Ahdistavasta uskosta

Tämä ahdistus täältä palstalta tarttuu. Tuntuu kuin koko palsta olisi täynnä uskovaisina itseään pitäviä myrkynkeittäjiä, joiden masentavia keitoksia joutuu jokainen palstaa seuraava lusikoimaan sisäänsä. Se ei tapa ihmistä itseään, mutta tappaa elämänilon ja masentaa mielen. Jos tällä palstalla usein käy, alkaa kohta olla itse psykoterapian tarpeessa. Vain sielunvihollinen saa sellaista aikaan.
Ymmärrän hyvin erästä uskovaista ystävääni, joka sanoi, että on parempi olla selvästi ateisti kuin omavanhurskas jumalinen, jolta puuttuu oma kokemus siitä, että on armahdettu syntinen. Myrkyllisimmät vouhkaajat löytyvät heidän joukostaan.
Tämä ei ole mikään uskovaisten palsta. Siis sellaisten ihmisten palsta, jotka haluavat pitää uskonsa ja suojella sitä kuin kallisarvoista helmeä raapeentumiselta, jolloin se menettää pikkuhiljaa arvonsa.
Täältä ei uskoa kannata etsiä. Täällä sen pikemminkin menettää. Siis alkaa järjellä pohtia asioita, joita ei kovin paljon voi järjellä käsitellä. Uskon kuuluukin olla "hullutus", jota se oli jo apostoli Paavalin aikana.
Huomaan, että tätä palstaa seuratessa olen alkanut kokea vastenmielisyyttä sekä uskoa että ennen kaikkea kaikenlaisia uskovia kohtaan, joilla on kyllä uskovaisen ulkokuori ja tavat, mutta puuttuu kaikki Kristuksen henki. He ovat kaukana siitä "elävän veden lähteestä", joka Jeesus sanoi olevansa, siis lähteestä, josta juotuaan ihminen on onnellisempi. Vaan pikemminkin päinvastoin, tulee huonovointisemmaksi, ahdistuneemmaksi.
Koska haluan olla onnellinen ihminen ja voida hyvin, myös uskovana, olen alkanut karttaa tätä palstaa.

Voi, miten sidottuja uskovat tänäpäivänä ovatkaan. Vapauden esteenä on usein uskonnollisuuden henkivalta, joka vaatii ihmistä tekemään tietyt temput ja rituaalit, kelvatakseen Jumalalle ja se väsyttää vaatimuksillaan ihmisen.Kun pitäisi rukoilla, pitäisi lukea raamattua, pitäisi käydä kirkossa, pitäisi ja pitäisi.

Jumala on rauhan ja rakkauden JUmala. Hän ei vie meitä vaatimuksiin. Kun vapaudumme uskonnollisuudesta tai mistä muusta sidoksesta tahansa, saamme rauhan. Ja tästä rauhasta syntyy ilo. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Olemme vapaita iloitsemaan Herrassa. Silloin rukoileminen tuottaa meille iloa. Ajatelkaa, saamme keskustella maailmankaikkeuden Luojan kanssa! Silloin sanan tutkiminen on iloinen asia. Saan lukea sellaista viisautta, jota ei missään muualla ole tarjolla. Silloin kun olemme vapaita, rakastamme uskovien yhteyttä, eikä seurakunnan kokouksissa käyminen ole velvollisuuden täyttämistä. Se on pelkkä ilo!

"Joh. 8:36
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. "

Jos on kurjaa ja ahdistavaa, kannattaa tutkia mikä on vialla omassa uskonelämässä. Olenko joutunut lain kahlitsemaksi, olenko ymmärtänyt asian oikein, olenko saanut väärää opetusta?
Kysytään Jumalalta ja kuunnellaan hänen ääntään. Hän vie vapauteen, jos vain suostumme menemään mukaan.