa tai olla uskomatta, etkä alistu painostukseen tyyliin "omaa järkeään ja ajatuksiaan tulee epäillä, siihen ei saa luottaa", olet vapaa ajattelija.
uskoo jumalaan tai että pitää hänen olemassaoloaan yhtenä vaikka sitten utopistisenakin vaihtoehtona ovat kaksi eri asiaa.
Ensinmainitussa ei ole se vapaa ajatus kauas kantanut, tai sitten päinvastoin hyvinkin kauas ja tiedät todennäköisesti jotain mitä kukaan muu ei kun noin varmasti uskot ollessasi "vapaa ajattelija"...
tarkistaa käsityksiäni mahdollisista jumalista, heti kun joku esittää joitain painavia syitä tämän näkemykseni tarkistamiseen. Koska kukaan ei ole koskaan mitään sellaisia esittänyt, ei minulla ainakaan vielä ole ollut mitään syytä tarkistaa käsityksiäni.
Voiko ihminen ylipäätään sanoa olevansa vapaa? Edes vapaa ajattelija? Eikö meitä kaikki sido kuitenkin oma historiamme, kulttuurimme, kasvatuksemme, yhteiskunnalliset normimme? Väitän, että me kaikki ihmiseksi syntyneet olemme kahledittuja juuri omaan ihmisyyteemme syntyessämme tänne maailmaan. Vapautta kohti pitää pyrkiä, mutta ei ole tässä elämässä saavutettavissa.
Älä ajattele liian vapaasti, saatta käydä vielä huonosti.
http://www.foxnews.com/story/0,2933,96286,00.html
"Since losing his automatic appeals, Hill has not fought his execution and insisted up to the day before his death that he would be forgiven by God for killing to save the unborn."
Kun me sanomme että ajattelemme ja että voimme vapaasti ajatella mitä vaan mutta onko asia todella niin?
Ajatus pohjautuu aina meneeseen ja koettuun eikö? Emme pysty ajattelemaan asioita joista meillä ei ole mitään tietoa tai kokemusta (muitikuvaa). Kun koemme jotakin jota pidämme aivan uutena jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä tiedämme enestään niin miten me voimme asian keroa käyttämättä tunnettuja termejä (siis mennisyydestä olevaa tietoa, muistia).
Ajatuksen vapaus on siis eräällä tavalla rajattu. Voimme tietenki valita mutta valinta tapahtuu aina tunnetun pirissä.
Vapaudella tarkoitamme tavallisesti vapautta jostakin. Ateisti tuntee olevansa vapaa jumalamyytistä kun taas uskova kokee olevansa vapaa ns. synneistään.
Mutta onko vapautta, joka siis on vain vapautta ei pelkästään vapautta jostakin, olemassakaan?