ja sen kokeminen.
Tiedän, että tää ei tänne kuulu, mutta toisaalta
yksin jääminen ja syyllistäminen lapsiaan kohtaan.
Minua ja sisaruksia äitimme syyllistää, kun hän on jäänyt yli 10 vuotta sitten leskeksi. Yksinäisyys ja turhautuminen, kun isämme ei enä elä ja eikä siten tarvitse hoitajaa 24 tuntia vuorokaudessa, jota hän teki vuosia.
Asumme yli 500 km päässä toisistamme.
Olisimme isän kuoleman jälkeen haluneet, että äitimme muuttaisi yhden sisaruksemme asuinkuntaa, vaan ei halunut lähteä omilta juuriltaan pois.
Asuu palvelutalossa ja syyllistäminen on valttia.
Toivomme, että pääsis pois, vaan ei näy kutsua yläkerrasta saapuvan. Ja itse on myös valmis lähtemään, kun jäi yksin jatkamaan matkaa.
Kaikki ystävät ovat kuolleet ja hyväksi käyttäjät ovat nyt hänet hylänneet, kun ei enää rahaa tipu, kun kunta valvoo eläkettä.
Haluan ihan rauhanomaista keskustelua vanhemmista ja niiden yksin jäämisestä.
Soittelemme usein, vaan jätän nyt puheluja väliin, kun en jaksa kuunnella sitä syyllistämistä ja valitusta, kun emme käy hänen luonaan ja eikö meillä ole äitiä, jota tulisimme päivittäin katsomaan.
Maallinen oppi, että älä omista toista saati lapsiasi ja niiden perheitä sekä niiden yksityisyyttä.
Hänellä on yksi sisruksistamme saanut syytinkioikeudella lapsuudenkotimme tai paikan.
Hän ei ole kovin halukas nyt velvollisuuksiaan hoitamaan saati antaa asua 3 kuukautta kesällä
talossaan. Korvauksena menetetystä, hän ei ole ottanut kotiinsa kertakaan äitiämme näin juhlapyhien aikakaan ja, että käyttäis kotonaan joskus, jossa äitimme on asunut elännyt yli 40 vuotta
Olemme työssä ja jokaisella on omat elämän tarpeensa sekä huolettavat kotonaan.
Tiedän, että tää ei tänne kuulu, mutta toisaalta
yksin jääminen ja syyllistäminen lapsiaan kohtaan.
Minua ja sisaruksia äitimme syyllistää, kun hän on jäänyt yli 10 vuotta sitten leskeksi. Yksinäisyys ja turhautuminen, kun isämme ei enä elä ja eikä siten tarvitse hoitajaa 24 tuntia vuorokaudessa, jota hän teki vuosia.
Asumme yli 500 km päässä toisistamme.
Olisimme isän kuoleman jälkeen haluneet, että äitimme muuttaisi yhden sisaruksemme asuinkuntaa, vaan ei halunut lähteä omilta juuriltaan pois.
Asuu palvelutalossa ja syyllistäminen on valttia.
Toivomme, että pääsis pois, vaan ei näy kutsua yläkerrasta saapuvan. Ja itse on myös valmis lähtemään, kun jäi yksin jatkamaan matkaa.
Kaikki ystävät ovat kuolleet ja hyväksi käyttäjät ovat nyt hänet hylänneet, kun ei enää rahaa tipu, kun kunta valvoo eläkettä.
Haluan ihan rauhanomaista keskustelua vanhemmista ja niiden yksin jäämisestä.
Soittelemme usein, vaan jätän nyt puheluja väliin, kun en jaksa kuunnella sitä syyllistämistä ja valitusta, kun emme käy hänen luonaan ja eikö meillä ole äitiä, jota tulisimme päivittäin katsomaan.
Maallinen oppi, että älä omista toista saati lapsiasi ja niiden perheitä sekä niiden yksityisyyttä.
Hänellä on yksi sisruksistamme saanut syytinkioikeudella lapsuudenkotimme tai paikan.
Hän ei ole kovin halukas nyt velvollisuuksiaan hoitamaan saati antaa asua 3 kuukautta kesällä
talossaan. Korvauksena menetetystä, hän ei ole ottanut kotiinsa kertakaan äitiämme näin juhlapyhien aikakaan ja, että käyttäis kotonaan joskus, jossa äitimme on asunut elännyt yli 40 vuotta
Olemme työssä ja jokaisella on omat elämän tarpeensa sekä huolettavat kotonaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun vielä kävin (ennen onnettomuutani) kerran viikossa niin aina sama värssy: no tule käymään. Hän itse ei käynyt meillä kuin kerran vuodessa. Sairaalassa olin 4 kk. Äiti kävi pari kertaa katsomassa. Ei soitellut kuin pari kertaa. Matkaa 50 km. Hän asuu omassa talossa. Nyt en saa ajaa joten tilanne on paha. Olen syyllinen kun en pysty käymään.