Olen talvilomani aikana naputellut kasaan uuden blogin, joka tarjoaa tietoa ateismista ja etenkin tämän hetken kahden tärkeimmän uskontojen ongelmaa pohtineen tutkijan eli Richard Dawkinsin ja Sam Harrisin ajtuksista uskonnoista, joita ei ole mielestäni suomeksi aikaisemmin ole riittävästi esitelty.
Blogi löytyy osoitteesta:
http://uskoitseesi.blogs.fi/
Blogi löytyy osoitteesta:
http://uskoitseesi.blogs.fi/
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siinäpä hyvää luettavaa pitkäksi aikaa. Good job!
myös tässä jutussa:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Uskonnottomien kiihkeä puolustus/HS20061024SI1AT02zly
PS: voisitko vaihtaa sivusi taustavärin, nykyinen on vaikea lukea, enkä jaksa copypasteta tekstiä editoriin.
Laitanpa tähän perustietoa teologiasta. Olisi mielenkiintoista kuulla ateistien mielipiteitä ko. ajatuskatkelmasta, joka löytyy saksalaisen teologin Dietrich Bonhoefferin teoksesta Kirjeitä vankilasta (Widerstand und Egebung, suom. Erkki Niinivaara ja Kai Selinheimo).
"Noin 13. vuosisadalta alkanut liikehtiminen kohti ihmisen autonomiaa on meidän aikanamme saavuttanut tietyn kypsyyden (tarkoitan tällä niiden lainalaisuuksien löytämistä, joiden mukaan maailma tieteessä, yhteiskunta- ja valtioelämässä, taiteessa, etiikassa ja uskonnossa elää ja selviytyy omin voimin). Ihminen on oppinut kaikissa tärkeissä kysymyksissä seisomaan omilla jaloillaan kutsumatta apuun ”työhypoteesia: Jumala”. Tieteellisissä ja taiteellisissa ja myös eettisissä kysymyksissä tämä on jo tullut itsestään selvyydeksi, jota tuskin enää voidaan järkyttää; mutta noin sadan viime vuoden kuluessa on näin alkanut kasvavassa määrin olla myös uskonnollisissa kysymyksissä; osoittautuu että kaikki toimii ilman ”Jumalaakin”, jopa yhtä hyvin kuin ennenkin. Samoin kuin tieteen piirissä niin myös yleisessä inhimillisessä tietoisuudessa työnnetään ”Jumala” yhä kauemmaksi elämästä, hän menettää maaperää.
Katolinen ja protestanttinen historiankirjoitus ovat tässä suhteessa samaa mieltä, että ne näkevät tässä kehityksessä suuren luopumuksen Jumalasta ja Kristuksesta, ja mitä enemmän kirkot turvautuvat pitämään Jumalaa ja Kristusta tämän kehityksen vastavoimina, sitä suuremmassa määrin alkaa tämä kehityssuunta pitää itse itseään antikristillisenä. Omasta itsestään ja omista elämän laeista tietoiseksi tullut maailma on siinä määrin varma itsestään, että se tuntuu meistä kammottavalta; harhaotteet ja epäonnistumiset eivät nekään saa maailmaa epäilemään sitä, että sen valitsema tie ja kehitys on välttämätön.
Nämä epäonnistumiset otetaan lukuun miehekkään raittiisti, eikä sellainenkaan tapahtuma kuin tämä sota ole sekään mikään poikkeus. Tätä epävarmuutta vastaan on nyt astunut esiin kristillinen apologia eri muodoissaan.
Yritetään osoittaa täysi-ikäiseksi tulleelle maailmalle, ettei se voi elää ilman »Jumalan» holhousta. Vaikka olisikin jo antauduttu kaikissa maailmaa koskevissa kysymyksissä, jäävät sentään olemaan ns. »viimeiset kysymykset» — kuolema, syyllisyys —, joihin vain »Jumala» voi antaa vastauksen, ja joiden vuoksi tarvitaan Jumalaa ja kirkkoa ja pappia. Me elämme siis määrätyssä mielessä näistä ihmisten niin sanomista viimeisistä kysymyksistä. Mutta mitä sitten, kun nämä asiat eräänä päivänä eivät enää ole kysymyksiä, tai kun niihinkin voidaan vastata »ilman Jumalaa»? Nyt tulevat sitten tosin kristillisen teologian sekularisoituneet vesat, nimittäin eksistentialistinen filosofia ja psykoterapeutit, ja todistelevat varmalle, tyytyväiselle ja onnelliselle ihmiselle, että hän on todellisuudessa onneton ja epätoivoinen eikä vain tahdo uskoa olevansa hädässä, josta hän ei tiedä mitään ja josta hädässä vain he voisivat hänet pelastaa. Missä on terveyttä, voimaa, varmuutta ja yksinkertaisuutta, siellä he vainuavat makean hedelmän, jota he voivat nakertaa tai jonne he voivat munia tuhoisat munansa. He yrittävät ensin ajaa ihmisen sisäiseen epätoivoon ja sitten he ovat voittaneet pelin. Tämä on sekularisoitunutta metodismia. Ja kenet se saavuttaa? Pienen joukon intellektualisteja, degeneroituneita ja sellaisia, jotka pitävät itseään tärkeimpinä maailmassa ja siksi askartelevat mielellään itsensä kanssa. Tavallista ihmistä, joka viettää päivittäisen elämänsä työssä ja perheensä parissa ja tietysti myös kaikenlaisissa hairahduksissa, tämä ei saavuta. Hänellä ei ole aikaa eikä halua askarrella eksistentialisen ahdistuksensa kanssa ja tarkastella ehkä varsin vaatimatonta onneaan »hädän», »surun» ja »onnettomuuden» näkökulmista.
Kristillisen apologian hyökkäystä maailman täysi-ikäisyyttä vastaan pidän ensiksikin mielettömänä, toiseksi epähienona, kolmanneksi epäkristillisenä. Mielettömänä siksi, — että se näyttää minusta yritykseltä palauttaa täysikasvuiseksi tullut mies murrosikäänsä, so. tehdä hänet riippuvaiseksi asioista, joista hän tosiasiallisesti ei enää ole riippuvainen, työntää hänet ongelmiin, jotka hänelle tosiasiallisesti eivät enää ole ongelmia. Epähienona — koska tässä yritetään käyttää ihmisen heikkoutta sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat hänelle vieraita ja joita hän ei ole vapaasti valinnut. Epäkristillistä — koska siinä vaihdetaan Kristus erääseen inhimillisen uskonnollisuuden tyyppiin, so. erääseen inhimilliseen lakiin."
"Historiallisesti: on olemassa yksi suuri kehityslinja maailman autonomiaan. Teologiassa ensimmäisenä Herbert von Cherburg, joka väitti järjen riittävän uskonnollisten kysymysten ymmärtämiseen. Moraalissa Montaigne ja Bodin, jotka asettivat käskyjen sijaan elämänsääntäjä. Politiikassa Machiavelli irroittaa sen yleisestä moraalista ja perustaa opin valtiossa ilmenevästä järjestä. Myöhemmin esiintyy sisällyksellisesti toisin kuin Machiavelli, mutta yhdenmukaisesti hänen kanssaan inhimillisen yhteiskunnan autonomiaan tähtäävässä pyrkimyksessä — H. Grotius, joka tuo esiin luonnonoikeuden kansojen oikeutena, joka on pätevä, »etsi deus non daretur» (»vaikka jumalaa ei olisikaan»). Vihdoin filosofinen loppuveto: toisaalta Descartesin deismi: maailma on mekanisini, joka toimii ilman Jumalan asioihin puuttumista; toisaalta Spinozan panteismi: Jumala on yhtä kuin luonto. Kant on perusteiltaan deisti, Fichte ja Hegel panteisteja. Kaikkialla on maailman ja ihmisen autonomia ajatusten päämääränä.
(Luonnontieteessä kehitys alkaa ilmeisesti Nikolaus von Cuesista ja Giordano Brunosta ja heidän — »kerettiläisestä» — maailman äärettömyyttä koskevasta opistaan. Antiikin kosmos niin kuin keskiajan luomakuntakin olivat äärellisiä. Ääretön maailma — miten se sitten kulloinkin käsitetäänkin — on itselleen kyllin »etsi deus non daretur». Nykyajan fysiikka tosin epäille jälleen maailman äärettömyyttä, mutta ei lankea aikaisempiin mielikuviin sen äärellisyydestä.)
Jumala moraalisena, poliittisena, luonnontieteellisenä työhypoteesina on poistettu, se on voitettu kanta; mutta näin myös filosofisena ja uskonnollisena työhypoteesina (Feuerbach! ). Kuuluu älylliseen rehellisyyteen antaa tämän työhypoteesin raueta tai syrjäyttää se niin suuressa määrin kuin mahdollista. Hartautta herättävä luonnontieteilijä, lääketieteilijä jne. on sekasikiö.
Missä sitten on vielä tilaa Jumalalle, kysyvät pelokkaat mielet, ja koska heillä ei ole tähän vastausta, he kiroavat koko sen kehityksen, joka on saattanut heidät tällaiseen hätätilaan. Erilaisista varauloskäytävistä tästä ahtaaksi käyneestä tilasta olen Sinulle jo puhunut. Niihin olisi kai vielä lisättävä keskiajan salto mortale. (= kuoleman hyppy, liian uskalias yritys) Keski-ajan periaate oli heteronomia kirkollisen holhouksen muodossa. Paluu siihen voi olla vain epätoivon askel, joka otetaan älyllisen rehellisyyden hinnalla. Se on kuin unelma sävelmästä: »Oi jospa vain tietäisin tien, tuon pitkän tien lapsen maahan.» Tätä tietä ei ole, ei ainakaan yrittämällä kompromissia sisäisen epärehellisyyden kanssa, vaan ainoastaan siinä merkityksessä, minkä Matt. 18: 3 lausuu, so. parannuksen kautta, perimmäisen rehellisyyden kautta.
Emmekä voi olla rehellisiä tunnustamatta, että meidän on elettävä maailmassa — »etsi deus non diretur». Ja juuri tämän me tunnustamme — Jumalan edessä! Jumala itse pakottaa meidät tämän tunnustamiseen. Niin täysi-ikäiseksi tulemisemme johtaa meidät tilamme todelliseen tajuamiseen Jumalan edessä. Jumala panee meidät oppimaan, että meidän on elettävä niin kuin niiden, jotka selviävät elämästä ilman Jumalaa. Jumala, joka on kanssamme, on jumala, joka meidät hylkää (Markus 15: 34!). Se Jumala, joka antaa meidän elää maailmassa ilman Jumala-nimistä työhypoteesia, on se Jumala, jonka edessä me jatkuvasti seisomme. Jumalan edessä ja Jumalan kanssa elämme ilman Jumalaa. Jumala antaa työntää itsensä maailmasta ristille. Jumala on voimaton ja heikko maailmassa, ja juuri siten ja vain siten hän on kanssamme ja auttaa meitä. Matt. 8: 17:n perusteella on aivan selvää, ettei Kristus auta meitä kaikkivaltansa voimalla, vaan heikkoutensa ja kärsunyksensä voimalla!
Tässä tulee näkyviin ratkaiseva ero kaikkiin uskontoihin nähden. Ihmisen uskonnollisuus johtaa ihmisen etsimään hädässään Jumalan voimaa maailmassa. Jumala on deus ex machina. Raamattu jättää ihmisen Jumalan heikkouden ja kärsimyksen varaan; vain kärsivä Jumala voi auttaa. Tässä mielessä voimme sanoa, että edellä kuvattu kehitys kohti maailman täysi-ikäisyyttä raivaa pois väärän Jumala-kuvan ja avaa siten silmämme näkemään Raamatun esittämän Jumalan, joka voimattomuutensa kautta saa valtaa ja tilaa maailmassa. Tästä kai sitten alkanee »maailmallinen tulkinta»."
Nuo katkelmat on kirjoitettu vähän ennen epäonnistunutta pommi-iskua Hitleriä vastaan (20.7.1944). Tuohon salaliittoon kuuluvana Bonhoeffer joutui vankilaan. Hänet hirtettiin Flossenburgin keskitysleirillä huhtikuussa 1945 yhdessä viiden muun salaliiton johtohahmon kanssa (mm. amiraali Canaris, kenraali Öster). Ajatusrakennelma jäi torsoksi. Ehkäpä - jos olisi säilynyt hengissä - Bonhoeffer olisi kirjoittanut tuosta täysi-ikäiseksi tulleesta maailmasta paremmin ja perustellummin. Kuitenkin hän teologina paini kysymyksen kanssa, että ottaako osaa salaliittoon, jossa yritettiin tappaa yksi ihminen (Hitler), jotta mahdollisesti miljoonat säilyisivät hengissä. Hän jopa rukoili Saksan häviön puolesta. Toivottavasti meidän sukupolvemme ateistien ja/tai kristittyjen ei tarvitse koskaan ottaa elämällään kantaa tuonkaltaisessa vaikeassa tilanteessa.
Sitä paitsi, Bonhoeffer ei ollut ainoa laatuaan. Bittitohtorin sivustot yksipuolisuudessaan muistuttavat uskonnon tekemistä julmuuksista. Ehkäpä kannattaisi tutustua myös uskonnottomien piirien vastaaviin julmuuksiin (Stalin, Mao, Pol Pot, Hitler jne.) sekä myös "vastavoimiin", esim. Tutu ja Etelä-Afrikan totuuskomissio jne. Mutta tätäkin palstaa kun seuraa, niin ateisteina pitävien fanaattisuus on yhtä korkealla tasolla kuin esim. Jim Jonesin, David Koreshin, Shoko Asaharan jne.
"Ehkäpä kannattaisi tutustua myös uskonnottomien piirien vastaaviin julmuuksiin"
Miten määrittelet uskonnottoman? Minusta esim. Hitler oli täysipäinen uskovainen. Koki nationalistisissa harhoissaan Saksan muita ylevämmäksi herrakansaksi, vaikkei mikään tieteellinen näyttö viitannut siihen-melkoinen uskonto oli siis tämänkin ukon takana. Samaa voidaan mielestäni sanoa kaikista historian diktaattoreista.
Minusta on paha mennä sanomaan kuka historian henkilö on ollut uskovainen ja kuka ei, sillä jumalusko ei ole ainoa uskon muoto.
;)>
Näin kirjoittaa uskovainen, joka määrittelee oikean surun kohtaamisen muodon (http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000022380739) kaikkien puolesta.
QUOTE: Miten määrittelet uskonnottoman? Minusta esim. Hitler oli täysipäinen uskovainen. Koki nationalistisissa harhoissaan Saksan muita ylevämmäksi herrakansaksi, vaikkei mikään tieteellinen näyttö viitannut siihen-melkoinen uskonto oli siis tämänkin ukon takana. Samaa voidaan mielestäni sanoa kaikista historian diktaattoreista." QUOTE
Vertaat siis Hitleriä ja uskovaista. Ehkäpä laittamani Bonhoeffer -sitaatti oli sinulle liian vaikea. Teologi Bonhoeffer menetti henkensä vastustaessaan Hitleriä. Toisaalta: kerro lisää uskovaisuudestasi ja siitä, miten ymmärrät uskonnon. Tieteellisesti näkemyksesi on kestämätön.
QUOTE: "Minusta on paha mennä sanomaan kuka historian henkilö on ollut uskovainen ja kuka ei, sillä jumalusko ei ole ainoa uskon muoto." QUOTE
Juuri äsken kirjoitit, että Hitler oli täysipainonen uskovainen. Ja sitten jatkat, että on paha mennä sanomaan kuka on uskovainen. Tiedätköhän itsekään, mistä kirjoitat. Minä kuitenkin pidän sinua uskovaisena, sillä et ole päässyt pelokkuudessasi ja katkeruudessasi irti kristinuskosta. Se on sinulle uskonto per se ja an sich.
Uskovaisuutta sinussa on myös se, että olet niin helvetin kärkäs määrittelemään toisten puolesta mihin tämän tulisi uskoa ja miten tämän tulisi kokea läheisensä menetyksen jälkeinen suru. Mitähän jos menisit ja seuraisit Juudaksen esimerkkiä (Matt. 27:5).
Vähän arvelinkin, ateisteille liian vaikeaa.
osoite. Sen eräs todisti.
kiitos tekstistäsi ;)
minä en ainakaan ymmärrä, miksi joku uskis olisi tyytynyt vain rukoilemaan Saksan häviötä, vaikka hän saman tien olisi voinut pyytää Jahvea taikomaan pahat natsit sammakoiksi. Vaivasikohan uskonpuute?
Lähestyt rukousta uskovaisen näkökulmasta. Käsitykseesi liittyy myös aimo annos magiaa: rukoukseen vastataan inhimillisen mielikuvituksen puitteissa eli on siis mahdollista pahojen natsien muuttua sammakoiksi, jos oikein kovasti sitä rukoilee.
Luulen, että Bonhoeffer kärsi kovasti uskonpuutteesta siinä missä kuka tahansa itselleen rehellinen ihminen. Uskonpuute ei kuitenkaan estänyt toimimasta. Abwehrin palveluksessa Bonhoeffer informoi reissuillaan puolueettomiin maihin liittoutuneita siitä, mitä Saksassa todella tapahtui ja auttoi siinä samassa muutamia juutalaisia pois maasta. Lisäksi Bonhoeffer tiesi Hitlerin murhaamiseen tähtäävästä salaliitosta ja oli siinä osaltaan mukana. Hän ei uskonut siihen, että Jahve taikoisi pahat natsit sammakoiksi. Minäkään en usko moiseen, älä siis sinäkään. Pääasia on ottaa vastuu ja elää täysillä tässä maailmassa ja ajassa pakenematta todellisuutta minkään suvaitsemattoman ja sokean uskon tai yhtä suvaitsemattoman ja yhtä sokean uskonnottomuuden kaavun alle.
Ja sitä paitsi, kuten yllä käy ilmi, Bonhoeffer ei tyytynyt vain rukoilemaan Saksan häviötä, vaan hän toimi. Tämän vuoksi hän menetti myös henkensä.
Oletan useimpien täällä hilluvien uskisten tarkoittavan jumalalla ihmisestä riippumatonta olentoa, joka on ollut olemassa jo ennen ihmistä ja kyennyt/kykenee halutessaan vaikuttamaan fysikaaliseen maailmaan SI-järjestelmän yksiköillä mitattavalla tavallakin.
Pelkäänpä että kaltaisesi uskonpuuttesta kärsivän humanistiuskiksen jumala ei ole kyennyt edes luomaan maailmankaikkeutta, saati kykenisi säilyttämään uskontotieteen tuntijoiden tietoisuutta kuoleman yli.
Saksahan oli koko toisen maailmansodan ajan virallisesti kristitty valtio. Natsit vihittiin kirkoissa, he kävivät kirkoissa messuissa ja jumalanpalveluksissa, heidät vihittiin naimisiin kirkoissa, heidän lapsensa kastettiin kirkoissa ja heidät haudattiin kristillisin menoin kirkkomaiden hautausmaille tai hautoihin jotka merkittiin risteillä. Ei nyt kyllä mitenkään kuulosta kauhean uskonnottomalta touhulta...
QUOTE: "Oletan useimpien täällä hilluvien uskisten tarkoittavan jumalalla ihmisestä riippumatonta olentoa, joka on ollut olemassa jo ennen ihmistä ja kyennyt/kykenee halutessaan vaikuttamaan fysikaaliseen maailmaan SI-järjestelmän yksiköillä mitattavalla tavallakin." QUOTE
Ehkäpä sinun tulisi tarkistaa oletuksesi ja uskosi Deus ex machinaan. En ainakaan itse ole törmännyt moiseen jumalakäsitykseen muilla kuin joillakin ateisteina itseänsä pitävillä.
QUOTE: "Pelkäänpä että kaltaisesi uskonpuuttesta kärsivän humanistiuskiksen jumala ei ole kyennyt edes luomaan maailmankaikkeutta, saati kykenisi säilyttämään uskontotieteen tuntijoiden tietoisuutta kuoleman yli." QUOTE
Kuka on antanut sinulle oikeuden määritellä minut "uskonpuuttesta kärsiväksi humanistiuskovaiseksi"? Me emme ole tavanneet etkä tiedä etkä voi sanoa mihin minä uskon. Leimaamalla minut joksikin yrität samalla sortaa kielen avulla minua, jotta esittämäni ajatukset ja kysymykset hautautuisivat antamasi leiman alle. Ts. minua ei enää tarvitse kuunnella kun olet mielessäsi hyllyttänyt minut tietyn leiman alle. Sinä käyttäydyt tässä kuin pahimmat uskovaiset konsanaan. Voisitko perustella tekoasi?
QUOTE: "Oletan useimpien täällä hilluvien uskisten tarkoittavan jumalalla ihmisestä riippumatonta olentoa, joka on ollut olemassa jo ennen ihmistä ja kyennyt/kykenee halutessaan vaikuttamaan fysikaaliseen maailmaan SI-järjestelmän yksiköillä mitattavalla tavallakin." QUOTE
Ehkäpä sinun tulisi tarkistaa oletuksesi ja uskosi Deus ex machinaan. En ainakaan itse ole törmännyt moiseen jumalakäsitykseen muilla kuin joillakin ateisteina itseänsä pitävillä.
QUOTE: "Pelkäänpä että kaltaisesi uskonpuuttesta kärsivän humanistiuskiksen jumala ei ole kyennyt edes luomaan maailmankaikkeutta, saati kykenisi säilyttämään uskontotieteen tuntijoiden tietoisuutta kuoleman yli." QUOTE
Kuka on antanut sinulle oikeuden määritellä minut "uskonpuuttesta kärsiväksi humanistiuskovaiseksi"? Me emme ole tavanneet etkä tiedä etkä voi sanoa mihin minä uskon. Leimaamalla minut joksikin yrität samalla sortaa kielen avulla minua, jotta esittämäni ajatukset ja kysymykset hautautuisivat antamasi leiman alle. Ts. minua ei enää tarvitse kuunnella kun olet mielessäsi hyllyttänyt minut tietyn leiman alle. Sinä käyttäydyt tässä kuin pahimmat uskovaiset konsanaan. Voisitko perustella tekoasi?
itselleni oikeuden määritellä sinut uskonpuutteesta kärsiväksi humanistiuskovaiseksi. Kirjoitit "Luulen, että Bonhoeffer kärsi kovasti uskonpuutteesta siinä missä kuka tahansa itselleen rehellinen ihminen." Mutta voin korjata erehdykseni, ja määritellä sinut itselleen epärehelliseksi ihmiseksi.
Uskiksilla on usein vaikeuksia luetun ymärtämisesä. Sinulla vaikeus tuntuu koskevan jopa omia kirjoituksiasi, jollet käsitä, miksi nimitin sinua humanistiuskikseksi. En käytä humanistia haukkumasanana, tällä palstalla on jokunen hyvinkin fiksu siihen vivahtava keskustelija. Kohteliaisuudesta jätän sanomatta kuka se ei ole.
pitänee vielä selventää, että määrittelyni kohdistuu virtuaalipersoonaasi Ch.D., ei välttämättä emäpersoonaasi tai muihin sivupersooniisi.
Laitoin kirjanmerkkeihin ja tulen lukemaan innolla koko blogin viikolla läpi :)
Ps. Minuakin häiritsi hiukan se vihreä taustaväri. Voisko sitä vaihtaa ei-niin-kirkkaaseen?
Oletko löytänyt ajatuksia tietouskosta?
Huomasin näet kirkosta eroamiseni jälkeen
olevani tietouskovainen.
TIETOUSKO
perustuu jokaisen ihmisen uskovaisuuteen.
Sillä kukaan ei ymmärrä kaikkea,
vaan joutuu joko uskomaan tai olemaan uskomatta
jotakin ilmiötä tai asiaa joka joillekin on Totta.
Niinpä tietouskovainen tunnustaa
uskovansa Tuntemattomien ilmiöiden olemassaoloon
ja uskoo todistettuihin ilmiöihin,
vaikka ei itse niiden perusteita ymmärtäisikään.
Tietousko-kirkossa
ei Tuntemattomista tehdä Totuutta,
vaan ne luokitellaan uskorakennelmiksi eli teorioiksi.
Noita teorioita pyritään todistamalla muuttamaan Tiedoksi.
Tietouskovaiselle on pyhää kaikki Tuntematon,
joka on ainakin tähän asti kaiken aikaa vaan kasvanut,
sillä uusi todistettu Tieto on mahdollistanut uudet teoriat.
Uskontunnustus
Minä uskon Tuntemattomien ilmiöiden olemassaoloon
ja todistettuun Tietoon sekä sen muuttumiseen
Uskon myös ihmisyksilön ainutlaatuisiin kokemuksiin ja aistimuksiin,
vaikka niitä ei olisi Tiedoksi todistettukaan.
Niin ovat Totuutta sekä Tuntematon että Tieto.