Bush ja Blair ovat molemmat päivitelleet väärin tapahtunutta Husseinin surmaamista. Fallujan väestöä luuhun asti polttavien fosforipilvien avulla terrorisoinut Bush korostaa että Irakin entisen johtajan surmaaminen on hoidettava tyylikkäästi. Irakissa USA:n harjoittamaa kansanmurhaa tukeva Tony Blair on nyttemmin yhtynyt tähän voivotteluun tiedottajansa kautta. Valheiden verkossa ryvettynyt pääministeri on katsonut parhaaksi olla kommentoimatta henkilökohtaisesti Irakin-uutisiin. Sehän voisi vaikuttaa kannatuslukuihin.
Molemmat johtajat uskovat kuitenkin vakaaseen kehitykseen jossain hamaassa tulevaisuudessa, ehkä jo vuonna 2200 jolloin Irakin kansa on kokonaisuudessaan hävinnyt maailmankartalta. Bushin hallinto on osaltaan varmistanut vakaata kehitystä muuttamalla Irakin verotuksen rikkaita suosivaksi tasaveromalliksi, mutta Exxonin mukaan tämä ei vielä riitä vaan tarvitaan lisää imperialistisia päätöksiä. Erityisen tärkeää on väittää että Irakin nukkehallinto toteuttaa demokratiaa toimiessaan USA:n uuskonservatiivien talutusnuorassa. Mutta mikäpä olisi sen suurempaa demokratiaa kuin tehdä päätökset USA:n poliittisen johdon ja suuryritysten halujen mukaan?
Molemmat johtajat uskovat kuitenkin vakaaseen kehitykseen jossain hamaassa tulevaisuudessa, ehkä jo vuonna 2200 jolloin Irakin kansa on kokonaisuudessaan hävinnyt maailmankartalta. Bushin hallinto on osaltaan varmistanut vakaata kehitystä muuttamalla Irakin verotuksen rikkaita suosivaksi tasaveromalliksi, mutta Exxonin mukaan tämä ei vielä riitä vaan tarvitaan lisää imperialistisia päätöksiä. Erityisen tärkeää on väittää että Irakin nukkehallinto toteuttaa demokratiaa toimiessaan USA:n uuskonservatiivien talutusnuorassa. Mutta mikäpä olisi sen suurempaa demokratiaa kuin tehdä päätökset USA:n poliittisen johdon ja suuryritysten halujen mukaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
USA:n ja liittolaisten ansiosta Irakilaisilla on nyt mahdollisuus parempaan.
Saas nähdä onko arabeista samaan kuin Japanilaisista II maailmansodan jälkeen. Silloinkin amerikkalaiset liittolaisineen syrjäyttivät diktatuurihallinnon. Japani oli silloin takapajuinen ja sisäänpäinkääntynyt maa. Uhreja syntyi, mutta lopputulos harmitti monia vasemmistolaisia ja diktatuurimielisiä.
Japanissa USA teki väestöä miellyttääkseen uudistuksia, joita sen omassa sisäpolitiikassa pidettäisiin sosialistisina. (Heikensivät toki daibatsujen valtaa). Japani oli yhtenäinen, vähemmistöinä vain ainuja ja hiukan korealaisia. USA:n miehitys ei muuttanut keisarillista perinnettä, vaan Japani sai pitää traditioistaan kiinni. Keisarista toki tuli taas kerran se valtaa omaamaton "pilvien takana" vaikuttava herra, mutta tämähän oli Shogunienkin aikana tavallista. Japani oli ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen yhtenäinen (soraääniä ei tosin sota-aikana sallittu).
Irakin ja Japanin vertaaminen on perusteetonta, sillä japanilaiset ovat pieniä murrosaikoja lukuunottamatta olleet kansaa jotka puhaltavat yhteen hiileen sen mukaan mikä näyttäisi olevan edullista. Sodassa ei tullut voittoa, joten liittoutuminen kylmän sodan maailmassa USA:n kanssa oli kansakunnan selviämisen ja menestymisen kannalta hyvä vaihtoehto. Jos japani olisi saanut riittävät strategiset voitot merellä USA:ta vastaan ja Saksa olisi ollut voitokas, olisivat taas Japanin kapitalisti-militaristien opit olleet ohjenuorana jatkossakin. Japani olisi varmaan tässä tapauksessa elänyt omia "villin lännen aikojaan" kaukoidässä luodessaan uutta ja isompaa keisarikuntaa muiden aasian kansojen kustannuksella. Häviävä Japani teki kuitenkin erittäin hyvän teon siinä, että se alkoi lopussa tukea alueiden itsenäisyyteen tähtääviä voimia - näitä samaisia voimiahan Ranska ja USA yrittivät sittemmin kukistaa edistyksen ja demokratian nimissä siinä kuitenkaan onnistumatta...