1.Aikakirja:
22:12 Antakoon vain Herra sinulle älyä ja ymmärrystä ja asettakoon sinut Israelia hallitsemaan ja noudattamaan Herran, Jumalasi, lakia.
22:12 Antakoon vain Herra sinulle älyä ja ymmärrystä ja asettakoon sinut Israelia hallitsemaan ja noudattamaan Herran, Jumalasi, lakia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
perusta!Olisi hyvä jos jokaisella olisi kaikki se oikeudenmukaisuus sydämessään,jos kerran ovat uskoon tulleet ja Jeesuksen sovintovereen osalliseksi päässeet!Laki koskee kaikkia ihmisiä,koska se on oikeudenmukaisuuden perusta sydämen lakitaulussa.
Siirtyivätkö Vanhan testamentin lait muuttumattomina sinun sydämesi lakitauluun vai mitä siellä on ?
Laki ja tahto ovat kaksi eri asiaa!
Jumalan tahto on elämänlaki jota ilman ei ikuista elämää voi olla olemassakaan. Ihmisen tahto ei ole Jumalan tahto, joten ihmiselle on elämänlaki eri asia kuin hänen omatahtonsa, se on tärkeää ymmärtää. Jumalan tahto on elämänlaki jota ilman ei iankaikkista elämää ole missään, ihmisen tahto on vain ihmisen vajavainen tahto mikä ei koskaan anna kenellekään iankaikkista elämää.
Jos siis jossain olisi ihminen joka tekisi vain ja yksinomaan Jumalan tahdon hän ei koskaan kuolisi, hän saisi iankaikkisen elämän omista teoistaan, mutta me kaikki tiedämme että yksi ainoa on sellainen ollut - Jeesus Kristus - ja sen elämän hän uhrasi meidän hyväksemme jotta me saisimme elää. Sen tähden hän on meidän Kuninkaamme ja me kunnioitamme ja rakastamme häntä. Ei pakosta eikä pelosta vaan koska hän on rakastanut meitä ja on arvollinen meidän todellisen rakkautemme. Jeesus teki Jumalan tahdon (siis täytti oikeudenmukaisuuden ja rakkauden elämänlain), hän teki sen minkä Jumala häneltä odotti VAPAAEHTOISESTI. Jos veriuhria ei olisi annettu vapaaehtoisesti se ei olisi sama uhri kuin se nyt on.
Jumalan tahto on aina viisas, oikeudenmukainen ja rakkaudellinen. Eikä kukaan voi elää iankaikkisesti erossa Jumalasta (Hänen tahdostaan) ei edes Jumala eläisi ilman omaa täydellisyyttään) vain Jumalan tahdossa on synnittömyys ja iankaikkinen elämä.
Oikeudenmukaisuutta ei ole ilman rakkautta - ei myöskään rakkautta ole ilmanoikeudenmukaisuutta eikä iankaikkista elämää ole ulkopuolella Jumalan jonka ominaisuuksia esimerkiksi nämä ovat.
Ei enää pitäisi olla epäselvää yhdellekään kristitylle, mihin uskova ajautuu, jos hän pyrkii tulemaan vanhurskaaksi lakia noudattamalla, laissa vanhurskautettuna, 5:4).
Se johtaa kieltämään Jeesuksen riittävyyden synnin sovittajana ja syntisen pelastajana. VAATIMUS NOUDATTAA LAKIA EDELLYTTÄÄ IHMISEN KYKYÄ JA VOIMAA TOTELLA JUMALAN TAHTOA. Jos tätä voidaan vaatia ihmiseltä, silloin oletetaan, että ihminen PYSTYY myös siihen ja niin ihminen ei olekaan kokonaan turmeltunut eikä täysin avuton itse pelastamaan itsensä. Silloin ei myöskään Jumalan Pojan tulo ihmiseksi, hänen kärsimisensä ja kuolemansa ihmisten syntien tähden olekaan ehdottoman välttämätöntä. "Jos vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on turhaan kuollut" (Gal 2:21). Loppujen lopuksi Kristuksesta ei olekaan meille mitään todellista hyötyä (5:2). Ja niin irtaannumme Kristuksesta ja menetämme yhteyden armoon, ajaudumme armon ulkopuolelle (pudonnut ulos, 5:4). Meiltä katoaa taju armon tärkeydestä ja niin emme enää tarvitse armoa, vaan voimaa totella ja jaloa pyrkimystä toteuttaa Jumalan tahto. Joko Kristus saa olla syntisen pelastaja ja jumalattoman vanhurskauttaja tai sitten hän on yhtä tyhjän kanssa. Yksin usko Jeesukseen riittää ehdottomasti pelastamaan.
Paavali ottaa esille vielä toisenkin näkökohdan. Joka pyrkii tulemaan vanhurskaaksi lakia noudattamalla, hän on silloin velvollinen noudattamaan kaikkia määräyksiä (Gal 5:3). Ei riitä, että hän valitsee vain jonkun lain määräyksen. Laki on jakamaton kokonaisuus. Kaikki tai ei mitään. Jokainen lain yksityiskohtakin edustaa koko lakia. Laki pelastaa vain sen joka kaikessa ja aina on ehdottoman kuuliainen kaikille sen määräyksille. Näin on myös rikottaessa lakia. Joka "kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak 2:10). Laki kiroaa sen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee (Gal 3:10).
että Lex-Alex on muuttanut "Jumalan lain" kirjoituksessaan "elämänlaiksi". Mehän tiedämme, kuinka näille lain noudattajille käy.
Jeesuksen uhria poistamassa.
OLLAANKO LAIN ALLA VAI EI!!! totuus on että ihmisen ei pidä olla laittomuudessa tai lain alla - ihmisen tulee olla vain ARMON alla.
Se tarkoittaa että ymmärtää oman kykenemättömyytensä elää täysin Jumalan tahdon mukaan ja Jumalan iankaikkiseen elämään vaadittavien ominaisuuksien edessä (siis tunnustaa puutteemme jotka tekevät lain mukaan elämisen mahdottomaksi).
Ihmisen tulee vain elää elämäänsä Jumalan tahdon mukaan, siis tehdä parhaansa täyttääkseen Jumalan tahdon - ja ymmärtää että Jumalan tahto EI KOSKAAN OLE LAIN VASTAINEN vaan aina lain mukainen (rakkaudellinen ja oikeudenmukainen) ja että VAIN Jumalan tahdon MUKAINEN elämä VOI SÄILYÄ iankaikkisesti.
Jeesus on meidän lain täyttäjämme niiltä kohdin, missä emme itse osaa lakia täyttää ja Pyhä Henki meidän avustajamme yrityksissämme elää Jumalan tahdon mukaan. Omasta itsestämme emme paljoakaan saa aikaan.
Iankaikkisen elämä on jotain aivan uskomattoman suurta. Ja sen voi vain saada jos Jumala antaa ihmiselle kaikki ne ominaisuudet jotka vaaditaan sellaiseen elämään.
Sillä ..
Ei yksikään joka rikkoo lain pienimmänkin käskyn voi elää iankaikkisesti OMASTA ITSESTÄÄN.
Vain täydellisyydessä (Jumalassa) voi olla iankaikkinen elämä olla mahdollista.
Siksi
joka rikkoo yhdenkin lain käskyn on LAIN RIKKOJA EIKÄ SEN TÄHDEN VOI ELÄÄ IKUISEASTI, koska iankaikkinen elämä ei ole mahdollista ilman, että pitää koko lain. Siksi me tarvitsemmekin Jeesuksen apua lain pitäjänä puolestamme.
siis
Iankaikkinen elämä edellyttää KOKO Jumalan tahdon (lain) pitämistä.
Iankaikkinen elämä on vain ja AINOASTAAN Jumalassa ja niissä jotka Hänessä vaeltavat.
Meillä ei OLE IANKAIKKISTA ELÄMÄÄ ilman Jeesusta koska olemme lain rikkojia.
Raamattu sanoo esimerkiksi että sellainen teko kuin että "joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa" riittää tekemään ikuisen elämän mahdottomaksi..
Ei ole väärin kilvoitella uskon tiellä kun meillä on sellainen "takuumies" kuin Jeesus on - on mukavaa tehdä tekonsa Jeesuksen kanssa. Tehdä Jumalan tahto - armon alla siis yrittää tehdä tekonsa Jumalan tahdon mukaan.
Eri maiden lait perustuvat Jumalan käskyihin:
Eri maiden lait ovat niille jotka niiden alla elävät, mutta Jumalan lait ovat kaikille. Esimerkiksi Israelin lait (Mooseksen kirjoittamat lait) ovat vain niille jotka Israelissa asuvat tai asuivat.
Jumalan tahto on että kaikkien maiden lait perustuisivat Jumalan tahtoon ja että kansa sitten seuraisi niitä.
Jumala on antanut ihmiselle tiedon oikeista lainmukaisista priaatteistaan muun muuassa kymmenessä käskyssään. Nämä Jumalan itse kirjoittamat käskyt ovat osoitus Hänen tahdostaan ja siksi ne ovat kaikille kansoille ja kaikille ihmisille jotka Jumalan tahtoa kunnioittavat.
Käskyissä ei ole mitään väärää, ei mitään mikä riistäisi ihmiseltä elämän - ne ovat oikeudenmukaiset ja rakkaudelliset ja ikuiset.
Jeesus täytti lain meidän puolestamme, ja siitä tässä nyt kirjoitettu noin sata kertaa, voi vain ihmetellä että väität yhä että joku tällä palstalla luulee voivansa lain täyttää.
Luullakseni väität samaa asiaa vain koska sinulle ei ole mitään muuta sanomista asiasta.
Sanot
että Lex-Alex on muuttanut "Jumalan lain" kirjoituksessaan "elämänlaiksi". Mehän tiedämme, kuinka näille lain noudattajille käy.
Pelkään ettet tiedä paljoakaan ..
------------------------------
Oletko hyväksynyt nämä Jeesuksen sanat?
Matt. 6
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
---------------
Jeesus täytti koko lain puolestasi, jotta pelastuisit kuolemasta > elämään, mutta uskotko tuon mitä hän sanoi Matt.6 14 > 15, että jos et anna anteeksi ei jumalakaan anna sinulle anteeksi.. vai luuletko että hän laski leikkiä ??
Siis laki on yhä voimassa - Jeesus maksoi syntivelkamme koska emme niitä pysty itse maksamaan, mutta iankaikkinen elämä asettaa myös ehtoja. Ja tuo on yksi ...
Etkö ymmärrä lukemaasi? Miksi yrität aina vääristellä toisten kirjoituksia.
Olethan sinä lain alla, kun sitä lakia koko ajan hoet. Yritä taas esittää ne kysymykset, miten luulet voivasi osoittaa, että kaikki olisivat lain alla.
kirjoitat näin
""""
Se johtaa kieltämään Jeesuksen riittävyyden synnin sovittajana ja syntisen pelastajana. VAATIMUS NOUDATTAA LAKIA EDELLYTTÄÄ IHMISEN KYKYÄ JA VOIMAA TOTELLA JUMALAN TAHTOA. Jos tätä voidaan vaatia ihmiseltä, silloin oletetaan, että ihminen PYSTYY myös siihen ja niin ihminen ei olekaan kokonaan turmeltunut eikä täysin avuton itse pelastamaan itsensä. Silloin ei myöskään Jumalan Pojan tulo ihmiseksi, hänen kärsimisensä ja kuolemansa ihmisten syntien tähden olekaan ehdottoman välttämätöntä. "Jos vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on turhaan kuollut" (Gal 2:21). Loppujen lopuksi Kristuksesta ei olekaan meille mitään todellista hyötyä (5:2). Ja niin irtaannumme Kristuksesta ja menetämme yhteyden armoon, ajaudumme armon ulkopuolelle (pudonnut ulos, 5:4).
""""
Tuosta saa väkisinkin sen käsityksen, että joku luulee voivansa täyttävän lain, kun asia todellisuudessa on NIIN, että en minä ainakaan ole tavannut yhtään palstalaista koko täällä olo aikanani (2v.) joka uskoisi pystyvänsä lain täyttämään. Voi vain ihmetellä mistä saat kaiken????
Sitä vastoin olen tavannut monta jotka väittävät että laki ei heitä koske sen jälkeen kun Jeesus sen täytti ja kuoli meidän puolestamme.
Se on harhaluuloa jonka avulla yrittettään tehdä tyhjäksi sen tosi asia, että pelastus EI OLE EHDOTON vaikkakin olemmekin ARMON ALLA ja vaikka Jeesus täytti LAIN puolestamme..
Esimerkiksi (sen lisäksi mitä kirjoitin tuossa aikaisemmin) mitä sanot Jeesuksen opetuksesta alla?
Miellestäni siinä on selvästi sanottu, että jos emme anna muille anteeksi emme myöskään saa itse anteeksi.
Matt. 6
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Ennen oli laki silmä silmästä - mutta sen jälkeen kun Jeesus avasi meille oven iankaikkiseen elämään on laki armon alla - armo armosta jos turvaamme Jeesuksen uhriin, jos emme turvaa on laki yhä silmä - silmästä.
Jos olet nuo Raamatun kohdat hyväksynyt, olet myös hyväksynyt lain.. mutta jos luulet että sinun ei tarvitse täyttää tuota anteeksi antamisen ehtoa.. vaan luulet pelastuvasi kuitenkin ... hm
Jumala on se Totinen jonka sana pysyy.. emmehän me sitä voida muuttaa - eikä se olisi edes hyväksi kenellekään .. vain turmioksi ..
Jumalan lain suuret periaatteet on ilmaistu kymmenessä käskyssä, ja niiden noudattamisesta Kristus antoi elämässään esimerkin. Niissä ilmenee Jumalan rakkaus sekä se, mikä ihmisen käyttäytymisessä ja ihmissuhteissa on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista, ja ne velvoittavat kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Nämä käskyt muodostavat perustan liitolle, jonka Jumala on tehnyt kansansa kanssa, ja mittapuun Jumalan tuomiolla. Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ne osoittavat synnin ja herättävät ihmisen tajuamaan Vapahtajan tarpeensa. Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja edistää hyvinvointiamme. Se on osoituksena rakkaudestamme Herraan ja huolenpidostamme lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus osoittaa Kristuksen voiman muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa kristillistä todistusta.
Kaikki silmät olivat kohdistuneet vuoreen. Sen huippua peitti paksu pilvi, joka kävi yhä synkemmäksi ja laskeutui alaspäin kunnes koko vuori oli salaperäisen verhon peitossa. Salamat leimahtelivat pimeydessä ja ukkosen jylinä kiiri kallioiden välissä. "Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni kasvoi kasvamistaan" (2.Moos. -19:-18,19). Niin väkevä oli tämä Jumalan läsnäolon majesteettinen ilmestyminen, että koko Israel vapisi pelosta.
Äkkiä jylinä ja torven ääni vaikeni, ja tilalle tuli pelottava hiljaisuus. Sitten Jumala puhui häntä ympäröivästä pimeydestä hänen seistessään vuoren huipulla. Syvästä rakkaudesta kansaansa kohtaan Jumala julisti Kymmenen käskyn lain.
Antaessaan Siinailla lakinsa Jumala ei ainoastaan ilmoittanut itseään koko maailmankaikkeuden korkeimpana valtiaana. Hän ilmaisi itsensä myös kansansa vapauttajana (2.Moos. 20:-2). Koska hän on Vapahtaja, hän kutsui Israelin lisäksi kaikkia ihmisiä (Saarn.- 12:-13) tottelemaan noita kymmentä lyhyttä mutta kaiken kattavaa ja arvovaltaista säädöstä, joihin sisältyy ihmisolentojen velvollisuus Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan.
Niin Jumala sanoi:
"Sinulla ei saa olla muita jumalia.
"Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polven minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
"Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.
"Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
"Älä tapa.
"Älä te aviorikosta.
"Älä varasta.
"Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.
"Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen" (2.Moos. -20:-3 - 17).
Lain luonne
Jumalan luonteen heijastuksena Kymmenen käskyn laki on moraalinen, hengellinen ja kaiken kattava, sen sisältämät periaatteet ovat yleismaailmalliset.
Heijastus lainantajan luonteesta. Raamattu osoittaa, että Jumalan laissa ilmenee hänen luonteensa. Jumala on täydellinen, siksi hän on antanut myös "täydellisen lain" (Ps. 19:8). "Käsky on pyhä, oikea ja hyvä" (Room.- 7:-12). "Sinun käskyissäsi on totuus. Jo kauan olen tiennyt, millainen liittosi on: sinä olet säätänyt sen ikiajoiksi" (Ps. 119:-151,-152). "Käskysi ovat hyvät ja oikeat" (Ps. 119:-172).
Moraalinen laki. Kymmenen käskyä sisältävät Jumalan antaman mallin inhimilliselle käyttäytymiselle. Ne määrittelevät suhteemme Luojaamme ja Lunastajaamme sekä velvollisuutemme lähimmäisiämme kohtaan. Raamattu nimittää Jumalan lain rikkomista synniksi (1.-Joh. -3:4).
Hengellinen laki. "Laki on hengellinen" (Room.- 7:14). Sen vuoksi vain ne, jotka ovat hengellisiä ja jotka omistavat Hengen tuottamaa hedelmää, voivat totella sitä (Joh.- 15:4; Gal. -5:-22,23). Jumalan Henki antaa meille voimaa hänen tahtonsa tekemiseen (Ap.t. 1:8; Ps. -51:12 - 14). Pysymällä Kristuksessa saamme tarvitsemamme voiman tuottaaksemme hedelmää hänen kunniakseen (Joh. 15:5).
Inhimilliset lait koskevat vain tekoja. Mutta Jumalan käskyt ovat "ylen avarat" (Ps. 119:-96, VKR), ne koskevat salaisimpiakin ajatuksiamme, halujamme ja tunteitamme. Vuorisaarnassa Jeesus korosti tätä lain hengellistä ulottuvuutta ja osoitti, että rikkomus saa alkunsa sydämessä (Matt.- 5:-21,22-,-27,28;- Mark. 7:-21 - 23).
Myönteinen laki. Dekalogi on enemmän kuin vain lyhyt sarja kieltoja; se sisältää kauaskantoisia periaatteita. Se ei koske vain tekoja, joita meidän ei tule tehdä, vaan myös sitä, mitä meidän tulisi tehdä. Meidän ei tule vain pidättyä pahoista teoista ja ajatuksista; meidän on opittava käyttämään Jumalalta saamiamme kykyjä ja lahjoja hyvään. Näin jokaisella kiellolla on myönteinen ulottuvuutensa.
Esimerkiksi käskyllä "Älä tapa" on myönteinen merkityksensä: "Edistä elämää." "Jumalan tahto on se, että hänen seuraajansa pyrkivät edistämään jokaisen heidän vaikutuspiiriinsä tulevan henkilön hyvinvointia ja onnea. Syvällisessä merkityksessä evankeliumin levittäminen - hyvä uutinen pelastuksesta ja ikuisesta elämästä Jeesuksen Kristuksen yhteydessä - perustuu sille myönteiselle periaatteelle, joka on ilmaistuna käskyssä 'Älä tapa'." *1
Kymmenen käskyn lakia ei tulisi nähdä "niinkään kieltona kuin siunauksena. Sen kiellot ovat varmana takeena kuuliaisuuteen liittyvästä onnesta. Kun se vastaanotetaan Kristuksessa, se vaikuttaa meissä luonnetta puhdistavasti ja tuottaa meille iloa kautta ikuisten aikojen. Kuuliaiselle se on suojaavana muurina. Näemme siinä Jumalan hyvyyttä; ilmaisemalla ihmisille vanhurskauden muuttumattomat periaatteet Jumala pyrkii suojelemaan heitä rikkomuksen pahoilta seurauksilta." *2
Yksinkertainen laki. Kymmenen käskyä ovat yksinkertaisessa laaja - alaisuudessaan hyvin syvälliset. Ne ovat niin lyhyet, että lapsikin voi nopeasti oppia ne ulkoa; kuitenkin ne ovat samalla niin kauaskantoiset, että niiden piiriin kuuluvat kaikki mahdolliset synnit. "Jumalan laissa ei ole mitään salaperäisyyttä. Kaikki voivat ymmärtää sen sisältämät suuret totuudet. Heikoinkin äly voi tajuta näiden sääntöjen merkityksen; tietämättöminkin voi säännellä elämäänsä ja muodostaa luonnettaan tämän jumalallisen ihanteen mukaisesti." *3
Periaatteellinen laki. Kymmenen käskyä muodostavat yhteenvedon kaikista oikeista periaatteista - ne soveltuvat koko ihmiskuntaan kaikkina aikoina. Raamattu sanoo: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä" (Saarn. 12:13).
Dekalogi - kymmenen sanaa tai kymmenen käskyä (2.Moos. 34:28) - muodostuu kahdesta osasta, mikä ilmenee siitäkin, että Jumala kirjoitti ne kahteen kivitauluun (5.Moos. 4:13). Ensimmäiset neljä käskyä (alkuperäisen käskyjaotuksen mukaan) koskevat velvollisuuttamme Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, ja loput kuusi käskyä säätävät velvollisuuksiamme muita ihmisiä kohtaan. *4
Tämä kaksiosaisuus perustuu niihin kahteen suureen rakkauden perusperiaatteeseen, jotka ovat Jumalan valtakunnan toiminnan perustana: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (Luuk. 10:27; vrt. 5.-Moos. -6:-4,5; 3.-Moos.- 19:18). Ne, jotka elävät näiden periaatteiden mukaan, ovat täysin sopusoinnussa kymmenen käskyn kanssa, sillä nuo käskyt ilmaisevat yksityiskohtaisemmin näiden periaatteiden sisällön.
Ensimmäinen käsky ohjaa palvomaan ainoaa tosi Jumalaa. Toinen kieltää epäjumalankuvien tekemisen ja palvonnan. *5 Kolmas kieltää Jumalan nimen turhan, halventavan ja väärän käytön. Neljäs kutsuu viettämään sapattia ja muistuttaa siitä, että tosi Jumala on taivaan ja maan Luoja.
Viides käsky vaatii lapsia olemaan alamaisia vanhemmilleen, jotka Jumala on asettanut välittämään hänen ilmoitettua tahtoaan tuleville sukupolville (ks. 5.-Moos. -4:-6 - 9; -6:-1 - 7). Kuudes suojelee ihmisen henkeä, koska elämä on pyhä. Seitsemäs vaalii puhtautta ja suojelee aviosuhdetta. Kahdeksas suojaa omaisuutta. Yhdeksäs vartioi totuutta ja kieltää väärän valan. Kymmenes koskee kaikkien ihmissuhteiden juuria kieltämällä himoitsemasta ja tavoittelemasta sitä, mikä kuuluu toisille. *6
Ainutlaatuinen laki. Kymmenen käskyä muodostavat ainoat sanat, jotka Jumala on koskaan lausunut ääneen kokonaisen kansan kuullen (5.-Moos. 5:-22). Jumala ei kuitenkaan jättänyt tätä lakia vain ihmisten heikon muistin varaan, vaan hän kaiversi sen sitten omalla sormellaan kahteen kivitauluun, joita oli säilytettävä ilmestysmajassa olevan arkun sisällä (2.Moos.- 31:-18; 5.Moos. -10:-2).
Auttaakseen Israelia käskyjen soveltamisessa Jumala antoi israelilaisille lisäksi muita lakeja, joissa annettiin yksityiskohtaisia määräyksiä heidän suhteistaan Jumalaan ja toisiinsa. Jotkut näistä laeista koskivat Israelin yhteiskunnallisia asioita (siviilioikeudelliset lait), toiset taas sisälsivät määräyksiä pyhäkköpalveluksesta (seremonialait). Jumala antoi nämä lait kansalle välittäjänä toimineen Mooseksen kautta. Mooses kirjoitti ne "lain kirjaan", joka asetettiin "liitonarkun viereen" (5.Moos. 31:-25,-26) - ei itse arkkuun, jonne oli sijoitettu dekalogi, Jumalan tahdon ylin ilmoitus. Tuosta lain kirjasta käytettiin myös nimitystä "Mooseksen lain kirja" (Joos.-8:-31; Neh.-8:-1) tai yksinkertaisesti "Mooseksen laki" (2.-Kun. 23:-25; 2.-Aik. 23:-18; 25:-4). *7
Iloa tuottava laki. Jumalan laki on sielun innoittaja. Psalmista sanoi: "Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin." "Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat kuin puhtain kulta." "Minä olen joutunut ahdinkoon ja hätään, mutta sinun käskyistäsi saan ilon" (Ps.-119:-97,-127,-143). Ne, jotka rakastavat Jumalaa, pitävät hänen käskynsä, "eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1.-Joh.- 5:-3). Lainrikkojat pitävät lakia raskaana ikeenä, sillä lihan pyrkimykset "eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua" (Room.- 8:-7).
Lain tarkoitus
Jumala antoi lakinsa antamaan ihmisille runsaita siunauksia ja johtamaan heitä pelastavaan suhteeseen itsensä kanssa. Pane merkille seuraavat lain erityiset tehtävät:
Se ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon. Kymmenen käskyä ilmentävät Jumalan luonnetta ja rakkautta, ja ne ilmoittavat hänen tahtonsa ja tarkoituksensa ihmiskuntaa kohtaan. Ne vaativat täydellistä kuuliaisuutta, "sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak. -2:-10). Laki on elämän sääntö, ja siksi kuuliaisuus laille on elintärkeätä pelastuksellemme. Kristus itse sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Tämä kuuliaisuus on mahdollista ainoastaan sen voiman avulla, minkä uskovassa asuva Pyhä Henki antaa.
Se on Jumalan liiton perusta. Mooses kirjoitti kymmenen käskyä sekä muita lakeja kirjaan, jota nimitettiin liiton kirjaksi (2.-Moos. -20:1 - 24:-8). *8 Myöhemmin kymmenen käskyä sisältäviä kivitauluja nimitettiin "liiton tauluiksi", mikä osoitti niiden tärkeyttä ikuisen liiton perustana (5.Moos. -9:-9; vrt. 4:-13. Enemmän liitoista tämän kirjan luvussa 7).
Se toimii arvosteluperusteena tuomiolla. Kaikki Jumalan käskyt ovat oikeat, vanhurskaat (Ps. 119:-172). Siksi laki asettaa vanhurskauden normit. Jokainen ihminen tuomitaan näiden vanhurskaiden periaatteiden mukaan, ei omantunnon mukaan. Raamattu sanoo: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. -12:-13,14; vrt. Jaak. 2:-12).
Ihmisten omatunto vaihtelee. Joidenkin omatunto on "heikko", toisten taas "likaantunut","paha" tai siinä on "polttomerkki" (1.Kor. -8:-7,12; Titus 1:-15; Hepr. 10:-22; 1.Tim.- 4:-2). Omatunto on kellon kaltainen: toimipa se muuten miten hyvin tahansa, se on ensin asetettava oikeaan aikaan ennen kuin siitä on hyötyä. Omatuntomme sanoo meille, että meidän tulee tehdä oikein, mutta se ei kerro, mikä on oikein. Vain Jumalan suuren normin - hänen lakinsa - mukaan säädetty omatunto voi pitää meitä erossa synnistä. *9
Se osoittaa, mikä on syntiä. Ilman kymmenen käskyn lakia ihminen ei voi nähdä Jumalan pyhyyttä, omaa syyllisyyttään eikä tarvettaan kääntyä.
Kun ihminen ei tiedä rikkovansa Jumalan lakia, hän ei myöskään tajua kadotettua tilaansa eikä ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen sovittavaa verta.
Jotta ihmiset näkisivät todellisen tilansa, laki toimii kuin peilinä (ks. Jaak. 1:-23 - 25). Ne, jotka katsovat siihen, näkevät oman luonteensa puutteet Jumalan vanhurskaan luonteen taustaa vasten. Näin moraalilaki osoittaa, että koko maailma on syyllinen Jumalan edessä (Room. 3:19) ja joutuu vastaamaan hänelle.
"Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on" (Room. 3:20), sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1.Joh.-3:-4). Paavali sanoikin: "Vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin" (Room. 7:7). Laki saa syntisen vakuuttuneeksi synnistään. Se auttaa syntistä tajuamaan, että hän on Jumalan vihan tuomitsema ja että hänen rangaistuksensa on ikuinen kuolema. Laki saattaa hänet tuntemaan äärimmäisen avuttomuutensa.
Se on välikappale kääntymisessä. Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia johtamaan meitä kääntymykseen. Kun nähtyämme oman luonteemme tajuamme olevamme syntisiä, kuolemaan tuomittuja ja ilman toivoa, tunnemme tarvitsevamme Vapahtajaa. Silloin evankeliumin hyvä uutinen tulee meille todella merkitykselliseksi. Siten laki ohjaa meitä kohti Kristusta. Hän on ainoa, joka voi auttaa meitä tässä epätoivoisessa tilanteessamme. *10 Tätä taustaa vasten Paavali viittasi sekä moraalilakiin että seremonialakiin, kun hän kirjoitti: "Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme" (Gal.- 3:24, VKR). *11
Mutta vaikka laki paljastaa meille syntimme, se ei voi pelastaa meitä. Niin kuin vesi on väline, jolla voimme puhdistaa likaiset kasvot, samoin nähtyämme Jumalan moraalilain peilistä likaisuutemme me käymme sille lähteelle, "joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta" (Sak. 13:-1) ja pesemme itsemme "Karitsan veressä" (Ilm. -7:14). Meidän on katsottava Kristukseen, "ja kun Kristus paljastetaan meille Golgatan ristillä kuolemassa koko maailman syntien alla, Pyhä Henki näyttää meile - - miten Jumala suhtautuu kaikkiin niihin, jotka katuvat rikkomuksiaan." *12 Silloin toivo täyttää sydämemme ja uskossa käännymme Vapahtajamme puoleen, joka antaa meille ikuisen elämän lahjan (Joh. -3:-16).
Se antaa todellisen vapauden. Kristus sanoi, että "jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34). Kun rikomme Jumalan lakia, emme ole vapaita, mutta kuuliaisuus kymmenelle käskylle takaa meille todellisen vapauden. Jumalan lain mukainen elämä merkitsee vapautta synnistä. Se merkitsee myös vapautta synnin seurauksista - jatkuvista loukatun omantunnon vaivoista ja lisääntyvästä syyllisyydestä, mikä kuluttaa elinvoimia. Psalmista sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin" (Ps. 119:45). Jaakob nimitti dekalogia "vapauden täydelliseksi laiksi" (Jaak.- 1:25).
Voidaksemme vastaanottaa tämän vapauden, Jeesus kutsuu meitä tulemaan hänen tykönsä syntitaakkoinemme. Hän tarjoaa meille niiden sijaan oman ikeensä, joka on kevyt ja hyvä kantaa (Matt. 11:29,30). Ies on palveluksen apuväline. Ies jakaa kuorman painon ja tekee tehtävän suorittamisen helpommaksi. Kristus tarjoutuu jakamaan ikeen kanssamme. "Ies, joka sitoo meidät palvelukseen, on Jumalan laki. Tuo suuri rakkauden laki, joka ilmoitettiin Eedenissä, julistettiin Siinailla, ja uudessa liitossa kirjoitetaan sydämeen, on se, mikä sitoo inhimillisen työntekijän Jumalan tahtoon." *13 Kun olemme ottaneet Kristuksen ikeen harteillemme, hän kantaa raskaan kuorman ja tekee kuuliaisuudesta ilon. Hän tekee meidät kykeneviksi onnistumaan siinä, mikä aikaisemmin oli mahdotonta. Näin laista, joka on kirjoitettu sydämeemme, tulee riemun ja ilon lähde. Olemme vapaita, sillä me haluamme noudattaa hänen käskyjään.
Jos lakia opetetaan ilman Kristuksen pelastavaa voimaa, ei koeta vapautta synnistä. Mutta Jumalan pelastava armo, joka ei tee lakia tyhjäksi, tuo mukanaan synnistä vapauttavan voiman, sillä "missä Herran Henki on, siellä on vapaus" (2.-Kor.- 3:-17).
Se ehkäisee pahuutta ja tuo siunauksia. Lisääntyvä rikollisuus, väkivalta, siveettömyys ja jumalattomuus, mikä tulvan tavoin leviää maailmassa, on dekalogin väheksymisen seurausta. Kun tätä lakia kunnioitetaan, se ehkäisee syntiä, edistää oikeita tekoja ja ylläpitää oikeutta. Ne kansakunnat, jotka ovat sisällyttäneet sen periaatteita lakeihinsa, ovat kokeneet suurta siunausta. Toisaalta sen periaatteiden hylkääminen johtaa jatkuvaan rappeutumiseen.
Vanhan testamentin aikoina Jumala usein siunasi kansoja ja yksilöitä sen mukaan, miten kuuliaisia he olivat hänen lailleen. "Vanhurskaus on kansalle kunniaksi," sanoo Raamattu, ja "ilman oikeutta ei valtaistuin kestä" (Sananl.- 14:-34; 16:-12). Ne, jotka kieltäytyivät tottelemasta Jumalan käskyjä, kohtasivat onnettomuuksia (Ps. 89:-31 - 33). "Jumalattoman kodissa on Herran kirous, mutta oikeamielisten asuinsijan hän siunaa" (Sananl. 3:33; vrt. 3.Moos.- 26; 5.-Moos. -28). Sama yleinen periaate pitää paikkansa tänäänkin. *14
Lain pysyvyys
Koska kymmenen käskyn moraalilaki on heijastusta Jumalan luonteesta, sen periaatteet eivät ole ajasta tai tilanteesta riippuvia, vaan ne ovat ehdottomia, muuttumattomia ja pysyvästi päteviä ihmiskunnalle. Kautta vuosisatojen kristityt ovat tukeneet Jumalan lain pysyvyyttä ja voimakkaasti vakuuttaneet sen jatkuvaa arvoa. *15
Laki ennen Siinaita. Laki oli olemassa kauan ennen kuin Jumala antoi Israelille dekalogin. Jos niin ei olisi ollut, ennen Siinaita ei olisi myöskään ollut syntiä, "sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista" (Jaak. 3:-4). Se tosiasia, että Saatana ja hänen enkelinsä tekivät syntiä, osoittaa, että laki oli olemassa jo ennen luomista (2.-Piet. -2:4).
Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen, hän asetti lain moraaliset periaatteet heidän mieleensä. Tästä johtui, että heistä oli luonnollista noudattaa Jumalan tahtoa. Heidän rikkomuksensa toi synnin ihmisperheeseen (Room. -5:12).
Myöhemmin Jumala sanoi Abrahamista, että hän "oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini" (1.Moos. -26:5). Mooseskin opetti Jumalan säädöksiä ja lakeja ennen Siinaita (2.-Moos.- 16; 18:-16). Ensimmäisen Mooseksen kirjan tutkiminen osoittaa, että kymmenen käskyä tunnettiin hyvin ennen Siinaita. Kirjasta ilmenee, että ihmiset tiesivät jo ennen dekalogin antamista, että siinä kielletyt teot olivat vääriä. *16 Tämä yleinen tieto moraalilaista osoittaa, että Jumala oli antanut ihmiskunnalle tiedon kymmenestä käskystä.
Laki Siinailla. Egypti oli kansakunta, joka ei tuntenut oikeaa Jumalaa (2.-Moos. -5:2). Ollessaan pitkään orjuudessa Egyptissä, israelilaiset joutuivat elämään epäjumalanpalveluksen ja turmeluksen keskellä. Siitä oli seurauksena, että he suuressa määrin kadottivat käsityksen Jumalan pyhyydestä, puhtaudesta ja moraalisista periaatteista. Orjina heidän oli myös vaikea ylläpitää oikeaa jumalanpalvelusta.
Kun israelilaiset huusivat epätoivoissaan apua, Jumala vastasi. Hän muisti Abrahamin kanssa tekemänsä liiton ja päätti vapauttaa kansansa tuosta "sulatusuunista" (5.-Moos.- 4:-20) viemällä israelilaiset maahan, jossa "he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin" (Ps. -105:-43 - 45).
Vapautettuaan israelilaiset Herra johti heidät Siinain vuoren luo antaakseen heille moraalilain, joka on hänen hallituksensa normina, sekä seremonialait, joiden tarkoituksena oli opettaa heille, että tie pelastukseen käy Vapahtajan sovitusuhrin kautta. Siinailla Jumala siis antoi lain selvin, yksinkertaisin sanoin "osoittamaan rikkomukset" (Gal.- 3:-19), "näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi" (Room. -7:-13). Vain siten, että israelilaisten huomio kiinnitettiin voimakkaasti Jumalan moraalilakiin, he saattoivat tulla tietoisiksi rikkomuksistaan, havaita avuttomuutensa ja nähdä pelastuksen tarpeensa.
Laki ennen Kristuksen takaisintuloa. Raamattu paljastaa, että Jumalan laki on Saatanan hyökkäysten kohteena ja että hänen taistelunsa sitä vastaan saavuttaa huippunsa juuri ennen Kristuksen toista tulemusta. Profetia ilmaisee, että Saatana johtaa suuren enemmistön maapallon asukkaista olemaan tottelemattomia Jumalalle (Ilm. 12:-9). Toimimalla petovallan välityksellä Saatana kiinnittää koko maailman huomion petoon Jumalan sijasta (Ilm. 13:3; enemmän näistä profetioista tämän kirjan 12. luvussa).
1. Laki hyökkäyksen kohteena. Danielin 7. luvussa tämä sama valta kuvataan pienenä sarvena. Tässä luvussa kerrotaan neljästä suuresta pedosta, jotka kristillisen aikakauden alusta lähtien Raamatun selittäjät ovat tunnistaneet Babylonian, Meedia - Persian, Kreikan ja Rooman valtakunniksi. Neljännen pedon kymmenen sarvea esittävät Rooman valtakunnan hajoamisen yhteydessä (476 jKr.) syntyneitä valtioita. *17
Danielin näky keskittyy pieneen sarveen, suuria sanoja puhuvaan ja Korkeimman pyhiä tuhoavaan valtaan, joka nousi noiden kymmenen sarven keskeltä, mikä osoittaa, että tämä pelottava valta nousi Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen. Tämä valta yrittäisi muuttaa Jumalan lain (Dan. -7:25) ja jatkaisi toimintaansa aina Kristuksen takaisintuloon asti (ks. tämän kirjan lukua 19). Tämä hyökkäys on jo itsessään todiste lain jatkuvasta merkityksestä pelastussuunnitelmassa. Näky päättyy Jumalan kansalle annettuun rohkaisuun, jonka mukaan tämä valta ei onnistu hävittämään lakia, sillä oikeuden päätöksellä pieni sarvi tuhotaan (Dan.- 7:-26 - 28).
2. Pyhät puolustavat lakia. Kuuliaisuus on luonteenomaista pyhille, jotka odottavat Kristuksen tulemusta. Viimeisessä taistelussa he asettuvat korottamaan Jumalan lakia. Raamattu kuvailee heitä näin: he "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 12:17; -14:12) ja he odottavat kärsivällisesti Jeesuksen takaisintuloa.
Valmistuksena Kristuksen toiselle tulemukselle nämä kristityt julistavat evankeliumia ja kutsuvat muita kumartamaan Herraa Luojana (Ilm. 14:-6,7). Ne, jotka palvelevat Jumalaa rakkaudesta, ovat hänelle kuuliaisia. Johanneshan sanoi: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1.-Joh. -5:-3).
3. Jumalan tuomiot ja laki. Tottelemattomiin kohdistuvat Jumalan rangaistustuomiot seitsemän viimeisen vitsauksen muodossa ovat lähtöisin taivaan temppelistä, "todistuksen teltasta" (Ilm.- 15:-5). Israel tunsi hyvin samaa tarkoittavat nimitykset "telttamaja", "pyhäkköteltta", "liitonarkkua suojaava teltta" (4.-Moos. -1:-50,53; 17:8; 18:2). Kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkku (2.Moos. -26:34), joka sisälsi "kaksi kivistä liitontaulua" (2.Moos. -31:-18; 40:-20). Kymmenen käskyn laki oli todistuksena ihmiskunnalle Jumalan tahdosta.
Mutta Ilm. 15:5 viittaa taivaassa olevaan todistuksen telttaan. Mooseksen rakennuttama telttamaja oli pelkkä jäljennös taivaallisesta temppelistä (2.-Moos. 25:-8,-40; Hepr. 8:-1 - 5); kymmenen käskyn lain suuri alkuperäiskappale säilytetään taivaan temppelissä. Kymmenen käskyn pysyvyydestä todistaa lisäksi se seikka, että lopulliset tuomiot liittyvät läheisesti Jumalan lain rikkomiseen.
Ilmestyskirja kuvaa myös taivaan temppelin avaamista, jolloin näkyviin tulee liitonarkku (Ilm. 11:-19). Liitonarkulla tarkoitetaan maallisessa pyhäkössä arkkua, jossa säilytettiin kymmenen käskyä sisältävät liiton taulut (5. Moos.- 9:-9,10; vrt. 2.Moos.- 34:27; 4.Moos.- 10:-33). Liitonarkku taivaallisessa temppelissä on se alkuperäinen arkku, joka sisältää ikuisen liiton sanat, alkuperäisen dekalogin. On näin ollen selvää, että Jumalan lopulliset rangaistustuomiot liittyvät taivaan temppelin avautumiseen. Siellä huomio kohdistuu kymmenen käskyä sisältävään arkkuun - todellakin sopiva kuva Jumalan lain korottamisesta tuomion normina.
Laki ja evankeliumi
Pelastus on lahja, joka annetaan armosta. Se ei perustu ihmisen tekoihin, vaan se on Jumalan lahja (Ef.- 2:8,9). "Eivät mitkään lain teot, eivät kiitettävimmätkään yritykset eivätkä hyvät työt - olipa niitä paljon tai vähän - voi millään tavoin vanhurskauttaa syntistä (Tiit.- 3:-5; Room. -3:-20)." *18
Läpi koko Raamatun vallitsee täydellinen sopusointu lain ja evankeliumin välillä; ne tukevat toisiaan.
Laki ja evankeliumi ennen Siinaita. Kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, he oppivat tietämään, mitä merkitsee syyllisyys, pelko ja hätä (1.-Moos. -3:-10). Jumala vastasi heidän tarpeisiinsa, mutta se ei tapahtunut siten, että hän olisi mitätöinyt lain, joka tuomitsi heidät. Sen sijaan hän tarjosi heille evankeliumia, joka palauttaisi ennalleen heidän suhteensa Jumalaan ja tekisi heistä jälleen kuuliaisia Jumalalle.
Tämä evankeliumi sisälsi lupauksen lunastuksesta. Sen toteuttaisi Vapahtaja, joka olisi naisen sukua (jälkeläinen) ja joka eräänä päivänä tulisi ja murskaisi pahan vallan (1.-Moos.- 3:-15). Jumalan asettama uhrijärjestelmä opettaisi ihmisille tärkeän totuuden sovituksesta: anteeksiantamus voitaisiin aikaansaada vain vuodattamalla verta - Vapahtajan kuoleman kautta. Kun he uskoivat, että uhrieläimen kuolema oli vertauskuva Vapahtajan sovituskuolemasta heidän puolestaan, he saivat anteeksi syntinsä. *19 He pelastuivat armosta.
Tämä evankeliumin lupaus on keskeisenä siinä Jumalan ikuisessa armoliitossa, jonka hän tarjosi ihmiskunnalle (1.Moos.- 12:-1 - 3; 15:-4,5; 17:-1 - 9). Se liittyi läheisesti kuuliaisuuteen Jumalan laille (1.-Moos. -18:-18,19; 26:-4,5). Jumalan liiton takaajana oli Jumalan Poika, joka maailman luomisesta alkaen oli evankeliumin ydinsanoman mukaisesti "teurastettu Karitsa" (Ilm. 13:-8). Näin siis Jumalan armo alkoi toimia niin pian kun Aadam ja Eeva olivat langenneet syntiin. Daavid kirjoitti: "Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan" (Ps. -103:-17,18).
Laki ja evankeliumi Siinailla. Dekalogin ja evankeliumin välillä vallitsee läheinen suhde. Esimerkiksi lain johdantolauseessa viitataan Jumalaan Vapauttajana (2.-Moos. -20:-1). Ja käskyjen antamisen jälkeen Jumala opetti israelilaisia rakentamaan alttarin ja uhraamaan sillä uhreja, jotka kuvasivat hänen pelastavaa armoaan.
Siinain vuorella Jumala antoi Moosekselle suuren osan seremonialaista, joka käsitteli pyhäkön rakentamista. Pyhäkössä Jumala asuisi kansansa keskellä ja kohtaisi heitä jakaakseen siunauksiaan ja antaakseen anteeksi heidän syntinsä (2.-Moos. 24:-9 - 31:-18). Tämä merkitsi sen yksinkertaisen uhrijärjestelmän laajentamista, joka oli ollut olemassa jo ennen Siinaita, ja se esikuvasi Kristuksen välitystyötä syntisten lunastamiseksi ja Jumalan lain pyhyyden ja arvovallan vahvistamiseksi.
Jumalan ilmestymisen paikka oli maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä, kymmenen käskyä sisältävän arkun kannen yläpuolella. Jokainen osa pyhäkköpalveluksesta oli vertauskuvaa Vapahtajasta. Verta vuotavat uhrit viittasivat hänen sovituskuolemaansa, joka lunastaisi ihmissuvun lain vaatimalta rangaistustuomiolta (ks. lukuja 4 ja 9).
Dekalogi asetettiin arkun sisälle, mutta seremonialait ja siviilioikeudelliset lait, jotka Jumala antoi, kirjoitettiin "lain kirjaan" ja asetettiin liitonarkun viereen "todistuskappaleeksi" Israelin kansaa vastaan (5.-Moos. -31:-26). Milloin tahansa joku kansasta teki syntiä, tämä "todistaja" tuomitsi hänen tekonsa mutta antoi myös tarkkoja ohjeita siitä, miten asianomainen saattoi tulla sovitetuksi Jumalan kanssa. Siinailta aina Kristuksen kuolemaan asti dekalogin rikkojat saivat toivoa, anteeksiantamusta ja puhdistusta uskoessaan evankeliumiin, jota seremonialain säätämät pyhäkköpalvelusmenot kuvasivat.
Laki ja evankeliumi ristin jälkeen. Kuten monet kristityt ovat havainneet, Raamattu osoittaa, että vaikka Kristuksen kuolema mitätöi seremonialain, se vahvisti moraalilain pysyvyyden. *20 Pane merkille seuraavat todisteet:
1. Seremonialaki. Kun Kristus kuoli, hän täytti uhrijärjestelmän profeetalliset vertauskuvat. Esikuva saavutti täyttymyksensä ja seremonialaki lakkasi olemasta voimassa. Vuosisatoja aiemmin Daniel oli ennustanut, että Messiaan kuolema "on lakkauttava teuras - ja ruokauhrin" (Dan.- 9:-27; ks. tämän kirjan lukua 4). Kun Jeesus kuoli, temppelin väliverho repäistiin yliluonnollisella tavalla rikki ylhäältä alas asti (Matt.- 27:-51), mikä osoitti temppelipalvelusten hengellisen merkityksen päättymistä.
Vaikka seremonialailla oli tärkeä tehtävä ennen Kristuksen kuolemaa, se oli monella tavoin puutteellinen, koska se oli vain "varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta" (Hepr.-10:-1). Se oli palvellut väliaikaista tarkoitusta ja se oli annettu Jumalan kansalle "ainoastaan siihen asti, kun pysyvä järjestys astuu voimaan" (Hepr.9:-10 vrt. Gal.- 3:-19) - siihen asti, kun Kristus kuoli todellisena Jumalan Karitsana.
Kristuksen kuollessa seremonialain tehtävä oli suoritettu loppuun. Kristuksen sovitusuhri tarjosi anteeksiantamuksen kaikista synneistä. Kun Kristus "antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin" (Kol.- 2:-13,14; vrt. 5.-Moos.- 31:-26). Sitten ei enää ollut välttämätöntä toimittaa monimutkaisia seremonioita, jotka eivät missään tapauksessa olleet kykeneviä poistamaan syntejä tai puhdistamaan omaatuntoa (Hepr.- 10:4; 9:9,-14). Enää ei tarvinnut huolehtia seremonialaeista, jotka sisälsivät monimutkaisia säädöksiä ruoka - ja juomauhreista, erilaisten juhlien (pääsiäisen, helluntain jne.) viettämisestä, uusista kuista tai seremoniallisista sapateista (Kol. -2:-16; vrt. Hepr. 9:-10), jotka olivat vain "sen varjoa, mikä on tulossa" (Kol. 2:17). *21
Kun Jeesus oli kuollut, uskovilla ei ollut enää mitään tarvetta käsitellä Kristuksessa ilmenevän todellisuuden varjoja. Nyt he saattoivat lähestyä suoraan Vapahtajaa itseään, sillä "todellista on Kristuksen ruumis" (Kol. -2:-17).
Juutalaiset olivat tulkinneet seremonialakia siten, että siitä oli tullut este heidän ja muiden kansojen välille. Siitä oli tullut heidän lähetystehtäväänsä suuresti vaikeuttava tekijä, joka esti heitä valaisemasta maailmaa Jumalan kirkkaudella. Kristuksen kuolema kumosi tämän "lain käskyineen ja säädöksineen"; se hajotti juutalaisia ja pakanoita "erottaneen vihollisuuden muurin" ja kokosi noista kahdesta ihmisryhmästä yhden uuden perheen, kun Kristus ristillä "sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille" (Ef. -2:-14 - 16).
2. Dekalogi ja risti. Samalla kun Kristuksen kuolema lopetti seremonialain, se vahvisti kymmenen käskyn arvovallan. Kristus poisti lain kirouksen ja vapautti uskovat sen tuomiosta. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että laki olisi kumottu ja että meillä olisi vapaus rikkoa sen periaatteita. Raamatun lukuisat vakuutukset lain pysyvyydestä torjuvat sellaisen näkemyksen.
Calvin sanoi oikein vakuuttaessaan, että "meidän ei tule kuvitella, että Kristuksen tulo on vapauttanut meidät lain arvovallasta, sillä laki on hartaan ja pyhän elämän ikuinen ohje ja sen on siitä syystä oltava yhtä muuttumaton kuin Jumalan oikeuden." *22
Paavali kuvaili sitä suhdetta, mikä vallitsee kuuliaisuuden ja pelastavan armon evankeliumin välillä. Hän kutsui uskovaisia pyhään elämään ja kehotti heitä: "Antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia" (Room. -6:-13,14). Kristityt eivät siis noudata lakia hankkiakseen itselleen pelastuksen. Ne, jotka yrittävät tehdä niin, havaitsevat olevansa yhä lujemmin synnin orjuudessa. "Niin kauan kun ihminen on lain alaisuudessa, hän pysyy myös synnin alaisena, sillä laki ei voi vapauttaa ketään sen enempää synnin tuomiosta kuin synnin vallastakaan. Mutta ne, jotka ovat armon alaisia, saavat sekä vapautuksen tuomiosta (Room. -8:-1) että voimaa synnin voittamiseen (Room. -6:4). Siten synnillä ei enää ole hallintavaltaa heihin." *23
"Kristus on näet lain loppu," Paavalin lisää, "ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo" (Room. -10:-4). Jokainen, joka uskoo Kristukseen, ymmärtää, että Kristukseen loppuu lain käyttö vanhurskauden saavuttamisen välineenä. Itsessämme olemme syntisiä, mutta Jeesuksessa Kristuksessa olemme vanhurskaita, kun hänen vanhurskautensa on luettu hyväksemme. *24
Armon alaisena oleminen ei kuitenkaan anna uskovalle oikeutta tehdä jatkuvasti syntiä, "jotta armo tulisi yhä suuremmaksi" (Room.- 6:-1). Sen sijaan armo antaa voimaa, joka tekee kuuliaisuuden ja voiton synnistä mahdolliseksi. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan)" (Room. -8:-1; sulkeissa oleva lisäys on eräissä käsikirjoituksissa).
Kristuksen kuolema korotti lakia ja sen yleistä arvovaltaa. Jos dekalogi olisi voitu muuttaa, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla. Mutta koska tämä laki on ehdoton ja muuttumaton, sen rikkomuksen rangaistukseksi vaadittiin kuolemaa. Kristus täytti täysin tämän vaatimuksen kuolemalla ristillä. Näin hän teki ikuisen elämän mahdolliseksi kaikille, jotka hyväksyvät hänen suurenmoisen uhrinsa.
Kuuliaisuus laille
Ihminen ei voi ansaita pelastusta hyvillä teoillaan. Kuuliaisuus on Kristuksen hankkiman pelastuksen hedelmää. Ihmeellisellä armollaan, joka näkyi erityisesti ristillä, Jumala on vapauttanut kansansa synnin rangaistuksesta ja kirouksesta. Vaikka he olivat syntisiä, Kristus antoi henkensä voidakseen tarjota heille ikuisen elämän lahjan. Jumalan ylitsevuotava rakkaus herättää katuvassa syntisessä vastarakkautta, joka ilmenee rakastavana kuuliaisuutena. Tämä kuuliaisuus on mahdollista sen armon voimasta, jota niin runsaana tarjotaan ihmiselle. Uskovat, jotka ymmärtävät, että Kristus pitää lakia arvossa, ja jotka myös ymmärtävät kuuliaisuuteen sisältyvän siunauksen, haluavat elää Kristuksen kaltaista elämää.
Kristus ja laki. Kristus pitää kymmenen käskyn lakia mitä suurimmassa arvossa. Hän itse oli se suuri "Minä olen", joka julisti Isänsä moraalilain Siinailta (Joh. -8:-58; 2.-Moos.- 3:-14; ks. tämän kirjan lukua 4). Osana maanpäällistä tehtäväänsä "Herra päätti tehdä lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi" (Jes. -42:-21). Psalmin kohdassa, jota Uusi testamentti soveltaa Kristukseen, kuvataan hänen asennettaan lakia kohtaan: "Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni" (Ps. -40:-9: vrt. Hepr.- 10:-5,7).
Kristuksen evankeliumi synnyttää uskon, joka korostaa dekalogin pätevyyttä. Paavali huudahtaa: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo" (Room. -3:-31).
Kristus ei siis tullut ainoastaan lunastamaan ihmistä, vaan myös puolustamaan Jumalan lain pyhyyttä ja arvovaltaa. Hän opetti ihmisille sen loistoa ja kirkkautta, ja hän antoi ihmisille esimerkin siitä, miten lakiin tuli suhtautua. Kristuksen seuraajien tehtävänä on korostaa omassa elämässään Jumalan lakia. Kristus itse oli elänyt kuuliaisena, ja siksi hän teroitti seuraajilleen, että heidän tuli noudattaa käskyjä. Kun Jeesukselta kysyttiin ikuisen elämän pääsyvaatimuksia, hän vastasi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Hän myös varoitti: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." Lainrikkojilta kielletään sinne pääsy (Matt. 7:-21 - 23).
Kristus itse täytti lain - ei siten, että olisi kumonnut sen, vaan noudattamalla sitä elämässään. Hän sanoi: "Totisesti, laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt.-5:-18). Kristus korosti voimakkaasti sitä, että aina on pidettävä mielessä Jumalan lain suuri tarkoitus: rakastaa Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matt.-22:-37,38). Hän ei kuitenkaan halunnut seuraajiensa rakastavan toisiaan siten kuin maailma tulkitsee rakkauden - itsekkäästi tai pelkän tunteen varassa. Selittääkseen, millaisesta rakkaudesta hän puhui, Jeesus antoi "uuden käskyn" (Joh.- 13:-34). Tämän uuden käskyn tarkoituksena ei ollut syrjäyttää dekalogia, vaan tarjota uskoville "esimerkki todella epäitsekkäästä rakkaudesta, sellaisesta rakkaudesta, jonka kaltaista maailmassa ei koskaan aikaisemmin ollut nähty. Tässä merkityksessä hänen käskyään voidaan nimittää uudeksi. Jeesus ei pyytänyt opetuslapsia vain rakastamaan toisiaan, vaan rakastamaan "niin kuin minä olen rakastanut teitä" (Joh. -15:-12). Itse asiassa meillä on tässä vain yksi lisäesimerkki siitä, miten Kristus teki Isänsä lain suureksi." *25
Kuuliaisuus on osoitus sellaisesta rakkaudesta. Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni" (Joh. 14:-15). "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan" (Joh.- 15:-10). Samoin: jos rakastamme Jumalan lapsia, rakastamme Jumalaa ja "pidämme hänen käskynsä" (1.-Joh. -2:3).
Vain pysymällä Kristuksessa voimme olla sydämestämme kuuliaisia. "Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa", Jeesus sanoi, "samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. - - Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:-4,5). Pysyäksemme Kristuksessa meidän on tultava ristiinnaulituksi hänen kanssaan ja koettava se, mistä Paavali kirjoitti: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:-20). Niille, jotka ovat tässä tilassa, Kristus voi täyttää uuden liiton lupauksensa: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani" (Hepr.- 8:-10).
Kuuliaisuuden siunaukset. Kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja saa uskovat kasvamaan kuin "vastasyntyneet lapset"; samalla he muuttuvat Herran kirkkauden kaltaisiksi (ks. 1.-Piet. 2:-2; 2.-Kor. -3:18). Tämä muutos on voimakas todistus Kristuksen voimasta.
Raamattu julistaa autuaiksi eli onnellisiksi ne, jotka "seuraavat Herran lakia" (Ps.- 119:-1), jotka löytävät ilonsa Herran laista ja tutkivat sitä päivin ja öin (Ps.- 1:-2). Kuuliaisuutta seuraa monia siunauksia: (1) viisaus (Ps.- 119:-98); (2) rauha (Ps. 119:-165; Jes. -48:-18); (3) vanhurskaus (5.Moos. 6:25; Jes.- 48:-18); (4) puhdas, siveellinen elämä (Sananl. 7:-1 - 5); (5) tieto totuudesta (Joh. -7:-17); (6) suoja sairauksilta (2.-Moos.- 15:-26); (7) pitkä ikä (Sananl.- 3:-1,2; 4:-10,22) ja (8) rukousten kuuleminen (1.Joh.- 3:-22; vrt. Ps. -66:18).
Kutsuessaan meitä kuuliaisuuteen Jumala lupaa runsaita siunauksia (3.-Moos. -26:-3 - 10; 5.-Moos. 28:-1 - 12). Kun vastaamme hänen kutsuunsa myöntävästi, meistä tulee hänen oma kansansa (2.Moos. 19:-5,6; 1.-Piet. -2:-5,9; 5.-Moos. 28:-1,13;).
8. Kristuksen ja Saatanan välinen taistelu
Koko ihmiskunta on nyt mukana Kristuksen ja Saatanan välisessä suuressa taistelussa, joka koskee Jumalan luonnetta, hänen lakiaan ja hänen ylivaltaansa maailmankaikkeudessa. Tämä taistelu sai alkunsa taivaassa, kun luodusta olennosta, jolle oli annettu valinnan vapaus, itsekorotuksen kautta tuli Saatana, Jumalan vastustaja, joka johti osan enkeleistä kapinaan. Hän toi kapinahengen tähän maailmaan johtaessaan Aadamin ja Eevan syntiin.
Syntiinlankeemuksen seurauksena oli Jumalan kuvan turmeltuminen ihmisessä, luodun maailman joutuminen epäjärjestykseen ja lopulta maailman tuhoutuminen maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen yhteydessä. Kaikki luodut tarkkailevat tätä maailmaa, josta tuli koko maailmankaikkeutta koskevan ristiriidan näyttämö. Siinä lopullisesti osoitetaan, että rakkauden Jumala on oikeassa ja että häneen kohdistetut syytökset ovat vääriä. Auttaakseen kansaansa tässä taistelussa Kristus lähettää Pyhän Hengen ja uskolliset enkelit opastamaan, suojelemaan ja vahvistamaan sitä pelastuksen tiellä. (Ilm. 12:4-9; Jes. 14:12-14; Hes. 28:12-18; 1.Moos. 3; Room. 1:19-32; 5:12-21; 8:19-22; 1.Moos. 6-8; 2.Piet. 3:6; 1.Kor. 4:9; Hepr. 1:14.)
9. Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus
Kristus oli täydellisesti kuuliainen Jumalan tahdolle, ja tämä Kristuksen elämä, hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa on Jumalan järjestämä ainoa keino ihmisen synnin sovittamiseksi, jotta ne, jotka uskon kautta ottavat vastaan tämän sovituksen, saisivat iankaikkisen elämän ja koko luomakunta voisi paremmin ymmärtää Luojan ääretöntä ja pyhää rakkautta. Tämä täydellinen sovitus vahvistaa todeksi Jumalan lain vanhurskauden ja hänen luonteensa laupeuden, sillä se sekä tuomitsee meidän syntimme että hankkii meille anteeksiantamuksen.
Kristuksen kuolema on sijaiskuolema ja hyvityskuolema, se sovittaa ja muuttaa ihmisen. Kristuksen ylösnousemus julistaa Jumalan voittoa turmiovalloista, ja niille, jotka ottavat vastaan sovituksen, se varmistaa heidän lopullisen voittonsa synnistä ja kuolemasta. Se julistaa, että Jeesus Kristus on Herra, jonka edessä on kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä polvistuttava. (Joh. 3:16; Jes. 53; 1.Piet. 2:21,22; 1.Kor. 15:3,4,20-22; 2.Kor. 5:14,15, 19-21; Room. 1:4; 3:25; 4:25; 8:3,4; 1.Joh. 2:2; 4:10; Kol. 2:15; Fil. 2:6-11.)
10. Pelastuskokemus
Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja.
Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla. (2.Kor. 5:17-21; Joh. 3:16; Gal.:4; 4:4-7; Tit. 3:3-7; Joh. 16:8; Gal. 3:13,14; 1.Piet. 2:21,22; Room. 10:17; Luuk. 17:5; Mark. 9:23,24; Ef. 2:5-10; Room. 3:21-26; Kol. 1:13,14; Room. 8:14-17; Gal. 3:26; Joh. 3:3-8; 1.Piet. 1:23; Room. 12:2; Hepr. 8:7-12; Hes. 36:25-27; 2.Piet. 1:3,4; Room. 8:1-4; 5:6-10.)
Enemmän pelastuksesta ja vanhurskauttamisopista
Kansainvälisen adventtikirkon pääkonferenssi kutsui vuonna 1979 145 henkeä keskustelemaan kahden päivän ajan vanhurskauttamisoppiin liittyvistä kysymyksistä. Pääosa työskentelystä tapahtui aiheen eri puolia käsitelleissä työryhmissä ja jälkeenpäin kokouksen asettamassa 24-henkisessä komiteassa. Tuloksena syntynyt asiakirja julkaistiin Adventist Review -lehdessä 31.7.1980 nimellä: The dynamics of salvation.
Kysymys ei ole uskontunnustuksen luonteisesta esityksestä vaan tutkimusasiakirjasta, jonka pyrkimyksenä on esittää, mitä seitsemännen päivän adventistit opettavat Jeesuksen kautta saatavasta pelastuksesta. Siinä ei käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkia tämän mittaamattoman aiheen puolia, kuten kysymystä Kristuksen luonnosta, täydellisyydestä tai perisynnistä. Asiakirjaa olisi käsiteltävä kokonaisuutena, jotta voitaisiin havaita sen eri jaksojen välillä vallitseva tasapaino.
Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja. Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla.
Satoja vuosia sitten Hermaan Paimen näki unta ryppyisestä vanhasta rouvasta, joka oli elänyt hyvin kauan. Tuossa unessa nainen alkoi ajan kuluessa vähitellen muuttua. Vaikka hänen ruumiinsa näytti yhä vanhalta ja hänen hiuksensa valkoisilta hänen kasvonsa alkoivat nuortua. Lopulta nainen palautui entiseen nuoruuteensa.
T.F.Torrance vertasi tuota naista seurakuntaan. *1 Kristityt eivät voi pysyä muuttumattomina. Jos Kristuksen Henki asuu heissä (Room. 8:9), heissä tapahtuu jatkuvaa muuttumista.
Paavali kirjoittaa: "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä" (Ef. 5:25 - 27). Sellainen puhdistaminen on seurakunnan päämääränä. Siksi seurakunnan jäsenet, uskovat, voivat todistaa, että "vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä" (2.Kor. 4:16). "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki" (2.Kor. 3:18). Tämä muuttuminen on lopullinen sisäinen helluntai.
Raamattu puhuu uskovan kokemuksesta - pelastuksesta, vanhurskauttamisesta, pyhityksestä, puhdistuksesta ja lunastuksesta - 1) jo toteutuneena tapahtumana, 2) parhaillaan toteutuvana tapahtumana ja 3) tulevaisuudessa täyttyvänä kokemuksena. Näiden kolmen näkökulman tajuaminen auttaa ratkaisemaan niitä ongelmia, joita näyttää syntyvän korostettaessa vanhurskauttamista ja pyhitystä. Siksi tämä luku on jaettu kolmeen pääjaksoon, joissa käsitellään pelastusta uskovan menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Pelastuskokemus menneisyydessä
Pelkkä tieto Jumalasta ja hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan ei riitä. Yritys Kristuksesta erillään kehittää itsessään hyvyyttä ei johda myönteiseen tulokseen. Sielun syvyyksiin asti ulottuva pelastuskokemus on yksin Jumalan aikaansaama. Tästä kokemuksesta puhuessaan Kristus sanoi: "Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. - - Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3:3,5).
Pelastuskokemus voidaan saada vain Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä "mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Ap.t. 4:12). Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).
Pelastuskokemukseen kuuluu kääntymys, synnintunnustus, anteeksiantamus, vanhurskauttaminen ja pyhitys.
Kääntymys. Vähän ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen, joka paljastaisi maailmalle, "mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio" (Joh. 16:8). Kun helluntaipäivänä Pyhä Henki sai ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he tarvitsevat Vapahtajaa, ja kun he kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä, Pietari vastasi: "Kääntykää!" (Ap.t. 2:37,38; vrt. 3:19,20).
1. Mitä on kääntymys? Kääntymys samoin kuin katumus ja parannus on käännetty usein kreikan sanasta, jonka verbimuoto on metanoeo ja joka tarkoittaa 'muuttaa mielensä', 'katua'. Vastaava heprean sana on naham, joka merkitsee 'olla pahoillaan', 'katua'. Aito kääntymys johtaa radikaaliin muutokseen suhteessa Jumalaan ja syntiin. Pyhä Henki saa ihmisen vakuuttuneeksi synnin vakavuudesta saattamalla ihmisen tajuamaan Jumalan vanhurskauden ja oman kadotetun tilansa. Ihminen kokee silloin surua ja syyllisyyttä. Ihminen tunnustaa syntinsä, sillä hän ymmärtää Raamatun ilmaiseman totuuden: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon" (Sananl.28:13). Ihminen päättää antautua täysin Vapahtajalle ja hylätä entisen syntielämänsä. Tämä johtaa kirjaimelliseen kääntymiseen Jumalan puoleen (kreik. epistrofe, 'kääntyä jotakin kohti', vrt. Ap.t. 15:3). *2
Daavidin katumus aviorikoksen ja murhan jälkeen osoittaa elävästi, miten kääntymyskokemus valmistaa tietä synnin voittamiseen. Hengen vaikutuksesta Daavid murehti syntiään ja anoi puhdistusta: "Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi." "Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden." "Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki." (Ps. 51:5,6,3,12.) Daavidin tämän jälkeinen kokemus osoittaa, että Jumalan anteeksiantoon liittyy myös voima synnin voittamiseen.
Vaikka katumus ja kääntymys edeltää anteeksiantamusta, syntinen ei katumuksellaan voi hankkia itselleen Jumalan siunausta. Todellisuudessa ihminen ei voi omatoimisesti kääntyä, vaan siihen tarvitaan Jumalan johdatusta - kääntymys niin kuin anteeksiantamuskin on Jumalan lahja (Ap.t. 5:31; vrt.Room. 2:4). Pyhä Henki vetää syntistä Kristuksen luo, jotta hän tulisi kääntymykseen ja katuisi syntejään.
2. Kääntymisen vaikutin. Kristus sanoi: "Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni" (Joh. 12:32). Sydämemme sulaa ja pehmenee tajutessamme, että Kristuksen kuolema vanhurskauttaa meidät ja vapauttaa meidät kuolemanrangaistuksesta. Kuvittele kuolemansellissä teloitusta odottavan vangin tunteita kun hänelle yllättäen annetaan tieto armahduksesta.
Kristuksessa katuvaa syntistä ei ainoastaan armahdeta, vaan hänet julistetaan syyttömäksi - vanhurskautetaan! Hän ei ansaitse eikä voi ansaita sellaista kohtelua. Kuten Paavali korostaa, Kristus kuoli meidän puolestamme kun me olimme heikkoja, syntisiä, jumalattomia ja Jumalan vihollisia (Room. 5:6 - 10). Mikään ei niin kosketa sielumme syvyyksiä kuin tunto Kristuksen anteeksiantavasta rakkaudesta. Kun syntinen miettii tätä käsittämätöntä jumalallista rakkautta, joka paljastettiin ristillä, hän tuntee voimakkainta mahdollista tarvetta katumukseen ja kääntymykseen. Juuri tämä Jumalan hyvyys johtaa kääntymiseen (Room. 2:4).
Vanhurskauttaminen. Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, "jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Kun uskomme Jeesukseen, sydämemme täyttyy hänen Hengellään. Tämän saman uskon kautta, joka on Jumalan lahja (Room. 12:3; Ef. 2:8) katuva syntinen vanhurskautetaan (Room. 3:28, VKR).
'Vanhurskauttaminen' on käännös kreikan kielen sanasta dikaioosis (Room. 4:25), joka merkitsee syyttömäksi toteamista, tai dikaiooma (Room. 5:16), joka tarkoittaa (vapauttavaa) tuomiota. Sen pohjana oleva verbi dikaioo, vanhurskauttaa, tarkoittaa oikeaksi tai vanhurskaaksi tunnustamista ja julistamista. *3
Teologisessa kielenkäytössä 'vanhurskauttaminen' on "jumalallinen teko, jolla Jumala julistaa katuvan syntisen vanhurskaaksi ja pitää häntä vanhurskaana. Vanhurskauttaminen merkitsee vapauttavaa tuomiota, jonka vastakohtana on kadotustuomio (Room. 5:16)." *4 Vanhurskauttamisemme perustana ei ole meidän kuuliaisuutemme, vaan Kristuksen kuuliaisuus: yhden ainoan - Kristuksen - vanhurskas teko riittää "antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden", "yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita" (Room. 5:18,19). Kristus antaa tämän kuuliaisuutensa niille uskoville, jotka "saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden" (Room. 3:24). "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta" (Tiit.3:5).
1. Uskon ja tekojen osuus. Monilla on se väärä käsitys, että heidän asemansa Jumalan edessä riippuu heidän hyvistä tai pahoista teoistaan. Käsitellessään kysymystä miten ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä, Paavali kirjoittaa: "Olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo" (Fil.3:8,9). Hän viittasi Abrahamiin, joka "uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi" (Room. 4:3; 1.Moos.15:6). Abraham vanhurskautettiin hänen ollessaan vielä ympärileikkaamaton; häntä ei siis vanhurskautettu ympärileikkauksen perusteella (Room. 4:9,10).
Minkälainen oli tuo Abrahamin omistama usko? Raamattu kertoo, että "usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään - - vaikka ei tiennyt, minne oli menossa" (Hepr. 11:8, 10; vrt.1.Moos. 12:4; 13:18). Hänen kuuliaisuutensa osoitti, että hänellä oli aito, elävä usko Jumalaan. Siksi hänet vanhurskautettiin.
Apostoli Jaakob varoitti toisenlaisesta vanhurskauttamista koskevasta väärästä käsityksestä: että ihminen voi olla vanhurskautettu ilman että hänessä ilmenee vastaavia tekoja. Hän osoitti, että aitoa uskoa ei voi olla olemassa ilman tekoja. Paavalin tavoin Jaakobkin otti opetuksensa havainnollistamiseksi kuvauksen Abrahamin elämästä. Abraham ilmaisi uskonsa siinä, että hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille (Jaak. 2:21). "Huomaat", Jaakob kirjoitti, "että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi" (Jaak. 2:22). "Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut" (Jaak. 2:17).
Abrahamin kokemus osoitti, että teot ovat todisteena aidosta suhteesta Jumalaan. Usko, joka johtaa vanhurskauttamiseen, on siis elävää ja toimivaa uskoa (Jaak. 2:24).
Paavali ja Jaakob olivat samaa mieltä vanhurskauttamisesta. Kun Paavali torjui sellaisen harhaopetuksen, jonka mukaan vanhurskauttaminen saavutettaisiin tekojen perusteella, Jaakob oikaisi yhtä vaarallisen harhakäsityksen, jossa vedottiin vanhurskauttamiseen vaikka vastaavat teot puuttuivat. Vanhurskauttamisen perustana eivät ole teot eikä myöskään kuollut usko. Tarvitaan aitoa uskoa, joka vaikuttaa rakkautena (Gal.5:6) ja puhdistaa sielun.
2. Vanhurskauttamiskokemus. Kun uskomme Kristukseen ja meidät vanhurskautetaan, Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme. Olemme vanhurskaita Jumalan edessä koska Kristus on Sijaisemme. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Katuvina syntisinä olemme saaneet täyden anteeksiannon. Jumala on sovittanut meidät!
Sakarjan näky ylipappi Joosuasta kuvaa hyvin vanhurskauttamista. Joosua seisoo Herran enkelin edessä puettuna likaisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat synnin saastaisuutta. Hänen siinä seisoessaan Saatana vaatii hänen tuomitsemistaan. Saatanan syytökset ovat oikeita - Joosua ei ansaitse vapauttavaa tuomiota. Mutta armossaan Jumala nuhtelee Saatanaa: "Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" (Sak. 3:2).
Herra määrää likaiset vaatteet heti poistettavaksi ja julistaa sitten Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3:4). Rakastava, armollinen Jumalamme pyyhkäisee Saatanan syytökset syrjään, vanhurskauttaa vapisevan syntisen ja verhoaa hänet Kristuksen vanhurskauden viitalla. Niin kuin Joosuan likaiset vaatteet kuvasivat syntiä, vastaavasti uusi juhlavaate kuvasi uskovan uutta kokemusta Kristuksessa. Vanhurskauttamisessa tunnustettu ja anteeksiannettu synti siirretään puhtaaseen ja pyhään Jumalan Poikaan, Karitsaan, joka kantaa syntimme. "Ansioita vailla oleva katuva uskovainen puetaan Kristuksen luettuun vanhurskauteen. Tämä vaatteiden vaihtaminen, tämä jumalallinen pelastava toimenpide, on raamatullinen vanhurskauttamisoppi." *5 Vanhurskautettu uskova on saanut anteeksiannon ja puhdistettu synneistään.
Seuraukset. Mitkä ovat kääntymyksen ja vanhurskauttamisen seuraukset?
1. Pyhitys. Sana on käännös kreikan sanasta hagiasmos, joka pohjautuu verbiin hagiazoo, 'pyhittää, erottaa pyhään tarkoitukseen'; heprean kielessä vastaava verbi on qadash, 'erottaa tavanomaisesta käytöstä' *6.
Oikea kääntymys ja vanhurskauttaminen johtavat pyhitykseen. Vanhurskauttaminen ja pyhitys liittyvät läheisesti toisiinsa *7, ne ovat erillisiä mutta eivät koskaan erossa toisistaan. Ne kuvaavat pelastuksen kahta eri puolta: vanhurskauttaminen on sitä, minkä Jumala tekee meidän puolestamme, kun taas pyhitys on sitä, mitä Jumala tekee meissä.
Ei vanhurskautus eikä pyhityskään ole seurausta ihmisen ansioista. Molemmat perustuvat yksinomaan Kristuksen armoon ja vanhurskauteen. "Vanhurskaus, jolla meidät vanhurskautetaan, luetaan hyväksemme; vanhurskaus, jolla meidät pyhitetään, annetaan osaksemme. Edellinen antaa meille oikeuden taivaaseen, jälkimmäinen tekee meidät sopiviksi taivaaseen." *8
Raamattu esittää pyhityksessä kolme vaihetta: 1. uskovan menneisyydessä tapahtunut pyhittäminen, 2. parhaillaan jatkuva pyhitys uskovan nykyisessä kokemuksessa ja 3. pyhityksen lopullinen vaihe, jonka uskova kokee Kristuksen tullessa takaisin.
Samalla hetkellä kun uskova vanhurskautetaan hänet myös pyhitetään "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta" (1.Kor. 6:11). Hänestä tulee 'pyhä'. Uskova on lunastettu ja kuuluu kokonaan Jumalalle.
Uskovia nimitetään pyhiksi, sillä he ovat Jumalan kutsumia (Room. 1:1) "Kristuksen Jeesuksen pyhiä" eli pyhiä "Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 1:1; ks. myös Joh. 15:1 - 7). He eivät ole pyhiä siksi, että olisivat saavuttaneet jonkin synnittömyyden tilan. Pelastus on nykyinen kokemus. "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät" (Tit. 3:5), "uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (VRK). Meidät erotettiin pyhää tarkoitusta varten ja vaeltamaan Kristuksen kanssa.
2. Lapseksiotto Jumalan perheeseen. Samassa yhteydessä uusi uskova on saanut 'lapseuden hengen', "Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden" (Room. 8:15). Jumala on ottanut uskovat lapsikseen, he ovat siis Kuninkaan poikia ja tyttäriä! "Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa" (Room. 8:17). Mikä etuoikeus, kunnia ja ilo!
3. Pelastusvarmuus. Vanhurskauttaminen antaa uskovalle myös varmuuden siitä, että hänet on hyväksytty. Se tuo ilon siitä, että uskova on nyt liitetty uudelleen Jumalan yhteyteen. Olipa hänen entinen elämänsä ollut miten syntinen tahansa, Jumala antaa kaikki synnit anteeksi emmekä ole enää lain tuomion ja kirouksen alaisia. Lunastuksesta on tullut todellisuutta: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme" (Ef. 1:7,8).
4. Uuden ja voittoisan elämän alku. Sen tajuaminen, että Vapahtajan veri peittää syntisen menneisyytemme, päästää parantavat voimat vaikuttamaan koko ihmisessä. Syyllisyyden tunteista voidaan luopua, sillä Kristuksessa kaikki on annettu anteeksi, kaikki on uutta. Kristus lahjoittaa meille päivittäin armonsa ja siten alkaa muuttaa meitä Jumalan kuvan kaltaisuuteen.
Kun uskomme häneen kasvaa, meidän parantumisemme ja muuttumisemme edistyy, ja hän antaa meille lisääntyvässä määrin voittoja taistelussa pimeyden valtoja vastaan. Koska hän on voittanut maailman, se on takeena siitä, että meidätkin vapautetaan synnin orjuudesta (Joh. 16:33).
5. Ikuisen elämän lahja. Uusi suhteemme Kristukseen tuo mukanaan ikuisen elämän lahjan. Johannes vakuuttaa: "Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää" (1.Joh. 5:12). Syntinen menneisyytemme on annettu anteeksi ja meissä asuvan Hengen avulla voimme nauttia pelastuksen siunauksista.
Pelastuskokemus nykyisyydessä
Kristuksen veren ansiosta tapahtuu puhdistaminen, vanhurskauttaminen ja pyhittäminen. Kristukseen uskova "on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2.Kor. 5:17).
Kutsu pyhityselämään. Pelastukseen sisältyy pyhityselämän eläminen sen perustalla, mitä Kristus sai aikaan Golgatalla. Paavali vetosi uskoviin, että nämä eläisivät eettisesti Jumalan tahdon mukaista, pyhää elämää (1.Tess. 4:7). Tehdäkseen uskovat tähän kykeneviksi Jumala antaa heille "pyhyyden Hengen" (Room. 1:4). "Rukoilen", Paavali kirjoittaa, "että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja" (Ef. 3:16,17).
Uusina luomuksina uskovilla on uusia velvollisuuksia. "Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät" (Room. 6:19). Nyt uskovien tulee elää "Hengen varassa" (Gal. 5:25).
Hengen täyttämät uskovat elävät Hengen eivätkä lihan mukaista elämää (Room. 8:4). He ovat muuttuneet toisenlaisiksi, sillä "lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan" (Room. 8:6). Koska heissä asuu Jumalan Henki, he eivät elä oman luontonsa "vaan Hengen alaisina" (Room. 8:9).
Hengen täyttämän ihmisen korkein tavoite on elämällään miellyttää Jumalaa (1.Tess. 4:1). "Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä. - - Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. - - Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää" (1.Tess. 4:3,6,7).
Sisäinen muutos. Kristuksen toisessa tulemuksessa me muutumme fyysisestikin. Tämä katoava ja kuolevainen ruumiimme pukeutuu kuolemattomuuteen (1.Kor. 15:51 - 54). Sitä ennen meidän meidän luonteemme tulee muuttua ja valmistautua toista adventtia varten.
Luonteen muuttumiseeen sisältyvät Jumalan kuvan henkiset ja hengelliset ulottuvuudet, tuo "sisäinen ihmisemme", joka "uudistuu päivä päivältä" (2.Kor. 4:16; vrt. Room. 12:2). Niin kuin tuo vanha nainen Hermaan Paimenen kertomuksessa, seurakunta nuortuu sisäisesti, kun jokainen täysin antautunut kristitty muuttuu kirkkaudesta kirkkauteen kunnes - Kristuksen toisessa tulemuksessa - hänen muuttumisensa Jumalan kuvan kaltaisuuteen toteutuu täydellisesti.
1. Kristuksen ja Pyhän Hengen osuus. Vain Luoja voi toteuttaa elämässämme koko olemuksemme pyhittämisen (1.Tess. 5:23). Hän ei kuitenkaan tee sitä ilman meidän osallistumistamme. Meidän on antauduttava hengen työskentelyn kohteeksi katsomalla Kristukseen. Kun mietiskelemme Kristuksen elämää, Pyhä Henki uudistaa fyysiset, henkiset ja hengelliset kykymme (vrt. Tit. 3:5). Pyhän Hengen työhön sisältyy Kristuksen kirkastaminen ja hänen kuvansa palauttaminen meihin (vrt. Room. 8:1 - 10).
Jumala haluaa elää kansansa keskellä. Hän on antanut lupauksen: "Minä asetun heidän keskelleen" (2.Kor. 6:16; vrt. 1.Joh. 3:24; 4:12). Siksi Paavali saattoi sanoa: "Kristus elää minussa" (Gal. 2:20; vrt. Joh. 14:23). Luojan asuminen uskovassa uudistaa häntä päivittäin sisäisesti (2.Kor. 4:16). Se merkitsee mielen muuttumista ja uudistumista (Room. 12:2; ks. myös Fil. 2:5).
2. Osallisuus jumalallisesta luonnosta. Kristuksen lahjoittamat "suuret ja kalliit lupaukset" auttavat meitä tulemaan "osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2.Piet. 1:4). Tämä jumalallinen voima tekee meidät kykeneviksi osoittamaan uskossamme "lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta" (2.Piet. 1:5 - 7). Pietari jatkaa: "Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea" (2.Piet. 1:8,9).
a. Vain Kristuksen kautta. Ihmisen muuttuminen Jumalan kuvan kaltaiseksi merkitsee sitä, että puemme yllemme Herran Jeesuksen Kristuksen ja olemme osallisia hänestä (Room. 13:14; Hepr. 3:14). Se merkitsee sitä, että Pyhä Henki uudistaa ihmisen (Tit. 3:5). Se merkitsee sitä, että "Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä" (1.Joh. 4:12). Tässä on samankaltainen salaisuus kuin Jumalan Pojan ihmiseksituleminen. Niin kuin Pyhä Henki teki Kristukselle mahdolliseksi osallistua ihmisluonnosta, samoin Henki tekee meille mahdolliseksi osallistua jumalallisesta luonnosta, jumalallisen luonteen ominaisuuksista. Tämä jumalallisesta luonnosta osallistuminen uudistaa sisäisen ihmisen ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia, vaikkakin eri tasolla: vaikka Kristus tuli ihmiseksi, uskova ei tule Jumalaksi. Sen sijaan uskovat tulevat luonteeltaan Jumalan kaltaisiksi.
b. Dynaaminen prosessi. Pyhitys on edistyvää. Rukous ja Raamatun tutkiminen auttaa meitä jatkuvasti kasvamaan Jumalan yhteydessä.
Pelastussuunnitelman pelkkä älyllinen ymmärtäminen ei riitä. "Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä" (Joh. 6:53 - 56).
Jeesuksen käyttämä kuvakieli korostaa sitä, että uskovien tulee sisäistää Kristuksen sanat. Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä" (Joh. 6:63; ks. myös Matt. 4:4).
Luonne muodostuu siitä, mitä mieli 'syö ja juo'. Kun nautimme elämän leipää, me muutumme Kristuksen kaltaisiksi.
3. Kaksi muuttumista. Vuonna 1517, samana vuonna jolloin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen, Raffaello alkoi maalata Roomassa kuuluisaa teostaan Transfiguraatio - Kristuksen kirkastus.
Maalaus kuvaa Kristusta seisomassa vuorella ja riivattua katsomassa toiveikkaana häneen alhaalta laaksosta (vrt. Mark. 9:2 - 29). Kaksi opetuslapsiryhmää - toinen vuorella, toinen laaksossa - kuvaa kahdenlaisia kristittyjä.
Vuorella olevat opetuslapset halusivat pysyä Kristuksen kanssa, ja heitä eivät näyttäneet huolettavan alhaalla laaksossa olevien tarpeet. Vuosisatojen aikana monet ovat rakennelleet 'vuoria', jotka ovat etäällä maailman tarpeista. Heidän kokemukseensa sisältyy rukousta mutta ei tekoja.
Toisaalla ovat taas opetuslapset laaksossa. He työskentelivät ilman rukousta, ja heidän yrityksensä ajaa pois paha henki olivat tuloksettomia. Monet ovat vaikeuksissa joko siksi, että he toimivat ilman rukousta tai siksi, että he rukoilevat paljon mutta eivät toimi toisten hyväksi. Nämä molemmat kristittyjen ryhmät tarvitsevat Jumalan kuvan palauttamista olemukseensa.
a. Todellinen muuttuminen. Jumala toivoo saavansa muuttaa langenneet olennot kuvansa kaltaisiksi muuttamalla heidän tahtonsa, mielensä, halunsa ja luonteensa. Pyhä Henki aiheuttaa uskovissa ratkaisevan muutoksen. "Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" ovat Hengen hedelmää (Gal. 5:22,23) ja kuuluvat nyt heidän elämäntyyliinsä - vaikka he pysyvätkin turmeltuneina kuolevaisina Kristuksen takaisintuloon asti.
Jos emme vastusta Kristusta, hän on "samastava itsensä meidän ajatustemme ja päämääriemme kanssa, taivuttava sydämemme ja mielemme niin tahtonsa mukaisiksi, että totellessamme häntä toteutamme vain omia ajatuksiamme. Pyhittynyt ja jalostunut tahto pitää suurimpana ilonaan hänen palvelemistaan." *9
b. Kaksi päämäärää. Kristuksen kirkastus oli tuossa tilanteessa vastakkainen tapahtuma sille, mitä oli tapahtunut vuoren juurella olevalle pojalle, joka oli muuttunut paholaisen kuvan kaltaiseksi (ks. Mark. 9:1 - 29). Siinä oli nähtävissä kaksi vastakkaista suunnitelmaa - Jumalan suunnitelma meidän ennalleen palauttamiseksemme ja Saatanan suunnitelma meidän turmelemiseksemme. Raamattu sanoo, että Jumalalla on voima varjella meidät lankeamasta (Juud. 24). Saatana taas tekee kaiken voitavansa pitääkseen meidät langenneina.
Elämään kuuluu jatkuva muutos. Ei ole olemassa puolueetonta aluetta. Me joko jalostumme tai rappeudumme. Olemme joka 'synnin orjia' tai 'vanhurskauden palvelijoita' (Room. 6:17,18). Joka omistaa mielemme omistaa meidät. Jos Kristus omistaa mielemme Pyhän Hengen kautta, meistä tulee Kristuksen kaltaisia ihmisiä - Hengen voimalla "vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle" (2.Kor. 10:5). Mutta jos olemme poissa Kristuksesta, olemme erossa elämän lähteestä ja tuloksena on lopulta kadotus.
Täydellisyys Kristuksessa. Mitä on raamatullinen täydellisyys? Miten se voidaan vastaanottaa?
1. Raamatullinen täydellisuus. Sanat 'täydellinen' ja 'täydellisyys' ovat tavallisesti käännöksiä heprean sanoista tam ja tamim, jotka merkitsevät nuhteetonta, viatonta, virheetöntä. Kreikan kielessä vastaavista sanoista tärkein on teleios eri johdannaisineen. Sen alkumerkitys on päämäärän (telos) saavuttanut. Tavallisesti sanalla tarkoitetaan täysikasvuista, kypsää, täysin kehittynyttä. *10
Vanhassa testamentissa sanaa käytetään ihmisistä puhuttaessa suhteellisessa merkityksessä. Nooasta, Abrahamista ja Jobista käytetään nimityksiä 'oikeamielinen', 'nuhteeton' (1.Moos. 6:9; 17:1; 22:18; Job 1:1,18), vaikka jokaisella heistä oli puutteita (1.Moos. 9:21; 20; Job 40:2 - 5).
Uudessa testamentissa sanalla teleios (täydellinen, aikuinen) kuvataan usein kypsiä henkilöitä, jotka ovat seuranneet parhainta saatavissa olevaa valoa ja saavuttaneet sen, mikä heidän hengellisille, henkisille ja fyysisille voimilleen ja kyvyilleen oli mahdollista (vrt. 1.Kor. 14:20; Fil. 3:15; Hepr. 5:14). Uskovien tulee olla täydellisiä omassa rajallisessa piirissään niin kuin Jumala on täydellinen rajattomassa piirissään (vrt. Matt. 5:48). Jumala nimittää sellaista henkilöä täydelliseksi, joka on koko sydämestään antautunut palvelemaan Jumalaa, joka jatkuvasti kasvaa Jumalan tuntemisessa ja joka Jumalan armon avulla noudattaa kaikkea saamaansa valoa ja elää voittoisaa elämää (vrt. Kol. 4:12; Jaak.3:2).
2. Täysi täydellisyys Kristuksessa. Miten meistä voi tulla täydellisiä? Pyhä Henki tuo meille Kristuksen täydellisyyden. Uskossa Kristuksen täydellinen luonne tulee omaksemme. Ihminen ei voi koskaan väittää omistavansa täydellisyyttä itsenäisesti, ikäänkuin se olisi hänen luontaista omaisuuttaan. Täydellisyys on Jumalan lahja.
Ilman Kristusta ihminen ei voi omistaa vanhurskautta. "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:5). Kristuksen "Jumala on antanut meille viisaukseksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi" (1.Kor. 1:30).
Kristuksessa nämä ominaisuudet muodostavat meidän täydellisyytemme. Hän toteutti täydellisesti ja kerta kaikkiaan meidän pyhityksemme ja lunastuksemme. Kukaan ei voi lisätä mitään siihen, mitä hän on tehnyt. Meidän hääpukumme eli vanhurskauden viittamme hankittiin Kristuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemuksella. Pyhä Henki ottaa nyt valmiin tuotteen ja toteuttaa sen kristityn elämässä. Tällä tavalla "Jumalan koko täyteys" valtaa meidät (Ef. 3:19).
3. Matkalla kohti täydellisyyttä. Mikä on meidän osuutemme uskovina tässä kaikessa? Meissä asuvan Kristuksen avulla kasvamme kohti hengellistä täysikasvuisuutta. Niiden lahjojen avulla, joita Jumala on antanut seurakunnalleen, "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (Ef. 4:13). Meidän tulee kasvaa pois hengellisestä alaikäisyydestä (Ef. 4:14), kristillisen kokemuksemme alkeista ja siirtyä 'vahvaan ruokaan', joka "on tarkoitettu aikuisille" (Hepr. 5:14). "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon" (Hepr. 6:1, "pyrkikäämme täydellisyyteen", VKR). "Rukoilen myös," Paavali kirjoittaa, "että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus" (Fil. 1:9 - 11).
Pyhitetty elämä ei ole elämää, josta puuttuvat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Paavali kehottaa uskovaisia: "Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne." Mutta hän lisää nämä rohkaisevat sanat: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:12,13).
"Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana 'tänä päivänä' on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet" (Hepr. 3:13,14; vrt. Matt. 24:13).
Mutta Raamattu varottaa: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat" (Hepr. 10:26:27).
Nämä kehotukset osoittavat, että kristityt tarvitsevat "enemmän kuin vain puhtaasti oikeudellista vanhurskautusta ja pyhitystä. He tarvitsevat luonteen pyhyyttä, vaikka pelastus onkin aina uskosta. Oikeus päästä taivaaseen perustuu kokonaan Kristuksen vanhurskauteen. Vanhurskauttamisen lisäksi Jumalan pelastussuunnitelma tarjoaa tämän oikeuden kautta myös sopivuuden taivaaseen sydämessä asuvan Kristuksen kautta. Tämän sopivuuden tulee näkyä ihmisen moraalisessa luonteessa todistuksena siitä, että ihminen on jo pelastunut." *11
Mitä tämä merkitsee käytännössä? Tarvitsemme jatkuvaa rukousta elääksemme pyhittynyttä elämää, joka on kussakin kehitysvaiheessaan täydellistä. "Olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne - - että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa" (Kol. 1:9,10).
Jokapäiväinen vanhurskauttaminen. Kaikki uskovat, jotka elävät Hengen täyttämää pyhitettyä elämää (Kristukselle antautuneina) tarvitsevat jatkuvasti jokapäiväistä vanhurskauttamista (Kristuksen lahjoittamaa). Tarvitsemme sitä tietoisten rikkomustemme tähden sekä niiden erehdysten tähden, joita voimme tehdä tietämättämme. Daavid oli selvillä ihmisen sydämen syntisyydestä, ja siksi hän rukoili: "Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe" (Ps. 19:13; vrt. Jer. 17:9). Nimenomaan uskovien synneistä puhuessaan Raamattu vakuuttaa, että "jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1.Joh. 2:1).
Pelastuskokemus tulevaisuudessa
Pelastuksemme on lopullisesti ja täysin toteutunut silloin, kun meidät kirkastetaan ylösnousemuksessa tai muutetaan kuolemaa maistamatta taivaaseen. Kirkastamisessa Jumala jakaa lunastetuilla omaa kirkkauttaan. Tämä on se toivo, jonka täyttymistä kaikki Jumalan lapset odottavat. "Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen" (Room. 5:2).
Se toteutuu Kristuksen toisessa tulemuksessa, kun hän ilmestyy "pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" (Hepr. 9:28).
Kirkastaminen ja pyhitys. Sydämessämme asuva Kristus on yksi tulevan pelastuksen - kuolevaisen ruumiimme kirkastamisen - ehdoista. Paavalin mukaan "Kristus teissä" on kirkkauden toivo (Kol. 1:27). Toisessa kohdassa hän opettaa: "Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla" (Room. 8:11). Paavali vakuuttaa: "Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät" (2.Tess. 2:13,14).
Hänessä me olemme jo taivaan valtaistuinsalissa (Kol. 3:1 - 4). Ne, jotka ovat "tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä", ovat todellisuudessa "kokeneet tulevan maailman voimia" (Hepr. 6:4,5). Mietiskelemällä Herran kirkkautta ja kiinnittämällä katseemme Kristuksen luonteen rakastettavuuteen, me "muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen" (2.Kor. 3:18). Näin valmistumme siihen muutokseen, jonka koemme Kristuksen toisessa tulemuksessa.
Lopullinen lunastuksemme ja Jumalan lapseksi ottomme tapahtuu tulevaisuudessa. Paavali kirjoittaa: "Koko lumakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä", ja hän lisää: "myös me - - huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista" (Room. 8:19,23; vrt.Ef. 4:30).
Tämä suuri tapahtuma toteutuu sinä aikana, "jolloin kaikki pannaan kohdalleen" (Ap.t. 3:21). Kristus nimittää sitä 'uuden maailman syntymiseksi' (Matt. 19:28; 'uudestisyntymiseksi', VKR). Silloin luomakuntakin "pääsee pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen" (Room. 8:21).
Tämä raamatullinen näkemys, jonka mukaan tietyssä mielessä lapseksiotto ja lunastus eli pelastus on "jo" tapahtunut ja että toisaalta ne ovat vielä lopullisesti toteutumatta, on hämmentänyt joitakin. Kun tutkimme Kristuksen työtä Pelastajanamme laajemmin, ymmärrämme asian. "Paavalin yhdisti nykyisen pelastuksemme Kristuksen ensimmäiseen tulemiseen. Kristuksen historiallinen risti, ylösnousemus ja pappispalvelus taivaassa varmistivat lopullisesti meidän vanhurskautuksemme ja pyhityksemme. Meidän tulevan pelastuksemme, meidän ruumiimme kirkastuksen, Paavali kuitenkin yhdisti Kristuksen toiseen tulemiseen.
"Tämän vuoksi Paavali voi samanaikaisesti sanoa: "meidät on lunastettu" ja "meitä ei vielä ole lunastettu". Ensimmäinen väite viittaa Kristuksen ristiin ja ylösnousemukseen, toinen taas hänen toiseen tulemiseensa, jolloin hän lunastaa meidän ruumiimme." *12
Nykyisen pelastuksemme korostaminen siten, että samalla sivuutamme kokonaan tulevan pelastuksemme, synnyttää virheellisen ja valitettavan vääristyneen käsityksen Kristuksen täydellisestä pelastuksesta.
Kirkastus ja täydellisyys. Joillakin on virheellinen käsitys, jonka mukaan lopullinen täydellisyys on jo ihmisen omistettavissa. Mutta Paavali kirjoitti itsestään lähestyessään ajallisen elämänsä päätöstä: "En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omkaseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat" (Fil. 3:12 - 14).
Pyhitys kestää koko eliniän. Olemme täydellisiä nyt vain Kristuksessa, mutta lopullinen, kaiken kattava muuttumisemme Jumalan kuvan kaltaiseksi tapahtuu Kristuksen toisessa tulemuksessa. Paavali varoittaa: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1.Kor. 10:12). Israelin historia sekä Daavidin, Salomon ja Pietarin kokemukset ovat meille kaikille vakavana varoituksena. "Niin kauan kun elämme, meidän tulee määrätietoisesti valvoa halujamme ja tunteitamme. On sisäistä turmelusta ja on ulkoisia kiusauksia. Missä tahansa Jumalan työ edistyy, siellä Saatana suunnittelee olosuhteiden järjestämistä siten, että kiusaus kohtaa sielun vastustamattomalla voimalla. Emme voi olla hetkeäkään turvassa ellemme turvaudu Jumalaan, ellei elämämme ole kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." *13
Lopullinen luova muuttumisemme toteutuu silloin, kun meistä tulee katoamattomia ja kuolemattomia, kun Pyhä Henki palauttaa täysin ennalleen alkuperäisen luomuksen.
Millä perusteella Jumala hyväksyy meidät
Jumala ei hyväksy meitä Kristuksen kaltaisen luonteemme perusteella, ei myöskään moitteettoman käytöksemme vuoksi. Pelastava vanhurskaus on peräisin Jeesukselta, ainoalta vanhurskaalta Ihmiseltä, ja Pyhä Henki tuo sen meidän omaksemme. Me emme voi lisätä mitään Kristuksen vanhurskauden lahjaan, voimme vain ottaa sen vastaan. Kristus on ainoa vanhurskas (Room. 3:10); meidän oma vanhurskautemme on vain likaisia riepuja (Jes. 64:6; ks. myös Dan. 9:7,11,20; 1.Kor. 1:30). *14
Sekään, mitä teemme vastauksena Kristuksen pelastavaan rakkauteen, ei voi muodostaa perustaa Jumalan hyväksymiselle. Jumala hyväksyy meidät vain sen perusteella, mitä Kristus on tehnyt.
Kristus sekä vanhurskauttaa että pyhittää meidät. Kumpaan vaiko molempiin perustuu meidän hyväksymisemme Jumalan edessä? Jean Calvin huomautti, että "Kristusta ei voida jakaa osiin, joten vanhurskauttaminen ja pyhitys, jotka hänessä yhtyvät, ovat erottamattomia." *15 Kristuksen työ on nähtävä kokonaisuutena. Siksi meidän on vältettävä spekuloimista näillä kahdella termillä ja lakattava "yrittämästä määritellä vanhurskauttamisen ja pyhityksen hienoja yksityiskohtaisia eroja. - - Miksi yrittäisimme olla yksityiskohtaisempia kuin jumalallinen innoitus on käsitellessään uskonvanhurskauden elintärkeitä kysymyksiä?" *16
Aivan niin kuin auringon säteet valaisevat ja lämmittävät - nuo ominaisuudet ovat auringossa erottamattomat mutta kuitenkin toiminnaltaan erilaiset - samoin Kristus on annettu meille sekä vanhurskaudeksi että pyhitykseksi (1.Kor. 1:30). Hänessä olemme sekä täysin vanhurskautetut että täysin pyhitetyt.
Pyhä Henki tuo Golgatan täytetyn työn - "Se on täytetty!" - meidän ulottuvillemme; vain sen perusteella Jumala voi hyväksyä ihmisen. Tämä "Se on täytetty" - huuto ristillä tekee tyhjäksi kaikki muut inhimilliset yritykset tulla hyväksytyksi Jumalan edessä. Kun Pyhä Henki tuo ristiinnaulitun sydämeemme, Henki tuo sen ainoan perustan, jolla Jumala voi meidät hyväksyä. Vain tämän perusteella olemme sekä oikeutettuja että sopivia pelastukseen.
turha kopioida koko seurakunnan oppikirjaa :) ainakin jos haluaa vastauksen.
Olen erittäin tietoinen, että Jumalan 10 käskyä ovat osoitus Jumalan luonteesta ja ominaisuuksista ja niitä ei luonnollisesti voi kukaan muuttaa, kuinka ihmeessä kukaan voisi muuttaa Jumalan olemuksen. Käskyjen perus on Jumalan viisauden lisäksi niissä esiin tuleva oikeudenmukaisuus ja rakkaus (oikeudenmukainen rakkaus).
Vaikka ihmisen pelastus on kokonaan armosta, se ei ole ehdoton - Jumala odottaa myös ihmiseltä osaa - ketään ei pelasteta väkisin vastoin ihmisen omaa hyväksymistä.
Lisäksi mikä ei tule ilmi tuossa (jos nyt huomasin oikein - ehkä en) on se että Jumala on tärkein aina, tärkeämpi kuin jopa ihmisen pelastus. Ihmisen tulee rakastaa Jumalaa Jumalan itsensä tähden eikä vain pelastuksen toivossa, vaan koska Hän On se mikä hän On. Jumala on hyvä, oikeudenmukainen ja armollinen ja omaa kaikki rakastettavat ominaisuudet siksi ihmisen tulee rakastaa Jumalaansa. Jumalan ominaisuudet ovat ikuisen elämän lähde, ilman niitä ei mitään ikuista elämää ole olemassakaan.
LAKI ON IKUINEN JA SAMA. Laki sanoo että sen joka syntiä tekee on kuoltava. Jumala on kuitenkin pelastanut lakia rikkovan (kuolevan) ihmisen lain mukaisesti - rikkomatta omaa täydellisyyttään. Jumala teki pelastustyönsä tahtonsa mukaisesti uhraamalla poikansa ja siten maksamalla itse täyden hinnan poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus täytti Jumalan tahdon (vapaaehtoisesti) ja maksoi kuolemallaan täyden hinnan meidän rikoksistamme. Mutta vaikka me elämmekin armon alla, on laki se sama armo ei koskaan poista lakia.
Päin vastoin se vahvistaa meidän pelastuksemme oikeutuksen.
Laki on se sama nyt ja aina - nyt vain meillä on laillinen sijaiskäsijä, Jeesus Kristus joka otti päälleen meille kuuluvan rangaistuksen. Meidän osamme on ottaa armo vastaan Jumalan meille osoittamalla tavalla ja Pyhän hengen avulla.
Meidän osamme on vastaanottajan osa.
Kuitenkin on meidän myös armon alla kuunneltava Pyhän Hengen ääntä ja elettävä Jumalan tahdon mukaan - voimiemme mukaan armon alla.
Meidän on myös täytettävä laki armon allakin - kuitenkin siten että Jeesuksen veriuhri on laskettu meidän hyväksemme. Se tarkoittaa esimerkiksi, että meidän rikkomuksiamme ei lasketa meille vaan Jeesukselle. Mutta vain jos me osoitamme armon muille vain silloin armahtaa Jumala meidät, mutta jos me emme armahda muita ei mitkään teot pelasta meitä. Sillä jos meissä ei ole rakkautta emme ole mitään. Olemme vain kuin kumiseva vaski tai helisevä symbaali...
Raamattun sanaa rakkaudesta.
Joh. 17:26
Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
1. Kor. 13:1
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
1. Kor. 13:2
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
1. Kor. 13:3
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
1. Kor. 13:4 > :5
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa
1. Kor. 13:8
Rakkaus ei koskaan katoa.
Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
2. Kor. 5:14
sillä Kristuksen RAKKAUS pakottaa meitä.
Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet.
2. Kor. 6:6
Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus,
2. Kor. 13:14
Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!
Eikö laki ja käskyt ole määrääviä (määräyksiä) ja tahto tulee esim.vapaa ehtoisuudesta ja halusta ja rakkaudesta.Jumalan tahto:Kunnia Jumalalle korkeuksissa ,ja maassa rauha ihmisten kesken ,joita kohtaan hänellä on hyvä TAHTO .
Myöskin Jumalan TAHTO on se ,että kaikki ihmiset pelastuisivat sinäkin ja minäkin.
Kenenkä tahdon mukaan laki on tehty mielestäsi jos ei JumAlan?
Ei lain tarvitse olla kielteinen - lain tarvitsee olla oikeudenmukainen ja rakkaudellinen - vain lainrikkojalle on laki uhka ja rangaistus. Lain pitäjälle laki on hyväksi ja turva.
Jeesus on meidän lain pitäjämme ja sentähden olemme armosta ikäänkuin lain pitäjiä, mutta se ei tarkoita että koska armo on annettu että me saisimme ehdon tahdon ja Jumalan Henkeä vastaan tehdä tekoja Jumalaa vastaan. Jumala on suuri armossaankin, mutta meidän tulee myös tehdä parhaamme ja jos yritämme ja lankeamme voimme taas saada alkaa alusta, mutta ilman rakkautta ei tekemisillä ole mitään arvoa. Huomaa rakkaus sisältää aina oikeudenmukaisuuden ja armon. Oppikaamme Jumalan rakkaudesta meihin..
Oikeassa olet minun mielestä, kyllä laki ja tahto ovat eriasioita.
Jeesus tuli lain alaisena. ”Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti” (Fil 2:7-8). Hän alistui lain alaiseksi meidän eikä itsensä tähden. Hän ei tarvinnut lakia, koska hän itse oli Jumalan laki. Kaikessa hän täytti Jumalan lain vaatimukset. Hän on ollut ainoa ihminen, joka on tekojensa ansiosta vanhurskas.
Pojan tuleminen maailmaan ja kärsiminen ihmisten syntien tähden oli Jumalan tahto (Gal 1:4). Samoin jokaisen Kristukseen uskovan pääseminen Jumalan lapsen asemaan on Jumalan tahto. Samoin on Jumalan tahto, että jokainen, joka uskoo saa Pyhän Hengen. Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä ja siinä toteutuu Jumalan tahto (Gal 4:7).