Usein krisselikressun tai muslimin kanssa
keskustellessa uskovainen ihminen käyttää
termejä "tosi" tiede ja "oikea" tiedemies tms.
Olettamukseni mukaan termit ovat hyvin
häilyviä ja mietiskelinkin kuinka tällaiset
termit määritellään, vai määritelläänkö
niitä mitenkään.
Onko "tosi" tiede sitä, joka on samoilla
linjoilla raamatun kanssa? Vai onko se sitä,
että se on samoilla linjoilla jonkun tietyn
raamatuntulkinnan kanssa?
Onko "oikea" tiedemies uskovaisen mielestä
"oikea" tiedemies niissä kysymyksissä joissa
hänen mielipiteensä saadaan sopimaan raamatun
teksteihin, vai ainoastaan silloin kuin ne
sopivat oman uskonsuunnan tulkintoihin?
Onko joitain raamatunjakeita, joita "oikean"
tieteen on hyväksyttävä, vai onko koko raamattu
jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen?
Onko "tosi" tiedemiehen hyväksyttävä raamatun
sellaisetkin väittämät tosiksi, jotka sotivat
todistettavasti luonnossa ilmeneviä tapahtumia
vastaan, ollakseen "tosi" tiedemies ja edustaakseen
"tosi" tiedettä?
keskustellessa uskovainen ihminen käyttää
termejä "tosi" tiede ja "oikea" tiedemies tms.
Olettamukseni mukaan termit ovat hyvin
häilyviä ja mietiskelinkin kuinka tällaiset
termit määritellään, vai määritelläänkö
niitä mitenkään.
Onko "tosi" tiede sitä, joka on samoilla
linjoilla raamatun kanssa? Vai onko se sitä,
että se on samoilla linjoilla jonkun tietyn
raamatuntulkinnan kanssa?
Onko "oikea" tiedemies uskovaisen mielestä
"oikea" tiedemies niissä kysymyksissä joissa
hänen mielipiteensä saadaan sopimaan raamatun
teksteihin, vai ainoastaan silloin kuin ne
sopivat oman uskonsuunnan tulkintoihin?
Onko joitain raamatunjakeita, joita "oikean"
tieteen on hyväksyttävä, vai onko koko raamattu
jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen?
Onko "tosi" tiedemiehen hyväksyttävä raamatun
sellaisetkin väittämät tosiksi, jotka sotivat
todistettavasti luonnossa ilmeneviä tapahtumia
vastaan, ollakseen "tosi" tiedemies ja edustaakseen
"tosi" tiedettä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuon sanonnan takaa häämöttää mielestäni tieteelle myönnetty totuushegemonia, usko erehtymättömään tieteeseen. Koska tieteen tuloksien uskotaan olevan tosia, ja toisaalta todeksi tunnustetaan uskonnollinen ilmoitus, näiden välillä havaittava ristiriita vaatii jotain harmonisointia.
Kuminen Raamattu on yksi yleinen tapa hoitaa harmonisointi, toinen on sitten vaikkapa yritys luokitella osa tieteestä "vääräksi tieteeksi".
Itse näkisin, että ristiriidat ovat väistämätömiä, kun Raamattu on totta ja muuttumaton ja tiede on kehittyvää. Ristiriidattomuushan tarkoittaisi, että tiede on saavuttanut virheettömän ja muuttumattoman lopputilansa tms. Tieteen kaikki tuloksethan ovat ainakin mittausvirheen verran virheellisiä (tai enemmänkin, jos em. virhettä ei olla ilmoitettu!), mutta sen lisäksi voi olla virheitä myös Raamatun tulkinnassani jne.
Käsite "erehtymätön tiede" on yksi
lisäsanonta, jota myös näkee usein.
Mikään uskonnollisuudesta vapaa
tieteentekohan ei väitä olevansa
erehtymätöntä. Päinvastoin.
tuttumies kirjoitti:
"Tuon sanonnan takaa häämöttää mielestäni tieteelle myönnetty totuushegemonia, usko erehtymättömään tieteeseen."
Hetkinen, eikös tämä lähtenyt siitä, että jotkut kreationistit käyttävät ilmaisua "tosi tiede" ja mitä sillä oikeasti sitten tarkoitetaan.
Minun ymmärtääkseni tieteentekijät eivät pidä tiedettä minään erehtymättömänä eikä siis tieteen tuloksia absoluuttisena totuutena.
"Kuminen Raamattu on yksi yleinen tapa hoitaa harmonisointi, toinen on sitten vaikkapa yritys luokitella osa tieteestä "vääräksi tieteeksi". "
Eli jos siis tieteen antama kuva maailmasta on ko. uskovan Raamatun tulkinnan kanssa ristiriidassa oleva asia, niin tiede luokitellaan antavan ihan väärän kuvan - asia ymmärretty.
"Itse näkisin, että ristiriidat ovat väistämätömiä, kun Raamattu on totta ja muuttumaton ja tiede on kehittyvää."
Sinänsä mielenkiintoinen asetelma, että nimenomaan uskonvarainen tulkinta Raamatusta on että Raamattu on Totta ja muuttumatonta. Kuitenkin tästä "Totta ja muuttumatonta" on niin monenlaista tulkintaa kuin on tulkitsijaakin.
Miten siis ratkaistaan tämä ristiriidan juurisyy: onko kyse virheellisestä tiedosta (tiede) vai virheellisestä tulkinnasta Raamatun totuudesta?
Hauskalla tavalla tämä viesti on sisäisesti ristiriitainen. Ensin sanotaan, että olisi olemassa joku usko erehtymättömään tieteeseen. Ja kuitenkin pari lausetta myöhemmin todetaan, että tiede on kehittyvää.
Tosiasiallisesti kukaan tieteilijä ei usko tieteen erehtymättömyyteen ja tieteen historia on täynnä kuuluisia ja moneen kertaan siteerattuja erehdyksiä. Puheet erehtymättömästä tieteestä ovatkin vain propagandaa jolla koetetaan vähätellä tieteen merkitystä suhteessa "oikeasti" erehtymättömään jumalan sanaan.
On kuitenkin yksi hegemonia, joka tieteellä ihmisen elämässä kiistämättä on. Tieteellä on hegemonia sen tulosten toimivuuteen. Tiede toimii. Riippumatta siitä, mitä ajatellaan jumalista tai luomisesta, kun kirjoitetaan viesti keskustelupastalle ja painetaan lähetä-nappia se ilmestyy palstalle. (Tai jos ei ilmesty, kyseessä on vika joka voidaan paikallistaa ja korjata.) Keskustelupalstat ovat tieteellisen työn seurauksia. Aivan samoin kun se, että kääntäessämme katkaisijaa syttyy valo, painaessamme kaasupoljinta auto kiihtyy, muuntaessamme geeniä kasvin ominaisuudet muuttuvat, ottaessamme lääkettä päänsärkymme vähenee jne... Luettelo on loputon.
Toisin on uskonnon kanssa. Uskontoja on lukuisia keskenään kilpailevia, joten kaikki ne eivät mitenkään voi olla yhtä toimivia. Rukousvastausta ei voi varmasti odottaa saavansa. Siunaukset eivät aina koidu kohteidensa eduksi eivätkä kiroukset vahingoksi jne.
Ristiriidat tieteen ja uskonnon välillä eivät kuitenkaan minusta ole väistämättömiä. Tämä kuitenkin edellyttäisi, että ihmiset alkaisivat ajatella uskontojen olevan vain meidän omia, epätäydellisiä ajatusrakennelmiamme ja että aivan kuten muutamien uskontojen mukaan ihminen on vain jumalan kuva, myös uskonnot ovat vain ihmisen kuva siitä, millaisia jumalat ovat, puutteellisen olennon luona puutteellinen näkemys.
Tämä ajatus on kuitenkin monille vaikea, ellei suorastaan mahdoton. On tietty uskovaisryhmä, jolle ristiriidat ja konfliktit toimivan tieteen ja oman maailmankuvan välillä ovat väistämättömiä, nimittäin fundamentalistit. Fundamentalistinen usko kun pyrkii määräilemään, millainen jumalan tulee olla. Fundamentalismi on ihmisen asettamista erehtymättömän jumalan sijaan ja kuvitelmaa siitä, että ihminen muka voi ymmärtää ja jopa käskyttää luojaansa. Fundamentalistin jumala ei myöskään ole kaikkivaltias, kaukana siitä. MIllainen on jumala joka vihastuu, jos häntä ei rukoile viisi kertaa päivässä johonkin tiettyyn suuntaan istuen? Varsin pikkumainen, ja pikkumaisuus on luonteen heikkoutta. Onko jumala heikko?
"Tieteelliset" kreationistit taas yrittävät tehdä jumalasta pahaisen teknikon tai insinöörin, joka suunnittelee yhtä sun toista enemmän tai vähemmän toimivaa koneistoa ollen täysin itse luomakseen väitettyjen lakien alainen. Vain suhteellisen kädettömät suunnittelijat tekevät niinkin huonoa työtä kun vaikkapa ihmisen selkäranka.
MInusta paljon todennäköisempää olisikin (jos jumala on), että maailmankaikkeus on jumalan käyntiin sysäämä ihmeellinen perpetuum mobile, järjestelmä jonka jumala toki läpikotaisin tuntee mutta jonka se antaa silti kehittyä vapaasti oman luonteensa mukaan (eikä esim. puutu joidenkin paimentolaisten välisiin heimosotiin). Koska jumala kuitenkin näkee luomakuntansa synnyttäneen myös jotain häntä itseään etäisesti muistuttavaa, on hän puhutellut joskus näitä olentoja. Olennot puolestaan ovat sitten tulkinneet tapansa mukaan oman mielensä mukaan sitä mitä heille on puhuttu, koskapa ovat sattuneet sellaiseksi kehittymään. Ovatpa jopa kirjoittaneet paksuja kirjojakin mielipiteistään ja keksineet kaikenlaisia rituaaleja, joista jumala nyt ei niin välitä mutta jotka ovat ihmiselle itselleen tärkeitä.
Tästäpä tuli tällaista yleistä uskontopohdintaa. Mitä tulee kreationismiin erityisesti, oheisessa viestissä on mielipiteeni siitä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000022274971#22000000022274971
Hienoa pohdintaa. Kiitos sinulle, olet juuri palauttanut uskoni ihmiseen ja Internetin keskustelupalstoihin.
Moi !
Varsinkin tuo aikaisempi, joukuussa kirjoittamasi pohdinta, oli todella hienoa. Oivallinen analyysi siitä mitä täällä tapahtuu.
Onnittelen selkeänäköisyydestäsi, näet metsän puilta.
--
Merkillistä on myös se, että evouskovaiset erottavat tiedeyhteisöstä ja karkoittavat luotaan ne, ennen täysin pätevinä pidetyt tiedemiehet, jotka eivät enää halua uskoa evoluutioteoriaan.
Nämä luokitellaan evopettureiksi, epätieteilijöiksi ja ties miksi ja ainoastaan siksi, etteivät sano joo muiden mukana.
Minusta evoteorian kannattajat ovat hyvää vauhtia ryhtymässä fundamentalisteiksi uskossaan elleivät peräti ole jo ryhtyneet.
Termille "tiede" on olemassa määritelmä.
"Tieteeksi" kutsuttavan tutkimustyön on
täytettävä tiettyjä sovittuja kriteerejä,
joita sen parissa työskentelevät sitoutuvat
noudattamaan.
Kenties kertoisit esimerkkejä mainitsemistasi
"täysin pätevinä pidetyistä tiedemiehistä".
Ovatko he kenties juuri näitä uskovaisten
mieltämiä "tositiedemiehiä", jotka tekevät
"oikeaa tiedettä"?
uskon totuudet tai tekevätkö uskon totuudet tyhjiksi tieteen totuudet? Vastaus näihin kysymyksiin on siinä, että niillä on erilaiset funktiot. Kumpiakin tarvitaan. Jos kysytään, onko elämää kuoleman jälkeen, niin tiede vaikenee. Nyt on uskon totuuksien vuoro sanoa jotakin. Sitten se, että ovatko uskon totuudet luotettavia eli löytyykö kysymykseemme vastaus? Ratkaisevan tärkeä kysymys eli kynnyskysymys on se, että onko Raamattu luotettava tietolähde? Henkilö, jolle Raamattu on luotettava tietolähde, löytyy vastaus kysymykseemme, joka koskee elämää kuoleman jälkeen. Sanoisin, että tieteen totuudet eivät tee tyhjiksi uskon totuuksia ja päinvastoin. Kumpiakin tarvitaan. Meillä on yksi suuri kysymys, mistä on elämä saanut alkunsa? Jumalasta, Luojasta?
Ongelmia muodostuukin eniten niissä kysymyksissä
joissa "uskon totuudet" menevät ristiin tieteen
totuuksien kanssa.
Tiede ei sekaannu sellaisiin asioihin, mitä ei
voida havainnoida, vaan vaativat uskoa.
Semanttisesti kikkailemalla joku voi väittää
toista, mutta se ei muuta asiaa.
"Uskonnon totuuksilla" taasen on hyvinkin usein
sanomista tieteen totuuksista. Lisäksi, "uskonnon
totuuksien" hankinnalla ei ole mitään yhteisiä
pelisääntöjä ja ne totuudetkin vaihtelevat
tulkinnan mukaan. Tästä johtuu juuri ensimmäisessä
viestissä mainitsemieni sanontojen "tosi tiedemies"
ja "oikea tiede" kyseenalaistaminen.
Koska usko ei ole tiedettä (se ei noudata
tieteellistä tiedonhankintakaavaa eli ei ole
tiedettä) ja koska niillä ei ole samanlaisia
funktioita, miksi tieteen termejä pitää edes
yrittää sekoittaa uskoa koskeviin asioihin?
Kreationismi on erinomainen esimerkki tästä.
Tiede ei käsitykseni mukaan yritä sekoittaa
uskonnollisia termejä tutkimuksiinsa, ellei
kyseessä ole juuri uskonnon tieteellinen tutkiminen.
Miksi uskovaisen ihmisen on yritettävä ehdoin
tahdoin saada jonkinlaisia tieteellisiä
perusteluja tai tieteellistä tukea uskolleen?
Mikä ihmeen vimma on edes väittää esim raamattua
tieteellisesti päteväksi kirjoituskokoelmaksi,
koska voidaan helposti osoittaa että se ei sitä ole?
Psykologeilla ja muilla käyttäytymistieteitä
tukivilla on varmaan monta hypoteesiä syistä.
Raamatun uskonnollisesta merkityksestä on jo
olemassa vahva näyttö (about miljardi sitä
enemmän tai vähemmän kannattavaa kristittyä
ja toinen mokoma sitä pyhänä kirjana pitävää
muslimia päälle), mutta miksi yrittää väittää
vähintään 2000v vanhoja, kuulopuhein kulkeneita
ajatuksia ja niistä ajatuksista väännettyjä,
keskenään hyvinkin erilaisia tulkintoja tieteen
alalla pätevämmäksi tai "oikeammaksi tieteeksi",
kuin mitä modernein menetelmin havainnoiden ja
testejä toistaen saadaan aikaan? Missä on logiikka?
Ajatusta voisi verrata siihen, että 4500v sitten
käytössä ollutta Egyptin lääketiedettä, niin
edistyksellistä kuin aikanaan onkin ollut,
yritettäisiin väittää "jumalallisemmaksi" kuin
nykypäivän lääketiedettä, mutta silti syötäisiin
antibiootteja tulehdusten ehkäisemiseksi
virtsa-hunaja-uloste-sekoitusten sijaan (tosin
samalla antibiotteja haukkuen ja perustellen
muumioilla Egyptin lääketieteen ylivoimaisuutta
nykypäivän vastaavaan verrattuna).
Palaan yhä alkuperäisiin kysymyksiini, eli miten
"oikea/tosi tiede" ja "oikea/tosi tiedemies"
määritellään? Miten niiden käyttöä perustellaan
uskovaisten ihmisten toimesta?